Ketä “hyve” palvelee?

Ketä “hyve” palvelee?

Filosofin tehtävä on etsiä totuutta, ja siksi hänen on selvitettävä itselleen, että totuus palvelee aina jotain. Jos totuutta muutellaan tai sitten vastaväitteen esittäminen on vaikeaa, tai siitä seuraa kuolema, niin silloin totuudessa on jotain, jonka joku haluaa salata? Ja tuolloin pitää kysyä se, että ketä palvellaan sillä, että totuutta muunnellaan?

Kreikkalaisessa filosofiassa “hyveen saavuttaminen” oli elämän tarkoitus, mutta mitä he tarkoittivat tuolla sanalla? Oliko “hyve” hyvää valtiolle vai ainoastaan filosofille itselleen? Ja mitä tällä kertaa tarkoittaa “valtio”?  Kuka päättää, että mikä on hyvää valtiolle? Mistä huomaan, että joku asia on hyväksi valtiolle? Siitä että valtio maksaa palkan jostain asiasta kertoo siitä että se on tärkeää, koska palkanmaksu voidaan perustella palkanmaksusta päättävälle valiokunnalle. Jos tätä esitettiin, niin silloin kyseisen ihmisen työssä on jotain sellaista, mikä sai jonkun äänioikeutetun kansalaisen esittämään vaikkapa filosofia sellaiselle listalle, mikä oikeutti palkanmaksuun valtion puolesta.

 Kreikkalaisten filosofien ajatus oli se, että ihminen eli ikään kuin rajoitetussa tilassa, ja se tila on se, mikä rajoittaa vapautta. Tuo tila eli Platonin luolavertauksessa esitelty luola on se, missä kaikki ihmiset elävät. Jos sitten ihminen lähtee pois luolasta, niin hän ei enää näe niitä kuvioita, joita heijastetaan luolan seinään, ja siksi häntä ehkä pidetään hiukan tyhmänä. 

Se joka toista tyhmäksi haukkuu on usein sitä aivan itse, ja siksi esimerkiksi Platon uskalsi lähteä katsomaan asioita myös muiden kuin Ateenalaisten näkökulmasta. Eli jos hänen luolansa on vertauskuvallinen esitys siitä, mitä tapahtuu, jos ihmiset eivät löydä muita kuin oman näkökulmansa, niin ehkä hänen matkansa ovat myös vertauskuvia siitä, että Platon halusi nähdä muitakin kuin vain Ateenalaisten tarjoamat vaihtoehdot eri asioille, ja ehkä hän samalla mietti, miksi Sokrates lopulta tuomittiin? 

Johtuiko tuomio siitä, että Sokrates kyseenalaisti predestinaatio-opin, missä ihminen ei saisi koskaan haaveilla mistään mitä ei hänelle syntymässä annettu? Eli hän saattoi kysyä, ketä tuo oppi, mikä oli jumalien asettama asema, joka määräytyi syntymäkastin mukaan oikeastaan palveli? Kuka siis saattoi hyötyä tuosta asetelmasta, jonka mukaan ihmisen asema yhteisössä on stabiili, eikä sitä saa mitenkään horjuttaa?

Mutta tuolloin voidaan sanoa, että filosofi kysyisi että miksi ihminen, joka haluaa nähdä luolan ulkopuolelle on tyhmä? Onko kyse ihmisestä, joka pelkää menettävänsä palvelijansa, jos paljastuu että luolan ulkopuolella on maailma, eikä olevaisuus rajoitu siihen, mitä luolassa oleva ihminen näkee? 

Ketä se palvelee, että kaikki istuvat selin luolan aukkoon, ja katselivat televisiota tai heidän kohdallaan kyse oli varjoteatterista, mikä oli antiikin kreikassa television vastike? Ja millainen ihminen sitten tuota termiä “tyhmä” oikeastaan viljelee? Ei liittyykö tuo lähtö luolasta siihen, että kyseinen ihminen joka lähtee on jotenkin alisteisessa asemassa muihin nähden? Ja luolan ulkopuolella kyseinen ihminen näkee sen, että muutakin maailmaa on olemassa, kuin se, mitä luolassa näkee, ja että kaikki asiat mitä ihminen on aikaisemmin pitänyt itsestäänselvyytenä eivät sitä oikeastaan olekaan. 

Kuitenkin filosofin tehtävä on selvittää mitä luolan eli aistein havaittavan tilan ulkopuolella on, ja sitten hänen pitää kertoa se, mitä on nähnyt ja kokenut muille. Eli filosofi ei saa koskaan ajatella sillä tavalla, että kaikki asiat on jo valmiiksi selitetty, vaan aina löytyy jostain puutteita. Skeptisen filosofian koulukunnan mukaan tietoa ei pidä hankkia, koska se aiheuttaa vain mielenrauhaa, eli heidän mielestään tiedon etsiminen on vain asia, mikä aiheuttaa suuria tunteita, eikä näin ollen tiedon hankinta ole edes suotavaa, ja tässä sitten joku esittää suuren Sokrateen kysymyksen, että miksi näin on, ja mitä varten tällainen asia ylipäätään otetaan esille? 

Eli kuten filosofisessa kysymyksen asettelussa pitää kysyä, “ketä palvelee se, että ihminen ei hanki tietoa”? Tai kenen mielestä on parempi, että ihmiset eivät tiedä mitään? Eli mitä on hyve? Kritiikki esimerkiksi tutkijoita sekä filosofeja kohtaan on aivan tervettä, koska myös nämä henkilöt voivat ajaa omaa tai jonkin sidosryhmän etua. Kun filosofit sitten lähtevät väittelemään, niin kyse ei ole siitä, että kuka väittelyn voittaa, vaan siitä että totuus löydetään. 

Kun pohditaan sitä, että mitä esimerkiksi Platonin akatemiassa opiskeleva filosofian opiskelija saattoi kyllä kysyä, että mitä varten tuollainen skeptikko sitten opiskelee akatemiassa, näet jos kaikki asiat on jo esitetty ja vastaukset niihin löydetty, niin silloin ei toisen edes tarvitse tulla opiskelemaan sitä mitä sanotaan filosofiaksi. Filosofisen ajattelun tarkoitus on selvittää se, miksi joku asia tehdään, tai mitä joku itse asiassa on? Jos tavallisen ihmisen edessä esitetään kysymys siitä, mitä “atomos” tarkoittaa, niin hän vastaa siihen, että “jakamaton kappale”? 

Tai ehkä hän esittää vastauksen muodossa “aine tai kappale joka on jaettu niin pieniin osiin, että sitä ei voida enää jakaa”. Fílosofi kysyy sitten että mikä esimerkiksi on “atomosin” raja? Onko “atomos” esimerkiksi joku kivi rannassa, mitä emme saa halkaistua siksi, että emme satu kantamaan vasaraa mukanamme? Tai onko “atomos” asia jota emme voi havaita, koska silmälasimme unohtuivat pöydän reunalle? Tällöin pitää myös kysyä, miksi jotain sellaista kuin “atomos” tai aineen pienin olomuoto tutkitaan? Eli yritetään vastata kysymykseen siitä että mistä joku tutkija tai filosofi saa palkkaan? 

 Nykyään kvanttifysiikkaan liittyviin teorioihin erikoistuneet teoreetikot miettivät samaa asiaa, eli onko olemassa piste, jossa materiaa ei enää  voida jakaa, ja missä se muuttuu energiaksi. Jos tuo prosessi voidaan toteuttaa käänteisenä, niin silloin voimme suorittaa teleportaation. 

Kun Platon aikoinaan loi oman akatemia-mallinsa, niin hän loi kaksi toimintamallia, eli hän perusti kiinteän akatemian omalle maalleen. Hänen oppilaansa Aristoteles loi taas akatemian, missä kaikki opetus tapahtuu julkisessa tilassa. Saattaa olla niin, että aluksi filosofian opetus toteutettiin suljetussa ympäristössä, ja sitten he siirtyivät avoimeen toimintaympäristöön. Tuolloin oli tärkeää ajatella, että kaikki ei ollut vain yhtä toimijaa tai asiaa varten, vaan samalla asialla saattaa olla useita tehtäviä. 

Jos ajatellaan että esimerkiksi Spartassa naisille opetettiin taistelutaitoja, niin silloin tietenkin mieleen tulee heti se, että naisten velvollisuus oli myös puolustaa kaupunkia. Mutta naisen tehtävä oli myös korjata mahdolliset virheet, mitä kouluttaja oli miehen kanssa tehnyt, eli jos sotilas ei osannut käyttää esimerkiksi keihästä oikein, niin puoliso saattoi huomauttaa tuosta asiasta. 

Eli kaikki ei ollut vain yhtä asiaa varten. Ja se että Spartan miesten piti jatkuvasti harjoitella taistelua piti huolen siitä, että nämä huippuluokan tappajat eivät saaneet turhaa tietoa, kuten esimerkiksi sitä, miltä pärskäjuuri näyttää. Tämä tietenkin oli tärkeää niiden tahojen  mielestä, jotka valvoivat spartan asevoimien poliittista luotettavuutta, koska pärskäjuuresta tehty keitto oli loistava tapa lopettaa kapinat.  

https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/d/da/The_Parthenon_in_Athens.jpg/250px-The_Parthenon_in_Athens.jpg