Äkkijyrkkä maailmankuva
Mikä pseudotieteessä viehättää? Se että näennäistieteen levittäjä yleensä osaa näyttää asiansa tehokkaalla sekä yleisöön vetoavalla tavalla. Kun sitten joku alkaa näistä asioista keskustella, niin keskusteluun tietenkin kuuluu se, että esimerkiksi käytännön tutkimus sekoitetaan täysin teorioihin, joiden paikka on esimerkiksi kirjassa, mikä on kirjahyllyssä. Nuo teoriat voi tarkistaa esimerkiksi Internetistä, mutta onko niillä sitten oikeasti mitään merkitystä on eri asia.
Teorioita ei ehkä koskaan voida osoittaa todeksi tai vääräksi. Ja siksi on olemassa konjunktion nimellä kutsuttu välitila, missä teoriaa käydään läpi. Yksi tärkeimmistä teorioista joita on käsitelty jo vuosisatojen ajan on Riemannin konjektuuri, eli voiko jossain kohtaan erään kaavan muodostamaa numerosarjaa olla kohta, missä kyseinen yhtälö ei anna tulokseksi alkulukua on edelleen selvittämättä, vaikka tuota numerosarjaa on käsitelty jo 1800-luvulta lähtien.
Toinen yhtä kuuluisa esimerkki teoriasta, mitä ei ehkä vielä ainakaan voida todistaa oikeaksi tai vääräksi on “Einstein-Rosen silta” eli madonreikä, mikä tarkoittaa oikotietä läpi universumin. Tuo teoria voidaan todistaa todeksi tai vääräksi vain silloin, jos voimme muodostaa mustan aukon sekä saada se värähtelemään yhdessä toisen mustan aukon kanssa. Tuon mustan aukon muodostaminen voisi teoriassa aiheuttaa Maapallon imeytymisen sinne, tai valtavan räjähdyksen.
Yksi teoria mikä ehkä vielä kiinnostaa ihmisiä on aikamatkailu. Se mihin tähän asiaan uskovat perustavat uskonsa johtuu siitä, että painovoima taivuttaa aikaa sekä materiaa. Joten tämän takia esimerkiksi joidenkin ihmisten mielestä saattaa olla niin, että singulariteetissa eli mustan aukon tapahtumahorisontin tuolla puolen saattaa aika lähteä kulkemaan takaperin. Eli jos pisteessä missä pakonopeus on sama kuin valon nopeus aika on pysähtynyt, niin tuon pisteen takana aika voisi ikään kuin kääntyä ympäri. Ja tässä kohtaan alkaa Einstein kääntyllä haudassaan. Nimittäin jos puhutaan tilanteesta, missä aika kääntyy ympäri, niin silloin kyse on äärimmäisestä ilmiöstä maailmankaikkeudessa, mikä ei ehkä ole kovin tarkasti sidoksissa mihinkään yleiseen ilmiöön universumissa.
Mutta sitten tietenkin on ihmisiä, jotka ovat sitä mieltä että aika onkin vain virtuaalinen asia, mikä ei ole sidoksissa materiaan. Tai siis kellon taulusta katsottu aika on eri asia kuin molekyylien sekä atomien värähtely, mitä voidaan käyttää ajan mittaamiseen. Ja tässä kohtaan jokainen voi itse miettiä, montako tonnia paperia näihin päätelmiin sekä niihin liittyviin todistuksiin on kulunut maailman historian aikana.
Joten voidaan todeta että älyllinen elämä universumissa ei ole myöskään mikään kovin yleinen asia, ja tässä voisin kysyä erään suuren paradoksaalisen kysymyksen, eli olisimmeko etsimässä älyllistä elämää universumissa, jos emme itse olisi älyllisiä? Tai ehkä meidän maailmamme olisi helpompi paikka elää, jos meillä ei olisi älyä, jolla voimme ratkoa eteen tulevia ongelmia. Vai miksi meillä on mahdollisuus ajatella erilaisia asioita, kun voisimme vaikka sen ajan viettää katsellen televisiota, ja odottaa että joku muu sanoo jotain jostain, mikä voi olla toisen mielestä merkityksellistä.
Maailma kuuluu tehokkaille ihmisille, on yleinen ohje minkä kuulee kaikkialla. Esimerkiksi meidän täytyisi lukea vain sitä “oikeaa tietoa”, siitä mihin meidän pitäisi uskoa, tai meidän pitäisi vain ajatella niin kuin kaikki muut. Mutta termin oikea tieto takana voi olla sellainen asia, että joku tieto tai tiedonjyvä saattaa olla asia, mikä sitten torpataan siksi, että se ei palvele hierarkiassa ylempänä olevaa henkilöä.
Teoreettinen ajattelutapa sekä muu vastaava toiminta vain jarruttaa ihmisten toimintaa, ja sen takia ei ihmisten edes pitäisi koskaan tehdä yhtään mitään, koska esimerkiksi lukeminen tai kirjoittaminen vain ovat asioita, jotka vain tuhlaavat muiden aikaa, koska tuon ajan voisi käyttää esimerkiksi television katsomiseen. Miksi kukaan nyt haluaa lukea jonkun tuntemattoman ylioppilaan ajatuksia, kun hän voi viettää kaiken aikansa katselemalla tunnettujen tiedemiesten tekstejä?
Ihminen ei koskaan saa näyttää omia tekstejään tai ajatuksiaan muille, koska se saattaa loukata jotain muuta henkilöä. Tuolloin tietenkin vakaumus on tärkeä asia, ja siksi esimerkiksi kaikkeen löytyy vastaus kirjasta, mikä on kirjoitettu parituhatta vuotta sitten, ja asia on sillä selvä. Mutta sitten meidän täytyy muistaa, että jokaisessa meistä asuu pieni Tuomas. Tuolloin saattaa joku kysyä ikävän kysymyksen, eli kuka on sanonut toisen ihmisen olevan toista ylempänä, ja miksi jonkun pitää aina komentaa muita?
Vakaumuksella saa ihminen aina muut hiljenemään sekä pitämään oma mielipiteensä omana tietonaan. Jos joku on eri mieltä asioista, niin silloin hän ei saa karamelleja, joita joku aina jakelee noissa tilaisuuksissa. Eli jos olet samaa mieltä toisen kanssa, niin saat sitten palkinnon, mikä varmasti tuntuu hyvältä.
Tietoa hankkiessaan ihmisen pitäisi oikeastaan olla myös tehokas. Hänen pitää aina hankkia vai sitä tietoa, mikä on välttämätöntä hänelle. Mutta sitten mitään muuta kuin tätä tietoa ei saisi koskaan hankkia, koska se vaarantaa muiden aseman. Tehokkuus esimerkiksi kirjoitettaessa luovasti erilaisia tekstejä on myös tärkeää. Mitään turhaa ei koskaan saisi kirjoittaa, koska se vie lukijoilta aikaa. Eikä mitään saa koskaan julkaista, koska ihmiset sitten käyttävät turhaan aikaansa sellaiseen kirjoitukseen millä ei ole mitään merkitystä.
Kaikella tekemisellä pitää olla nimittäin merkitystä. Ja kuka tekee mitään esimerkiksi teorioilla, joita ei voida hyödyntää missään? Miksi emme siis voisi vain olla hiljaa ja tuijottaa televisiota, koska voimme varmasti viettää aikaa ilman turhia toimintoja. Mikäli joku sitten haluaa julkaista jotain sellaisella tavalla, että kaikki pääsevät lukemaan tekstejä, niin silloin tietenkään niiden varastamisessa tai urkkimisessa ei ole mitään hohtoa. Eli tämäkin teksti on kirjoitettu aivan julkaisemisen tarkoituksessa.
Mikä pseudotieteessä viehättää? Se että näennäistieteen levittäjä yleensä osaa näyttää asiansa tehokkaalla sekä yleisöön vetoavalla tavalla. Kun sitten joku alkaa näistä asioista keskustella, niin keskusteluun tietenkin kuuluu se, että esimerkiksi käytännön tutkimus sekoitetaan täysin teorioihin, joiden paikka on esimerkiksi kirjassa, mikä on kirjahyllyssä. Nuo teoriat voi tarkistaa esimerkiksi Internetistä, mutta onko niillä sitten oikeasti mitään merkitystä on eri asia.
Teorioita ei ehkä koskaan voida osoittaa todeksi tai vääräksi. Ja siksi on olemassa konjunktion nimellä kutsuttu välitila, missä teoriaa käydään läpi. Yksi tärkeimmistä teorioista joita on käsitelty jo vuosisatojen ajan on Riemannin konjektuuri, eli voiko jossain kohtaan erään kaavan muodostamaa numerosarjaa olla kohta, missä kyseinen yhtälö ei anna tulokseksi alkulukua on edelleen selvittämättä, vaikka tuota numerosarjaa on käsitelty jo 1800-luvulta lähtien.
Toinen yhtä kuuluisa esimerkki teoriasta, mitä ei ehkä vielä ainakaan voida todistaa oikeaksi tai vääräksi on “Einstein-Rosen silta” eli madonreikä, mikä tarkoittaa oikotietä läpi universumin. Tuo teoria voidaan todistaa todeksi tai vääräksi vain silloin, jos voimme muodostaa mustan aukon sekä saada se värähtelemään yhdessä toisen mustan aukon kanssa. Tuon mustan aukon muodostaminen voisi teoriassa aiheuttaa Maapallon imeytymisen sinne, tai valtavan räjähdyksen.
Yksi teoria mikä ehkä vielä kiinnostaa ihmisiä on aikamatkailu. Se mihin tähän asiaan uskovat perustavat uskonsa johtuu siitä, että painovoima taivuttaa aikaa sekä materiaa. Joten tämän takia esimerkiksi joidenkin ihmisten mielestä saattaa olla niin, että singulariteetissa eli mustan aukon tapahtumahorisontin tuolla puolen saattaa aika lähteä kulkemaan takaperin. Eli jos pisteessä missä pakonopeus on sama kuin valon nopeus aika on pysähtynyt, niin tuon pisteen takana aika voisi ikään kuin kääntyä ympäri. Ja tässä kohtaan alkaa Einstein kääntyllä haudassaan. Nimittäin jos puhutaan tilanteesta, missä aika kääntyy ympäri, niin silloin kyse on äärimmäisestä ilmiöstä maailmankaikkeudessa, mikä ei ehkä ole kovin tarkasti sidoksissa mihinkään yleiseen ilmiöön universumissa.
Mutta sitten tietenkin on ihmisiä, jotka ovat sitä mieltä että aika onkin vain virtuaalinen asia, mikä ei ole sidoksissa materiaan. Tai siis kellon taulusta katsottu aika on eri asia kuin molekyylien sekä atomien värähtely, mitä voidaan käyttää ajan mittaamiseen. Ja tässä kohtaan jokainen voi itse miettiä, montako tonnia paperia näihin päätelmiin sekä niihin liittyviin todistuksiin on kulunut maailman historian aikana.
Joten voidaan todeta että älyllinen elämä universumissa ei ole myöskään mikään kovin yleinen asia, ja tässä voisin kysyä erään suuren paradoksaalisen kysymyksen, eli olisimmeko etsimässä älyllistä elämää universumissa, jos emme itse olisi älyllisiä? Tai ehkä meidän maailmamme olisi helpompi paikka elää, jos meillä ei olisi älyä, jolla voimme ratkoa eteen tulevia ongelmia. Vai miksi meillä on mahdollisuus ajatella erilaisia asioita, kun voisimme vaikka sen ajan viettää katsellen televisiota, ja odottaa että joku muu sanoo jotain jostain, mikä voi olla toisen mielestä merkityksellistä.
Maailma kuuluu tehokkaille ihmisille, on yleinen ohje minkä kuulee kaikkialla. Esimerkiksi meidän täytyisi lukea vain sitä “oikeaa tietoa”, siitä mihin meidän pitäisi uskoa, tai meidän pitäisi vain ajatella niin kuin kaikki muut. Mutta termin oikea tieto takana voi olla sellainen asia, että joku tieto tai tiedonjyvä saattaa olla asia, mikä sitten torpataan siksi, että se ei palvele hierarkiassa ylempänä olevaa henkilöä.
Teoreettinen ajattelutapa sekä muu vastaava toiminta vain jarruttaa ihmisten toimintaa, ja sen takia ei ihmisten edes pitäisi koskaan tehdä yhtään mitään, koska esimerkiksi lukeminen tai kirjoittaminen vain ovat asioita, jotka vain tuhlaavat muiden aikaa, koska tuon ajan voisi käyttää esimerkiksi television katsomiseen. Miksi kukaan nyt haluaa lukea jonkun tuntemattoman ylioppilaan ajatuksia, kun hän voi viettää kaiken aikansa katselemalla tunnettujen tiedemiesten tekstejä?
Ihminen ei koskaan saa näyttää omia tekstejään tai ajatuksiaan muille, koska se saattaa loukata jotain muuta henkilöä. Tuolloin tietenkin vakaumus on tärkeä asia, ja siksi esimerkiksi kaikkeen löytyy vastaus kirjasta, mikä on kirjoitettu parituhatta vuotta sitten, ja asia on sillä selvä. Mutta sitten meidän täytyy muistaa, että jokaisessa meistä asuu pieni Tuomas. Tuolloin saattaa joku kysyä ikävän kysymyksen, eli kuka on sanonut toisen ihmisen olevan toista ylempänä, ja miksi jonkun pitää aina komentaa muita?
Vakaumuksella saa ihminen aina muut hiljenemään sekä pitämään oma mielipiteensä omana tietonaan. Jos joku on eri mieltä asioista, niin silloin hän ei saa karamelleja, joita joku aina jakelee noissa tilaisuuksissa. Eli jos olet samaa mieltä toisen kanssa, niin saat sitten palkinnon, mikä varmasti tuntuu hyvältä.
Tietoa hankkiessaan ihmisen pitäisi oikeastaan olla myös tehokas. Hänen pitää aina hankkia vai sitä tietoa, mikä on välttämätöntä hänelle. Mutta sitten mitään muuta kuin tätä tietoa ei saisi koskaan hankkia, koska se vaarantaa muiden aseman. Tehokkuus esimerkiksi kirjoitettaessa luovasti erilaisia tekstejä on myös tärkeää. Mitään turhaa ei koskaan saisi kirjoittaa, koska se vie lukijoilta aikaa. Eikä mitään saa koskaan julkaista, koska ihmiset sitten käyttävät turhaan aikaansa sellaiseen kirjoitukseen millä ei ole mitään merkitystä.
Kaikella tekemisellä pitää olla nimittäin merkitystä. Ja kuka tekee mitään esimerkiksi teorioilla, joita ei voida hyödyntää missään? Miksi emme siis voisi vain olla hiljaa ja tuijottaa televisiota, koska voimme varmasti viettää aikaa ilman turhia toimintoja. Mikäli joku sitten haluaa julkaista jotain sellaisella tavalla, että kaikki pääsevät lukemaan tekstejä, niin silloin tietenkään niiden varastamisessa tai urkkimisessa ei ole mitään hohtoa. Eli tämäkin teksti on kirjoitettu aivan julkaisemisen tarkoituksessa.
Kommentit
Lähetä kommentti