Kuinka paljon erilaiset palkinnot vaikuttavat journalismin laatuun sekä neutraaliin tapaan välittää tietoa?
 |
| Kuva: Pinterest |
Kuinka paljon erilaiset palkinnot vaikuttavat journalismin laatuun sekä neutraaliin tapaan välittää tietoa?
Tiedonjulkistamispalkinnot ovat monen mielestä tarpeellisia välineitä, koska ne nostavat toimittajien motivaatiota tuottaa tietoa, mikä on merkityksellistä. Kuitenkin noiden palkintojen takana on aina ihmisiä, ja sitä kautta voidaan kysyä, että millä perusteella esimerkiksi tiedonjulkistamispalkinnon saajat valitaan? Eli mitä kriteerejä käytetään siihen, kun valitaan ne toimittajat, joiden teksteissä tai muissa jutuissa on paljastettu asioita, joita ei muuten olisi käsitelty julkisuudessa ollenkaan? Tai kuka antaa rahaa noihin ehkä melko suuriin palkintoihin? Samoin sitä ei olla koskaan käsitelty mitä ohjeita näiden varojen jakamiseen on ylipäätään annettu?
Se että palkintojen jakajat sekä ne jotka rahat noihin palkintoihin myöntävät eivät suoraan kerro sitä, miten noita rahoja on tarkoitus käyttää, tai mitä ohjeita niiden jakamiseen on annettu saattaa vaikuttaa hyvin pinnalliselta sekä pikkuiselta asialta. Kuitenkin se että kyseiset palkinnot ovat melko suuria saa aikaan ajatuksia siitä, että kuka oikeastaan päättää siitä, kenelle noita palkintoja saavat, ja kuka sitten on ehdolla tiedonjulkistamispalkinnon saajaksi? Ovatko ne ihmisiä jotka ovat paljastaneet asioita, joilla on merkitystä, vai ihmisiä jotka ovat olleet kilttejä poikia ja tyttöjä?
Valtiolliset palkinnot sekä journalismin neutraliteetti ovat asioita, joista ehkä aina välillä pitäisi keskustella hiukan enemmän. Siis onko journalistin viisasta ottaa vastaan palkintoja, joita myöntää oma tai vieras valtio? Jos ajatellaan sitä, että USAn ulkoministeriö on kuitenkin poliittinen toimija, jonka tehtävä on toteuttaa sitä ulkopolitiikkaa, mitä USAn presidentti on määrännyt, niin silloin kyllä saattaa tuntua hyvin erikoiselta, että tuollainen organisaatio sitten myöntää palkintoja journalisteille, joiden pitäisi suhtautua asioihin neutraalisti.
Olemmeko siirtymässä takaisin tilaan, mitä kutsuttiin aikoinaan “suomettumiseksi”. Eli kun tarkastellaan esimerkiksi tietyissä lehdissä esitettyjä juttuja siitä, kuinka vaarallista on kun NSA tai CIA saa haltuunsa Suomalaisten DNA ta eli genomeja käsittelevää tietoa. Mutta jostain syystä esimerkiksi FSB tä ei jutuissa mainita ollenkaan. Eikä myöskään mainita Brittien, Saksalaisten sekä Ranskalaisten tiedustelupalveluja. Jostain syystä FSB n käsittely on maassamme muuttunut kovin vaikeaksi, ja hyvään journalistiikkaan kuuluisi muuten neutraalia asenne, eli myös Venäjän ja ehkä myös Kiinan vastaavat palvelut voisi mainita.
Eli onko nyt vallalla tilanne, jota voidaan kutsua “uus-suomettumiseksi”, mikä tarkoittaa että Venäjän edessä ollaan kuin kusi sukassa. Eikä EU maiden viranomaisten toimintaa myöskään mitenkään käsitellä muuten kuin sen kautta, että olisiko meidän kannattanut jäädä pois elvytyspaketista vai ei. Ja tästä elvytyspaketista sitten tehdään “juupas-eipäs” leikki, missä ratkaisevaa on se, että mitä mieltä jutun kirjoittaja on EU sta. Eli minkään genomien keräämistä ei edes voida ajatella olevan vaarallista maamme kansalaisille, jos sen tekee joku muu kuin USA n tiedustelupalvelu. Samoin Brexitin yhteydessä oli havaittavissa se, että asenne lehtijuttujen kirjoittajilla oli hyvin nuiva juuri EU ta kohtaan, ja he toivoivat koko järjestelmän hajoavan.
Ja neutraalista journalismista meillä on tietenkin hyvänä esimerkkinä, kun yhteen aikaan esimerkiksi entistä Neuvostoliittoa palvottiin sanomalehdissä täysin ilman kritiikkiä. Eli Suomettumisen aikaan Neuvostoliitossa ei nähty yhtään vikaa, ja jos toimittaja oli kiltti poika tai tyttö, niin hän pääsi sitten juomaan valtion vodkaa Neuvostoliiton laskuun. Ja ehkä viimeaikaiset lehtijutut ovat osa ilmiötä, mitä voidaan kutsua “uussuomettumiseksi”. Tässä tarkoitan sanalla “uus-suomettuminen” ilmiötä, missä USAn ehkä liiankin tehokasta tiedustelua kritisoidaan jatkuvasti, mutta kritiikin ulkopuolella on kuitenkin FSB eli Venäjän turvallisuuspalvelu, jota ei jostain syystä koskaan mainita noiden lehtijuttujen teksteissä.
Tulee mieleen se että kun Suomalaiset lehdet niin mielellään kotkottavat siitä, että kuinka USAn turvallisuuspalvelu saa maamme kansalaisten tietoja, mutta samalla ollaan niin kovin hiljaa siitä, että samanlaisia tietoja saa myös esimerkiksi FSB jos se niin haluaa. Eli missä on noissa asioissa se niin sanottu toimituksen neutraliteetti? Eli eikö noissa jutuissa pitäisi mainita myös itänaapurin vastaava toimisto, tai ehkä se että Putin on aidosti uudistusmielinen mies, joka keskittää kaiken vallan itselleen sekä reformoi perustuslakia tukemaan omaa asiaansa tekee Venäjästä sellaisen maan, että sinne kannattaa lähettää Suomen kansalaisten geneettistä dataa.
Lisää aiheesta:
Kommentit
Lähetä kommentti