Mietteitä erilaisista asioista, joista puhutaan tai jotka vaikuttavat yhteiskuntaan sekä yksilöön. Eli blogi sisältää sekä yksityistä ja julkista infrastruktuuria, lainsäädäntöä ja politiikkaa koskevia ajatuksia
Viron entinen valtakunnansyyttäjä sanoo että on mahdollista että sukellusvene upotti Estonia-aluksen. Tuollaisia asioita ei kertoilla kevein perustein, varsinkaan jos kyseessä on tapaus, missä sai surmansa 852 ihmistä. Jos virallinen syyttäjä vaikka onkin entinen sanoo uskovansa, että on mahdollista että sukellusvene upotti matkustaja-aluksen sekä että tapausta on salattu, niin silloin kyseessä on vakava syytös, mihin pitää kyllä löytää todisteita. Ja itse olen sitä mieltä, että jotain outoa tuossa M/S Estonian tapauksessa kyllä on, koska hautarauhaa on mielestäni valvottu hiukan liian tiukalla otteella. (1)
Tai lähdetään liikkeelle siitä että Estonian uppoamista koskevassa ensimmäisessä tutkimusraportissa mainitaan se, että syy uppoamiseen on ollut niin sanotun “atlantin portin kiinnitysruuvin tai ruuvitangon pettäminen”, mutta miksi tämä atlantin portin sulkuruuvi on katkennut ei ole mainittu. Estonian uppoaminen vei meren pohjaan 852 ihmistä 27.9.1994. Väitetään että juuri ennen keulaportin kaatumista kuului ylimääräisiä metallisia ääniä. (2) Lähteessä kaksi (2) on linkki Wikipediassa olevaan artikkeliin, missä asiaa selvitetään tarkemmin. Verkkouutisten mukaan Viro sanoo, että Ruotsi ei ollut rehellinen tämän tapauksen kohdalla (3).
Joten mielestäni raportissa jätetään oleellinen asia eli tuon sulkuruuvin katkeamisen syy mainitsematta. Ja kuten tiedämme niin jotenkin mieleen tulee se, että onko joku ehkä kertonut jossain jotain mikä ei ole totta tai käy yksiin tuon yön tapahtumien kanssa? Nimittäin viralliset syyttäjät eivät yleensä päästele tällaisia asioita suustaan kevein perustein. Jos ajatellaan että Estonialla oli mukanaan jotain salaista asetekniikkaa, niin tuota tekniikkaa voidaan kuljettaa joko aseiden tai muiden tuotteiden muodossa, tai näiden välineiden valmistusohjeet voidaan tallentaa joko USB-tikulle, muulle tietokoneella luettavalle massamuistille tai mikrofilmille.
Se onko näillä oletetuilla asekaupoilla mitään tekemistä uppoamisen kanssa on aivan toinen asia. Eli olisiko kyse vahingonlaukauksesta tai tahallisesta upottamisesta on asia, joka ehkä selviää tutkimuksissa. Jos siis Estonian uppoamisen syyksi saattaisi paljastua torpedo, niin se voisi olla myös harjoitusalueelta karannut taisteluväline. Se että onko tuon aluksen upottanut torpedo on vielä puhtaasti arvailujen sekä heikkojen todisteiden varassa.
Eli jos tuossa aluksessa olisi kulkenut esimerkiksi jonkun hermokaasun, laser aseiden tai virus aseen kuten pahamaineisen “chimera” viruksen valmistusohjeita (4), ne ovat voineet olla vaikka jonkun henkilön lompakossa. Tai virusta on voitu ruiskuttaa esimerkiksi marsuun, ja sitä kautta kuljettaa sitä pois maasta, ja vastaanottajan laboratorio sitten avaisi tuon RNA viruksen koodin, ja voisi monistaa sitä omaan käyttöön. Nuo olisivat sellaisia aseita mitä saatettiin haluta ostaa entisestä Neuvostoliitosta. Mutta kuten tiedämme, niin Estonian tapaus on jälleen saanut oudon käänteen. Ja sitä tullaan varmasti seuraamaan antaumuksella.
Onko reikä Estonia-laivan rungossa syntynyt laivan upotessa vai vasta meren pohjassa?
Kun M/S Estonia upposi 28.9.1998 suurin osa aluksella olleista matkustajista kuoli. Ulkoministeri Haaviston mukaan Saksalaisen dokumentin tekijät, jotka ovat kuvanneet Estonia-laivan runkoa saattavat saada syytteen siitä, että ovat rikkoneet Estonian-laivan hautarauhaa. Samoin sen rungossa olevia reikiä hän sanoo merkittäviksi, ja että väitteet niistä on tutkittava.
Aikoinaan tuon laivan upotessa 900 laivalla olleesta henkilöstä 852 kuoli, joten siitä syystä tuolla paikalla on hautarauha. Joskus olen miettinyt sitä, että onko joku pelännyt että Ruotsin tai jonkun muun maan merivoimilta olisi karannut torpedo, mikä olisi iskenyt Estoniaan? En itse usko tähän, mutta saattaa olla niin että joku muu on saattanut niin uskoa. Siis väite tästä että Ruotsalainen sukellusvene olisi upottanut Estonian ei ole minun itseni keksimä, vaan se on esitetty Iltalehdessä. (Linkki alla)
Saksalaisen dokumentin mukaan Estonia-laivan rungossa olisi reikä, joka saattaa liittyä onnettomuuteen, mutta joka ei voisi upottaa alusta. Siis tärkeää on se että onko reikä syntynyt vasta meren pohjassa, jossa se on ehkä leikattu laivan kylkeen. Jos se on tehty vasta laivan upottua niin, kyseinen asia tarkoittaa sitä, että joko aluetta valvovat viranomaiset eivät ole tehneet raporttia asiasta, tai sitten kyseisen reiän tekijät ovat liikkuneet esimerkiksi sukellusveneellä.
Kyseinen reikä ei ole syntynyt räjähteen voimasta, joten saattaa olla niin että se on leikattu aluksen kylkeen uppoamisen jälkeen, mikä tarkoittaa että joku ehkä Venäläinen erikoisryhmä, mikä on käyttänyt esimerkiksi “Paltus” (1) tai “Uniform”(2)-luokan pienoissukellusvenettä on käynyt tutkimassa hylkyä. Tietenkin hylyn tutkijat ovat voineet olla myös jostain muusta maasta kuin Venäjältä, jos sitten nuo reiät ovat syntyneet onnettomuuden jälkeen. Eli sukellusvene olisi leikannut kylkeä auki, ja sitten sitä olisi painettu hydraulisella tunkilla.
Tässä tapauksessa lähden siitä, että ainakin Venäjän laivastolla on käytössään sellaisia välineitä, joiden avulla se voi operoida hyvinkin syvällä, ja nuo syvänmeren pelastusvälineet on kehitetty sukellusveneistä ammuttavien ydinräjähteiden palauttamista varten, joten ne kykenevät toimimaan erittäin syvällä, mikä tarkoittaa yli 3000 metrin syvyyttä. Tarkkoja tietoja näistä välineistä ei olla julkaistu, mutta uskoisin että ne voivat vaivatta operoida Itämerellä.
Tuolloin hylyn kylkeen on saatettu leikata reikä laserilla, ja sitten aluksen sisälle on laskettu kauko-ohjattava robotti, mutta tietenkin tämä on vain spekulointia. Se onko reikä syntynyt räjähteen takia ei ehkä aivan heti näy, koska tuo “räjähde” on saattanut olle esimerkiksi laser- tai termiitin kaltainen vedessä palava erittäin kuuman liekin kehittävä kemikaali, jota käytetään yleisesti vedenalaisissa polttoleikkaus operaatioissa.
Ulkoministeri Haaviston kommentin mukaan siis rungossa oleva reikä on “väite, joka on tutkittava”. Samoin hänen mukaansa Saksalaisen kuvausryhmän toimintaa voidaan tutkia hautarauhan rikkomisena, ja sitä kautta sitten noita kuvaajia vastaan nostaa syyte. Ja tällä tavalla on asioita ennenkin käsitelty meidän maassamme.
Rahanpesusta tuomitaan lähinnä erilaisia juoksupoikia.
Rahanpesusta tuomitaan pieniä tekijöitä, kuten monissa muissakin tapauksissa. Isot tekijät istuvat joko ulkomailla tai pitävät muuten kätensä puhtaina tällaisesta toiminnasta, ja sitten haaviin jää joku pikkutekijä, jonka tilien kautta on kulkenut rahaa jostain jonnekin. Eli rahojen todellinen alkuperä ja päämäärä jäävät hämärän peittoon. Siis jos palataan vaikkapa siihen, miksi oligarkki pesee rahaa maamme pankeissa, niin saattaa olla niin, että rahojen alkuperä on lännessä, mutta ne on siirretty Venäjän pankkeihin, ja sitten taas takaisin länteen, koska Venäläisten kanssa on aina pelko siitä, että heillä on yhteyksiä FSB hen, joka ei ehkä kuitenkaan tällaisesta toiminnasta tiedä mitään.
Venäjä on hyvä kilpi sellaiselle toiminnalle, missä rahaa pestään, koska tiedetään että tuo maa harjoittaa hyvin kansallismielistä politiikkaa, ja tietenkin on hyvä aina välillä vihjaista siitä, että takana on varsin voimakas tiedustelu- tai turvallisuuspalvelu. Ja kaikki tietävät miten byrokraattinen maa tuo Venäjä oikeastaan on, varsinkin jos joku on vihjannut turvallisuuspalvelun olevan esimerkiksi jonkun rahansiirron takana. Tämä tietenkin on vain sellaista arvuuttelua, ja en tiedä oikeasti miten tällä kertaa rahaa siirretään tai mistä se on peräisin.
Tuolloin voidaan tietenkin raha tuoda Venäjälle esimerkiksi Kiinan sekä jonkun muun maan kautta, ja sitten siirtää vaikkapa Suomalaisen pankin kautta eteenpäin, jotta rahan päämäärä sekä alkuperä saadaan peitettyä. Eli rahan alkuperä naamioidaan vaikkapa kiinteistö- tai joksikin muuksi tuotoksi, joka tuodaan Venäjältä länteen, ja tietenkin verot on maksettu Venäjälle. Joten jokainen meistä varmaan arvaa miksi rahaa halutaan pestä, eli sen alkuperä peittää poliisilta sekä muilta viranomaisilta.
Kukapa lähtee kysymään sitä, että onko johonkin Uralin taakse oikeasti rakennettu esimerkiksi rivitaloja, vai onko kyseessä esimerkiksi paljon puhuttu kuittikauppa, missä rahan alkuperä merkitään vaikkapa rakennusurakasta saaduksi tuloksi, ja sitä kautta sitten on raha saatu näyttämään lailliselta. Tässä hypoteettisessa mallissa ulkomainen toimija on perustanut yhteisyrityksen Venäläisten kanssa, ja raha tuodaan maahan maksuksi esimerkiksi juuri jostain ylihinnoitellusta urakasta, jota ei ehkä sitten koskaan edes aiota tehdä valmiiksi, tai oikeastaan tuota urakkaa ei ehkä aloiteta ollenkaan.
Kyseessä on siis rakennustyömaa jossain kaukana Siperiassa, missä kukaan ei koskaan edes käy, ja sitten raha tuodaan länteen maksuna vaikkapa televisioista tai Internet-laitteista, ja ne on jopa saatettu lähettää tuohon maahan. Mutta niistä välineistä on sitten maksettu hiukan ylihintaa. Joten ongelma on siinä että suuret tekijät ovat ulkomailla kansallisten viranomaisten toimivallan ulkopuolella, ja sen takia heihin ei pääse edes käsiksi. Ja vaikka FSB tai miliisi tekisi jotain Venäjällä, niin kuvitteleeko joku että esimerkiksi Panaman viranomaiset lähtevät ratsaamaan jonkun kotia Suomesta tulleen pyynnön takia?
Tai ehkä he tekevät kotietsinnän, mutta en usko että noista toimistoista tai yksityisistä asunnoista mitään löytyy. Siis vaikka joku kuulusteluhuoneessa istuvista ehkä saattaisi mainita pomonsa nimen, niin mitään todisteita ei näistä asioista koskaan edes löydy, koska todisteet voivat sijaita esimerkiksi Jerseyllä, Virossa tai Sveitsissä olevilla palvelimilla, joita nuo Suomen tai Panaman operaattorit eivät ole koskaan edes nähneet. Ja siitä ei sitten varmasti enää juttua saa kokoon, kun nuo operaattorit eivät edes tiedä missä maassa nuo asiakirjat ovat, vaikka he käyttävät järjestelmiä etänä koko päivän.
Algoritmit muokkaavat maailmaa, ehkä enemmän kuin me edes voimme arvata. Ja me kaikki vihaamme sekä rakastamme algoritmeja, jotka osaavat korjata inhimillisen virheen, mutta samalla ne vievät ehkä työpaikan miljoonilta ihmisiltä. Syy miksi tekoälyä kehitetään on se, että sen avulla voidaan paikata inhimillisiä erehdyksiä eli tekoäly ei tunteile eikä sitä voi ärsyttää. Eli tekoälyä käyttävä robotti joka suorittaa leikkauksia jossain leikkaussalissa ei välitä siitä, että onko se joutunut tappeluun edessään makaavan henkilön kanssa, ja juuri tällaiset tilanteet missä henkilö joutuu itsensä vihamieheksi hankkimansa lääkärin eteen esimerkiksi onnettomuuden jälkeen on monen rikos- sekä kauhuelokuvan aihe.
Robotin kannalta tätä ongelmaa eli vihaa loukkaantunutta kohtaan ei ole, mutta sama asia mikä tekee robotista loistavan kirurgin tekee siitä myös äärimmäisen vaarallisen aseen, eli täydellisen sotilaan, joka tekee aina mitä esimies käskee ilman kysymyksiä tai omantunnon vaivoja. Robotin kohdalla ongelma on siinä, että ohjelmointivirhe, mikä voi olla tahallinen tai tahaton voi paljastua vasta kun robotti tarvitsee jotain taitoa, ja silloin saattaa tilanne muuttua katastrofiksi.
Algoritmi ei anna kuitenkaan ihmiselle tunteita tai ole mitenkään muutenkaan inhimillinen. Eli inhimillisyys kyky tuntea esimerkiksi iloa, vihaa tai myötätuntoa ovat asioita jotka tekevät meistä ihmisiä. Se on ihmisen suurin vahvuus mutta samalla myös heikkous, jos ajatellaan tilannetta, missä esimerkiksi potilaan selviäminen riippuu siitä, että haluaako lääkäri, joka häntä leikkaa tehdä työnsä nopeasti ja hyvin. Jos ihminen joutuu vihamiehensä lääkärin eteen suuronnettomuustilanteessa, niin silloin lääkäri voi tahallaan jättää jonkun tärkeän vaiheen suorittamatta ja vedota sitten väsymykseen.
Kuitenkin tekoäly on asia mikä voisi tulevaisuudessa ohjata nimenomaan kirurgina työskentelevää robottia. Leikkaussaleissa kirurgin ei tarvitse olla mitenkään erityisen sosiaalinen tai osata kommunikoida potilaan kanssa.
Taito= tieto+siihen liitetty liikesarja
Jos ajatellaan että tekoäly on asia mikä tekee monista asioista helpon, niin se tekee myös laaja-alaisesta vahingonteosta helpon. Robotteja ohjaavan koodin valmistaa ihminen, ja jos koodissa on inhimillinen erehdys tai sitten ohjelmoija on tieten tahtoen halunnut vahingoittaa jotain henkilöä tai laitetta, niin hän voi sitten sujauttaa tuollaisen koodinpätkän tuohon koneeseen, joka tekee myös silloin mitä käsketään. Tai oikeastaan robotin toiminnan määrää se, mitä sen ohjelmakoodiin on kirjoitettu. Ja jos ajatellaan sotilas robotteja, niin ne eivät ehkä edes välitä auttaa siviilejä, jos niiden ohjelmistosta on unohdettu moduuli, mikä ottaa huomioon mahdollisuuden kohdata siviilejä taistelualueella.
Miksi algoritmi voittaa ihmisen helposti tietokilpailussa?
Algoritmi voittaa ihmisen helposti tietokilpailussa. Se kykenee hakemaan tietoa yli Internetin tehokkaasti, ja tekoäly on vahvoilla silloin kun se voi käsitellä etukäteen prosessoitua tietoa, mikä on valmiiksi muunnettu ASCII-muotoon. Tuolloin algoritmi etsii tarkasti ja nopeasti tietoa netissä olevilta kotisivuista, ja se voi käydä tuhansia tai jopa miljoonia kotisivuja läpi siinä ajassa, kun ihminen naputtelee hakusanaa selaimen hakukenttään tai kaivelee omaa muistiaan. Mutta kuitenkin siitä että algoritmi etsii tietoa netistä on vielä pitkä matka siihen, että kyseinen algoritmi tekee leikkauksia on asia, mihin haluamme uskoa.
Kuten tiedämme niin tekoäly sekä koneoppiminen eli algoritmin kyky tallentaa asioita tietovarastoon tekee mahdolliseksi sen, että ehkä hyvinkin pian ensimmäinen itseoppinut kirurgi-tekoäly väittelee tohtoriksi. Eli kun tekoäly oppii asioita, niin silloin sen osaamisen skaala kasvaa. Kuin tekoäly hakee asioita internetistä, niin se voi luoda näistä asioista tietokantoja, joita se linkittää toisiinsa miten haluaa. Ja periaatteessa jokainen taito mikä oliolla on oikeastaan tieto ja siihen liitetty toiminta eli liikesarja. Joten myös leikkaus on oikeastaan vain joukko liikkeitä, mitä kirurgi joka voi olla ihminen tai robotti tekevät. Joten ehkä hyvinkin pian näemme robottien työskentelevän ainakin leikkaussaleissa, joissa kanssakäynti potilaan sekä lääkärin välillä ei ole kovin vilkasta.
Kuinka paljon erilaiset palkinnot vaikuttavat journalismin laatuun sekä neutraaliin tapaan välittää tietoa?
Tiedonjulkistamispalkinnot ovat monen mielestä tarpeellisia välineitä, koska ne nostavat toimittajien motivaatiota tuottaa tietoa, mikä on merkityksellistä. Kuitenkin noiden palkintojen takana on aina ihmisiä, ja sitä kautta voidaan kysyä, että millä perusteella esimerkiksi tiedonjulkistamispalkinnon saajat valitaan? Eli mitä kriteerejä käytetään siihen, kun valitaan ne toimittajat, joiden teksteissä tai muissa jutuissa on paljastettu asioita, joita ei muuten olisi käsitelty julkisuudessa ollenkaan? Tai kuka antaa rahaa noihin ehkä melko suuriin palkintoihin? Samoin sitä ei olla koskaan käsitelty mitä ohjeita näiden varojen jakamiseen on ylipäätään annettu?
Se että palkintojen jakajat sekä ne jotka rahat noihin palkintoihin myöntävät eivät suoraan kerro sitä, miten noita rahoja on tarkoitus käyttää, tai mitä ohjeita niiden jakamiseen on annettu saattaa vaikuttaa hyvin pinnalliselta sekä pikkuiselta asialta. Kuitenkin se että kyseiset palkinnot ovat melko suuria saa aikaan ajatuksia siitä, että kuka oikeastaan päättää siitä, kenelle noita palkintoja saavat, ja kuka sitten on ehdolla tiedonjulkistamispalkinnon saajaksi? Ovatko ne ihmisiä jotka ovat paljastaneet asioita, joilla on merkitystä, vai ihmisiä jotka ovat olleet kilttejä poikia ja tyttöjä?
Valtiolliset palkinnot sekä journalismin neutraliteetti ovat asioita, joista ehkä aina välillä pitäisi keskustella hiukan enemmän. Siis onko journalistin viisasta ottaa vastaan palkintoja, joita myöntää oma tai vieras valtio? Jos ajatellaan sitä, että USAn ulkoministeriö on kuitenkin poliittinen toimija, jonka tehtävä on toteuttaa sitä ulkopolitiikkaa, mitä USAn presidentti on määrännyt, niin silloin kyllä saattaa tuntua hyvin erikoiselta, että tuollainen organisaatio sitten myöntää palkintoja journalisteille, joiden pitäisi suhtautua asioihin neutraalisti.
Olemmeko siirtymässä takaisin tilaan, mitä kutsuttiin aikoinaan “suomettumiseksi”. Eli kun tarkastellaan esimerkiksi tietyissä lehdissä esitettyjä juttuja siitä, kuinka vaarallista on kun NSA tai CIA saa haltuunsa Suomalaisten DNA ta eli genomeja käsittelevää tietoa. Mutta jostain syystä esimerkiksi FSB tä ei jutuissa mainita ollenkaan. Eikä myöskään mainita Brittien, Saksalaisten sekä Ranskalaisten tiedustelupalveluja. Jostain syystä FSB n käsittely on maassamme muuttunut kovin vaikeaksi, ja hyvään journalistiikkaan kuuluisi muuten neutraalia asenne, eli myös Venäjän ja ehkä myös Kiinan vastaavat palvelut voisi mainita.
Eli onko nyt vallalla tilanne, jota voidaan kutsua “uus-suomettumiseksi”, mikä tarkoittaa että Venäjän edessä ollaan kuin kusi sukassa. Eikä EU maiden viranomaisten toimintaa myöskään mitenkään käsitellä muuten kuin sen kautta, että olisiko meidän kannattanut jäädä pois elvytyspaketista vai ei. Ja tästä elvytyspaketista sitten tehdään “juupas-eipäs” leikki, missä ratkaisevaa on se, että mitä mieltä jutun kirjoittaja on EU sta. Eli minkään genomien keräämistä ei edes voida ajatella olevan vaarallista maamme kansalaisille, jos sen tekee joku muu kuin USA n tiedustelupalvelu. Samoin Brexitin yhteydessä oli havaittavissa se, että asenne lehtijuttujen kirjoittajilla oli hyvin nuiva juuri EU ta kohtaan, ja he toivoivat koko järjestelmän hajoavan.
Ja neutraalista journalismista meillä on tietenkin hyvänä esimerkkinä, kun yhteen aikaan esimerkiksi entistä Neuvostoliittoa palvottiin sanomalehdissä täysin ilman kritiikkiä. Eli Suomettumisen aikaan Neuvostoliitossa ei nähty yhtään vikaa, ja jos toimittaja oli kiltti poika tai tyttö, niin hän pääsi sitten juomaan valtion vodkaa Neuvostoliiton laskuun. Ja ehkä viimeaikaiset lehtijutut ovat osa ilmiötä, mitä voidaan kutsua “uussuomettumiseksi”. Tässä tarkoitan sanalla “uus-suomettuminen” ilmiötä, missä USAn ehkä liiankin tehokasta tiedustelua kritisoidaan jatkuvasti, mutta kritiikin ulkopuolella on kuitenkin FSB eli Venäjän turvallisuuspalvelu, jota ei jostain syystä koskaan mainita noiden lehtijuttujen teksteissä.
Tulee mieleen se että kun Suomalaiset lehdet niin mielellään kotkottavat siitä, että kuinka USAn turvallisuuspalvelu saa maamme kansalaisten tietoja, mutta samalla ollaan niin kovin hiljaa siitä, että samanlaisia tietoja saa myös esimerkiksi FSB jos se niin haluaa. Eli missä on noissa asioissa se niin sanottu toimituksen neutraliteetti? Eli eikö noissa jutuissa pitäisi mainita myös itänaapurin vastaava toimisto, tai ehkä se että Putin on aidosti uudistusmielinen mies, joka keskittää kaiken vallan itselleen sekä reformoi perustuslakia tukemaan omaa asiaansa tekee Venäjästä sellaisen maan, että sinne kannattaa lähettää Suomen kansalaisten geneettistä dataa.
Nyt on tulostieto ehdoton, meininki on niin mahdoton lauloi Sleepy Sleepers aikoinaan kappaleessa "Simpeleen ilotalo" , ja sitä kautta voidaan ajatella että tuloksen tekemiseen liittyy kannustinpalkkio. Jos yhtiö tekee loistavaa tulosta, niin silloin on tapana että yhtiö palkitsee työntekijöitään.
Bonukset ovat hieno asia, mutta jos esimerkiksi luvattu bonus jää saamatta, niin silloin saattaa edessä olla pettymys. Kuitenkin bonus on aina otettava kertaluonteisena kannustimena, eli sitä ei saa koskaan pitää itsestäänselvyytenä, joka lasketaan aina mukaan kodin budjettiin. Aina ei mene niin hyvin, että yhtiön johto lähtee jakamaan palkkiota, ja tietenkin vaikka johtaja olisi luvannut jotain, niin yhtiön hallintoneuvosto voi päättää toisin.
Siinä saattavat bonukset laskea melko paljon, kun niiden katsotaan laskevan osinkoa eli sitä rahamäärää, minkä sijoittajat saavat omistamastaan yhtiöstä. Ja hallintoneuvostossa sekä yhtiön johdossa työskentelevien pitää muistaa että he ovat nimenomaan osakkeenomistajien edustajia työläisiin nähden, ja heidän tehtäviinsä kuuluu sitten myös osakkeenomistajien edun valvonta.
Tuolloin ensisijainen tärkeysjärjestys on se, että osakkeenomistajat saavat mahdollisimman hyvän tuoton sijoitukselleen. Sitten jos rahaa sattuu jäämään, niin se voidaan jakaa yhtiön työntekijöille tai käyttää investointeihin, ihan miten yhtiön rahanjaosta vastaava instanssi sitten sattuu päättämään.
Mutta mikä on sitten se tulospalkkion suuruus? Tulospalkkion maksaminen perustellaan sillä, että tulos on ollut erityisen hyvä, joten hyvin tehtyä työtä halutaan palkita. Ja tietenkin palkkio sitten määräytyy sen mukaan, miten paljon tulosta on tehty. Vuokratyöntekijät eivät toki noita palkkiota saa, mutta se ei varmasti ketään kiinnosta, mutta kuten tiedämme niin yhtiön johto päättää siitä, että miten suuria bonuksia työntekijöille maksetaan, ja tietenkin hallintoneuvoston pitää myös hyväksyä nuo bonukset.
Yhtiön johdon tehtävä on valvoa osakkaiden etua, ja sitä kautta myös tuloksista maksettujen palkkioiden pitää olla niin sanotusti “kohtuullisia”. Eli liikaa rahaa ei saa jakaa myöskään palkkioihin, jotta maksetut osingot eivät laske liian alas. Bonusten tarkoitus on kannustaa työläisiä yrittämään mahdollisimman suurta tulosta, mutta niiden maksusta tehdään joka kerran erillinen päätös.
Ja tuo tarkoittaa sitä, että yrityksen maksama bonus ei ole mikään itsestäänselvyys, eli sitä ei ole mikään pakko maksaa. Bonusten maksua pitää aina ajatella kertaluonteisena etuna, eli sen mukaan ei kannata lähteä omaa budjettia rakentamaan. Bonuksen maksu on joka tapauksessa ongelmallinen asia, koska se pitää kohdentaa aina jotenkin, mikä tarkoittaa sitä että joku jää ilman noita rahoja.
Eli saako esimerkiksi henkilö, joka on vaikka pari viikkoa ennen bonuksen maksua tullut työpaikkaan bonuksia? Tai saako esimerkiksi vuokratyönantajan palveluksessa oleva sijainen noita samoja bonuksia? Vai onko ne ehkä sitten kohdennettu vain henkilöille, jotka ovat olleet esimerkiksi 10 vuotta talossa töissä?
Jos ajatellaan että yhtiö maksaa bonuksia talossa oloajan mukaan, niin se pitäisi mainita työsopimuksessa. Jos taas yhtiö maksaa bonuksia sen mukaan miten paljon tulosta on tehty, niin silloin sekin asia kannattaa mainita sopimuksessa. Eli tuolloin tietty tulos eli käytännössä kai tietyn suuruinen annetun tavoitteen ylittäminen tuo tietyn määrän bonusrahaa.
Toki tuolloin pitää huomioida se, että bonukset ovat usein kalenterivuoden ajalta tehdystä hyvästä tuloksesta annettua kannustusta, ja sen takia niiden kohdentaminen esimerkiksi 10 vuotta talossa olleille voi vaikuttaa hieman epäreilulta. Eli bonusten jakaminen on aina ongelmallista juuri sen vuoksi, että siinä jää joku aina jotenkin ilman tuota ylimääräistä rahaa.
"Citymarketin myyjät jäivät myös koronakeväänä ilman tulospalkkiota: "Saatiin keksipussi, muovipullo ja aurinkovoide – täytyy sanoa, että vähän muuta odotettiin"Kesko ei maksa myyjilleen tulospalkkioita. SOK:lla ja Lidlissä myös myyjät palkitaan hyvästä työstä."
Suvun salaisuudet ovat asioita, mistä vasta nyt puhutaan, eli kuka oli mies siinä kuvassa, mitä ei saanut kenellekään näyttää?
Ilmapiirin vapautuminen on tuonut ihmisten tietoon asioita, joista on vaiettu. Ja koska nykyään esimerkiksi mielenterveyden häiriöt ovat asioita, joista puhutaan yhä avoimemmin, niin esimerkiksi laitoksiin lähetettyjen ihmisten kohtaloita on alettu vasta nyt selvittää. Eli kuolivatko he oikeasti mielisairaalaan, tai muuttivatko nuo ihmiset vain nimensä sekä muuttivat Amerikkaan ovat mielenkiintoisia tutkimuskohteita. Ja kaikki kielletty kiehtoo. Ihmisiä kiehtovat niiden henkilöiden kohtalot joista on vaiettu ehkä koko heidän elämänsä, ja joiden mainitseminen on ehkä jopa aiheuttanut selkäsaunan.
Ja se mikä tekee tuosta asiasta erityisen mainitsemisen arvoisen saattaa olla se, että se saattaa olla ainoa kerta, kun lapsi on saanut selkäsaunan. Mitä se laatikko piti sisällään, joka sai vaarin joka aina luki satuja ja oli muuten mukava suunniltaan raivosta ja antamaan remmin viuhua? Kuka niissä kuvissa oikein oli, kun niin kauheasti piti suuttua.
Jokaisella suvulla on omat salaisuutensa, ja osa noista salaisuuksista ovat sellaisia että ne koskettavat yllättävän monia ihmisiä. Sukujen tarinoita selvitetään nykyään siksi, että saadaan selville, että onko joku sairaus oikeasti perinnöllinen geneettisen periytymisen kautta, vai onko se mallioppimisen kautta perinnöllistä. Eli adoptiolapsia tutkimalla voidaan selvittää esimerkiksi ei-toivotun käytöksen kuten ADHD:n suhdetta siihen, miten esimerkiksi vanhemmat käyttäytyvät kotonaan. Tuolloin vertaillaan adoptoitujen ADHD-lasten käytöstä niiden lasten käytökseen, jotka ovat kasvaneet omien vanhempiensa luona. Sekä myös sitä että miten vanhempien elintavat vaikuttavat tuohon ylivilkkaushäiriöön.
Se että sukujen salaisuudet eli sukurasite, kuten näitä asioita ennen nimitettiin kiinnostaa johtuu siitä, että halutaan selvittää se, miksi joku sukutaulu on tyhjä, eli jollain lapsella ei ole esimerkiksi isää ollenkaan. Ja todellisuus on se, että kaikilla meillä on jonkinlainen isä. Se mikä sitten saa ihmiset kiinnostumaan sukua koskevista rasitteista on se, että halutaan selvittää se, miksi joku perheen esi-isistä oli lähetetty “parantolaan”, tai miksi lapsena ei saanut sanoa jonkun suvun jäsenen nimeä. Ja kielletty asia tietenkin kiehtoo meistä jokaista. Tietenkin on asioita jotka ovat kipeitä, ja ehkä joku on nähnyt kuvia oman näköisestä miehestä, jolla on vieraan valtion univormu päällään.
Kuka tuo mies on, on varmasti käynyt silloin mielessä. Ja ehkä siksi halutaan lähteä selvittämään asiaa, mistä muut ovat vaienneet, tai joka on jopa lapsena johtanut selkäsaunaan. Ihmisten kiinnostus omaa historiaa sekä omia juuria kohtaan on varmasti rajatonta, ja miksi sitä ei saisi tehdä? Mielessä saattaa silloin käydä se, että miksi henkilö laitettiin aikoinaan parantolaan, eli mitkä tapahtumat johtivat tuohon päätökseen, mikä on aiheuttanut myöhemmin niin paljon huutoa ja kärsimystä. Jos puhutaan esimerkiksi jostain isoisän isän vanhemmasta, joka on merimies, niin merimiehiä on monenlaisia.
Eli merikapteeni ja matruusi ovat työssä samalla laivalla, ja jos ajatellaan että joku ulkomainen merimies on käynyt aitassa jonkun piian kanssa jossain keski suomessa, niin silloin joko merimies on osannut hyvin Suomea tai piika tuon merimiehen kieltä, eli mitä esimerkiksi Englantilainen merimies on tehnyt jossain sisämaan kunnassa? Ja muistakaa että matruusi voi lukea itsensä merikapteeniksi. Eli tällainen asia voi olla kiehtova pelkästään sen takia että se on tapahtunut.
Sukututkimuksen motiivi ei välttämättä tarvitse olla muuta kuin tiedon halu, eikä siitä sitten muuta tarvita kuin vähän tietoa mistä aloittaa. Jos oman suvun jäseniä on ollut vaikkapa Titanicilla, kun se upposi vuonna 1912, niin silloin tietenkin olisi hienoa jos saisi tietää selvisivätkö he hengissä? Ja olivatko he sitten joskus ehkä palanneet takaisin? Tai jos he olivat selvinneet hengissä ja muuttaneet Amerikkaan, niin miksi he eivät aikoinaan kirjoittaneet kotiin?
Olisi varmaan kiinnostavaa tietää syy, miksi nuo ihmiset eivät matkustaneet suoraan Kööpenhaminasta tai Kielistä, vaan he menivät Englannin kautta, nousivat RMS Titanicille, joka upposi. Eivätkä koskaan kirjoittaneet kotiin, vaan muuttivat johonkin preerialle tai menivät työhön Kaliforniaan rakennuksille. Eli mikä olisi heidän tarinansa? Ehkä tämä saa jonkun kiinnostumaan sukututkimuksesta vaikka sitä ei ennen olisi tullut päähän lähteä tekemään.
Sosiaalisen median käyttö markkinoinnissa on internet-markkinoinnin jatke
Sosiaalisen median käyttö markkinoinnissa on oikeastaan vain yksi internet-markkinoinnin osa-alueista, jota käytetään herättämään kiinnostusta tuotteeseen, joka voi olla taidetta tai sitten jotain muuta. Taide on siis kaikkea kulttuuriin liittyvää, ja jos ajatellaan sitä että ihmiset valitsevat itse sen, mitä he haluavat nähdä ja mistä he haluavat maksaa, niin sosiaalisen median kautta voi artisti itse näyttää mitä hän tuottaa.
Uusien artistien kohdalla kyse on siitä, että miten osoittaa sen, että hän haluaa sekä osaa tehdä tuotetta, mitä kutsutaan taiteeksi? Eli miten saada itsensä esille jotta sen ensimmäisen esiintymisen saa merkitä kalenteriin.
Nettimarkkinoinnin etu on siinä että sen avulla kaikki saavat saman volyymin, ja sen kautta voidaan tehdä tuotetta tunnetuksi hyvin tehokkaasti, sekä pienellä budjetilla mutta ongelma on siinä, että tuon markkinoinnin ovat monet muutkin löytäneet. Ja siksi omille kotisivuille pitäisi hankkia klikkauksia jollain tavalla.
Tietenkään pelkät klikkaukset eivät riitä siihen, että nettisivujen kautta tuotteitaan markkinoivat tahot eivät saa tuotteestaan rahaa, jos ihmiset vain katsovat sivuja, ja sitten siirtyvät katselemaan uusia sivuja. Eli vain ostotapahtumat ratkaisevat sen, että saako yritys vastiketta markkinointiin sijoittamilleen rahavaroille.
Nettimarkkinointia käsittelevät teesit julkaistiin jo silloin kauan sitten Internetin alkuaikoina, jolloin mobiililaitteet sekä myös sellaiset nykyaikaiset välineet kuten ADSL-liittymät olivat vasta mielikuvitus asteella. Vaikka nuo teesit ovat yli 20 vuotta vanhoja, niin ne ovat silti erittäin ajankohtaisia. Internet on loistava väline markkinoida uusia tuotteita sekä esimerkiksi artisteja, joiden tuote on puhtaasti immateriaalisia.
Ja yleensä musiikin sekä esiintymisten kanssa kannattaa järjestäjän miettiä millaista yleisöä aiotaan tällä kertaa miellyttää. Eli yleisö tekee sen valinnan, että aikooko se ostaa lippuja tapahtumiin, ja jos artisti ei miellytä, niin silloin se aiheuttaa tappioita järjestäjille. Joten siksi artistin kannattaa olla esillä, koska tuntemattomia artisteja joiden tuotetta ei kukaan ole nähnyt ei varmaan kukaan tule tilaamaan esiintymään, koska kukaan ei halua riskeerata eli hankkia tuotetta mitä ei ole nähnyt.
Nykyään pätkätyöt ovat hyvin yleisiä työsuhteen muotoja, ja niissä saattaa työpaikka vaihtua melko nopeaan tahtiin. Ja joskus on käynyt niin, että kun henkilö on aloittanut uransa pätkätöissä, niin häntä ei enää huolita niin sanottuihin perinteisiin työsuhteisiin, mikä tarkoittaa sitä, että pätkätyöstä tulee tuon henkilön normaali työsuhteen muoto.
Työsuhde on asia, mikä tuo ihmisille mieleen kaverit, mukavan ilmapiirin sekä kahvihuoneen, missä vallitsee luottamuksellinen ilmapiiri. Kuitenkin pätkätyöntekijä on ihminen joka ei kuulu työpaikan ydinjoukkoon, ja häneen saatetaan kohdistaa samoja asenteita kuin muihinkin ulkopuolisiin.
Eli usein käy niin, että määräaikaista työntekijää ei koskaan edes aiota vakinaistaa, ja jos työsopimuksessa tai ilmoituksessa lukee että työpaikka etsii “äitiyslomasijaista”, niin siitä saa jo heti sellaisen kuvan, että sama miten työssä on, kun sitten ei sitä vakituista paikkaa koskaan edes ehdoteta. Riittää että työpaikalle tullaan ajoissa, tehdään se ja vain se mitä käsketään ja lähdetään kotiin, ja jätetään rupattelu sitten muille.
30 vuotta yrityksessä on asia mitä moni aikoinaan pätkätöihin mennyt ei edes koskaan tule saamaan täyteen. Heillä ei ole enää niin montaa vuotta työelämässä jäljellä, että sitä 30 vuotta edes voi tulla täyteen, vaikka nuo henkilöt vakinaistetaan välittömästi. Joskus ihminen ajattelee että olemalla kiltti poika tai tyttö asiat lähtevät etenemään, mutta sitten käy niin, että sitä vakituista paikkaa ei edes koskaan ehdoteta tuolle vuokramiehelle, vaikka hän olisi kuinka hyvä työntekijä tahansa.
Eli tuota vaihtoehtoa missä työsuhde siirretään asiakasyritykselle ei varmaan koskaan edes tule osan noista prekariaattiin kuuluvista ulottuville. Mutta 30 vuotta samassa työpaikassa voi myös tuudittaa ihmisen sellaiseen ruususen uneen, että siitä herääminen voi olla hyvin paha kokemus, eli joskus käy niin että tuollaisen 20-vuotiaana taloon menneen vastavalmistuneen kohdalla todetaan, että hän käyttää vanhentuneita menetelmiä tai muuten on turhaa painolastia yhtiölle, ja siitä sitten tulee potkut.
Tuolloin saattaa olla vähemmän mukavaa lähteä hakemaan uutta työpaikkaa 50-vuotiaana, kun viimeisestä koulutuksesta on ollut yli 30 vuotta, ja sitten on tullut kylmää vettä niskaan. Eli johtaja on kävellyt työhuoneeseen, ja ilmoittanut että 30 vuotta talossa olleen henkilön palveluksia ei enää kaivata. Ja silloin on saattanut maailma romahtaa muutamassa sekunnissa, kun turvattu tulevaisuus on muuttunut TE-toimiston asiakkuudeksi, ja työpaikan kahvihuone on muuttunut työnhaku tilaisuudeksi.
Miksi Venäläinen valtionyhtiö tai oligarkki pesee rahaa ulkomailla?
Miksi rahaa nyt ylipäätään pestään? Ja mitä sana “rahanpesu” oikeastaan tarkoittaa? Rahanpesu on asia, mikä tarkoittaa sitä, että rahan alkuperä peitetään. Ja miksi Venäläinen valtionyhtiö tai sen lähellä oleva toimija haluaa pestä rahaa niin, että sen ehkä hyvinkin laillinen alkuperä peittyy. Eli miksi rahan ei haluta näyttävän Venäläiseltä rahalta? Oligarkki ei ole Venäjällä aivan yksityishenkilö tai liikemies siinä mielessä että hän toimisi vain omissa nimissään.
Hän toimii aina Venäjän valtion antamalla hyväksynnällä, ja jos turvallisuuspalvelu sattuu hänelle ehdottamaan tiettyjä järjestelyjä kuten heidän ilegaaleihin operaatioihinsa varattujen varojen siirtoja, niin että niitä ei voi jäljittää FSB:hen tai johonkin muuhun tiedusteluun kuten SVR:n tai GRU:hun, niin silloin on tuossa maassa tapana vastata vain “kyllä”. Jos oligarkki vastaa sanalla “ei”, niin silloin hän saa hyvin vakavia vaikeuksia.
Siis syy rahanpesuun voi olla se, että esimerkiksi Venäjän ulkomaantiedustelua hoitavat viranomaiset ovat halunneet kanavoida rahan ulkomaille heidän omien laittomien operaatioiden rahoittamiseen. Jos joku haluaa peittää rahan alkuperän, niin hänellä on siihen aivan varmasti erittäin hyvä syy, ja tuo syy saattaa olla se, että rahan käyttötarkoitus ulkomailla on haluttu peittää.
Yksi ulkomaantiedustelun kohteista on korkean teknologian yritykset, joiden tuotteita voidaan suoraan tai pienen modifikaation kuten kuorten kautta käyttää asevoimien toimintaan, tai sitten niiden avulla voidaan esimerkiksi omia kansalaisia valvoa tehokkaasti. Se että USA:n tappajalennokit ovat nousseet pinnalle ei tarkoita sitä, että muut maat eivät olisi näistä laitteista kiinnostuneita.
Kuitenkin juuri tämän kaltainen teknologia on valvottua, ja sen hankkiminen on vaikeaa, mutta tietenkin voidaan perustaa yritys, johon palkataan esimerkiksi koodaus- tai muita asiantuntijoita, joiden työ voi vaikuttaa aluksi aivan normaalilta etäohjausjärjestelmien valmistamiselta. Mutta noita samoja järjestelmiä voidaan käyttää myös kauko-ohjattujen tykkien suuntaamiseen. Ja tuollaisen yhtiön kautta voi myös päästä “oikeisiin piireihin”, eli tekemään tuttavuutta alan silmäätekevien kanssa.
Siis aina kun joku suorittaa rahanpesua on kysyttävä syy siihen, miksi hän tätä tekee? Oligarkkien kohdalla on kyse siitä, että rahan alkuperä halutaan peittää, ja tässä sitten voidaan muistuttaa että “oligarkki” on aina henkilö, joka toimii FSB:n luvalla, ja jos FSB sattuisi ehdottamaan hänelle tällaista toimintaa, niin oligarkin oman edun mukaista on vastata “kyllä”, tai sitten luxus-asunto ja shampanja vaihtuvat helposti parakkiin Siperiassa sekä vesilasiin. Eli FSB:n ehdotuksiin vastataan Venäjällä sanalla “kyllä” tai sitten seuraukset ovat hyvin epämiellyttäviä.
Miksi joku lähtee pesemään rahaa? Jos ajatellaan että rahanpesua ehdottaa henkilö, jolla on hyvä maine, ja jolla on valtion tuki takanaan, ja joka lupaa vielä hyvän palkkion tuosta työstä, niin silloin saattaa arvostelukyky pettää, ja lähdetään tekemään “helppoa rahaa”. Eli tuolloin henkilö usein toimii yrityksen kautta, ja tuolloin yhtiöllä on käytössään kaksi pankkitiliä. Toinen on se, mihin ulkomainen toimija toimittaa rahaa, ja toinen on se, mistä tuo yhtiö siirtää rahaa eteenpäin. Eli aina kannattaa miettiä sitä, miksi rahan alkuperä halutaan peittää, ja miksi rahan ei haluta olevan Venäläistä rahaa?
Työpaikan eli yhtiön johdon tehtävä on maksimoida yrityksen tai oikeastaan yrityksen omistajien etu, ja siinä sitten on pääasiallisena mittarina yhtiön tuottama tulos. Vain positiivisen kassavirran määrä ratkaisee sen, että tuleeko henkilö valituksi seuraavalle kaudelle yhtiön johtoon. Siis työpaikan tarkoitus on tuoda voittoa tai muuta etua yhtiölle, jossa se sijaitsee, ja jos työpaikka ei tätä ehto täytä, niin silloin sen voi lakkauttaa.
Eli työ ei ole itsetarkoitus, vaan sen tarkoitus on tuoda rahaa yritykselle ja tuota rahaa sitten jaetaan yhtiön omistajille. Jos ajatellaan sitä että laman aikaan yhtiöstä siivotaan ne työntekijät, jotka eivät ole sille tärkeitä, tai että jotka ovat muuten ikäviä tapauksia, niin yksi osa noista vähennettävistä on niitä niin sanottuja “vastarannan kiiskiä”, joiden mielestä yhtiön johtoa ei tarvitse kuunnella, tai jolla on aina jotain muita asioita kuin siinä yhtiössä olevia töitä hoidettavana.
Yhtiössä ei kaivata “jarrumiehiä” vaan niitä jotka tuovat lisää dynaamisuutta työntekoon. Jos dynaaminen työnteko ei sovi alaiselle, niin silloin esimies joko opastaa alaistaan omaksumaan dynaamisen mallin. Ja jos opastaminen ei tuo haluttua vaikutusta, niin yhtiön etu voi vaatia silloin vastarannan kiiskien erottamista.
Kun henkilölle maksetaan palkkaa jonkun yhtiön taholta, niin yhtiöllä on oikeus olettaa, että tuo aika on varattu sen antamien tehtävien hoitoon. Siis silloin ei tehdä muita asioita kuin niitä jotka sattuvat kuulumaan oman työpaikan antamiin tehtäviin. Jos aikaa menee johonkin muuhun toimintaan, niin silloin työnantaja saa ilmoittaa hakevansa uutta henkilöä noihin tehtäviin. Jos alainen ei mukaudu uusiin menetelmiin, niin hän saa lähteä, ja sen takia esimerkiksi ATK-taidot ovat todella tärkeä osa nykyaikaista työelämää.
Nykyään työtä tehdään itsenäisemmin sekä samalla myös työntekijän vastuu omasta työstään lisääntyy. Samoin tehtäviä annetaan jatkuvasti enemmän ATK:n välityksellä, joten sen takia noita taitoja vain pitää kyetä kehittämään, tai putoaa pois kelkasta.
Työpaikka ei ole siis enää sitä, että sinne tullaan juomaan kahvia, pelaamaan tetristä, tai muuten rauhoittumaan, vaan joka tapauksessa jos työ ei suju, niin hyvin nopeasti sellainen henkilö saa ilmoituksen siitä, että hänen kannattaa ottaa yhteyttä työvoimatoimistoon. Työelämän tehostaminen näkyy siinä että liiketoiminta yksipuolistuu, mikä taas tarkoittaa sitä että keskitytään siihen, mikä on kaikkein paras puoli omassa osaamisessa. Eli nykyään tuotantoyhtiöt sekä tuotteita kehittävät yhtiöt ovat oikeastaan kaksi aivan eri asiaa, ja niiden työntekijät eivät ehkä sitten edes tiedä työskentelevänsä samassa yhtiössä.
Työnantajan tehtävä on maksaa työntekijälle palkkaa, mutta työntekijällä on velvollisuus tehdä työnsä kunnolla, eikä jatkuvasti nurista siitä, miten aina ennen on ollut tapana tehdä asiat. Työnjohtajien velvollisuus on katsoa että henkilö tekee töitä sekä noudattaa muutenkin sovittuja sääntöjä, eikä heidän velvollisuutensa ole kuunnella sitä, mitä esimerkiksi jossain muussa yhtiössä on joskus tehty.
Työntekijä on tullessaan johonkin työpaikkaan velvollinen tekemään työt kuten juuri siinä paikassa tehdään. Eli laman aikana kannattaa miettiä sitä, että kannattaako kaikkia uusia sääntöjä tai työtapoja lähteä kritisoimaan, koska työnjohdon velvollisuus on saada työ tehdyksi mahdollisimman pienin kustannuksin. Ja jos tämä ei alaiselle kelpaa, niin työvoimatoimistosta voi lähteä etsimään uutta työnantajaa.
Etätyö on suurin harppaus sekä murros, mitä työelämässä on milloinkaan tullut eteen, ja sen takia sitä vastustetaan. Siis etätyömahdollisuus on myös huoltomiehillä, jotka voivat nykyään tehdä työtä kotonaan, ja sitten vain työnjohtaja käy katsomassa, että kaikki on tehty kunnolla. Tai sitten taloyhtiön asukkaat toimittavat tiedon siitä, että onko työ tehty niin kuin sovittu on huoltoyhtiöön, kuten he nykyäänkin tekevät. Eli työntekijä vilkaisee aamulla tehtävälistan, ja sitten vain menee tekemään työn, kuten on tähänkin asti tehnyt, paitsi että hän ei enää kulje lähtöruudun kautta, mikä säästää polttoainetta ja sitä kautta rahaa.
Mutta sitten aina välillä mieleen tulee se, että mitä jos etätyöntekijä vaikka myy salaista tietoa rikollisille tai sitten hän voi tehdä esimerkiksi sisäpiirin kauppoja. Toisaalta tuolloin hän voi vaikka ottaa rikostoverinsa kotiin viereensä istumaan, eikä sisäpiirin kauppoja ole ennenkään mikään säännöstö estänyt.
Ennen esimerkiksi squash-hallilla saattoi pari muistikirjan sivua vaihtaa omistajaa, mutta nykyään tuo sama asia voidaan hoitaa USB-tikkuja vaihtamalla, ja niissä olevista “screeshoteista” eli kuvakaappauksesta voi jokainen poimia tietoja siitä, mitä yhtiö aikoo tehdä. Joten nyt sitten voi sen rikostoverin kanssa aivan vapaasti katsoa yhdessä ruudulta, mitä tulevaisuudessa tullaan tekemään, eikä kotona kukaan tule katsomaan, keitä muita siellä on.
Etätyön suhde yksityisyyteen on mielenkiintoinen asia. Nimittäin jokainen nykyaikainen johtaja tai työläinen työskentelee kannettavaa tietokonetta käyttäen, mikä tarkoittaa sitä että työpisteen kanssa voi jokainen käyttää omia aivoja, sekä muutenkin miettiä sitä mitä esimerkiksi taustalla näkyy. Ja jos tietokoneen sisäinen mikrofoni on otettu pois päältä, niin silloin ei myöskään puhe kuulu muualle, ja jos rikostoveri istuu esimerkiksi kameran kuvaus-sektorin ulkopuolella, niin häntä ei myöskään tuolloin näy muille.
Samoin etätyön suhde sosiaaliseen mediaan on mielenkiintoinen. Siinä pitää samalla tavalla miettiä sitä, miten käyttäydytään sekä mitä siellä tehdään. Ja jokaisen meistä pitää jossain vaiheessa elämäämme siirtyä pois omalta mukavuusalueeltaan, mikä on ollut ehkä meille hyvinkin tärkeä asia. Meidän jokaisen pitää joskus tehdä päätöksiä ja asioita, jotka eivät meille ole kovin mukavia, ja missään nimessä esimerkiksi konsernijohdon tehtävä ei ole miellyttää työläisiä. Konsernijohdon sekä muun työnjohdon tehtävä on toimia omistajien edustajina työläisille, joiden oletetaan osaavan työnsä.
Joten sosiaalista mediaa voidaan verrata esimerkiksi puhelimeen, mikä on oikeastaan sosiaalisen median perinteinen malli. Eli ennen piti työnhakijoiden sekä muiden hankkia puhelin, mihin soitettiin kaikkia asioita, ja silloin jos ei ollut paikalla kun puhelin soi, niin ei saanut töitä tai joku muu asia meni sivu suun. Joten etätyötä voidaan pitää oikeastaan puhelimen sekä muun sosiaalisen median jatkeena.
Ohje on seuraava: jos yhtiön johto vaatii sosiaalisen median profiilin perustamista, niin sillä on oikeus tämä asia tehdä. Jos et halua käyttää sosiaalista mediaa työssä, niin kehitä itsellesi työtä varten eri profiili kuin vapaa-aikaa, tai käytä sosiaalista mediaa vain työaikana, jos sen käyttö muuten tuo ongelmia. Eli tuolloin pitää muistaa että työpaikan puhelimilla sekä läppäreillä käytetään vain niitä sosiaalisen median tilejä, joiden sisällön ihmiset haluavat jakaa johtajan kanssa. Ja omaa yksityistä aikaa varten kannattaa sitten hankkia omat puhelimet, sekä puhelinliittymät. Samalla aina kannattaa muistaa se, että sosiaalisessa mediassa kannattaa olla varovainen, koska pomolle saattaa joku välittää tiedon esimerkiksi “epäasiallisesta netti käytöksestä”, ja varsinkin lama-aikana on johtajilla paljon ystäviä, koska nuo ystävät voivat sitten saada itsensä noihin potkujen jälkeen vapautuviin työpaikkoihin.
Muistakaa että yhtiö puhelimet ovat asia, mitä ei kannata pitää koskaan turhaan mukana. Jos esimerkiksi mikrotukihenkilö tai turvallisuusosasto haluaa käyttää noita puhelimia väärin, niin he voivat yksinkertaisesti käyttää puhelinten paikannustoimintoa selvittääkseen, missä työväki viettää vapaa-aikaansa. Ja pomot voivat olla hyvin uteliaita, kun he hankkivat tietoja alaisen liikkeistä.
Jos joku johtaja näkee itseensä kohdistuvaa negatiivista kirjoittelua, niin hän ei ehkä suoraan sen takia erota alaistaan. Mutta jos edessä on henkilöstövähennyksiä vaikkapa tuotannollisista syistä, niin johtaja voi tuolloin muistaa ne nimet, jotka ovat häntä herjanneet melko nopeasti. Ja muistakaa myös se, että sosiaalisessa mediassa tapahtuva yhtiön mustamaalaaminen on myös kiellettyä, ja tuolloin erottamisen syyksi riittää yrityksen maineen vahingoittaminen. Jos sen takia sitten esimerkiksi urakka menee jollekin muulle, niin tuollainen ihminen voidaan myös haastaa tekojensa takia oikeuteen.
Siellä pätee samat säännöt kuin muuallakin elämässä. Jos etätyössä ei osata käyttäytyä, niin siitä seuraa sanktioita, joista pahin on potkut. Mutta jos ajatellaan esimerkiksi etätyön tietoturvaa, niin tietenkin pääsy yhtiön järjestelmiin voidaan rajata koskemaan vain ennalta määrättyjä tietokoneita sekä muita laitteita. Joten noiden laitteiden käyttö humalassa ei ole kovin järkevää. Eikä yhtiön omistamilla puhelimilla saisi hoitaa omia asioita ollenkaan, vaan niiden käyttö voidaan rajata työajalle sekä työasioihin. Ja kun työaika on loppu, niin nuo laitteet voidaan kääntää pois päältä, jotta vapaa-aikaa ei sitten tarvitse käyttää työasioihin, koska työntekijällä on oikeus saada korvaus työstään.
Siis jos sitten puhutaan siitä, miten paljon omaa aikaa jokainen meistä joutuu etätyössä käyttämään, niin tietenkin saattaa olla niin, että etätyö aika rajoitetaan normaaliin työaikaan, jonka jälkeen nuo yhtiön laitteet voidaan sulkea, jolloin niitä omia töitä ei sitten tarvitse vapaa-aikana lähteä tekemään. Eli se saako etätyötä tehdä mihin vuorokauden aikaan hyvänsä on kiinni siitä, miten työpaikalla on asiat sovittu. Sosiaalinen media on asia, jota voidaan käyttää tehokkaasti moniin tarkoituksiin. Ja se tarkoittaa sitä, että pomokin voi rakentaa salanimellä tehdyn tilin johonkin Facebookiin, ja pyrkiä urkkimaan alaisen yksityiselämää koskevia tietoja Facebookin tai Twitterin kautta. Eli etätyö tuo myös uusia haasteita rikostutkijoille ja muille vastaaville henkilöille.
Alkoholin käyttö työpaikalla on yleensä kielletty siksi, että se aiheuttaa häiriöitä muille ihmisille. Joten jos ajatellaan että joku sitten siemailee tehdessään etätyötä, niin siitä ei ehkä muuta tietoa työpaikalle kulkeudu, kuin jos henkilö on umpikännissä kirjoittanut tuhmia sosiaaliseen mediaan. Eli mikään ei kiellä ihmistä juomasta esimerkiksi olutta tehdessään etätyötä, mutta tietenkin jos alkoholin käyttö muuten on ongelma, niin silloin siitä voi tulla ongelma myös etätyössä.
Etätyössä oleva ihminen on samalla tavoin raitis tai alkoholisti kuin kaikki muutkin. Mikäli tietty mitta alkoholin käytössä täyttyy, niin ihminen on alkoholiongelmainen. Ja myöskään etätyötä tekevällä ei ole oikeutta häiritä toisten työtä eikä pilata yhtiön mainetta.
Kukaan ei voi tietää asioita, mitä tapahtuu silloin kun ihminen on yksin kotona, ellei ihminen tuo sitä asiaa itse muiden tietoon. Periaatteessa se miten ihminen käyttäytyy sekä pukeutuu kotonaan on hänen oma asiansa, ja kukaan ei voi tulla toisen kotiin sanomaan, että mitä siellä saa ja mitä siellä ei saa tehdä. Mutta jos ajattelen että lähtisin tekemään työtä kotoa, niin miettisin vähän sitä, että mitä tietokoneen web-kamerassa näkyy, koska jos taustalla näkyy tyhjien kaljapullojen ryhmä, niin silloin saattaa joku ajatella minun kannaltani vääriä asioita.
Etätyö tarkoittaa työtä joka tehdään jossain muussa paikassa kuin perinteisessä toimistossa, mutta en usko että oikeasti kukaan normaali ihminen esiintyy verkossa järjestetyssä työpalaverissa esimerkiksi olutpullo käsissään, eikä kukaan varmaan kuvaa koko asuntoaan jossain palaverissa. Työasiat ovat erikseen ja niissä pitää muistaa se että aika on rahaa, joten siksi kannattaa aina olla tehokas, eikä työpalaverissa kannata lähteä kokeilemaan onnea, eli sitä että mitä pomo sattuu sanomaan, jos siellä heilutaan joku “mäyräkoira” pöydällä.
Joten sitä mitä tietokoneen tai kännykän kamerasta näkyy kannattaa vähän katsoa etukäteen, jotta esimerkiksi mitään pupu-kuvia tai vastaavia ei näy. Ja sitä mitä esimerkiksi sosiaalisessa mediassa näytetään kannattaa miettiä. Toki kaljakorit sekä vastaavat jutut voivat olla ihan mukavaa viihdykettä, mutta siitä voi joku saada “ei toivotun” kuvan henkilöstä, jota tulee tapaamaan työasioissa.
Eli myös etätöissä kannattaa käyttää omia aivoja sen kannalta että mitä työpäivänä juodaan, ja jos oman juomisen hallinta on vaikeaa, niin silloin kannattaa lähteä hakemaan apua esimerkiksi terveyskeskuksesta. Nimittäin etätöissä voi mokata aivan samalla tavalla kuin muissakin työnteon versioissa.
Työt voi jättää tekemättä, ja palaverissa voi esiintyä umpihumalassa jos sattuu huvittamaan, mutta silloin saattaa olla edessä uuden työpaikan etsiminen, kun työnantajan mitta tulee täyteen niitä loistavia vitsejä, joita palavereissa satuttiin laukomaan. Ja jos yhtiön mainetta pilataan tarpeeksi, niin silloin yleensä tulee kutsu käymään johtajan juttusilla, ja siinä sitten jäävät firman läppäri ja puhelin pöydälle, ja siitä voidaan siirtyä sitten kohti työvoimatoimistoa sekä hoitoon ohjausta. Eli vaikka alkoholi sekä vahva juopumus ovat aiheuttaneet sen, että yhtiön johtajan sähköposti täyttyy sydän postilla, mitä on lähetetty umpitunnelissa jostain kapakasta, niin hän voi tehdä sen hyvin vaikean päätöksen ja antaa potkut tällaisen asian takia.
Mistä Suomeen saadaan lisää työpaikkoja, jotka tuovat verotuloja valtion kassaan?
Mistä Suomeen saadaan lisää työpaikkoja, on ikuinen kysymys mikä esitetään mediassa. Tai oikeastaan pitäisi varmaan kysyä sellaisia jatkokysymyksiä kuin että mistä saadaan työpaikkoja, jotka tuovat verotuloja valtiolle? Työllisyyteen on tietenkin olemassa sellaisia poppakonsteja, kuin että otetaan kaikki työttömät suoraan töihin valtiolle, eli tehdään heistä esimerkiksi TVH:n autokuskeja tai kadunlakaisijoita, mutta ongelma on siinä, että tällainen työllistäminen ei auta valtion talouden hoidossa olenkaan.
Työpaikkoja voidaan tietenkin luoda aivan miten paljon vain, kunhan nuo työpaikat ovat valtion rahoittamia. Mutta tuossa tapauksessa tulos on sitten valtion kannalta miinusmerkkinen. Eli periaatteessa vaikka kaikki työttömät voidaan työllistää työvoimatoimistoon virkailijoiksi, mutta onko tämä sitten sitä aitoa työllistämistä, josta valtio saa verotuloja on sitten se toinen juttu.
Mikäli halutaan tehdä aidosti tuottava työpaikka, niin tuon työpaikan pitäisi olla jossain muualla kuin valtio- tai kuntasektorilla, ja sen pitäisi olla rahoitettu jostain muualta kuin valtion varoista. Eli mistä saadaan ihmisille töitä? Ja miten tuo työ muutetaan sellaiseksi, että siitä tulee tuloja myös valtiolle? Kas tuossa sitten on se työttömyyden hoidon ongelma.
Jos työpaikkoja halutaan luoda, niin silloin noiden työpaikkojen pitäisi sijaita sellaisissa yhtiöissä, joiden liiketoiminta on kannattavalla pohjalla, ja jonka työntekijät maksavat veroja valtion kassaan. Se että yhtiö perustetaan valtion rahoilla, ja sitä pyöritetään valtion tuella ei varmasti tuo yhtään oikeaa työpaikkaa. Tai oikeastaan se ei tuota työpaikkaa, mikä hyödyttää maamme taloutta.
Valtion kannalta laman aikana on työttömyyden hoidossa ongelmana se, että työpaikan pitäisi olla jossain muualla kuin valtiolla. Eikä tuon työntekijän palkkaa saisi maksaa valtio. Eli valtio voi maksaa palkkaa kahdella tavalla. Valtio voi maksaa työntekijän palkan suoraan tai sitten se voi tukea yritystä, ja sitä kautta maksaa noita työntekijöiden palkkoja.
Taloudellinen darwinismi tarkoittaa sitä että epäterveet yritykset kaatuvat laman aikana tai ennen lamaa. Mutta se mikä tekee näistä asioista vaikeita on se, että miten ennustaa se että alkaako liiketoiminta kannattaa vai ei? Kapitalistinen talous oppi määrittelee kannattavan yrityksen siten yritys saa kaiken tulonsa omasta liiketoiminnastaan, sekä maksaa veroja valtiolle.
Se että yritys kykenee maksamaan veroja tarkoittaa positiivista kassa tuottoa sekä tulosta. Siitä että yritys kykenee maksamaan toimitilansa sekä palkkansa ja käyttämänsä raaka-aineet eli tekee “nollatulosta”, on vielä pitkä matka siihen, että yhtiö alkaa suoraan maksamaan veroja valtiolle. Toki se maksaa veroja ALV-tilitysten muodossa, mutta sitä tuloveroa pitäisi myös tulla valtion kassaan.
Yritysten suora tukeminen on ongelmallista siksi, että jos yhtä yhtiötä tuetaan, niin silloin kaikkien pitää saada noita samoja tukia. Yritysten suoraa tukea pidetään kilpailua haittaavana tekijänä, koska tuettu yhtiö voi pitää halvempia hintoja, mikä sitten saa aikaan sen, että aidosti kannattava yhtiö kilpaillaan pois. Ja kun tuet loppuvat niin myös toinen yhtiö kaatuu. Tai sitten se saavuttaa monopolin, ja ryhtyy päättämään hinnoista yksin.
Se luo mahdollisuuden siihen, että joku perustaa yhtiön siksi, että hän elää vähän aikaa valtion tuella, ja kun tuki loppuu, niin yhtiön voi laittaa konkurssiin. Yhtiön perustamisessa on sellainen ongelma, että kukaan ei voi ennalta tietää kannattaako liiketoiminta vai ei. Eli vaikka esimerkiksi kaikki asiat ovat kunnossa, kun liiketoimintasuunnitelma esitetään ELY-keskuksessa, niin silloin ei voi kukaan tietää, että löytävätkö asiakkaat yhtiön tai jääkö tavara hyllyyn, kuten sanotaan.
Tietenkin työpaikkoja voidaan luoda tukemalla yrittäjiä, mutta jotta yritys muuttuisi kannattavaksi, eli se elättää itse itsensä oman liiketoimintansa kautta tulevalla rahalla vaatii sitä, että asiakkaat löytävät yrityksen. Ilman asiakkaita yritys kaatuu melko nopeasti, ja sitä kautta sitten on yrittäjän lähdettävä hakemaan uutta työtä.
Perinteisen puoluekentän murtuminen näkyy kaikessa politiikassa, kun Ismo haluaa edustajaksi edustajan paikalle
Jos olet fiksu niin näytä se myös muille, on nykyaikaisen politiikan tekemisen perusajatus, mikä perustuu siihen, että ehdokkaan henkilökohtainen persoona korostuu nykyaikaisessa kampanjassa. Ehdokkaan on oltava fiksu, mutta se että kaikilla ihmisillä on erilainen näkemys siitä, mitä sana “fiksu” tarkoittaa johtaa siihen, että poliitikon tai poliittisen ehdokkaan lisäksi kampanjoimassa on useita muita poliittisia ehdokkaita, joilla on oma käsitys siitä, mitä ihmiset haluavat.
Se mitä sitten ihmiset haluavat saattaa poiketa huomattavasti siitä, mitä poliitikko heille sattuu lupaamaan. Jos poliitikon lupaus ja kansan enemmistön tahto eivät käy yhteen, niin silloin käy niin, että henkilö ei pääse eduskuntaan. Joten nykyään poliitikon pitää olla aina esillä, sekä esittää niitä fiksuja mielipiteitä, jotta äänestäjät tietävät mitä mieltä hän mistäkin asiasta on.
Fiksu poliitikko on esillä saa aikaan sen, että äänestäjä todennäköisemmin äänestää häntä, kuin jotain takarivin hissukkaa, koska se että ihmiset muistavat poliitikon sanomiset sekä saavat hänestä hyvän kuvan saavat heidät antamaan äänensä kyseiselle henkilölle. Yleensä ihmiset laittavat vaalilippuun sen numeron, minkä ensin muistavat, ja johon he liittävät positiivisiin arvoihin, tai arvoihin joita he pitävät positiivisina. Mutta sitten seuraa ongelmia siitä, että miten ehdokas osoittaa olevansa fiksu, ja että hänen arvonsa ovat äänestäjistä oikeita?
Peruskysymys on se, että miksi meidän perinteinen puolueiden jako on murtunut, eli järjestelmä, mitä on pidetty stabiilina sekä muuttumattomana on muuttunut ikään kuin kaoottiseksi, mikä on kaukana konsensuksesta? Se miksi puolueet ovat muuttuneet ikään kuin avoimemmiksi, johtuu 2000-luvun yksilöllisyys mallista, missä ihmisten kuuluu erottua toisistaan, ja se suosii tietenkin ihmisiä jotka käyttävät mielenkiintoista, mukaansatempaavaa ja samalla värikästä kieltä.
Nykyaika vaatii sitä, että henkilö joka haluaa tehdä julkisuudessa työtä osoittaa sen, että hän on äänestäjien mielestä kelpaava tehtävään, mihin he ovat tätä ehdokasta valitsemassa. Se että on jonkun muun mielestä suora ja loista sekä fiksu ja filmaattinen ei riitä. Vaan tuo fiksuus ja lahjakkuus pitää osoittaa jotenkin myös muille. Mitä ketään kiinnostaa se, että onko henkilö fiksu ja lahjakas jossain takahuoneessa, vaan se että miten hän sen lahjakkuuden näyttää oman kaveripiirinsä ulkopuolella.
Se että myös muut kun omat kaverit näkevät sen, mitä henkilö on ei aivan vakuuta vaaleissa, vaikka tällä olisi paljon kavereita. Jos haluaa päästä Eduskuntaan, niin silloin pitää myös muut kuin oma lähipiiri saada vakuuttuneeksi siitä, että henkilöllä on jotain annettavaa niille, joiden ääniä hän haluaa saada, ja joita hän edustaa jossain kaukana Arkadianmäellä. Eli vaaleissa teema on se, että “fiksu henkilö saa paikan”, jos hän voi vakuuttaa äänestäjät siitä, että hän ajaa heidän asioitaan.
Jos sitten tuo edustaminen ei miellytä äänestäjiä, niin he sitten valitsevat jonkun toisen edustamaan itseään. Mutta ei hätää, valta kuluttaa puolueiden suosiota, ja jos puolue mielii päästä osoittamaan sen, että se on äänestäjiensä äänen arvoinen, niin sen on pyrittävä hallitukseen. Ilman tuota paikkaa puolue ei voi osoittaa taitojaan äänestäjille, koska kaikki oikeat päätökset valtiossa tehdään hallituksessa. Mutta ongelma on siinä, että maassamme yhden puolueen on vaikea saada enemmistöä Eduskunnassa, ja silloin pitää sielläkin tehdä kompromisseja, jotta joku muu tulee voittajan kanssa samaan konsensukseen.
Ja mitä jos yksi puolue hallituskoalitiosta päättää lähteä omille teilleen? Jos hallitukseen kuuluu vain kolme puoluetta, niin silloin yksi puolue voi uhata erota hallituksesta, jos se kokee asemansa vaativan tätä, ja jos tuloksena on vähemmistöhallitus, niin silloin voi hallituksen työ olla hiukan vaikeaa.
Tuolloin jokainen puolue saattaa vaatia omaa ohjelmaansa hyväksyttäväksi, ja jos eroja on paljon, niin silloin saattaa puolue lähteä. Jos taas hallituksessa on paljon puolueita, niin silloin yhden puolueen ero ei tunnu niin paljon, ja hallitus voi saada sitä kautta pitää tarvitsemansa enemmistön eduskunnassa. Mutta se sitten on taas vaalimatematiikkaa, mikä ei ehkä ole kaikille mieleen, ja hallitusta muodostettaessa pitää aina tehdä kompromisseja, jotta siihen saadaan myös muita mukaan.
Samalla malli mikä perustuu ehdokkaiden henkilökohtaisiin lausuntoihin saattaa suosia myös populisteja, jotka tarjoavat sekä yksinkertaisia että konkreettisesti näkyviä ratkaisuita ihmisten ongelmiin. Se mikä sitten saattaa olla “villi kortti pakassa” ovat “nukkuvien puolue”. Tuo tarkoittaa ihmisiä jotka eivät syystä tai toisesta äänestä, ja se että käyvätkö he sitten seuraavissa vaaleissa uurnilla on arvoitus.
Mutta kuten tiedämme, niin “Perussuomalaiset” ovat nimi, joka vetää ihmisiä puoleensa. Eli tuosta asiasta tietenkin nousee mieleen Suomalaiset arvot, eli sauna, sisu, Sibelius sekä makkaran grillaus, mikä saa aikaan sen, että tämä puolue myös tunnetaan sellaisissa piireissä, missä “etiketti ei ole turhan tärkeää”. Mutta kuten tiedämme niin silloin kun ihmisiltä kysytään gallupeissa jotain politiikasta, kuten mikä olisi heistä se “oikea puolue” tai poliitikko, joka voisi johtaa Suomea, niin he helposti vastaavat sen puolueen tai poliitikon nimen, mikä ensin muistuu mieleen. Ja sitten tietenkin pitäisi vielä lähteä äänestämään sitä omaa puoluetta.
Se että esimerkiksi Kokoomus menettää ääniä muille puolueille johtuu siitä, että sitä pidetään “johtajien ja suurpääoman puolueena”, mikä tietenkin tekee hallaa tuolle puolueelle, jos ajatellaan sitä että puolueen pitäisi saada muitakin kuin hyvin toimeentulevien ääniä. Se mikä tekee esimerkiksi keskipalkan laskemisen vaikeaksi on se, että huippupalkat vetävät tuota laskennallista keskipalkkaa ylöspäin, ja sen takia esimerkiksi vero lupauksia on vaikeaa säätää niin, että se tuo etua juuri niissä palkkaluokissa oleville, joita maassamme on eniten.
Vaalit ovat mielenkiintoinen asia, ja niistä kirjoitetaan valtavasti. Ja vaalien jälkeen alkaa vallanpitäjien arki, mikä tuo esiin sen, että aikooko poliitikko saada ääniä myös seuraavissa vaaleissa? Jos hän onnistuu, niin silloin luvassa on lisää kausia, mutta epäonnistuminen johtaa pudotukseen.
Hannu Hanhi on Aku-Ankan hahmoista onnekkain. Ja nykyään se että pääsee suureen työelämän oravanpyörään vaatii vähintään sen, että omaa Hannu Hanhen onnekkuuden. Ilman hyvää onnea ei työpaikkojen ovet avaudu, ja sitä kautta sitten ihminen ei pääse niiden onnekkaiden joukkoon, jotka ovat päässeet vakituiseen työsuhteeseen. Jos käy niin että ihminen pääsee “prekariaattiin” eli pätkätöihin työuran aluksi, niin silloin saattaa käydä niin, että pätkätyöt ketjuuntuvat tuon henkilön kohdalla.
Pätkätöissä ei muuten mitään vikaa ole, mutta siinä käy niin, että työpaikan muut edut jäävät sitten saamatta. Tai sitten prekariaattiin kuuluva ei vain uskalla pitää lomaa, koska hän saattaa pelätä sitä, että työnantajat luokittelevat hänet hankalaksi tapaukseksi. Ja oikein mukava juttu prekariaatissa on se, että hänelle ei tarvitse maksaa esimerkiksi lomaltapaluurahoja, jos yhtiön johto vain toimii oikein.
Eli henkilö voi tehdä työtä samalla työmaalla kahden työnantajan palveluksessa. Ja jos sitten esimerkiksi työssäolo katkon jälkeen työt jatkuvat samalla työmaalla toisen yrittäjän alaisena, niin silloin ei ilmeisesti tarvitse maksaa lomaltapaluurahoja.
Tulevaisuudessa työnhakijan tulisi lähettää 4 työhakemusta viikossa sekä tavattava virkailijaa useammin, niin varmaan kyseessä on aika hyvä ajatus. Ja se mikä sitten jäi mieleen siitä, miten työnhakua käsitellään. Eli miten määritellään se, että onko työnhaku vakavasti otettavaa vai ei?
Tuo määritelmä olisi melko mukavaa tietää, ja sitä kautta voisi ajatella sitä, että miten työntekijää kohdellaan, jos hän sitten hakee jotain työtä, joka ei ole sitä mihin hän ehkä pystyy. Tässä korostan sanaa “ehkä”. Eli mistä työvoimatoimiston virkailija ylipäätään tietää mitä kyseinen henkilö on oikeasti edes tehnyt työpaikallaan?
Se että sanon laman olevan kaksipiippuinen juttu tarkoittaa sitä, että lama tietenkin saa aikaan sen, että investoinnit vähenevät. Samalla se karsii “epätervettä” yrityskanta, eli tällöin lamassa olisi kyse “taloudellisesta darwinismista”, jossa yhtiöt jotka eivät kykene hankkimaan rahoitusta tai joiden liikeidea on jotenkin toimimaton poistuvat yritysten kartalta.
Mutta kun työpaikkoja on vähän tarjolla, jos avointen työpaikkojen määrää verrataan työnhakijoiden määrään, niin silloin työnantajilla on varaa valita tarjokkaista. Ja sen takia lamaa voidaan pitää eräänlaisena yritysten “power play”-tilanteena, jossa ne voivat valita haluamiaan työntekijöitä suurten hakijamäärien joukosta. Tuolloin se joka tuo taloon eniten sekä suostuu suurimpaan joustoon tulee valituksi työpaikkaan.
Ja jos sitten työnantaja esimerkiksi painostaa jättämään puoli-tuntia työpäivän päätteeksi leimaamatta, niin silloin saattaa työntekijä suostua tuohon järjestelyyn, koska pelkää saavansa niskoittelijan maineen. Eli tuolloin työnantaja saattaa ehdottaa, että työpaikalta poistuminen leimataan silloin kun työpisteestä poistutaan, ja vaatteet vaihdetaan omalla ajalla.
Lama on asia mikä varmasti tekee työmarkkinoista entistä työnantajaa hyödyttävän, mikäli ajatellaan työnantajan asemaa työntekijää kohtaan, ja jos ajatellaan että korona olisi aiheuttanut valtavia taloudellisia tappioita, niin saattaa olla niin, että jossain paikoissa on COVID-19 sekä huono taloudellinen tilanne saanut aikaan sen, että työntekijä, joka ei mahdu joukkoon saa potkut siksi, että korona aiheuttaa erittäin pahoja taloudellisia tappioita.
Epidemiat sekä lamat ovat asioita, joita voidaan käyttää hyväksi myös sillä tavalla, että esimerkiksi epämiellyttäviä työntekijöitä poistetaan listoilta, sillä verukkeella että heille ei vain satu olemaan töitä, joten siitä sitten voi lähteä kassan kautta etsimään uutta työpaikkaa. Lama on mukava asia, koska silloin voi työnantaja pyydellä yhtiön vuoksi kaiken maailman pieniä uhrauksia, eli se saattaa siirtää työntekijöiden kahvit näiden itsensä maksettavaksi, ja muutenkin pyytää että tiettyjä etuja jätetään käyttämättä.
Uskaltaako määräaikainen tai vuokratyöntekijä sitten valittaa näistä asioista, varsinkin jos hänelle on luvattu mahdollisuus työpaikan vakinaistamiseen. Tuollainen mahdollisuus varmasti takaa sen, että työntekijä ei paljoa valittele, mutta sitten joskus hänen silmänsä avautuvat, kun tuhat kertaa on käyty vastaavissa haastatteluissa, mutta sitten aina tulee vastaan se, että joku toinen on otettu noihin paikkoihin.
Ja joskus olisi mukavaa nähdä se, että kuka tuo joku toinen on? Eli sanooko työnantajan edustaja haastattelussa että on “mahdollisuus paikan vakinaistamiseen” siksi, että työntekijä pidetään sillä tavalla hiljaisena sekä kilttinä? Vai onko oikeasti olemassa mahdollisuus sille, että “vanha kaveri” vaihdetaan uuteen “nöpönenään”?
Joten jos vuokratyöntekijä ajattelee työstään siten, että jos hän on “kiltisti”, niin silloin työpaikka vakinaistetaan, niin hän saattaa olla valmis esimerkiksi jättämään ruokaedun tai jonkun muun edun käyttämättä, koska haluaa olla kiltisti. Tai tuolloin voidaan kysyä, että onko vuokratyöntekijälle edes kerrottu näistä eduista, vai ovatko nekin menneet sitten jonkun johtajan kaverin taskuun.
Eli kuten varmaan huomasitte, niin tietenkin on helppoa luvata asioita, joita ei sitten edes aiota harkita, kun ovella on aina se nuorempi, laihempi ja lihaksikkaampi hakija, kuten eräässä kappaleessa sanotaan. Ja mitään tällaista ei koskaan edes pitäisi kirjoittaa, koska silloin saattaa työpaikka jäädä saamatta.
Jos Venuksesta löytyy elämää, niin se saattaa olla vuosituhannen tieteellinen löytö
Jos Venuksesta löytyy elämää, niin se saattaa olla vuosituhannen tieteellinen löytö, vaikka vuosituhat on kestänyt vasta 20 vuotta. Vieraalla planeetalla olevat elämänmuodot ovat aina kiehtoneet tiedemiehiä ja filosofeja, mutta koskaan ei ole vielä löydetty varmoja todisteita siitä, että toisilla planeetoilla olisi elämää. Tai oikeastaan vielä ei olla löydetty todisteita siitä, että toisilla planeetoilla olisi endeemisesti syntynyttä elämää. Ja Venuksesta tai oikeastaan sen pilvistä on löytynyt vasta sellaisia kemiallisia merkkejä siitä, että tuolla planeetalla saattaisi olla bakteerin tasoista elämää. Tuo kemikaali on nimeltään fosfiini, jota syntyy tiettyjen bakteerien aineenvaihdunnan tuotteena.
Siis niin sanottua “savuavaa asetta” eli varmaa havaintoa siitä, että elämää olisi olemassa ei olla vielä esitetty. Mutta etsintä jatkuu, ja jos ajatellaan esimerkiksi Venuksen bakteerien alkuperää, jos niitä löydetään, niin saattaa olla että ne ovat Maasta lähtöisin, ja kulkeutuneet tuolle planeetalle esimerkiksi sellaisten huonosti steriloitujen luotainten mukana, joita lähetetty tälle planeetalle 1970-luvulla. Joten tärkeä kysymys on se, että onko nuo luotaimet steriloitu kunnolla, kun ne on lähetetty tälle planeetalle, ja onko joku niistä ehkä pudonnut johonkin ylängölle, jonka huiput voivat kohota jopa Venuksen pilvien päälle. Nuo vuorijonot ovat alueita, joissa lämpötila on huomattavasti matalampi kuin Venuksen alangoilla, missä jopa lyijy sulaa.
Ja joskus on puhuttu siitä, että noille ylängöille olisi ehkä tulevaisuudessa mahdollista perustaa omavaraisia tukikohtia, joissa ravinto tuotetaan kasvihuoneissa, ja hengitysilma tehdään erottamalla hiili hapesta. Tuo erotusprosessi tapahtuisi johtamalla Venuksen kaasukehän hiilidioksidia aktiivihiilen läpi.
Eli jos ajatellaan että Venuksen pinta on 400- 600 asteinen tulikuuma pätsi, jossa jopa lyijy sulaa, niin silloin mieleen tulee se, että onko esimerkiksi Venera-luotainten tai sitä aikaisempien impakti-luotainten pinta steriloitu, koska on saatettu olettaa, että korkea pintalämpötila estää elämän siirtymisen Venukselle. Ja tuolloin on unohdettu se, että tuollainen alus kulkee läpi Venuksen kaasukehän, ja esimerkiksi planeetan pilvien yläosissa sekä Venuksen ylängöillä saattaisi olla otollisia olosuhteet primitiivisen elämän syntyyn, eli tuolloin kyseessä olisi arkkibakteerien kaltaisten olioiden joukko, joka ei ehkä olisi edes aitotumallisten bakteerien kaltaista.
Mutta nuo luotaimet ovat saattaneet siirtää myös elämänmuotoja Maasta Venukseen, eli tuolloin luotainten pinnasta tai laskuvarjoista olisi voinut siirtyä esimerkiksi yksisoluisia leviä Venuksen kaasukehän yläosiin eli korkeille huipuille tai pilviin, joissa ne voivat elää ehkä täysin ilman vihollisia. Mutta se onko tuolla planeetalla elämää, ja onko se endeemistä tai siirtynyt sinne Maasta selviää vasta kun sinne on lähetetty luotaimia, jotka voivat tunnistaa eläviä organismeja sekä analysoida niiden periä-ainesta. Ja vasta kun nuo tutkimukset on tehty, niin voidaan olla varmoja siitä, että onko Venuksessa elämää, mikä on endeemisesti kehittynyttä.
