Boris Johnson ja ensi viikolla tehtävä Brexit päätös
Siirtäkää kaikki asiat ensi viikolle, niin saatte sitten nukkua vielä yhden yön yli, ja ensi viikolla asioista on varmasti helpompi tehdä päätöksiä. Ja paremman niistä saa jos vaikka vähän vielä käytäisiin asioita läpi, eli pitäähän asiat tehdä kunnolla, ettei sitten mitään odottamatonta tule vastaan.
Olisiko Brexitiin kuuluvan neuvottelut pitänyt hoitaa vähän pidemmällä aikajaksolla, niin että tällaiseen tilanteeseen ei olisi edes jouduttu? Vai onko hätiköity Brexit eli Britannian ero EU:sta näin ollen parempi, kuin se että lähdetään tekemään sopimusta todella tiukalla aikataululla, jotta poliitikot saavat sitten osoittaa olevansa selkärankaisia, eivätkä taivu painostuksen edessä.
Doris Doris vanhat roolisi saat nyt unohtaa, alkaa eräs kaikkien aikojen ensimmäisistä yhteisvalinta kappaleista, ja ehkä uusi versio sitten menee niin, että Boris, Boris, vanhat roolisi saat nyt unohtaa. Boris Johnson ei ole vieläkään onnistunut saamaan Parlamenttia vakuuttuneeksi siitä, miten tässä Brexitissä jatketaan. Vai jatketaanko mitenkään, kuten olemme saaneet ehkä huomata.
Kun ennen pääministeri oli yhteiskunnan tukipilari, joka oli jonkinlainen auktoriteetti, mutta nyt häntä voidaan lyödä sanallisesti miten huvittaa. Tai oikeammin arvostella sanallisesti hänen politiikkaansa tai tapaansa toimia. Mutta missään tapauksessa mitään henkilökohtaista uhkailua tai asioiden levittämistä ei suvaita. Näin ollen myös arvostelussa pitää osata pitää järki päässä, eikä saa unohtaa että asiat riitelevät eivät henkilöt.
Jos jotain opimme Brexitista, niin poliittisen järjestelmän hakkerointi ei varmaan ole mikään kovin järkevä toimenpide, koska hakkerointi tarkoittaa “purkan palalla tehtyjä ratkaisuja”. Sellaiset ratkaisut, missä ihmisille luvataan aina sitä, mikä on mieluisin kostautuvat aina välillä, mutta mitäpä sillä on väliä.
Sitten taas riittää seuraavalle kaudelle uusia mukavia juttuja siitä, mitä kaikkea olisi edellisen hallituksen pitänyt tehdä tai mitä sen ei olisi pitänyt tehdä. Ja kuten tiedämme, niin jälkiviisaus on kaikkein parasta viisautta. Jos 40 vuotta sitten olisi tiedetty, mitä EU saa aikaan tai mitä se ei ole ainakaan vielä saanut aikaan, niin olisiko EU:ta olemassa?
Mutta kuten tiedämme kukaan ei ole ainakaan vielä saanut aikaan sellaista mallia, millä voidaan ennustaa tulevaisuutta tarkasti. Tai oikeastaan kukaan ei ole tällaista mallia väittänyt julkisesti kehittäneensä. Tai jos joku tällaisen mallin olisi kehittänyt, millä näkee tlevaisuuteen, niin olisiko kukaan sitä taaskaan kuunnellut?
Joten kyllä varmasti Borista jännittää, koska hänen Brexitinsä on siirretty ensi viikolle. Tai ehkä olisi paras lähteä siitä, että Brexit pannaan käytäntöön, ja sille myönnetään todella pitkä siirtymäaika, jolloin asioita voidaan puida kaikessa rauhassa. Tai taas voidaan etsiä sellainen “iso jos”, eli mitä jos vaikka olisi kannattanut olla vähän maltillisempi, ja käydä kaikki asiat läpi, niin että ne olisivat oikeasti selviä, ennen kuin Britannia lähtee omille teilleen EU:sta.
Kuitenkin tässä asiassa voidaan nähdä sellainen surkuhupaisa asetelma, että vaikka eräät toimijat ilmeisesti kannattivat EU:n kaatamista, niin jostain syystä tämä Brexit ei nyt oikein ole edennyt, niin kuin sen pitäisi edetä. Eli tietenkin lasku tästäkin asiasta kaatuu aina jonkun päälle, mutta kuten tässä olen viimeksi eilen kirjoittanut, niin eteen tulee aina uusia hallituksia, uusia pääministereitä ja uusia jälkiviisaita, joiden mielestä kaikki asiat olisi pitänyt joka tapauksessa tehdä toisin.
Joten ehkä seuraava pääministeri pohtii uusia malleja sille, miten sitten saadaan aikaan uusia otsikoita lehtiin, sekä miten äänestäjät saadaan vaaliuurnille. Mutta kohta alkaa talvi, ja silloin koleassa säässä on hiukan ongelmallista saada ihmisiä liikkeelle. Tai ehkä ihmiset unohtavat koko Brexitin, ja päätös erosta peittyy jonkun muun uutisen varjoon. Eli ehkä jostain etelämantereelta on irronnut Yorkin kreivikunnan kokoinen kappale, joten sen uutisen alla voi sitten lukea se ensi viikolla tai sen jälkeen tehtävä Brexit päätös.
Siirtäkää kaikki asiat ensi viikolle, niin saatte sitten nukkua vielä yhden yön yli, ja ensi viikolla asioista on varmasti helpompi tehdä päätöksiä. Ja paremman niistä saa jos vaikka vähän vielä käytäisiin asioita läpi, eli pitäähän asiat tehdä kunnolla, ettei sitten mitään odottamatonta tule vastaan.
Olisiko Brexitiin kuuluvan neuvottelut pitänyt hoitaa vähän pidemmällä aikajaksolla, niin että tällaiseen tilanteeseen ei olisi edes jouduttu? Vai onko hätiköity Brexit eli Britannian ero EU:sta näin ollen parempi, kuin se että lähdetään tekemään sopimusta todella tiukalla aikataululla, jotta poliitikot saavat sitten osoittaa olevansa selkärankaisia, eivätkä taivu painostuksen edessä.
Kun ennen pääministeri oli yhteiskunnan tukipilari, joka oli jonkinlainen auktoriteetti, mutta nyt häntä voidaan lyödä sanallisesti miten huvittaa. Tai oikeammin arvostella sanallisesti hänen politiikkaansa tai tapaansa toimia. Mutta missään tapauksessa mitään henkilökohtaista uhkailua tai asioiden levittämistä ei suvaita. Näin ollen myös arvostelussa pitää osata pitää järki päässä, eikä saa unohtaa että asiat riitelevät eivät henkilöt.
Jos jotain opimme Brexitista, niin poliittisen järjestelmän hakkerointi ei varmaan ole mikään kovin järkevä toimenpide, koska hakkerointi tarkoittaa “purkan palalla tehtyjä ratkaisuja”. Sellaiset ratkaisut, missä ihmisille luvataan aina sitä, mikä on mieluisin kostautuvat aina välillä, mutta mitäpä sillä on väliä.
Sitten taas riittää seuraavalle kaudelle uusia mukavia juttuja siitä, mitä kaikkea olisi edellisen hallituksen pitänyt tehdä tai mitä sen ei olisi pitänyt tehdä. Ja kuten tiedämme, niin jälkiviisaus on kaikkein parasta viisautta. Jos 40 vuotta sitten olisi tiedetty, mitä EU saa aikaan tai mitä se ei ole ainakaan vielä saanut aikaan, niin olisiko EU:ta olemassa?
Mutta kuten tiedämme kukaan ei ole ainakaan vielä saanut aikaan sellaista mallia, millä voidaan ennustaa tulevaisuutta tarkasti. Tai oikeastaan kukaan ei ole tällaista mallia väittänyt julkisesti kehittäneensä. Tai jos joku tällaisen mallin olisi kehittänyt, millä näkee tlevaisuuteen, niin olisiko kukaan sitä taaskaan kuunnellut?
Joten kyllä varmasti Borista jännittää, koska hänen Brexitinsä on siirretty ensi viikolle. Tai ehkä olisi paras lähteä siitä, että Brexit pannaan käytäntöön, ja sille myönnetään todella pitkä siirtymäaika, jolloin asioita voidaan puida kaikessa rauhassa. Tai taas voidaan etsiä sellainen “iso jos”, eli mitä jos vaikka olisi kannattanut olla vähän maltillisempi, ja käydä kaikki asiat läpi, niin että ne olisivat oikeasti selviä, ennen kuin Britannia lähtee omille teilleen EU:sta.
Kuitenkin tässä asiassa voidaan nähdä sellainen surkuhupaisa asetelma, että vaikka eräät toimijat ilmeisesti kannattivat EU:n kaatamista, niin jostain syystä tämä Brexit ei nyt oikein ole edennyt, niin kuin sen pitäisi edetä. Eli tietenkin lasku tästäkin asiasta kaatuu aina jonkun päälle, mutta kuten tässä olen viimeksi eilen kirjoittanut, niin eteen tulee aina uusia hallituksia, uusia pääministereitä ja uusia jälkiviisaita, joiden mielestä kaikki asiat olisi pitänyt joka tapauksessa tehdä toisin.
Joten ehkä seuraava pääministeri pohtii uusia malleja sille, miten sitten saadaan aikaan uusia otsikoita lehtiin, sekä miten äänestäjät saadaan vaaliuurnille. Mutta kohta alkaa talvi, ja silloin koleassa säässä on hiukan ongelmallista saada ihmisiä liikkeelle. Tai ehkä ihmiset unohtavat koko Brexitin, ja päätös erosta peittyy jonkun muun uutisen varjoon. Eli ehkä jostain etelämantereelta on irronnut Yorkin kreivikunnan kokoinen kappale, joten sen uutisen alla voi sitten lukea se ensi viikolla tai sen jälkeen tehtävä Brexit päätös.
Kommentit
Lähetä kommentti