Stalinin vainot Kuolan niemimaalla

Josif Stalin
(1878-1953)

Stalinin vainot Kuolan niemimaalla

Kun Josif Stalin (1878-1953) alkoi järjestelmällisesti surmata suomalaisia, jotka asuivat Kuolan alueella, niin saattaa olla että hän vain halusi “raivata” tuon tärkeän alueen mahdollisista agenteista, jotka olisivat voineet kertoa Neuvostoliiton laivaston tärkeästä alueesta. Tai sitten tuo piippua polttava viiksimies päätti yksinkertaisesti vaientaa todistajat, jotka olisivat voineet vuotaa hänelle ikäviä asioita esimerkiksi Bolshevikien Tampereen kokouksesta vuodelta 1905, missä hänet oman ilmoituksensa mukaan tapasi Leninin, ja  politbyroon piiriin Stalin otettiin Leninin ehdotuksesta  vuonna 1912.

Stalinin vainojen kohde oli melko erikoinen, hän vainosi erityisesti insinöörejä, ja metalliteollisuuden insinöörit olivat hänen vihollisiaan, jotka piti raivata pois tieltä. Tämä asia herättää mielenkiintoisia ajatuksia, joista yksi on tietenkin se, että oliko noilla ihmisillä jotain sellaista tietoa, mikä sai Stalinin nimittämään heidän kansan vihollisiksi sekä vallankumouksen vihollisten agenteiksi, mikä johti sitten kuolemaan.

Kun ajatellaan Stalinia tarkemmin, niin hän itse oli vallankumouksen vihollinen, joka sai ihmiset pelkäämään kommunisteja, ja joskus voidaan kysyä, että oliko Stalinin takana joku, joka ikään kuin kuiski tuon miehen korvaan asioita, joiden takia hän teki mitä teki. Stalinin lapsuuteen kuului väkivalta, ja se kasvatti hänestä kovan miehen, mikä ei arastellut surmata ystäviään, ja se mikä sai hänet toimimaan siten kuin hän toimi oli vainoharhainen ajattelutapa.

Hän uskoi vakaasti, että joku aikoi hänet tappaa, ja tuo usko aiheutti vainoharhoja, joita saatettiin käyttää häntä itseään vastaan. Eli jos joku on tiennyt vainoharhoista, niin silloin saattoi riittää yksi nimetön puhelinsoitto, niin siitä olisi sitten henki lähtenyt. Stalin ei nimittäin epäröinyt ammuttaa tai ampua itse henkilöä, joka oli edes uskaltanut sanoa mitään häntä vastaan. Ja Stalinin toiminta oli sellaista, että jos henkivartija sattui hänet pelastamaan, niin tuo mies saatettiin ampua, koska Stalin ei halunnut olla kiitollisuudenvelassa kenellekään, ja jos hän joutui velkaan, niin silloin alaisen kohtalo oli kuolema. Stalinille ihmiset olivat numeroita. Hän saattoi lähettää miljoonia ihmisiä kuolemaan siksi, että tuo mies ei pitänyt heidän vaatteistaan.

Joten joidenkin ihmisten mielestä Stalinin verenhimo suuntautui ihmisiin, joilla oli tietoja asiasta, mikä liittyi hänen elämäänsä, tai aikaan ennen vallankumousta. Oman väiteensä mukaan Stalin oli metalliteollisuuden työntekijä, joka joutui poliittisen toimintansa mukaan vankilaan, mutta jostain syystä nuo asiat voivat olla toisin. Eli “Tampereen kommuunissa” vuonna 1905 tapahtuneen nimityksen voivat todistaa vain miehet, jotka olivat kuolleet vuonna 1937. Venäjän sisällissodassa vuosina 1917-1922 Stalin oli oman kertomuksensa mukaan palvellut komissaarina Pietarin eli Leningradin rintamalla, mutta kuten historiallisesta kuvamateriaalista, jota on erilaisissa Tsaarista sekä Venäjän vallankumouksesta kertovissa kirjoissa samoin noita kuvia voi katsella netissä, voidaan todeta, niin mikään valokuva ei suorastaan todista Stalinin valehdelleen.

Mutta kuvissa näkyy usein joukko miehiä joista Stalin voidaan kyllä tunnistaa, mutta missään ei näy aseita eikä kuvan ottamispaikkaa voi päätellä maisemasta. Tai niissä Stalin näyttää jotenkin vanhalta, joten onko osa niistä otettu ehkä ennen Toista Maailmansotaa jossain sotaharjoituksessa. Stalinin aikaan historiaa vääristeltiin jatkuvasti, eikä kukaan tuolloin uskaltanut kyseenalaistaa tuon miehen väitteitä omasta sankaruudestaan.

Eikä kuvissa näy kiväärejä, sekä miehiä on kovin paljon  tai sitten kuvakulma on jotenkin sellainen, että kuvaaja ei varmasti ole ainakaan kovin suuressa vaarassa, joten tietenkin voidaan kysyä, että missä Stalin oikeastaan oli? Stalin rakennutti ympärilleen henkilökultin, missä hänet nähtiin yhtenä suurista sankareista sekä loistavana marsalkkana. Jos tämä ei ihmisiä miellyttänyt, niin silloin Stalin saattoi lähettää ihmisiä työleireille siperiaan siksi, että esimerkiksi kirjeen postileima oli jostain tietyltä alueelta. Ja tuolloin jopa tuhansia ihmisiä saatettiin pidättää.

Tai sitten suomalaiset kommunistit, jotka olivat tuolloin olleet Tampereella olivat voineet nähdä tai kuulla tuosta Leninin tekemästä päätöksestä. Joten liittyykö Stalinin verenhimo jotenkin tuohon “Tampereen kommuuniin”? Tai oikeastaan voisiko olla niin, että Stalin oli oikeastaan ollut “Ohranan” miehiä, mutta sitten vain kävi niin, että hän oli väärällä hetkellä väärässä paikassa.

Ja oliko Lenin sitten ottanut Stalinin oikeasti puolueen jäseneksi on asia mitä pidetään historiallisesti oikeana, mutta siitä on olemassa vain versio, mikä on tehty Stalinin aikana.Toisaalta tässä vain ajattelin osoittaa hiukan skeptisyyttä Stalinia kohtaan, ja saattaa olla niin, että osa hänen kertomuksistaan on valheellisia. Mutta kuten tiedämme, niin Stalin varmasti piti huolen siitä, arkistoissa ei ollut yhtään asiakirjaa, mikä olisi ollut ristiriidassa hänen kertomustensa kanssa.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Josif_Stalin

Menneisyyden fiktiosta sekä sen suhteesta tulevaisuuden fiktioon

Menneisyyden fiktiosta sekä sen suhteesta tulevaisuuden fiktioon

Kirjoitin hiukan samansisältöisen esseen englanniksi. Mutta kuten tiedätte, niin tulevaisuus kiehtoo minua, ja joskus jotkut ihmiset kysyvät minulta, että mitä tarkoittaa sana “futurologia”? Siihen vastaan yleensä niin, että se on tiedettä mikä tutkii teknisen kehityksen vaikutusta kulttuuriin sekä yhteiskuntaan. Eli tekniikka itse ei ole vaarallista, mutta kun se yhdistyy muihin tieteisiin, niin siitä tulee vaarallista sekä samalla hyvin vaikuttavaa. Yleensä kysyjä vastaa, että se on hänestä kuin mielikuvitus romaanin kirjoittamista, ja sitähän myös tekniikan kehittäminen oikeastaan on.

Ensin saadaan ajatus, mistä tehty idea esitellään jollekin asiantuntijalle, ja jos idea miellyttää tai vakuuttaa, niin  se muutetaan toimivaksi, ja jos kaikki menee hyvin, niin tuosta aihiosta tulee tuote. Kyseistä prosessia kutsutaan innovaatioksi, mikä voidaan määritellä ajatuksen jalostamiseksi toimivan tuotteen muotoon. Eli siinä luodaan toteuttamiskelpoinen idea, ja loppu on osaamisesta kiinni. Kun tuotetta myydään jollekin, niin siinä pitää markkinoinnin olla kunnossa, ja tuotteen pitää esittelyssä toimia moitteetta, koska rahoittajan tai tilaajan pitää tuossa tilanteessa tulla vakuuttuneeksi  siitä, että tuote edistää hänen omaa liiketoimintaansa. Ja kukaan ei turhaan rahaa yritysmaailmassa jakele.

Mutta kukaan ei voi ennalta tietää sitä, että onnistuuko tuote myymään hyvin, tai tuleeko siitä edes toimivaa. Syy tuotteen epäonnistumiseen voi olla tekninen mahdottomuus, mutta samalla syy voi olla rahoituksen puute. tämä tarkoittaa sitä, että tuote ei ole ehkä vakuuttava tai jostain muusta syystä siihen ei löydy rahoittajaa.Samoin virheet  markkinoinnissa sekä huono palaute voivat kaataa melkein minkä tuotteen vain.

Tekniikkaa kehitetään yleensä kahdesta syystä, eli tekniikan kehityksen tarkoitus on saada ihmiset ostamaan uusia parannettuja tuotteita, jotta markkinat pysyisivät kasvussa, ja toinen syy on se, että sota tarvitsee uusia välineitä. Eli surullista kyllä sota ruokkii teknistä kehitystä yhtä paljon kuin talous, ja esimerkiksi ihmiset jotka ovat rakentaneet taistelurobotteja sekä ydinnaseita perustelevat noiden välineiden käyttöä ja kehittämistä sillä, että joku niitä sitten joka tapauksessa tulee rakentamaan.

Kun ihminen kertoo fiktiota tulevaisuudesta, niin hän kuvittelee asioita. Kun ihminen kertoo fiktion menneisyydestä, niin se on suuri romaani tai elokuva. Siinä itse mietin sitä, että onko oikeasti keksityn tarinan upottaminen oikeasti tapahtuneeseen asiaan aivan sitä kaikkein parasta toimintaa, mitä voimme kuvitella?

Oikeasti siihen, mihin voimme vaikuttaa on tulevaisuus, ja menneisyydessä tehtyjä tekoja voimme vain tuomita. Se tekee tulevaisuudesta kirjoittamisesta hyvin mielenkiintoista työtä. Miksi ihmiset pelkäävät kirjoittaa tulevaisuudesta tai tulevaisuuden tekniikasta? Itse tätä asiaa joskus aina mietin, ja siksi siitä nyt kirjoitan. Miksi me pelkäämme puuttua asiaan, mihin voimme saada aikaan muutoksen? Jos haluamme oikeasti muuttaa jotain asiaa, niin silloin meidän pitää ajatella sitä niin, että muutoksen pitää tapahtua kaikissa asioissa. Jos ajatellaan esimerkiksi hiilidioksidipäästöjä, niin moderni tekniikka auttaa varmasti monissa päästöjä koskevissa asioissa, vaikka tietenkin poliittinen tahto vie asioita eteenpäin. Mikäli ajatellaan lentoliikenteen päästöjä, niin monet näistä päästöistä ovat turhia.

Mutta turbiinin muuttaminen vetyä polttavaksi  on verraten helppoa. Joten jos ajatellaan päästöjä sen kautta, miten valtiovalta voi puuttua asiaan, niin tietenkin tarpeellinen saastuttaminen on asia, mihin voidaan vaikuttaa tekniikkaa kehittämällä, mutta tarpeeton saastuttaminen saadaan kuriin verotusta säätämällä. Eli tulevaisuus on kaikkien asia. Jos ajatellaan sitä, että miten esimerkiksi ihmisten kulutusta ohjataan verottajan taholta, niin ei ole mukavaa kuitenkaan määrätä kaikkia mukavia asioita kovan verotuksen piiriin. Kun tehdään päätöksiä, niin niiden vaikutusta ei tiedä kukaan, eikä sitäkään kukaan tiedä, millaisia pitkän tähtäimen vaikutuksia milläkin päätöksellä tulee olemaan.

https://kimmoswritings.blogspot.com/2019/10/why-we-are-afraid-to-introduce-visions.html

Onko meillä demokratiaa?

Onko meillä demokratiaa?

Aristoteleen mukaan vain vapaat miehet saisivat äänestää vaaleissa, koska heillä oli tarpeellinen tieto siitä, mitä he olivat päättämässä. Ja noin tuhat vuotta myöhemmin tuo äänioikeus alkoi koskea myös naisia. Eli nykyään suuri Aristoteles sanoisi, että vain vapaat henkilöt saisivat oikeuden äänestää. Mutta samalla unohdetaan se, että tietääkö kukaan mitään siitä, mitä me oikeastaan äänestämme?

Me elämme tasavallassa, mikä on valinnut valtion päätöksentekokoneiston muodoksi edustuksellisen demokratian, eli me saamme valita kansanedustajat, joiden päätösten mukaan me elämme seuraavat neljä vuotta, ja tietääkö kukaan sitä, millaisia päätöksiä parlamentissa tullaan tekemään? Maailma toki muuttuu nopeasti, ja poliitikot sen mukana, eli emme voi mistään tietää, mitä tulevaisuudessa saattaa tapahtua.

Joten mitä jos vaihtaisimme suoraan demokratiaan? Tuolloin me suoraan päättäisimme laeista. Ehtisikö kukaan oikeastaan silloin paneutua siihen, mitä seurauksia jollain päätöksellä voisi olla? Jos ajatellaan esimerkiksi demokratiaa, niin siihen liittyy äänestyksen periaate, missä annettu ääni on salainen, ja jokainen vapaa henkilö voi oikeasti antaa vain yhden äänen, ja sitä ei voi koskaan myydä tai luovuttaa pois.

Mutta todellisessa elämässä esimerkiksi lupaamalla alempia veroja sekä työpaikkoja voidaan ääniä myös ostaa. Ja tuolloin sitten tulee eteen se, mitä Aristoteles tarkoitti “vapailla miehillä”. Tarkoittiko hän esimerkiksi ryhmää, jonka ei tarvitse välittää mitään mistään muusta kuin muista vapaista miehistä? Ja tietenkin Aristoteles käyttäisi nykyään termiä “vapaat henkilöt”, koska myös naiset saavat äänestää. Mutta se mikä on ihmisiltä unohtunut on se, että maassamme on paljon ihmisiä, jotka eivät saa äänestää. Eli kyseessä ovat esimerkiksi lapset, nuoret, holhoukseen julistetut sekä pitkään maassamme asuneet, mutta vailla kansalaisuutta olevat henkilöt, jotka eivät pääse edes puhumaan laeista, jotka koskevat heitä itseään.

Jos ajatellaan esimerkiksi sellaista demokratiaa, missä valtiolle jätetään vain armeija, sekä pelastus ja poliisitehtävä, niin silloin valtiosta tulee laitos, mikä tekee vain tehtäviä, jotka ovat epämiellyttäviä. Mikäli ajatellaan sellaista vaihtoehtoa demokratialle, missä esimerkiksi yritysten johtajat valitsevat edustajat parlamenttiin, niin silloin kyse voisi olla sellaisesta näennäisdemokratiasta, missä henkilö saatetaan sitoa jo nuorena omaan yhtiöönsä. Ja jos jonkun mielipide ei miellytä, niin silloin henkilö vain ei saa töitä. Eli silloin kyse on väkivallattomasta vaihtoehdosta poliisitoimelle, joka antaa syyn epäillä väärää voimankäyttöä.

Mikäli ajatellaan esimerkiksi sellaista asiaa, että esimerkiksi tietyille oppilaitosten linjoille pääseviä aletaan karsia, niin silloin voisivat lukukausimaksut olla sellainen asia, millä karsinta voidaan suorittaa huomaamattomasti ja tehokkaasti. Eli kuka vain voi johonkin koulutukseen hakea, mutta maksu saattaa olla hyvin korkea, eikä kaikilla ole varaa näihin koulutuksiin. Jos ajatellaan talouselämää sekä demokratiaa, niin tietenkin esimerkiksi se, että kirjapainossa on kiire, kuulostaa paljon paremmalta kuin, että sensuuri haluaa jonkun kirjan vetämistä markkinoilta. Ja tietenkin se, että esimerkiksi vaalimateriaali on hyvin kallista on helpompi sanoa, kuin että sensuuri haluaa jonkun ehdokkaan kampanjan lopettamista.

Eli se että henkilöllä ei ole varaa maksaa tuotetta, mikä voi olla esimerkiksi vaalikampanja tai siihen liittyvät julkaisut on niin sanottu hyväksyttävä tapa kieltäytyä yhteistyöstä. Tuolloin syy voidaan vierittää valtiolle, niin että esimerkiksi kampanjassa käytettävä materiaali pitää tarkastaa, jotta siinä olisi oikeaa tietoa, ja silloin tietenkin tarkastus on erittäin kallista, mikä saa aikaan sen, että julkaisun kieltäminen on ikään kuin paremmin perusteltua ja hyväksyttävämpää kuin suoranainen sensuuri.

https://kimmoswritings.blogspot.com/2019/10/aristotle-and-democracy-what-means-term.html

Miten suhteemme mielenterveyteen on muuttunut?

Miten suhteemme mielenterveyteen on muuttunut?

Mielenterveys on asia, mikä saa aina välillä pintaan suuria tunteita, ja yksi asia mitä ei juuri olla muistettu on se, että nykyään mielenterveyden ongelmista on varmasti helpompi puhua kuin sata vuotta sitten. Mielenterveyden ongelmiin liittyy myös aina asioita, joista ei haluta puhua. Tämä tarkoittaa sitä, että mielenterveyspotilas saattaa käyttäytyä nolosti, tehdä asioita, jotka ovat noloja tai sitten mielenterveyden ongelmia käytetään joskus syynä pahoinpitelyyn tai niiden avulla yritetään painostaa henkilöä olemaan hiljaa esimerkiksi kiusaamisesta. 

Tuolloin saatetaan vedota toisen outoon käytökseen, kun häntä lähdetään savustamaan pois yhteisöstä kuten koulusta. Tai sitten esimerkiksi pahoinpitelyn syynä on ollut henkilön outo käytös. Toisaalta taas esimerkiksi murhaaja saattaa vedota mielenterveyden ongelmiin puolustuksessaan. Joten kyseessä on hyvin monitahoinen asia, mikä koskettaa kaikkia ihmisiä. Ja tietenkin esimerkiksi jos ulkomaalainen tekee väkivallanteon, ja kärsii mielenterveyden ongelmista, niin se sitten politisoi sekä radikalisoi näitä asioita sekä tapaa millä niistä kirjoitetaan. 

Eli jos ajatellaan esimerkiksi väkivaltaisia uutisia, missä tekijäksi mainitaan mielenterveyden ongelmista kärsivä henkilö, niin silloin unohdetaan se, että jos ihminen ei käy hoidossa niin, silloin hän varmasti on vaarallinen. Jod ajatellaan esimerkiksi aseiden pois ottamista psykiatrisiin  oireisiin vedoten, niin jos aseet on otettu pois, niin silloin ei ainakaan potilaasta niiden kautta tule vaaraa ympäristölleen. Eli mikäli ajatellaan rikollisia tai psykiatrisia potilaita, jotka ovat tiedossa, niin he eivät ainakaan virallisesti voi laillisia aseita haltuunsa saada. Joten sen kautta voidaan sanoa, että ensikertalaiset rikolliset ovat vaarallisempia kuin kerran laitoksessa olleet. Mutta mikäli henkilö, joka on uppoutunut johonkin fantasiaan tai elää voimakkaiden hallusinaatioiden vallassa, niin hän voi ryhtyä kuvittelemaan melkein mitä vain.

Dopingaineet kuten anaboliset steroidit sekä hormonit aiheuttavat usein myös vakavia raivokohtauksia, sekä kyvyttömyyttä hallita omaa käytöstä. Tämä ilmiö on havaittavissa myös Alzheimer-potilailla, jotka saattavat muuttua väkivaltaisiksi sekä äkkiä-arvaamattomiksi sairauden alkaessa kerätä plakkia heidän hermosolujensa synapsirakoihin. Tuolloin hermoimpulssien kulku synapsi haarakkeesta toiseen estyy, ja silloin hermoston pitää käyttää enemmän välittäjä-aineita, joten tuolloin henkilön hermosto saattaa ylireagoida ärsykkeeseen, minkä hermosto voi myös ohjata väärin, ja silloin saattaa tilanne olla sellainen, että väärä aivojen alue aktivoituu. 

Potilaan pitäisi olla aina tällaisessa tapauksessa rehellinen lääkärilleen, että jos hän käyttää valvonnan alaisia aineita kuten dopingia, huumeita tai runsaasti alkoholia, niin silloin lääke saattaa vaikuttaa väärin. Lääkärin pitäisi kertoa ainakin potilaalle itselleen, että  jos lääkkeitä vähennetään tai niitä lopetetaan ilman lääkärin valvontaa, niin silloin henkilö saattaa joutua vaarallisen masennuksen valtaan. Myös mikäli lääke mitä henkilö syö on väärä tai hän käyttää esimerkiksi amfetamiinia tai dopingia kuten hormoneja sekä anabolisia steroideja niiden kanssa, niin seuraukset saattavat olla vakavia. Tällä tarkoitan sitä,  että jos henkilö ei noudata esimerkiksi hoidosta annettuja ohjeita, niin silloin mikään hoito ei ole tehokas. Toisin sanoen vaaran aiheuttavat usein sellaiset henkilöt, joilla ei ole hoitokontakteja. Kuitenkin itse ihmettelen sitä, että miksi esimerkiksi aivokasvain tai alkoholismi eivät muka aiheuta mielenterveyden ongelmia, ja kuinkahan moni noista ongelmista johtuu oikeastaan siitä, että henkilö juo liikaa alkoholia tai käyttää yksinkertaisesti huumeita, tai hän saattaa tietenkin ottaa lääkkeitään huumaantumis tarkoituksessa. 


Eli onko esimerkiksi ADHD lääkityksen kohdalla asiallista neuvoa asiakasta siinä, että miksi näitä ehkä hyvinkin tunnettuja amfetamiinia sisältäviä valmisteita ei pitäisi käyttää alkoholin kanssa? Mutta kuitenkin jos ajatellaan juoppohulluutta eli delirium tremensta niin silloin varmasti on kyse mielenterveyden ongelmasta, mikä vie kyllä ihmiseltä työkyvyn. Kun keskustellaan siitä, millainen ratkaisu minkäkin potilaan kohdalla olisi hyväksi, niin tässä on vastakkain kaksi puolta. Toisen mielestä potilaan pitäisi jatkaa työelämässä, koska silloin hänellä olisi muutakin tekemistä kuin pohtia vain sitä, mitä pään sisällä liikkuu. Ja tuolloin ainakin muut voivat nähdä potilaan olevan elossa, jos hän käy esimerkiksi työsalilla. Toisaalta masennus voi olla erittäin invalidisoiva, jos henkilö ei edes sängystä ylös pääse, ja silloin olisi ehkä hyvä käyttää suljettua osastoa, missä estetään potilasta vahingoittamasta itseään.

Samoin jos palataan alkoholiin sekä huumeiden käyttöön, niin ainakin ympäristön takia pitäisi saada itsetuhoinen käytös loppumaan, tai edessä voi olla hyvin ikäviä asioita. Joten miksi mielenterveyden ongelmista ei voida puhua tavallisena tautina? Miksi aina pitää odottaa viimeiseen hetkeen ennen kuin henkilö sitten kannetaan poliklinikalle? Eikö psykiatria voisi kohdella tavallisena lääkärinä, jonka apua lähdetään hakemaan, jos henkilö on sekaisin, eli suurimmassa osassa mielenterveyden ongelmista syynä on joko hermoston kemiallisen tasapainon häiriö. Tai sitten esimerkiksi aivoja saattaa painaa luun sirpale, minkä takia ennen kuin lähdetään tekemään mitään päätöksiä lääkityksen suhteen täytyy potilas tutkia erittäin tarkasti. 

Sedät tulee iholle

Sedät tulee iholle

Riku Rantala  on tänään onnistunut siinä, mitä me muut vain uneksimme. Hän tunnustautuu ihmiseksi, joka on tähän asti ollut kaiken maailman salaliittoteoreetikkojen sekä foliohattujen vietävänä, mutta sitten hän on ottanut itseään niskasta kiinni. Eli hän on havainnut salaliittoteorioiden heikentävän ihmisten uskoa isänmaahan eli kuten tiedämme isänmaata meille on perinteisesti edustaneet UKK,YYA sekä Imatran voima. Joten meidän pitää jatkossa varoa missään nimessä noiden tahojen arvostelemista, koska se saattaa meidän perikatoon. Isänmaa on asia, mikä tietenkin on pelastanut tämän miehen siltä, että hänen tarvitsee tuhlata minuuttiakaan kallista aikaansa ajattelemalla tai lukemalla mitään turhaa.

Itse ihmettelen sitä, miksi joskus olen yrittänyt olla kriittinen myös pyhiä arvoja kohtaan, tai miksi olen joskus edes uskaltanut kyseenalaistaa jonkun ihmisen motiivia puolustaa isänmaata. Eli nahkaliivi on takuulla loistava harjoitusversio sille luodin kestävälle liiville mitä nykyään käytetään. Samoin moottoripyörä on erittäin hyvä liikkumisväline aktiiviselle reserviläis harrastajalle, joka tietenkin käy säännöllisesti harjoittelemassa rynnäkkökiväärillä ampumista jossain ampumaradalla. Isänmaallisuutta voi korostaa tuolloin kiinnittämällä esimerkiksi nahkaliivin selkään tai pilottitakin hihaan suomen leijonan.

Isänmaa on asia, mikä tietenkin on trollien käytössä loistava ase, ja jos jollain tavalla saisi sitten vihaiset miehet tulemaan kadulle, niin saisi siinä sitten poliisi töitä, ja samalla myös itse kukin voisi kokea testosteronin kulkevan elimistön läpi, kun mieleen tulee tilaisuus lähteä katsomaan uusia panssarivaunuja kertausharjoitukseen. Mutta jos ajatellaan trolleja, niin niistä pääsee eroon viemällä tietokoneen kierrätykseen, ja siirtymällä perinteisten kännyköiden käyttöön. Eiköhän silloin jokainen meistä huomaa, kuinka onnellisia voisimme olla.

Kun tuon kirjoituksen luin netistä, niin itse istahdin tuolille, ja huomasin, että olen tehnyt vääriä valintoja elämässäni. Jos en olisi käynyt koulua, niin voisin tienata leipäni oikealla työllä kuten ojaa kaivamalla tai vessoja pesemällä. Silloin en olisi pelkuri, jolla olisi joku ammatin tuoma suoja, vaan olisin täysin pomon mielivallan alla. Sitten nuo palkkarahat voisin kantaa kapakkaan tai Alkoon ja sen jälkeen työllistää poliisia sekä sosiaalivirkailijaa joka perjantai, niin voisin olla se ihminen, jota ilmeisesti viisaaksi kutsutaan. Sen jälkeen voisin vaikka lähteä laivalle avautumaan pornografiasta sekä ulkomaalaisista, ja joululomalla kurvata Hampuriin viikonloppua viettämään.

Eli riittää, että hän on aina välillä kertausharjoituksissa sekä käy säännöllisesti kapakassa harjoittelemassa sosiaalisia taitojaan, jotka ovat todella tärkeitä asioita ihmisen elämässä. Ja tietenkin kaikki puhe politiikasta on täysin turhaa, koska se vain aiheuttaa päänsärkyä kaikille ihmisille, jota siitä puhuvat.

Ainoa oikea maailmankuva tulee esimerkiksi Iltalehdestä sekä omilta ystäviltä, jotka varmasti kuuluvat kaikki siihen joukkoon, mikä on samaa mieltä jokaisesta asiasta meidän kanssamme. Miksi siis tuhlata aikaa lukemalla mitään, kun samaan aikaan voi katsoa vaikka vauhdikasta nyrkkeilyä sekä muita hyödyllisiä asioita. Ja jos joku nyt sitten sattuu olemaan vähän eri mieltä kanssamme, niin silloin hän on vähintään suuri idiootti, mikä käydään näyttämässä tälle henkilölle välittömästi. Eli silloin piirtelemme korttiin kirkkoveneen sekä sienen kuvia, ja lähetämme tämän kortin tuolle henkilölle, joka on mielestämme täysi idiootti.

Tietenkin me kaikki tiedämme että suuri osa ihmisistä haluaa istua kotona, töissä sekä ravintolassa vain sellaisten ihmisten kanssa, jotka kannattavat samaa jääkiekkojoukkuetta sekä käyvät ahkerasti katsomassa nyrkkeilyä ja hirvimetsällä. Oikean miehen mielessä ei ole mitään turhaa, ja onhan yhtenäinen työasu osoitus siitä, kuinka ihminen on saanut paikan yhteisössä, mitä työpaikaksi kutsutaan.

Ja jos en sitten kirjoittaisi yhtään mitään internetiin, niin välttyisin esimerkiksi siltä, että joku tietäisi nimeni. Miksi en voisi vain olla ja istua kuten Havukka-ahon ajattelija kysyy? Silloin ei kukaan kärsi takiani, ja en koskaan sanoisi mitään suurta tai muita loukkaavaa. Eikä tällaisten tekstien lukemiseen menisi kenenkään aikaa.  Ja ehkä sitten olisin voinut päästä jopa sairaanhoitajaksi, tai saada joskus juostua sen maagisen 3000 metrin matkan cooperin testissä.

Samoin voisin ehkä saada luvan kokeilla uusia panssarivaunuja, ja jos oikein hyvin kävisi, niin joku voisi ottaa minusta kuvan, kun olen lippalakki päässä vaunun luukusta kohottautuneena, vähän niin kuin vanhoissa valokuvissa ne “oikeat sotilaat” tekivät. Tuolloin voisin samaistua esimerkiksi siihen tarujen itärintamaan, missä oikeat Köningstiger-panssarit seisoivat rivissä odottaen käskyä lähteä kolistelemaan vihollisen asemaan.

Tuolloin olisin osoittanut suurta osaamista sekä viisautta, kun olisin vain ollut hiljaa, ja jättänyt koulun käymättä. Silloin ei työpaikalla tarvitsisi muuta kuin katsella sekä kuunnella työnjohtajan antamia käskyjä, ja tehdä mitä hän sattuu sanomaan, joten ehkä hän silloin pitäisi minusta.  Ja sitten kun lähden kotiin, ja joku on minun kanssani eri mieltä, niin voin vaikka nettiin kirjoittaa tekstiä, mikä takuulla saa ihmisten sukat pyörimään jaloissa. Tai miten se sitten sanotaan, jos vaikka joutuisin lopun elämäni käyttämään kuonokoppaa, jotta en sanoisi asioita, joita ei pitäisi sanoa.

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2019/10/27/riku-rantala-olin-salaliittoteoreetikko-mutta-nyt-lopetan-koska-rakastan

Syrjimisen määrittely ei ole helppoa.

Syrjimisen määrittely ei ole helppoa.

Esimerkiksi kädessä tai kasvoissa oleva ihottuma voi olla työhönottajan mielestä syy olla palkkaamatta henkilöä, joka haluaa työskennellä elintarvikealalla. Syyksi saatetaan tuolloin ilmoittaa se, että asiakkaat eivät pidä siitä, jos  käsillä missä on näkyvää ihottumaa kosketaan ruoka-aineisiin. Mutta saattaa olla niin, että kyse on puhtaasti syrjinnästä. Ja syrjintää on erilaista. Jos puhutaan siitä, että vuokratyöläinen ei aina saa osallistua työmaan palavereihin, niin se ei ole aina mikään mukava kokemus.

Aina on olemassa asioita, joiden kertomista toisen työnantajan palkkalistoilla olevalle henkilölle ei ole viisasta. Mutta kuten tiedämme, niin joissain tapauksissa tämä asia saattaa olla syrjintää, mutta siihen, mikä on oikeastaan sitä niin sanottua syrjintää on vaikeaa vetää rajaa. Eli joissain tapauksissa saattaa esimies komentaa alaisiaan olemaan vain keskenään, mutta kuitenkin tällainen asia saattaa olla hyvinkin perusteltua liikesalaisuuksien pitämiseksi vain asianosaisten tiedossa, tai niin ainakin työnjohtaja asiat perustelee.

Mutta joskus koko työväki kääntyy yhtä työyhteisön  jäsentä vastaan. Syrjintä on ikään kuin koulukiusaamisen yksi muodoista. Siinä saattaa yksi henkilö joutua jatkuvasti siirtymään pois jonosta tai lähtemään kävelemään työpaikalle, kunnes joku “oma mies” sitten tulee välittämään tehtävää. Toisaalta taas esimerkiksi työmaan tehtävät sekä se, että mistä mitäkin löytyy pitää kuitenkin aina perehdyttää, eli onko kuitenkaan järkevää antaa tiettyjä avaimia vuokramiehelle? Mutta pitääkö hänen kuitenkaan tehdä kaikkia niitä tehtäviä, mitä muut eivät halua tehdä? Ja miksi palkataan ihminen, jota aiotaan vain seisottaa keskellä pihaa? Eikö siitä palkkakin pidä silloin maksaa?

Eli tuolloin yksi henkilö, joka saattaa olla vuokramies pudotetaan koko työyhteisön alaiseksi, joka tietenkin tekee vain niitä töitä, mitä muut eivät ehdi tai eivät halua tehdä. Mutta miksi joku toimii näin? Ehkä hän haluaa näyttää omille, että he ovat jotenkin etuoikeutettuja, kun saavat tuossa firmassa työskennellä.Toisaalta joskus tämä syrjintä on yksinkertaisesti vallankäytön väline, eli jos työväki oleskelee liikaa esimerkiksi vuokrauspalvelun työmiehen kanssa, niin silloin he saavat kokea sen, että myös muut voivat lähteä suoraan tuon palvelun työntekijäksi.

Tuolloin tietenkin syrjintä tuo oman väen keskelle loistavaa “me” henkeä, eikä silloin oikein kukaan tiedä, miten näistä asioista pitäisi puhua. Samoin se että henkilö ei ehkä tiedä, mitä hänestä on puhuttu tekee näistä syrjintää koskevista asioista ilmoittamisesta vaikeaa. Nimittäin siihen, mikä on syrjintää ja mikä taas on aiheellista toimintaa ei voi kukaan vetää rajaa.  Ja sitten tulee eteen kielitaito. Eli mitä jos vaikka toinen ei puhu kunnolla suomea, ja työpaikalla on oikeasti kiire? Mutta onko tuo kiire todella niin kova, että kukaan ei ehdi tuota henkilöä neuvomaan? Siihen on melko vaikea vetää raja.

https://yle.fi/uutiset/3-11032186

Koulutuksen kohdentamisesta sekä kielitaidosta

Koulutuksen kohdentamisesta sekä kielitaidosta

Nykyään AMK-koulutus on ilmeisesti melko työelämälähtöistä, ja ongelma tällaisessa lähestymisessä on se, että tietenkin ihmisen pitää käsittää se, että esimerkiksi tietojenkäsittelyssä pitää itseään kehittää läpi koko elämän. Eli kukaan ei ole seppä syntyessään, ja koulun penkillä opitaan vain ne perustaidot, sekä vankan osaamisen hankkii jokainen vasta työelämän kautta on asia, mitä ei varmasti ole kovin vähän mainostettu. Ja tietenkin ongelma on se, että esimerkiksi vasta-valmistunut AMK-opiskelija tietenkin saa myös vähän liian hyvää palkkaa ollakseen nuorempi työntekijä.

Jos puhutaan kielitaidosta, niin on varmasti erittäin hyvä vaatia sujuvaa englannin kielen suullista sekä kirjallista osaamista, koska esimerkiksi ICT-alan kirjallisuus on pitkälti englanniksi kirjoitettua. Samoin jos vaikka ajatellaan, että joku sattuu hakemaan ohjeita jotain työtä varten internetistä, niin ne varmasti löytyvät mutta englanniksi puhuttuna tai kirjoitettuna. Tämän takia tämä kieli nyt vain sattuu olemaan melko tärkeä asia. Ja myös esimerkiksi monet alan esitelmistä pidetään englanniksi.

Mutta jos mietitään esimerkiksi kielitaitoa, niin siitä pitäisi olla kuitenkin jonkinlainen todiste, jos ajatellaan, että henkilö käyttää kieltä työpaikassaan virallisten asiakirjojen tekemiseen. Eli kuka vain voi lähteä haastattelussa väittämään, että hän osaa puhua tai kirjoittaa englantia. Tai sitten esimerkiksi työpaikan tietokone voi olla varustettuna englanninkielisellä käyttöjärjestelmällä, koska silloin esimerkiksi englanniksi kirjoitettuja ohjeita voi suoraan hyödyntää tuon käyttöjärjestelmän kanssa.

Esimerkiksi AMK:hon on luultavasti valintaperusteissa määritelty, että YO-tutkinto pitäisi olla suoritettuna. Joten sen takia uskoisin, että kielitaito on tuolloin melko hyvä.

Samoin puhuttua kieltä pitää osata seurata esimerkiksi jossain englanniksi pidetyssä esityksessä. Tuolloin voidaan puhua siitä, että kielitutkintoja saa varmasti hankittua esimerkiksi yliopistoista. Eli jos ajatellaan vaikkapa tulkin papereita, niin silloin tietenkin virallistettu kielitaito tuo lisää palkkaa työntekijälle.

https://yle.fi/uutiset/3-11030897

Demokratian suhde ympäristöön

Demokratian suhde ympäristöön

Filosofi Rousseau sanoi kerran, että ihmisille pitää opettaa miten täytyy ajatella, ja se asia on aiheuttanut kiivasta keskustelua siitä, että kuka sitten sanoo sen, mikä on oikea tapa ajatella asioista? Jos ajatellaan demokratian asemaa maailmalla, niin oikeastaan melkein jokainen maa käyttää demokratia-sanaa joko hallitusmuodosta tai sitten ainakin osana nimeään. Näitä valtioita ovat tietenkin Kiinan Kansantasavalta sekä Korean Demokraattinen tasavalta, johon viitataan yleensä nimellä Pohjois-Korea.

Samoin entinen itäblokki oli täynnä erilaisia kansandemokratioita, joista on vielä nykyään jäljellä varsin ikäviä muistoja. Demokratian suuri ongelma on se, että se on toiminut kautta aikojen moottorina niin sanotulle nationalismille, mikä on sen suuri siunaus sekä kirous. Kuten tiedämme, niin demokratia ei ole varsinaisesti aate vaan valtion päätöksentekoa koskeva malli. Tai oikeastaan kun valtio syntyy, niin silloin tietenkin demokratia on asia, mikä sitoo ihmiset toisiinsa.

“Nyt päästään yhdessä tekemään uutta valtiota ja päättämään omista asioista” huutavat ihmiset innoissaan. Mutta sitten kun itsenäisyysjulistus on annettu, ja ilotulitus on päättynyt seuraa tilanne, missä ihmiset joutuvat päättämään siitä millaisista asioista tehdään päätöksiä. Sekä siitä mitä päätöksiä tehdään. Eli ennemmin tai myöhemmin alkaa valtiossa se niin sanottu arkinen vaihe, missä aletaan puhua esimerkiksi arvonlisäverosta tai jostain muusta harmaaseen arkeen kuuluvasta asiasta, joka ei koskaan ole ennen ollut tällaisessa maassa, missä on säädetty uutta perustuslakia ollut esillä.

Esimerkiksi alkoholin sekä savukkeiden ikäraja sekä tuotteiden verotus tulee varmasti sitten jossain vaiheessa esille, ja siitä sitten seuraa poliittisen konsensuksen katoaminen. Demokratian ongelma on siinä, että se on paperilla varsin loistava aate, missä tavallinen ihminen pääsee päättämään asioista. Tai oikeastaan hän pääsee päättämään siitä, kuka päättää asioista hänen puolestaan. Syy siihen miksi olemme monissa maissa päätyneet Rooman valtakunnasta peräisin olevaan malliin, missä kansa luovuttaa valtansa edustajilleen, johtuu siitä että on ihmisten edun mukaista että päätöstä tehtäessä asiaa tarkastellaan kaikista suunnista, tai ainakin niin tämä asia on perusteltu ihmisille.

Jos ajatellaan esimerkiksi kreikkalaista suoraa demokratiaa, niin kun puhutaan siitä, että tuo asia oli loistava siksi, että siinä saatettiin virkamiehet vaihtaa vuoden välein, niin tuolloin unohdetaan se, että muinaisessa Ateenassa virkamiehet voidaan valita vain siitä piiristä, joka on tällaiseen virkaan kelpaava, ja sen takia kyseessä oli lumedemokratia. Eli virkamiehiä oli kolmessa tasossa, ja ylimpänä hierarkiassa oli täysin oikeutettujen kansalaisten ryhmä, joka tekee kaikki päätökset, ja jotka kierrättävät ylempiä virkoja keskenään. Alempana olivat sotilaat, jokta saivat tuomita  helootteja, mutta jotka olivat itse näiden kärkikaartin kansalaisten tuomittavina.

Eli kyse oli tuomiovallan käytöstä. Nuo henkilöt sitten olivat taitavia peittämään oman diktatorisen asenteensa sillä tavoin, että he saattoivat jopa joskus kaataa oman esityksensä, jotta mitään sellaista, mitä ei saisi paljastaa ei myöskään paljastu. Näissä malleissa myös alemmat tasot voivat tietenkin tehdä tässä mallissa päätöksiä, mutta isoista asioista päättävät vain ylemmät tasot. Tai oikeastaan kaikkein ylin taso päättää esimerkiksi sodasta ja rauhasta.

Kun ajatellaan demokratiaa, niin tulos on usein se, että ihmiset on helppo manipuloida antamaan ääniä asialle, mikä saattaa olla katastrofi. Toisaalta ongelma on siinä, että edustajan pitää kuunnella kansaa. Ja tuolloin kriitikko saattaa kysyä, että mitä jos kansa tekee päätöksen, mikä vie kansakunnan ojasta allikkoon. Tai mitä jos enemmistö ihmisistä alkaa yllättäen sortaa vähemmistöjä vedoten oikeuteen hallita siksi, että demokratiassa enemmistö voittaa aina.

Mutta kuitenkaan tällaisista asioista, missä ihmisiä manipuloidaan tai kansanomaisesti sanottuna yllytetään toimimaan lyhytnäköisen hyödyn saamiseksi sillä hinnalla, että pitkällä tähtäimellä ratkaisu kääntyy heitä itseään vastaan ei juurikaan puhuta julkisuudessa. Kuitenkin demokratia on väärissä käsissä äärimmäisen vaarallinen väline, koska demokratia ei tunnusta mitään erityistä aatetta, niin on mahdollista, että esimerkiksi rikollinen pääsee päättämään valtion asioista, kun hän lähtee esittämään etuja, joiden varjolla hän kahmii valtaa itselleen, mutta tuollainen asia sitten usein jää mainitsematta.

Nyt käsi sydämelle. Kuinka moni meistä tai teistä oikeastaan on lukenut niitä puolueiden ohjelmia, joita me äänestämme? Eli oletteko katsoneet  muita kohtia kuin maahanmuuttoa käsitteleviä kohtia tai kuunnelleet tiedotusvälineistä sitä, että kuinka meidän pitää hillitä maahanmuuttoa? Joten oletteko tutustuneet siihen, mitä muita asioita puolue ajaa kuin maahanmuuttoa koskevia asioita?

Eli mikä on demokratia? Asia mikä on aluksi aate, mutta sitten poikii niitä muita aatteita, jotka ovat osa arkipäivää, ja osa noista aatteista on itse asiassa demokratian suurin uhka. Tai asia voidaan muotoilla siten, että suurin uhka demokratialle on demokratia itse. Demokratia sanasta on ilmeisesti johdettu myös sana demoni. Demokratian nimissä voidaan tehdä oikeastaan paljon pahaa, ja se mitä demokratia missäkin maassa tarkoittaa ei olla koskaan määritelty oikein kunnolla.

Diktaattoreista sen verran voisin sanoa, että kansa ja valtio ovat tietenkin niille henkilöille kaikkein tärkein asia, jotka uskovat sitten miehekkyyteen sekä aseiden sekä pelon avulla hallitsemiseen. On tärkeää, että oma maa saa kunnioitusta osakseen, eikä siitä tarvitse kenenkään pitää. Kuitenkin kun ajatellaan ihmistä, joka nostaa itsensä muiden yläpuolelle, niin olisi mukava tietää, kuka hänelle kertoi, että hän on ainoa oikea vaihtoehto omalle maalleen, ja kuka kertoi hänelle että mielenosoittajien päälle ammuttu mellakantorjunta kaasu on se oikea tapa käsitellä oppositiota?

Kun ajatellaan esimerkiksi kansandemokratioita, niin miten noille johtajille on kerrottu sanan “kansa” merkitys? Tarkoittaako tämä asia sitä, että esimerkiksi Kim Jong-Un käsittää kansan olevan hän itse? Kyse olisi sitten siitä, että vain yhden sanan merkitys olisi muutettu hänen mielessään. Ja se sitten saisi aikaan sen, että hän ajattelisi armeijan olevan vain häntä itseään varten. Mieleen tulee sellainen asia, että esimerkiksi kansalle voidaan luvata esimerkiksi paljon aineellista hyvää, jotta joku pääsee hallitukseen. Mutta samalla unohtuu kaikki muut asiat, eli esimerkiksi se, että kuka taas kaiken maksaa?

Tai että ketä joku päätös sitten oikeasti hyödyttää? Onko se oikeasti kansan enemmistö, mutta mikä hinta siitä on maksettava? Onko vähemmistön asema sitten sellainen, että heidät lähetetään keskitysleirille paikkaamaan valtion tulo-ja menoarvion epätasapainoa? Kas siinä vasta pulma ratkaistavaksi.

Masennus sekä läheisten tuki

Masennus sekä läheisten tuki

Masennus on asia, mikä varmasti puhuttaa kautta koko valtakunnan. Tuon sairauden taustalla voi olla esimerkiksi synnynnäinen vika hermostossa tai päihteiden käyttö. Samoin masennusta tai masennusdiagnoosia on käytetty myös peittelemään koulu- tai työpaikkakiusaamista, ja tuosta kirjoitan myöhemmin tässä tekstissä, mutta  kyseessä on aina henkilökohtainen tragedia, jos masennus iskee kohdalle.

Kyseessä on sairaus, mikä vie ihmisen usein eläkkeelle, mutta onko se nyt kovin hyvä asia kenenkään kannalta, koska sairautena masennus on sellainen, että se herättää itsetuhoisia ajatuksia. Läheisten tuki asian kanssa on tietenkin tärkeää, mutta mitä jos henkilöllä nyt vain ei ole ketään, joka kävisi hänen luonaan? Mitä silloin pitäisi tehdä? Olisiko ehkä joku paikka sellainen, että tuo henkilö voisi käydä siellä, jotta voidaan todeta, että hän on edes elossa?

Psykiatristen sairauksien kuten masennuksen hoito on vähän erikoinen asia, nimittäin masentunut henkilö voi olla hyvin rasittava, mikä tietenkin koskee jokaista henkilöä, joka sairastuu keskushermoston- tai psyykkisen sairauden takia. Ja ongelma on sitten se, että mitä silloin voidaan tehdä, jos esimerkiksi alkoholin käyttö sekä itsetuhoinen käytös yhdistettynä huonoon hygieniaan saa aikaan sen, että henkilö jää täysin yksin neljän seinän sisälle. Psykiatrisiin sairauksiin liittyy paljon asioita, mitä varmasti kukaan ei ole koskaan edes ajatellut voivansa kokea. Eli sairaus koskettaa aina tuolloin koko perhettä, eikä aina puoliso jaksa läpi tämän asian, vaan jättää sairaan yksin.

Kuitenkin psykiatrisia sairauksia käsitellään aina jotenkin siltä käsin katsottuna, että ne ovat ikään kuin jostain muusta maailmasta. Tai että ne eivät ole sairauksia ollenkaan. Masennus voi muuten oikeasti liittyä huumeiden eli kannabiksen käyttöön, koska kannabis sekä sen sukuiset aineet saavat aivojen mielihyvää tuottavat kemikaalit tyhjenemään, ja tuolloin voi seurauksena olla masennus, mikä saa ihmisen tekemään jopa itsemurhia. Kun lähestytään asiaa nimeltään masennus, niin silloin tietenkin olisi kaikille parasta, että tuollainen henkilö ei jäisi yksin asuntoon, koska se saa aikaan sen, että itsetuho saattaa saada vallan tällaisesta ihmisestä, mutta samalla on huolehdittava siitä, että myös muiden perheenjäsenten elämä voi jatkua.

Ja kuten tiedämme, niin mielenterveyden ongelmat saavat aikaan sen, että henkilö voi menettää koko sosiaalisen verkostonsa muutamassa päivässä. Mielenterveyden kanssa työtä tekevät henkilöt eivät ole koskaan puhuneet siitä, että hoidon toteuttaminen on todella vaikeaa, koska siinä pitää aina ottaa niin monta asiaa huomioon. Yleensä mielenterveyden yhteydessä puhuttaessa korostetaan sitä, kuinka vaikeaa läheisten on elää toisen ihmisen harhoja katsellessa, mutta arvatkaa onko psykiatrisesta potilaasta helppoa olla tällaisessa laitoksessa.

Eikä myöskään kadulla tai kotona ole yhtään helpompaa, koska tällainen sairaus leimaa koko perhettä, eikä myöskään ole tavatonta, että tuollainen henkilö tarttuu pulloon, ja alkaa ryypätä, mikä pahentaa kaikkia hermostollisia sairauksia. Kuitenkaan mielenterveysongelmat eivät aina johdu esimerkiksi aivojen kemiallisen tasapainon synnynnäisen säätelytekijän putteellisesta toiminnasta, vaan esimerkiksi amfetamiini voi aiheuttaa melko ikäviä harhoja. Tai myös delirium tremens eli juoppohulluus saattaa olla melko ikävä kokemus koko lähipiirille.

Psykiatrisia sairauksia käsiteltäessä on ongelma siinä, että niiden avulla on esimerkiksi yritetty peitellä työpaikka tai koulukiusaamista. Eli kun henkilö on tullut sellaiseen tilanteeseen, missä hän ei enää uskalla tulla työpaikalle tai kouluun, niin häntä mielellään lähdetään lähettämään mielisairaalaan. Tai ainakin joskus on tällaista tehty. Näissä tapauksissa kiusattua saatetaan väittää esimerkiksi erityisherkäksi tai jotenkin muuten työilmapiiriin sopimattomaksi henkilöksi, joten häntä varmasti myös yritetään kaikin tavoin vaientaa. Ja aina välillä on eteen tullut sellainen tilanne, missä myös esimerkiksi yksityislääkäriä on käytetty kirjoittamaan väärennettyjä lausuntoja, missä kiusaamisen tai pahoinpitelyn uhreja väitetään psykiatrisiksi tapauksiksi.

Miten puuttua kiusaamiseen?

Miten puuttua kiusaamiseen?

Miten kiusattua nyt sitten pitäisi puolustaa? Tai oikeastaan kysymys on siinä, että miksi meidän pitäisi ajatella asioista näin? Itse olen sitä mieltä, että kiusaamiseen voi puuttua monilla tavoilla, joista yksi olisi erittäin helppo, eli kiusatun voisi ottaa mukaan myös leikkeihin ja hänen kanssaan voi myös olla aivan normaalisti. Joten itse olen sitä mieltä, että esimerkiksi vääränlainen puuttuminen kiusaamiseen saattaa myös pahentaa tilannetta, ja eristää kiusattua vielä enemmän.

Esimerkiksi se että joku vain puuttuu asiaan tai menee väliin saattaa muuttua alentuneeksi käytökseksi, ja esimerkiksi tuollainen “puolustaja” saattaa koulun pihalla sanoa suoraan, että hän on jonkun kanssa, koska tällä ei muita ole, tai että “menen hakemaan sitä ulos, koska meidän äiti pyysi”. Yksi kiusaamiseen kuuluvista asioista on se, että “kaveri” tulee hakemaan toista diskoon, ja sitten jättää tämän yksin koko illaksi.

Se että joku vain puuttuu tilanteeseen eli ikään kuin auktoriteetin avulla komentaa muita lopettamaan, mutta ei kuitenkaan lähde aidosti tekemään tuttavuutta on joskus ikään kuin punainen liina muille henkilöille. Tai sitten tästä kiusaamisen kohteesta tehdään kaveripiiriin “korppu”, eli hän saa olla kyllä mukana ryhmässä, mutta vain jonkun toisen luvalla tai jonkun tietyn henkilön ollessa paikalla. Samoin saattaa olla niin, että hänelle ei vain puhuta mitään koko aikana. Eli kiusatun kysymyksiin ei vastata tai hänelle käännetään selkä.

Kiusaamiseen puuttuminen on vaikeaa, ja se että jatkohoito hoidetaan tyylikkäästi ei ole sitä, että kiusaaja saa jatkaa elämäänsä kuten aina ennen. Eikä myöskään se että itse on ollut kiusattu oikeuta kiusaamaan muita. Se mikä kiusaamisessa on ongelmallista on se, että tapahtumiin kuten hakkaamiseen tai kasvoille sylkemiseen on helppo puuttua, mutta sitten syy kiusaamiseen pitäisi saada oikeasti selville.

Jos puhutaan väkivallasta, niin esimerkiksi itsepuolustuslajeissa on välillä käynyt niin, että kiusaaja on siellä valmentajana, mikä voi merkitä hakkaamista jossain tatamilla. Se että porukalla lähdetään hakkaamaan kiusaajaa ei varmaan ole kaikkein järkevin vaihtoehto, koska siinä saattaa kiusaaja kertoa asiasta poliisille, ja silloin pahoinpitelyyn syyllistyneet joutuvat vastuuseen teoistaan.Tai pahimmassa tapauksessa kiusaaja on lahjonut nuo kaverit puolelleen, ja se joka saa turpiin on se, joka kuvitteli heitä kaverikseen. Kuitenkin fyysiseen hyökkäykseen saa vastata voimalla, mutta järkeä siinäkin saa kyllä käyttää. Mutta pahempi asia on sitten niin sanottu passiivinen kiusaaminen.

Siinä henkilö vain jätetään ulos ryhmästä, ja mikäli tällaista tapahtuu kovin usein, niin se saattaa aiheuttaa erinäisiä tutkimuksia, koska jos henkilö jätetään ulos joukosta kovin helposti useissa kouluissa sekä oppilaitoksissa kertoo siitä, että kiusaajat ovat erittäin hyvin verkottuneita. Tuo kiusaamisen malli on siitä ikävä, että jokainen meistä päättää itse, kenen kanssa vietämme aikaa. Jengin pomojen ongelma on se, että he eivät itse tee juuri mitään, vaan vain käskevät muita tekemään likaista työtä puolestaan. Ja se miten kiusaaja puhuu kohdatessaan uhrinsa kertoo siitä, millainen asenne hänellä on muihin ihmisiin, ja jos kiusaaja sitten kovin paljon lahjoja jakelee, niin silloin hänellä on ilmeisesti melko paljon rahaa käytössään.

Kiusaaja on henkilö, joka näkee paljon vaivaa ulkokuoren kanssa, eli hän saattaa olla oikeasti mukavan tuntuinen sekä muutenkin miellyttävästi käyttäytyvä. Samoin hänellä on taito sitoa ihmiset itseensä. Eli jos häntä satutaan syyttämään jossain kirjoituksessa tai keskustelussa, niin hän saattaa itse asiassa kannella tästä uhrinsa vanhemmille. Hän saattaa myös esimerkiksi itse esittää olevansa kiusattu päästäkseen kiusattujen tukiryhmään. Kiusaajan sosiaaliseen asemaan kuuluu sitten tietenkin se, että hän on aina oikeassa. Se että itsellä menee sosiaalisesti hyvin, ja samalla kaveripiiri sekä koti tukevat sellaista käsitystä, joiden mukaan heikompaa saa lyödä tai että heikot sortuu elon tiellä, mutta vahvat vain porskuttavat.

Sosiologit eli sosiaali tutkijat ovat tutkimuksissaan havainneet sellaisen valitettavan asian, että ihminen hakeutuu vaistomaisesti sellaiseen ryhmään, missä hänen käsityksensä asioista hyväksytään ilman muuta. Ihminen etsiytyy siis kaltaistensa seuraan. Tuota tietoa viranomaiset käyttävät hyväkseen etsiessään väkivaltaisten jengien jäseniä. Se millaiset asenteet henkilön kotona on heijastuvat hänen kaveripiirinsä valintaan. Ihminen valitsee sellaisia henkilöitä seuraansa, jotka ovat hänen kaltaisiaan, ja jos yksi kaveripiiristä tunnetaan esimerkiksi kiusaajana, niin silloin kaikki muutkin ovat hyvin suurella todennäköisyydellä samanlaisia hänen kanssaan.

Narsistinen henkilö saattaa korjata esimerkiksi ekonomin ammatin merkonomiksi tai muuten vähätellä muiden osaamista. Eli he ovat Homo Sapiens-lajin parhaimmistoa, minkä ohi ei kukaan koskaan edes kuvitella menevänsä. Jos joku on heitä parempi, niin silloin kyse on luonnon oikusta, jos taas joku on heitä huonompi, niin silloin tämä toinen on aivan surkea, joten vain narsisti on oikea ihminen. Narsistilla  saattaa olla sellainen käsitys maailmasta, että jos he eivät osaa jotain asiaa, niin kukaan muukaan ei voi osata. Olen kuullut muutamista tapauksista missä kiusaajien jengi kävi järjestelmällisesti läpi koulukavereiden kodit esiintyen kavereina, ja sen kautta sitten hankittiin tietoja, joita voitiin levitellä ympäriinsä.

Seuraava tapauskertomus kertoo siitä, kuinka paljon kiusaaja näkee toimintansa eteen vaivaa

Yhtenä päivänä kävin eräässä ravintolassa, ja kohtasin henkilön, joka kertoi iloisesti siitä, kuinka kiusatut tai heidän ystävänsä joutuvat kuulemma sellaisen kiusaamisen kohteeksi, missä heidän päälleen kaadetaan oluttuoppeja, jolloin mieleeni tuli sellainen kysymys, että onko tällaisella henkilöllä varaa ostaa tuoppi olutta, jotta hän voi kaataa sen toisten päälle. Siinä kyllä huumori oli herkässä, kun tuollaista asiaa lähdettiin miettimään, eli onko toisen ihmisen illan pilaaminen niin tärkeässä roolissa jonkun henkilön elämässä, että hän todella ostaa tuopillisen olutta, jotta voi sen kaataa toisten päälle, mutta kai hänellä siihen on varaa.

Ja enhän minä tyhmä ihminen voi sitä tietää, miten tuollainen ihminen oikeastaan asioihin suhtautuu. Eli hänestä tällainen toiminta voi olla oikein mukavaa, kun siinä kaveripiirin edessä tuollaista asiaa kerrotaan. Mikäli sitten ei satu joku olemaan samaa mieltä tällaisen sankarin kanssa, niin ei ole asiaa sinne ihanalle mökkireissulle. Ja kuten tiedämme, niin kiusaaminen yhdistää tuollaisia ihmisiä. Se tarkoittaa sitä, että kyseisessä ryhmässä kaikki varmaan ajattelevat kiusaamisesta aivan samalla tavalla.

Asenne kiusaamiseen näkyy muuten eräissä asiaa käsittelevissä kirjoituksissa sellaisena asiana, että se ikään kuin hyväksytään osana elämää. Kiusaaminen on muka jotenkin hyväksyttävää, ja “miksi kenenkään pitäisi asiaan puuttua, ja sen takia menettää niitä oikeita kavereita”? Tai siis kavereita, joista on itselle statusarvoa. Kiusaamisen peittely sekä lunnasrahojen maksu varmasti asia, mistä kiusaaja pitää. Jos kiusaamiseen oikeasti halutaan puuttua, niin voimme sitten tietenkin lähteä siitä, että poliisien sekä muiden viranomaisten kanssa tehdään tutkimus siitä, miten tällaiseen tilanteeseen päädyttiin. Siinä saattaa kiusaajan elämä tuhoutua, mutta hän tuskin olisi tästä uhristaan mitään välittänyt.

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2019/10/20/kiusaaja-apuri-puolustaja-kiusaamistilanteeseen-liittyy-monia-rooleja-ja-myos

Mikä erottaa yhteiskunnallisuuden politiikasta?

Mikä erottaa yhteiskunnallisuuden politiikasta?

Kukaan meistä ei varmasti halua olla poliittinen henkilö, koska politiikka on tylsää, ja siksi politiikka ei saa kiinnostaa ketään. On sen sijaan mukavaa olla esimerkiksi yhteiskunnallisesti valveutunut, ja nostaa oman yhteiskunnan epäkohtia ihmisten eteen, mutta kuitenkin silloin pitää muistaa muuten se, että sellainen asia kuin oman yhteiskunnan kritisoiminen ei ole kaikista mukavaa. 

Joten siksi kannattaa olla yhteiskunnallisesti valveutunut, ja löytää kaikki epäkohdat suuren valtameren takaa, mistä löytyy valtio nimeltään Yhdysvallat. Siellä kaikki asiat ovat niin päin persettä, että itse kukin varmaan löytää todellisen ihanuuksien ihmemaan jostain Etelä-Afrikan savanneilta, missä hän tapaa oikean bushmannin. 

Tuolloin on mukavaa ottaa valokuvia noista ihmisistä keihäineen sekä nuolineen jeepin luukusta, ja todeta että onpa mukavaa, kun joku on säilyttänyt kosketuksen luontoon. Toki tällainen upea kokemus varmaan maksaa aika paljon, joten me tavalliset tai hiukan tavallisuudesta poikkeavat ihmiset sitten joudumme ihailemaan bushmannien loistavaa sekä ekologista elämäntapaa tuijottaen YouTube videoita sekä syöden hampurilaista. 

Kun ajatellaan sitä miten kaukana luonnosta  itse olemme, niin toki meidän pitäisi ottaa mallia bushmannien tavasta lähestyä asioita, mutta se tuntuu aina hiukan vieraalta, koska bushmannit uskovat johonkin pensas-shamaaniin, ja itse olemme tietenkin kristittyjä. Joten meidän velvollisuutemme on kertoa bushman- sekä muille vastaaville kansoille, että  se, että ainoa oikea uskonto on kristinusko sekä opettaa heitä pukeutumaan säädyllisesti. Tämän jälkeen taas voimme kääntyä puhumaan kotoisista asioista, kuten siitä, kuinka maahamme tulee jatkuvasti ihmisiä, jotka eivät puhu suomea eivätkä tunnusta kristinuskoa. 

Samoin myös voimme keskustella henkevästi siitä, mihin järkevään toimintaan voimme kehitysapurahat käyttää, ja samalla myös tarjota töitä uusille rajavartijoille sekä poliiseille, jotka varmasti tulevat tarpeeseen, koska tuolla tavoin voimme varjella maatamme bushmanneilta, joiden elämäntapaa voimme kuvailla teekutsuilla. Tuolloin voimme kehittää itsellemme fantasia-minän, joka on kaikkea sitä mitä emme varmaan onneksi ole. 

Tietenkin samalla voimme kertoa, kuinka amerikkalaiset turmelevat kaiken näkemänsä omalla kaupallisella elämäntavalla, ja samalla keskustella henkevästi esimerkiksi moottoripyöristä. Ja siitä kuinka leuhkoja amerikkalaiset oikeastaan ovat, kun lähdemme katsomaan oikeaa ja aitoa kansakuntaa Venäjälle, missä syömme kaviaaria ja juomme shampanjaa. Siinä tulee sitten aito venäläisyys tutuksi. 

Eikä tuolloin kannata koskaan lähteä ryppyilemään venäjän johtajille, jotka ampuvat meitä 50 megatonnin ydinaseella suoraan otsaan, jos emme muista pitäytyä oikeassa ja aidossa kritiikissä, jossa suomi on sata miljoonaa kertaa parempi maa kuin kuin kaikki muut maat yhteensä, ja miksi meidän pitää yleensä mitään kommentoida, kun kaiken saisi aina valmiiksi pureskeltuna. Joten olisi parempi vain olla hiljaa, ja antaa muiden puhua, niin kukaan ei silloin tee yhtään virhettä, kun he antavat muiden tehdä kaiken puolestaan. Kun istuu koko ajan paikallaan, niin silloin ei koskaan tule tehtyä mitään, joten silloin jäävät myös virheet tekemättä, mikä ehkä vaikuttaa ihmisiin positiivisesti. 

Eli kuten olemme kaikki usein kuulleet, niin älykäs mies osaa selvittää ongelmat, mutta viisas mies ei edes joudu ongelmiin, ja jos emme koskaan kirjoita tai puhu mitään, niin silloin annamme muille viisaan kuvan itsestämme. Joten emme myöskään saa puhua jääkiekosta tai musiikista, kun saatamme muistaa esimerkiksi jonkun maalin tekijän tai kitaristin nimen väärin, ja se sitten olisi suuri katastrofi. 

Harley Davidson edustaa tietenkin sitä pohjasakkaa, kun itse ajelimme Yamahalla pitkin kesäistä maaseutua, ja syömme kotimaista, suoraan pensaasta poimittua mansikkaa. Siinä vasta on elämäntyyliä, joten keskustelu ilmeisesti kääntyy masennukseen sekä uuteen terapia takuuseen tai siihen, kuinka hallinnosta vähennetään aina kohtuuttomasti väkeä. Kuinka esimerkiksi pitkään palvellut poliitikko saisi sen luvatun työpaikan sen jälkeen, kun hänen uransa eduskunnassa katkeaa. Eli tätä tekee se meidän oma mielikuvitus persoonamme, joka on kaikkea sitä, mitä itse emme ehkä ole. 

Se sitten on suuri asia koko yhteiskunnalle. Mutta tietenkään tällaisista asioista kuin maahanmuutto sekä vähemmistöt päättäminen ei tietenkään ole politiikkaa, se on yhteiskunnallista ajattelua. Ajatelkaa nyt, että joku tavallinen ihminen alkaisi kiinnostua politiikasta. Miten tylsää sen seuraaminen nyt sitten on, kun politiikka tarkoittaa sitä, että miten valtion resurssit jaetaan sekä sitä, miten valtiota muutenkin johdetaan. 

Kuitenkin ihmisten äänet kelpaavat aina neljän vuoden välein vaaliuurnille. Eli puolueiden ongelma on siinä, että ne ovat poliittisia järjestelmiä, joiden valitsemaa linjaa sanotaan politiikaksi. Joten olisi varmaan parempi etsiä puolue, mikä olisi niin sanottu yhteiskunnallinen vaihtoehto, millä ei ole mitään poliittisia tavoitteita, vaan kaikki sen toiminta olisi yhteiskunnallista. Tuolloin kyseinen puolue täyttäisi ne nykyisen korrektiuden raamit, missä politiikka jätetään viisaiden Arkadianmäen setien ja tätien hoidettavaksi, ja TV:n voi täyttää esimerkiksi jääkiekolla tai jollain muulla hyödyllisellä toiminnalla. 

Boris Johnson ja ensi viikolla tehtävä Brexit päätös

Boris Johnson ja ensi viikolla tehtävä Brexit päätös

Siirtäkää kaikki asiat ensi viikolle, niin saatte sitten nukkua vielä yhden yön yli, ja ensi viikolla asioista on varmasti helpompi tehdä päätöksiä. Ja paremman niistä saa jos vaikka vähän vielä käytäisiin asioita läpi, eli pitäähän asiat tehdä kunnolla, ettei sitten mitään odottamatonta tule vastaan.

Olisiko Brexitiin kuuluvan neuvottelut pitänyt hoitaa vähän pidemmällä aikajaksolla, niin että tällaiseen tilanteeseen ei olisi edes jouduttu? Vai onko hätiköity Brexit eli Britannian ero EU:sta näin ollen parempi, kuin se että lähdetään tekemään sopimusta todella tiukalla aikataululla, jotta poliitikot saavat sitten osoittaa olevansa selkärankaisia, eivätkä taivu painostuksen edessä.

Doris Doris vanhat roolisi saat nyt unohtaa, alkaa eräs kaikkien aikojen ensimmäisistä yhteisvalinta kappaleista, ja ehkä uusi versio sitten menee niin, että Boris, Boris, vanhat roolisi saat nyt unohtaa. Boris Johnson ei ole vieläkään onnistunut saamaan Parlamenttia vakuuttuneeksi siitä, miten tässä Brexitissä jatketaan. Vai jatketaanko mitenkään, kuten olemme saaneet ehkä huomata.

Kun ennen pääministeri oli yhteiskunnan tukipilari, joka oli jonkinlainen auktoriteetti, mutta nyt häntä voidaan lyödä sanallisesti miten huvittaa. Tai oikeammin arvostella sanallisesti hänen politiikkaansa tai tapaansa toimia. Mutta missään tapauksessa mitään henkilökohtaista uhkailua tai asioiden levittämistä ei suvaita. Näin ollen myös arvostelussa pitää osata pitää järki päässä, eikä saa unohtaa että asiat riitelevät eivät henkilöt.

Jos jotain opimme Brexitista, niin poliittisen järjestelmän hakkerointi ei varmaan ole mikään kovin järkevä toimenpide, koska hakkerointi tarkoittaa “purkan palalla tehtyjä ratkaisuja”. Sellaiset ratkaisut, missä ihmisille luvataan aina sitä, mikä on mieluisin kostautuvat aina välillä, mutta mitäpä sillä on väliä.

Sitten taas riittää seuraavalle kaudelle uusia mukavia juttuja siitä, mitä kaikkea olisi edellisen hallituksen pitänyt tehdä tai mitä sen ei olisi pitänyt tehdä. Ja kuten tiedämme, niin jälkiviisaus on kaikkein parasta viisautta. Jos 40 vuotta sitten olisi tiedetty, mitä EU saa aikaan tai mitä se ei ole ainakaan vielä saanut aikaan, niin olisiko EU:ta olemassa?

Mutta kuten tiedämme kukaan ei ole ainakaan vielä saanut aikaan sellaista mallia, millä voidaan ennustaa tulevaisuutta tarkasti. Tai oikeastaan kukaan ei ole tällaista mallia väittänyt julkisesti kehittäneensä. Tai jos joku tällaisen mallin olisi kehittänyt, millä näkee tlevaisuuteen, niin olisiko kukaan sitä taaskaan kuunnellut?

Joten kyllä varmasti Borista jännittää, koska hänen Brexitinsä on siirretty ensi viikolle. Tai ehkä olisi paras lähteä siitä, että Brexit pannaan käytäntöön, ja sille myönnetään todella pitkä siirtymäaika, jolloin asioita voidaan puida kaikessa rauhassa. Tai taas voidaan etsiä sellainen “iso jos”, eli mitä jos vaikka olisi kannattanut olla vähän maltillisempi, ja käydä kaikki asiat läpi, niin että ne olisivat oikeasti selviä, ennen kuin Britannia lähtee omille teilleen EU:sta.

Kuitenkin tässä asiassa voidaan nähdä sellainen surkuhupaisa asetelma, että vaikka eräät toimijat ilmeisesti kannattivat EU:n kaatamista, niin jostain syystä tämä Brexit ei nyt oikein ole edennyt, niin kuin sen pitäisi edetä. Eli tietenkin lasku tästäkin asiasta kaatuu aina jonkun päälle, mutta kuten tässä olen viimeksi eilen kirjoittanut, niin eteen tulee aina uusia hallituksia, uusia pääministereitä ja uusia jälkiviisaita, joiden mielestä kaikki asiat olisi pitänyt joka tapauksessa tehdä toisin.

Joten ehkä seuraava pääministeri pohtii uusia malleja sille, miten sitten saadaan aikaan uusia otsikoita lehtiin, sekä miten äänestäjät saadaan vaaliuurnille. Mutta kohta alkaa talvi, ja silloin koleassa säässä on hiukan ongelmallista saada ihmisiä liikkeelle. Tai ehkä ihmiset unohtavat koko Brexitin, ja päätös erosta peittyy jonkun muun uutisen varjoon. Eli ehkä jostain etelämantereelta on irronnut Yorkin kreivikunnan kokoinen kappale, joten sen uutisen alla voi sitten lukea se ensi viikolla tai sen jälkeen tehtävä Brexit päätös.

Kommentti Brextiin

Brexit vai ei, eli tulee jos on tullakseen. Ja onhan se siirtymäaika melko pitkä, joten ei kai tässä muu auta kuin odottaa. Eli hallitukset tulevat ja menevät, mikä tarkoittaa sitä, että joskus vielä saattaa mieli muuttua puoleen tai toiseen. Jos Britannia jää EU:hun, niin ehkä sitten muutaman vuoden päästä saadaan eteen Brexit part II.

 Tai jos Britannia taas sitten nyt eroaa, mikä näyttää todennäköiseltä, niin sitten tulee ehkä taas hallitus, jolla on Brin eli uudelleen liittymis kampanja EU:hun edessä. Eli me emme voi vaikuttaa siihen, mitä Lontoossa päätetään. Ja voihan Britannia jatkossa rahdata tavaroita Irlannin tai Pohjois-Irlannin kautta, tai ehkä sitten Skotlanti lähtee omille teilleen. Tulevaisuus näyttää mikä on edessä.

https://yle.fi/uutiset/3-11025866

https://yle.fi/uutiset/3-11026864 

https://yle.fi/uutiset/3-11026272

Kun et ole koskaan riittävän sairas tai riittävän terve

Kun et ole koskaan riittävän sairas tai riittävän terve

Miksi neuropsykiatrisista sairauksista on vaikea puhua? Onko esimerkiksi kokouksien tarkoitus vain näyttää sitä, että kuka kuuluu ryhmään? Jos ajatellaan työtehoa, niin olen nähnyt kokouksia, joiden aikana ei kukaan saa tehdä muuta kuin keskittyä puheenjohtajan toimintaan, mutta sitten kokouksen jälkeen on menty työhuoneeseen, ja laitettu kaiutin täysille, ja silloin ei ole työtä tehty ollenkaan. Mutta välillä kysyisin, että milloin ADHD sekä muut vastaavat taudit muuttuvat normaaleiksi sairauksiksi kuten flunssa on? Jos ajatellaan henkilöä joka tulee kuumeessa työpaikalle, niin ei siinä koskaan ole työteho täysillä. 

Tai jos henkilöä kohdellaan kuin ilmaa, sekä samalla ilmoitetaan ensimmäisenä päivänä, että häntä ei tulla vakinaistamaan, niin kuvitteletteko, että työnteko sitten maistuu yhtään paremmalta. Ehkä työtehoa lisää se, että henkilö suljetaan pois kaikesta työyhteisöön kuuluvasta, ja sitten tehdään selväksi, että hän ei ole mikään oikea “kaveri”, eikä hänen kanssaan ole edes suotavaa olla. Tuolloin seuraa sitten usein masennusta sekä työuupumusta, mikä vie varmasti sairaslomalle. 

Joskus mietin esimerkiksi sitä, että kuinka moni väärin perustein myönnetty lääkitys on vienyt henkilön vuosiksi psykiatriseen hoitoon, koska väärä lääkitys saa aikaan psykoosin. Eikä psykiatrinen osasto ole sellainen paikka, missä ihminen tuntee olevansa kotonaan. Nuo paikat pelottavat kaikkia. Mutta onko kukaan muukaan oikeasti 100% läsnä työaikana? 

Eli esimerkiksi alkoholin käyttö sekä kovaääninen musiikki, ja viikonlopun valmistelu klo 12.00 lähtien perjantaisin varmasti syö myös työtehoa. Samoin viikonlopun kertaaminen maanantaisin myös vie työaikaa turhaan. Eikä kukaan varmaan halua kuulla, mistä nyt tällä kertaa on jäänyt paitsi, kun muut ovat olleet grillaamassa tai rapujuhlissa. Tällainen asia sitten saa aikaan sen, että ne jotka eivät olleet mukana lähtevät helposti etsimään uutta työtä, tai sitten he masentuvat eikä tuolloin ole helppoa tehdä työtä, jos on sattunut oman mielensä pahoittamaan. 

ADHD ja yhteiskunnan vastuu asioista ovat mielenkiintoinen yhdistelmä. Yhdessä muutamien  vastaavien asioiden kuten touretten oireyhtymän sekä epilepsian kanssa tämä tila aiheuttaa erittäin ikäviä asioita ihmisen elämään. Kun ajatellaan että esimerkiksi keskittymishäiriön sekä touretten syndrooman kohdalla asia on usein niin, että niitä henkilöitä, joilla nämä oireet on  pidetään jostain syystä vain laiskoina, mutta sitten tulee diagnoosi, mikä oikeuttaa syömään lääkkeitä, ja sitten onkin usein ollut edessä sairasloma. Eli missään nimessä näitä tauteja tai mitä nämä asiat sitten oikeastaan ovatkaan eivät ole mitään muuta kuin laiskuutta, jos työstä pitää saada maksu. Mutta muuten nämä ihmiset ovat sitten jostain syystä etuoikeutettuja, eikä heitä tarvitse muka katsoa työelämässä. 

Tuolloin huomataan usein se, että esimerkiksi touretteen, mikä on paljon epilepsian kaltainen tauti liittyy usein häpeää, mitä siihen ei tarvitse kuulua. Tuolloin puhutaan siitä, että henkilön päässä on eräänlainen sähköhäiriö tai sähköinen myrsky, mikä saa aikaan tiettyä käytöstä. Eli kyse on asiasta, mille nämä henkilöt eivät voi yhtään mitään. Jos sitten puhutaan siitä, että jonkun pitäisi saada oikeus pelata tietokonepeliä kokouksessa, niin silloin tietysti kaikki ovat sitä vastaan, koska kokoukset on tehty kaikkia varten. Ei ole sopivaa, jos vaikka joku pelaa kännykällä pomon edessä. Mutta sitten tietenkin on aivan oikein sallia esimerkiksi pyörätuolin käyttö potilaalta, mikä ei oikeasti kykene mitään tekemään. 

Tapaus Stephen Hawking on loistava esitys siitä, mihin invalidisoiva sairaus voi johtaa. Tuo loistava fyysikko sairasti ALS-tautia, ja kommunikoi ihmisten kanssa pyörätuoliin liitetyn tietokoneen välityksellä. Kaikki ihmiset ymmärsivät häntä, ja tukivat tuota henkilöä tämän työssä esimerkiksi mustien aukkojen parissa. Hawking muistetaan ihmisten parissa loistavasta työstään sekä hienoista kirjoistaan. Mutta oletteko koskaan kuulleet eräästä John Nash-nimisestä miehestä. Hän kehitti aikoinaan peliteoriaa, ja teki varmasti yhtä paljon työtä kuin Stephen Hawking? 

Tällä miehellä oli skitsofrenia, ja kaikki mitä hänestä kerrotaan liittyy juuri skitsofreniaan. Siitä ei juuri muisteta kertoa, että hän oli avainhenkilö peliteorian kehittämisessä, vaan ainoastaan se että tuo mies pidätettiin mahdollisesta homoseksuaalisuudesta muistetaan. Eli se että hän oli tehnyt työtä erään olioiden vuorovaikutusta koskevan teeman parissa ei juurikaan ole muistettu. Eli tässä sitten mieleen tulee se, että onko psykiatrisista tai neuropsykiatrisista oireista kärsivä henkilö oikeasti vain liian terveen näköinen, jotta hänen oireitaan voitaisiin huomioida. Toisaalta esimerkiksi leimaantuminen vaaralliseksi saa aikaan sen, että henkilö eristäytyy tai eristetään hyvin helposti muusta yhteisöstä, mikä tekee asioista vielä vaikeampia hänen kannaltaan. 

Jos puhutaan siitä, että henkilö pelaa jotain peliä kokouksessa niin onko se niin kamala asia? Mutta jos ajatellaan että työpaikalle tulee henkilö, joka on vaikka kuuro tai sokea, niin tietenkin voidaan kysyä että onko tuollainen ihminen yhtään sen enempää läsnä kuin peliä pelaava henkilö? Tämä asia voi kuulostaa sydämettömän ihmisen puheelta, mutta pitääkö vamman tai sairauden olla aina päällepäin näkyvä, että se voidaan työpaikalla huomioida? 

Omasta mielestäni esimerkiksi pelien pelaaminen kokouksen aikana ei ole ongelma, mikäli siihen on jokin syy. Jos ajatellaan vajaakuntoisten työllistymistä, niin mitä varten esimerkiksi työpaikalta pitää antaa aina sellaisia alentuvia vastauksia, vaikka toinen vaatisi vain minimaalista apua tai apuvälinettä? Jos huoneessa sitten kokouksen jälkeen huudatetaan stereoita täydellä teholla, niin voisin kysyä, että tuleeko tuolloin työstä yhtään mitään?


https://yle.fi/aihe/artikkeli/2019/10/16/jenny-lehtinen-valehteli-sairastavansa-syopaa-koska-rehellinen-vastaus-havetti

Miksi jotkut suomalaiset vakoilivat NATO:n ja CIA:n laskuun Neuvostoliittoa?

Miksi jotkut suomalaiset vakoilivat NATO:n ja CIA:n laskuun Neuvostoliittoa?

Tabuja käsitellään erittäin vähän tiedotusvälineissä, vaikka tiedämme että jos asiat tuodaan julkisuuteen, niin silloin niistä voidaan ainakin toivottavasti puhua ilman kiihkoilua. Tai ainakin melkein ilman kiihkoilua, ja kuten tiedämme niin asioihin liittyy aina kaksi puolta. Se mitä julkisuudessa käsitellään saattaa poiketa erittäin paljon siitä, mikä on todellisuus, ja tämän asian olemme huomanneet hyvin monta kertaa. Jos ajatellaan ihmisten mielipiteitä asioista sekä esimerkiksi aatteita, niin erityisesti sotiin liittyy suuria aatteita, ja kuten tiedämme, niin sodan jälkeen kukaan ei varmaan halua sanoa, että “satuin tietämään esimerkiksi keskitysleireistä, sekä hävinneen osapuolen suorittamista joukkomurhista”.

Toisen Maailmansodan jälkeen Saksan liittolaisten asema ei ollut mikään erityisen hyvä, ja moni asia jäi silloin selvittämättä. Ei haluttu myöntää että kannatettiin Hitleriä, tai että lähdettiin sotaan kommunisteja vastaan. Mutta kuten tiedämme, niin sota ei aatteita hävitä, ja mielipiteet asioista saattavat rintamalla tai muuten sodan ajan armeijassa muuttua jyrkemmäksi, kuin mitä ne olisivat ilman sotaa. Sodassa moni menetti perheenjäseniään sekä ystäviään, mikä lisäsi sitten henkilökohtaisen vihan heidän mieleensä.

Eikä esimerkiksi rintaman takana, keskellä kaupunkia tapahtunut pommin osuminen asuntoon, missä joku rintamamies menetti koko perheensä varmasti ainakaan mielipiteitä liennyttänyt. Tietenkin sota tuo esiin ihmisen pahimman puolen, ja yksi pahimmista on se, että sota on ikään kuin luvallista tappamista, mikä tekee siitä vaikeasti käsiteltävän asian. Nimittäin ihmismieli on siitä erikoinen, että joillakin ihmisillä on alitajuinen halu tappaa muita ihmisiä. Ja sodassa joku saattaa ruveta pitämään tuosta toiminnasta, mikä on normaalissa elämässä tabu.

Mutta tässä ei nyt sitten lähdetä pohtimaan sitä, että onko joku suomalainen kenties ollut oikeasti sarjamurhaaja, vaan sitä että sota nostaa esiin myös suuria aatteita sekä suuria tunteita. Mikäli itse olisin menettänyt kaksi veljeäni sodassa, niin ainakaan hyvältä se ei olisi tuntunut. Jos ajatellaan sitä, että joku ihminen värväytyy CIA:n tai NATO:n agentiksi Toisen Maailmansodan jälkeen, ja käy salaa kuvaamassa itärajan takana olevia kohteita, niin se varmasti vaatii korkeaa motivaatiota. Varsinkin kaukopartiomiesten elämään kuului vaara, mikä sai jotkun henkilöt hankkimaan “lisäansioita”  käymällä itärajan takana. Tai mikä sitten olikaan se motiivi, mikä sai henkilön tekemään maanpetoksen, sekä vaarantamaan vapautensa sekä oman maineensa.

Mutta kun ajatellaan sitä, mikä on tällaisen henkilön motiivi, niin sen tietää hän itse. Se miten CIA värväsi nämä suomalaiset on jäänyt pimentoon, mutta se että kukaan ei asioista puhunut, panee miettimään sitä, että miten amerikkalaiset saivat nämä värväyksen kohteet vaikenemaan? Miksi he eivät käyneet sanomassa asiasta viranomaisille? Joten eikö kukaan sitten sanonut “ei” kun noita käyntejä itärajan takana ehdotettiin? Ehkä tähänkin löytyy joku vastaus kun arkistoja avataan.


Tässä luin muuten jutun siitä, kun eräässä Pietarilaisessa talossa oli asunut joukko suomalaisia kommunisteja, jotka olivat lähteneet sisällissodan jälkeen Suomesta Neuvostoliittoon, ja heistä jokainen murhattiin salaisen poliisin kellarissa. Tällaiset asiat saavat ihmiset muuttamaan kantaansa omaan aatteeseen, ja osa noista henkilöistä tai heidän lapsistaan saattoi sitten ryhtyä vihaamaan Stalinia, ja ehkä näitä henkilöitä loikkasi saksalaisten puolelle sekä palveli pahamaineisissa poliisiosastoissa kuten “Rona” pataljoonassa. Ehkäpä joku suomalainen lähti samasta syystä palvelemaan NATO:a, koska sitten kun Neuvostoliitto otti Suomen hallintaan, niin se antoi noiden tehtaanjohtajien sekä muiden vastaavien henkilöiden pitää omaisuutensa.


Nimittäin asia on niin, että esimerkiksi suomalaiset kommunistit, jotka olivat ensin palvelleet suomen armeijassa rintamalla olivat ainakin omien väitteiden mukaan ensin pettyneet suomalaisiin upseereihin tai valtiolliseen poliisiin, koska heitä ehkä syrjittiin, tai heidän elämäänsä vaikeutettiin muilla tavoin, ja Suomi kuului tuolloin Antikominterniin sekä soti Saksan rinnalla. Tuolloin kommunistilakien mukaan henkilö, joka todettiin kommunistiksi saatettiin pidättää ja laittaa rangaistuspataljoonaan ainakin sodan aikana . Ainakin neuvostoliiton propaganda ilmeisesti antoi ymmärtää. Mutta sitten kun nämä miehet pettyivät sitten suomeen, ja kun neuvostoliiton valvontakomissio saapui maahamme, niin nämä asevelisosialistit pettyivät uudelleen.

Se sitten sai nämä henkilöt ehkä hakeutumaan NATO:n palvelukseen. Mutta kuten varmaan huomaatte, niin tämän tekstin alla on linkki erääseen tapaukseen, mikä liittyy tällaiseen vakoiluun. Siinä kerrotaan suomalaisesta vakoojasta, joka jäi itärajan taakse. Se mikä tapauksesta tekee omituisen, on se että Neuvostoliitto ei ole mitään tästä tapauksesta milloinkaan ilmoittanut. Jos tuollainen vakooja olisi tavattu luvattomasti rajaa ylittämässä, niin silloin olisi luullut, että itärajan takaa tulee ilmoitus asiasta, sekä tiukka vaade selvittää asia, mutta näin ei koskaan tapahtunut. Eli miksi tästä asiasta ei ole koskaan puhuttu mitään julkisuudessa?

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2019/10/14/nain-suomalainen-nato-vakoilija-katosi-itarajan-taakse-heikki-maattanen-oli

Populismi ja sen uhka sekä mahdollisuudet demokratialle

Populismi ja sen uhka sekä mahdollisuudet demokratialle

Cambridge analytica on esimerkki yhtiöstä, joka vaikutti ihmisten käyttäytymiseen suuntaamalla poliittista markkinointia ihmisille, jotka saatiin äänestämään poliitikkoja, jotka tukivat Britannian eroa EU:sta. He käyttivät samoja algoritmeja mitä käytetään esimerkiksi saippuan markkinoinnissa markkinoidessaan poliitikkoja. Ja tuollaisen toiminnan estäminen on oikeastaan melko helppoa, eli valtion laitoksiin sekä yliopistoihin ja muihin oppilaitoksiin viittaavat nimet voidaan kieltää yksityisiltä yrityksiltä, sekä esimerkiksi viranomaiset voisivat lisätä virtuaalisia klikkauksia sosiaaliseen mediaan, mikä vaikeuttaa täsmällisen käyttäjäprofiilin luomista markkinointitarkoituksiin. 

Voi räkä, kun ihmiset eivät tue minua varauksetta, on yleinen asia, minkä näkee internetissä, tai oikeastaan monen poliitikon sanoman voisi tiivistää tuohon sanontaan tai hokemaan.Populismi on sellainen kaksipiippuinen juttu, jota aina välillä käytetään lähinnä erilaisiin negatiivisiin kirjoitelmiin. Mutta toisaalta usein unohdetaan, että populismi tuhosi Varsovan Liiton sekä kaatoi kommunismin, ja syy tähän oli se, että myös sosialistiset johtajat halusivat olla suosittuja, ja sitten he kutsuivat ihmiset kadulle tukemaan uutta demokratiaa, missä kaikesta sai sanoa, mitä huvittaa. Ehkä siksi että koskaan ennen ei ole itäblokissa ollut näin vapaata, niin juuri siellä rehottavat erilaiset trollit sekä muut asiat, joita ennen ei saanut missään nimessä tehdä. Ja trollien ongelma on siinä, että ne katsotaan kuuluvan osaksi sananvapautta.

Mutta samalla pitää muistaa se, että trollien avulla pyritään vaikuttamaan poliittisiin päättäjiin, jotta he sitten heikentäisivät sananvapautta. Kun puhutaan informaation vääristämisestä, niin hyvänä esimerkkinä voidaan pitää elokuvan “Perikato” kohtausta, missä Hitlerin ja hänen kenraalien puhetta on väännelty. Tästä kohtauksesta on tehty monia erilaisia versioita, mutta tämän asian ongelma on siinä, että sen avulla voidaan jakaa valheellista tietoa esimerkiksi poliitikkojen sekä muiden valtion johtajien välisistä keskusteluista. Mutta kuitenkin jos ajatellaan sitä, että poliitikot kutsuivat aikoinaan itäblokissa ihmiset kadulle, niin silloin ei kukaan ajatellut, että myös demokratioissa saattaa joku kutsua kannattajansa kaduille osoittamaan mieltä puolestaan. Ja sen takia näistä asioista ei koskaan olla puhuttu tarpeeksi.

Kun uudet johtajat astuivat valtaan itäisessä euroopassa, niin he eivät varmasti halunneet tulla samastetuiksi kommunisteihin, ja siksi he eivät ehkä osanneet varautua siihen, että nykyään trollaaminen on tämän päivän suurimpia tietoturvauhkia yhdessä valheellisen tiedon kanssa. Eli kuten sanottu on, niin “on aivan sama mitä mieltä olette, kun olette samaa mieltä kanssani”, mikä kuvaa hyvin demokratian tilaa oikeastaan koko maailmassa.

Ja kun nämä tuoreet poliitikot astuivat valtaan, niin he eivätkä ketkään muut ymmärtäneet uuden välineen eli Internetin merkitystä tiedon jakamisessa. He eivät olleet lukeneet kirjaa “Internet-mainonta”, missä esitettiin malli siitä, että Internetin avulla jokainen saa medialleen saman yleisön, kuin mitä joku suuri mainostaja saa.

Mutta tuon kirjan kirjoittaja ei varmaan ollut vielä kuullut sosiaalisesta mediasta, missä tieto kulkee vielä nopeammin kuin perinteisessä internetissä. Eli kun sosiaalisessa mediassa levitetään tietoa, niin silloin saattaa kirjoittaja jakaa linkin jollekin kotisivulle tekstinsä mukana. Ja se lisää sosiaalisen median tehoa. Mutta yhdessä tekoälyn kanssa, mikä tekee profiileja käyttäjistä sen perusteella miten he nettiä käyttävät, niin se on aivan mielettömän tehokas väline saada yhteys myös äänestäjiin, kuten “Brexitin” yhteydessä olemme nähneet. Eli esimerkiksi sen perusteella miten joku henkilö ajattelee vaikkapa EU:sta voidaan tehdä profiili, ja sitten sen avulla löytää ihmiset, jotka ajattelevat samalla tavalla.

Eli tällöin markkinointi-algoritmia käytetään poliittisten päättäjien tukena samalla tavoin, kuin niiden avulla myydään pesujauhetta. Mutta jos ajatellaan sitä, että sosiaalisen median avulla tehdyt kampanjat kielletään, niin kuitenkin on mahdollista, että sitä käytetään näissä asioissa hyväksi, mikä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi keskustelupalstoilla aletaan keskustella vaikkapa maahanmuuttajista, ja jos jollain on asiasta selkeä mielipide, niin hänelle voidaan vinkata “että katso tätä ehdokasta” tai “tämä voisi olla se puolue, joka sanoo asiat jämerästi sekä “kansan kielellä””.

Jos ajatellaan sitä, että esimerkiksi markkinointia internetissä halutaan rahoittaa, niin tällaiseen asiaan löytyy kyllä keinot. Eli yksi on se, että aletaan käyttää virtuaalisia haja-klikkauksia, joilla vaikeutetaan sitä, että käyttäjästä saadaan koottua oikeaa profiilia. Samoin esimerkiksi valtion laitoksiin sekä yliopistoihin ja muihin oppilaitoksiin viittaavat nimet voidaan kieltää, kuten tekstin alussa kirjoitin. Mutta internet on tullut ihmisten elämään halusivat he sitä tai eivät.

Se tarjoaa halvan sekä tehokkaan tavan levittää tietoa, ja siksi sen kanssa pitää olla varovaisia, ja ihmisten pitää olla kriittisempiä kuin koskaan ennen. Nimittäin myös harhaanjohtavan tiedon levittäminen on helpompaa kuin koskaan ennen. Mutta samalla myös internet on saanut ihmiset ymmärtämään, että myös länsimaissa voidaan heille syöttää propagandaa tai harhatietoa.

Voiko väärä tieto olla vahingoksi?

Voiko väärä tieto olla vahingoksi?


Vastaus on että kyllä voi, eikä esimerkiksi toisen terveyden tai maineen tuhoaminen huuhaalla ole mitenkään tavatonta. Eli kuten tiedämme on olemassa erilaisia huuhaa malleja, joista osa on todella vaarallisia, ja osa taas tuhoaa maineen hyvin helposti. Kuinka monta kertaa esimerkiksi joku tuttava on kuullut toiselta tuttavalta, että esimerkiksi se, että jos lapsi käyttäytyy jollain tietyllä tavoin, on hän joku antisosiaalinen persoonallisuushäiriö.

Ja sitten on tarjottu hoitoa, mikä ei voi tepsiä, kun lääke on tehty korjaamaan väärin toimivan hermoston toimintaa. Tästä sitten on ollut seurauksena vuosia kestävä sairaalakierre. Tietenkään lääkkeistä ei saisi kirjoittaa näin, ja niiden määrääminen pitäisi jättää sellaisten henkilöiden tehtäväksi, joka on koulutettu sekä taitava toimija, joka käyttää laillisia sekä viimeisen päälle olevia menetelmiä ja välineitä sekä myös noudattaa potilaan toiveita.

Kun puhutaan erilaisista huuhaa-parantajista, niin yksi niistä tuntomerkeistä, että jokin on vialla liittyy siihen, että miten esimerkiksi siihen kuka lääkettä tai hoitoa tarjoaa. Eli yleensä oikea lääkäri käyttää virallisia vastaanottotiloja, eikä vastaanotolla ole esimerkiksi kaiken maailman “Virtasia”, jotka ovat saaneet apua jostain hoidosta, kun se naapurin “Elsa” sitten on näitä asioita käynyt oikein toimittamassa. Eikä lääkäri ota siis potilaita vastaan esimerkiksi seurakuntasalissa tai lääkkeitä ei määrää mikään “tietäjä Akvavitix”, vaan aivan oikea lääkäri, joka esittelee itsensä sekä myös keskustelee potilaan kanssa siitä, mikä olisi hänelle, siis potilaalle itselleen parasta. Toisin sanoen lääkäri määrää siis lääkkeitä potilaalle itselleen, eikä esimerkiksi potilaan naapureille, vaikka joskus olen tällaisesta toiminnasta kuullut.

Vaikka “naapurin Elsa” olisi kuinka parantunut samoilla lääkkeillä, niin se ei tarkoita että ne sopivat kaikille. Kun hoidosta ryhdytään keskustelemaan, niin silloin lääkärin pitää muistaa myös mainita sellainen asia, että onko hoito sitten oikeasti kokeiltua ja tehokasta. Potilaan pitää tietää kauanko sitä on käytetty sekä se että miten monta moni potilas, jolla on juuri siinä vaiheessa oleva sairaus on parantunut on hyvä kertoa, mikäli kyse on kokeiluasteella olevasta lääkkeestä. Myös mahdolliset rajoitukset esimerkiksi ruokiin sekä muin asioihin kuten alkoholiin pitää muistaa kertoa, sekä syy siihen miksi nämä rajoitukset ovat olemassa. Samoin lääkärin pitäisi myös muistaa vastata omaa koulutustaan koskeviin kysymyksiin, eli siis oma oppiarvo pitää  mainita jos sitä kysytään.

Mutta mistä  muusta sellaisen huuhaa-lääkärin tai parantajan oikeastaan tunnistaa? Yleensä sellaisen ihmisen tuntomerkki on se, että hän ei sano nimeään tai mitään tietoja esimerkiksi tilanteesta, missä hän tapaa asiakkaan tai potilaan ei saa jakaa tai niitä ei saa taltioida. Samoin se että esimerkiksi menetelmää koskevia kysymyksiä ei saa koskaan tehdä. Toisaalta on olemassa mahdollisuus, että henkilö sitten sanoo, että hän lähettää selvityksen asioista jälkeenpäin, mutta sitten tuo selvitys vain unohtuu. Kolmas versio tästä on se, että henkilö ei oikeastaan tee mitään muiden edessä. Eli jokaista asiaa pitää miettiä pari viikkoa, ja sitten mitään ei tule ulos ilman lakimiestä.

Hoitosopimukseen yleensä kuuluu tällaisessa tapauksessa sellaisia asioita, kuin vaitiolovelvollisuus, missä potilasta kielletään mainitsemasta esimerkiksi sitä millaisia välineitä tämä suuri tohtori käyttää tai sitten esimerkiksi puhumasta asiasta yhtään kenellekään. Yksi tuollaisen puoskarin tuntomerkeistä on se, että hän saattaa vaatia, että potilas on holhouksessa, että hän suostuu ottamaan tämän vastaan, tai että potilaan asunto pitää myydä, jotta hän voisi saada hoitoa. Eli miten potilaan varallisuus tai juridinen asema liittyvät hoitoihin, mitä hän saa.

Myöskään lääketieteen ammattilaiset eivät turhan upeita ennusteita laadi, eli aina pitää muistaa se, että jos joku ryhtyy lupaamaan ihmeparanemisia sekunnin sisällä, niin silloin saattaa kyse olla erittäin epäpätevästä henkilöstä, eli jokaisen hoidon pitää vaikuttaa tietyn ajan, jotta saadaan aikaan minkäänlaisia tuloksia, eikä esimerkiksi syöpäkasvain lähde elimistöstä yhdessä vuorokaudessa.

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2019/02/10/terveyshuuhaa-kukoistaa-netissa-nain-opit-tunnistamaan-sen

Äkkijyrkkä maailmankuva

Äkkijyrkkä maailmankuva

Mikä pseudotieteessä viehättää? Se että näennäistieteen levittäjä yleensä osaa näyttää asiansa tehokkaalla sekä yleisöön vetoavalla tavalla. Kun sitten joku alkaa näistä asioista keskustella, niin keskusteluun tietenkin kuuluu se, että esimerkiksi käytännön tutkimus sekoitetaan täysin teorioihin, joiden paikka on esimerkiksi kirjassa, mikä on kirjahyllyssä. Nuo teoriat voi tarkistaa esimerkiksi Internetistä, mutta onko niillä sitten oikeasti mitään merkitystä on eri asia.

Teorioita ei ehkä koskaan voida osoittaa todeksi tai vääräksi. Ja siksi on olemassa konjunktion nimellä kutsuttu välitila, missä teoriaa käydään läpi. Yksi tärkeimmistä teorioista joita on käsitelty jo vuosisatojen ajan on Riemannin konjektuuri, eli voiko jossain kohtaan erään kaavan muodostamaa numerosarjaa olla kohta, missä kyseinen yhtälö ei anna tulokseksi alkulukua on edelleen selvittämättä, vaikka tuota numerosarjaa on käsitelty jo 1800-luvulta lähtien.

Toinen yhtä kuuluisa esimerkki teoriasta, mitä ei ehkä vielä ainakaan voida todistaa oikeaksi tai vääräksi on “Einstein-Rosen silta” eli madonreikä, mikä tarkoittaa oikotietä läpi universumin. Tuo teoria voidaan todistaa todeksi tai vääräksi vain silloin, jos voimme muodostaa mustan aukon sekä saada se värähtelemään yhdessä toisen mustan aukon kanssa. Tuon mustan aukon muodostaminen voisi teoriassa aiheuttaa Maapallon imeytymisen sinne, tai valtavan räjähdyksen.

Yksi teoria mikä ehkä vielä kiinnostaa ihmisiä on aikamatkailu. Se mihin tähän asiaan uskovat perustavat uskonsa johtuu siitä, että painovoima taivuttaa aikaa sekä materiaa. Joten tämän takia esimerkiksi joidenkin ihmisten mielestä saattaa olla niin, että singulariteetissa eli mustan aukon tapahtumahorisontin tuolla puolen saattaa aika lähteä kulkemaan takaperin. Eli jos pisteessä missä pakonopeus on sama kuin valon nopeus aika on pysähtynyt, niin tuon pisteen takana aika voisi ikään kuin kääntyä ympäri. Ja tässä kohtaan alkaa Einstein kääntyllä haudassaan. Nimittäin jos puhutaan tilanteesta, missä aika kääntyy ympäri, niin silloin kyse on äärimmäisestä ilmiöstä maailmankaikkeudessa, mikä ei ehkä ole kovin tarkasti sidoksissa mihinkään yleiseen ilmiöön universumissa.

Mutta sitten tietenkin on ihmisiä, jotka ovat sitä mieltä että aika onkin vain virtuaalinen asia, mikä ei ole sidoksissa materiaan. Tai siis kellon taulusta katsottu aika on eri asia kuin molekyylien sekä atomien värähtely, mitä voidaan käyttää ajan mittaamiseen. Ja tässä kohtaan jokainen voi itse miettiä, montako tonnia paperia näihin päätelmiin sekä niihin liittyviin todistuksiin on kulunut maailman historian aikana.

Joten voidaan todeta että älyllinen elämä universumissa ei ole myöskään mikään kovin yleinen asia, ja tässä voisin kysyä erään suuren paradoksaalisen kysymyksen, eli olisimmeko etsimässä älyllistä elämää universumissa, jos emme itse olisi älyllisiä? Tai ehkä meidän maailmamme olisi helpompi paikka elää, jos meillä ei olisi älyä, jolla voimme ratkoa eteen tulevia ongelmia. Vai miksi meillä on mahdollisuus ajatella erilaisia asioita, kun voisimme vaikka sen ajan viettää katsellen televisiota, ja odottaa että joku muu sanoo jotain jostain, mikä voi olla toisen mielestä merkityksellistä.

Maailma kuuluu tehokkaille ihmisille, on yleinen ohje minkä kuulee kaikkialla. Esimerkiksi meidän täytyisi lukea vain sitä “oikeaa tietoa”, siitä mihin meidän pitäisi uskoa, tai meidän pitäisi vain ajatella niin kuin kaikki muut. Mutta termin oikea tieto takana voi olla sellainen asia, että joku tieto tai tiedonjyvä saattaa olla asia, mikä sitten torpataan siksi, että se ei palvele hierarkiassa ylempänä olevaa henkilöä.

Teoreettinen ajattelutapa sekä muu vastaava toiminta vain jarruttaa ihmisten toimintaa, ja sen takia ei ihmisten edes pitäisi koskaan tehdä yhtään mitään, koska esimerkiksi lukeminen tai kirjoittaminen vain ovat asioita, jotka vain tuhlaavat muiden aikaa, koska tuon ajan voisi käyttää esimerkiksi television katsomiseen. Miksi kukaan nyt haluaa lukea jonkun tuntemattoman ylioppilaan ajatuksia, kun hän voi viettää kaiken aikansa katselemalla tunnettujen tiedemiesten tekstejä?

Ihminen ei koskaan saa näyttää omia tekstejään tai ajatuksiaan muille, koska se saattaa loukata jotain muuta henkilöä. Tuolloin tietenkin vakaumus on tärkeä asia, ja siksi esimerkiksi kaikkeen löytyy vastaus kirjasta, mikä on kirjoitettu parituhatta vuotta sitten, ja asia on sillä selvä. Mutta sitten meidän täytyy muistaa, että jokaisessa meistä asuu pieni Tuomas. Tuolloin saattaa joku kysyä ikävän kysymyksen, eli kuka on sanonut toisen ihmisen olevan toista ylempänä, ja miksi jonkun pitää aina komentaa muita?

Vakaumuksella saa ihminen aina muut hiljenemään sekä pitämään oma mielipiteensä omana tietonaan. Jos joku on eri mieltä asioista, niin silloin hän ei saa karamelleja, joita joku aina jakelee noissa tilaisuuksissa. Eli jos olet samaa mieltä toisen kanssa, niin saat sitten palkinnon, mikä varmasti tuntuu hyvältä.

Tietoa hankkiessaan ihmisen pitäisi oikeastaan olla myös tehokas. Hänen pitää aina hankkia vai sitä tietoa, mikä on välttämätöntä hänelle. Mutta sitten mitään muuta kuin tätä tietoa ei saisi koskaan hankkia, koska se vaarantaa muiden aseman. Tehokkuus esimerkiksi kirjoitettaessa luovasti erilaisia tekstejä on myös tärkeää. Mitään turhaa ei koskaan saisi kirjoittaa, koska se vie lukijoilta aikaa. Eikä mitään saa koskaan julkaista, koska ihmiset sitten käyttävät turhaan aikaansa sellaiseen kirjoitukseen millä ei ole mitään merkitystä.

Kaikella tekemisellä pitää olla nimittäin merkitystä. Ja kuka tekee mitään esimerkiksi teorioilla, joita ei voida hyödyntää missään? Miksi emme siis voisi vain olla hiljaa ja tuijottaa televisiota, koska voimme varmasti viettää aikaa ilman turhia toimintoja. Mikäli joku sitten haluaa julkaista jotain sellaisella tavalla, että kaikki pääsevät lukemaan tekstejä, niin silloin tietenkään niiden varastamisessa tai urkkimisessa ei ole mitään hohtoa. Eli tämäkin teksti on kirjoitettu aivan julkaisemisen tarkoituksessa.

Linna missä elämme

Linna missä elämme

Jokainen meistä on kuullut sanonnan “kotini on linnani”, mikä tarkoittaa sitä, että jokainen meistä saa olla kuningas yhdessä paikassa, mikä on tietenkin oma kotimme. Tai siis olemme kuninkaita kotonamme niin kauan kuin joko asunnon omistaja tai poliisi kävelee ovesta sisään, ja ilmoittaa että “teidän majesteettinne voi sitten lähteä etsimään uutta asuntoa”. Kun ajattelemme linnoja, niin ne on aikoinaan tehty paitsi puolustamaan niissä asuvia ihmisiä, niin myös eristämään heitä yhteiskunnasta, missä oli tietty arvojärjestys. Tämän takia myös vankilaa kutsutaan linnaksi. Ja kuten tiedätte, niin myös oma mieli voi olla vankila, mikä eristää ihmistä enemmän kuin mikään muu.

Ajateltaessa linnoja, niin oikeastaan jokainen meistä omaa yhden linnan, mikä on kaikkein vaikein murtaa, koska se vaatii laskeutumista omasta erinomaisuudesta. Kyseinen linna on meidän päässämme oleva valtakunta, missä me voimme olla aivan mitä haluamme. Linna missä me saamme tehdä mitä hyvänsä on oikeastaan asia, mitä pelkäämme kaikkein eniten, mutta silti emme voi tai halua käsitellä mitään tuossa mielikuvitusmaailmassa tapahtuvia asioita. Se nimittäin vaatisi sellaisen teon, että tunnustamme sen, että meillä on kaikilla mielikuvitusta.

Eli me emme elä maailmassa missä kaikki mitä sanomme tai teemme pitää olla todistettua, moraalisesti oikein tai lain mukaista. Mutta samalla myös pitää muistaa, että rajansa kaikella. On eri asia puhua itsekseen asioista, jotka voivat kuulostaa rajulta sekä jotenkin sairailta, kun lähteä esittelemään niitä johonkin kadulle. Ja sitten voimme lähteä palaamaan siihen asiaan, mitä kutsumme mielikuvitus-linnaksi. Miksi emme voi kutsua tätä asiaa mielikuvituksen sijasta virtuaaliseksi linnaksi, missä me olemme herroja tai linnan rouvia.

Kun olemme omassa kotonamme olemme itsemme kanssa, ja joskus kohtaamme sellaisen asian, että ikään kuin teemme mielemme sisällä asioita, joista emme edes uskalla sanoa ääneen kenellekään. Nuo asiat tapahtuvat vain mielemme sisällä olevassa linnassa, mitä emme koskaan edes uskalla esitellä kenellekään. Mutta välillä löydämme itsemme aamulla juuri ennen kuin avaamme silmämme ajattelemassa sitä, että teemme jotain sellaista, mistä olemme muita moittineet tai suureen ääneen olemme ilmoittaneet tätä asiaa vihaavamme.

Löydämme siis itsestämme eläimellisen puolen sekä sellaisen asian, että teemme tai haluamme tehdä sellaista, mistä olemme muille mielessämme tuomion antaneet. Ja sen takia ehkä olemme ärtyneitä aamuisin. Jos mielessämme olemme tehneet jotain sellaista, mitä emme voi muilta hyväksyä, niin silloin olemme tilanteessa, että emme voi ketään muuta syyttää kuin vain itseämme, mutta kun tuo teko sattuu vain omassa päässämme, eikä sille ole todistajia, niin emme voi myöskään hakea apua. Tai emme voi muita rankaista.

Eli tuolloin mieleen tulee se, että emme kai koskaan ole täydellisiä. Kuitenkin täydellisyys on asia, mikä saa aikaan ajatuksia siitä, mitä voisimme olla tai mitä voisimme tavoitella. Oikeassa elämässä linna on paikka, missä on mukava elää, ellei sitten suurempi linnanherra satu kävelemään ovesta sisään, ja ottamaan linnaa haltuunsa. Mutta pään sisällä oleva linna on asia, mitä kukaan muu ei voi kaataa kuin henkilö itse. Tuo linna on aivan yhtä eristävä kuin kaikki muut asiat maailmassa, ja kuitenkin vaikein tehtävä mitä meillä on on tuhota tuo linna, mitä olemme päässämme vaalineet. Vasta kun olemme sen tehneet, olemme valmiita kohtaamaan maailman.

Kuva:

https://www.thelocal.de/20160803/germanys-10-most-iconic-castles-and-palaces