Johtamisesta sekä markkinoista

Johtamisesta sekä markkinoista

Työelämässä on maassamme jostain syystä aina ajateltu, että työpaikka tai yritys ovat eri asia työnjohtajille kuin työläisille. Ja pomo työskentelee jotenkin eri yhtiössä kuin hänen alaisensa, mikä tietenkin tarkoittaa sitä, että pomon ainoa velvollisuus on tuottaa voittoa yritykselle, eikä muilla asioilla ole mitään väliä. Mutta kun yritysjohtajan työtä ajatellaan, niin silloin pitää mieli olla työssä mitä johtaja tekee. Eli muut asiat kuin se, miten yhtiön tulosta parannetaan ei saa perinteisessä yhtiössä kiinnostaa. Tai tietenkin sen tuloksen pitää olla sellainen, että se voidaan esitellä verottajalle eli tulojen pitää olla laillisesti hankittuja.

Yhtiön johdon tehtävä on tietenkin myös varmistaa, että yhtiön henkilökunta muodostaa dynaamisen kokonaisuuden, mikä tarkoittaa sitä, että hänen tehtävänsä on valvoa että yrityksen sääntöjä noudatetaan siksi että ne ovat olemassa. Eli oli sitten kyseessä “management by perkele” tai mikä hyvänsä muu toimintamalli, niin silloin pitää yhtiössä työskentelevien alaisten vain noudattaa sääntöjä sekä johdon käskyjä, ja syy siihen on se, että esimiehen antamia käskyjä vain pitää noudattaa.

Yhtiön johtajan asema yhtiössä on erittäin vahva, jos häntä tuetaan johtokunnan tai omistajien taholta, ja se mikä sitten tietenkin on kaikkein tärkein on se, että esimerkiksi kolmen kuukauden välein tehtävä tilinpäätös on positiivinen, ja että tulos on tehty lakia noudattaen.Yleensä työelämästä puhuttaessa unohdetaan se, että lyhytkestoinen tuloksen seuranta ei ole sama asia kuin lyhytjaksoinen voiton tavoittelu.

Lyhyin väliajoin tehtävää tilinpäätöstä voidaan käyttää molempiin tarkoituksiin mutta kuten me tiedämme, niin me emme aina voi saada loputtomasti enemmän kuin edellisellä kerralla, mikä tarkoittaa että jossain tulee sitten katto vastaan sillä, että jatkaako käyrä nousua tai saavuttaako se kulminaatiopisteen, ja lähtee alaspäin. Eli ennemmin tai myöhemmin on edessä tilanne, missä pitää lähteä miettimään strategioita sekä varainhankintaa uudelta kannalta.

Nimittäin jos tilinpäätös tehdään esimerkiksi kahden tai kolmen kuukauden välein, niin siitä nähdään se, että jos tuo paljon puhuttu tuloskäyrä lähtee alaspäin, ja silloin tietenkin asioihin pitää puuttua, mutta kuten olen kirjoittanut, niin tuloskäyrä ei voi loputtomiin jatkaa nousuaan. Ja jos käyrä on pitkään alaspäin, niin se osoittaa että yhtiön tuotteet eivät kiinnosta, joten silloin pitää sitten lähteä tekemään asioita, jotka tekevät tuotteista kiinnostavia ja saavat asiakkaat ostamaan niitä.

Yritysjohtajille tämä tarkoittaa sitä, että jos hän ehtii vaihtaa työpaikkaa oikealla kohdalla käyrää, niin silloin hän voi periaatteessa merkitä CV:hen sen, että hänellä ei koskaan ole ollut tappiollista vuotta takanaan. Eli tuo tappio siirretään seuraavalle johtajalle. Johtajan tehtävä yrityksessä on toimia omistajien edustajana työläisiin päin, mutta samalla hänen pitää tietenkin tehdä voittoa. Yritysten johto on sellaisessa asemassa, että sen tehtävä on toimia esimiehensä eli omistajien edun mukaisesti. Ja omistajien etu on se, että saadaan aikaan mahdllisimman hyvä tulos, jotta päästään jakamaan osinkoja.

Yritysten ansainta-logiikassa avain on siinä, miten sen tuotteita myydään. Jos sitten lähdetään siitä, että yrityksen johto korjaa tulostaan esimerkiksi myymällä kiinteistöjä, niin silloin asia voidaan tulkita niin, että sillä menee huonosti. Mikäli yhtiön pelätään menevän konkurssiin saattaa tapahtua niin, että sen tuotteet eivät mene enää kaupaksi, koska esimerkiksi kalliiden tuotteiden kanssa tulee ongelmia huollon sekä takuun kanssa.

Normaalissa markkinataloudessa asiakas on se, mikä tuo yhtiön kassaan rahaa. Eli sen takia tuotteiden pitää olla kunnossa. Tuote voi olla aineellinen tai aineeton, mikä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi tietokone-ohjelma tai niihin kuuluva palvelu voivat olla yhtiön tuotteita, mutta myös autot tai huonekalut ovat asioita, millä voi yhtiö tehdä rahaa. Samoin tuotteita ovat metsuripalvelut, erilaiset huoltotyöt ja kaikki mitä niihin liittyy. Eli myös koulutuspalveluiden tarjoaminen voi olla jonkun yhtiön tuote.


https://yle.fi/aihe/artikkeli/2019/01/14/tyoelaman-suuri-muutos-luottamus-vaihtui-kontrolliin-keppiin-ja-kuriin

Miksi USA ei halua riitaa Kiinan kanssa?

Miksi USA ei halua riitaa Kiinan kanssa?

1) Kiina on valtavan voimakas valtio, millä on sekä sotilaallista että taloudellista painoarvoa

Välillä kysytään sitä, että miksi Kiinan hallitusta ei kaadeta sotatoimien avulla, kuten esimerkiksi Vietnamissa sekä muutamissa muissa maissa yritettiin. Vastaus on se, että Kiina ei ole mikään Vietnam, vaan valtio, joka on varustanut asevoimat tehokkailla ydinaseilla, ja tämä estää mukavasti hyökkäyksen tähän maahan. Samoin se että Kiinan Kansantasavalta on maailman suurin talousalue, edesauttaa sitä, että Kiinan valtion johdon toimia katsotaan helpommin läpi sormien kuin esimerkiksi jonkun afrikkalaisen tai lähi-idässä sijaitsevan valtion johdon toimia.

Tai oikeastaan öljyn takia  rikkaat valtiot ovat välillä ollut paikka, missä käydään näyttämässä pakko demokratian toimivuutta. Eli jos valtiolla on luonnonvaroja, niin sen on pakko liittyä länsimaiseen tai Venäjän johtamaan rintamaan, koska paikalliset ihmiset eivät osaa noita luonnonvaroja käyttää. Ja myös Kiinan johto haluaa varmasti näille apajille.

1.2) Miksi Kiina tuo niin voimakkaasti esiin osaamistaan 5G-tekniikan saralla?

Kiinan voimakas ulostulo esimerkiksi 5G-tekniikan saralla varmasti on pantu merkille monissa maissa, ja se että kiinan hallitus yrittää tämän teknologian avulla lisätä vaikutusvaltaansa maailmalla on tietenkin myös merkille pantavaa. Samoin 5G -tekniikka antaa uuden mahdollisuuden kontrolloida automaattisia laitteita kuten etäohjattuja ohjuspattereita. Samoin tuon tekniikan avulla valvoa ihmisiä kaikkialla hyvin tehokkaasti.

 Samoin jos toiseen maahan toimitettuun verkkoon asennetaan vakoilu-ohjelmistoja tai niiden mikropiireihin kiinnitetään loogisia pommeja eli tietokoneviruksia tai niihin lisätään mahdollisuus formatoida nuo piirit käskystä, niin niiden avulla voidaan myös toisen valtion viestintää valvoa tai se voidaan tarvittaessa estää kokonaan. Kyseessä olisi metodi, mikä jättäisi kaikki vakoilusatelliitit varjoonsa.  Kiina on panostanut kovasti insinöörien kouluttamiseen, ja samoin se on pannut toimeen monia näyttäviä hankkeita, kuten kuulentoja, ja sen avulla tuon valtion epäillään kosiskelevan muita maita kehittämään kanssaan avaruustekniikkaa.

Kiinan tavoite on ollut se, että se yrittää saada saman aseman, kuin mitä Neuvostoliitolla oli aikoinaan. Kun Kiina sitten hakkeroinnin avulla hankki käyttöönsä länsimaista teknologiaa, niin edessä oli tilanne, missä Kiina lähes viikoittain esitteli uusia aseita, ja juuri asekaupoilla sen epäillään rahoittaneen koulutusohjelmansa, jolla länsimaisiin korkeakouluihin tuodaan kiinalaisia opiskelijoita opiskelemaan teknologian kehittämistä. Esimerkiksi kauan sitten käyty Iranin sekä Irakin välinen sota oli hyvä markkinointialusta kiinalaisille ohjuksille, joita ammuttiin paljon tankkereita vastaan. (https://fi.wikipedia.org/wiki/Irakin%E2%80%93Iranin_sota)

2) USA:n ongelma on että joka kerran kun se lähtee sotaan, niin sen omia miehiä vaarantuu


Yhdysvaltain ongelma on siinä, että joka kerran kun se lähtee sotaan, niin amerikkalaisten henki on vaarassa. Kiinan kanssa amerikkalaisten ongelma on siinä, että sota vaatisi joka tapauksessa miljoonien tai miljardien ihmisten hengen. Samoin USA ssa pelätään sitä, että jos se lähtee sotaan, niin silloin maailma kääntyy sitä itseään vastaan. Ydinaseet yhdessä maailman suurimman talousalueen kanssa takaa sen, että valtiota vastaan ei voimaa käytetä. Eikä kaikkia epädemokraattisia hallituksia voida lähteä kaatamaan pommien avulla.

Kun ajatellaan sitä, mitä esimerkiksi liberalismi pahimmillaan on, niin aina välillä käy niin, että myös demokratiaan pettyy aina joku. Ja pettymys tulee eteen silloin, jos järjestelmän vaihdos vie ihmisen ojasta allikkoon. Eli kuinka moni 1990-luvun aktivisteista, jotka ovat johtaneet tai ottaneet osaa silloisiin demokratia mielenosoituksiin ovat jääneet pois pyörästä. Eli aate minkä vuoksi he ovat kärsineet on jättänyt heidät pois siitä, mitä muut ovat saaneet.

Ja demokratia ei ole aate, tai alussa se oli aate, joka muuttui aatteesta hallinto malliksi. Demokratiassa voi ääniä ostaa rahalla, ja mainostilaa myymällä saadaan ne poliitikot, jotka tukevat tiettyjä toimijoita nostettua ylös. Jos demokratia olisi pornokatu, niin silloin Itä-Euroopassa olisi edelleen kommunistien valta voimissaan. Tällä tarkoitan että nämä asiat olivat joskus demokraattisen valtion lieveilmiöitä sekä tuntomerkkejä, joiden olemassaolo näytti kummassa saksassa ollaan. Joskus olen ajatellut, että jos itäblokin poliisi olisi tuon asian hyväksynyt, niin ehkä kommunistit olisivat vallassa.

3) USA:lla on yliedustus NATOssa, ja se tuo sille valtavasti lisää kuluja

Mutta USAn ongelma on siinä, että se on liian suuressa roolissa NATO:ssa. Samoin sen sotakoneisto on liian suuressa roolissa tuossa maassa. Ja se rasittaa tätä valtiota erittäin paljon. Jos USAa tai muita demokraattisia valtioita verrataan esimerkiksi Kiinaan, niin USAssa pitää kaikkien sota laitteita koskevien hankintojen sopia kongressille, kun taas  ei- demokraattisen valtion ei tarvitse kuin hankkia sen tuotteen, mitä se katsoo tarvitsevansa. Se että USa on NATO:n veturi maksaa sille todella paljon.

Eli sen pitää kehittää aseita sekä erityisesti tehdä raskaita päätöksiä. mitkä johtavat siihen, että valtio on helppoa leimata “maailman poliisiksi”, jonka raaka sotakoneisto ruhjoo pikkulapsia kappaleiksi. Kiinassa on myös ymmärretty se, että kaiken pitää myös näyttää hyvältä, joten esimerkiksi mielenosoituksia ei enää hajoteta suoraan mellakkapoliisien toimesta, vaan mielenosoittajat päästetään lähtemään kotiin, ja sitten vasta heidät käydään noutamassa.

Ja valtio on kuin heiluri. Liberaaleja vuosia seuraa poliitikko, joka lupaa järjestystä sekä suurta tulevaisuutta omalle maalle. Joka päivä joku kehittää uuden mallin päästäkseen valtaan. Kun takana on pitkä rauhan jakso, niin aletaan kysyä, mihin NATOa tai muita liittoja tarvitaan. Mikäli valtio eroaa puolustusliitosta, niin sen omia poikia ei tapeta missään muita maita koskevissa konflikteissa,  ja varmaan Venäjällä ja Kiinassa on käsitetty miten tuota argumenttia voidaan hyödyntää liittojen kaatamiseksi. Samoin pitää muistaa se, että ei-demokraattisten valtioiden johto varmasti haluaa paljon ulkomaisia vihollisia, joiden avulla se voi kääntää ihmisten huomion pois valtion sisäisistä asioista. Kansan yhtenäisyyden nimessä sitten saadaan kaikki uudistukset peruttua, kun kauheat ulkovallat uhkaavat maata niin armasta.

4) Kiinan sekä venäjän asevoimien iskukykyä on kasvatettu länsimaisen tekniikan avulla. 

Jos ajatellaan sitä että valtio aikoo rakentaa sota välineitä, niin sen ei kannata ryhtyä’ hankkimaan niitä suoraan muualta, ellei se sitten ole näiden valtioiden liittolainen. Kannattaa ennemminkin hankkia koulutusta sekä myös esimerkiksi CAD-ohjelmia, joilla noita välineitä voidaan valmistaa. Samoin esimerkiksi epidemioita voidaan käyttää tekosyynä, kun hankitaan suodattimia sekä muita varusteita, mitä laboratorioissa vaaditaan, jos niissä aiotaan tutkia esimerkiksi kemiallisia aseita, tai niiden valmistamista esimerkiksi bakteerien avulla.

Kun maailma kääntyi kohti liennytystä, niin Kiina saattoi käyttää tilaisuutta hyväkseen, ja ryhtyä kehittämään uusia välineitä, ja se tietenkin on kasvattanut kansanarmeijan iskuvoimaa. Samoin se että Kiina on tärkeä kauppakumppani tekee sen johdon arvostelemisesta vaikean. Esimerkiksi koronavirusta epäillään osittain keinoksi, millä kansanarmeija yrittää saada haltuunsa NBC (Nuclear, Biological and Chemical) sodankäyntiin tarvittavia suojavälineitä kuten suodattimia, joita nuo laboratoriot tarvitsevat, jotta niiden toiminta olisi turvallista.

Samoin jos tilanne muuttuu kaoottiseksi, niin silloin saattaa paikalle marssia mies, joka tarjoaa hyviä neuvoja, ja patriootti sitten saattaa vain jättää esimerkiksi ulkomaiset lainat maksamatta. Se varmasti uppoaa ihmisiin. Kun Neuvostoliiton presidentiksi nousi Vladimir Putin, niin hän asetti myös tavoitteekseen sen, että sen asevoimien iskukyky rakennetaan uudelleen, ja hän teki sen samalla tavoin kuin Kiina, eli hän hankki länsimaista pääomaa, millä sitten voitiin hankkia tietokoneita ja muita varusteita, mitä tarvitaan sotalaivojen sekä lentokoneiden ja tankkien piirtämiseen.

Lähde:
Essee: Kiina määrittelee uudelleen ihmisen onnellisuuden, eikä siihen kuulu vapaus  – USA:n pitäisi keksiä suunnitelma Kiinan pysäyttämiseksi
#uutisvahti

https://yle.fi/uutiset/3-11174452

Kuva: https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/2/23/The_Great_Wall_of_China_at_Jinshanling-edit.jpg/360px-The_Great_Wall_of_China_at_Jinshanling-edit.jpg

Puolueiden etiketistä sekä politiikasta

Puolueiden etiketistä sekä politiikasta

Poliittisia liikkeitä voidaan verrata johonkin rock-tähteen. Aluksi värikkäällä ja “kansaan vetoavalla” toiminnalla pyritään saamaan aikaan huomiota, ja sitten kun puolue alkaa menestyä, niin otetaan se kypsempi asenne, ja aletaan suorittaa “pientä” kurinpalautusta, mikä tarkoittaa sitä, että liian suoria mielipiteitä esittäneet henkilöt poistetaan järjestöstä, joka haluaa osoittaa kypsyyttä sekä päästä kabinettien verhojen taakse.

Puolueiden ongelma on se, että niiden pitää hankkia jäseniä, jotka maksavat niiden jäsenmaksuja, joista sitten katetaan näiden järjestöjen toiminnasta koituvat kustannukset. Ja varsinkin sinä vuonna, kun on vaalit menee puolueilta todella paljon rahaa poliittiseen mainontaan, koska sen pitää saada huomiota omille ehdokkailleen. Samoin toimitilat ja muut asiat ovat kalliita.

Mikäli puolueen jäsenet kirjoittavat somessa mitä huvittaa, niin se tuo puolueelle vaikeuksia, ja samoin jos puolueen jäsenet käyttäytyvät uhkaavasti, saattaa se aiheuttaa vakavia seurauksia, ja jos ministeri sitten lähtee tekemään maasta arjalaista tai ryhtyä sosialisoimaan omaisuutta, niin silloin saattaa käydä niin, että se vaikuttaa esimerkiksi ulkomaisiin sijoituksiin. Eli se että tuleeko maahamme ulkomaista pääomaa vai ei on siitä kiinni, luottaako ulkomainen sijoittaja maahamme.

Samoin jos haluamme ostaa sota-alan tuotteita, niin silloin niitä pitää jonkun meille tulla tarjoamaan. Se tarkoittaa sitä, että maamme edustaja esittää esimerkiksi lentokoneiden valmistajille tarjouspyynnön, minkä jälkeen koneen valmistaja sitten neuvottelee ensin oman maansa ministeriöiden kanssa siitä, millaisia järjestelmiä saa kyseiselle asiakkaalle tarjota. Ja jos silloin on tullut tuota maata vähän haukuttua, niin seurauksena saattaa olla paketti, mikä ei ole aivan sitä, mitä me haluaisimme.

Jos puolue haluaa saada valtaa, niin se voi joko pyrkiä itse saamaan yli 50% kansanedustajien paikoista. Tuolloin se voisi yksin säätää lakeja, tai sitten sen pitää pyrkiä saamaan muiden puolueiden tukea omille arvoilleen sekä aatteilleen. Mutta jos muita ei kiinnosta tehdä jonkun ryhmän kanssa yhteistyötä, niin silloin pitää ryhmän muuttua.

Se onko esimerkiksi yli 50% edustajien paikoista sitten oikeasti mahdollista tai realistista on asia, mitä pitää miettiä tarkasti. Esimerkiksi Gallupeissa on sellainen mahdollisuus, että ihmiset sanovat sen puolueen kiinnostavan heitä, mikä on ollut eniten televisiossa, eivätkä he ehkä sitten kuitenkaan tätä liikettä äänestä. Kukaan ei nimittäin halua vaikuttaa dementiapotilaalta kun hänelle soittaa gallup-yhtiö eikä myöntää sitä, että “ei nyt satu mieleen tulemaan yhtään edustajan nimeä”, joten sitten vastataan mitä sattuu mieleen tulemaan. Ja kukahan mahtaa olla se, jonka nimi komeilee ensimmäisenä ruudulla, kun avataan joku mediakanava.

Vaikka puolue olisi saamassa 20-25% äänistä, niin se on kuitenkin vielä pitkällä 51% äänimäärästä, joten sen takia pitää löytää uusi tapa päästä valtaan eli hallitukseen, missä tehdään päätöksiä siitä miten verorahoja käytetään. Jos kannatus ei ole vuosiin kohonnut, niin silloin voidaan sanoa, että puolue on vetänyt kaiken mitä se voi saada. Hallituspaikka sekä vastuullinen politiikka sitten saattaa tuoda lisää ääniä, mutta tässä huomautan, että tuolloin pitää politiikan miellyttää äänestäjiä. Äänestäjät ovat ne jotka päättävät siitä, kuka sitten menee parlamenttiin.

Hallituksessa ei kuitenkaan voi noudattaa samaa politiikkaa kuin mitä oppositiossa on noudatettu, koska siellä sitten rajoja asettaa esimerkiksi se, kuinka suuri valtion tulo-ja menoarvio on. Eli hallituksen ovien avauduttua siellä voi myös tehdä sellaisia asioita, joiden jälkeen ei puolueen enää tarvitse vähään aikaan lähteä vaalityötä tekemään sen pohjalta, että hallituksessa olisi paikkoja auki. Tämän on moni poliittinen liike kohdannut, ja pitkä vallassa olo kuluttaa liikkeen suosiota, mistä on tämänkin maan sekä myös naapurimaiden historiassa hyviä esimerkkejä.

Eli aluksi hankitaan huomiota, ja sitten lähdetään tekemään sitä realistista politiikkaa, mikä tarkoittaa sitä, että liian värikkäät sekä liian boheemit persoonat ikään kuin vain lähetään pois. Tuolloin puolueen johto sitten voi huoleti odottaa myös sitä, että muut hyväksyvät sen neuvottelupöytään.

Alkoholia ihannoidaan turhan paljon maassamme

Alkoholia ihannoidaan turhan paljon maassamme


Suomessa alkoholia on perinteisesti saanut myydä vain valtion omistamassa monopolissa, ja tätä lakia on aikoinaan perusteltu sillä, että näin alkoholi saadaan pidettyä pois ongelmakäyttäjien käsistä. Ongelma vain on se, että alkoholin ongelmakäyttäjiä ei kiinnosta se, miltä he näyttävät tai miten heihin suhtaudutaan. Heille riittää vain se, että he saavat alkoholia, eikä muulla ole väliä. Suomessa alkoholiin liittyy paljon glooriaa sekä sitä pidetään joissakin piireissä aikuisuuden merkkinä, mikä tekee siitä kiehtovan tuotteen. 

Kiehtovuus lisää kulutusta, sekä samalla myös aiheuttaa ongelmia. Se mitä maassamme on kautta aikojen tehty on se, että alkoholimonopoli on ollut kaksijakoisen tehtävän edessä, eli sen on pitänyt valistaa kansaa viinan vaaroista, mutta samalla myös tehdä voittoa. Maassamme alkoholiin on myös muissa asioissa suhtauduttu erittäin kaksijakoisesti. Aikoinaan kieltolakia rikkovia  gangstereita sekä trokareita ihailtiin ja heistä tehtiin jopa kansallissankareita, kun he salakuljettivat viinaa virosta suomen puolelle. 

Mikäli ajatellaan että amerikassa ihmisiä rikastui kieltolain ansiosta esimerkiksi järjestämällä ryyppy matkoja Kanadan puolelle, ja samalla esimerkiksi alkoholin salakuljetuksella, niin silloin mieleen tulee se, että moniko taloudellinen pesämuna luotiin kieltolain aikana suomessa kuljettamalla viinaa virosta? Eli maassamme ei ehkä esiintynyt samanlaista väkivaltaa kuin amerikassa, mutta viina velan perinnässä varmasti on käytetty hyvin ikäviä otteita. 

Kun maamme alkoholimonopoli luotiin, niin alkoholista tehtiin samalla hyväksyttävä osa aikuisten sosiaalista elämää. Eli alkoholi yhdistettiin aikuisuuteen, mikä näkyi varsinkin alkoholin mainonnassa. Jos ajatellaan sitä, että varsinkin virvoitusjuoman kaltaisia alkoholijuomia markkinoidaan paikoissa, missä on paljon lapsia sekä nuoria, niin he varmasti ainakin kokeilevat helpommin noita juomia, jotka maistuvat hyvältä. 

Hyvin harva ihminen on kokeillut ensimmäisellä kerralla väkeviä alkoholijuomia, jotka maistuvat pahalta. Yleensä tie riippuvuuteen vie ikään kuin hiipimällä, ja sen takia esimerkiksi reitti katuojaan alkaa joidenkin kohdalla siideristä. Mutta kiehtovuus lisää kysyntää. Eli kuten tiedämme, niin kielletty hedelmä kiehtoo, ja yksi syy siihen, miksi täysi-ikäisyyttä odotetaan on ainakin joissain piireissä mahdollisuus ostaa alkoholia, koska se on ennen tätä ollut vain aikuisille varattua huvia. 

Joten sen takia alkoholia on pidetty joissakin piireissä aikuisen merkkinä. Sukujuhlissa on vasta täysi-ikäisille annettu alkoholia, ja se on ollut ikään kuin passi siihen, että pääsee mukaan aikuisten keskusteluihin. Jos alkoholi olisi luonnollinen osa elämää, kuten se on joissakin muissa maissa, niin siihen ei liittyisi sellaista glooriaa, mitä siihen liittyy meidän maassamme, jossa raittiuden nimissä on pidetty pystyssä kansallista alkoholimonopolia, jonka kaksijakoinen tehtävä on ollut tehdä mahdolisimman suurta voittoa sekä samalla myös kampanjoida alkoholia vastaan. 


Liite: https://yle.fi/uutiset/3-11230952

Biologisten aseiden kehityksestä

Biologisten aseiden kehityksestä

Se voidaanko epidemioita estää esimerkiksi sulkemalla rajat on väläytetty ratkaisuksi sille, että epidemiat saadaan pidettyä kurissa. Ongelma on siinä, että jokaisella taudilla on itämisaika, mikä sitten määräytyy taudin mukaan. Jos itämisaika on kolmesta neljään vuorokautta, niin silloin ihminen saadessaan taudin ehtii kuljettaa taudinaiheuttajat toiselle puolen maailmaa, ennen kuin ensimmäiset oireet ilmaantuvat.

Ja lentokoneen kaltaiset suljetut tilat ovat erinomainen ympäristö taudin leviämiseksi, koska ihmiset ovat siellä lähellä toisiaan. Silloin organismi pääsee siirtymään vaivatta henkilöstä toiseen. Eli yksi ihminen joka sairastaa jotain tautia voi siirtää tartunnan useisiin ihmisiin ympärillään, ja ongelma on se, että esimerkiksi syljen kautta saatava tartunta tulee usein nimenomaan viimeisenä iltana, kun “pojat lähtevät kaupungille”.

Biologisten aseiden kehittäminen on kiellettyä kansainvälisillä sopimuksilla, mutta sama koskee myös esimerkiksi ydinaseita sekä muita massatuhon välineitä kuten kaasuaseita, mutta monilla mailla on näitä välineitä varastossaan. Eli se että sopimuksia tehdään ei tarkoita sitä, että näitä aseita ei kehitetä. 

Mikään valtio maailmassa ei ole myöntänyt sillä olevan toiminnassa olevaa biologisen aseen tuotantoon tarkoitettua laboratoriota. Mutta kuitenkin biologiset aseet ovat houkutteleva ratkaisu, koska niiden avulla tehty kansanmurha voidaan helposti peittää ihmisiltä. Eli tuolloin tarkoituksellisesti irti päästettyä epidemiaa sanotaan luonnolliseksi, ja yleensä biologisten aseiden käyttöä koskevissa simulaatioissa on ajateltu, että aseiden käyttäjä käyttäisi luonnossa esiintyviä organismeja.

Biologisen aseen kieltosopimuksen valvonta perustuu siihen, että luonnosta kerätään bakteereja sekä viruksia, ja niiden perimäainesta sekä erityisesti  sitä millaisia jaksoja siihen on liittynyt muista lajeista käytetään hyväksi siihen, että viruksen tie ihmiseen saadaan selville. Jos eteen tulee virus, missä ei ole ollenkaan jälkeä mistään muista lajeista, niin silloin voidaan esittää hypoteesi keinotekoisesta viruksesta.

Viruksen perimä-aines muuttuu sen kulkeutuessa väli-isännän kautta uuteen lajiin, eli kun virus saastuttaa jonkun eläimen, niin sen perimään tallentuu emäsjaksoja jokaisesta väli-isännästä. Jos lähdetään puimaan virusten käyttöä suoraan biologisena aseena, niin varsinaisesti kyse on liian vaarallisesta välineestä. Yleensä biologisia komponentteja ei käytetä suoraan esimerkiksi aseina, koska epidemiat ovat vaikeasti hallittavissa, ja yleensä bioaseet ovat erilaisia bakteereita, joiden hallinta esimerkiksi antibioottien avulla on helpompaa. Tai sitten biologisia komponentteja käytetään erilaisten kemikaalien tuotantoon, joista yksi on botuliini.

Se että virus olisi lähtenyt karkuun biologisia aseita kehittävistä laboratorioista on vaikeaa todistaa, koska nämä laboratoriot ovat aivan samanlaisia laboratorioita kuin kaikki muutkin laboratoriot. Eli se miten biologinen ase eroaa luonnollisesta epidemiasta on se, että biologisessa sodankäynnissä ihminen tai eläin injektoidaan tahallaan organismilla, mitä sen pitäisi levittää ympäriinsä.

Historian aikana esimerkiksi kurtisaaneja on injektoitu syfiliksellä ja lähetetty myymään seksipalveluita vihollisen sotilaille tai kuninkaille.

Jos halutaan luoda biologinen ase, niin silloin riittää se, että organismeja laitetaan kranaattiin ja se ammutaan vihollisen päälle. Tai sitten voidaan käyttää esimerkiksi erilaisia sumuttimia, joita käytetään normaalisti kemikaalien sumuttamiseen. Yleensä kyseessä on siten jalostettu organismi, että populaatiosta on tuhottu heikot yksilöt toistuvan UV-säteilytyksen tai antibiootti-annosten avulla, jolloin vain vahvat bakteerit jäävät henkiin.

On puhuttu siitä, että nanotekniikan avulla olisi luotu keinotekoisia viruksia, mutta siitä ei ole löytynyt todisteita. Kuitenkin biologinen ase on kaikkein julmin massatuhon väline, koska sitä vastaan voidaan omat joukot rokottaa. Ja tuo asia saa aikaan sen, että ihmiset pelkäävät näitä aseita aivan oikeasti.

Miksi koronavirus on niin ihmeellinen?

Miksi koronavirus on niin ihmeellinen?

Jos viruksen perimäaines on ehjä, niin silloin se voi tartuttaa ihmisen

Jos viruksen perimäaines pysyy kunnossa, niin silloin se saattaa kyetä tartuttamaan ihmisiä myös esimerkiksi tekstiilin välityksellä, mutta jos tekstiili käsitellään ultraviolettivalolla, niin silloin sen kautta elinvoimaisen viruksen ei pitäisi voida siirtyä ihmiseen. Koronavirus on kuitenkin virus, millä on melko mutkikas rakenne, joten se ei sen takia ole kaikkein tehokkaimmin leviävä virus tyyppi, koska sen rakenteen muodostumiseen menee jonkin verran aikaa. Sitä että montako koronavirusta tarvitaan ihmisen infektoitumisen aiheuttamiseen en tiedä.

Taas puhutaan siitä, kuinka koronavirus tuhoaa maailmankaupan sekä lamauttaa Kiinan talouden. Vaikka sanotaan että kiinalaisissa sohvissa ei tuota virusta ole, niin jos virus organismi leviää esimerkiksi pisaratartuntana, ja sillä on monimutkainen ja kova proteiinikuori, niin silloin se voi aiheuttaa tartuntoja hyvinkin erilaisista paikoista, ja se mikä riittää tartunnan välittämiseen on se, että viruksen perimä-aines pysyy kunnossa.

Jos viruksen rakenne on kaksiosainen, niin silloin sen DNA- tai RNA-molekyyli voi säilyä vahingoittumattomana hyvinkin pitkiä aikoja. Jos viruksen perimä on suljettu sisäkkäisten proteiinien sisään, niin silloin se kykenee infektoimaan myös syöjäsoluja, koska niiden sisältämä entsyymi ei kykene tuhoamaan viruksen perimä-ainesta. Perimäaines on itse asiassa tietokoneohjelma, joka on tallennettu kemialliseen muotoon. Ja jos solun pitää ohjata jotain sen elintä eli soluorganellia, niin silloin se valmistaa sen tumassa RNA-molekyylin niistä emäs pareista, joita se tarvitsee ohjauskäskyn antamiseen, ja siirtää sen soluorganelliin, missä se luetaan ja sen antama ohjauskäsky pannaan toimeen.

Se mikä tekee RNA-viruksen aiheuttamasta infektiosta vaarallisen on se, että kyseistä molekyyliä käytetään solussa sen elinten- eli soluorganellien ohjaamiseen. RNA-molekyyli siis siirtyy soluorganellien sisään ja ottaa ne hallintaan, mikä saa aikaan sen että solu alkaa tuottaa virusten kopioita ilman, että sen tuman DNA muuttuu. Ja solu saattaa tuottaa viruksia pitkäänkin ennen kuin immuunipuolustus huomaa sen, koska solun pinta-antigeenissa ei tapahdu muutoksia.

Media tehostaa koronaviruksen vaikutusta yhteiskuntaan

Usein on kysytty, miksi koronavirus on erilainen kuin entiset virukset? Se mikä tekee koronaviruksesta erilaisen kuin aikaisemmista epidemioista on media. SARS sekä korona ovat viruksia, joita on kaikkialla luonnossa. Ja nämä virukset eivät ole ensimmäiset, jotka aiheuttavat pandemioita, joten mikä niistä tekee erikoisen?

Se että mediassa voidaan suoraan seurata reaaliajassa sitä, miten epidemia etenee, ja missä noita infektioita on tavattu. Nopea tiedonvälitys on mielenkiintoinen asia, mikä tietenkin tuo ihmisten eteen sitä paljon kaivattua tietoa, mutta sitten tietenkin pitää muistaa se, että esimerkiksi tietoa pitää aina etsiä luotettavalta taholta, mikä on esimerkiksi viranomaisten kotisivut, eli kaikkeen mitä sosiaalisessa mediassa kirjoitetaan ei kannata uskoa.

Uutisointia koronaviruksesta tietenkin tehostaa se, että maailmalla ei tapahdu kovin paljon mullistavia asioita. Sen takia tällaisista epidemioista kirjoitetaan paljon helpommin, ja se tietenkin lisää uutisoinnin tehoa. Mutta kuten tiedämme, niin salailu sekä peittely lisäävät aina erilaisia salaliittoteorioita, ja koska Kiina ei ole avoin yhteiskunta, niin silloin aina herää kysymyksiä esimerkiksi siitä, että montako kertaa siellä edes on ollut tällaisia epidemioita, joista vain ei olla kerrottu ihmisille? Tai montako kertaa on ollut liikkeellä pandemioita, joista ei olla koskaan edes kerrottu, koska niitä ei olla havaittu?

Mikä on tieteellistä ja mikä ei? Eli kirjoitus pseudotieteestä sekä pandemiasta

Mikä on tieteellistä ja mikä ei? Eli kirjoitus pseudotieteestä sekä pandemiasta

Siis mitä tiede on? Tämän määritelmän mukaan tiede on kriittistä, neutraalia, mikä tarkoittaa että se ei ole tahallaan tarkoituksenhakuista sekä harhaan johtavaa, ja siinä pyritään neutraaliin ilmaisuun sekä tulokseen. Tai oikeastaan tiede on monissa tapauksissa tarkoituksenhakuista, jos tutkimuksen tarkoitus on osoittaa joku asia todeksi tai vääräksi, mutta silloin pitää kuitenkin työn perustua siihen, mitä todisteet asiasta sanovat. Se että mediassa kirjoitetaan paljon jostain asiasta saattaa johtaa paniikkiin. Kuitenkin on parempi, että totuus kerrotaan julkisesti, niin että kertojana on luotettava taho kuten valtiovallan edustaja kuin että huhujen annetaan velloa. Joskus tieto tulee taholta, mistä sitä ei toivoisi saavan, mutta tuolloin pitää kyseinen tieto tarkistaa ja jos se sattuu olemaan totta, niin se pitää julkistaa kokonaisuudessaan.

Lähteen kirjoittajan kansallisuus tai muu asia ei saa vaikuttaa siihen, mitä tutkijat esittävät jostain asiasta. Kuitenkin lähdettä pitää aina arvioida kriittisesti, mikä tarkoittaa sitä, että samasta aiheesta on etsittävä useita lähteitä, joista voidaan sitten kaivaa se, että onko tapahtuma tai asia totta vai tarua. Se että tutkimus tehdään jossain tietyssä maassa ei tee tutkimuksesta joka kerran epäpätevää.

Kun lähdetään tekemään selvitystä sellaisesta asiasta kuin pandemia, mikä tarkoittaa globaalia epidemiaa, niin silloin ei saa vihollista eli virusta tai bakteeria demonisoida, eli siitä ei saa tehdä sen pahempaa kuin mitä se on. Siis mikä tekee pandemiasta vaarallisen on se, että siinä taudin pesäkkeitä ilmestyy joka puolelle maapalloa. Eli pandemiassa ei ole kyse siitä, että tauti olisi yhtään sen vaarallisempi kuin muuten, mutta taudin suuri esiintymisalue sekä leviäminen erityisesti lentomatkustamisen kautta tekee siitä vaarallisen.

Tuolloin on paras lähteä siitä, että jos kyse on viruksesta, niin sitä ei ole helppoa tuhota kemikaaleilla, koska tällä oliolla ei ole omaa aineenvaihduntaa. Se on vain perimäaines, mitä ympäröi proteiini vaippa, mikä suojaa viruksen perimää. Sen takia antibiootit eivät tehoa virukseen, joka lisääntyy ottamalla jonkun solun hallintaansa. UV-valo sen sijaan on virukselle vaarallista. Kuitenkin jos antibiootteja käytetään väärin, niin myös bakteereista voidaan tehdä oikea riesa.

Kun mediassa lähetään puimaan sitä, miten näistä asioista pitäisi kertoa on se, että tiedon, mitä jaetaan pitää olla oikeaa sekä varmennettua. Kaikkein pahinta mitä voidaan tehdä on kirjoittaa esimerkiksi siitä, että antibioottien heittäminen luontoon saisi epidemian laantumaan. Jos näin toimitaan, niin silloin bakteerit alkavat muuttua alitehoisten antibioottien avulla niin että ne kestävät paremmin lääkkeitä. Tuon takia antibioottien levittäminen tai kuurin keskeyttäminen ennenaikaisesti on erittäin vaarallista, koska tuolloin jäljelle jää bakteerien kaikkein vahvin populaatio, mikä sitten saa aikaan sen, että joudutaan valmistamaan uusia sekä tehokkaampia antibiootteja.

Tieteelliseen todistamiseen kuuluu se, että kirjoittaja kirjoittaa artikkelinsa sillä tavalla, että jos jotain asiaa ei saa tehdä, niin syy tähän pitää selittää. Kun aikoinaan internet yleistyi, niin tietenkin opinnäytetyöt tuntuivat aluksi helpolta asialta, kun riitti että opiskelija vain avasi netin, ja siitä vain etsi asiaan kuuluvat kotisivut. Kuitenkin asiassa on myös kääntöpuoli, ja se on se, että kuka vain voi kirjoittaa internetiin mitä vain. Eli joskus artikkelit mitä on kirjoitettu nettiin ovat oikeastaan pahinta mahdollista pseudotiedettä. Termi pseudotiede tarkoittaa sitä, että kyseinen asia on perusteltu näennäisen oikealla tavalla, mutta lähteitä käytetään valikoiden, niin että vain omaa poliittista tai muuta näkemystä edustavia tekstejä on valittu, tai lähteiden sisältöä on yritetty manipuloida tukemaan jonkun poliittisen tai muun ryhmän virallista mielipidettä.

Joskus taas muutama väärin käsitetty lause tai mainos saa aikaan sen, että aivan oikea tieteen harjoittajien ammattikunta saa ikävän maineen. Yksi tällainen tapaus on luontaistuotteet, joita on markkinoitu lääkkeinä, ja tietenkin myös erilaisia luontaisterapioita on ymmärretty väärin. Eli esimerkiksi vitamiinien saanti on jokaiselle ihmiselle hyvin tärkeä asia, mutta lääkkeitä nämä valmisteet eivät ole. Samoin oikea ravintoterapia sekoitetaan usein luotais terapioihin, joiden joukossa on varmasti aivan oikeaa tarkoituksenhakuista pseudotiedettä.

Mikäli ihminen ei saa tarpeeksi vitamiineja, niin hän sairastuu esimerkiksi keripukkiin, mutta jos vitamiinien avulla sitten yritetään saada apua syöpään, niin silloin mennään hyvin pitkälle sinne, missä voidaan puhua siitä, että ihminen on vaarallisten asioiden kanssa tekemisissä. Eli vitamiinien puutos saa varmasti aikaan ei-toivottuja reaktioita, mutta kuitenkaan mitään syöpälääkkeitä nämä eivät korvaa. Ja kuitenkin myös syöpähoitojen aikana ihmisen pitää syödä tarpeeksi vitamiineja, että muita sairauksia ei tule sen takia, että vitamiineja on liian vähän, ja ne aiheuttavat puutostauteja.

Syöpähoidoissa tarkoituksenhakuinen pseudotiede tarkoittaa sitä, että syöpälääkkeet sekä muut hoidot kuten sädehoito jätetään täyttämättä, ja niiden sijasta syödään pelkkiä kipulääkkeitä, mikä varmasti johtaa kuolemaan. Tuolloin lääkäri tai henkilö, joka on tämän asian tehnyt saa syytteen murhasta.

Jos ajatellaan esimerkiksi bakteerien aiheuttavan sairauksia, niin tietenkin silloin mieleen ei ehkä tule se, että myös ihmisen oma bakteerikanta saattaa aiheuttaa hyvin vakavia infektioita, jos bakteeri sattuu siirtymään väärään paikkaan. Eli suolen bakteerit saattavat surmata ihmisen, jos niitä pääsee verenkiertoon tai keuhkoihin, vaikka suolessa ne ovat hyödyksi ihmiselle, koska nuo bakteerit käsittelevät ruokaa siten, että se voidaan toimittaa soluihin ravinteeksi.

Samoin terapiat ovat asia erikseen. Jos väärään sairauteen saa väärää terapiaa, niin silloin varmasti asiat kääntyvät väärään suuntaan. Esimerkiksi joku aloe-vera terapia mikä on tarkoitettu tuomaan hyvää oloa ei varmasti ole sopivaa esimerkiksi syöpää sairastavan henkilön pääasialliseksi syöpä terapiaksi, vaikka siitä ehkä hyvän olon saisikin. Tai ehkä hieronta ei ole paikallaan silloin kun ihmisellä on selkärangan vaurio, vaikka se ehkä sopii muissa tapauksissa terapiaksi. Syöpälääkkeet eivät ole tietenkään mikään antibioottien vaihtoehto, ja siksi esimerkiksi angiinan hoitoon pitää käyttää aivan muita lääkkeitä kuin kovan luokan sytostaatteja.

Koronavirus sekä media epidemia

Koronavirus sekä media epidemia

Mediassa jaetaan usein väärää tietoa siitä, että miten esimerkiksi juuri koronavirus leviää, ja yksi asia mikä tietenkin pitää tietää on se, että miten kyseinen virus leviää. Se että jos puhutaan siitä, että virus on sellaisessa paikassa, missä se on suojassa säteilyltä sekä kemialliselta rasitukselta, niin se voi tartuttaa ihmisen, jos joku koskee siihen kädellä, missä on haava.

En tiedä että kuinka pitkään koronavirus pysyy elävänä ilman vaikutuksen alaisena, mutta sillä on monimutkainen proteiinikuori, mikä saa aikaan sen, että viruksen perimäaines on suojassa. Jos koronavirus tarttuu pisaratartuntana, niin silloin se ei tartu sen helpommin kuin influenssavirus.

Jos virusta verrataan bakteerin, niin ongelma on siinä, että viruksella ei ole omaa aineenvaihduntaa. Sen takia niiden tuhoaminen on niin vaikeaa. Eli termi “elävä virus” tarkoittaa virusta, joka voi siirtää oman perimäaineksen soluun.

Käsien pesu on aina tärkeää, ja se poistaa viruksen iholta. Jos ajatellaan sitä, että virus tarttuu jostain pinnalta, niin silloin tartunta sattuu niin, että pinnalla oleva elävä virus siirtyy ihmisen elimistöön haavan kautta. Infektioissa on sellainen ongelma että yksikin ihminen joka on infektoitunut voi levittää organismia edelleen.

Suojanaamareiden käyttö on sikäli ongelmallista, että paperilaput kasvojen edessä eivät suojaa virukselta ainakaan kovin hyvin. Eli pienet sylki pisarat läpäisevät kasvojen edessä olevan paperilapun helposti, ja sen takia virus kulkeutuu elimistöön hengitysteiden kautta, ja saattaa infektoida henkilön.

Pahin mahdollinen tilanne on se, että jos ihmisellä on tuollainen virus, ja hän lainaa kaasunaamaria toiselle, niin silloin naamarin välityksellä siirtyy viruksia myös toisen ihmisen elimistöön.  Kaasunaamareiden käyttö  vaatii sitä, että käytön välillä maski puhdistetaan oikein, eli siihen kohdennetaan voimakasta UV-valoa, mikä saa aikaan sen, että viruksen perimäaines tuhoutuu. Ja tuolloin UV-valo pitää kohdistaa kaikkiin kohtiin maskia, jotta sen suodattimien taakse jääneet virukset voidaan tuhota. Samoin tilat missä oleskellaan pitää tietenkin suojata sellaisilla suodattimilla, jotka poistavat virukset ilmasta.

Sosiaalinen status ja ansioluettelo

Sosiaalinen status ja ansioluettelo

Mielenkiintoinen seikka esimerkiksi siitä, että kun olemme käymässä Stockmannilla, niin kun meiltä kysytään puhelimessa että missä olemme, niin vastaamme “Stockalla”, mutta kun olemme Alepassa, niin vastaamme “kaupassa”. Eli mitä tästä voimme päätellä? Stockmann tuo ihmiselle sosiaalista statusta, ja sen takia korostamme tätä paikkaa, kun taas Alepa tuo mieleen sellaisen arkipäiväisen asian, mitä ei sen kummemmin lähdetä pohtimaan tai purkamaan.

Kun tämän sosiaalisen statuksen siirtää työhakemukseen sekä CV:hen, niin näitä asioita käsiteltäessä ei yleensä muisteta sitä, että hakemus ja CV ovat oikeastaan suoraan verrattavissa sosiaaliseen mediaan. Jokainen meistä yrittää aina parhaansa mukaan saada aikaan parhaan mahdollisen kuvan toisen mielessä, ja siksi näitä asioita kannattaa muistella siten, että kuka vain osaa taiteilla itsestään osaavan tuntuisen kuvan.

Mutta sitten aika näyttää osaako ihminen tehdä työtä, johon hänet on palkattu. Alakohtainen työkokemus sekä myös esimies, ja luottamustehtävät ovat olleet kautta aikojen sellaisia valtteja, joiden avulla kuka tahansa voi olettaa pääsevänsä uuteen työpaikkaan, ja sitä kautta sitten tulee muutamia rivejä lisää siihen upeaan CV:hen.

Kun CV on täynnä erilaisia nimekkäitä yhtiöitä sekä hyvän näköisiä tehtäviä, niin se näyttää ja tuntuu todella hyvältä. CV on todella hyvä markkinointiväline työmarkkinoilla, mutta jos työpaikkoja on paljon, niin kai siihen joku syy löytyy. Ja jos jokainen työsuhde on päättynyt erottamiseen, niin silloin tietenkin voidaan kysyä, että onko työnantajille tullut luvattua vähän liikaa, ja siksi työsuhde on katkaistu? Tuo asia on sellainen, että liikaa ei toki saa CV:ssäkään luvata.

Mutta mitä sitten vastavalmistunut kirjoittaa CV:hen? Kun ajatellaan sitä, että myös vastavalmistuneen pitäisi saada joskus kokeilla sitä työtä, mihin hänet on koulutettu, vaikka tietenkin parempi on palkata koodari Intiasta. Kaikilla työtehtävillä on niin kiire, että koskaan ei tuollaisen vastavalmistuneen kanssa ehditä tekemään yhtään mitään. Mutta liike-elämässä aika on rahaa, ja tietenkin kaikille on mukavinta, jos vastavalmistunut on esimerkiksi siivoamassa pöytiä, koska silloin hänelle ei tarvitse paljastaa liikesalaisuuksia tai muuta salaista tietoa.

Eli miten ihminen edes voi saada mitään sellaista työtä, mistä voisi saada jotain muuta kuin rätin käteen? Työelämän vaatimukset ovat niin korkeat, että mitään vastavalmistunutta ei koskaan edes voi saada mitään sellaista työtä, missä voi päästä esimieheksi, tai kehittyä asiantuntijaksi. Silloin omat taidot vanhenevat, ja ne koodaus kurssit on käyty aivan turhan takia. 

No aina voi panostaa kieliin sekä sellaiseen osaamiseen, mikä on riippuvainen vain omasta itsestä. Kielitaito esimerkiksi ei voi koskaan vanhentua, ja siksi se on asia, mitä kannattaa kehittää. Kielitaitoista henkilöä on vaikeaa korvata uudella, varsinkin jos ihminen osaa sujuvasti kommunikoida jollain vieraalla kielellä. Silloin korvaavan henkilön pitää omata samat taidot kuin henkilö, joka on lukenut koko ikänsä esimerkiksi englantia tai saksaa, jolloin uuden henkilön palkkaaminen hänen tilalleen voi olla vaikeaa, koska vieraita kieliä ei opita kovin nopeasti.

YO-kirjoitukset sekä stressi

YO-kirjoitukset sekä stressi

YO-kirjoituksiin pitää asennoitua oikein. Sinne tulee YO-kokelas, joka on tehnyt valtavasti työtä, joten sinne ei tule “vaan abiturientti”, vaan oman elämänsä päähenkilö, sankari, jolla on nyt tilaisuus näyttää kypsyyttään kaikille, jotka hänet tuntevat. Kirjoituksiin tulee tuleva lääkäri, lakimies tai tutkija, ihan miten vain. Mutta yksi asia on yhteistä heille, heistä tulee jotain tähän maailmaan. Heistä voi tulla uusia Einsteineja, Rutherfordeja tai Tesloja, ja tuolloin heidän pitää tuntea vastuu siitä, mitä he tekevät.

Ihmisen pahin vihollinen on pelko sekä se että suhtautuu omaan tuotokseen liian kriittisesti, eli ihminen on liian kriittinen itseään kohtaan. Tietenkin itsekritiikkiä pitää olla, ja se että kirjoittaessaan tekstiä sekä tuottaessaan muita vastauksia pitää miettiä, että onko vastaus sellainen, että sen voisi lukea tai esitellä omalle äidille. Toisin sanoen YO-kirjoitusta voidaan ajatella siten, että siinä kirjoitetaan hakemusta opettajalle, joka ottaa sitten opiskelemaan yliopistoon tai muuhun korkeakouluun. Kuitenkin kaikkein pahin virhe, mitä tuossa paikassa eli YO-kirjoitus salissa voi ihminen tehdä on jättää vastaamatta kysymykseen, ja silloin vastauksesta saatu pistemäärä on tietenkin nolla. Kun ylioppilaskirjoituksissa vastataan kysymyksiin, niin vastauskieli on se, millä kysymys esitetään.

Silloin kun ihminen tulee kirjoituksiin, niin silloin asiaan kannattaa ehkä suhtautua niin, että se on aivan tavallinen koetilaisuus, missä ihminen on käynyt varmaan tuhat kertaa ennenkin. Stressi on tietenkin tavallista tällaisessa tilanteessa, mutta kuitenkin ylilatautuminen on asia, mikä sitten saa aikaan sen, että kirjoitukset menevät pieleen. Jos ihminen lukee koko edellisen yön tai valvoo jostain syystä aamuun asti, niin silloin kokeeseen tullaan väsyneenä, mikä varmasti vaikuttaa negatiivisesti YO-kirjoituksiin.

Eli kotona ei kannata koskaan ruveta ainakaan riitelemään ennen kirjoituksia, koska yksi asia mikä varmasti vaikuttaa kirjoitusten kulkuun on mieliala, mikä saa aikaan sitten sen, että kirjoituksissa ryhdytään miettimään muita asioita kuin niitä vastauksia. Tämä tarkoittaa sitä, että kysymys sekä vastaus ovat YO-kokeessa niitä ainoita mielenkiintoisia asioita, eikä siellä tarvitse ryhtyä miettimään, mitä muut tekevät esimerkiksi paikallisessa supermarketissa tai kyseisessä tilaisuudessa, elleivät nämä asiat liity siihen, mitä kokelas aikoo vastata.

Kokeessa vastaaja itse on oman elämänsä päähenkilö, ja siellä tuolissa istuu vain se abiturientti eli YO-kokelas, joka vastaa papereilla esitettyyn kysymykseen. Ja silloin asenteen tulee olla se, että vastaus kirjoitetaan YO-lautakunnalle, joka tekee niiden mukaan päätöksen siitä, että pääseekö henkilö lukemaan yliopistoon vai ei. Olen jostain nähnyt kommentteja siitä, kuinka helposti yliopistoon pääsee, ja tietenkin on hienoa nähdä että ihminen on älykäs sekä lahjakas, mutta kuitenkin voidaan huomauttaa siitä, että kaikilla on kuitenkin mahdollisuus kirjoittaa lukiossa ylioppilaaksi, ja tietenkään yksi ihminen ei tiedekuntaa tee.

Eli myös ne jotka joutuvat hieman näkemään vaivaa saavat osallistua kirjoituksiin, ja he ehkä pääsevät kilpailemaan niistä paikoista, jotka jäävät sellaisilta huippuluokan ylioppilailta yli, ja tietenkin se aiheuttaa sen, että yliopistossa on vähän kaiken näköisiä ihmisiä. Mutta tietenkin sellainen uudesti syntynyt Einstein tai joku muu nero joutuu myös osoittamaan nerouttaan ylioppilaskirjoituksissa, jos hän mielii lähteä opiskelemaan tähän paikkaan. Se mikä itseäni joskus mietityttää on se, että miksi tuollaiset huippulahjakkuudet itkevät aina siitä, että heidän ryhmänsä ovat niin kauhean isoja?

Johtuuko se siitä, että nämä henkilöt eivät silloin saa tarvitsemaansa ohjausta. Mutta toisaalta, jos he ovat niin kauhean hyviä kaikessa, niin miksi he sitten tarvitsevat henkilökohtaisia tapaamisia opettajien kanssa? Jos tuolla kahviloissa kuultuja tarinoita on uskominen, niin silloin tietenkin mieleen tulee se, että jos ihminen itse asiassa opiskelee etänä niin miksi hän kysyy kaiken aikaa neuvoa. Tai siltä ainakin tuntuu, kun kuuntelee ihmisten keskusteluja siitä, kuinka “Se ja se opiskelija käy siinä ja siinä työssä, ja ansaitsee valtavan hyvin”.


Onnea sellaiselle opiskelijalle joka osaa esimerkiksi koodata tietokoneohjelmia yhden kurssin jälkeen, mutta kaikilla ei ole mahdollisuutta hankkia niitä loistavia työpaikkoja koko vuodeksi, kun heidän CV:nsä tai hakemuksensa ei miellytä työnantajia, vaan he joutuvat käymään sitä koulua sekä osallistumaan lähiopetukseen, koska he tarvitsevat niitä opintopisteitä saadakseen opintotukea, koska heille ei ole tarjolla kuin jotain keikkatyötä pari päivää kuukaudessa, joten siksi joku joutuu aina myös gradun eli opinnäytetyön tekemään. Eli jotkut ihmiset tarvitsevat myös sen lopun koulutuksen, kun heidän olemuksensa ei miellytä työnantajia ilman merkintää suoritetusta tutkinnosta. Mutta nämä asiat tulevat sitten tulevaisuudessa esille, ja ensin pitää läpäistä kirjoitukset. Joten älkää lopettako kesken, ja “good luck, students”.

Jatulintarhat sekä Suomen muut arvoitukset

Nauvon Jatulintarha

Jatulintarhat sekä Suomen muut arvoitukset

Kuka on muuten kuullut sanan “Jatulintarha”. Jatulintarhat ovat eräänlaisia labyrinttejä, joiden tarkoitusta on vaikea lähteä arvioimaan, mutta kuten jotkut uskovat  niin muuallakin Euroopassa on ollut vastaavia labyrinttejä, mutta ne on tuhottu osana kristinuskon juurruttamista. Ja ehkä se että täällä Suomessa noita outoja kuvioita on eniten maailmassa johtuu siitä, että papit tekivät helpommin myönnytyksiä täällä kuin jossain saksassa tai ranskassa, koska esimerkiksi sotilaita oli vähemmän, ja siksi aivan joka asiaan ei edes haluttu puuttua. Tai sitten noita kuvioita on pidetty vain harmittomana taiteena, ja siksi niitä ei aikoinaan hajotettu.

Eli onko niin että Jatulintarhat ovat aikoinaan olleet niitä asioita, joita sallittiin niin sanotun ylimenokauden ajaksi. Tuolloin papit saattoivat esimerkiksi luvata asioita, jotka myöhemmin sitten poistettiin yksi toisensa jälkeen. Hetken saattoivat pakana-ajan symbolit olla rinnakkain kristinuskon symbolien kanssa, ja siten ne vain poistettiin pappien toimesta. Tai sitten noita vanhoja symboleja valjastettiin ohjaamaan ihmisiä kirkkoon, eli heidän piti samaistaa kirkko vanhoihin pyhiin paikkoihin, ja sitten kirkko vain ottaisi vanhan pyhän paikan aseman, mikä tekisi siitä otollisen käännytys tapahtuisi nopeammin.

Joten jos tätä asiaa tarkastellaan sitä taustaa vasten, että joihinkin asioihin saattoivat papit antaa hiukan siirtymäaikaa niin Jatulintarha saattaa olla asia, joka on jäänyt ainakin osaksi aikaa elämään kristinuskon kanssa yhtä-aikaa. Eli noita vanhoja labyrinttejä rakennettiin Englannissa sekä Skandinaviassa, ei ole yllätys. Nämä alueet ovat olleet kaukana kristinuskon keskeisiltä alueilta, ja sen vuoksi täällä eivät papit ole olleet aivan niin tiukkoja symboleja kohtaan. Ja siksi näitä suojelevia kuvioita on rakennettu kirkkojen pihaan sekä kuvattu kirkon seiniin.

Se että jatulintarhat eivät ole yhtä kuuluisia kuin Stonehenge ei tarkoita sitä, että niillä ei olisi merkitystä historiassa, ja sen takia itse ihmettelen yhtä asiaa, mikä on se, että miksi me suomalaiset emme ollenkaan mainosta tällaisia asioita muille ihmisille. Jos ajatellaan sitä, että onko joku asia sitten toista suurempi arvoitus, niin silloin voidaan sanoa, että kaikki arvoitukset liittyvät johonkin asiaan, mikä on aikoinaan haudattu syvälle sinne, mistä kukaan ei siitä saisi tietää tai muistaa tätä asiaa, joka on saattanut aiheuttaa joskus jopa kuolemantuomion.

Mutta uskoisin että Skandinaviasta sekä Fennoskandiasta löytyy varmasti paljon selvitettävää arkeologeille, jotka jaksavat panostaa tällaisiin asioihin. Tämä alue on aikoinaan sijainnut melko sivussa Euroopan valtavirrasta, ja siksi tänne on saattanut tulla ihmisiä pakoon vainoja. Ja onhan esimerkiksi suuri filosofi Platon tuntenut ilmeisesti tämän alueen “Ultima Thulen” nimellä. Onko Platon sitten itse täällä käynyt, vai onko hän vain kuullut tästä paikasta taas jää arvailujen varaan.

Se että ihminen haluaa selvittää historian arvoituksia voidaan joskus luokitella jonkinlaiseksi kansallisromanttista näkemystä tukevaksi populismiksi, missä puhutaan esimerkiksi ”Ilmarisen temppelistä”, joka tietenkin on valtavan suuri rakennus, missä tarujen Ilmarinen on tehnyt taikojaan ja rakentanut Sammon. Tai ehkä tämä termi on enemmänkin tarkoittanut sellaista paikkaa tai taloa, missä muinaiset suomalaiset ovat harjoittaneet uskontoaan, joka sitten muutettiin kristinuskoksi. Se että tällaista paikkaa eli taloa, missä jumalia on palvottu voi johtua siitä että ne olivat ehkä tehtyjä puusta.

Kun sitten kristityt saapuivat, niin nämä vanhat temppelit sekä muinaiseen uskontoon liittyvät talot sekä esineet on saatettu tuhota, jotta niiden käyttäjät eivät jäisi kiinni, ja joutuisi hirteen. Se oliko muinaisilla suomalaisilla taloja missä harjoittaa uskoa on vastausta vailla. He saattoivat harjoittaa uskoaan myös pelkästään ulkona, ja se mitä tästä uskonnosta tiedetään on se, että siihen kuuluivat henget, jotka ovat hyvin saman kaltaisia kuin Kreikan tarustojen Nymfit, joten tällaiset asiat varmasti ovat olleet aikoinaan mielenkiintoisia. Mutta jostain syystä tuo vanha luonnonuskonto vain katosi maan päältä.

Tietenkin tämä asia voidaan sivuuttaa olan kohautuksella, mutta sitten voidaan kuitenkin kysyä, että onko “Temppeli” vain paikka, mihin muut eivät saaneet mennä. Eli jos “Ilmarisen temppelillä” tarkoitetaan esimerkiksi jotain sepän pajaa, niin silloin kyseessä ei ollut ehkä mikään kovin suuri rakennus, vaan tavallinen talo, joka ei vain ole auki tavallisille ihmisille, ja kuten tiedämme, niin Inarijärvessä oleva Ukonsaari muistuttaa meitä siitä, millainen uskonto oli lapissa vallalla vielä pitkään kristinuskon saapumisen jälkeen.

Tällaiset nimet muistuttavat meitä kauan sitten kadonneista tavoista sekä kulttuurista. Se että muinaisilla suomalaisilla ei ollut esimerkiksi pyramideja tai muita näyttäviä asioita saattaa olla syy siihen, miksi meillä on niin omaleimainen kulttuuriperintö.  Ja jos ajatellaan, että “Ukonsaari” on nimi, mikä on varattu “Ukkosenjumalan” tai ylijumalan palvelun paikaksi, niin Ukonsaari-nimisiä paikkoja  on myös etelässä. Eli myös täällä on tätä samaa jumalaa palvottu. Mutta kuten tiedämme, niin se että meillä ei ole mitään kovin näyttäviä jäänteitä siitä kulttuurista, joka katosi kauan sitten voi johtua siitä, että kukaan ei halunnut olla vanhan pakanauskonnon pyhä mies, koska siitä voi joutua roviolle.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Jatulintarha

Kuva: https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/6/66/Nauvon_jatulintarha.jpg/360px-Nauvon_jatulintarha.jpg

Surullinen tarina taas kerran

Kuva: YLE-Uutiset

Surullinen tarina taas kerran 

Kimmo Ojala oli mies, joka katosi vuosisadan vaihteessa, ja nyt 20 vuotta myöhemmin hänen epäillään tulleen murhatuksi. Tapon tutkinta-aika on 20 vuotta, mutta jos tutkinta halutaan pitää tapon tutkintana, niin silloin siitä pitää olla joku näyttö, kuten se että tekijä ilmoittautuu poliisille sekä osoittaa ruumiin sijainnin. Sen jälkeen oikeuslääkäri ja patologi etsivät todisteita, jotka joko tukevat tai kumoavat tämän väitteen. Mutta kuitenkin se että ruumista ei ole löytynyt saa aikaan sen, että tutkinta muuttuu murhaksi, tai sitten pitää olla todisteita siitä, että myös syyllinen tekoon on kuollut.

Tietenkin aina välillä tulee eteen tilanteita, missä esimerkiksi auto on ajettu vahingossa tieltä pois, ja saattaa olla niin, että ruumis on auton sisällä, eikä autoa ole huomattu, koska se on pudonnut johonkin virtaan. Mutta joskus tuo asia paljastuu lavastetuksi, eli auto on tuotu paikalle myöhemmin, eli vauriot sekä korroosio eivät vastaa siä, mitä olisi pitänyt tapahtua, jos ne olisivat syntyneet onnettomuuden yhteydessä. Tuolloinkin todisteet kerätään paikalta, ja sitten niiden mukaan tehdään päätökset.

Tiesikö Ojala liikaa? 

Mutta sitten asiaan, eli Kimmo Ojalan tapauksen kommentointiin. Tapaukseen liittyvät päivämäärät voitte katsoa liitteenä olevasta Ylen jutusta. Kyseinen tapaus on oikeastaan kouluesimerkki siitä, miten ihminen on saattanut joutua väärään seuraan, kun hänen kohdallaan yrittäjyys on tuonut vain laskuja. Kuljetusalan yrittäjät ovat oikeastaan kaikkein halutuimpia toimijoita esimerkiksi huumejengien taholta, koska tuolloin nämä miehet ja naiset voivat käyttää tuota yhtiötä huumeiden kuljettamiseen. Tai oliko kyseessä sitten se, että Ojala oli lähennellyt vääriä naisia, mikä on johtanut mustasukkaisuus rikokseen eli murhaan? Mutta yleensä tuolloin ei ruumista yritetä kätkeä.

Jos taas ajatellaan että esimerkiksi riita entisen avovaimon kanssa on liittynyt katoamiseen, niin olen melko ihmeissäni, että jos suhde entiseen avovaimoon on päättynyt, niin silti Ojala oli pitänyt päivittäin yhteyttä. Olisi mukavaa tietää miksi suhde oli päättynyt, ja jos avovaimo oli saanut uuden miesystävän, niin miten tämä oli suhtautunut siihen, että exä oli pitänyt yhteyttä tuohon naiseen? Ja miksi nainen oli lapsen kanssa lähtenyt pois, vaikka asunto oli ilmeisesti hänen nimissään tai omaisuuttaan. Jos Ojalalla oli tapaamisoikeus lapseensa, niin miten hän selitti esimerkiksi rekan nupissa asumisen tai sen, että hän ei voinut ottaa lasta yöksi kotiinsa?

Ja ehkä Ojala oli joutunut väärään seuraan siksi, että lailliset liiketoimet olivat menneet huonosti. Se että hän asui kavereiden luona ja rekan nupissa olivat asioita, jotka varmasti olivat kiinnostaneet ihmisiä, jotka esittävät “tarjouksia joista ei voinut kieltäytyä”. Se että Ojala katosi kertoo siitä, että hän ei ehkä sitten miellyttänyt noita ihmisiä.

Se että hän ei pitänyt kotiin yhteyttä ja soitteli poikansa kanssa päivittäin, mutta kun puhelut loppuivat, niin kesti puoli vuotta kunnes ilmoitus katoamisesta tehtiin kertoo siitä, että hän ei ehkä ollut aivan niin pidetty kuin kaikki haluavat uskoa. Tai miksi muuten häntä ei kaivattu missään? Oliko joku asia, joka sai ihmiset odottamaan ilmoituksen tekemistä puoli vuotta, ja mikä tuo asia sitten oli? Oliko Ojala ehkä levitellyt asioita joita ei pitänyt levitellä? Eli oliko joku kavereista ehkä puhunut ohi suunsa? Ja seurauksena oli kiusallisen todistajan katoaminen, kuten sanotaan.


https://yle.fi/uutiset/3-11208909

Kuva: https://yle.fi/uutiset/3-11208909

Ketä “hyve” palvelee?

Ketä “hyve” palvelee?

Filosofin tehtävä on etsiä totuutta, ja siksi hänen on selvitettävä itselleen, että totuus palvelee aina jotain. Jos totuutta muutellaan tai sitten vastaväitteen esittäminen on vaikeaa, tai siitä seuraa kuolema, niin silloin totuudessa on jotain, jonka joku haluaa salata? Ja tuolloin pitää kysyä se, että ketä palvellaan sillä, että totuutta muunnellaan?

Kreikkalaisessa filosofiassa “hyveen saavuttaminen” oli elämän tarkoitus, mutta mitä he tarkoittivat tuolla sanalla? Oliko “hyve” hyvää valtiolle vai ainoastaan filosofille itselleen? Ja mitä tällä kertaa tarkoittaa “valtio”?  Kuka päättää, että mikä on hyvää valtiolle? Mistä huomaan, että joku asia on hyväksi valtiolle? Siitä että valtio maksaa palkan jostain asiasta kertoo siitä että se on tärkeää, koska palkanmaksu voidaan perustella palkanmaksusta päättävälle valiokunnalle. Jos tätä esitettiin, niin silloin kyseisen ihmisen työssä on jotain sellaista, mikä sai jonkun äänioikeutetun kansalaisen esittämään vaikkapa filosofia sellaiselle listalle, mikä oikeutti palkanmaksuun valtion puolesta.

 Kreikkalaisten filosofien ajatus oli se, että ihminen eli ikään kuin rajoitetussa tilassa, ja se tila on se, mikä rajoittaa vapautta. Tuo tila eli Platonin luolavertauksessa esitelty luola on se, missä kaikki ihmiset elävät. Jos sitten ihminen lähtee pois luolasta, niin hän ei enää näe niitä kuvioita, joita heijastetaan luolan seinään, ja siksi häntä ehkä pidetään hiukan tyhmänä. 

Se joka toista tyhmäksi haukkuu on usein sitä aivan itse, ja siksi esimerkiksi Platon uskalsi lähteä katsomaan asioita myös muiden kuin Ateenalaisten näkökulmasta. Eli jos hänen luolansa on vertauskuvallinen esitys siitä, mitä tapahtuu, jos ihmiset eivät löydä muita kuin oman näkökulmansa, niin ehkä hänen matkansa ovat myös vertauskuvia siitä, että Platon halusi nähdä muitakin kuin vain Ateenalaisten tarjoamat vaihtoehdot eri asioille, ja ehkä hän samalla mietti, miksi Sokrates lopulta tuomittiin? 

Johtuiko tuomio siitä, että Sokrates kyseenalaisti predestinaatio-opin, missä ihminen ei saisi koskaan haaveilla mistään mitä ei hänelle syntymässä annettu? Eli hän saattoi kysyä, ketä tuo oppi, mikä oli jumalien asettama asema, joka määräytyi syntymäkastin mukaan oikeastaan palveli? Kuka siis saattoi hyötyä tuosta asetelmasta, jonka mukaan ihmisen asema yhteisössä on stabiili, eikä sitä saa mitenkään horjuttaa?

Mutta tuolloin voidaan sanoa, että filosofi kysyisi että miksi ihminen, joka haluaa nähdä luolan ulkopuolelle on tyhmä? Onko kyse ihmisestä, joka pelkää menettävänsä palvelijansa, jos paljastuu että luolan ulkopuolella on maailma, eikä olevaisuus rajoitu siihen, mitä luolassa oleva ihminen näkee? 

Ketä se palvelee, että kaikki istuvat selin luolan aukkoon, ja katselivat televisiota tai heidän kohdallaan kyse oli varjoteatterista, mikä oli antiikin kreikassa television vastike? Ja millainen ihminen sitten tuota termiä “tyhmä” oikeastaan viljelee? Ei liittyykö tuo lähtö luolasta siihen, että kyseinen ihminen joka lähtee on jotenkin alisteisessa asemassa muihin nähden? Ja luolan ulkopuolella kyseinen ihminen näkee sen, että muutakin maailmaa on olemassa, kuin se, mitä luolassa näkee, ja että kaikki asiat mitä ihminen on aikaisemmin pitänyt itsestäänselvyytenä eivät sitä oikeastaan olekaan. 

Kuitenkin filosofin tehtävä on selvittää mitä luolan eli aistein havaittavan tilan ulkopuolella on, ja sitten hänen pitää kertoa se, mitä on nähnyt ja kokenut muille. Eli filosofi ei saa koskaan ajatella sillä tavalla, että kaikki asiat on jo valmiiksi selitetty, vaan aina löytyy jostain puutteita. Skeptisen filosofian koulukunnan mukaan tietoa ei pidä hankkia, koska se aiheuttaa vain mielenrauhaa, eli heidän mielestään tiedon etsiminen on vain asia, mikä aiheuttaa suuria tunteita, eikä näin ollen tiedon hankinta ole edes suotavaa, ja tässä sitten joku esittää suuren Sokrateen kysymyksen, että miksi näin on, ja mitä varten tällainen asia ylipäätään otetaan esille? 

Eli kuten filosofisessa kysymyksen asettelussa pitää kysyä, “ketä palvelee se, että ihminen ei hanki tietoa”? Tai kenen mielestä on parempi, että ihmiset eivät tiedä mitään? Eli mitä on hyve? Kritiikki esimerkiksi tutkijoita sekä filosofeja kohtaan on aivan tervettä, koska myös nämä henkilöt voivat ajaa omaa tai jonkin sidosryhmän etua. Kun filosofit sitten lähtevät väittelemään, niin kyse ei ole siitä, että kuka väittelyn voittaa, vaan siitä että totuus löydetään. 

Kun pohditaan sitä, että mitä esimerkiksi Platonin akatemiassa opiskeleva filosofian opiskelija saattoi kyllä kysyä, että mitä varten tuollainen skeptikko sitten opiskelee akatemiassa, näet jos kaikki asiat on jo esitetty ja vastaukset niihin löydetty, niin silloin ei toisen edes tarvitse tulla opiskelemaan sitä mitä sanotaan filosofiaksi. Filosofisen ajattelun tarkoitus on selvittää se, miksi joku asia tehdään, tai mitä joku itse asiassa on? Jos tavallisen ihmisen edessä esitetään kysymys siitä, mitä “atomos” tarkoittaa, niin hän vastaa siihen, että “jakamaton kappale”? 

Tai ehkä hän esittää vastauksen muodossa “aine tai kappale joka on jaettu niin pieniin osiin, että sitä ei voida enää jakaa”. Fílosofi kysyy sitten että mikä esimerkiksi on “atomosin” raja? Onko “atomos” esimerkiksi joku kivi rannassa, mitä emme saa halkaistua siksi, että emme satu kantamaan vasaraa mukanamme? Tai onko “atomos” asia jota emme voi havaita, koska silmälasimme unohtuivat pöydän reunalle? Tällöin pitää myös kysyä, miksi jotain sellaista kuin “atomos” tai aineen pienin olomuoto tutkitaan? Eli yritetään vastata kysymykseen siitä että mistä joku tutkija tai filosofi saa palkkaan? 

 Nykyään kvanttifysiikkaan liittyviin teorioihin erikoistuneet teoreetikot miettivät samaa asiaa, eli onko olemassa piste, jossa materiaa ei enää  voida jakaa, ja missä se muuttuu energiaksi. Jos tuo prosessi voidaan toteuttaa käänteisenä, niin silloin voimme suorittaa teleportaation. 

Kun Platon aikoinaan loi oman akatemia-mallinsa, niin hän loi kaksi toimintamallia, eli hän perusti kiinteän akatemian omalle maalleen. Hänen oppilaansa Aristoteles loi taas akatemian, missä kaikki opetus tapahtuu julkisessa tilassa. Saattaa olla niin, että aluksi filosofian opetus toteutettiin suljetussa ympäristössä, ja sitten he siirtyivät avoimeen toimintaympäristöön. Tuolloin oli tärkeää ajatella, että kaikki ei ollut vain yhtä toimijaa tai asiaa varten, vaan samalla asialla saattaa olla useita tehtäviä. 

Jos ajatellaan että esimerkiksi Spartassa naisille opetettiin taistelutaitoja, niin silloin tietenkin mieleen tulee heti se, että naisten velvollisuus oli myös puolustaa kaupunkia. Mutta naisen tehtävä oli myös korjata mahdolliset virheet, mitä kouluttaja oli miehen kanssa tehnyt, eli jos sotilas ei osannut käyttää esimerkiksi keihästä oikein, niin puoliso saattoi huomauttaa tuosta asiasta. 

Eli kaikki ei ollut vain yhtä asiaa varten. Ja se että Spartan miesten piti jatkuvasti harjoitella taistelua piti huolen siitä, että nämä huippuluokan tappajat eivät saaneet turhaa tietoa, kuten esimerkiksi sitä, miltä pärskäjuuri näyttää. Tämä tietenkin oli tärkeää niiden tahojen  mielestä, jotka valvoivat spartan asevoimien poliittista luotettavuutta, koska pärskäjuuresta tehty keitto oli loistava tapa lopettaa kapinat.  

https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/d/da/The_Parthenon_in_Athens.jpg/250px-The_Parthenon_in_Athens.jpg

Miksi pelkäämme nuorisoa?

Miksi pelkäämme nuorisoa?

Me aikuiset pelkäämme nuorisoa, ja syy siihen on se, että omat vanhempamme opettivat meitä lapsina pelkäämään nuorisoa. Eli aikuiset ja lapset ovat aina mukavia, mutta nuoriso on se, jonka selkäranka ei jaksa maatamme kannattaa. Se miten sana “lapsi” määritellään jää yleensä mainitsematta, ja joskus koulutien alkutaipaleella meille opetetaan, että nuoriso on sellaista bootseihin sekä nahka-tai pilottitakkiin pukeutuvaa joukkoa, mitä kannattaa aina vältellä, ja jostain syystä me emme koskaan kasva nuoriksi, vaan suoraan aikuisiksi. Eli nuoruus joka ilmeisesti tarkoittaa 15-17 vuotiaita henkilöitä, jotka eivät vielä saa äänestää eivätkä myöskään käydä oikeissa kapakoissa, mutta jotka eivät enää ole oppivelvollisia kutsutaan siis nimellä “nuoriso”.

Tuolloin kauan sitten muistelen sitä, kun itsestäni sitten lopulta tuli nuori, ja vaikka aivan lapsena pelkäsin noita pilottiin sekä bootseihin pukeutuneita pitkätukkia, niin itse muistan, että itse aloin jossain vaiheessa käyttää tuollaisia vaatteita, ja olin liian nuori olemaan aikuinen, mutta liian vanha peruskouluun. Ja silloin sattui välillä niin mukavasti, että joku hairahtui yrittämään ravintolaan sisään. Joskus saattoi käydä sillä tavalla, että “pokella” oli vähän huono päivä, ja tuolloin oli edessä kokemus, mikä ei ollut kaikkein miellyttävin mahdollinen, ja siinä saattoi sitten tulla tehtyä ja sanottua vähän sellaista, mitä ei ehkä olisi muuten tullut sanottua.

Se että toinen on alaikäinen saattaa joskus ikään kuin kiihdyttää jotain ihmistä siihen, että hän esimerkiksi ottaa rahat toiselta, koska alaikäisellä pitää olla huoltaja edustamassa itseään. Ja tällaisten tekojen jälkeen itse ainakin hiukan pelkäisin kostoa. Eli onko jossain vaiheessa mahdollisesti käynyt niin, että “herra” tai “neiti” täysi-ikäinen on mennyt jossain tilanteessa hiukan liian pitkälle, kun hänelle on selitetty jossain, että täysi-ikäinen on aina oikeassa.

Asia mikä saa meidät pelkäämään nuorisoa on se, mitä kutsutaan “mallioppimiseksi”. Eli nuoret jäljittelevät meitä aikuisia käytöksellään, ja jos me opetamme että joku asia on oikein, niin silloin nuoret alkavat tehdä näin omassa elämässään. Mallioppimisen kautta opimme sen, että esimerkiksi vanhempia henkilöitä pitää kunnioittaa, mutta se että itse olemme nyt niitä vanhempia henkilöitä pitäisi tuoda myös vastuun omaan toimintaamme.

Vastuu siitä että alaikäinen oppii noudattamaan lakia sekä muita ohjeita on meillä aikuisilla, ja jos joku sitten on väkivaltainen tai muuten ikävä tapaus, niin silloin voimme katsoa peiliin, ja kysyä, että mistä tämä ihminen on tuollaisen käytösmallin oppinut? Jos hän on sen televisiosta oppinut, niin silloin kyllä vastuu on vanhemmilla ihmisillä, jotka ovat hänet sinne TV:n ääreen unohtaneet.

Samoin jos joku käyttäytyy juhlissa kuin juhlissa aivan kuin joku luolamies- tai nainen, niin silloin ensimmäinen ajatus tietenkin on se, että tuohon on tultava loppu. Tai sitten voidaan analyyttisesti ajatella, että henkilöllä on joku syy olla kammottava ihminen. Hän on ehkä saanut niin monta kertaa huonoa palautetta omasta käytöksestään, ettei enää edes viitsi yrittää miellyttää muita. Mitä varten edes yrittää käyttäytyä miellyttävästi, kun siitä ei kuitenkaan mitään muuta seuraa kuin ylen katsetta? Siis antaa mennä vain. Mutta kuitenkin olisi ehkä hyvä ehdottaa tuollaiselle ihmiselle jotain keskustelua tai vastaavaa, missä hänestä löydetään niitä hyviä puolia. Tässä sitten vielä voisin kysyä, että miksi me emme itse voisi olla noita ihmisiä? Kas siinä sitten päivän rakentava kysymys.

Toinen rakentava kysymys on sitten se, että rakentavan palautteen ei tarvitse olla aina kauheaa. Eli me emme tietenkään ole sitä varten, että toista kehutaan työpaikalla, mutta kuitenkin jatkuva negatiivinen palaute saa aikaan sen, että työläinen lähtee ehkä sitten pois koko paikasta, koska hän kokee että muutenkin on potkut tulossa.

Ja sitten lopulta tuollainen henkilö “antaa mennä vain”, mikä johtaa siihen, että lopulta vartijat sekä virkavalta ovat paikalla, kun tarinamme päähenkilö saatetaan pois, hänen käytyään vähän vahvistusta ottamassa. Sen jälkeen  suuressa mielenliikutuksen tilassa käynyt pomon huoneessa kertomassa, miten miellyttävä sekä kannustava ihminen tämä on, ja kuinka pomo on auttanut alaistaan muodostamaan realistisen näkemyksen omasta itsestään.

Ehkä sitten vielä siivooja tulee paikalle, kun kaikki oksennukset sekä ehkä huoneen nurkan käytöstä WC:nä johtuvat ylimääräiset tahrat saadaan siistittyä sekä hajut poistettua. Näin taas saadaan joku ihminen, joka ei sopeudu joukkoon katoamaan lopullisesti työpaikalta. Ja toki meidän upeaan yhtiöön varmasti on paljon väkeä hakemassa, koska me voimme tarjota niin loistavia etuja työntekijöillemme, joten olemme varmaan paras yhtiö päällä maan, tai ainakin työvoimavirkailija sanoi niin, kun olemme pitäneet jotain paikkaa auki puoli vuotta, kun hakijoiden osaaminen ei vastaa sitä tasoa mitä olemme pitäneet tarpeellisena.

Tai sitten insinööriä ei vain kiinnosta tulla pyyhkimään pöytiä meidän firmaan, mikä on kuuluisa siitä, että täällä ihmistä palkitaan. Joten jo on kumma kun nuo meidän loistavat edut, jotka koskevat kolme vuotta talossa olleita ihmisiä eivät kiinnosta. Eli kukaan ei ole kiinnostunut tulemaan aamulla töihin, että vakituiset työntekijät saavat istua koko päivän kahvilla, ja puhua pahaa näistä uusista miehistä sekä naisista, jotka eivät työtään osaa tehdä, ja silloin yhden vakituisista työntekijöistä pitää lähteä perehdyttämään uutta työläistä, joten siksi on parempi, jos heitä ei pidetä liian pitkään talossa.

Silloin ei tarvitse pelätä sitä, että joku noista ihmisistä pääsee vakituisten työläisten pomoksi. Joten siksi kannattaa muodostaa mittava sosiaalinen verkosto, jotta noita ihmisiä ei koskaan päästetä myöskään muiden yhtiöiden palvelukseen. Mutta tuon verkoston voi joku ehkä ohittaa, ja silloin voidaan miettiä yhdessä sitä,  mitä voisi tapahtua, jos tuollainen ihminen vaikka lukisi itselleen ekonomin tutkinnon? Siinä ei ehkä joukko kaljaa kittaavia sekatyömiehiä auta, jos tuollainen ihme sattuu tulemaan eteen. Jos ekonomin työnsaanti halutaan estää, niin silloin ei ehkä pari olutpulloa riitä lahjukseksi.

Mutta kun lähdetään puhumaan vastuusta, niin me emme saa opettaa että esimerkiksi tappelun sattuessa voimme huoleti suurennella vahinkoja, tai jos alaikäinen yrittää ostaa kiellettyjä tuotteita laittaa rahoja taskuumme. Tai että lahjus ja muu epärehellinen toiminta ovat se tapa, millä asioita hoidetaan suomessa.

Nimittäin tekemällä vääryyttä saamme sitten aikaan sen, että tuo sama henkilö saattaa sitten tehdä samaa omille lapsillemme. Eli miltä tuntuisi, jos tekstin alkupuolella mainittu tylysti kohdeltu ravintola-asiakas liidi olisi sitten portsarina paikallisessa ravintolassa, ja oma 16-vuotiaamme kävelisi joka ilta tuon paikan ohitse? Siinä voisi mieleen tulla se, että mitä jos oma lapsemme yrittää tuohon kapakkaan sisään? Tai mistä minä sen voisin tietää, kun itselläni ei noita lapsia ole.

Kuva: https://www.helsinginuutiset.fi/sites/default/files/styles/free_w768_-_esm_2018/public/neo/files/2880495.jpg?itok=nCd7r05P

Oi suuri Sokrates miksi sait tuomion?

Oi suuri Sokrates miksi sait tuomion?

Sokrateen tuomio on asia, mitä aina välillä pohditaan, ja varsinkin sitä miksi hän sai tuon legendaarisen kuolemantuomion. Ateenan laki oli sellainen, että suurinkin filosofi voi saada kuolemantuomion, jos hän vastusti tai kyseenalaisti kaupungin demokratian, mikä on kaikkien muiden demokratioiden esikuva. Siis miksi Sokrates sai tuomion, vaikka hän niin tunnettu oli? Hän oli sotasankari sekä myös tunnettu filosofi, ja siksi tuo mies meni tyynenä ottamaan vastaan sakkoja, mutta jostain syystä hänet tuomittiin kuolemaan. 

Tuota tuomiota on pohdittu läpi historian. Aina välillä esimerkiksi Spartassa tätä tapausta käytettiin esimerkkinä siitä, miten huono demokratia on, ja varmasti Spartassa tuomari olisi hänet vapauttanut. Ja siihen sitten vastattiin, että “valitettavasti herra Sokrates ei ollut noiden ammatikseen tuomiota jakavien  tuomareiden tuomittavana, vaan tuomio luettiin Ateenassa, mikä ei tuolloin kuulunut Spartan tuomiovaltaan”. Tai sitten todettiin vain, että “hyvä teidän on asiasta puhua, kun ette edes paikalla olleet”. 

Eli oliko hän ennenkin saanut sakkoja vastaavasta teosta? Tai ehkä hän sitten kokeili onneaan kerran liikaa, eli hän oli rikoksenuusija, joka ei ehkä aivan käsittänyt asemaansa, mutta oli miten oli, niin hän on osoitus siitä, että jossain vaiheessa ihmisen onni alkaa kääntyä, ja hän joutuu myös vastuuseen sanoistaan tai teoistaan. 

Joten oliko hän vain ärsyttänyt vääriä ihmisiä, vai oliko häneltä unohtunut ehkä joku sakko maksamatta, tai oliko hän sitten syyttänyt muita vastaavasta toiminnasta, eli demokratian kyseenalaistamisesta mistä Ateenassa seurasi armoton rangaistus, mikä oli kuolema. Tämä oli ehkä rikoksen uusimisesta saatava rangaistus, ja jos Sokrates ennenkin oli samaa tehnyt, niin silloin saattoi seurata hyvin vakavia asioita. Eli eikö hän tiennyt että rikoksen uusimisesta seurasi korottava tuomio?

Tuomion syynä saattoi olla sellainen tapa, että tapaus tuotiin ateenalaiseen oikeuteen kahta tietä, toinen oli tie, missä Ateenan kansalaisen nimi mainittiin, ja silloin tietenkin kaikki saivat ainakin näennäisen mukavan tuomion. Mutta kun ajatellaan sitten toista tietä, niin silloin tapaus tuotiin oikeuteen niin, että henkilö esitettiin salanimellä. Sillä tavoin varmistettiin se, että myös ateenan ylimykset saivat tuomion mitä laki määräsi. 

Eli antoiko Sokrates itsestään kuolemantuomion? Kas siinä vasta kysymys. Nimittäin saattoi olla niin, että kun tuomion oikeellisuus tarkistettiin, niin silloin tapaus esitettiin esimerkiksi jossain teatterissa, ja silloin saatettiin yleisöltä ikään kuin kysyä, että “onko teko sellainen, että se täyttää esimerkiksi valtiopetoksen tuntomerkit”. Samoin kysyttiin että onko teko sellainen että tekijä ansaitsee kuolemaan?

Jos Sokrates ei tuota asiaa tiennyt, niin seurauksena saattoi olla hyvin vakava tilanne. Ja kaikkein pahin ajatus oli se, että Sokrates, joka ehkä oli ateenan täysivaltainen kansalainen saattoi mennä johonkin näytäntöön, eikä hänelle ollut kerrottu sitä, että siellä juuri tehtiin sitä lain määräämää tuomion tarkastusta. Tuolloin saattoi olla niin, että hän laittoi lapun suoraan tuohon laatikkoon, mikä tiesi loppua hänen uralleen. 

Tuolloin ihmisille ei kerrottu, että mitä siinä sitten oli tapahtunut, tai että ovatko he sitten antamassa jotain tuomiota. Kysyttiin vain että onko teko täyttänyt ne tuntomerkit, jotka velvoittavat ateenan johtajia jakamaan tiettyä oikeutta. Samoin kysyttiin että olisiko kuolema mahdollisesti se, mikä olisi teosta saatava rangaistus?

Se miksi oikeastaan Sokrates tuon tuomion sai on jäänyt historian hämärään. Saattaa olla niin, että hän ei ehkä ole edes niin sanottu lihaa ja verta oleva henkilö. Eli kyseessä saattoi olla niin sanottu oikeushenkilö, jota on käytetty esimerkiksi muiden filosofien hyväksymiseen filosofien omaan kiltaan. Tuolloin tietenkin filosofin ajatukset esitettiin muille filosofeille esimerkiksi Sokrateen nimissä, jolloin he voivat tehdä päätöksen siitä, että hyväksytäänkö henkilö tähän filosofien yhteisöön vai ei. Oli miten oli, niin tarinan opetus on se, että koskaan ei saa tällaisilla asioilla lähteä pelleilemään, ja vaikka henkilö olisi kuinka sotasankari sekä arvostettu filosofi, niin hänenkin toimillaan on rajansa. Eli näilläkään asioilla ei voi loputtomiin ratsastaa, tai käy huonosti. 

Puolueet tarvitsevat sinua tai ainakin ääntäsi

Puolueet tarvitsevat sinua tai ainakin ääntäsi

Yllä on kuva legendaarisesta propagandaa varten tehdystä julisteesta Ensimmäisen Maailmansodan ajoilta. Tuon viestin tarkoitus on kertoa ihmisille, että heidän valtionsa tarvitsee heitä. Samaa teemaa voidaan käyttää myös poliittisten puolueiden markkinoinnissa. Teemana voisi tässä tapauksessa  olla "Your party needs you". eli “puolueesi tarvitsee sinua”.

Politiikan muutoksesta kertoo se, että nykyään myös tavallisten ihmisten eli “tavisten” äänet kelpaavat poliitikoille. Ja se mikä tuo suosiota jollekin tietylle puolueelle tuo sitä ilmeisesti myös muille poliittisille liikkeille. Tuota asiaa kutsutaan nimellä tietojenkäsittelyssä nimellä “skaalautuvuus”, mikä tarkoittaa sitä, että samat asetukset voidaan ottaa tietokoneissa käyttöön jokaisella työasemalla, mikä helpottaa niiden käyttöä.


Ja politiikassa tämä tarkoittaa sitä, että poliittisten puolueiden ohjelmat alkavat lopulta aina muistuttaa toisiaan, mikä saa aikaan sen, että poliittinen kenttä alkaa aina välillä muistuttaa tasaisen harmaata massaa, josta sitten pitää etsiä itselle sopiva ehdokas. Tuon ehdokkaan ajaman tai esittämän ohjelman pitää miellyttää myös äänestäjiä, ja siksi nykyään ollaan niin tarkkoja esimerkiksi sosiaalisesta mediasta.


Sosiaalisen median käytöstä vaaleissa sekä äänestäjien kosiskelussa on aina välillä keskusteltu erittäin vakavaan sävyyn, mutta mikä estää ehdokasta kampanjoimasta sosiaalisessa mediassa? Itse olen sitä mieltä, että sosiaalisessa mediassa pitäisi se, että henkilö on parlamenttivaaleissa ehdolla mainita, ja että tiettyyn aikaan lähetetyt viestit ovat kampanjassa käytettävää aineistoa.


Netissä tapahtuva markkinointi on erittäin tehokasta, ja sen avulla voidaan saavuttaa valtava määrä ihmisiä. Eli voidaan ajatella, että puolue väkeä pyydetään talkoisiin, missä he saavat kasan linkkejä artikkeleihin, joita on julkaistu puolueen kotisivuilla. Ja sitten heitä pyydetään jakamaan nämä linkit sosiaalisessa mediassa. Koska kotisivut ovat puolueen merkillä varustettuja, niin ne osoittavat selvästi kyseessä olevan poliittisen ryhmän. Sen jälkeen kotisivujen saamat klikkaukset osoittavat sen, millaisista asioista ihmiset pitävät, tai mikä ihmisiä kiinnostaa. Ja noita asioita sitten voidaan jatkossa korostaa omissa puheissa.


Kun ajatellaan sosiaalisen median käyttöä politiikan välineenä, niin jos tätä ajatellaan pelkästään puolueiden näkökulmasta, niin myös puolueiden kotisivut sekä erityisesti ChatBotit ovat niitä välineitä, joilla pidetään yhteyttä äänestäjiin sekä kenttäväkeen. Mutta vaikka puolueiden kotisivut ovat erillään esimerkiksi Facebookista, niin silloin meidän pitää muistaa, että ne ovat interaktiivisessa kommunikaatiossa oikeastaan vain Facebookin sekä muiden vastaavien palveluiden klooneja.


Ja tuon takia noita puolueiden toimesta hallinnoituja sivuja pitää jonkun aina valvoa, ja valvojan työ maksaa. Sen takia puolueiden pitää harkita sitä, miten ne saavat rahoitusta toimintaansa. Jos halutaan saavuttaa nuoret äänestäjät, niin silloin pitää vain miellyttää noitakin tahoja. Eli nuoret ovat tottuneet käyttämään sosiaalista mediaa, ja heitä pitää jossain vaiheessa ryhtyä kuuntelemaan myös päätöksiä tehtäessä.


Se että ihmiset äänestävät jotain puoluetta ei tuo näille puolueille yhtään rahaa, paitsi puoluetuen muodossa. Puolueiden pitäisi pystyä mukautumaan yhteiskuntaan, ja lopulta puolueiden on muutettava kantaansa erilaisiin asioihin, jotka ovat ehkä meille itsellemme pyhiä. Se että joskus me nykyään keski-ikäiset ihmiset tulemme vanhoiksi, emmekä enää ehkä voi itse päättää asioista, johtaa siihen, että nykynuoret astuvat valtioiden johtoon.


Vaikka me sitten itse kehitämme jotain sääntöjä, niin silti nuo säännöt muuttuvat, kun asiat etenevät. Brexit on osoitus siitä, että mikään ei ole stabiilia paitsi muutos. Muutos on se mikä ohjaa yhteiskuntaa joko kohti vapautta tai jotain muuta, mitä emme edes voi ajatella. Se mikä tuo meille vapautta auttaa myös esimerkiksi rakentamaan meistä profiileja, joiden avulla juuri meille kohdennetaan mainontaa, ja politiikassa mainonta on myös hyvin tärkeässä asemassa. Nimittäin poliitikon pitää jollain tavoin tuoda itsensä sekä aatteensa ihmisten tietoon. Ja netissä voi itseä markkinoida erittäin tehokkaasti.


Nettimarkkinoinnissa on sellainen idea, että että Internetin kautta voi kuka hyvänsä hankkia itselleen hyvinkin suuren yleisön. Tuo markkinoinnin tapa on sikäli huokea, että siinä täytyy vain rakentaa kotisivu, missä on sellaista materiaalia, mikä saa aikaan sen, että ihmiset kiinnostuvat noista sivuista, mikä tuo niille klikkauksia. Ja ehkä joku sitten kiinnostuu myös jostain poliittisesta ohjelmasta, mitä joku ehdokas ajaa. Sosiaalisen median käyttöön liittyy myös sellainen haittapuoli, että joku voi valeprofiilin avulla luoda jostain päättäjästä negatiivisen kuvan jakamalla esimerkiksi holokaustin kieltävää materiaalia.


https://yle.fi/uutiset/3-11157202

Miksi olen masokisti?

Miksi olen masokisti?

Huono elämä kiinnostaa ihmisiä. On mukavaa peilata itseään johonkin sellaiseen mitä ei itse ole onneksi kokenut. Eli vaikka olen työtön, niin asun omassa kodissa neljän seinän sisällä, tai vaikka asuisin kadulla, niin en ole sota-alueella. Tällä tarkoitan sitä, että omaa huonoa tilannetta voidaan jotenkin helpottaa siten, että katsellaan kun toisilla menee vielä huonommin.Tai jos on toimittu jotain kohtaan väärin, niin silloin haetaan tukea omalle päätökselle sosiaalisesta mediasta. Tuolloin etsitään tarkoituksellisesti negatiivista tietoa siitä ryhmästä, jota väärin kohdeltu henkilö mielestämme edustaa.

Eli koska henkilö piti liivejä, bootseja sekä revittyjä farmareita, niin hän on varmaan joku helvetin enkelien jäsen, ja sitten vain etsimään tietoja siitä mitä kaikkia rikoksia nuo ihmiset voivat tehdä, koska tuo tekee tuosta vääryydestä sen tekijän kannalta hänen tekoaan tukevaa aineistoa. Ja tuolloin haetaan tukea kaiken maailman rikosuutisista ja ennakkoasenteista.

Tämän tekstin alla olevassa artikkelissa kysellään sitä, miksi katsomme sosiaalisessa mediassa kuvia, jotka ovat meistä vastenmielisiä tai aiheuttavat muuten vain pahaa oloa? Tätä ajatellessani voisin kysyä samoin, että miksi katsomme esimerkiksi väkivaltaa sisältäviä videoita, jotka ilmeisesti on käsikirjoittanut sekä ohjannut ihminen, jolla on hyvä suhteet ketsuppia valmistaviin tai niitä kauppaaviin yhtiöihin, tai ainakin niin voisi päätellä elokuvan erikoistehosteissa käytetyn tekoveren määrästä.

Kun ajatellaan tarvetta katsoa sellaista aineistoa, missä ei ole mitään muuta kuin asioita, joista kukaan ei voi oikeasti nauttia, niin syynä tuohon voi olla sellainen tarve, missä ihminen haluaa tehdä tai nähdä jotain kiellettyä, ja sellaista mitä hän ei voi olla muuta kuin vihaamatta. Viha on asia, mitä käsitellään järjettömien julkaisuiden sekä muun vastaavan aineiston kautta, ja joidenkin ihmisten mielestä on käsittämättömän upeaa, kun saa kuvata esimerkiksi vessanpöntössä uiskentelevia kikkareita, ja jakaa näitä kuvia netissä.

Ehkä tuollainen ihminen on saanut niin paljon huonoa palautetta, että hän ikään kuin muuttuu sieneksi, joka imee itseensä negatiivisia asioita. Toisaalta tuo henkilö saattaa olla kaverien silmissä kuin ilmaa, ja noiden kuvien kautta hän odottaa sitten vain sitä, että kyseinen ihminen poistetaan kaveripiiristä. Mutta miksi kaikkien pitää toimia samalla tavalla, eli eikö syy tällaisen materiaalin jakamiseen kiinnosta? Vai onko se niin yleistä, että kaikki kaverit kuvaavat sitä, mitä vessanpönttöön ovat päästäneet?

Kuitenkin jos ajatellaan sitä, että joku ehdoin tahdoin katselee aineistoa, mitä hän vihaa, niin silloin voidaan ajatella, että tuo henkilö haluaa vihata muita. Hän saattaa saada voimaa vihasta, ja ehkä joku asia sitten aiheuttaa hänen tarpeensa tuntea vihaa. Mutta mikä tuo tarve oikeastaan on? Onko tuollainen ihminen sitten heittänyt jonkun sosiaalisen median tai oman lähipiirinsä multipersoonan pois omasta tuttavapiiristään, ja sitten hän saattaa hakea ikään kuin oikeutusta tai syytä tähän toimintaan katselemalla kuvia, jotka saavat tuon henkilön vihaamaan tai halveksimaan sellaisia ihmisiä, jotka kirjoittavat tai julkaisevat materiaalia, jota itse ei halua katsoa.

Jos ihminen on toista kohtaan oikeudettomasti liian kova, niin silloin se, joka on liian kova saattaa hakea itselleen oikeutusta teolleen, joka voi olla esimerkiksi hyvän kaverin jättäminen pois festivaaleilta, koska auton takapenkillä ei ole ole tilaa olutkorille. Tuolloin saattaa elinikäinen ystävyyssuhde katketa, ja se joka tuon teon teki tarvitsee varmasti jonkinlaista tukea päätökselleen. Silloin hän saattaa etsiä esimerkiksi tahallaan aineistoa netistä, mikä tukee hänen päätöstään. Hän haluaa siis todistaa toisen ihmisen olevan kelvoton. Eli jos kyseessä on esimerkiksi moottoripyöriä harrastava kaveri, niin silloin saattaa tuo hänet pois pudottanut henkilö etsiä sellaisia sivuja ja julkaisuja, joissa kerrotaan MC-jengien tekemistä rikoksista.

Tai ehkä joidenkin mielestä on vaikeaa kuunnella esimerkiksi sitä, kun joku alaikäinen laulaa oluesta sekä muista asioista, joita ei kukaan meistä halua kohdata. Alkoholistille alkoholi on arka asia, eikä siitä sovi koskaan puhua. Kuitenkin ilman mitään moraalisaarnoja voidaan sanoa, että alkohoolismi ei ole sairaus vaan oire. Eli onko alkoholistin liiallisen alkoholinkäytön taustalla se, että häntä ei huomioida? Tuolloin joku saattaa heittäytyä pelleksi, jotta saa muut edes huomioimaan omaa itseä. Kuitenkin alkoholi on aina koko perheen ongelma, eikä tuota ongelmaa voi hoitaa siten, että siitä vaietaan. Eniten ryyppäämisestä kärsivät lapset.

Se että tämä asia on sitten niin vaikeaa käsitellä ei tarkoita sitä, että ongelmaa hoidetaan tai sitä saisi ainakaan hoitaa  hyväksymällä liiallinen alkoholin käyttö. Mutta ennen kuin syy liialliseen päihteiden käyttöön löytyy, niin silloin ei tuota asiaa voida hoitaa. Tällä tarkoitan, että päihteet ovat vain seurausta jostain tapahtumasta, mutta onko tuo tapahtuma sitten esimerkiksi lapsena tapahtunut lumihankeen ajaminen, sen tietää vain alkoholisti itse. Ja ehkä joku sitten näkee itsestään otetun YouTube-videon tai lukee kirjoituksen, missä hänen tekemisiään tai häntä itseään kuvaillaan tavalla, mikä ei ole mukavaa luettavaa. Joten saattaa olla niin, että tuollainen ihminen tulee jossain vaiheessa järkiinsä ja menee hakemaan oikeasti apua ongelmiinsa. 

Ehkä todellinen syy tähän kaverin jättämiseen on ollut vain halu tehdä vaikutus johonkin hyvin pukeutuvaan henkilöön, ja tuolloin saattaa revittyihin farkkuihin ja liiveihin pukeutuva kaveri jäädä pois kyydistä. Se että toinen ei enää istu edessä juomassa kahvia tekee varmasti jossain vaiheessa pahaa. Ja silloin eteen tulee tarve nähdä tuossa ihmisessä vain pahoja asioita. Mutta joskus paha voimaannuttaa, ja ehkä tästä kirjoituksesta tulee jollekin taas kerran paha olo koko päiväksi, niin että hän voi lähteä jakamaan ajatuksia siitä, miten julmasti pahoja asioita on taas käsitelty.

https://yle.fi/uutiset/3-11185686