Miksi jotkut suomalaiset vakoilivat NATO:n ja CIA:n laskuun Neuvostoliittoa?
Tabuja käsitellään erittäin vähän tiedotusvälineissä, vaikka tiedämme että jos asiat tuodaan julkisuuteen, niin silloin niistä voidaan ainakin toivottavasti puhua ilman kiihkoilua. Tai ainakin melkein ilman kiihkoilua, ja kuten tiedämme niin asioihin liittyy aina kaksi puolta. Se mitä julkisuudessa käsitellään saattaa poiketa erittäin paljon siitä, mikä on todellisuus, ja tämän asian olemme huomanneet hyvin monta kertaa. Jos ajatellaan ihmisten mielipiteitä asioista sekä esimerkiksi aatteita, niin erityisesti sotiin liittyy suuria aatteita, ja kuten tiedämme, niin sodan jälkeen kukaan ei varmaan halua sanoa, että “satuin tietämään esimerkiksi keskitysleireistä, sekä hävinneen osapuolen suorittamista joukkomurhista”.
Toisen Maailmansodan jälkeen Saksan liittolaisten asema ei ollut mikään erityisen hyvä, ja moni asia jäi silloin selvittämättä. Ei haluttu myöntää että kannatettiin Hitleriä, tai että lähdettiin sotaan kommunisteja vastaan. Mutta kuten tiedämme, niin sota ei aatteita hävitä, ja mielipiteet asioista saattavat rintamalla tai muuten sodan ajan armeijassa muuttua jyrkemmäksi, kuin mitä ne olisivat ilman sotaa. Sodassa moni menetti perheenjäseniään sekä ystäviään, mikä lisäsi sitten henkilökohtaisen vihan heidän mieleensä.
Eikä esimerkiksi rintaman takana, keskellä kaupunkia tapahtunut pommin osuminen asuntoon, missä joku rintamamies menetti koko perheensä varmasti ainakaan mielipiteitä liennyttänyt. Tietenkin sota tuo esiin ihmisen pahimman puolen, ja yksi pahimmista on se, että sota on ikään kuin luvallista tappamista, mikä tekee siitä vaikeasti käsiteltävän asian. Nimittäin ihmismieli on siitä erikoinen, että joillakin ihmisillä on alitajuinen halu tappaa muita ihmisiä. Ja sodassa joku saattaa ruveta pitämään tuosta toiminnasta, mikä on normaalissa elämässä tabu.
Mutta tässä ei nyt sitten lähdetä pohtimaan sitä, että onko joku suomalainen kenties ollut oikeasti sarjamurhaaja, vaan sitä että sota nostaa esiin myös suuria aatteita sekä suuria tunteita. Mikäli itse olisin menettänyt kaksi veljeäni sodassa, niin ainakaan hyvältä se ei olisi tuntunut. Jos ajatellaan sitä, että joku ihminen värväytyy CIA:n tai NATO:n agentiksi Toisen Maailmansodan jälkeen, ja käy salaa kuvaamassa itärajan takana olevia kohteita, niin se varmasti vaatii korkeaa motivaatiota. Varsinkin kaukopartiomiesten elämään kuului vaara, mikä sai jotkun henkilöt hankkimaan “lisäansioita” käymällä itärajan takana. Tai mikä sitten olikaan se motiivi, mikä sai henkilön tekemään maanpetoksen, sekä vaarantamaan vapautensa sekä oman maineensa.
Mutta kun ajatellaan sitä, mikä on tällaisen henkilön motiivi, niin sen tietää hän itse. Se miten CIA värväsi nämä suomalaiset on jäänyt pimentoon, mutta se että kukaan ei asioista puhunut, panee miettimään sitä, että miten amerikkalaiset saivat nämä värväyksen kohteet vaikenemaan? Miksi he eivät käyneet sanomassa asiasta viranomaisille? Joten eikö kukaan sitten sanonut “ei” kun noita käyntejä itärajan takana ehdotettiin? Ehkä tähänkin löytyy joku vastaus kun arkistoja avataan.
Tässä luin muuten jutun siitä, kun eräässä Pietarilaisessa talossa oli asunut joukko suomalaisia kommunisteja, jotka olivat lähteneet sisällissodan jälkeen Suomesta Neuvostoliittoon, ja heistä jokainen murhattiin salaisen poliisin kellarissa. Tällaiset asiat saavat ihmiset muuttamaan kantaansa omaan aatteeseen, ja osa noista henkilöistä tai heidän lapsistaan saattoi sitten ryhtyä vihaamaan Stalinia, ja ehkä näitä henkilöitä loikkasi saksalaisten puolelle sekä palveli pahamaineisissa poliisiosastoissa kuten “Rona” pataljoonassa. Ehkäpä joku suomalainen lähti samasta syystä palvelemaan NATO:a, koska sitten kun Neuvostoliitto otti Suomen hallintaan, niin se antoi noiden tehtaanjohtajien sekä muiden vastaavien henkilöiden pitää omaisuutensa.
Nimittäin asia on niin, että esimerkiksi suomalaiset kommunistit, jotka olivat ensin palvelleet suomen armeijassa rintamalla olivat ainakin omien väitteiden mukaan ensin pettyneet suomalaisiin upseereihin tai valtiolliseen poliisiin, koska heitä ehkä syrjittiin, tai heidän elämäänsä vaikeutettiin muilla tavoin, ja Suomi kuului tuolloin Antikominterniin sekä soti Saksan rinnalla. Tuolloin kommunistilakien mukaan henkilö, joka todettiin kommunistiksi saatettiin pidättää ja laittaa rangaistuspataljoonaan ainakin sodan aikana . Ainakin neuvostoliiton propaganda ilmeisesti antoi ymmärtää. Mutta sitten kun nämä miehet pettyivät sitten suomeen, ja kun neuvostoliiton valvontakomissio saapui maahamme, niin nämä asevelisosialistit pettyivät uudelleen.
Se sitten sai nämä henkilöt ehkä hakeutumaan NATO:n palvelukseen. Mutta kuten varmaan huomaatte, niin tämän tekstin alla on linkki erääseen tapaukseen, mikä liittyy tällaiseen vakoiluun. Siinä kerrotaan suomalaisesta vakoojasta, joka jäi itärajan taakse. Se mikä tapauksesta tekee omituisen, on se että Neuvostoliitto ei ole mitään tästä tapauksesta milloinkaan ilmoittanut. Jos tuollainen vakooja olisi tavattu luvattomasti rajaa ylittämässä, niin silloin olisi luullut, että itärajan takaa tulee ilmoitus asiasta, sekä tiukka vaade selvittää asia, mutta näin ei koskaan tapahtunut. Eli miksi tästä asiasta ei ole koskaan puhuttu mitään julkisuudessa?
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2019/10/14/nain-suomalainen-nato-vakoilija-katosi-itarajan-taakse-heikki-maattanen-oli
Tabuja käsitellään erittäin vähän tiedotusvälineissä, vaikka tiedämme että jos asiat tuodaan julkisuuteen, niin silloin niistä voidaan ainakin toivottavasti puhua ilman kiihkoilua. Tai ainakin melkein ilman kiihkoilua, ja kuten tiedämme niin asioihin liittyy aina kaksi puolta. Se mitä julkisuudessa käsitellään saattaa poiketa erittäin paljon siitä, mikä on todellisuus, ja tämän asian olemme huomanneet hyvin monta kertaa. Jos ajatellaan ihmisten mielipiteitä asioista sekä esimerkiksi aatteita, niin erityisesti sotiin liittyy suuria aatteita, ja kuten tiedämme, niin sodan jälkeen kukaan ei varmaan halua sanoa, että “satuin tietämään esimerkiksi keskitysleireistä, sekä hävinneen osapuolen suorittamista joukkomurhista”.
Toisen Maailmansodan jälkeen Saksan liittolaisten asema ei ollut mikään erityisen hyvä, ja moni asia jäi silloin selvittämättä. Ei haluttu myöntää että kannatettiin Hitleriä, tai että lähdettiin sotaan kommunisteja vastaan. Mutta kuten tiedämme, niin sota ei aatteita hävitä, ja mielipiteet asioista saattavat rintamalla tai muuten sodan ajan armeijassa muuttua jyrkemmäksi, kuin mitä ne olisivat ilman sotaa. Sodassa moni menetti perheenjäseniään sekä ystäviään, mikä lisäsi sitten henkilökohtaisen vihan heidän mieleensä.
Eikä esimerkiksi rintaman takana, keskellä kaupunkia tapahtunut pommin osuminen asuntoon, missä joku rintamamies menetti koko perheensä varmasti ainakaan mielipiteitä liennyttänyt. Tietenkin sota tuo esiin ihmisen pahimman puolen, ja yksi pahimmista on se, että sota on ikään kuin luvallista tappamista, mikä tekee siitä vaikeasti käsiteltävän asian. Nimittäin ihmismieli on siitä erikoinen, että joillakin ihmisillä on alitajuinen halu tappaa muita ihmisiä. Ja sodassa joku saattaa ruveta pitämään tuosta toiminnasta, mikä on normaalissa elämässä tabu.
Mutta tässä ei nyt sitten lähdetä pohtimaan sitä, että onko joku suomalainen kenties ollut oikeasti sarjamurhaaja, vaan sitä että sota nostaa esiin myös suuria aatteita sekä suuria tunteita. Mikäli itse olisin menettänyt kaksi veljeäni sodassa, niin ainakaan hyvältä se ei olisi tuntunut. Jos ajatellaan sitä, että joku ihminen värväytyy CIA:n tai NATO:n agentiksi Toisen Maailmansodan jälkeen, ja käy salaa kuvaamassa itärajan takana olevia kohteita, niin se varmasti vaatii korkeaa motivaatiota. Varsinkin kaukopartiomiesten elämään kuului vaara, mikä sai jotkun henkilöt hankkimaan “lisäansioita” käymällä itärajan takana. Tai mikä sitten olikaan se motiivi, mikä sai henkilön tekemään maanpetoksen, sekä vaarantamaan vapautensa sekä oman maineensa.
Mutta kun ajatellaan sitä, mikä on tällaisen henkilön motiivi, niin sen tietää hän itse. Se miten CIA värväsi nämä suomalaiset on jäänyt pimentoon, mutta se että kukaan ei asioista puhunut, panee miettimään sitä, että miten amerikkalaiset saivat nämä värväyksen kohteet vaikenemaan? Miksi he eivät käyneet sanomassa asiasta viranomaisille? Joten eikö kukaan sitten sanonut “ei” kun noita käyntejä itärajan takana ehdotettiin? Ehkä tähänkin löytyy joku vastaus kun arkistoja avataan.
Tässä luin muuten jutun siitä, kun eräässä Pietarilaisessa talossa oli asunut joukko suomalaisia kommunisteja, jotka olivat lähteneet sisällissodan jälkeen Suomesta Neuvostoliittoon, ja heistä jokainen murhattiin salaisen poliisin kellarissa. Tällaiset asiat saavat ihmiset muuttamaan kantaansa omaan aatteeseen, ja osa noista henkilöistä tai heidän lapsistaan saattoi sitten ryhtyä vihaamaan Stalinia, ja ehkä näitä henkilöitä loikkasi saksalaisten puolelle sekä palveli pahamaineisissa poliisiosastoissa kuten “Rona” pataljoonassa. Ehkäpä joku suomalainen lähti samasta syystä palvelemaan NATO:a, koska sitten kun Neuvostoliitto otti Suomen hallintaan, niin se antoi noiden tehtaanjohtajien sekä muiden vastaavien henkilöiden pitää omaisuutensa.
Nimittäin asia on niin, että esimerkiksi suomalaiset kommunistit, jotka olivat ensin palvelleet suomen armeijassa rintamalla olivat ainakin omien väitteiden mukaan ensin pettyneet suomalaisiin upseereihin tai valtiolliseen poliisiin, koska heitä ehkä syrjittiin, tai heidän elämäänsä vaikeutettiin muilla tavoin, ja Suomi kuului tuolloin Antikominterniin sekä soti Saksan rinnalla. Tuolloin kommunistilakien mukaan henkilö, joka todettiin kommunistiksi saatettiin pidättää ja laittaa rangaistuspataljoonaan ainakin sodan aikana . Ainakin neuvostoliiton propaganda ilmeisesti antoi ymmärtää. Mutta sitten kun nämä miehet pettyivät sitten suomeen, ja kun neuvostoliiton valvontakomissio saapui maahamme, niin nämä asevelisosialistit pettyivät uudelleen.
Se sitten sai nämä henkilöt ehkä hakeutumaan NATO:n palvelukseen. Mutta kuten varmaan huomaatte, niin tämän tekstin alla on linkki erääseen tapaukseen, mikä liittyy tällaiseen vakoiluun. Siinä kerrotaan suomalaisesta vakoojasta, joka jäi itärajan taakse. Se mikä tapauksesta tekee omituisen, on se että Neuvostoliitto ei ole mitään tästä tapauksesta milloinkaan ilmoittanut. Jos tuollainen vakooja olisi tavattu luvattomasti rajaa ylittämässä, niin silloin olisi luullut, että itärajan takaa tulee ilmoitus asiasta, sekä tiukka vaade selvittää asia, mutta näin ei koskaan tapahtunut. Eli miksi tästä asiasta ei ole koskaan puhuttu mitään julkisuudessa?
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2019/10/14/nain-suomalainen-nato-vakoilija-katosi-itarajan-taakse-heikki-maattanen-oli
Kommentit
Lähetä kommentti