Biologisten aseiden kehityksestä
Se voidaanko epidemioita estää esimerkiksi sulkemalla rajat on väläytetty ratkaisuksi sille, että epidemiat saadaan pidettyä kurissa. Ongelma on siinä, että jokaisella taudilla on itämisaika, mikä sitten määräytyy taudin mukaan. Jos itämisaika on kolmesta neljään vuorokautta, niin silloin ihminen saadessaan taudin ehtii kuljettaa taudinaiheuttajat toiselle puolen maailmaa, ennen kuin ensimmäiset oireet ilmaantuvat.
Ja lentokoneen kaltaiset suljetut tilat ovat erinomainen ympäristö taudin leviämiseksi, koska ihmiset ovat siellä lähellä toisiaan. Silloin organismi pääsee siirtymään vaivatta henkilöstä toiseen. Eli yksi ihminen joka sairastaa jotain tautia voi siirtää tartunnan useisiin ihmisiin ympärillään, ja ongelma on se, että esimerkiksi syljen kautta saatava tartunta tulee usein nimenomaan viimeisenä iltana, kun “pojat lähtevät kaupungille”.
Biologisten aseiden kehittäminen on kiellettyä kansainvälisillä sopimuksilla, mutta sama koskee myös esimerkiksi ydinaseita sekä muita massatuhon välineitä kuten kaasuaseita, mutta monilla mailla on näitä välineitä varastossaan. Eli se että sopimuksia tehdään ei tarkoita sitä, että näitä aseita ei kehitetä.
Mikään valtio maailmassa ei ole myöntänyt sillä olevan toiminnassa olevaa biologisen aseen tuotantoon tarkoitettua laboratoriota. Mutta kuitenkin biologiset aseet ovat houkutteleva ratkaisu, koska niiden avulla tehty kansanmurha voidaan helposti peittää ihmisiltä. Eli tuolloin tarkoituksellisesti irti päästettyä epidemiaa sanotaan luonnolliseksi, ja yleensä biologisten aseiden käyttöä koskevissa simulaatioissa on ajateltu, että aseiden käyttäjä käyttäisi luonnossa esiintyviä organismeja.
Biologisen aseen kieltosopimuksen valvonta perustuu siihen, että luonnosta kerätään bakteereja sekä viruksia, ja niiden perimäainesta sekä erityisesti sitä millaisia jaksoja siihen on liittynyt muista lajeista käytetään hyväksi siihen, että viruksen tie ihmiseen saadaan selville. Jos eteen tulee virus, missä ei ole ollenkaan jälkeä mistään muista lajeista, niin silloin voidaan esittää hypoteesi keinotekoisesta viruksesta.
Viruksen perimä-aines muuttuu sen kulkeutuessa väli-isännän kautta uuteen lajiin, eli kun virus saastuttaa jonkun eläimen, niin sen perimään tallentuu emäsjaksoja jokaisesta väli-isännästä. Jos lähdetään puimaan virusten käyttöä suoraan biologisena aseena, niin varsinaisesti kyse on liian vaarallisesta välineestä. Yleensä biologisia komponentteja ei käytetä suoraan esimerkiksi aseina, koska epidemiat ovat vaikeasti hallittavissa, ja yleensä bioaseet ovat erilaisia bakteereita, joiden hallinta esimerkiksi antibioottien avulla on helpompaa. Tai sitten biologisia komponentteja käytetään erilaisten kemikaalien tuotantoon, joista yksi on botuliini.
Se että virus olisi lähtenyt karkuun biologisia aseita kehittävistä laboratorioista on vaikeaa todistaa, koska nämä laboratoriot ovat aivan samanlaisia laboratorioita kuin kaikki muutkin laboratoriot. Eli se miten biologinen ase eroaa luonnollisesta epidemiasta on se, että biologisessa sodankäynnissä ihminen tai eläin injektoidaan tahallaan organismilla, mitä sen pitäisi levittää ympäriinsä.
Historian aikana esimerkiksi kurtisaaneja on injektoitu syfiliksellä ja lähetetty myymään seksipalveluita vihollisen sotilaille tai kuninkaille.
Jos halutaan luoda biologinen ase, niin silloin riittää se, että organismeja laitetaan kranaattiin ja se ammutaan vihollisen päälle. Tai sitten voidaan käyttää esimerkiksi erilaisia sumuttimia, joita käytetään normaalisti kemikaalien sumuttamiseen. Yleensä kyseessä on siten jalostettu organismi, että populaatiosta on tuhottu heikot yksilöt toistuvan UV-säteilytyksen tai antibiootti-annosten avulla, jolloin vain vahvat bakteerit jäävät henkiin.
On puhuttu siitä, että nanotekniikan avulla olisi luotu keinotekoisia viruksia, mutta siitä ei ole löytynyt todisteita. Kuitenkin biologinen ase on kaikkein julmin massatuhon väline, koska sitä vastaan voidaan omat joukot rokottaa. Ja tuo asia saa aikaan sen, että ihmiset pelkäävät näitä aseita aivan oikeasti.
Se voidaanko epidemioita estää esimerkiksi sulkemalla rajat on väläytetty ratkaisuksi sille, että epidemiat saadaan pidettyä kurissa. Ongelma on siinä, että jokaisella taudilla on itämisaika, mikä sitten määräytyy taudin mukaan. Jos itämisaika on kolmesta neljään vuorokautta, niin silloin ihminen saadessaan taudin ehtii kuljettaa taudinaiheuttajat toiselle puolen maailmaa, ennen kuin ensimmäiset oireet ilmaantuvat.
Ja lentokoneen kaltaiset suljetut tilat ovat erinomainen ympäristö taudin leviämiseksi, koska ihmiset ovat siellä lähellä toisiaan. Silloin organismi pääsee siirtymään vaivatta henkilöstä toiseen. Eli yksi ihminen joka sairastaa jotain tautia voi siirtää tartunnan useisiin ihmisiin ympärillään, ja ongelma on se, että esimerkiksi syljen kautta saatava tartunta tulee usein nimenomaan viimeisenä iltana, kun “pojat lähtevät kaupungille”.
Biologisten aseiden kehittäminen on kiellettyä kansainvälisillä sopimuksilla, mutta sama koskee myös esimerkiksi ydinaseita sekä muita massatuhon välineitä kuten kaasuaseita, mutta monilla mailla on näitä välineitä varastossaan. Eli se että sopimuksia tehdään ei tarkoita sitä, että näitä aseita ei kehitetä.
Mikään valtio maailmassa ei ole myöntänyt sillä olevan toiminnassa olevaa biologisen aseen tuotantoon tarkoitettua laboratoriota. Mutta kuitenkin biologiset aseet ovat houkutteleva ratkaisu, koska niiden avulla tehty kansanmurha voidaan helposti peittää ihmisiltä. Eli tuolloin tarkoituksellisesti irti päästettyä epidemiaa sanotaan luonnolliseksi, ja yleensä biologisten aseiden käyttöä koskevissa simulaatioissa on ajateltu, että aseiden käyttäjä käyttäisi luonnossa esiintyviä organismeja.
Biologisen aseen kieltosopimuksen valvonta perustuu siihen, että luonnosta kerätään bakteereja sekä viruksia, ja niiden perimäainesta sekä erityisesti sitä millaisia jaksoja siihen on liittynyt muista lajeista käytetään hyväksi siihen, että viruksen tie ihmiseen saadaan selville. Jos eteen tulee virus, missä ei ole ollenkaan jälkeä mistään muista lajeista, niin silloin voidaan esittää hypoteesi keinotekoisesta viruksesta.
Viruksen perimä-aines muuttuu sen kulkeutuessa väli-isännän kautta uuteen lajiin, eli kun virus saastuttaa jonkun eläimen, niin sen perimään tallentuu emäsjaksoja jokaisesta väli-isännästä. Jos lähdetään puimaan virusten käyttöä suoraan biologisena aseena, niin varsinaisesti kyse on liian vaarallisesta välineestä. Yleensä biologisia komponentteja ei käytetä suoraan esimerkiksi aseina, koska epidemiat ovat vaikeasti hallittavissa, ja yleensä bioaseet ovat erilaisia bakteereita, joiden hallinta esimerkiksi antibioottien avulla on helpompaa. Tai sitten biologisia komponentteja käytetään erilaisten kemikaalien tuotantoon, joista yksi on botuliini.
Se että virus olisi lähtenyt karkuun biologisia aseita kehittävistä laboratorioista on vaikeaa todistaa, koska nämä laboratoriot ovat aivan samanlaisia laboratorioita kuin kaikki muutkin laboratoriot. Eli se miten biologinen ase eroaa luonnollisesta epidemiasta on se, että biologisessa sodankäynnissä ihminen tai eläin injektoidaan tahallaan organismilla, mitä sen pitäisi levittää ympäriinsä.
Historian aikana esimerkiksi kurtisaaneja on injektoitu syfiliksellä ja lähetetty myymään seksipalveluita vihollisen sotilaille tai kuninkaille.
Jos halutaan luoda biologinen ase, niin silloin riittää se, että organismeja laitetaan kranaattiin ja se ammutaan vihollisen päälle. Tai sitten voidaan käyttää esimerkiksi erilaisia sumuttimia, joita käytetään normaalisti kemikaalien sumuttamiseen. Yleensä kyseessä on siten jalostettu organismi, että populaatiosta on tuhottu heikot yksilöt toistuvan UV-säteilytyksen tai antibiootti-annosten avulla, jolloin vain vahvat bakteerit jäävät henkiin.
On puhuttu siitä, että nanotekniikan avulla olisi luotu keinotekoisia viruksia, mutta siitä ei ole löytynyt todisteita. Kuitenkin biologinen ase on kaikkein julmin massatuhon väline, koska sitä vastaan voidaan omat joukot rokottaa. Ja tuo asia saa aikaan sen, että ihmiset pelkäävät näitä aseita aivan oikeasti.
Kommentit
Lähetä kommentti