Puolueiden etiketistä sekä politiikasta
Poliittisia liikkeitä voidaan verrata johonkin rock-tähteen. Aluksi värikkäällä ja “kansaan vetoavalla” toiminnalla pyritään saamaan aikaan huomiota, ja sitten kun puolue alkaa menestyä, niin otetaan se kypsempi asenne, ja aletaan suorittaa “pientä” kurinpalautusta, mikä tarkoittaa sitä, että liian suoria mielipiteitä esittäneet henkilöt poistetaan järjestöstä, joka haluaa osoittaa kypsyyttä sekä päästä kabinettien verhojen taakse.
Puolueiden ongelma on se, että niiden pitää hankkia jäseniä, jotka maksavat niiden jäsenmaksuja, joista sitten katetaan näiden järjestöjen toiminnasta koituvat kustannukset. Ja varsinkin sinä vuonna, kun on vaalit menee puolueilta todella paljon rahaa poliittiseen mainontaan, koska sen pitää saada huomiota omille ehdokkailleen. Samoin toimitilat ja muut asiat ovat kalliita.
Mikäli puolueen jäsenet kirjoittavat somessa mitä huvittaa, niin se tuo puolueelle vaikeuksia, ja samoin jos puolueen jäsenet käyttäytyvät uhkaavasti, saattaa se aiheuttaa vakavia seurauksia, ja jos ministeri sitten lähtee tekemään maasta arjalaista tai ryhtyä sosialisoimaan omaisuutta, niin silloin saattaa käydä niin, että se vaikuttaa esimerkiksi ulkomaisiin sijoituksiin. Eli se että tuleeko maahamme ulkomaista pääomaa vai ei on siitä kiinni, luottaako ulkomainen sijoittaja maahamme.
Samoin jos haluamme ostaa sota-alan tuotteita, niin silloin niitä pitää jonkun meille tulla tarjoamaan. Se tarkoittaa sitä, että maamme edustaja esittää esimerkiksi lentokoneiden valmistajille tarjouspyynnön, minkä jälkeen koneen valmistaja sitten neuvottelee ensin oman maansa ministeriöiden kanssa siitä, millaisia järjestelmiä saa kyseiselle asiakkaalle tarjota. Ja jos silloin on tullut tuota maata vähän haukuttua, niin seurauksena saattaa olla paketti, mikä ei ole aivan sitä, mitä me haluaisimme.
Jos puolue haluaa saada valtaa, niin se voi joko pyrkiä itse saamaan yli 50% kansanedustajien paikoista. Tuolloin se voisi yksin säätää lakeja, tai sitten sen pitää pyrkiä saamaan muiden puolueiden tukea omille arvoilleen sekä aatteilleen. Mutta jos muita ei kiinnosta tehdä jonkun ryhmän kanssa yhteistyötä, niin silloin pitää ryhmän muuttua.
Se onko esimerkiksi yli 50% edustajien paikoista sitten oikeasti mahdollista tai realistista on asia, mitä pitää miettiä tarkasti. Esimerkiksi Gallupeissa on sellainen mahdollisuus, että ihmiset sanovat sen puolueen kiinnostavan heitä, mikä on ollut eniten televisiossa, eivätkä he ehkä sitten kuitenkaan tätä liikettä äänestä. Kukaan ei nimittäin halua vaikuttaa dementiapotilaalta kun hänelle soittaa gallup-yhtiö eikä myöntää sitä, että “ei nyt satu mieleen tulemaan yhtään edustajan nimeä”, joten sitten vastataan mitä sattuu mieleen tulemaan. Ja kukahan mahtaa olla se, jonka nimi komeilee ensimmäisenä ruudulla, kun avataan joku mediakanava.
Vaikka puolue olisi saamassa 20-25% äänistä, niin se on kuitenkin vielä pitkällä 51% äänimäärästä, joten sen takia pitää löytää uusi tapa päästä valtaan eli hallitukseen, missä tehdään päätöksiä siitä miten verorahoja käytetään. Jos kannatus ei ole vuosiin kohonnut, niin silloin voidaan sanoa, että puolue on vetänyt kaiken mitä se voi saada. Hallituspaikka sekä vastuullinen politiikka sitten saattaa tuoda lisää ääniä, mutta tässä huomautan, että tuolloin pitää politiikan miellyttää äänestäjiä. Äänestäjät ovat ne jotka päättävät siitä, kuka sitten menee parlamenttiin.
Hallituksessa ei kuitenkaan voi noudattaa samaa politiikkaa kuin mitä oppositiossa on noudatettu, koska siellä sitten rajoja asettaa esimerkiksi se, kuinka suuri valtion tulo-ja menoarvio on. Eli hallituksen ovien avauduttua siellä voi myös tehdä sellaisia asioita, joiden jälkeen ei puolueen enää tarvitse vähään aikaan lähteä vaalityötä tekemään sen pohjalta, että hallituksessa olisi paikkoja auki. Tämän on moni poliittinen liike kohdannut, ja pitkä vallassa olo kuluttaa liikkeen suosiota, mistä on tämänkin maan sekä myös naapurimaiden historiassa hyviä esimerkkejä.
Eli aluksi hankitaan huomiota, ja sitten lähdetään tekemään sitä realistista politiikkaa, mikä tarkoittaa sitä, että liian värikkäät sekä liian boheemit persoonat ikään kuin vain lähetään pois. Tuolloin puolueen johto sitten voi huoleti odottaa myös sitä, että muut hyväksyvät sen neuvottelupöytään.
Poliittisia liikkeitä voidaan verrata johonkin rock-tähteen. Aluksi värikkäällä ja “kansaan vetoavalla” toiminnalla pyritään saamaan aikaan huomiota, ja sitten kun puolue alkaa menestyä, niin otetaan se kypsempi asenne, ja aletaan suorittaa “pientä” kurinpalautusta, mikä tarkoittaa sitä, että liian suoria mielipiteitä esittäneet henkilöt poistetaan järjestöstä, joka haluaa osoittaa kypsyyttä sekä päästä kabinettien verhojen taakse.
Puolueiden ongelma on se, että niiden pitää hankkia jäseniä, jotka maksavat niiden jäsenmaksuja, joista sitten katetaan näiden järjestöjen toiminnasta koituvat kustannukset. Ja varsinkin sinä vuonna, kun on vaalit menee puolueilta todella paljon rahaa poliittiseen mainontaan, koska sen pitää saada huomiota omille ehdokkailleen. Samoin toimitilat ja muut asiat ovat kalliita.
Mikäli puolueen jäsenet kirjoittavat somessa mitä huvittaa, niin se tuo puolueelle vaikeuksia, ja samoin jos puolueen jäsenet käyttäytyvät uhkaavasti, saattaa se aiheuttaa vakavia seurauksia, ja jos ministeri sitten lähtee tekemään maasta arjalaista tai ryhtyä sosialisoimaan omaisuutta, niin silloin saattaa käydä niin, että se vaikuttaa esimerkiksi ulkomaisiin sijoituksiin. Eli se että tuleeko maahamme ulkomaista pääomaa vai ei on siitä kiinni, luottaako ulkomainen sijoittaja maahamme.
Samoin jos haluamme ostaa sota-alan tuotteita, niin silloin niitä pitää jonkun meille tulla tarjoamaan. Se tarkoittaa sitä, että maamme edustaja esittää esimerkiksi lentokoneiden valmistajille tarjouspyynnön, minkä jälkeen koneen valmistaja sitten neuvottelee ensin oman maansa ministeriöiden kanssa siitä, millaisia järjestelmiä saa kyseiselle asiakkaalle tarjota. Ja jos silloin on tullut tuota maata vähän haukuttua, niin seurauksena saattaa olla paketti, mikä ei ole aivan sitä, mitä me haluaisimme.
Jos puolue haluaa saada valtaa, niin se voi joko pyrkiä itse saamaan yli 50% kansanedustajien paikoista. Tuolloin se voisi yksin säätää lakeja, tai sitten sen pitää pyrkiä saamaan muiden puolueiden tukea omille arvoilleen sekä aatteilleen. Mutta jos muita ei kiinnosta tehdä jonkun ryhmän kanssa yhteistyötä, niin silloin pitää ryhmän muuttua.
Se onko esimerkiksi yli 50% edustajien paikoista sitten oikeasti mahdollista tai realistista on asia, mitä pitää miettiä tarkasti. Esimerkiksi Gallupeissa on sellainen mahdollisuus, että ihmiset sanovat sen puolueen kiinnostavan heitä, mikä on ollut eniten televisiossa, eivätkä he ehkä sitten kuitenkaan tätä liikettä äänestä. Kukaan ei nimittäin halua vaikuttaa dementiapotilaalta kun hänelle soittaa gallup-yhtiö eikä myöntää sitä, että “ei nyt satu mieleen tulemaan yhtään edustajan nimeä”, joten sitten vastataan mitä sattuu mieleen tulemaan. Ja kukahan mahtaa olla se, jonka nimi komeilee ensimmäisenä ruudulla, kun avataan joku mediakanava.
Vaikka puolue olisi saamassa 20-25% äänistä, niin se on kuitenkin vielä pitkällä 51% äänimäärästä, joten sen takia pitää löytää uusi tapa päästä valtaan eli hallitukseen, missä tehdään päätöksiä siitä miten verorahoja käytetään. Jos kannatus ei ole vuosiin kohonnut, niin silloin voidaan sanoa, että puolue on vetänyt kaiken mitä se voi saada. Hallituspaikka sekä vastuullinen politiikka sitten saattaa tuoda lisää ääniä, mutta tässä huomautan, että tuolloin pitää politiikan miellyttää äänestäjiä. Äänestäjät ovat ne jotka päättävät siitä, kuka sitten menee parlamenttiin.
Hallituksessa ei kuitenkaan voi noudattaa samaa politiikkaa kuin mitä oppositiossa on noudatettu, koska siellä sitten rajoja asettaa esimerkiksi se, kuinka suuri valtion tulo-ja menoarvio on. Eli hallituksen ovien avauduttua siellä voi myös tehdä sellaisia asioita, joiden jälkeen ei puolueen enää tarvitse vähään aikaan lähteä vaalityötä tekemään sen pohjalta, että hallituksessa olisi paikkoja auki. Tämän on moni poliittinen liike kohdannut, ja pitkä vallassa olo kuluttaa liikkeen suosiota, mistä on tämänkin maan sekä myös naapurimaiden historiassa hyviä esimerkkejä.
Eli aluksi hankitaan huomiota, ja sitten lähdetään tekemään sitä realistista politiikkaa, mikä tarkoittaa sitä, että liian värikkäät sekä liian boheemit persoonat ikään kuin vain lähetään pois. Tuolloin puolueen johto sitten voi huoleti odottaa myös sitä, että muut hyväksyvät sen neuvottelupöytään.
Kommentit
Lähetä kommentti