Demokratian suhde ympäristöön
Filosofi Rousseau sanoi kerran, että ihmisille pitää opettaa miten täytyy ajatella, ja se asia on aiheuttanut kiivasta keskustelua siitä, että kuka sitten sanoo sen, mikä on oikea tapa ajatella asioista? Jos ajatellaan demokratian asemaa maailmalla, niin oikeastaan melkein jokainen maa käyttää demokratia-sanaa joko hallitusmuodosta tai sitten ainakin osana nimeään. Näitä valtioita ovat tietenkin Kiinan Kansantasavalta sekä Korean Demokraattinen tasavalta, johon viitataan yleensä nimellä Pohjois-Korea.
Samoin entinen itäblokki oli täynnä erilaisia kansandemokratioita, joista on vielä nykyään jäljellä varsin ikäviä muistoja. Demokratian suuri ongelma on se, että se on toiminut kautta aikojen moottorina niin sanotulle nationalismille, mikä on sen suuri siunaus sekä kirous. Kuten tiedämme, niin demokratia ei ole varsinaisesti aate vaan valtion päätöksentekoa koskeva malli. Tai oikeastaan kun valtio syntyy, niin silloin tietenkin demokratia on asia, mikä sitoo ihmiset toisiinsa.
“Nyt päästään yhdessä tekemään uutta valtiota ja päättämään omista asioista” huutavat ihmiset innoissaan. Mutta sitten kun itsenäisyysjulistus on annettu, ja ilotulitus on päättynyt seuraa tilanne, missä ihmiset joutuvat päättämään siitä millaisista asioista tehdään päätöksiä. Sekä siitä mitä päätöksiä tehdään. Eli ennemmin tai myöhemmin alkaa valtiossa se niin sanottu arkinen vaihe, missä aletaan puhua esimerkiksi arvonlisäverosta tai jostain muusta harmaaseen arkeen kuuluvasta asiasta, joka ei koskaan ole ennen ollut tällaisessa maassa, missä on säädetty uutta perustuslakia ollut esillä.
Esimerkiksi alkoholin sekä savukkeiden ikäraja sekä tuotteiden verotus tulee varmasti sitten jossain vaiheessa esille, ja siitä sitten seuraa poliittisen konsensuksen katoaminen. Demokratian ongelma on siinä, että se on paperilla varsin loistava aate, missä tavallinen ihminen pääsee päättämään asioista. Tai oikeastaan hän pääsee päättämään siitä, kuka päättää asioista hänen puolestaan. Syy siihen miksi olemme monissa maissa päätyneet Rooman valtakunnasta peräisin olevaan malliin, missä kansa luovuttaa valtansa edustajilleen, johtuu siitä että on ihmisten edun mukaista että päätöstä tehtäessä asiaa tarkastellaan kaikista suunnista, tai ainakin niin tämä asia on perusteltu ihmisille.
Jos ajatellaan esimerkiksi kreikkalaista suoraa demokratiaa, niin kun puhutaan siitä, että tuo asia oli loistava siksi, että siinä saatettiin virkamiehet vaihtaa vuoden välein, niin tuolloin unohdetaan se, että muinaisessa Ateenassa virkamiehet voidaan valita vain siitä piiristä, joka on tällaiseen virkaan kelpaava, ja sen takia kyseessä oli lumedemokratia. Eli virkamiehiä oli kolmessa tasossa, ja ylimpänä hierarkiassa oli täysin oikeutettujen kansalaisten ryhmä, joka tekee kaikki päätökset, ja jotka kierrättävät ylempiä virkoja keskenään. Alempana olivat sotilaat, jokta saivat tuomita helootteja, mutta jotka olivat itse näiden kärkikaartin kansalaisten tuomittavina.
Eli kyse oli tuomiovallan käytöstä. Nuo henkilöt sitten olivat taitavia peittämään oman diktatorisen asenteensa sillä tavoin, että he saattoivat jopa joskus kaataa oman esityksensä, jotta mitään sellaista, mitä ei saisi paljastaa ei myöskään paljastu. Näissä malleissa myös alemmat tasot voivat tietenkin tehdä tässä mallissa päätöksiä, mutta isoista asioista päättävät vain ylemmät tasot. Tai oikeastaan kaikkein ylin taso päättää esimerkiksi sodasta ja rauhasta.
Kun ajatellaan demokratiaa, niin tulos on usein se, että ihmiset on helppo manipuloida antamaan ääniä asialle, mikä saattaa olla katastrofi. Toisaalta ongelma on siinä, että edustajan pitää kuunnella kansaa. Ja tuolloin kriitikko saattaa kysyä, että mitä jos kansa tekee päätöksen, mikä vie kansakunnan ojasta allikkoon. Tai mitä jos enemmistö ihmisistä alkaa yllättäen sortaa vähemmistöjä vedoten oikeuteen hallita siksi, että demokratiassa enemmistö voittaa aina.
Mutta kuitenkaan tällaisista asioista, missä ihmisiä manipuloidaan tai kansanomaisesti sanottuna yllytetään toimimaan lyhytnäköisen hyödyn saamiseksi sillä hinnalla, että pitkällä tähtäimellä ratkaisu kääntyy heitä itseään vastaan ei juurikaan puhuta julkisuudessa. Kuitenkin demokratia on väärissä käsissä äärimmäisen vaarallinen väline, koska demokratia ei tunnusta mitään erityistä aatetta, niin on mahdollista, että esimerkiksi rikollinen pääsee päättämään valtion asioista, kun hän lähtee esittämään etuja, joiden varjolla hän kahmii valtaa itselleen, mutta tuollainen asia sitten usein jää mainitsematta.
Nyt käsi sydämelle. Kuinka moni meistä tai teistä oikeastaan on lukenut niitä puolueiden ohjelmia, joita me äänestämme? Eli oletteko katsoneet muita kohtia kuin maahanmuuttoa käsitteleviä kohtia tai kuunnelleet tiedotusvälineistä sitä, että kuinka meidän pitää hillitä maahanmuuttoa? Joten oletteko tutustuneet siihen, mitä muita asioita puolue ajaa kuin maahanmuuttoa koskevia asioita?
Eli mikä on demokratia? Asia mikä on aluksi aate, mutta sitten poikii niitä muita aatteita, jotka ovat osa arkipäivää, ja osa noista aatteista on itse asiassa demokratian suurin uhka. Tai asia voidaan muotoilla siten, että suurin uhka demokratialle on demokratia itse. Demokratia sanasta on ilmeisesti johdettu myös sana demoni. Demokratian nimissä voidaan tehdä oikeastaan paljon pahaa, ja se mitä demokratia missäkin maassa tarkoittaa ei olla koskaan määritelty oikein kunnolla.
Diktaattoreista sen verran voisin sanoa, että kansa ja valtio ovat tietenkin niille henkilöille kaikkein tärkein asia, jotka uskovat sitten miehekkyyteen sekä aseiden sekä pelon avulla hallitsemiseen. On tärkeää, että oma maa saa kunnioitusta osakseen, eikä siitä tarvitse kenenkään pitää. Kuitenkin kun ajatellaan ihmistä, joka nostaa itsensä muiden yläpuolelle, niin olisi mukava tietää, kuka hänelle kertoi, että hän on ainoa oikea vaihtoehto omalle maalleen, ja kuka kertoi hänelle että mielenosoittajien päälle ammuttu mellakantorjunta kaasu on se oikea tapa käsitellä oppositiota?
Kun ajatellaan esimerkiksi kansandemokratioita, niin miten noille johtajille on kerrottu sanan “kansa” merkitys? Tarkoittaako tämä asia sitä, että esimerkiksi Kim Jong-Un käsittää kansan olevan hän itse? Kyse olisi sitten siitä, että vain yhden sanan merkitys olisi muutettu hänen mielessään. Ja se sitten saisi aikaan sen, että hän ajattelisi armeijan olevan vain häntä itseään varten. Mieleen tulee sellainen asia, että esimerkiksi kansalle voidaan luvata esimerkiksi paljon aineellista hyvää, jotta joku pääsee hallitukseen. Mutta samalla unohtuu kaikki muut asiat, eli esimerkiksi se, että kuka taas kaiken maksaa?
Tai että ketä joku päätös sitten oikeasti hyödyttää? Onko se oikeasti kansan enemmistö, mutta mikä hinta siitä on maksettava? Onko vähemmistön asema sitten sellainen, että heidät lähetetään keskitysleirille paikkaamaan valtion tulo-ja menoarvion epätasapainoa? Kas siinä vasta pulma ratkaistavaksi.
Filosofi Rousseau sanoi kerran, että ihmisille pitää opettaa miten täytyy ajatella, ja se asia on aiheuttanut kiivasta keskustelua siitä, että kuka sitten sanoo sen, mikä on oikea tapa ajatella asioista? Jos ajatellaan demokratian asemaa maailmalla, niin oikeastaan melkein jokainen maa käyttää demokratia-sanaa joko hallitusmuodosta tai sitten ainakin osana nimeään. Näitä valtioita ovat tietenkin Kiinan Kansantasavalta sekä Korean Demokraattinen tasavalta, johon viitataan yleensä nimellä Pohjois-Korea.
Samoin entinen itäblokki oli täynnä erilaisia kansandemokratioita, joista on vielä nykyään jäljellä varsin ikäviä muistoja. Demokratian suuri ongelma on se, että se on toiminut kautta aikojen moottorina niin sanotulle nationalismille, mikä on sen suuri siunaus sekä kirous. Kuten tiedämme, niin demokratia ei ole varsinaisesti aate vaan valtion päätöksentekoa koskeva malli. Tai oikeastaan kun valtio syntyy, niin silloin tietenkin demokratia on asia, mikä sitoo ihmiset toisiinsa.
“Nyt päästään yhdessä tekemään uutta valtiota ja päättämään omista asioista” huutavat ihmiset innoissaan. Mutta sitten kun itsenäisyysjulistus on annettu, ja ilotulitus on päättynyt seuraa tilanne, missä ihmiset joutuvat päättämään siitä millaisista asioista tehdään päätöksiä. Sekä siitä mitä päätöksiä tehdään. Eli ennemmin tai myöhemmin alkaa valtiossa se niin sanottu arkinen vaihe, missä aletaan puhua esimerkiksi arvonlisäverosta tai jostain muusta harmaaseen arkeen kuuluvasta asiasta, joka ei koskaan ole ennen ollut tällaisessa maassa, missä on säädetty uutta perustuslakia ollut esillä.
Esimerkiksi alkoholin sekä savukkeiden ikäraja sekä tuotteiden verotus tulee varmasti sitten jossain vaiheessa esille, ja siitä sitten seuraa poliittisen konsensuksen katoaminen. Demokratian ongelma on siinä, että se on paperilla varsin loistava aate, missä tavallinen ihminen pääsee päättämään asioista. Tai oikeastaan hän pääsee päättämään siitä, kuka päättää asioista hänen puolestaan. Syy siihen miksi olemme monissa maissa päätyneet Rooman valtakunnasta peräisin olevaan malliin, missä kansa luovuttaa valtansa edustajilleen, johtuu siitä että on ihmisten edun mukaista että päätöstä tehtäessä asiaa tarkastellaan kaikista suunnista, tai ainakin niin tämä asia on perusteltu ihmisille.
Jos ajatellaan esimerkiksi kreikkalaista suoraa demokratiaa, niin kun puhutaan siitä, että tuo asia oli loistava siksi, että siinä saatettiin virkamiehet vaihtaa vuoden välein, niin tuolloin unohdetaan se, että muinaisessa Ateenassa virkamiehet voidaan valita vain siitä piiristä, joka on tällaiseen virkaan kelpaava, ja sen takia kyseessä oli lumedemokratia. Eli virkamiehiä oli kolmessa tasossa, ja ylimpänä hierarkiassa oli täysin oikeutettujen kansalaisten ryhmä, joka tekee kaikki päätökset, ja jotka kierrättävät ylempiä virkoja keskenään. Alempana olivat sotilaat, jokta saivat tuomita helootteja, mutta jotka olivat itse näiden kärkikaartin kansalaisten tuomittavina.
Eli kyse oli tuomiovallan käytöstä. Nuo henkilöt sitten olivat taitavia peittämään oman diktatorisen asenteensa sillä tavoin, että he saattoivat jopa joskus kaataa oman esityksensä, jotta mitään sellaista, mitä ei saisi paljastaa ei myöskään paljastu. Näissä malleissa myös alemmat tasot voivat tietenkin tehdä tässä mallissa päätöksiä, mutta isoista asioista päättävät vain ylemmät tasot. Tai oikeastaan kaikkein ylin taso päättää esimerkiksi sodasta ja rauhasta.
Kun ajatellaan demokratiaa, niin tulos on usein se, että ihmiset on helppo manipuloida antamaan ääniä asialle, mikä saattaa olla katastrofi. Toisaalta ongelma on siinä, että edustajan pitää kuunnella kansaa. Ja tuolloin kriitikko saattaa kysyä, että mitä jos kansa tekee päätöksen, mikä vie kansakunnan ojasta allikkoon. Tai mitä jos enemmistö ihmisistä alkaa yllättäen sortaa vähemmistöjä vedoten oikeuteen hallita siksi, että demokratiassa enemmistö voittaa aina.
Mutta kuitenkaan tällaisista asioista, missä ihmisiä manipuloidaan tai kansanomaisesti sanottuna yllytetään toimimaan lyhytnäköisen hyödyn saamiseksi sillä hinnalla, että pitkällä tähtäimellä ratkaisu kääntyy heitä itseään vastaan ei juurikaan puhuta julkisuudessa. Kuitenkin demokratia on väärissä käsissä äärimmäisen vaarallinen väline, koska demokratia ei tunnusta mitään erityistä aatetta, niin on mahdollista, että esimerkiksi rikollinen pääsee päättämään valtion asioista, kun hän lähtee esittämään etuja, joiden varjolla hän kahmii valtaa itselleen, mutta tuollainen asia sitten usein jää mainitsematta.
Nyt käsi sydämelle. Kuinka moni meistä tai teistä oikeastaan on lukenut niitä puolueiden ohjelmia, joita me äänestämme? Eli oletteko katsoneet muita kohtia kuin maahanmuuttoa käsitteleviä kohtia tai kuunnelleet tiedotusvälineistä sitä, että kuinka meidän pitää hillitä maahanmuuttoa? Joten oletteko tutustuneet siihen, mitä muita asioita puolue ajaa kuin maahanmuuttoa koskevia asioita?
Eli mikä on demokratia? Asia mikä on aluksi aate, mutta sitten poikii niitä muita aatteita, jotka ovat osa arkipäivää, ja osa noista aatteista on itse asiassa demokratian suurin uhka. Tai asia voidaan muotoilla siten, että suurin uhka demokratialle on demokratia itse. Demokratia sanasta on ilmeisesti johdettu myös sana demoni. Demokratian nimissä voidaan tehdä oikeastaan paljon pahaa, ja se mitä demokratia missäkin maassa tarkoittaa ei olla koskaan määritelty oikein kunnolla.
Diktaattoreista sen verran voisin sanoa, että kansa ja valtio ovat tietenkin niille henkilöille kaikkein tärkein asia, jotka uskovat sitten miehekkyyteen sekä aseiden sekä pelon avulla hallitsemiseen. On tärkeää, että oma maa saa kunnioitusta osakseen, eikä siitä tarvitse kenenkään pitää. Kuitenkin kun ajatellaan ihmistä, joka nostaa itsensä muiden yläpuolelle, niin olisi mukava tietää, kuka hänelle kertoi, että hän on ainoa oikea vaihtoehto omalle maalleen, ja kuka kertoi hänelle että mielenosoittajien päälle ammuttu mellakantorjunta kaasu on se oikea tapa käsitellä oppositiota?
Kun ajatellaan esimerkiksi kansandemokratioita, niin miten noille johtajille on kerrottu sanan “kansa” merkitys? Tarkoittaako tämä asia sitä, että esimerkiksi Kim Jong-Un käsittää kansan olevan hän itse? Kyse olisi sitten siitä, että vain yhden sanan merkitys olisi muutettu hänen mielessään. Ja se sitten saisi aikaan sen, että hän ajattelisi armeijan olevan vain häntä itseään varten. Mieleen tulee sellainen asia, että esimerkiksi kansalle voidaan luvata esimerkiksi paljon aineellista hyvää, jotta joku pääsee hallitukseen. Mutta samalla unohtuu kaikki muut asiat, eli esimerkiksi se, että kuka taas kaiken maksaa?
Tai että ketä joku päätös sitten oikeasti hyödyttää? Onko se oikeasti kansan enemmistö, mutta mikä hinta siitä on maksettava? Onko vähemmistön asema sitten sellainen, että heidät lähetetään keskitysleirille paikkaamaan valtion tulo-ja menoarvion epätasapainoa? Kas siinä vasta pulma ratkaistavaksi.
Kommentit
Lähetä kommentti