Mikä erottaa yhteiskunnallisuuden politiikasta?
Kukaan meistä ei varmasti halua olla poliittinen henkilö, koska politiikka on tylsää, ja siksi politiikka ei saa kiinnostaa ketään. On sen sijaan mukavaa olla esimerkiksi yhteiskunnallisesti valveutunut, ja nostaa oman yhteiskunnan epäkohtia ihmisten eteen, mutta kuitenkin silloin pitää muistaa muuten se, että sellainen asia kuin oman yhteiskunnan kritisoiminen ei ole kaikista mukavaa.
Joten siksi kannattaa olla yhteiskunnallisesti valveutunut, ja löytää kaikki epäkohdat suuren valtameren takaa, mistä löytyy valtio nimeltään Yhdysvallat. Siellä kaikki asiat ovat niin päin persettä, että itse kukin varmaan löytää todellisen ihanuuksien ihmemaan jostain Etelä-Afrikan savanneilta, missä hän tapaa oikean bushmannin.
Tuolloin on mukavaa ottaa valokuvia noista ihmisistä keihäineen sekä nuolineen jeepin luukusta, ja todeta että onpa mukavaa, kun joku on säilyttänyt kosketuksen luontoon. Toki tällainen upea kokemus varmaan maksaa aika paljon, joten me tavalliset tai hiukan tavallisuudesta poikkeavat ihmiset sitten joudumme ihailemaan bushmannien loistavaa sekä ekologista elämäntapaa tuijottaen YouTube videoita sekä syöden hampurilaista.
Kun ajatellaan sitä miten kaukana luonnosta itse olemme, niin toki meidän pitäisi ottaa mallia bushmannien tavasta lähestyä asioita, mutta se tuntuu aina hiukan vieraalta, koska bushmannit uskovat johonkin pensas-shamaaniin, ja itse olemme tietenkin kristittyjä. Joten meidän velvollisuutemme on kertoa bushman- sekä muille vastaaville kansoille, että se, että ainoa oikea uskonto on kristinusko sekä opettaa heitä pukeutumaan säädyllisesti. Tämän jälkeen taas voimme kääntyä puhumaan kotoisista asioista, kuten siitä, kuinka maahamme tulee jatkuvasti ihmisiä, jotka eivät puhu suomea eivätkä tunnusta kristinuskoa.
Samoin myös voimme keskustella henkevästi siitä, mihin järkevään toimintaan voimme kehitysapurahat käyttää, ja samalla myös tarjota töitä uusille rajavartijoille sekä poliiseille, jotka varmasti tulevat tarpeeseen, koska tuolla tavoin voimme varjella maatamme bushmanneilta, joiden elämäntapaa voimme kuvailla teekutsuilla. Tuolloin voimme kehittää itsellemme fantasia-minän, joka on kaikkea sitä mitä emme varmaan onneksi ole.
Tietenkin samalla voimme kertoa, kuinka amerikkalaiset turmelevat kaiken näkemänsä omalla kaupallisella elämäntavalla, ja samalla keskustella henkevästi esimerkiksi moottoripyöristä. Ja siitä kuinka leuhkoja amerikkalaiset oikeastaan ovat, kun lähdemme katsomaan oikeaa ja aitoa kansakuntaa Venäjälle, missä syömme kaviaaria ja juomme shampanjaa. Siinä tulee sitten aito venäläisyys tutuksi.
Eikä tuolloin kannata koskaan lähteä ryppyilemään venäjän johtajille, jotka ampuvat meitä 50 megatonnin ydinaseella suoraan otsaan, jos emme muista pitäytyä oikeassa ja aidossa kritiikissä, jossa suomi on sata miljoonaa kertaa parempi maa kuin kuin kaikki muut maat yhteensä, ja miksi meidän pitää yleensä mitään kommentoida, kun kaiken saisi aina valmiiksi pureskeltuna. Joten olisi parempi vain olla hiljaa, ja antaa muiden puhua, niin kukaan ei silloin tee yhtään virhettä, kun he antavat muiden tehdä kaiken puolestaan. Kun istuu koko ajan paikallaan, niin silloin ei koskaan tule tehtyä mitään, joten silloin jäävät myös virheet tekemättä, mikä ehkä vaikuttaa ihmisiin positiivisesti.
Eli kuten olemme kaikki usein kuulleet, niin älykäs mies osaa selvittää ongelmat, mutta viisas mies ei edes joudu ongelmiin, ja jos emme koskaan kirjoita tai puhu mitään, niin silloin annamme muille viisaan kuvan itsestämme. Joten emme myöskään saa puhua jääkiekosta tai musiikista, kun saatamme muistaa esimerkiksi jonkun maalin tekijän tai kitaristin nimen väärin, ja se sitten olisi suuri katastrofi.
Harley Davidson edustaa tietenkin sitä pohjasakkaa, kun itse ajelimme Yamahalla pitkin kesäistä maaseutua, ja syömme kotimaista, suoraan pensaasta poimittua mansikkaa. Siinä vasta on elämäntyyliä, joten keskustelu ilmeisesti kääntyy masennukseen sekä uuteen terapia takuuseen tai siihen, kuinka hallinnosta vähennetään aina kohtuuttomasti väkeä. Kuinka esimerkiksi pitkään palvellut poliitikko saisi sen luvatun työpaikan sen jälkeen, kun hänen uransa eduskunnassa katkeaa. Eli tätä tekee se meidän oma mielikuvitus persoonamme, joka on kaikkea sitä, mitä itse emme ehkä ole.
Se sitten on suuri asia koko yhteiskunnalle. Mutta tietenkään tällaisista asioista kuin maahanmuutto sekä vähemmistöt päättäminen ei tietenkään ole politiikkaa, se on yhteiskunnallista ajattelua. Ajatelkaa nyt, että joku tavallinen ihminen alkaisi kiinnostua politiikasta. Miten tylsää sen seuraaminen nyt sitten on, kun politiikka tarkoittaa sitä, että miten valtion resurssit jaetaan sekä sitä, miten valtiota muutenkin johdetaan.
Kuitenkin ihmisten äänet kelpaavat aina neljän vuoden välein vaaliuurnille. Eli puolueiden ongelma on siinä, että ne ovat poliittisia järjestelmiä, joiden valitsemaa linjaa sanotaan politiikaksi. Joten olisi varmaan parempi etsiä puolue, mikä olisi niin sanottu yhteiskunnallinen vaihtoehto, millä ei ole mitään poliittisia tavoitteita, vaan kaikki sen toiminta olisi yhteiskunnallista. Tuolloin kyseinen puolue täyttäisi ne nykyisen korrektiuden raamit, missä politiikka jätetään viisaiden Arkadianmäen setien ja tätien hoidettavaksi, ja TV:n voi täyttää esimerkiksi jääkiekolla tai jollain muulla hyödyllisellä toiminnalla.
Kukaan meistä ei varmasti halua olla poliittinen henkilö, koska politiikka on tylsää, ja siksi politiikka ei saa kiinnostaa ketään. On sen sijaan mukavaa olla esimerkiksi yhteiskunnallisesti valveutunut, ja nostaa oman yhteiskunnan epäkohtia ihmisten eteen, mutta kuitenkin silloin pitää muistaa muuten se, että sellainen asia kuin oman yhteiskunnan kritisoiminen ei ole kaikista mukavaa.
Joten siksi kannattaa olla yhteiskunnallisesti valveutunut, ja löytää kaikki epäkohdat suuren valtameren takaa, mistä löytyy valtio nimeltään Yhdysvallat. Siellä kaikki asiat ovat niin päin persettä, että itse kukin varmaan löytää todellisen ihanuuksien ihmemaan jostain Etelä-Afrikan savanneilta, missä hän tapaa oikean bushmannin.
Tuolloin on mukavaa ottaa valokuvia noista ihmisistä keihäineen sekä nuolineen jeepin luukusta, ja todeta että onpa mukavaa, kun joku on säilyttänyt kosketuksen luontoon. Toki tällainen upea kokemus varmaan maksaa aika paljon, joten me tavalliset tai hiukan tavallisuudesta poikkeavat ihmiset sitten joudumme ihailemaan bushmannien loistavaa sekä ekologista elämäntapaa tuijottaen YouTube videoita sekä syöden hampurilaista.
Kun ajatellaan sitä miten kaukana luonnosta itse olemme, niin toki meidän pitäisi ottaa mallia bushmannien tavasta lähestyä asioita, mutta se tuntuu aina hiukan vieraalta, koska bushmannit uskovat johonkin pensas-shamaaniin, ja itse olemme tietenkin kristittyjä. Joten meidän velvollisuutemme on kertoa bushman- sekä muille vastaaville kansoille, että se, että ainoa oikea uskonto on kristinusko sekä opettaa heitä pukeutumaan säädyllisesti. Tämän jälkeen taas voimme kääntyä puhumaan kotoisista asioista, kuten siitä, kuinka maahamme tulee jatkuvasti ihmisiä, jotka eivät puhu suomea eivätkä tunnusta kristinuskoa.
Samoin myös voimme keskustella henkevästi siitä, mihin järkevään toimintaan voimme kehitysapurahat käyttää, ja samalla myös tarjota töitä uusille rajavartijoille sekä poliiseille, jotka varmasti tulevat tarpeeseen, koska tuolla tavoin voimme varjella maatamme bushmanneilta, joiden elämäntapaa voimme kuvailla teekutsuilla. Tuolloin voimme kehittää itsellemme fantasia-minän, joka on kaikkea sitä mitä emme varmaan onneksi ole.
Tietenkin samalla voimme kertoa, kuinka amerikkalaiset turmelevat kaiken näkemänsä omalla kaupallisella elämäntavalla, ja samalla keskustella henkevästi esimerkiksi moottoripyöristä. Ja siitä kuinka leuhkoja amerikkalaiset oikeastaan ovat, kun lähdemme katsomaan oikeaa ja aitoa kansakuntaa Venäjälle, missä syömme kaviaaria ja juomme shampanjaa. Siinä tulee sitten aito venäläisyys tutuksi.
Eikä tuolloin kannata koskaan lähteä ryppyilemään venäjän johtajille, jotka ampuvat meitä 50 megatonnin ydinaseella suoraan otsaan, jos emme muista pitäytyä oikeassa ja aidossa kritiikissä, jossa suomi on sata miljoonaa kertaa parempi maa kuin kuin kaikki muut maat yhteensä, ja miksi meidän pitää yleensä mitään kommentoida, kun kaiken saisi aina valmiiksi pureskeltuna. Joten olisi parempi vain olla hiljaa, ja antaa muiden puhua, niin kukaan ei silloin tee yhtään virhettä, kun he antavat muiden tehdä kaiken puolestaan. Kun istuu koko ajan paikallaan, niin silloin ei koskaan tule tehtyä mitään, joten silloin jäävät myös virheet tekemättä, mikä ehkä vaikuttaa ihmisiin positiivisesti.
Eli kuten olemme kaikki usein kuulleet, niin älykäs mies osaa selvittää ongelmat, mutta viisas mies ei edes joudu ongelmiin, ja jos emme koskaan kirjoita tai puhu mitään, niin silloin annamme muille viisaan kuvan itsestämme. Joten emme myöskään saa puhua jääkiekosta tai musiikista, kun saatamme muistaa esimerkiksi jonkun maalin tekijän tai kitaristin nimen väärin, ja se sitten olisi suuri katastrofi.
Harley Davidson edustaa tietenkin sitä pohjasakkaa, kun itse ajelimme Yamahalla pitkin kesäistä maaseutua, ja syömme kotimaista, suoraan pensaasta poimittua mansikkaa. Siinä vasta on elämäntyyliä, joten keskustelu ilmeisesti kääntyy masennukseen sekä uuteen terapia takuuseen tai siihen, kuinka hallinnosta vähennetään aina kohtuuttomasti väkeä. Kuinka esimerkiksi pitkään palvellut poliitikko saisi sen luvatun työpaikan sen jälkeen, kun hänen uransa eduskunnassa katkeaa. Eli tätä tekee se meidän oma mielikuvitus persoonamme, joka on kaikkea sitä, mitä itse emme ehkä ole.
Se sitten on suuri asia koko yhteiskunnalle. Mutta tietenkään tällaisista asioista kuin maahanmuutto sekä vähemmistöt päättäminen ei tietenkään ole politiikkaa, se on yhteiskunnallista ajattelua. Ajatelkaa nyt, että joku tavallinen ihminen alkaisi kiinnostua politiikasta. Miten tylsää sen seuraaminen nyt sitten on, kun politiikka tarkoittaa sitä, että miten valtion resurssit jaetaan sekä sitä, miten valtiota muutenkin johdetaan.
Kuitenkin ihmisten äänet kelpaavat aina neljän vuoden välein vaaliuurnille. Eli puolueiden ongelma on siinä, että ne ovat poliittisia järjestelmiä, joiden valitsemaa linjaa sanotaan politiikaksi. Joten olisi varmaan parempi etsiä puolue, mikä olisi niin sanottu yhteiskunnallinen vaihtoehto, millä ei ole mitään poliittisia tavoitteita, vaan kaikki sen toiminta olisi yhteiskunnallista. Tuolloin kyseinen puolue täyttäisi ne nykyisen korrektiuden raamit, missä politiikka jätetään viisaiden Arkadianmäen setien ja tätien hoidettavaksi, ja TV:n voi täyttää esimerkiksi jääkiekolla tai jollain muulla hyödyllisellä toiminnalla.
Kommentit
Lähetä kommentti