Suvun salaisuudet ovat asioita, mistä vasta nyt puhutaan, eli kuka oli mies siinä kuvassa, mitä ei saanut kenellekään näyttää?

Pärssisten perhe (Karjalan liitto ry.)

Suvun salaisuudet ovat asioita, mistä vasta nyt puhutaan, eli kuka oli mies siinä kuvassa, mitä ei saanut kenellekään näyttää?

Ilmapiirin vapautuminen on tuonut ihmisten tietoon asioita, joista on vaiettu. Ja koska nykyään esimerkiksi mielenterveyden häiriöt ovat asioita, joista puhutaan yhä avoimemmin, niin esimerkiksi laitoksiin lähetettyjen ihmisten kohtaloita on alettu vasta nyt selvittää. Eli kuolivatko he oikeasti mielisairaalaan, tai muuttivatko nuo ihmiset vain nimensä sekä muuttivat Amerikkaan ovat mielenkiintoisia tutkimuskohteita. Ja kaikki kielletty kiehtoo. Ihmisiä kiehtovat niiden henkilöiden kohtalot joista on vaiettu ehkä koko heidän elämänsä, ja joiden mainitseminen on ehkä jopa aiheuttanut selkäsaunan. 

Ja se mikä tekee tuosta asiasta erityisen mainitsemisen arvoisen saattaa olla se, että se saattaa olla ainoa kerta, kun lapsi on saanut selkäsaunan. Mitä se laatikko piti sisällään, joka sai vaarin joka aina luki satuja ja oli muuten mukava suunniltaan raivosta ja antamaan remmin viuhua? Kuka niissä kuvissa oikein oli, kun niin kauheasti piti suuttua. 

Jokaisella suvulla on omat salaisuutensa, ja osa noista salaisuuksista ovat sellaisia että ne koskettavat yllättävän monia ihmisiä. Sukujen tarinoita selvitetään nykyään siksi, että saadaan selville, että onko joku sairaus oikeasti perinnöllinen geneettisen periytymisen kautta, vai onko se mallioppimisen kautta perinnöllistä. Eli adoptiolapsia tutkimalla voidaan selvittää esimerkiksi ei-toivotun käytöksen kuten ADHD:n suhdetta siihen, miten esimerkiksi vanhemmat käyttäytyvät kotonaan. Tuolloin vertaillaan adoptoitujen ADHD-lasten käytöstä niiden lasten käytökseen, jotka ovat kasvaneet omien vanhempiensa luona. Sekä myös sitä että miten vanhempien elintavat vaikuttavat tuohon ylivilkkaushäiriöön. 

Se että sukujen salaisuudet eli sukurasite, kuten näitä asioita ennen nimitettiin kiinnostaa johtuu siitä, että halutaan selvittää se, miksi joku sukutaulu on tyhjä, eli jollain lapsella ei ole esimerkiksi isää ollenkaan. Ja todellisuus on se, että kaikilla meillä on jonkinlainen isä. Se mikä sitten saa ihmiset kiinnostumaan sukua koskevista rasitteista on se, että halutaan selvittää se, miksi joku perheen esi-isistä oli lähetetty “parantolaan”, tai miksi lapsena ei saanut sanoa jonkun suvun jäsenen nimeä. Ja kielletty asia tietenkin kiehtoo meistä jokaista. Tietenkin on asioita jotka ovat kipeitä, ja ehkä joku on nähnyt kuvia oman näköisestä miehestä, jolla on vieraan valtion univormu päällään. 

Kuka tuo mies on, on varmasti käynyt silloin mielessä. Ja ehkä siksi halutaan lähteä selvittämään asiaa, mistä muut ovat vaienneet, tai joka on jopa lapsena johtanut selkäsaunaan. Ihmisten kiinnostus omaa historiaa sekä omia juuria kohtaan on varmasti rajatonta, ja miksi sitä ei saisi tehdä? Mielessä saattaa silloin käydä se, että miksi henkilö laitettiin aikoinaan parantolaan, eli mitkä tapahtumat johtivat tuohon päätökseen, mikä on aiheuttanut myöhemmin niin paljon huutoa ja kärsimystä. Jos puhutaan esimerkiksi jostain isoisän isän vanhemmasta, joka on merimies, niin merimiehiä on monenlaisia. 

Eli merikapteeni ja matruusi ovat työssä samalla laivalla, ja jos ajatellaan että joku ulkomainen merimies on käynyt aitassa jonkun piian kanssa jossain keski suomessa, niin silloin joko merimies on osannut hyvin Suomea tai piika tuon merimiehen kieltä, eli mitä esimerkiksi Englantilainen merimies on tehnyt jossain sisämaan kunnassa? Ja muistakaa että matruusi voi lukea itsensä merikapteeniksi. Eli tällainen asia voi olla kiehtova pelkästään sen takia että se on tapahtunut. 

Sukututkimuksen motiivi ei välttämättä tarvitse olla muuta kuin tiedon halu, eikä siitä sitten muuta tarvita kuin vähän tietoa mistä aloittaa. Jos oman suvun jäseniä on ollut vaikkapa Titanicilla, kun se upposi vuonna 1912, niin silloin tietenkin olisi hienoa jos saisi tietää selvisivätkö he hengissä? Ja olivatko he sitten joskus ehkä palanneet takaisin? Tai jos he olivat selvinneet hengissä ja muuttaneet Amerikkaan, niin miksi he eivät aikoinaan kirjoittaneet kotiin? 

Olisi varmaan kiinnostavaa tietää syy, miksi nuo ihmiset eivät matkustaneet suoraan Kööpenhaminasta tai Kielistä, vaan he menivät Englannin kautta, nousivat RMS Titanicille, joka upposi. Eivätkä koskaan kirjoittaneet kotiin, vaan muuttivat johonkin preerialle tai menivät työhön Kaliforniaan rakennuksille. Eli mikä olisi heidän tarinansa? Ehkä tämä saa jonkun kiinnostumaan sukututkimuksesta vaikka sitä ei ennen olisi tullut päähän lähteä tekemään. 

Kuva: https://www.karjalanliitto.fi/karjalan-liitto/jasenyhteisot/sukuseurat/parssisen-sukuseura-ry/tutkimus.html