Työnhaku sekä moni muu asia uudistuvat

.

Työnhaku sekä moni muu asia uudistuvat

Hannu Hanhi on Aku-Ankan hahmoista onnekkain. Ja nykyään se että pääsee suureen työelämän oravanpyörään vaatii vähintään sen, että omaa Hannu Hanhen onnekkuuden. Ilman hyvää onnea ei työpaikkojen ovet avaudu, ja sitä kautta sitten ihminen ei pääse niiden onnekkaiden joukkoon, jotka ovat päässeet vakituiseen työsuhteeseen. Jos käy niin että ihminen pääsee “prekariaattiin” eli pätkätöihin työuran aluksi, niin silloin saattaa käydä niin, että pätkätyöt ketjuuntuvat tuon henkilön kohdalla. 

Pätkätöissä ei muuten mitään vikaa ole, mutta siinä käy niin, että työpaikan muut edut jäävät sitten saamatta. Tai sitten prekariaattiin kuuluva ei vain uskalla pitää lomaa, koska hän saattaa pelätä sitä, että työnantajat luokittelevat hänet hankalaksi tapaukseksi. Ja oikein mukava juttu prekariaatissa on se, että hänelle ei tarvitse maksaa esimerkiksi lomaltapaluurahoja, jos yhtiön johto vain toimii oikein. 

Eli henkilö voi tehdä työtä samalla työmaalla kahden työnantajan palveluksessa. Ja jos sitten esimerkiksi työssäolo katkon jälkeen työt jatkuvat samalla työmaalla toisen yrittäjän alaisena, niin silloin ei ilmeisesti tarvitse maksaa lomaltapaluurahoja. 

Tulevaisuudessa työnhakijan tulisi lähettää 4 työhakemusta viikossa sekä tavattava virkailijaa useammin, niin varmaan kyseessä on aika hyvä ajatus. Ja se mikä sitten jäi mieleen siitä, miten työnhakua käsitellään. Eli miten määritellään se, että onko työnhaku vakavasti otettavaa vai ei? 

Tuo määritelmä olisi melko mukavaa tietää, ja sitä kautta voisi ajatella sitä, että miten työntekijää kohdellaan, jos hän sitten hakee jotain työtä, joka ei ole sitä mihin hän ehkä pystyy. Tässä korostan sanaa “ehkä”. Eli mistä työvoimatoimiston virkailija ylipäätään tietää mitä kyseinen henkilö on oikeasti edes tehnyt työpaikallaan? 

Se että sanon laman olevan kaksipiippuinen juttu tarkoittaa sitä, että lama tietenkin saa aikaan sen, että investoinnit vähenevät. Samalla se karsii “epätervettä” yrityskanta, eli tällöin lamassa olisi kyse “taloudellisesta darwinismista”, jossa yhtiöt jotka eivät kykene hankkimaan rahoitusta tai joiden liikeidea on jotenkin toimimaton poistuvat yritysten kartalta.  

Mutta kun työpaikkoja on vähän tarjolla, jos avointen työpaikkojen määrää verrataan työnhakijoiden määrään, niin silloin työnantajilla on varaa valita tarjokkaista. Ja sen takia lamaa voidaan pitää eräänlaisena yritysten “power play”-tilanteena, jossa ne voivat valita haluamiaan työntekijöitä suurten hakijamäärien joukosta. Tuolloin se joka tuo taloon eniten sekä suostuu suurimpaan joustoon tulee valituksi työpaikkaan. 

Ja jos sitten työnantaja esimerkiksi painostaa jättämään puoli-tuntia työpäivän päätteeksi leimaamatta, niin silloin saattaa työntekijä suostua tuohon järjestelyyn, koska pelkää saavansa niskoittelijan maineen. Eli tuolloin työnantaja saattaa ehdottaa, että työpaikalta poistuminen leimataan silloin kun työpisteestä poistutaan, ja vaatteet vaihdetaan omalla ajalla. 

Lama on asia mikä varmasti tekee työmarkkinoista entistä työnantajaa hyödyttävän, mikäli ajatellaan työnantajan asemaa työntekijää kohtaan, ja jos ajatellaan että korona olisi aiheuttanut valtavia taloudellisia tappioita, niin saattaa olla niin, että jossain paikoissa on COVID-19 sekä huono taloudellinen tilanne saanut aikaan sen, että työntekijä, joka ei mahdu joukkoon saa potkut siksi, että korona aiheuttaa erittäin pahoja taloudellisia tappioita. 

Epidemiat sekä lamat ovat asioita, joita voidaan käyttää hyväksi myös sillä tavalla, että esimerkiksi epämiellyttäviä työntekijöitä poistetaan listoilta, sillä verukkeella että heille ei vain satu olemaan töitä, joten siitä sitten voi lähteä kassan kautta etsimään uutta työpaikkaa. Lama on mukava asia, koska silloin voi työnantaja pyydellä yhtiön vuoksi kaiken maailman pieniä uhrauksia, eli se saattaa siirtää työntekijöiden kahvit näiden itsensä maksettavaksi, ja muutenkin pyytää että tiettyjä etuja jätetään käyttämättä. 

Uskaltaako määräaikainen tai vuokratyöntekijä sitten valittaa näistä asioista, varsinkin jos hänelle on luvattu mahdollisuus työpaikan vakinaistamiseen. Tuollainen mahdollisuus varmasti takaa sen, että työntekijä ei paljoa valittele, mutta sitten joskus hänen silmänsä avautuvat, kun tuhat kertaa on käyty vastaavissa haastatteluissa, mutta sitten aina tulee vastaan se, että joku toinen on otettu noihin paikkoihin. 

Ja joskus olisi mukavaa nähdä se, että kuka tuo joku toinen on? Eli sanooko työnantajan edustaja haastattelussa että on “mahdollisuus paikan vakinaistamiseen” siksi, että työntekijä pidetään sillä tavalla hiljaisena sekä kilttinä? Vai onko oikeasti olemassa mahdollisuus sille, että “vanha kaveri” vaihdetaan uuteen “nöpönenään”?

Joten jos vuokratyöntekijä ajattelee työstään siten, että jos hän on “kiltisti”, niin silloin työpaikka vakinaistetaan, niin hän saattaa olla valmis esimerkiksi jättämään ruokaedun tai jonkun muun edun käyttämättä, koska haluaa olla kiltisti. Tai tuolloin voidaan kysyä, että onko vuokratyöntekijälle edes kerrottu näistä eduista, vai ovatko nekin menneet sitten jonkun johtajan kaverin taskuun.

Eli kuten varmaan huomasitte, niin tietenkin on helppoa luvata asioita, joita ei sitten edes aiota harkita, kun ovella on aina se nuorempi, laihempi ja lihaksikkaampi hakija, kuten eräässä kappaleessa sanotaan. Ja mitään tällaista ei koskaan edes pitäisi kirjoittaa, koska silloin saattaa työpaikka jäädä saamatta.