Mikä on tieteellistä ja mikä ei? Eli kirjoitus pseudotieteestä sekä pandemiasta
Siis mitä tiede on? Tämän määritelmän mukaan tiede on kriittistä, neutraalia, mikä tarkoittaa että se ei ole tahallaan tarkoituksenhakuista sekä harhaan johtavaa, ja siinä pyritään neutraaliin ilmaisuun sekä tulokseen. Tai oikeastaan tiede on monissa tapauksissa tarkoituksenhakuista, jos tutkimuksen tarkoitus on osoittaa joku asia todeksi tai vääräksi, mutta silloin pitää kuitenkin työn perustua siihen, mitä todisteet asiasta sanovat. Se että mediassa kirjoitetaan paljon jostain asiasta saattaa johtaa paniikkiin. Kuitenkin on parempi, että totuus kerrotaan julkisesti, niin että kertojana on luotettava taho kuten valtiovallan edustaja kuin että huhujen annetaan velloa. Joskus tieto tulee taholta, mistä sitä ei toivoisi saavan, mutta tuolloin pitää kyseinen tieto tarkistaa ja jos se sattuu olemaan totta, niin se pitää julkistaa kokonaisuudessaan.
Lähteen kirjoittajan kansallisuus tai muu asia ei saa vaikuttaa siihen, mitä tutkijat esittävät jostain asiasta. Kuitenkin lähdettä pitää aina arvioida kriittisesti, mikä tarkoittaa sitä, että samasta aiheesta on etsittävä useita lähteitä, joista voidaan sitten kaivaa se, että onko tapahtuma tai asia totta vai tarua. Se että tutkimus tehdään jossain tietyssä maassa ei tee tutkimuksesta joka kerran epäpätevää.
Kun lähdetään tekemään selvitystä sellaisesta asiasta kuin pandemia, mikä tarkoittaa globaalia epidemiaa, niin silloin ei saa vihollista eli virusta tai bakteeria demonisoida, eli siitä ei saa tehdä sen pahempaa kuin mitä se on. Siis mikä tekee pandemiasta vaarallisen on se, että siinä taudin pesäkkeitä ilmestyy joka puolelle maapalloa. Eli pandemiassa ei ole kyse siitä, että tauti olisi yhtään sen vaarallisempi kuin muuten, mutta taudin suuri esiintymisalue sekä leviäminen erityisesti lentomatkustamisen kautta tekee siitä vaarallisen.
Tuolloin on paras lähteä siitä, että jos kyse on viruksesta, niin sitä ei ole helppoa tuhota kemikaaleilla, koska tällä oliolla ei ole omaa aineenvaihduntaa. Se on vain perimäaines, mitä ympäröi proteiini vaippa, mikä suojaa viruksen perimää. Sen takia antibiootit eivät tehoa virukseen, joka lisääntyy ottamalla jonkun solun hallintaansa. UV-valo sen sijaan on virukselle vaarallista. Kuitenkin jos antibiootteja käytetään väärin, niin myös bakteereista voidaan tehdä oikea riesa.
Kun mediassa lähetään puimaan sitä, miten näistä asioista pitäisi kertoa on se, että tiedon, mitä jaetaan pitää olla oikeaa sekä varmennettua. Kaikkein pahinta mitä voidaan tehdä on kirjoittaa esimerkiksi siitä, että antibioottien heittäminen luontoon saisi epidemian laantumaan. Jos näin toimitaan, niin silloin bakteerit alkavat muuttua alitehoisten antibioottien avulla niin että ne kestävät paremmin lääkkeitä. Tuon takia antibioottien levittäminen tai kuurin keskeyttäminen ennenaikaisesti on erittäin vaarallista, koska tuolloin jäljelle jää bakteerien kaikkein vahvin populaatio, mikä sitten saa aikaan sen, että joudutaan valmistamaan uusia sekä tehokkaampia antibiootteja.
Tieteelliseen todistamiseen kuuluu se, että kirjoittaja kirjoittaa artikkelinsa sillä tavalla, että jos jotain asiaa ei saa tehdä, niin syy tähän pitää selittää. Kun aikoinaan internet yleistyi, niin tietenkin opinnäytetyöt tuntuivat aluksi helpolta asialta, kun riitti että opiskelija vain avasi netin, ja siitä vain etsi asiaan kuuluvat kotisivut. Kuitenkin asiassa on myös kääntöpuoli, ja se on se, että kuka vain voi kirjoittaa internetiin mitä vain. Eli joskus artikkelit mitä on kirjoitettu nettiin ovat oikeastaan pahinta mahdollista pseudotiedettä. Termi pseudotiede tarkoittaa sitä, että kyseinen asia on perusteltu näennäisen oikealla tavalla, mutta lähteitä käytetään valikoiden, niin että vain omaa poliittista tai muuta näkemystä edustavia tekstejä on valittu, tai lähteiden sisältöä on yritetty manipuloida tukemaan jonkun poliittisen tai muun ryhmän virallista mielipidettä.
Joskus taas muutama väärin käsitetty lause tai mainos saa aikaan sen, että aivan oikea tieteen harjoittajien ammattikunta saa ikävän maineen. Yksi tällainen tapaus on luontaistuotteet, joita on markkinoitu lääkkeinä, ja tietenkin myös erilaisia luontaisterapioita on ymmärretty väärin. Eli esimerkiksi vitamiinien saanti on jokaiselle ihmiselle hyvin tärkeä asia, mutta lääkkeitä nämä valmisteet eivät ole. Samoin oikea ravintoterapia sekoitetaan usein luotais terapioihin, joiden joukossa on varmasti aivan oikeaa tarkoituksenhakuista pseudotiedettä.
Mikäli ihminen ei saa tarpeeksi vitamiineja, niin hän sairastuu esimerkiksi keripukkiin, mutta jos vitamiinien avulla sitten yritetään saada apua syöpään, niin silloin mennään hyvin pitkälle sinne, missä voidaan puhua siitä, että ihminen on vaarallisten asioiden kanssa tekemisissä. Eli vitamiinien puutos saa varmasti aikaan ei-toivottuja reaktioita, mutta kuitenkaan mitään syöpälääkkeitä nämä eivät korvaa. Ja kuitenkin myös syöpähoitojen aikana ihmisen pitää syödä tarpeeksi vitamiineja, että muita sairauksia ei tule sen takia, että vitamiineja on liian vähän, ja ne aiheuttavat puutostauteja.
Syöpähoidoissa tarkoituksenhakuinen pseudotiede tarkoittaa sitä, että syöpälääkkeet sekä muut hoidot kuten sädehoito jätetään täyttämättä, ja niiden sijasta syödään pelkkiä kipulääkkeitä, mikä varmasti johtaa kuolemaan. Tuolloin lääkäri tai henkilö, joka on tämän asian tehnyt saa syytteen murhasta.
Jos ajatellaan esimerkiksi bakteerien aiheuttavan sairauksia, niin tietenkin silloin mieleen ei ehkä tule se, että myös ihmisen oma bakteerikanta saattaa aiheuttaa hyvin vakavia infektioita, jos bakteeri sattuu siirtymään väärään paikkaan. Eli suolen bakteerit saattavat surmata ihmisen, jos niitä pääsee verenkiertoon tai keuhkoihin, vaikka suolessa ne ovat hyödyksi ihmiselle, koska nuo bakteerit käsittelevät ruokaa siten, että se voidaan toimittaa soluihin ravinteeksi.
Samoin terapiat ovat asia erikseen. Jos väärään sairauteen saa väärää terapiaa, niin silloin varmasti asiat kääntyvät väärään suuntaan. Esimerkiksi joku aloe-vera terapia mikä on tarkoitettu tuomaan hyvää oloa ei varmasti ole sopivaa esimerkiksi syöpää sairastavan henkilön pääasialliseksi syöpä terapiaksi, vaikka siitä ehkä hyvän olon saisikin. Tai ehkä hieronta ei ole paikallaan silloin kun ihmisellä on selkärangan vaurio, vaikka se ehkä sopii muissa tapauksissa terapiaksi. Syöpälääkkeet eivät ole tietenkään mikään antibioottien vaihtoehto, ja siksi esimerkiksi angiinan hoitoon pitää käyttää aivan muita lääkkeitä kuin kovan luokan sytostaatteja.
Siis mitä tiede on? Tämän määritelmän mukaan tiede on kriittistä, neutraalia, mikä tarkoittaa että se ei ole tahallaan tarkoituksenhakuista sekä harhaan johtavaa, ja siinä pyritään neutraaliin ilmaisuun sekä tulokseen. Tai oikeastaan tiede on monissa tapauksissa tarkoituksenhakuista, jos tutkimuksen tarkoitus on osoittaa joku asia todeksi tai vääräksi, mutta silloin pitää kuitenkin työn perustua siihen, mitä todisteet asiasta sanovat. Se että mediassa kirjoitetaan paljon jostain asiasta saattaa johtaa paniikkiin. Kuitenkin on parempi, että totuus kerrotaan julkisesti, niin että kertojana on luotettava taho kuten valtiovallan edustaja kuin että huhujen annetaan velloa. Joskus tieto tulee taholta, mistä sitä ei toivoisi saavan, mutta tuolloin pitää kyseinen tieto tarkistaa ja jos se sattuu olemaan totta, niin se pitää julkistaa kokonaisuudessaan.
Lähteen kirjoittajan kansallisuus tai muu asia ei saa vaikuttaa siihen, mitä tutkijat esittävät jostain asiasta. Kuitenkin lähdettä pitää aina arvioida kriittisesti, mikä tarkoittaa sitä, että samasta aiheesta on etsittävä useita lähteitä, joista voidaan sitten kaivaa se, että onko tapahtuma tai asia totta vai tarua. Se että tutkimus tehdään jossain tietyssä maassa ei tee tutkimuksesta joka kerran epäpätevää.
Kun lähdetään tekemään selvitystä sellaisesta asiasta kuin pandemia, mikä tarkoittaa globaalia epidemiaa, niin silloin ei saa vihollista eli virusta tai bakteeria demonisoida, eli siitä ei saa tehdä sen pahempaa kuin mitä se on. Siis mikä tekee pandemiasta vaarallisen on se, että siinä taudin pesäkkeitä ilmestyy joka puolelle maapalloa. Eli pandemiassa ei ole kyse siitä, että tauti olisi yhtään sen vaarallisempi kuin muuten, mutta taudin suuri esiintymisalue sekä leviäminen erityisesti lentomatkustamisen kautta tekee siitä vaarallisen.
Tuolloin on paras lähteä siitä, että jos kyse on viruksesta, niin sitä ei ole helppoa tuhota kemikaaleilla, koska tällä oliolla ei ole omaa aineenvaihduntaa. Se on vain perimäaines, mitä ympäröi proteiini vaippa, mikä suojaa viruksen perimää. Sen takia antibiootit eivät tehoa virukseen, joka lisääntyy ottamalla jonkun solun hallintaansa. UV-valo sen sijaan on virukselle vaarallista. Kuitenkin jos antibiootteja käytetään väärin, niin myös bakteereista voidaan tehdä oikea riesa.
Kun mediassa lähetään puimaan sitä, miten näistä asioista pitäisi kertoa on se, että tiedon, mitä jaetaan pitää olla oikeaa sekä varmennettua. Kaikkein pahinta mitä voidaan tehdä on kirjoittaa esimerkiksi siitä, että antibioottien heittäminen luontoon saisi epidemian laantumaan. Jos näin toimitaan, niin silloin bakteerit alkavat muuttua alitehoisten antibioottien avulla niin että ne kestävät paremmin lääkkeitä. Tuon takia antibioottien levittäminen tai kuurin keskeyttäminen ennenaikaisesti on erittäin vaarallista, koska tuolloin jäljelle jää bakteerien kaikkein vahvin populaatio, mikä sitten saa aikaan sen, että joudutaan valmistamaan uusia sekä tehokkaampia antibiootteja.
Tieteelliseen todistamiseen kuuluu se, että kirjoittaja kirjoittaa artikkelinsa sillä tavalla, että jos jotain asiaa ei saa tehdä, niin syy tähän pitää selittää. Kun aikoinaan internet yleistyi, niin tietenkin opinnäytetyöt tuntuivat aluksi helpolta asialta, kun riitti että opiskelija vain avasi netin, ja siitä vain etsi asiaan kuuluvat kotisivut. Kuitenkin asiassa on myös kääntöpuoli, ja se on se, että kuka vain voi kirjoittaa internetiin mitä vain. Eli joskus artikkelit mitä on kirjoitettu nettiin ovat oikeastaan pahinta mahdollista pseudotiedettä. Termi pseudotiede tarkoittaa sitä, että kyseinen asia on perusteltu näennäisen oikealla tavalla, mutta lähteitä käytetään valikoiden, niin että vain omaa poliittista tai muuta näkemystä edustavia tekstejä on valittu, tai lähteiden sisältöä on yritetty manipuloida tukemaan jonkun poliittisen tai muun ryhmän virallista mielipidettä.
Joskus taas muutama väärin käsitetty lause tai mainos saa aikaan sen, että aivan oikea tieteen harjoittajien ammattikunta saa ikävän maineen. Yksi tällainen tapaus on luontaistuotteet, joita on markkinoitu lääkkeinä, ja tietenkin myös erilaisia luontaisterapioita on ymmärretty väärin. Eli esimerkiksi vitamiinien saanti on jokaiselle ihmiselle hyvin tärkeä asia, mutta lääkkeitä nämä valmisteet eivät ole. Samoin oikea ravintoterapia sekoitetaan usein luotais terapioihin, joiden joukossa on varmasti aivan oikeaa tarkoituksenhakuista pseudotiedettä.
Mikäli ihminen ei saa tarpeeksi vitamiineja, niin hän sairastuu esimerkiksi keripukkiin, mutta jos vitamiinien avulla sitten yritetään saada apua syöpään, niin silloin mennään hyvin pitkälle sinne, missä voidaan puhua siitä, että ihminen on vaarallisten asioiden kanssa tekemisissä. Eli vitamiinien puutos saa varmasti aikaan ei-toivottuja reaktioita, mutta kuitenkaan mitään syöpälääkkeitä nämä eivät korvaa. Ja kuitenkin myös syöpähoitojen aikana ihmisen pitää syödä tarpeeksi vitamiineja, että muita sairauksia ei tule sen takia, että vitamiineja on liian vähän, ja ne aiheuttavat puutostauteja.
Syöpähoidoissa tarkoituksenhakuinen pseudotiede tarkoittaa sitä, että syöpälääkkeet sekä muut hoidot kuten sädehoito jätetään täyttämättä, ja niiden sijasta syödään pelkkiä kipulääkkeitä, mikä varmasti johtaa kuolemaan. Tuolloin lääkäri tai henkilö, joka on tämän asian tehnyt saa syytteen murhasta.
Jos ajatellaan esimerkiksi bakteerien aiheuttavan sairauksia, niin tietenkin silloin mieleen ei ehkä tule se, että myös ihmisen oma bakteerikanta saattaa aiheuttaa hyvin vakavia infektioita, jos bakteeri sattuu siirtymään väärään paikkaan. Eli suolen bakteerit saattavat surmata ihmisen, jos niitä pääsee verenkiertoon tai keuhkoihin, vaikka suolessa ne ovat hyödyksi ihmiselle, koska nuo bakteerit käsittelevät ruokaa siten, että se voidaan toimittaa soluihin ravinteeksi.
Samoin terapiat ovat asia erikseen. Jos väärään sairauteen saa väärää terapiaa, niin silloin varmasti asiat kääntyvät väärään suuntaan. Esimerkiksi joku aloe-vera terapia mikä on tarkoitettu tuomaan hyvää oloa ei varmasti ole sopivaa esimerkiksi syöpää sairastavan henkilön pääasialliseksi syöpä terapiaksi, vaikka siitä ehkä hyvän olon saisikin. Tai ehkä hieronta ei ole paikallaan silloin kun ihmisellä on selkärangan vaurio, vaikka se ehkä sopii muissa tapauksissa terapiaksi. Syöpälääkkeet eivät ole tietenkään mikään antibioottien vaihtoehto, ja siksi esimerkiksi angiinan hoitoon pitää käyttää aivan muita lääkkeitä kuin kovan luokan sytostaatteja.
Kommentit
Lähetä kommentti