Miten suhteemme mielenterveyteen on muuttunut?
Mielenterveys on asia, mikä saa aina välillä pintaan suuria tunteita, ja yksi asia mitä ei juuri olla muistettu on se, että nykyään mielenterveyden ongelmista on varmasti helpompi puhua kuin sata vuotta sitten. Mielenterveyden ongelmiin liittyy myös aina asioita, joista ei haluta puhua. Tämä tarkoittaa sitä, että mielenterveyspotilas saattaa käyttäytyä nolosti, tehdä asioita, jotka ovat noloja tai sitten mielenterveyden ongelmia käytetään joskus syynä pahoinpitelyyn tai niiden avulla yritetään painostaa henkilöä olemaan hiljaa esimerkiksi kiusaamisesta.
Tuolloin saatetaan vedota toisen outoon käytökseen, kun häntä lähdetään savustamaan pois yhteisöstä kuten koulusta. Tai sitten esimerkiksi pahoinpitelyn syynä on ollut henkilön outo käytös. Toisaalta taas esimerkiksi murhaaja saattaa vedota mielenterveyden ongelmiin puolustuksessaan. Joten kyseessä on hyvin monitahoinen asia, mikä koskettaa kaikkia ihmisiä. Ja tietenkin esimerkiksi jos ulkomaalainen tekee väkivallanteon, ja kärsii mielenterveyden ongelmista, niin se sitten politisoi sekä radikalisoi näitä asioita sekä tapaa millä niistä kirjoitetaan.
Eli jos ajatellaan esimerkiksi väkivaltaisia uutisia, missä tekijäksi mainitaan mielenterveyden ongelmista kärsivä henkilö, niin silloin unohdetaan se, että jos ihminen ei käy hoidossa niin, silloin hän varmasti on vaarallinen. Jod ajatellaan esimerkiksi aseiden pois ottamista psykiatrisiin oireisiin vedoten, niin jos aseet on otettu pois, niin silloin ei ainakaan potilaasta niiden kautta tule vaaraa ympäristölleen. Eli mikäli ajatellaan rikollisia tai psykiatrisia potilaita, jotka ovat tiedossa, niin he eivät ainakaan virallisesti voi laillisia aseita haltuunsa saada. Joten sen kautta voidaan sanoa, että ensikertalaiset rikolliset ovat vaarallisempia kuin kerran laitoksessa olleet. Mutta mikäli henkilö, joka on uppoutunut johonkin fantasiaan tai elää voimakkaiden hallusinaatioiden vallassa, niin hän voi ryhtyä kuvittelemaan melkein mitä vain.
Dopingaineet kuten anaboliset steroidit sekä hormonit aiheuttavat usein myös vakavia raivokohtauksia, sekä kyvyttömyyttä hallita omaa käytöstä. Tämä ilmiö on havaittavissa myös Alzheimer-potilailla, jotka saattavat muuttua väkivaltaisiksi sekä äkkiä-arvaamattomiksi sairauden alkaessa kerätä plakkia heidän hermosolujensa synapsirakoihin. Tuolloin hermoimpulssien kulku synapsi haarakkeesta toiseen estyy, ja silloin hermoston pitää käyttää enemmän välittäjä-aineita, joten tuolloin henkilön hermosto saattaa ylireagoida ärsykkeeseen, minkä hermosto voi myös ohjata väärin, ja silloin saattaa tilanne olla sellainen, että väärä aivojen alue aktivoituu.
Potilaan pitäisi olla aina tällaisessa tapauksessa rehellinen lääkärilleen, että jos hän käyttää valvonnan alaisia aineita kuten dopingia, huumeita tai runsaasti alkoholia, niin silloin lääke saattaa vaikuttaa väärin. Lääkärin pitäisi kertoa ainakin potilaalle itselleen, että jos lääkkeitä vähennetään tai niitä lopetetaan ilman lääkärin valvontaa, niin silloin henkilö saattaa joutua vaarallisen masennuksen valtaan. Myös mikäli lääke mitä henkilö syö on väärä tai hän käyttää esimerkiksi amfetamiinia tai dopingia kuten hormoneja sekä anabolisia steroideja niiden kanssa, niin seuraukset saattavat olla vakavia. Tällä tarkoitan sitä, että jos henkilö ei noudata esimerkiksi hoidosta annettuja ohjeita, niin silloin mikään hoito ei ole tehokas. Toisin sanoen vaaran aiheuttavat usein sellaiset henkilöt, joilla ei ole hoitokontakteja. Kuitenkin itse ihmettelen sitä, että miksi esimerkiksi aivokasvain tai alkoholismi eivät muka aiheuta mielenterveyden ongelmia, ja kuinkahan moni noista ongelmista johtuu oikeastaan siitä, että henkilö juo liikaa alkoholia tai käyttää yksinkertaisesti huumeita, tai hän saattaa tietenkin ottaa lääkkeitään huumaantumis tarkoituksessa.
Eli onko esimerkiksi ADHD lääkityksen kohdalla asiallista neuvoa asiakasta siinä, että miksi näitä ehkä hyvinkin tunnettuja amfetamiinia sisältäviä valmisteita ei pitäisi käyttää alkoholin kanssa? Mutta kuitenkin jos ajatellaan juoppohulluutta eli delirium tremensta niin silloin varmasti on kyse mielenterveyden ongelmasta, mikä vie kyllä ihmiseltä työkyvyn. Kun keskustellaan siitä, millainen ratkaisu minkäkin potilaan kohdalla olisi hyväksi, niin tässä on vastakkain kaksi puolta. Toisen mielestä potilaan pitäisi jatkaa työelämässä, koska silloin hänellä olisi muutakin tekemistä kuin pohtia vain sitä, mitä pään sisällä liikkuu. Ja tuolloin ainakin muut voivat nähdä potilaan olevan elossa, jos hän käy esimerkiksi työsalilla. Toisaalta masennus voi olla erittäin invalidisoiva, jos henkilö ei edes sängystä ylös pääse, ja silloin olisi ehkä hyvä käyttää suljettua osastoa, missä estetään potilasta vahingoittamasta itseään.
Samoin jos palataan alkoholiin sekä huumeiden käyttöön, niin ainakin ympäristön takia pitäisi saada itsetuhoinen käytös loppumaan, tai edessä voi olla hyvin ikäviä asioita. Joten miksi mielenterveyden ongelmista ei voida puhua tavallisena tautina? Miksi aina pitää odottaa viimeiseen hetkeen ennen kuin henkilö sitten kannetaan poliklinikalle? Eikö psykiatria voisi kohdella tavallisena lääkärinä, jonka apua lähdetään hakemaan, jos henkilö on sekaisin, eli suurimmassa osassa mielenterveyden ongelmista syynä on joko hermoston kemiallisen tasapainon häiriö. Tai sitten esimerkiksi aivoja saattaa painaa luun sirpale, minkä takia ennen kuin lähdetään tekemään mitään päätöksiä lääkityksen suhteen täytyy potilas tutkia erittäin tarkasti.
Mielenterveys on asia, mikä saa aina välillä pintaan suuria tunteita, ja yksi asia mitä ei juuri olla muistettu on se, että nykyään mielenterveyden ongelmista on varmasti helpompi puhua kuin sata vuotta sitten. Mielenterveyden ongelmiin liittyy myös aina asioita, joista ei haluta puhua. Tämä tarkoittaa sitä, että mielenterveyspotilas saattaa käyttäytyä nolosti, tehdä asioita, jotka ovat noloja tai sitten mielenterveyden ongelmia käytetään joskus syynä pahoinpitelyyn tai niiden avulla yritetään painostaa henkilöä olemaan hiljaa esimerkiksi kiusaamisesta.
Tuolloin saatetaan vedota toisen outoon käytökseen, kun häntä lähdetään savustamaan pois yhteisöstä kuten koulusta. Tai sitten esimerkiksi pahoinpitelyn syynä on ollut henkilön outo käytös. Toisaalta taas esimerkiksi murhaaja saattaa vedota mielenterveyden ongelmiin puolustuksessaan. Joten kyseessä on hyvin monitahoinen asia, mikä koskettaa kaikkia ihmisiä. Ja tietenkin esimerkiksi jos ulkomaalainen tekee väkivallanteon, ja kärsii mielenterveyden ongelmista, niin se sitten politisoi sekä radikalisoi näitä asioita sekä tapaa millä niistä kirjoitetaan.
Eli jos ajatellaan esimerkiksi väkivaltaisia uutisia, missä tekijäksi mainitaan mielenterveyden ongelmista kärsivä henkilö, niin silloin unohdetaan se, että jos ihminen ei käy hoidossa niin, silloin hän varmasti on vaarallinen. Jod ajatellaan esimerkiksi aseiden pois ottamista psykiatrisiin oireisiin vedoten, niin jos aseet on otettu pois, niin silloin ei ainakaan potilaasta niiden kautta tule vaaraa ympäristölleen. Eli mikäli ajatellaan rikollisia tai psykiatrisia potilaita, jotka ovat tiedossa, niin he eivät ainakaan virallisesti voi laillisia aseita haltuunsa saada. Joten sen kautta voidaan sanoa, että ensikertalaiset rikolliset ovat vaarallisempia kuin kerran laitoksessa olleet. Mutta mikäli henkilö, joka on uppoutunut johonkin fantasiaan tai elää voimakkaiden hallusinaatioiden vallassa, niin hän voi ryhtyä kuvittelemaan melkein mitä vain.
Dopingaineet kuten anaboliset steroidit sekä hormonit aiheuttavat usein myös vakavia raivokohtauksia, sekä kyvyttömyyttä hallita omaa käytöstä. Tämä ilmiö on havaittavissa myös Alzheimer-potilailla, jotka saattavat muuttua väkivaltaisiksi sekä äkkiä-arvaamattomiksi sairauden alkaessa kerätä plakkia heidän hermosolujensa synapsirakoihin. Tuolloin hermoimpulssien kulku synapsi haarakkeesta toiseen estyy, ja silloin hermoston pitää käyttää enemmän välittäjä-aineita, joten tuolloin henkilön hermosto saattaa ylireagoida ärsykkeeseen, minkä hermosto voi myös ohjata väärin, ja silloin saattaa tilanne olla sellainen, että väärä aivojen alue aktivoituu.
Potilaan pitäisi olla aina tällaisessa tapauksessa rehellinen lääkärilleen, että jos hän käyttää valvonnan alaisia aineita kuten dopingia, huumeita tai runsaasti alkoholia, niin silloin lääke saattaa vaikuttaa väärin. Lääkärin pitäisi kertoa ainakin potilaalle itselleen, että jos lääkkeitä vähennetään tai niitä lopetetaan ilman lääkärin valvontaa, niin silloin henkilö saattaa joutua vaarallisen masennuksen valtaan. Myös mikäli lääke mitä henkilö syö on väärä tai hän käyttää esimerkiksi amfetamiinia tai dopingia kuten hormoneja sekä anabolisia steroideja niiden kanssa, niin seuraukset saattavat olla vakavia. Tällä tarkoitan sitä, että jos henkilö ei noudata esimerkiksi hoidosta annettuja ohjeita, niin silloin mikään hoito ei ole tehokas. Toisin sanoen vaaran aiheuttavat usein sellaiset henkilöt, joilla ei ole hoitokontakteja. Kuitenkin itse ihmettelen sitä, että miksi esimerkiksi aivokasvain tai alkoholismi eivät muka aiheuta mielenterveyden ongelmia, ja kuinkahan moni noista ongelmista johtuu oikeastaan siitä, että henkilö juo liikaa alkoholia tai käyttää yksinkertaisesti huumeita, tai hän saattaa tietenkin ottaa lääkkeitään huumaantumis tarkoituksessa.
Eli onko esimerkiksi ADHD lääkityksen kohdalla asiallista neuvoa asiakasta siinä, että miksi näitä ehkä hyvinkin tunnettuja amfetamiinia sisältäviä valmisteita ei pitäisi käyttää alkoholin kanssa? Mutta kuitenkin jos ajatellaan juoppohulluutta eli delirium tremensta niin silloin varmasti on kyse mielenterveyden ongelmasta, mikä vie kyllä ihmiseltä työkyvyn. Kun keskustellaan siitä, millainen ratkaisu minkäkin potilaan kohdalla olisi hyväksi, niin tässä on vastakkain kaksi puolta. Toisen mielestä potilaan pitäisi jatkaa työelämässä, koska silloin hänellä olisi muutakin tekemistä kuin pohtia vain sitä, mitä pään sisällä liikkuu. Ja tuolloin ainakin muut voivat nähdä potilaan olevan elossa, jos hän käy esimerkiksi työsalilla. Toisaalta masennus voi olla erittäin invalidisoiva, jos henkilö ei edes sängystä ylös pääse, ja silloin olisi ehkä hyvä käyttää suljettua osastoa, missä estetään potilasta vahingoittamasta itseään.
Samoin jos palataan alkoholiin sekä huumeiden käyttöön, niin ainakin ympäristön takia pitäisi saada itsetuhoinen käytös loppumaan, tai edessä voi olla hyvin ikäviä asioita. Joten miksi mielenterveyden ongelmista ei voida puhua tavallisena tautina? Miksi aina pitää odottaa viimeiseen hetkeen ennen kuin henkilö sitten kannetaan poliklinikalle? Eikö psykiatria voisi kohdella tavallisena lääkärinä, jonka apua lähdetään hakemaan, jos henkilö on sekaisin, eli suurimmassa osassa mielenterveyden ongelmista syynä on joko hermoston kemiallisen tasapainon häiriö. Tai sitten esimerkiksi aivoja saattaa painaa luun sirpale, minkä takia ennen kuin lähdetään tekemään mitään päätöksiä lääkityksen suhteen täytyy potilas tutkia erittäin tarkasti.
Kommentit
Lähetä kommentti