Perinteisen puoluekentän murtuminen näkyy kaikessa politiikassa, kun Ismo haluaa edustajaksi edustajan paikalle

Perinteisen puoluekentän murtuminen näkyy kaikessa politiikassa, kun Ismo haluaa edustajaksi edustajan paikalle

Jos olet fiksu niin näytä se myös muille, on nykyaikaisen politiikan tekemisen perusajatus, mikä perustuu siihen, että ehdokkaan henkilökohtainen persoona korostuu nykyaikaisessa kampanjassa. Ehdokkaan on oltava fiksu, mutta se että kaikilla ihmisillä on erilainen näkemys siitä, mitä sana “fiksu” tarkoittaa johtaa siihen, että poliitikon tai poliittisen ehdokkaan lisäksi kampanjoimassa on useita muita poliittisia ehdokkaita, joilla on oma käsitys siitä, mitä ihmiset haluavat.

Se mitä sitten ihmiset haluavat saattaa poiketa huomattavasti siitä, mitä poliitikko heille sattuu lupaamaan. Jos poliitikon lupaus ja kansan enemmistön tahto eivät käy yhteen, niin silloin käy niin, että henkilö ei pääse eduskuntaan. Joten nykyään poliitikon pitää olla aina esillä, sekä esittää niitä fiksuja mielipiteitä, jotta äänestäjät tietävät mitä mieltä hän mistäkin asiasta on. 

Fiksu poliitikko on esillä saa aikaan sen, että äänestäjä todennäköisemmin äänestää häntä, kuin jotain takarivin hissukkaa, koska se että ihmiset muistavat poliitikon sanomiset sekä saavat hänestä hyvän kuvan saavat heidät antamaan äänensä kyseiselle henkilölle. Yleensä ihmiset laittavat vaalilippuun sen numeron, minkä ensin muistavat, ja johon he liittävät positiivisiin arvoihin, tai arvoihin joita he pitävät positiivisina. Mutta sitten seuraa ongelmia siitä, että miten ehdokas osoittaa olevansa fiksu, ja että hänen arvonsa ovat äänestäjistä oikeita?

Peruskysymys on se, että miksi meidän perinteinen puolueiden jako on murtunut, eli järjestelmä, mitä on pidetty stabiilina sekä muuttumattomana on muuttunut ikään kuin kaoottiseksi, mikä on kaukana konsensuksesta? Se miksi puolueet ovat muuttuneet ikään kuin avoimemmiksi, johtuu 2000-luvun yksilöllisyys mallista, missä ihmisten kuuluu erottua toisistaan, ja se suosii tietenkin ihmisiä jotka käyttävät mielenkiintoista, mukaansatempaavaa ja samalla värikästä kieltä. 

Nykyaika vaatii sitä, että henkilö joka haluaa tehdä julkisuudessa työtä osoittaa sen, että hän on äänestäjien mielestä kelpaava tehtävään, mihin he ovat tätä ehdokasta valitsemassa. Se että on jonkun muun mielestä suora ja loista sekä fiksu ja filmaattinen ei riitä. Vaan tuo fiksuus ja lahjakkuus pitää osoittaa jotenkin myös muille. Mitä ketään kiinnostaa se, että onko henkilö fiksu ja lahjakas jossain takahuoneessa, vaan se että miten hän sen lahjakkuuden näyttää oman kaveripiirinsä ulkopuolella. 

Se että myös muut kun omat kaverit näkevät sen, mitä henkilö on ei aivan vakuuta vaaleissa, vaikka tällä olisi paljon kavereita. Jos haluaa päästä Eduskuntaan, niin silloin pitää myös muut kuin oma lähipiiri saada vakuuttuneeksi siitä, että henkilöllä on jotain annettavaa niille, joiden ääniä hän haluaa saada, ja joita hän edustaa jossain kaukana Arkadianmäellä. Eli vaaleissa teema on se, että “fiksu henkilö saa paikan”, jos hän voi vakuuttaa äänestäjät siitä, että hän ajaa heidän asioitaan. 

Jos sitten tuo edustaminen ei miellytä äänestäjiä, niin he sitten valitsevat jonkun toisen edustamaan itseään. Mutta ei hätää, valta kuluttaa puolueiden suosiota, ja jos puolue mielii päästä osoittamaan sen, että se on äänestäjiensä äänen arvoinen, niin sen on pyrittävä hallitukseen. Ilman tuota paikkaa puolue ei voi osoittaa taitojaan äänestäjille, koska kaikki oikeat päätökset valtiossa tehdään hallituksessa. Mutta ongelma on siinä, että maassamme yhden puolueen on vaikea saada enemmistöä Eduskunnassa, ja silloin pitää sielläkin tehdä kompromisseja, jotta joku muu tulee voittajan kanssa samaan konsensukseen. 

Ja mitä jos yksi puolue hallituskoalitiosta päättää lähteä omille teilleen? Jos hallitukseen kuuluu vain kolme puoluetta, niin silloin yksi puolue voi uhata erota hallituksesta, jos se kokee asemansa vaativan tätä, ja jos tuloksena on vähemmistöhallitus, niin silloin voi hallituksen työ olla hiukan vaikeaa. 

Tuolloin jokainen puolue saattaa vaatia omaa ohjelmaansa hyväksyttäväksi, ja jos eroja on paljon, niin silloin saattaa puolue lähteä. Jos taas hallituksessa on paljon puolueita, niin silloin yhden puolueen ero ei tunnu niin paljon, ja hallitus voi saada sitä kautta pitää tarvitsemansa enemmistön eduskunnassa. Mutta se sitten on taas vaalimatematiikkaa, mikä ei ehkä ole kaikille mieleen, ja hallitusta muodostettaessa pitää aina tehdä kompromisseja, jotta siihen saadaan myös muita mukaan. 

Samalla  malli mikä perustuu ehdokkaiden henkilökohtaisiin lausuntoihin saattaa suosia myös populisteja, jotka tarjoavat sekä yksinkertaisia että konkreettisesti näkyviä ratkaisuita ihmisten ongelmiin. Se mikä sitten saattaa olla “villi kortti pakassa” ovat “nukkuvien puolue”. Tuo tarkoittaa ihmisiä jotka eivät syystä tai toisesta äänestä, ja se että käyvätkö he sitten seuraavissa vaaleissa uurnilla on arvoitus.

Mutta kuten tiedämme, niin “Perussuomalaiset” ovat nimi, joka vetää ihmisiä puoleensa. Eli tuosta asiasta tietenkin nousee mieleen Suomalaiset arvot, eli sauna, sisu, Sibelius sekä makkaran grillaus, mikä saa aikaan sen, että tämä puolue myös tunnetaan sellaisissa piireissä, missä “etiketti ei ole turhan tärkeää”. Mutta kuten tiedämme niin silloin kun ihmisiltä kysytään gallupeissa  jotain politiikasta, kuten mikä olisi heistä se “oikea puolue” tai poliitikko, joka voisi johtaa Suomea, niin he helposti vastaavat sen puolueen tai poliitikon nimen, mikä ensin muistuu mieleen. Ja sitten tietenkin pitäisi vielä lähteä äänestämään sitä omaa puoluetta. 

Se että esimerkiksi Kokoomus menettää ääniä muille puolueille johtuu siitä, että sitä pidetään “johtajien ja suurpääoman puolueena”, mikä tietenkin tekee hallaa tuolle puolueelle, jos ajatellaan sitä että puolueen pitäisi saada muitakin kuin hyvin toimeentulevien ääniä. Se mikä tekee esimerkiksi keskipalkan laskemisen vaikeaksi on se, että huippupalkat vetävät tuota laskennallista keskipalkkaa ylöspäin, ja sen takia esimerkiksi vero lupauksia on vaikeaa säätää niin, että se tuo etua juuri niissä palkkaluokissa oleville, joita maassamme on eniten. 

Vaalit ovat mielenkiintoinen asia, ja niistä kirjoitetaan valtavasti. Ja vaalien jälkeen alkaa vallanpitäjien arki, mikä tuo esiin sen, että aikooko poliitikko saada ääniä myös seuraavissa vaaleissa? Jos hän onnistuu, niin silloin luvassa on lisää kausia, mutta epäonnistuminen johtaa pudotukseen. 

https://yle.fi/uutiset/3-11544748