Onko meillä demokratiaa?
Aristoteleen mukaan vain vapaat miehet saisivat äänestää vaaleissa, koska heillä oli tarpeellinen tieto siitä, mitä he olivat päättämässä. Ja noin tuhat vuotta myöhemmin tuo äänioikeus alkoi koskea myös naisia. Eli nykyään suuri Aristoteles sanoisi, että vain vapaat henkilöt saisivat oikeuden äänestää. Mutta samalla unohdetaan se, että tietääkö kukaan mitään siitä, mitä me oikeastaan äänestämme?
Me elämme tasavallassa, mikä on valinnut valtion päätöksentekokoneiston muodoksi edustuksellisen demokratian, eli me saamme valita kansanedustajat, joiden päätösten mukaan me elämme seuraavat neljä vuotta, ja tietääkö kukaan sitä, millaisia päätöksiä parlamentissa tullaan tekemään? Maailma toki muuttuu nopeasti, ja poliitikot sen mukana, eli emme voi mistään tietää, mitä tulevaisuudessa saattaa tapahtua.
Joten mitä jos vaihtaisimme suoraan demokratiaan? Tuolloin me suoraan päättäisimme laeista. Ehtisikö kukaan oikeastaan silloin paneutua siihen, mitä seurauksia jollain päätöksellä voisi olla? Jos ajatellaan esimerkiksi demokratiaa, niin siihen liittyy äänestyksen periaate, missä annettu ääni on salainen, ja jokainen vapaa henkilö voi oikeasti antaa vain yhden äänen, ja sitä ei voi koskaan myydä tai luovuttaa pois.
Mutta todellisessa elämässä esimerkiksi lupaamalla alempia veroja sekä työpaikkoja voidaan ääniä myös ostaa. Ja tuolloin sitten tulee eteen se, mitä Aristoteles tarkoitti “vapailla miehillä”. Tarkoittiko hän esimerkiksi ryhmää, jonka ei tarvitse välittää mitään mistään muusta kuin muista vapaista miehistä? Ja tietenkin Aristoteles käyttäisi nykyään termiä “vapaat henkilöt”, koska myös naiset saavat äänestää. Mutta se mikä on ihmisiltä unohtunut on se, että maassamme on paljon ihmisiä, jotka eivät saa äänestää. Eli kyseessä ovat esimerkiksi lapset, nuoret, holhoukseen julistetut sekä pitkään maassamme asuneet, mutta vailla kansalaisuutta olevat henkilöt, jotka eivät pääse edes puhumaan laeista, jotka koskevat heitä itseään.
Jos ajatellaan esimerkiksi sellaista demokratiaa, missä valtiolle jätetään vain armeija, sekä pelastus ja poliisitehtävä, niin silloin valtiosta tulee laitos, mikä tekee vain tehtäviä, jotka ovat epämiellyttäviä. Mikäli ajatellaan sellaista vaihtoehtoa demokratialle, missä esimerkiksi yritysten johtajat valitsevat edustajat parlamenttiin, niin silloin kyse voisi olla sellaisesta näennäisdemokratiasta, missä henkilö saatetaan sitoa jo nuorena omaan yhtiöönsä. Ja jos jonkun mielipide ei miellytä, niin silloin henkilö vain ei saa töitä. Eli silloin kyse on väkivallattomasta vaihtoehdosta poliisitoimelle, joka antaa syyn epäillä väärää voimankäyttöä.
Mikäli ajatellaan esimerkiksi sellaista asiaa, että esimerkiksi tietyille oppilaitosten linjoille pääseviä aletaan karsia, niin silloin voisivat lukukausimaksut olla sellainen asia, millä karsinta voidaan suorittaa huomaamattomasti ja tehokkaasti. Eli kuka vain voi johonkin koulutukseen hakea, mutta maksu saattaa olla hyvin korkea, eikä kaikilla ole varaa näihin koulutuksiin. Jos ajatellaan talouselämää sekä demokratiaa, niin tietenkin esimerkiksi se, että kirjapainossa on kiire, kuulostaa paljon paremmalta kuin, että sensuuri haluaa jonkun kirjan vetämistä markkinoilta. Ja tietenkin se, että esimerkiksi vaalimateriaali on hyvin kallista on helpompi sanoa, kuin että sensuuri haluaa jonkun ehdokkaan kampanjan lopettamista.
Eli se että henkilöllä ei ole varaa maksaa tuotetta, mikä voi olla esimerkiksi vaalikampanja tai siihen liittyvät julkaisut on niin sanottu hyväksyttävä tapa kieltäytyä yhteistyöstä. Tuolloin syy voidaan vierittää valtiolle, niin että esimerkiksi kampanjassa käytettävä materiaali pitää tarkastaa, jotta siinä olisi oikeaa tietoa, ja silloin tietenkin tarkastus on erittäin kallista, mikä saa aikaan sen, että julkaisun kieltäminen on ikään kuin paremmin perusteltua ja hyväksyttävämpää kuin suoranainen sensuuri.
https://kimmoswritings.blogspot.com/2019/10/aristotle-and-democracy-what-means-term.html
Aristoteleen mukaan vain vapaat miehet saisivat äänestää vaaleissa, koska heillä oli tarpeellinen tieto siitä, mitä he olivat päättämässä. Ja noin tuhat vuotta myöhemmin tuo äänioikeus alkoi koskea myös naisia. Eli nykyään suuri Aristoteles sanoisi, että vain vapaat henkilöt saisivat oikeuden äänestää. Mutta samalla unohdetaan se, että tietääkö kukaan mitään siitä, mitä me oikeastaan äänestämme?
Me elämme tasavallassa, mikä on valinnut valtion päätöksentekokoneiston muodoksi edustuksellisen demokratian, eli me saamme valita kansanedustajat, joiden päätösten mukaan me elämme seuraavat neljä vuotta, ja tietääkö kukaan sitä, millaisia päätöksiä parlamentissa tullaan tekemään? Maailma toki muuttuu nopeasti, ja poliitikot sen mukana, eli emme voi mistään tietää, mitä tulevaisuudessa saattaa tapahtua.
Joten mitä jos vaihtaisimme suoraan demokratiaan? Tuolloin me suoraan päättäisimme laeista. Ehtisikö kukaan oikeastaan silloin paneutua siihen, mitä seurauksia jollain päätöksellä voisi olla? Jos ajatellaan esimerkiksi demokratiaa, niin siihen liittyy äänestyksen periaate, missä annettu ääni on salainen, ja jokainen vapaa henkilö voi oikeasti antaa vain yhden äänen, ja sitä ei voi koskaan myydä tai luovuttaa pois.
Mutta todellisessa elämässä esimerkiksi lupaamalla alempia veroja sekä työpaikkoja voidaan ääniä myös ostaa. Ja tuolloin sitten tulee eteen se, mitä Aristoteles tarkoitti “vapailla miehillä”. Tarkoittiko hän esimerkiksi ryhmää, jonka ei tarvitse välittää mitään mistään muusta kuin muista vapaista miehistä? Ja tietenkin Aristoteles käyttäisi nykyään termiä “vapaat henkilöt”, koska myös naiset saavat äänestää. Mutta se mikä on ihmisiltä unohtunut on se, että maassamme on paljon ihmisiä, jotka eivät saa äänestää. Eli kyseessä ovat esimerkiksi lapset, nuoret, holhoukseen julistetut sekä pitkään maassamme asuneet, mutta vailla kansalaisuutta olevat henkilöt, jotka eivät pääse edes puhumaan laeista, jotka koskevat heitä itseään.
Jos ajatellaan esimerkiksi sellaista demokratiaa, missä valtiolle jätetään vain armeija, sekä pelastus ja poliisitehtävä, niin silloin valtiosta tulee laitos, mikä tekee vain tehtäviä, jotka ovat epämiellyttäviä. Mikäli ajatellaan sellaista vaihtoehtoa demokratialle, missä esimerkiksi yritysten johtajat valitsevat edustajat parlamenttiin, niin silloin kyse voisi olla sellaisesta näennäisdemokratiasta, missä henkilö saatetaan sitoa jo nuorena omaan yhtiöönsä. Ja jos jonkun mielipide ei miellytä, niin silloin henkilö vain ei saa töitä. Eli silloin kyse on väkivallattomasta vaihtoehdosta poliisitoimelle, joka antaa syyn epäillä väärää voimankäyttöä.
Mikäli ajatellaan esimerkiksi sellaista asiaa, että esimerkiksi tietyille oppilaitosten linjoille pääseviä aletaan karsia, niin silloin voisivat lukukausimaksut olla sellainen asia, millä karsinta voidaan suorittaa huomaamattomasti ja tehokkaasti. Eli kuka vain voi johonkin koulutukseen hakea, mutta maksu saattaa olla hyvin korkea, eikä kaikilla ole varaa näihin koulutuksiin. Jos ajatellaan talouselämää sekä demokratiaa, niin tietenkin esimerkiksi se, että kirjapainossa on kiire, kuulostaa paljon paremmalta kuin, että sensuuri haluaa jonkun kirjan vetämistä markkinoilta. Ja tietenkin se, että esimerkiksi vaalimateriaali on hyvin kallista on helpompi sanoa, kuin että sensuuri haluaa jonkun ehdokkaan kampanjan lopettamista.
Eli se että henkilöllä ei ole varaa maksaa tuotetta, mikä voi olla esimerkiksi vaalikampanja tai siihen liittyvät julkaisut on niin sanottu hyväksyttävä tapa kieltäytyä yhteistyöstä. Tuolloin syy voidaan vierittää valtiolle, niin että esimerkiksi kampanjassa käytettävä materiaali pitää tarkastaa, jotta siinä olisi oikeaa tietoa, ja silloin tietenkin tarkastus on erittäin kallista, mikä saa aikaan sen, että julkaisun kieltäminen on ikään kuin paremmin perusteltua ja hyväksyttävämpää kuin suoranainen sensuuri.
https://kimmoswritings.blogspot.com/2019/10/aristotle-and-democracy-what-means-term.html
Kommentit
Lähetä kommentti