Miksi pelkäämme nuorisoa?
Me aikuiset pelkäämme nuorisoa, ja syy siihen on se, että omat vanhempamme opettivat meitä lapsina pelkäämään nuorisoa. Eli aikuiset ja lapset ovat aina mukavia, mutta nuoriso on se, jonka selkäranka ei jaksa maatamme kannattaa. Se miten sana “lapsi” määritellään jää yleensä mainitsematta, ja joskus koulutien alkutaipaleella meille opetetaan, että nuoriso on sellaista bootseihin sekä nahka-tai pilottitakkiin pukeutuvaa joukkoa, mitä kannattaa aina vältellä, ja jostain syystä me emme koskaan kasva nuoriksi, vaan suoraan aikuisiksi. Eli nuoruus joka ilmeisesti tarkoittaa 15-17 vuotiaita henkilöitä, jotka eivät vielä saa äänestää eivätkä myöskään käydä oikeissa kapakoissa, mutta jotka eivät enää ole oppivelvollisia kutsutaan siis nimellä “nuoriso”.
Tuolloin kauan sitten muistelen sitä, kun itsestäni sitten lopulta tuli nuori, ja vaikka aivan lapsena pelkäsin noita pilottiin sekä bootseihin pukeutuneita pitkätukkia, niin itse muistan, että itse aloin jossain vaiheessa käyttää tuollaisia vaatteita, ja olin liian nuori olemaan aikuinen, mutta liian vanha peruskouluun. Ja silloin sattui välillä niin mukavasti, että joku hairahtui yrittämään ravintolaan sisään. Joskus saattoi käydä sillä tavalla, että “pokella” oli vähän huono päivä, ja tuolloin oli edessä kokemus, mikä ei ollut kaikkein miellyttävin mahdollinen, ja siinä saattoi sitten tulla tehtyä ja sanottua vähän sellaista, mitä ei ehkä olisi muuten tullut sanottua.
Se että toinen on alaikäinen saattaa joskus ikään kuin kiihdyttää jotain ihmistä siihen, että hän esimerkiksi ottaa rahat toiselta, koska alaikäisellä pitää olla huoltaja edustamassa itseään. Ja tällaisten tekojen jälkeen itse ainakin hiukan pelkäisin kostoa. Eli onko jossain vaiheessa mahdollisesti käynyt niin, että “herra” tai “neiti” täysi-ikäinen on mennyt jossain tilanteessa hiukan liian pitkälle, kun hänelle on selitetty jossain, että täysi-ikäinen on aina oikeassa.
Asia mikä saa meidät pelkäämään nuorisoa on se, mitä kutsutaan “mallioppimiseksi”. Eli nuoret jäljittelevät meitä aikuisia käytöksellään, ja jos me opetamme että joku asia on oikein, niin silloin nuoret alkavat tehdä näin omassa elämässään. Mallioppimisen kautta opimme sen, että esimerkiksi vanhempia henkilöitä pitää kunnioittaa, mutta se että itse olemme nyt niitä vanhempia henkilöitä pitäisi tuoda myös vastuun omaan toimintaamme.
Vastuu siitä että alaikäinen oppii noudattamaan lakia sekä muita ohjeita on meillä aikuisilla, ja jos joku sitten on väkivaltainen tai muuten ikävä tapaus, niin silloin voimme katsoa peiliin, ja kysyä, että mistä tämä ihminen on tuollaisen käytösmallin oppinut? Jos hän on sen televisiosta oppinut, niin silloin kyllä vastuu on vanhemmilla ihmisillä, jotka ovat hänet sinne TV:n ääreen unohtaneet.
Samoin jos joku käyttäytyy juhlissa kuin juhlissa aivan kuin joku luolamies- tai nainen, niin silloin ensimmäinen ajatus tietenkin on se, että tuohon on tultava loppu. Tai sitten voidaan analyyttisesti ajatella, että henkilöllä on joku syy olla kammottava ihminen. Hän on ehkä saanut niin monta kertaa huonoa palautetta omasta käytöksestään, ettei enää edes viitsi yrittää miellyttää muita. Mitä varten edes yrittää käyttäytyä miellyttävästi, kun siitä ei kuitenkaan mitään muuta seuraa kuin ylen katsetta? Siis antaa mennä vain. Mutta kuitenkin olisi ehkä hyvä ehdottaa tuollaiselle ihmiselle jotain keskustelua tai vastaavaa, missä hänestä löydetään niitä hyviä puolia. Tässä sitten vielä voisin kysyä, että miksi me emme itse voisi olla noita ihmisiä? Kas siinä sitten päivän rakentava kysymys.
Toinen rakentava kysymys on sitten se, että rakentavan palautteen ei tarvitse olla aina kauheaa. Eli me emme tietenkään ole sitä varten, että toista kehutaan työpaikalla, mutta kuitenkin jatkuva negatiivinen palaute saa aikaan sen, että työläinen lähtee ehkä sitten pois koko paikasta, koska hän kokee että muutenkin on potkut tulossa.
Ja sitten lopulta tuollainen henkilö “antaa mennä vain”, mikä johtaa siihen, että lopulta vartijat sekä virkavalta ovat paikalla, kun tarinamme päähenkilö saatetaan pois, hänen käytyään vähän vahvistusta ottamassa. Sen jälkeen suuressa mielenliikutuksen tilassa käynyt pomon huoneessa kertomassa, miten miellyttävä sekä kannustava ihminen tämä on, ja kuinka pomo on auttanut alaistaan muodostamaan realistisen näkemyksen omasta itsestään.
Ehkä sitten vielä siivooja tulee paikalle, kun kaikki oksennukset sekä ehkä huoneen nurkan käytöstä WC:nä johtuvat ylimääräiset tahrat saadaan siistittyä sekä hajut poistettua. Näin taas saadaan joku ihminen, joka ei sopeudu joukkoon katoamaan lopullisesti työpaikalta. Ja toki meidän upeaan yhtiöön varmasti on paljon väkeä hakemassa, koska me voimme tarjota niin loistavia etuja työntekijöillemme, joten olemme varmaan paras yhtiö päällä maan, tai ainakin työvoimavirkailija sanoi niin, kun olemme pitäneet jotain paikkaa auki puoli vuotta, kun hakijoiden osaaminen ei vastaa sitä tasoa mitä olemme pitäneet tarpeellisena.
Tai sitten insinööriä ei vain kiinnosta tulla pyyhkimään pöytiä meidän firmaan, mikä on kuuluisa siitä, että täällä ihmistä palkitaan. Joten jo on kumma kun nuo meidän loistavat edut, jotka koskevat kolme vuotta talossa olleita ihmisiä eivät kiinnosta. Eli kukaan ei ole kiinnostunut tulemaan aamulla töihin, että vakituiset työntekijät saavat istua koko päivän kahvilla, ja puhua pahaa näistä uusista miehistä sekä naisista, jotka eivät työtään osaa tehdä, ja silloin yhden vakituisista työntekijöistä pitää lähteä perehdyttämään uutta työläistä, joten siksi on parempi, jos heitä ei pidetä liian pitkään talossa.
Silloin ei tarvitse pelätä sitä, että joku noista ihmisistä pääsee vakituisten työläisten pomoksi. Joten siksi kannattaa muodostaa mittava sosiaalinen verkosto, jotta noita ihmisiä ei koskaan päästetä myöskään muiden yhtiöiden palvelukseen. Mutta tuon verkoston voi joku ehkä ohittaa, ja silloin voidaan miettiä yhdessä sitä, mitä voisi tapahtua, jos tuollainen ihminen vaikka lukisi itselleen ekonomin tutkinnon? Siinä ei ehkä joukko kaljaa kittaavia sekatyömiehiä auta, jos tuollainen ihme sattuu tulemaan eteen. Jos ekonomin työnsaanti halutaan estää, niin silloin ei ehkä pari olutpulloa riitä lahjukseksi.
Mutta kun lähdetään puhumaan vastuusta, niin me emme saa opettaa että esimerkiksi tappelun sattuessa voimme huoleti suurennella vahinkoja, tai jos alaikäinen yrittää ostaa kiellettyjä tuotteita laittaa rahoja taskuumme. Tai että lahjus ja muu epärehellinen toiminta ovat se tapa, millä asioita hoidetaan suomessa.
Nimittäin tekemällä vääryyttä saamme sitten aikaan sen, että tuo sama henkilö saattaa sitten tehdä samaa omille lapsillemme. Eli miltä tuntuisi, jos tekstin alkupuolella mainittu tylysti kohdeltu ravintola-asiakas liidi olisi sitten portsarina paikallisessa ravintolassa, ja oma 16-vuotiaamme kävelisi joka ilta tuon paikan ohitse? Siinä voisi mieleen tulla se, että mitä jos oma lapsemme yrittää tuohon kapakkaan sisään? Tai mistä minä sen voisin tietää, kun itselläni ei noita lapsia ole.
Kommentit
Lähetä kommentti