Mikä on ihmisen vapaan tahdon mitta?

Mikä on palvelun pahin virhe? Se on lähteä aliarvioimaan tai komentelemaan käyttäjiä. Toisaalta taas voidaan kysyä, että mitä tehdään, jos esimerkiksi joku toimii täysin vastoin tieteellistä pohjaa, ja alkaa kyseenalaistamaan esimerkiksi rokotteiden tehoa? Rokotteet ovat asioita, joita tietenkin voidaan pitää aivan jokaisen henkilökohtaisena asiana, mutta silti voidaan pohtia, että kuinka monia sairauspäiviä esimerkiksi rokotteet saisivat pois työntekijöiltä. Siis rokote on asia, mikä aiheuttaa jostain syystä kamalasti kiistoja. Jos ihminen ottaa rokotteen, niin hän ei voi tietenkään enää valehdella olevansa flunssassa, jos sattuu olemaan krapula. 

On ihmisen oma asia, että miten paljon rokotteita hän haluaa ottaa. Ja tietenkin jokaista suomalaista varten on teho-osasto, jos nyt sattuu vaikka koronavirus iskemään. Mutta toki esimerkiksi liiallinen tupakointi, sekä alkoholin ja huumeiden käyttö saattavat kuormittaa tapaturma- ja teho-osastoja. Eli kun umpikännissä toikkaroiva "virtanen" kaatuu rapuissa, lyö päänsä sekä murtaa kallonsa, niin hän ei ole mitenkään itse syyllinen tuohon asiaan. 

Tai kun samainen "virtanen" polttaa 2-3 askia tupakkaa 10-vuotiaasta asti ja ryyppää viiden viinapullon viikkotahtia, sairastuu keuhkosyöpään sekä maksakirroosiin, niin hän ei sitten ole mitenkään turhaan kuormittanut tuota sairaanhoitoa. Tai tietenkin nämä asiat ovat niitä, joista ei koskaan keskustella. Nimittäin ne ovat ihmisen omia asioita, eikä niistä ole sopivaa keskustella julkisesti. 

Mutta kuten tiedämme, niin nykyaikaisessa yhteiskunnassa tehokkuus on päivän sana. Jos joku ei sitten jaksa käydä töissä, niin hän voi hakea sitten sairauspäivärahaa tai työkyvyttömyyseläkettä. Mitäpä sillä on väliä, jos työhyvinvointi tai sen puute saa aikaan sen, että ihminen muuttaa sairaseläkkeelle, mistä ei sitten ole edes mahdollista hakea sitä työpaikkaa, ja henkilöstä tulee varmasti sitten taakka yhteiskunnalle. Tai toisaalta hän varmaan kokee silloin tarvetta päästä esimerkiksi pätkätöihin, joista voi saada vähän extra-palkkaa tuon valtavan suuren työkyvyttömyyseläkkeen päälle. 

Ja sitten voidaan aina sanoa, että psyykkiset syyt työkyvyttömyyteen ovat asioita, joiden avulla ihminen pidetään poissa töistä. Mitäpä siitä on väliä, jos kaikki sosiaaliset suhteet muuttuvat masennus- tai joksikin muuksi ryhmäksi kaheleita. Siinä voi sitten mukavasti jäädä ihan oikeasti kotiin potemaan sitä masennusta tai muuta vastaavaa. Tuo asia varmaan vaikuttaa erittäin hienolta, kun ihminen ei enää pääse sitten enää ylös sängystä. Ja hän ei enää tämän jälkeen saastuta minkään työpaikan ilmapiiriä, ja se on niin paljon helpompaa kaikille, ettei turhaksi koettua työnhakua jatketa. Eli kun henkilö on poissa työmarkkinoilta, niin silloin ei kenenkään tarvitse koskaan kohdata tuota ehkä pitkän pätkätyö putken tehnyttä henkilöä. 

Kun ihminen käy jatkuvasti esimerkiksi vuosien ajan pätkätöissä, niin tietenkin hän voi saada siitä paljon rahaa. Mutta jostain syystä sitten käy niin, että tuo pätkätöiden muuttuminen normaaliksi työnteon muodoksi saa aikaan myös jotain negatiivisia ajatuksia. Tuo jatkuva pätkätyön teko saa aikaan sen, että henkilö tuntee lopulta olevansa ikuinen kesätyöntekijä, jolla varmaan on aivan sama palkka kuin vakituisilla työntekijöillä. Mutta samalla hän saattaa kokea sen, että työpaikalla ei ole sosiaalisia suhteita. Vakituiset työntekijät eivät ehkä edes yritä sanoa sanaakaan tuolle pätkätyöläiselle, ja työyhteisö saattaa kokea pätkätyöntekijät suorastaan uhkana itselleen. 

Samoin työvoimaneuvojat varmaan ovat tarpeeksi hokeneet sitä, että kuinka paljon mahdollisuuksia työntekijä menettää, jos hän haukkuu edellistä työnantajaa? Siis onko joku työnantaja oikeasti tarjonnut työtä, jos henkilö on lähtenyt sosiaalisesta mediasta? Ehkä olisi parempi että kaikki olisivat kiltisti hiljaa siitä, että jos esimerkiksi pätkätyöntekijä ei kuulisi sanaakaan esimerkiksi pariin vuoteen, ja ainoa sosiaalinen kontakti koko aikana olisi kaupan kassa, jolle voi sanoa "kiitos". Eli siinä sitten on loistava monipuolinen kommunikaatio kyseessä. Toki kyseessä on syrjäytyminen, mutta ehkä olisi parempi, jos hän lähtisi sairaseläkkeelle. Näin ei kenenkään tarvitse miettiä, että mitä jos tuo luuseri on sitten kokenut olevansa vaikka syrjitty. 

Pätkätyöntekijät saattavat tietenkin saada lupauksia paikan vakinaistamisesta. Mutta kuitenkin heillä saattaa olla paljon kilpailijoita, ja ehkä huono omatunto saa jonkun pomon valitsemaan ulkopuolelta tulleen hakijan. Saattaa olla niin, että tuo pätkätyöläinen ei saa työpaikastaan muuta kuin palkan, eli tietenkään hänelle ei kuulu ne edut joita työpaikka ostaa omille vakituisille työntekijöilleen. Pätkätyöntekijöille ei kuulu hieronta, kuntosali tai saunailta. Eikä ehkä myöskään kahvi- tai muita tarjoiluja järjestetä niin, että tuo pätkätyöläinen saa niistä osaansa. Eli hän saa vain palkan sekä katsella muiden työntekijöiden selkää. 

Ja vakituiseen paikkaan tietenkin on jokaisella vakituisella työntekijällä joku oma suositus, joka hallitsee kaikki asiat paremmin kuin pätkätyöläinen. Eikä hänen kanssaan "kannata" keskustella, kun kuitenkaan tuo pätkätyöläinen ei ole talossa kuin ehkä pari-kolme viikkoa. Tietenkään kukaan ei näistä asioista varmaan halua lukea. Eli sosiaalinen media pois, jotta kenenkään ei sellaiseen vuodattamiseen tarvitse aikaansa tai vaivaansa mitenkään tuhlata. 

Antti Kurvinen puolustaa Pekingin matkaansa

Antti Kurvinen on tyypillinen suomalainen poliitikko. Kun ikäviä päätöksiä pitäisi tehdä, niin joku muu tekee noita ikäviä asioita koskevia päätöksiä. Siis kun olympiakomitea on pyytänyt Kurvista lähtemään katsomaan talvi olympialaisia Pekingiin, niin hän ei voi mitenkään kieltäytyä, koska maassamme ei tehdä urheilusta politiikkaa. Päätös matkan perumisesta olisi siis ollut maamme ulkopoliittisen johdoin käsissä, joten koska pyyntö oli tullut, että Kurvisen pitäisi lähteä käymään kisoissa, niin hän ei mitenkään ole voinut kieltäytyä kunniasta. 

Joten sen takia maamme tieteiden ja kulttuurin ministeri suuntaa kohti Pekingiä seuraamaan maamme urheilijoiden menestystä noissa kisoissa, jotka ovat epäpoliittisuuden ilmentymiä, ja joissa kutsutaan maailman nuoriso urheilemaan olympialaisten hengen mukaisesti reilusti siitä, kuka on kuka missäkin lajissa. Eli todella upea päätös ilman muuta. Ja varmaan Kiinan kansan mediakin tuon päätöksen huomioi. Kuitenkin Kiina on valtio, joka toimintaa täytyy tarkastella kokonaisuutena. 

Eli olympialaiset tapahtuvat Kiinan alueella, ja se tarkoittaa sitä, että Kiina on kokonaisuudessaan olympialaisten isäntämaa. Siis olympialaiset eivät ole mitenkään erillään Kiinan kansantasavallasta. Ja vaikka maassamme ei ole urheilusta tehty politiikkaa, niin toki muualla harjoitetaan niin sanottua urheilupolitiikkaa. Tuo politiikka on sellaista, että sen avulla Peking sitten kertoo ainakin omalle kansalleen, että sen politiikka on hyväksyttyä muissa maissa, ja siksi kenenkään ei kannata lähteä vastustamaan maan johtoa, koska apua ei ole tulossa. 

Aivan kuten Venäjä, niin myös Kiina on ydinaseita hallussaan pitävä maa. Tuo tarkoittaa sitä, että ydinaseiden avulla luotu pelote pitää pienemmät toimijat poissa Kiinan varpailta. Ja aivan samalla tavalla kuin Venäjän tapauksessa, niin ydinaseiden avulla varmaan saadaan länsimaisten toimijoiden pinna kasvamaan suunnattomiin mittoihin. 

Samoin Kiinan johto perustelee ainakin osittain omasumaansa autoritaarista vallankäyttöään myös sillä, että voimakas keskusvalta takaa maan vakauden. Ja jos sitten jotain tapahtuu, niin seurauksena on ydinaseiden muuttuminen epästabiileiksi. Samasta syystä länsi hyväksyi ainakin osittain aikoinaan Putinin toimet, koska niiden avulla saatiin varmistettua Venäjän ydinasearsenaali. Tai tuo ydinaseiden turvallisuus on ollut hyvä tekosyy mielenosoitusten murskaamiselle ja opposition vainoamiselle. 

Itse kyllä vähän olen sitä mieltä, että eräissä maamme mediassa olleiden uutisten tarkoitus on ollut lepytellä Kiinan johtoa. Ja onhan Kiina tietenkin sellainen maa, jossa on helppoa valmistaa halpatuotantotuotteita. Tuotanto voidaan helposti siirtää suoraan tuonne kauas Siperian taakse, ja tavarat tuoda Euroopan markkinoille junalla. Mutta ongelma on tietenkin EU sekä USA, jotka jatkuvasti pakottavat muita maita toiminaan siten, että Kiinaa ja Venäjää eristetään. Varsinkin Venäjällä on mittavat kaasuvarat, ja tuon kaasun suurin ostaja taitaa olla EU. Joten jos sitten Venäjä lopettaa kaasun myynnin, niin silloin pitää etsiä uusi polttoaine. Ja se saattaa tietenkin nostaa hiilidioksidipäästöjä. 

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/urheiluministeri-kurvinen-puolustaa-pekingin-matkaansa-paatos-boikotista-olisi-kuulunut-ulkopolitiikan-johdolle/8343196#gs.nisvrc

Alkaako sota Ukrainassa vai ei?

Mi-28 "Havoc" 
(Pinterest)

Venäjä on pian valmis aloittamaan sotilaalliset toimenpiteet Ukrainaa vastaan. Ja siksi myös maamme puolustusvoimat ovat osoittaneet kykenevänänsä vastaamaan tilanteeseen ja korottaneet valmiuttaan. Eli sotaharjoituksia sitten lisätään, jotta Venäjä sitten huomaa, että maahamme ei ole tulemista. Mutta aivan kuten me kaikki olemme huomanneet, niin aika vain on Putinin puolella. Hänen ei tarvitse välittää mitään mistään kritiikistä, ja jos sitten jotain kritiikkiä esimerkiksi Ukrainan operaatiota kohtaan esitetään, niin esittäjä siirtyy suoraan vankilaan kahden mustatakkisen miehen välissä. 

Tai sitten hän vain siirtyy paikalliselle hammaslääkärille, kun joku erikoisjoukkojen sotilas suuttuu, kun hänen presidentilleen on sanottu rumasti, ja Putinin herkkiä tunteita on loukattu. Tuota tapausta myötäelävä spetsnaz-mies sitten rusikoi tästä hyvästä tuon kritiikin esittäjän hampaat kurkkuun. Putinin Venäjä on palannut siihen vanhaan tuttuun malliin, missä mitään kritiikkiä keskusvaltaa vastaan ei saa esittää, ja jos joku rohkenee jotain Putinia vastaan sanoa, niin siitä seuraa paljon ikäviä asioita. Samoin voidaan sanoa, että vaikka EU nyt esittää kaiken maailman pakotteita, niin todellisuudessa millään pakotteilla ei ole mitään tehoa. 

Ja vaikka Putinia henkilökohtaisesti lähdettäisiin painostamaan, niin hän voi silti hoitaa asioitaan erilaistan oligarkkien kautta. Jos oligarkki ei suostu esimerkiksi hakemaan Putinille muutamia kännyköitä, niin silloin seuraa välittömästi uudelleenohjaus. Eli entinen mukava toimisto muuttuu Siperian metsätyömaaksi, kun oligarkille selitetään oikein isommalla joukolla, että Putinin pyynnöistä ei sovi kieltäytyä. Eikä Venäjällä ole muutenkaan tapana vastustella valtion edustajien esittämiä pyyntöjä. Oligarkki on siis oikeastaan puolivirallinen  henkilö, joka voi länsimaissa toimia näennäisesti yksityishenkilönä, mutta todellisuudessa hänen ympärillään on jatkuvasti FSB ja muiden valtiollisten toimijoiden edustajia. 

Jos sotatoimet Ukrainassa alkavat, niin silloin ne voivat levitä kaupunkialueelle. Ja se varmasti aiheuttaa suuria tuhoja. Siis nyt on aika paeta. Mutta jos maailma väistää, niin se ehkä lisää Putinin intoa soveltaa Ukrainan mallia myös muualla. Toisaalta taas mitä voidaan tehdä on eri asia, kuin tahto tehdä jotain. Venäjällä on voimakkaita ydinaseita, ja noiden megatonnien takia maailman kärsivällisyys Putinia kohtaan on varmasti paljon suurempi kuin Saddam Husseinia kohtaan. Eli jos Venäjä sitten vaikka jää konventionaalisessa sodassa toiseksi, niin silloin tilanne saattaa kehittyä ydinasein käytäväksi sodaksi. Ja tuolloin on sitten vaarana se, että tuo konflikti muuttuu globaaliksi lämpöydinasein käytäväksi sodaksi. 

Suurin osa ydinaseiden ensikäyttöä koskevista skenaarioista alkaa siitä, että toinen sotaa käyvistä valtioista jää toiseksi konventionaalisessa sodassa. Silloin toinen osapuoli käyttää taktista ydinasetta vihollisen joukkojen tuhoamiseksi. Ja seurauksena on tietenkin tilanne, missä toinen osapuoli vastaa samalla mitalla. Eli ydinaseiden ensikäytön uhka sodassa on erittäin korkea, koska ne ovat aseita, joilla vastustajan joukot voidaan pyyhkäistä pois kartalta vajaassa sekunnissa. Ja Venäjän ydinaseet ovat asia, mikä tietenkin vaikuttaa siihen, millaiseen strategiaan EU ja muut länsimaat ryhtyvät. 

Käytännössä ainoaksi tavaksi vaikuttaa Putiniin on se, että Venäjää lähdetään painostamaan. Mutta kuten me tiedämme, niin Putin kyllä varmasti saa puolelleen muita itsevaltaisia johtajia, joista osa vain haluaa kääntää maailman katseen pois omasta maastaan. Voimapolitiikassa itsevaltaiset totalitaristit ovat aina vahvoilla, jos heillä ei ole rasitteenaan oppositiota tai mitään kritiikkiä. Kun lähdetään uhittelemaan toisille maille, niin strategiana on se, että muita maita pakotetaan korottamaan valmiuttaan. 

Valmiuden korottaminen tietenkin maksaa paljon, ja kun vastapuoli jolla on turvanaan sekä suunnaton ydinaseisiin perustuva toimintamalli sekä poliisi, joka murskaa kaikki protestit, niin sillä on kaikki mahdolliset edut puolellaan. Ja kun kyseessä on valtio, jossa isänmaallisuus on voimissaan, niin silloin tietenkin pienikin toiminta sen kansalaisten etua vastaan saa aikaan kovan luokan puheita siitä, kuinka valtio on aina valmis puolustamaan kansalaistensa etua. 

Tuo vastapuoli voi tehdä mitä vain kuten lähettää asevoimansa harjoittelemaan kohteena olevan valtion rajoille. Ja samoin koukkailla muiden maiden ilmatilan kautta omilla sotilaskoneillaan. Tuolla tavoin sitten saadaan taas kerran pakotettua naapurimaat kohottamaan valmiuttaan. Ja tuo tapahtuu aina vain uudestaan ja uudestaan. Tarkoitus on tylsistyttää naapureita, ja sitten kun erään kerran ei enää valmiutta kohoteta, niin silloin lähdetään suoraan hyökkäämään. 

https://www.msn.com/fi-fi/uutiset/ulkomaat/tutkija-vladimir-putin-ajoi-itsens%C3%A4-umpikujaan-nyt-on-aika-paeta/ar-AATgka2?ocid=msedgntp

Peliä kansansuosiolla sekä rokotteilla.

Ano Turtiaisen puolue menestyi niin hyvin siksi, että perinteisten puolueiden koetaan jälleen kerran toimivan niin, että ne eivät aja tavallisten ihmisten asiaa. Turhautuminen perinteiseen politiikkaan on saanut ihmiset ajattelemaan myös niin, että jos vaikka tuo Turtiaisen puolue sitä vähän paremmin ajaisi, kun Perussuomalaiset, eli entiset valopilkut ovat muuttuneet pukumiesten puolueeksi. 

Turtiaisen puolueen aluevaaleissa läpipäässeistä ehdokkaista valtaosa oli naisia, joten tuo puolue on sitten onnistunut tavoittamaan myös naiset, vaikka tietenkin 10 edustajaa aluevaaleissa on vähän. Kaikissa valtuustoissa VKK:n edustajat ovat yksinään, ja kuusi kymmenestä edustajasta on naisia. Vaikka tuo ei ehkä ole paljon, niin se kuitenkin on päänavaus, ja sitä kautta voidaan rakentaa myös verkostoja sekä herättää äänestäjien kiinostusta tätä puoluetta kohtaan. 

Eli tulevaisuus näyttää mihin tämä ryhmä kehittyy. Jääkö VKK vain lyhytaikaiseksi politiikan tähdenlennoksi. Vai saammeko jatkossakin sitten seurata tämän liikkeen edesottamuksia. Kuitenkin se on osoitus myös siitä, että joku perinteisessä politiikassa on sellaista, että se ei kaikkia miellytä. Se että puolueen menestystä puidaan suurella volyymilla maamme ykkösmediassa kertoo siitä, että se koetaan merkittävänä ja samoin uhkaavana toimijana. Suuri huomio sekä palstatila kertoo siitä, että asialla on merkitystä.

Uusien puolueiden kohdalla on aina ollut sellainen seikka havaittavissa, että niiden lausunnot ovat "hiukan erilaisia" kuin vanhojen puolueiden antamat lausunnot. Itse mietin, että oliko tuo Valta kuuluu kansalle-puolueen äänisaalis oikeastaan poissa nimenomaan Perussuomalaisilta? Eli vaihtoiko joku perussuomalaisten kannattaja Turtiaisen sekä hänen puolueensa taakse? Ano Turtiaisen erottaminen perussuomalaisista saatetaan joissakin piireissä kokea uhrilahjana. Eli muutkin olivat tuolla syyllistyneet kaiken maailman herjan heittoon. Joten Turtiaisen erotusta saatetaan pitää vain yrityksenä lepytellä mediaa. 

Ehkä tuo uusi puolue ryhtyy sitten matkaamaan Perussuomalaisten viitoittamaa tietä. Ja nyt annetut lausunnot siitä, että puolue on oikeistopopulistinen ovat oikeastaan sanasta sanaan samoja, kuin mitä perussuomalaisista on aikoinaan annettu. Ja lisämausteena on tietenkin se, että tuon puolueen nimissä on annettu lausuntoja, jotka eivät ole linjassa virallisesti hyväksytyn lääketieteen linjan kanssa. 

No Valta kuuluu kansalle tai sen edustajat ovat antaneet tietoa, mikä ei ole virallisesti tieteellisesti todistettua rokotuksista. Itse en noita lausuntoja ole lukenut, mutta kysyisin, että koskevatko nuo lausunnot vain COVID-19 rokotuksia vai rokotuksia ylipäätään? Siis tähän rokotteiden tehoon ja niiden kestoon sen verran, että joka syksy me kaikki jotka emme halua flunssaa, joudumme hakemaan flunssapiikin. 

Tai sitten me voimme sairastaa tämän taudin, ja saada sitten taas seuraavana talvena uuden flunssan. eli onko tästä koronaviruksesta tulossa uusi flunssa, joka vaatii joka syksyisen piikin, jotta ihmiset eivät siihen sairastu. Mutta siis rokotekriittisyydestä sen verran, että jostain syystä nimenomaan rokotekielteisten ihmisten kanta on varmasti saanut yönteistä huomiota mediassa, joten heidän oikeuttaan kieltäytyä rokotteesta ei varmaan ole mitenkään peitelty. Mutta se mikä tässä sitten ihmetyttää, on se että esimerkiksi Venäjän kansalaiset eivät käy hakemassa piikkiä. Eli onko ehkä niin, että Venäjän hallitus käyttää jotain virusta kuten influenssaa silloin, jos se epäilee, että jossain joukko-osastossa tai kaupungissa puhkeaa mielenosoituksia. 

Vai miksi Venäjän johto niin kauheasti syyttää länsimaita tai länsimaista propagandaa koronaviruksesta tai koronan aiheuttaman uhan paisuttelusta? Siis jos ihminen ei halua ottaa rokotetta, niin hänellä on oikeus siihen. Ketään ei voida pakottaa ottamaan piikkiä, ja media täyttyy mukavasti rokotekriittisistä ihmisistä. Mutta miksi vain niiden kantaa asioihin kuunnellaan, jotka eivät piikkiä halua? 

Jos ajatellaan puolustusvoimia, niin onko esimerkiksi maanpuolustuksellisesti järkevää, että joku ei halua ottaa flunssa rokotetta? Siis kun ihminen saa flunssan, niin hän on useita päiviä poissa koulutuksesta, ja samoin esimerkiksi flunssa aiheuttaa joka vuosipiissaloja töistä. Joten eikö olisi kansantaloudellisestikin järkevää rokottaa jokainen maamme kansalainen? Silloin ei niitä poissaoloja sitten enää syntyisi? 

Jos ajattelemme että rokote on aisa, mikä aiheuttaa epämukavuutta, niin silloin meidän pitää huomioida se, että me kaikki muutkin joudumme silloin tällöin menemään muutenkin suurimman mukavuusalueemme ulkopuolelle. Vaikka työnantaja ei voi vaatia lain mukaan koronapassia nähtäväkseen, niin hän voi sitten kuitenkin sitä kysäistä. Ja jos toinen ei näytä passia ja toinen näyttää, niin arvaa kumman tuo työnantaja valitsee. Tilannetta voidaan verrata samaan kuin aikoinaan siiviili-yhtiön työhönotossa kysyttiin sotilaspassia. Tuon passin näyttäminen oli varmaan vapaaehtoista, mutta kuitenkin jos sen kaivoi siivolla taskusta, niin silloin paikan sai harvemmin. Joten tästä voidaan tehdä erilaisia johtopäätöksiä siitä, että kuinka vapaaehtoista tuon sotilaspassinkaan näyttäminen oikeasti tuolloin kauan sitten oli?

https://fi.wikipedia.org/wiki/Ano_Turtiainen

https://yle.fi/uutiset/3-12285813

Art Spiegelmannin "Maus" joutui sensuurin kouriin USA:ssa

Art Spiegelmannin Pulitzerilla palkittu sarjakuva "Maus", joka kertoi Holokaustin kauhuista on kielletty USA:n koulussa. Syynä on kuulemma järkyttävä sisältö. No Suomessa ei Maus ole myöskään päätynyt mihinkään koulujen kirjastoon, koska sen sisältö ei kuulemma sovi lapsille. No ehkä asia on niin, että maailmassa on paljon ihmisiä, jotka eivät syystä tai toisesta halua muistella tätä natsien järkyttävää toimintaa, mitä ei saa koskaan unohtaa. 

Oletteko muuten koskaan miettineet, miksi esimerkiksi juuri tämä "Maus" on sellainen teos, että se aiheuttaa sensuurin tarvetta? Siis mitä tapahtuisi, jos joku kertoisi että häntä itseään on kohdeltu jossain suuressa "ystävällisessä" valtiossa samalla tavalla kuin "Maus"-tarinan päähenkilöitä kohdellaan? Siis maailmassa on monta ihmeellistä asiaa, joista yksi on se, että on valtioita, joissa vankeja sekä erityisesti poliittisia vankeja kohdellaan aivan samalla tavalla kuin jossain Auschwitzissa. 

Tai oletteko koskaan ajatelleet muuten, että Holokausti ei ole päättynyt. Kaikkea etnistä vainoa voidaan verrata Holokaustiin. Eli se että Hitlerin johtama Saksa teki jotain vähemmistöilleen kuten juutalaisille sekä romaneille ei tarkoita sitä, että nuo vähemmistöihin kohdistuvat vainoamis toimenpiteet olisivat mitenkään vieraita myöskään muissa maissa. Esimerkiksi Britanniassa sekä Kanadassa on löytynyt joukkohautoja, joihin on haudattu ilmeisesti huostaanotettuja lapsia. Ja varsinkin Kanadassa ilmeisesti oli kyseessä intiaaneilta pakolla huostaanotettujen lasten joukkohaudoista. 

Koskaan ei noistakaan asioista olla ketään syytetty. Eräs kysymys sitten on ylitse muiden. Eli mitä jos vaikka tämä massamurha olisi tapahtunut Afrikassa? Olisiko silloin näitä tekijöitä edes syytetty? Kukaan ei edes tiedä kuinka monta ihmistä Afrikassa surmattiin siirtomaa-aikana, eikä se tee kansanmurhasta mitenkään hyväksyttävämpää, että se tapahtui 1800-luvulla. Neuvostoliitossa ei tietenkään ollut mitään virallista etnistä vainoa, mutta esimerkiksi salaisen poliisin pidättämäksi päätyi helposti jos sattui kuulumaan etniseen vähemmistöön. Stalinin kaudella esimerkiksi pakkokollektivisoinnin yhteydessä tietyiltä vähemmistökansoilta otettiin lapset huostaa, heitä estettiin puhumasta omaa kieltään sekä pitämästä yhteyttä vanhempiinsa. 

Suomessa ei ollut koskaan mitään virallista vainoa, mutta saamelaisten sekä romanien lapset päätyivät huostaanotetuiksi hyvin usein verrattuna niin sanottujen enemmistö-suomalaisten lapsiin, ja ainakin osa noista lapsista lähetettiin mielisairaalaan ahdistuksen sekä masennuksen takia. Se että ainakin yhtä noista lasten mielisairaaloista vaadittiin nimismiehen toimesta lakkautettavaksi kertoo jotain paikan tasosta. Tuolloin 1920 ja -30 luvuilla ei nimismiehiä voinut ainakaan helläkätisyydestä syyttää. Joten melko kovakouraista tuo psykiatrisen sairaalan henkilökunta ilmeisesti oli ollut. Eräiden tarinoiden mukaan alkoholisoituneet vanhemmat olisivat myyneet lapsiaan töihin esimerkiksi Seilin sairaalaan, ja noilla rahoilla sitten vanhemmat olisivat saaneet pillereitä. Ennen psykiatrisissa sairaaloissa viljeltiin maata, sekä tehtiin muita "puhdetöitä". Noiden puhdetöiden yhteydessä tuotetut tuotteet myytiin sitten kauppoihin. Ja niistä sitten sairaala sai lisätuloja. 

Maailmassa on paljon valtioita, joissa vähemmistöjä kohdellaan erittäin huonosti. Tänä päivänä uskontoon, tai etnisyyteen perustuva vaino on edelleen asia, mitä tapahtuu joka päivä. Joku joskus kysyi, että mitä jos Himmlerillä olisi ollut kännykkä? Kuinka monta ihmistä tuo hirviö olisi voinut surmata, jos hänen ei olisi pitänyt kävellä toimistoon soittamaan tappokäskyjä lankapuhelimesta? Siis moniko tappokäsky jäi antamatta, koska Himmler unohti tuon asian matkalla toimistoonsa? Tai mitä olisi tapahtunut jos natseilla olisi ollut käytössään tekoäly? Siinä sitten olisi gestapo voinut jäljittää juutalaisia mukavasti ruutua tuijottaen. 

Siis kun puhutaan Holokaustista, niin silloin meidän pitää huomioida se, että tämä asia oli kaikessa järkyttävyydessään totalitarismin riemuvoitto. Sen toteuttajat sanoivat että "he noudattivat vain käskyjä", ja tuo toiminta sitten oikeutti heidät omasta mielestään toimimaan siten, kuin he toimivat, eli järjestelmällisesti murhaamaan ihmisiä jotka vastustivat heidän valtiotaan. Holokausti on asia, mikä tietenkin on tuomittu ja mikä pitää tuomita. Mutta siitä mikä mahdollisti tuon kammottavan asian, eli äärimmilleen viety militarismi yhdessä äärimmilleen viedyn tottelevaisuuden kanssa tekivät siitä mahdollisen. 

Jos ajatellaan esimerkiksi sitten Nürnbergin oikeudenkäyntiä, ja sitä että esimerkiksi keskitysleirien komentaja Hans Frank ehkä kuvittelivat pääsevänsä vapaaksi johtui siitä, että periaatteessa keskitysleirit eivät olleet sotarikoksia. Ne olivat "vain rikoksia". Nuo laitokset kuuluivat Saksan vankeinhoitolaitoksen komentoon, eli niissä työskentelevät henkilöt olivat poliiseja. Siksi ne olivat vain äärimmäisiä raakoja rikoksia eivät sotarikoksia, jotka kuuluivat kansainvälisen oikeuden piiriin. Mutta kuitenkin niissä surmattiin ihmisiä, jotka olivat toisten valtioiden kansalaisia. 

Mutta vaikka sosiaalinen media saattaa olla paikka, missä voidaan ihmistä trollata mielin määrin, niin yhden asian se on tuonut meidän kaikkien tietoon. Se asia on se, että maailmassa on ihmisiä, joita kohdellaan todella väärin. Samoin maailmassa on ihmisiä, jotka edelleen uskovat kaiken maailman natsiaatteisiin tai muuten vain myötäilevät mielellään kaiken maailman totalitaristeja. 

Se että ihminen kuuluu johonkin vähemmistöön oikeuttaa joidenkin mielestä sitten syrjimään heitä. Tietenkään kukaan meistä ei varmaan koe itse olevansa rasisti, mutta jostain syystä on ihmisiä joiden elämän tehtävänä on sitten etsiä esimerkiksi negatiivisia asioita niistä, jotka ovat erilaisia kuin he itse ovat. 

https://www.msn.com/fi-fi/viihde/TV-ja-elokuvat/art-spiegelmanin-pulitzer-voittaja-holokaustin-kauhuista-kertova-maus-p%C3%A4%C3%A4tyi-sensuurin-kouriin-usa-ssa/ar-AATcIGS?ocid=msedgdhp&pc=U531

Kiina sortaa vähemmistöjään, mutta olympialaisissa on kyse "vain urheilusta".

Taivaallisen rauhan portti, Taivaallisen rauhan aukiolla
(Wikipedia, Taivaallisen rauhan aukio)

Kiina on tyypillinen autoritaarinen yhteiskunta, jossa valtio on määräävässä asemassa kaikessa. Ja autoritaaristen yhteiskuntien tapa käsitellä vähemmistöjä on usein hyvin yksiselitteinen. Virallisen politiikan mukaan kaikki etniset vähemmistöt vain odottavat sitä, että ne "saavat sulautua" suureen kansojen perheeseen, joksi etnistä enemmistöä kutsutaan. 

Tuo väkisin tapahtuva sulauttaminen enemmistöön merkitsee sitä, että lapsia otetaan säälittä huostaan, heitä rangaistaan esimerkiksi oman kielensä käytöstä. Sekä heiltä evätään mm. pääsy korkeampiin virkoihin sekä muuten syrjitään työelämässä. Muutenkin ihmisoikeudet Kiinassa ovat kääntyneet hälyttävään suuntaan. Eli tuon valtion kehitys ei ole niin sanotusti "toivottavaa". 

Ja jokainen joka ei syrjintään suhtaudu velvollisuutena kohtaa valtion vihan. Mutta kuitenkin joku aina kysyy sitä, että mitä varten esimerkiksi olympialaisia ei saisi noihin maihin silti viedä, koska olympiakisoissa on kyse "vain" urheilusta. Surullinen asia on se, että Kiinan kansantasavallassa sekä muissa vastaavissa valtioissa kaikki asiat muuttuvat poliittisiksi. 

Meidän maamme tiede- ja kulttuuriministeri matkustaa Kiinaan seuraamaan olympialaisia, jotka ovat hänen mielestään "vain urheilua". Tanska ja Ruotsi eivät valtiollisia edustajia olympialaisiin aio lähettää. Ja ehkä tiede ja kulttuuriministeri matkustaa Kiinaan yksityishenkilönä. Mutta Kiina varmaan hänet esittää valtiollisena edustajana. Itse olen joskus miettinyt, että mitä eroa on ministerillä joka matkustaa yksityishenkilönä ministeriin joka matkustaa viran tai aseman puolesta? Tai ehkä näillä asioilla on merkitystä. 

Samalla tavalla kuin esimerkiksi Kiinan kansantasavallassa myös Valko-Venäjällä urheilu muuttuu poliittiseksi toiminnaksi, ja sen avulla sitten valtio osoittaa kansalaisilleen, että muut maat hyväksyvät sen politiikan. Ja tietenkin esimerkiksi sellaiset asiat kuin valtion poliittiset vangit ja muut asiat kuten sensuuri sekä opposition kohdistuva tukahduttaminen on tapana sysätä syrjään olympialaisten avulla. Tuolloin on aina pelko siitä, että urheilijat joutuvat vaikeuksiin, jos joku onneton sitten päättää kirjoittaa jotain sellaista, mikä ei miellytä tuon maan johtoa.

Kiina on kaukana idässä, Venäjän takana oleva valtio. Sen suurin ongelma ovat poliittiset vangit, joiden epäillään osallistuvan länsimaisten yhtiöiden tuotteiden valmistamiseen. Miksi Kiinassa voidaan toimia kuten siellä toimitaan? Vastaus on se, että tuo maa on kaukana idässä. Ja kukaan ei varmasti pääse sitten näkemään mitään, mitä Kiinalaiset eivät halua näyttää. Joten sitä mitä ihmiset eivät tiedä ei ole olemassakaan. 

Eli kun ajatellaan että Kiina sekä muutamat muut maat käyttävät poliittisia vankeja esimerkiksi vaatteiden sekä kännyköiden valmistamiseen, niin se tietenkin takaa noille maille hintakilpailuedun valmistamisen suhteen. Jos tuotetta valmistavat henkilöt eivät saa työstään palkkaa, niin se varmasti sitten auttaa tuotantokustannusten pitämisessä matalina. Ja matalat tuotantokustannukset houkuttelevat länsimaisia toimijoita valmistamaan tuotteitaan Kiinassa sekä muissa vastaavissa maissa. 

https://areena.yle.fi/audio/1-61037882

Kuva: https://fi.wikipedia.org/wiki/Taivaallisen_rauhan_aukio

Kritiikistä sekä sen kestämisestä

Kritiikki on asia, mikä käsitetään aina kielteisenä tapana käsitellä jotain asiaa. Eli kritiikki on siis yksinkertaisesti jonkun asian kieltämistä, ja se on synonyymi sanalle "ei". Joidenkin muiden mielestä kriittinen suhtautuminen on synonyymi trollaamiselle sekä toisten ihmisten henkilökohtaisten asioiden levittämiselle. Kun puhutaan kritiikistä, niin silloin tarkoitetaan sitä, että asiaa tarkastellaan siten, että siitä pyritään löytämään sekä hyviä että huonoja puolia. 

Terve itsekritiikki tarkoittaa sitä, että ihminen myöntää itselleen, ettei hän ole maailman paras kaikessa. Siis itsekritiikki ei tarkoita sitä, että ihminen pitää itseään surkeana epäonnistujana, ja tätä taustaa varten pitää huomioida, että jokainen meistä epäonnistuu joskus. Siis jos ajatellaan esimerkiksi jotain Garri Gasparovia, joka on ehkä maailman parhaita shakin pelaajia, niin me voimme kysy itseltämme, että montako kertaa Gasparov hävisi, ennen kuin hän oppi voittamaan shakissa? 

Vaikka ihminen on ehkä jotenkin ajatellut, että hän ei ole maailman paras, niin aina pitää pyrkiä parhaaseen mahdolliseen suoritukseen. Eli missään nimessä se että ei osaa asiaa, mistä pitää esitelmää tai tulee esiintymään juopuneena eivät ole tekosyitä, joilla selitetään huonoa suoritusta. Tai ne eivät tee huonosta suorituksesta hyväksyttävää. 

Kun ihminen tekee jotain, niin aina pitää pyrkiä parhaaseen mahdolliseen suoritukseen. Ja aina pitää ajatella positiivisesti. Uudet kokemukset rikastuttavat elämää. Mikäli emme ole koskaan kokeilleet jotain asiaa, niin silloin emme tiedä, että miten paljon siitä ehkä pidämme. Kaikki uudet asiat jännittävät, mutta jännitys voidaan kääntää myös omaksi eduksi. 

Eli tuo asia on ikään kuin latautumista tilanteeseen. Se auttaa antamaan kaiken siihen tilanteeseen. Jos ihminen ajattelee tulevasta tilanteesta vain negatiivisia asioita, niin se tekee asiasta vaikean. Se yksi positiivinen asia mikä tulee mieleen on se, että mitä nopeammin tuon epämukavalta vaikuttavan asian voi aloittaa, niin sitä nopeammin se on myös tehty. Ja kukaan ei ole seppä syntyessään. 

Kun ihminen saa negatiivista palautetta, niin aina pitää muistaa että huono palaute kuuluu elämään. Ja aina pitää tuota huonoa palautetta analysoida. Eli johtuuko huono palaute:

1) Esiintyjästä itsestään: Ja 

a) Voiko henkilö itse vaikuttaa tuhon asiaan. (Opetella aiheen paremmin. Tai ehkä jättää sen alkoholin vähemmälle, tai kokeilee esimerkiksi ruudun jakamista ennen kuin lähtee esiintymään. )

b) Vai onko itsellä puhevika, jolle ei ehkä itse voi mitään. 

2)Vai jostain muusta asiasta Esiintyjä ei ehkä voi sähkökatkolle tai hajonneelle diatykille mitään)

Siis vaikka Gasparov on ehkä maailman parhaita shakin pelaajia, niin se ei tarkoita, että hän on maailman paras tenniksen pelaaja. Eli hän ei ehkä ole maailman paras kaikessa. Kun puhutaan siitä, että ihminen haluaa olla paras tai hän haluaa olla täydellinen, niin tietenkin tuo tavoite on todella hyvä. Mutta tietenkin ihmisen pitää aina valita se oma osa-alue, missä hän haluaa päteä. Jos ajatellaan että ihminen oppii lapsena jännittämään, koska häntä on lapsena kiusattu. Tai että hän ei ehkä ole osannut asiaa, josta hän on pitänyt esitelmää. 

Tuostakin asiasta voi ottaa opiksi. Eli palautetta kannattaa aina kuunnella. Ja negatiivinen palaute voi kasvattaa ihmistä todella paljon. Kasvattaminen tarkoittaa sitä, että henkilö sitten alkaa opetella asioita paremmin. Siis jos palaute on huonoa, niin sitä kannattaa aina tarkastella. Jos palaute on sellaista, että sinulla on väärän väriset housut, niin se ei välttämättä ole palautetta mikä liittyy esiintymiseen eikä mitenkään siihen aiheeseen, mistä esitelmä on pidetty. 

Jos esitelmän sisältöä tai esiintyjää haukutaan, niin silloin kyseessä on vakava asia. Esiintyjä ei ole siis osannut asiaansa, mutta tuolle asialle voidaan aina tehdä jotain. Eli seuraavalla kerralla paremmin valmistautuneena paremmin valmistautuneena. Tuolloin aiheeseen valmistaudutaan hiukan paremmin, eli henkilö tutustuu aiheeseen paremmin. Ja jos huono palaute tulee siitä, että henkilö on alkoholin vaikutuksen alaisena, niin ensi kerralla selvin päin. 

On asioita joihin itse voi vaikuttaa. Ja jos joku sellainen asia mihin itse voi vaikuttaa menee pieleen, niin silloin pitää ryhtyä toimimaan toisin. Eli jos ihminen kerran tekee virheen, jonka hän olisi voinut välttää, niin se saattaa olla ymmärrettävää. Mutta jos hän toistaa tuota virhettä usein, niin silloin hän tekee asian mikä ei ole hyväksyttävää. 

Yhteiskunnan murros näkyy kaikkialla

Ano Turtiaisen puolue sai 20 000 ääntä aluevaaleissa. Ja tuota äänisaalista pidetään uhkana demokratialle. Kun taas Ano Turtiaisen entinen puolue Perussuomalaiset eivät menestyneet niin kauhean hyvin, kuin oli odotettu. Siis se että melko vasta perustettu puolue saa 20 000 ääntä kertoo siitä, että jotain on vialla politiikassa. Tai siis ainakin entiset suuret puolueet koetaan jotenkin epämiellyttävinä. 

Se että Perussuomalaiset kokivat tappion johtuu puolueen puheenjohtajan mielestä siitä, että oli korona, äänestysvilkkaus oli surkea ja tietenkin tähän löytyi paljon muitakin syitä. Mutta toisaalta voidaan sanoa, että esimerkiksi juuri Perussuomalaiset on varmasti huomioitu mediassa, ja mediaa ei ainakaan siitä voida syyttää, ettei se olisi tuonut Perussuomalaisten agendaa tarpeeksi hyvin esille. Eli koetaanko perussuomalainen agenda jotenkin pelottavana? Tai kokeeko joku ehkä että Ano Turtiainen on uhrilahja, jonka avulla mediaa yritettiin lepytellä? Jos puolueen tapana on tarjoilla uhreja, niin en oikein jaksa uskoa että sen jäsenyys tai ehdokkuus on kovin tavoiteltu asia. Tai kukapa sitä minulta on kysynyt?

Eli tuon puolueen agenda varmasti on tavoittanut ihmiset aivan tarpeeksi hyvin. Joten jos puolueen agendassa on jotain sellaista, mikä ei sitten pidemmän päälle uppoa äänestäjiin, niin silloin puolueen vain pitää muuttaa agendaansa tai sitten ottaa vastaan ne äänisaaliit, mitä milloinkin on tarjolla. Mutta kuten olen monesti kirjoittanut, niin vain niillä uurnilla annetuilla äänillä on merkitystä. Ei sillä kuinka paljon puolueesta kirjoitetaan mediassa. 

Mielestäni Perussuomalaiset on nähty mediassa melko positiivisessa valossa. Joten jos tuo puolue ei saa ääniä, niin siinä on jotain vikaa. Tai ainakin äänestäjät kokevat muut puolueet perussuomalaisia parempana vaihtoehtona, ja se sitten tuo esiin yhden asian, mikä on huomioitavissa monissa muissakin paikoissa. Jotta puolue voisi tehdä itsestään tunnetun tai omasta agendastaan sellaisen, että sen avulla saadaan ääniä, niin sen on kyettävä vastaamaan sellaiseen kysymykseen, kuin mitä voimme tarjota äänestäjälle? Ja mitä voimme tarjota puolueen jäsenille? 

Jotta joku maksaa puolueen jäsenmaksuja, niin hänen pitää myös saada jotain vastinetta rahoilleen. Kukaan ei varmaan puoluekentälle lähde harjoittamaan hyväntekeväisyyttä. Vaan puolueeseen liitytään siksi, että se mahdollistaa vaikuttamisen politiikassa. Jos puolueen koko agenda on siinä, että sen puheenjohtaja on aina oikeassa, eikä mitään puolueen johdon tekemää päätöstä saa kritisoida, ilman että joutuu kananmunasateeseen, niin se ei ehkä ole asia, mikä tekee jostain puolueesta mitenkään houkuttelevan. Jos puolueen puheenjohtajan linjan kritisoiminen saa aikaan trollausta, niin onko puolue tuolloin sellainen, että se houkuttelee äänestämään itseään? 

Tai onko puolue, joka avoimesti tukee trollaamista sekä kansanryhmiä vastaan suunnattua vihakirjoittelua oikeasti sellainen, että sitä halutaan äänestää. Siis puolueen johdon mielestä pitäisi kansanryhmää kohtaan suunnatun vihakirjoittamisen ja yllyttämisen kieltävä pykälä poistaa laista. Eli kansanryhmää tai yksilöä koskeva vihakirjoittaminen pitäisi sitten varmaan heidän mielestään sallia, jos se ei kohdistu omaan itseen. 

Nykyisten puolueiden ongelma on siinä, että miten ne motivoivat ihmisiä? Sama koskee  kaikkia muitakin perinteisiä toimijoita. Esimerkiksi Ay-liike on perinteisesti palvellut pääsääntöisesti työssä käyviä ihmisiä. Mutta jos sitten ajatellaan tilanteen muuttumista sellaiseksi, että huomattavan moni palkansaaja on jossain elämänsä vaiheessa jonkin aikaa työttömänä, niin tuollaisia ryhmiä ei kannata jättää huomiotta. Samoin työttömiä ei kannata katsoa ylen, ainakaan jos heiltä halutaan ääniä. 

Uusien poliittisten liikkeiden tapa toimia on se, että he jalkautuvat sosiaaliseen mediaan. Eli he menevät sinne missä ihmisiä on. Ja tuo markkinointitapa korostaa ehdokkaan yksilöllistä kantaa. Jos sitten sosiaalisessa mediassa sattuu pieniä virheitä, niin nuo virheet leimaavat koko puoluetta. Eräs asia on erittäin ikävä, ja se on se, että ehkä jossain on koettu helpoksi asiaksi lähteä suoraan jonkun ääriryhmän ehdokkaaksi. Eli jos esimerkiksi joku lestadiolaisten joukko saa sitten kohtuuttomasti huomiota, niin se saattaa aiheuttaa sen, että joku alkaa kuvitella, että kaikki suomalaiset ovat lestadiolaisia. 

Jos en tunne muita kuin joitakin ääriliikkeen edustajia kuten mc-klubien jäseniä tai körttilestadiolaisia, niin silloin saatan kuvitella, että kaikki suomalaiset ovat esimerkiksi lestadiolaisia tai jotain mc-miehiä. Ihmisiä ei kannata syyllistää asioista, joille he eivät voi mitään. Se nimittäin herättää pelkoa. Ja pelko saa ihmiset äänestämään toisin, kuin heidän ehkä halutaan äänestävän. 

Samoin jos äänestäjiä kamalasti ohjataan, niin he eivät ehkä pidä siitä. Me kaikki äänioikeutetut olemme aikuisia ihmisiä, eikä myöskään ole lain mukaista, että "kädestä pitäen opetetaan" laittamaan rastia tiettyyn ruutuun äänestyskopissa. Samoin sekin asia on tietenkin ymmärrettävää, että jos puolue koetaan uhkaavana, niin silloin varmasti moni valitsee toisen ehdokkaan tai puolueen. Hyvä tapa tehdä puolueesta pelottava on ryhtyä trollaamaan ihmisiä, jotka ovat sanoneet jotain puolueen agendaa tai muita vastaavia asioita vastaan. Samoin se että ihmisiä syyllistetään sosiaalisen median käytöstä ei varmaan ole asia, mikä tekee puolueesta jotenkin houkuttelevan ainakaan niiden mielestä, jotka käyttävät sosiaalista mediaa. 

https://www.msn.com/fi-fi/uutiset/politiikka/vaalituloksessa-on-yli-20-000-%C3%A4%C3%A4nen-vakava-signaali-sanoo-tutkija-politiikkaradiossa/ar-AAT7tNg?ocid=msedgntp

Työttömien kurssittamisen ongelmista

Työvoimatoimisto järjestää vuosittain joukon kursseja, jotka on tarkoitettu työttömien motivoimiseen. Noita kursseja vetää usein henkilö, joka niin mielellään kertoo tarinoita siitä, kuinka työtön on velvollinen hakemaan töitä, ja sitten vielä mainitaan esimerkiksi sellaisia asioita, kuin Keuruun kassa, mistä voidaan aina hakea rahaa 300-400 vrk. ajan. 

Oletko koskaan ollut työvoimatoimiston järjestämillä työttömien motivointiin tarkoitetuilla kursseilla? Noilla kursseilla tehdään CV sekä myös työhakemus, joita jokainen voi sitten lähettää suoraan yritykseen. Ja tietenkin työhakemuksen sekä CV:n myyvään ulkoasuun panostetaan todella paljon. Mutta kuinka myyvä tuo CV- työhakemus parivaljakko sitten oikeasti on? Siis kuinka monta kyseisen henkilön pitämällä kurssilla tai sen myyvän mallin mukaan tehdyistä CV:stä sekä hakemuksista on tuonut ihmisille työpaikan? 

Se mikä näillä kursseilla on nimittäin ongelmana on se, että vaikka ohjaajasta joku CV ja hakemus ovat hyviä, niin miten ne saadaan muutettua työhönottajaa kiinnostavaksi? Jos jossain kurssilla tehdään CV ja hakemus, niin miten sen kiinnostavuus arvioidaan? Siis moniko työvoima- tai työnvälitys konsultti on noita hakemuksia katsellut? Jos jonkun toisen ihmisen mielestä joku hakemus tai CV on hyvä, niin ehkä jonkun toisen mielestä ne ovat huonoja. Kun ajatellaan työvoimakoulutusten ohjaajia, niin kuinka moni heistä on oikeasti ollut työtön?

Siis ihan aikuisten oikeasti käynyt noilla kursseilla, missä teetetään niitä myyviä hakemuksia sekä CV:tä? Ja miten sitten arvioidaan se, että kuinka päteviä he oikeasti ovat. Maassamme on paljon työttömiä. Se on varmaan aivan totta. Samoin maassamme on paljon työvoima kursseja, joissa sitten opetetaan että oikeasti työttömät käyvät noutamassa rahaa kassasta, ja he ovat 300 vuorokauden ansiosidonnaisella päivärahalla. Tällainen kurssi olisi varmaan mukavaa näyttää myös niille, jotka ovat peruskoulussa. Silloin saattaisi kiinnostus myös esimerkiksi metalli-alan tai kaupan ja hallinnon alan koulutuksiin herätä. 

Tai mitä varten mitään koulutuksia nyt ylipäätään pitäisi järjestää, kun oikea peruskoulun päättävä henkilö sitten painuu suoraan siivoojaksi, jos ei satu valitsemaan sairaanhoitajan tai hävittäjälentäjän työtä. Ja sitten hän kohteliaasti tallettaa osan tuloistaan Keuruun kassaan. Sillä tavalla taas sitten potkujen jälkeen hän voi siirtyä uudelle työttömien kurssille, jossa taas käydään samat asiat läpi kuin ennenkin. Ja aina jokaisen kurssin alussa voidaan myös kysyä, että mitä jos jossain vaiheessa vaikka tämä meidän tarinamme päähenkilö sitten hakisi johonkin tutkintotavoitteiseen koulutukseen? Siis jos ei satu pääsemään hävittäjälentäjäksi, niin voi hyvin vaikka kokeilla jotain muuta ammattia kuten merkonomin tai sähköasentajan kunnianarvoisia ammatteja. 

Siis jos vaikka käy niin, ettei kymmenen hakukerran jälkeen päässyt kadettikouluun. Tai siihen NHL sopimukseen tulekaan jatkoja, niin sellainen varasuunnitelma kannattaa olla taskussa, että jos vaikka henkilö kävisi täyttämässä yhteisvalinta lomakkeen ja lähettää sen kautta hakemuksen jonnekin ammattikouluun. Tuollainen ammattikoulu kouluttaa ihmisiä tylsiin ammatteihin, kuten putkimieheksi tai johonkin muuhun vähemmän raflaavaan työhön kuin kriisinhallinta tai poliisin karhu-ryhmä. 

Kaikki ihmiset eivät ole sitä tyyppiä, että he pääsisivät esimerkiksi myöskään sairaanhoitajiksi, koska osa meistä on jotenkin epäsiistejä. No silloin voi valita esimerkiksi myös automekaanikon tai kokin ammatin. Noita vähemmän altruistisia ammatteja löytyy yhteisvalinta oppaasta. Tai jos lukio on käyty, niin miksi ei henkilö hae lääketieteelliseen tiedekuntaan? Siis yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa opiskelee joka vuosi joukko ihmisiä, joten vaikka sinne on vähän vaikeaa päästä. Niin kuitenkin nekin ihmiset jotka siellä opiskelevat ovat sinne päässeet. Ja jos ei viitsi edes yrittää, niin silloin ei ainakaan tule valituksi. 

Kun puhutaan siitä, että henkilö ei halua lähteä koulutukseen, niin se varmaan johtuu jostain kouluja koskevasta allergiasta. Tai itse muistan erään keskustelun, mikä tapahtui kauan sitten erään koulun pihalla. Tuo keskustelu käsitteli juuri sitä, mikä meistä tulee isona. Mieleeni muistuu aina välillä eräs kommentti, jossa mainittiin syyksi siihen, ettei henkilö halua lähteä opiskelemaan se, ettei hän halua lyödä asioita lukkoon 15-vuotiaana. Itse näin edessäni kauhuelokuvan siitä, mitä eräs henkilö ja hänen vanhempansa voisivat minulle tehdä työpaikalla. Joten lähdin siitä melko tylsän näköiseen arkiseen koulutukseen. 

No meistä kukaan ei varmaan tiedä oikeasti sitä, mitä hän haluaa tehdä 20 vuoden kuluttua. Kiinnostuksen vaihtuessa voi ihan oikeasti mennä vaikka aikuislukioon, ja sen jälkeen taas on uusia teitä avoinna. Toki koulutus saattaa tuoda pienen kuopan omiin tuloihin. Mutta se kestää kuitenkin verraten vähän aikaa. Ja 3,5-5 vuotta kestävät korkeakouluopinnot ovat pieni hinta siitä, mitä ihminen voi kokea työelämässä. 

Itse kyllä ymmärrän tuon näkökohdan. Mutta ongelmia tulee sitten siitä että se, minkä taakseen jättää, niin edestään löytää. Itse jouduin tuolloin valitsemaan ammatin, joka on ehkä hyvin arkinen. Mutta kuitenkaan en sitä ole koskaan sen vuoksi katunut, että se on taannut jonkinlaisen toimeentulon. Myöhemmin huomasin sitten kuinka mukavan lämpimältä toimistot näyttivät ja sitten vaihdoin toiseen ammattiin, ja sillä tiellä olen vielä nykyään. Siis jos ihminen haluaa, niin hän voi tehdä omalla elämällään mitä haluaa. 

Työelämän murros, Ay-liike ja EU siinä kolme asiaa, joista nykyaikainen politiikka koostuu.

Lähdetään liikkeelle EU:sta. Euroopan Unioni takaa rahan, työvoiman sekä tavaran vapaan liikkumisen rajojen yli. Siis aluksi saattaa tuntua siltä, että tuo asia hyödyttää vain työnantajia. Työnantaja voi tuoda työvoimaa meidän maahamme, sekä tietenkin viedä tuottoa ulkomaille, joten sitä kautta voidaan ajatella, että EU on meille yhdessä euron kanssa vähän huono asia. 

Mutta toisaalta jos puhumme markan palauttamisesta, ja siitä että meidän pitäisi erota EU sta, niin silloin pitää huomioida kaksi asiaa. Toinen asia on se, että monikansalliset yhtiöt voivat toimia monissa maissa samaan aikaan. Niiden omistussuhteisiin EU lla ole mitään vaikutusta. 

Ja sitten jos euron tilalle vaihdetaan markka, niin esimerkiksi palkkojen vertailu eri maiden välillä vaikeutuu. Eikä raja- sekä tullausta koskevien muodollisuuksien palauttaminen tai tullimuurin pystyttäminen merkitse sitä, että maahamme tulee yhtään uutta työpaikkaa paitsi tietenkin rajavartiostosta. Siis jos nuo useissa maissa samaan aikaan toimivat yhtiöt haluavat, niin niiden toiminta jatkuu samaan malliin, ja tullimaksut on tietenkin helppoa siirtää myös suoraan kuluttajahintoihin. 

Myöskään matkailu ulkomaille ei ole yhtään sen vaikeampaa, paitsi tietenkin passi pitää silloin olla mukana. Muutenkaan kenenkään oikeasti rikkaan ihmisen bisnekset eivät sijaitse EU:n alueella, vaan nuo veronkierron osaajat operoivat joko Jerseyn saarella, Gibraltarilla tai sitten Panamassa. Joten heihin ei varmaan EU:lla ole mitään vaikutusta. 

Kun taas puhutaan Ay-liikkeestä sekä sen toimintamahdollisuuksista, niin monikansallinen yhtiö, joka toimii useassa maassa voi tyynesti ryhtyä pelaamaan sellaista peliä, missä Ay-liikkeelle esitetään sopimuksia, joita se ei voi hyväksyä. Sitten kun Ay-liike lähtee lakkoa kohti, niin tuon monikansallisen yhtiön johto vain siirtää toiminnan jonnekin muihin maihin. Eli niissä jo valmiiksi olevat tuotantoyksiköt vain ryhtyvät tuottamaan sen verran enemmän tuotteita, jotta yhdessä maassa tapahtunut tuotantoyksiköiden seisauttaminen saadaan korvattua. 

Ja sitten yhtiö voi tehdä tuon saman kaikissa maissa missä se toimii. Joten jos tuo malli siirretään käytäntöön, niin silloin kyseessä on lakon murto-organisaatio. Tuollaisten asioiden edessä pitää myös Ay-liikkeen kyetä toimimaan kansainvälisellä tasolla. Tai sitten edessä on suuren luokan ongelma. Nimittäin monikansalliset yhtiöt ovat immuuneja lakoille toimiessaan kansainvälisellä tasolla. 

Ay-liike ja työelämän muutokset. 

Ay-liikkeen ongelma on siinä, että sen pitäisi tehdä itsestään tunnetumpi. Samoin ihmisten pitäisi huomioida itsessään, että he eivät ole “vain jotain”. Yksi tapa heiluttaa sopimusjärjestelmää on se, että Ay-liikkeen vaikutusmahdollisuuksia vähätellään. Sanotaan että “ei kannata kuulua liittoon”. Ja joku sitten varmaan tähän myös ikävä kyllä uskoo. 

Se mikä sitten on ikävää on se, että jos ihmiset eivät tiedä oikeuksiaan, niin silloin tietenkään he eivät osaa vaatia mitään. Työpaikoilla käy monesti niin, että alaisen velvollisuudet muistetaan erittäin hyvin käydä läpi. Mutta jostain syystä niitä oikeuksia ei juurikaan kerrota. Ja miksi mitään pitää kertoa, kun toinen ihminen on vain muutaman viikon työpaikalla? Tai oikeastaan esimerkiksi vuokrafirmojen palveluksessa oleva henkilö ei ehkä osaa, halua tai uskalla korottaa ääntään, jos häntä syrjitään. Saattaa olla että työnantaja tai vuokrafirman asiakas on luvannut että hänet saatetaan palkata pidempään työsuhteeseen. 

Joten hän ei ehkä sen takia halua sanoa pomolleen vastaan. Joten ehkä hän ajattelee, että “joustavuutta osoittamalla” hän saa sen paljon puhutun vakituisen työpaikan. Vaan voidaan aina suoraan kysyä, että montako kertaa tuollaisen lupauksen jälkeen on määräaikainen työsuhde muutettu vakituiseksi? 

Pitää muistaa että kaikkien työntekijöiden etu ei ole sama. Määräaikaisessa työsuhteessa oleva saattaa kokea että hän on ulkopuolinen. Samoin vakituisessa työsuhteessa olevat saattavat pitää määräaikaista työntekijää ulkopuolisena tai kokea hänet kilpailijakseen. Ja se tarkoittaa, että eristäminen sekä sosiaalisten suhteiden puuttuminen tekevät työstä raskaan. Mutta sitten eteen tulee vielä tilanne, missä tuo määräaikaisessa työsuhteessa oleva kokee olevansa ikuinen työharjoittelija tai kesätyöntekijä.

Kun puhutaan siitä että esimerkiksi luottamusmiesten pitäisi jotenkin saada määräaikaisessa työsuhteessa olevat henkilöt kiinnostumaan liittymisestä Ay-liikkeeseen, niin tietenkin luottamusmiesten ongelma on siinä, että he ovat vakituisessa työsuhteessa. Heidän etunsa on sama kuin muidenkin vakituisessa työsuhteessa olevien henkilöiden. Mutta meidän pitää muistaa se, että entiset epätyypilliset työsuhteet ovat yleistymässä. Ja juuri noiden työntekijöiden kohdalla Ay-liikkeestä voisi olla eniten hyötyä. Se voisi tarjota sosiaalisia suhteita, sekä myös paikan missä voidaan vaihtaa kuulumisia. 

Ongelma epäkohtiin puuttumisessa on se, että ongelmaan puuttuminen on mahdotonta, jos niitä ei tiedetä. Mutta miten nuo ongelmat saadaan tietoisuuteen, jos niistä kukaan ei uskalla puhua. Tai jos työntekijä ei tiedä, että joku asia mitä hänellä teetetään on sopimusten vastainen. Työntekijä ei ehkä itse kehtaa, uskalla tai halua tuoda tätä asiaa suoraan liittoon, koska se saattaa tuntua pieneltä. 

Ongelma sitten on siinä, että mitä jos esimerkiksi luottamusmies tai pahimmillaan koko työpaikka on nostettu jonkin vuokratyöntekijän esimieheksi? Tai mitä jos esimerkiksi esimies-työntekijä avoimesti kaveeraa vaikkapa luottamusmiesten kanssa? Tai luottamusmiehellä ei ole ollenkaan halua ottaa kantaa siihen, miten vuokratyöläistä kohdellaan? Tai mitä jos luottamusmiestä ei ole edes esitelty tuolle määräaikaiselle työläiselle? Jos ajatellaan Ay-liikkeen olevan nimenomaan palkansaajia varten, niin sen jäsenyyteen pitäisi riittää se, että henkilö on palkansaaja. 

Mikäli nuori tulee ensimmäistä kertaa työelämään, niin mistä hän tietää mitä eroa on jossain liittoon kuulumisessa tai Keuruun kassaan kuulumisessa? Tai miten hänet nyt sitten motivoidaan liittymään Ay- liikkeeseen, kun edessä istuu joukko haalari-setiä, joiden keskustelu on lähinnä murahtelua? Siis miten nuori saadaan kiinnostumaan Ay-liikkeestä, vaikutusmahdollisuuksista sekä siitä, miten toimia jos joku sattuu vähän rikkomaan sopimuksia. Tai mistä kysyä sitä, että onko esimiehellä oikeasti oikeus määrätä jotain tehtäviä, jos kukaan työtoveri ei sitä käy kertomassa? Tai mistä tarkastetaan tuon tiedon luotettavuus. 

Tai mitä jos ei ole varmuutta siitä, että onko joku asia sopimuksen mukainen vai ei?  Olisi varmaan parempi, että esimerkiksi lakimieheen voisi ottaa helposti yhteyttä, jos epäillään että joku rikkoo sopimusta. Työsopimukset sekä työehtosopimukset ovat asioita, joiden lukeminen on taito sinänsä. Ja olisi varmaan mukava keskustella siitä, mitä sopimus käytännössä tarkoittaa ennen kuin lähdetään oikeuteen. Nimittäin siitä tulee mukava lasku, jos sitten sattuu olemaan olemaan väärässä, ja tehtävä olisikin kuulunut työläiselle. 

Kun me kehitämme jotain, niin meidän pitäisi muistaa kenelle sitä teemme.

Kun internetiä kehitetään, niin silloin keskiössä pitäisi olla ihminen. Siis ihan oikeasti tekniikan pitäisi palvella ihmistä, eli sitä olentoa joka käyttää internetiä sekä tietokoneita. Jos ajatellaan että tekniikan kehittäminen on jollekin ihmiselle itseisarvo, niin meidän pitää huomioida sellainen asia, että maailmassa on ihmisiä, jotka saavat rahaa eli palkkaa näistä asioista. Eli heidät on palkattu kehittämään teknologiaa, ja sen takia heidän maailmansa saattaa täyttyä erilaisista mikropiireistä tai tietokoneohjelmista ja tietokoneiden koodikielestä. Onhan maailmassa toki ihmisiä, joiden maailma täyttyy superpositioiduista kappaleista. Noille ihmisille saattaa joku toinen asia olla täyttä hepreaa. Paitsi jos he ovat jossain tuota kieltä sattuneet opiskelemaan. Siis taas tullaan siihen, että miksi joku ihminen tekee asioita, joita joku muu ei tee? 

Siis mitä varten kaikki ihmiset maailmassa eivät pelaa squashia vapaa-ajallaan tai opiskele sairaanhoitajiksi? Kai siksi että he eivät tunne ketään squashin pelaajaa, tai heidät saatetaan merkitä sopimattomiksi sairaanhoitajan tehtäviin. 

Siksi kai että heitä kiinnostaa joku muu asia. Ja vaikka hoitoalalla toki on paljon työpaikkoja, niin kai siellä ammattikoulussa muutakin opetetaan kuin vain lähihoitajan työtä. Kun me ihmiset kehitämme omaa yhteiskuntaamme, niin silloin me kohtaamme sellaisen asian, mitä kutsutaan resursseiksi. Eli meillä ei ole loputtomiin resursseja eli työvoimaa, rahaa tai mitään muutakaan, jotta voisimme kehittää kaikkia mahdollisia kohteita. Meidän pitää ottaa joku fokus, mihin keskitämme osaamisemme sekä resurssimme. Meistä kukaan ei varmasti ole maailman paras kaikissa mahdollisissa asioissa. Eli jos olemme hyviä kokkeja, niin se ei tee kokista automekaanikkoa. Eikä automekaanikko välttämättä osaa rakentaa taloja. Eikä fyysikko ehkä osaa tehdä ruokaa. 

Kun me lähdemme kouluttautumaan sekä hakemaan paikkaamme yhteiskunnassa, niin emme välttämättä vielä 20-vuotiaana tiedä missä me olemme parhaita. Tai mikä meitä itseämme kiinnostaa. Me tiedämme että edessämme on kasa lomakkeita, joita voimme sitten täytellä. Mutta myöhemmin saattavat sitten kiinnostuksen aiheet muuttua. Samoin me voimme jostain muusta syystä joutua alalle, josta emme edes osanneet kuvitella. Jos unelmamme sattuu 10 vuotiaana olemaan joku hävittäjälentäjä, niin voimme kysäistä hiljaa itseltämme, että onko meillä oikeasti kykyä tuohon asiaan. Siis voimme ottaa tietenkin käteemme jonkun valintaoppaan ja katsoa, että mitä tuo mahdollinen hävittäjälentäjä sitten vaatii. 

Mutta jos jostain syystä tulemme hylätyksi viidestä kuuteen kertaa peräkkäin, niin silloin saattaa joku ehdottaa sitä, että meidän kannattaa ottaa joku muu hakukohde huomioon, kun lähdemme hakemaan ammattia itsellemme. Siis unelmia pitää olla. Se on aivan varma asia, ja jos unelmamme sattuu olemaan esimerkiksi pelitestaaja, joka testaa jotain “Counter Strike” tyyppistä peliä, niin se ei ehkä ole aivan samanlainen unelma. Kuin joku hävittäjälentäjä. Mutta jos sitten ajatellaan että henkilö testaa jotain tietokonepelejä, niin hän saa silloin palkkaa pelaamisesta. Tai sitten hän saa palkkaa myös siitä, että hän tarkastaa koodia. Tuo asia tarkoittaa sitä, että se mikä on jollekin harrastus muuttuu tuolloin työksi. 

Ja jos ihminen pelaa töissä 8 tuntia tietokoneella päivässä, kirjoittaa raportteja sekä ottaa kasan screenshotteja, sekä tekee tätä viisi päivää viikossa, niin silloin saattaa “Counter Strike” alkaa maistumaan vähän puulta. Yhteiskunnallisesti tuo “Counter Strike” testaaja voi olla ihminen, joka ei tee kovin altruistista työtä, mutta maailma on täynnä ihmisiä, joiden työ on kaikkea muuta kuin altruistista. Vaikka tietenkin terveydenhuoltoala on aina pinnalla, ja sieltä löytyy töitä, niin samalla pitää huomioida se, että esimerkiksi myös jätehuolto sekä moni muu asia ovat hyvin tärkeitä yhteiskunnallisesti. Siis mikään mediaseksikäs työpaikka ei esimerkiksi puhtaanapitolaitos ole, mutta se on hyvin tärkeässä osassa jokapäiväistä elämäämme.

Eli oletteko koskaan ajatelleet sitä, että miten esimerkiksi roskakuski mahtaa jaksaa töissä? Jos kaupungissa ei tuota miestä tai naista ole, niin ratkaistaanko tämä ongelma sillä, että jokainen kotitalous käy itse viemässä omat jätteensä suoraan jätteenkäsittelylaitokselle? Tai mitä jos joku siivooja ei nyt satu jaksamaan töissä? Ehkä hänet sitten korvataan uudella, mutta kuka sitten tulee siivoamaan rappuja? Tai ehkä tuolla on työvoimaa loputtomiin tarjolla. Yhteiskunta on kokonaisuus, johon kuuluu paljon muutakin kuin vain niitä upeita asioita. Siis on ihmisiä jotka tekevät jatkuvasti työtä alalla, jossa joku toinen ei edes kuvittele olevansa työssä. 

Jos ajatellaan että esimerkiksi tutkija tekee työtä, jota “minä en tekisi”, niin silloin meidän pitää huomioida se, että tutkija saa työstään palkkaa. Ja ollakseen laillistettu tutkija, niin hänen pitää suorittaa tiettyjä kokeita. Siis miksi tutkija tonkii asioita, joita “minä tai varmaan kukaan muukaan” ei tutki? Siksi että tutkijaa nyt vain ehkä sattuu kiinnostamaan asiat, jotka eivät kiinnosta jotain muuta. Kun me ihmiset kirjoittavat asioista, niin meidän muiden pitää muistaa se, että meillä kaikilla on erilainen kokemuspohja. Se kokemuspohja muokkaa meidän näkemyksemme asioista. 

Tärkein asia jota me voimme kehittää on oma elämämme, itsemme sekä osaamisemme. Meillä kaikilla saattaa olla kehitettävää esimerkiksi omissa sosiaalisissa taidoissa. Enkä itse usko että kukaan ihminen koko maailmassa on sellainen, että hän omaa täydelliset sosiaaliset taidot. Tai ehkä sellainen vielä joskus sattuu löytymään. Mutta meidän pitää huomioida kulttuurilliset erot. Esimerkiksi arabiassa sama asia mikä meille on jokapäiväistä elämää on kauhistus. Viinin tarjoaminen on meillä Suomessa aivan normaalia sosiaalista kanssakäymistä. Mutta muslimeille alkoholi saattaa vielä olla asia, mikä on heille kauhistus. 

Mutta kun ihminen kehittää omaa elämäänsä, niin tuolloin keskiössä on tuo ihminen itse. “Ketä varten sinä opiskelet tai teet työtä”. Tai otetaan ensin mitä varten kukaan meistä käy töissä? Kas kun me saamme työstämme palkan, jotta rahoitamme omaa elämäämme. Me käymme koulua tai käymme töissä omaa itseämme varten. Töissä käy siis se  ihminen itse, joka on oman elämänsä päähenkilö. 

Meistä jokainen on joskus tilanteessa missä me kohtaamme vain huonoja ja huonompia vaihtoehtoja. Mutta nuo tilanteet kasvattavat. Samoin niiden kautta voimme saada kokemuksia siitä miten meidän ei ehkä pitäisi koskaan enää toimia. Mutta elämän keskipisteessä omassa maailmassaan on jokainen ihminen itse. Ihminen itse tekee ne päätökset, jotka vaikuttavat hänen elämäänsä. Ja tietenkin aina pitää muistaa, että jos itse kohtaan jotain asioita, niin silloin nuo asiat tapahtuvat juuri minulle. Samoin jos sinä kohtaat jotain asioita, niin nuo asiat vain sattuvat tapahtumaan juuri sinulle. Jos esimerkiksi joku kolhaisee autoa, niin silloin se saattaa olla hyvin pieneltä vaikuttava asia. Mutta mitä jos sitten juuri sinä satut olemaan tuo kolhija. Mitä jos joudut korvaamaan auton oveen tulleen naarmun? Onko se niin halpa juttu, että haluat tehdä sitä kovin montaa kertaa? Itse en tuota asiaa haluaisi kovin montaa kertaa tehdä, kun siitä lähtee bonukset. 

Tai mitä jos vaikka joku ei ollenkaan kestä juopuneita ihmisiä? Siis vaikka olemme Suomessa, niin vastassa saattaa olla ihminen, jolla on esimerkiksi joku alkoholia koskeva trauma. Kykeneekö tuollainen ihminen oikeasti ajamaan taksia? Siis me kaikki emme sovi kaikille aloille. Ja sitten jos lähdemme oikeasti miettimään sitä, että sopiiko jokainen ihminen maailmassa esimerkiksi haastattelijaksi työhaastatteluun, niin pitää muistaa se, että työhaastattelijan työ on aivan erilaista kuin niiden ihmisten työ, joille hän välittää työtä. Eli työhaastattelija ei ehkä ole itse rakennus- tai kuljetusalan ammattilainen, vaikka hän noita paikkoja sattuisi välittämään. 

Siis miksi me kaikki emme mene samalle alalle, vaikka se on paljon esillä vaaleissa? Oletko koskaan ajatellut tilannetta, että olet luokassa, jossa sinulle haistattelee joku “Piparminttu-Pipsa”? Siis tuon henkilön äiti tai isä sattuu olemaan juuri tuolla media- seksikkäällä alalla, ja vielä suuressa johtajan asemassa. Menisitkö itse tuossa tilanteessa tuolle alalle? Jaa valinta olisi varmaan sinun itsesi, mutta joku saattaa ehkä valita juuri tuollaisen “Piparminttu-Pipsan” takia jonkun muun alan. Siis anteeksi nyt kauheasti, että hän ei tullut tuon “Pipsan” alaiseksi. Mutta jokin itsesuojeluvaisto nyt varmaan jokaisella meistä on tämän asian kanssa. Tai ehkä me haluamme sitten tehdä sen, että lähdemme kokeilemaan tuolla alalla sitä, että mitä kaikkea mukavaa voi tuollainen “Piparminttu-Pipsa” tehdä meille, kun tulemme töihin. 

Kuitenkin meidän kaikkien pitää jossain vaiheessa mennä töihin. Me voimme aina tehdä asiat niin, että lykkäämme niitä vaikka muutaman vuoden verran. Mutta lopulta kohtaamme tilanteen, missä me emme voi enää lykätä päätöstä. Voimme siis aina ottaa härkää sarvista, ja lähteä tekemään asioita, joita emme koskaan ennen ole ehkä tehneet. Tai emme usko että kukaan muu kuin oma työnantajamme sattuu arvostamaan. Mutta meidän työnantajamme ovat ihmisiä, jotka saavat oman tulonsa tuotteesta, jota yhtiö valmistaa. Ehkä tuo tuote ei ole mikään kovin hääppöisen näköinen, tai sitä ei kovin moni käytä. Mutta se tuo tuloja yhtiölle sekä sille joka yhtiössä työskentelee. 

Joe Bidenin politiikka ja yhteiskunnan polarisaatio

Joe Bidenin hallitus on muuttunut epäsuosituksi, mikä ei ehkä ole hyvä uutinen ainakaan kaikkien mielestä. Joe Biden oli vastavoima Donald Trumpille, joka saattaa vielä palata politiikan huipulle. Biden oli oikeastaan hyvin monen eri tahon ehdokas, ja monille noille tahoille ainoa yhdistävä tekijä on ollut se, että he haluavat Trumpin pois virasta. Ja joidenkin mielestä Biden on liian vanha toiselle kaudelle. Se miten ihmiset suhtautuvat Trumpiin on erittäin kaksijakoista. Nimittäin monet ihmiset haluavat Trumpin kaltaisia ihmisiä presidentiksi, koska he kokevat sen hajottavan NATOa. 

Eli vaikka periaatteessa Trumpia pidetään politiikan kauhukakaran perikuvana, joka vain polarisoi yhteiskuntaa, eli vie ihmisiä erilleen toisistaan, niin hänet nähdään kuitenkin esimerkiksi Venäjällä sekä monissa muissa maissa henkilönä, jonka toivotaan jatkavan USA:n johdossa. Se mikä tietenkin aiheuttaa USA:n yhteiskunnassa polarisaatiota on se, että tuon maan presidentin vaaleissa on kyse siitä, että jokaisen osavaltion kaikki valitsijamiehet menevät sen henkilön taakse, joka voittaa vaalit tuossa osavaltiossa. Eli USA:n presidentiksi valittava voi saada vähemmän ääniä kuin vastaehdokas, mutta jos hän saa enemmän valitsijamiehiä taakseen kuin enemmän luonnollisia ääniä saanut on hän voittaja. 

Tuo ääntenlaskutapa tietenkin aiheuttaa sen, että presidentti lupaa joillekin osavaltioille enemmän kuin toisille. Ja sitten kun vaalikampanjassa lähdetään luomaan strategioita, niin osa osavaltioista jätetään tietenkin vaille lupauksia, eli ne annetaan suosiolla vastaehdokkaalle. Tuo ääntenlaskumalli on aiheuttanut kummastusta, mutta syy tähän on se, että presidentti ei voi pelata tuolloin kansansuosiolla. 

Mutta se mikä sitten tekee tuosta asiasta mutkikkaan on se, että esimerkiksi etelässä, missä perinteisesti on enemmän ampuma-aseita kuin pohjoisessa on suhtautuminen vaikkapa etnisiin vähemmistöihin ollut myös vähemmän mutkatonta kuin pohjoisessa. Etelässä asuu samalla hyvin köyhiä ihmisiä, joilla ei ole varaa edes omaan asuntoon. Syy tähän on sitten se, että noissa osavaltioissa ilmasto on miellyttävän lämmintä ympäri vuoden. Samoin lämpimässä etelässä asuu myös varakkaampia ihmisiä, ja siellä tuloerot ovat suuremmat kuin esimerkiksi pohjoisen kaupungeissa. 

Se että kärjistetysti voidaan sanoa, että USA:n rikkaimmat sekä köyhimmät ihmiset asuvat toistensa naapureina aiheuttaa tilanteen, mikä polarisoi yhteiskuntaa. Eli rikkaat kokevat esimerkiksi tarvitsevansa aseita kotiensa eli omakotitalojensa puolustamiseen, ja köyhät taas syyttävät rikkaita siitä, että he eivät välitä muusta kuin itsestään. Ja jyrkät sosiaaliset erot aiheuttavat hyvin paljon kateutta ja muita jännitteitä. 

USA:ssa mustat ovat suuri etninen vähemmistö, joka on hyvä syntipukki kaikkeen. Etnisiin vähemmistöihin suhtaudutaan aina epäillen, eli sana epäily tarkoittaa siis suoraan rasismia. Kun ihmisille kerrotaan kaiken aikaa siitä, että joku katujengi ryöstää toisia tai tunkeutuu toisten koteihin ja surmaa kokonaisia perheitä, ja samalla näytetään kuvia esimerkiksi mustista henkilöistä, niin se muuttaa ihmisten käsityksiä asioista. Kun kaikkialla korostetaan sitä, että katujengien jäsenet kantavat aseita sekä käyttävät niitä myös virkavaltaa vastaan, niin silloin poliisimiesten käsitys asioista alkaa myös polarisoitua. He alkavat nähdä jokaisessa mustassa miehessä väkivaltaan valmiin katujengiläisen.

Tai oikeastaan se mikä on muuttunut silmiinpistäväksi amerikkalaisessa yhteiskunnassa on se, että ihonväriin perustuvan rasismin tilalle on tullut tuloeroihin perustuva rasismi. Eli kyseessä on sosiaalinen rasismi, mikä tarkoittaa sitä että hyvätuloiset katsovat mielellään yhteiskunnan vähä-osaisia alaspäin. 

Ja juuri pelko väkivallasta saa aikaan sen, että ihmiset ostavat aseita. USA:n aseteollisuus on voimakas lobbaaja, ja sen markkinointikoneisto perustaa toimintansa sillä, että aseiden avulla on omaa kotia helppo puolustaa. Samoin ase on tavallaan statussymboli. Sen saa Amerikassa omistaa vain ihminen, jolla on oma koti. Ja mitä kalliimpi ase on, niin sitä suurempi on varallisuus. Samoin yksityinen turvapalvelu ja omat aseet takaavat sen, ettei henkilön tarvitse kutsua virkavaltaa paikalle. Eli mitään puolueetonta väliin tulijaa ei tarvitse kuunnella, kun oma rynnäkkökivääri tekee sitten varmaan suuren vaikutuksen kaikkiin paikallaolijoihin. 

Trumpin kannattajien järjestämien mielenosoitusten yhteydessä on merkille pantavaa se, että mielenosoittajat kantavat avoimesti aseita. Se tarkoittaa joidenkin mielestä sitä, että aseita kannetaan nimenomaan virkavaltaa vastaan. Ja sitten tietenkin pelkona on se, että myös vastapuoli saattaa ryhtyä "suojautumaan" asein. Mielenosoitus on aina stressaava tilanne, ja sitten kun joka puolella on vielä aseistettuja poliiseja, niin saattaa olla niin, että joku sitten ampuu. Ja tilanne muuttuu helposti hyvin väkivaltaiseksi. Sosiaalinen media sitten on paikka, missä jokainen voi yllyttää toisia ja levitellä huhuja siitä, kuinka naapuri on raiskattu ja tapettu, ja kuinka se oma rynnäri on pelastanut sen ja sen ihmisen.

Eli tuollainen aseiden esittely sekä muu toiminta uppoaa ihmiseen, jolla on ehkä vähän heikko itsetunto, eikä hän viitsi paljon tarkastaa faktoja. Kun henkilö tuijottaa koko päivän toimintaelokuvia, niin siinä ikään kuin viritetään oma itse sellaiseen tilaan, missä halutaan ostaa aseita. Ja tulos on varmaan kuin jostain painajaisesta. Ihminen istuu jalat pöydällä olohuoneessa tuijottamassa jotain elokuvaa, joka tukee hänen käsityksiään esimerkiksi vähemmistöistä. Sohvan tai nojatuolin vieressä on AR-18 puoliautomaattikivääri ja televisiossa palaa ruuti. 

Muistaakseni Amerikassa on tehty tutkimus, missä koehenkilölle näytetään filmiä missä musta mies juoksee ulos kaupasta. Suurin osa kuulemma on vastannut, että mies juoksee pakoon koska on varastanut tai tehnyt jotain muuta rikollista. Kun taas valkoinen mies juoksee ulos kaupasta, niin hänet sitten nähdään juoksevan kohti bussia. Kun musta nainen seisoo kadun vieressä, niin hänet nähdään prostituoituna. Kun taas valkoinen nainen odottaa koehenkilön mielestä bussia. Ja jos henkilö on nähnyt ennen koetta elokuvan, missä nimenomaan mustat miehet tekevät rikoksia, niin he ikään kuin virittyvät siihen tunnelmaan, että vähemmistöön kuuluva on rikollinen. 

Samoin jatkuva pelottelu väkivallalla saa aikaan sen, että esimerkiksi omakotitaloissa asuvat ostavat itselleen rynnäkkökivääreitä kotiensa suojelemiseksi. "Kun naapurillakin on, oma rynnäkkökivääri kaapissaan niin minunkin pitää saada oma rynkky" on se asetelma, mitä esimerkiksi aseteollisuus käyttää hyväkseen markkinoinnissaan. Ja juuri nuo aseet ovat sellaisia, mitä esimerkiksi rikolliset haluavat. Eli puoliautomaattinen rynnäkkökivääri on kuin magneetti, joka vetää katujengiläisiä puoleensa. 

Rynnäkkökivääri ei ole mikään halpa sijoitus, ja sen hankintaa perustellaan usein ilmeisesti ainakin itselle sillä, että se on kodin turvaamiseksi tarpeellinen väline. Ja sitten kun kadulla pamahtaa, niin sinne pihalle rynnätään kivääri kourassa. Kun poliisi tulee paikalle, niin silloin virkavalta joutuu tilanteeseen, missä se on aseita kantavien ihmisten ympäröimänä. 

Ja sitten jossain vaiheessa pamahtaa. Se että onko ampuminen ollut aiheellista on aivan sama. Kun joku kansankiihottaja lähtee tekemään asiasta oikeudenkäyntiä, niin riittää että musta mies on ammuttu omalle pihalleen. Eli poliisi saapuu paikalle ja ehkä lähtee takaa-ajoon. Ja sitten vastassa on musta mies, jolla on pistooli kädessään. Tuolloin tilanne karkaan käsistä. Tai sitten kun jotain ajetaan takaa, niin joku huutaa "ase", ja sen jälkeen ilmassa lentelee luoteja. 

Miten Venäjä estäisi Suomea liittymästä NATO:oon?

Venäläinen Viktor-luokan
sukellusvene pinta-ajossa

Venäjän ydinaseet sekä luonnonvarat ovat hyviä keinoja suostutella valtioita seuraamaan Kremlin tahtoa. 

Puolueettomuus olisi maallemme joidenkin mielestä paras vaihtoehto, ja meidän pitäisi kyetä toimimaan sillanrakentajina idän ja lännen välille. Ehkä maamme runsaslukuinen Venäläisvähemmistö saisi jossain tapauksissa Putinin välttämään kaikkein kovinta voimankäyttöä. 

Mutta samalla tuo venäläisvähemmistö voisi toimia myös aseena Venäjän trolli- ja propaganda kampanjoissa. “Venäjä puolustaa kansalaisiaan” on mantra mitä Putin on varmaan aivan tarpeeksi toistanut. Siis tietenkin voimme aina pysytellä esimerkiksi Ukrainan kriisin kaltaisten asioiden ulkopuolella. Mutta mitä sitten jos seuraavaksi Venäjän sotilaallinen kiinnostus kohdistuu Suomeen? 

Jos olemme jättäneet Ukrainan yksin, niin silloin kynnys jättää meidät yksin on matalampi. “Eli koska ette silloin muita tukeneet, niin voitte sitten pärjätä yksin” on viesti, jonka ehkä saamme. Ja tietenkin Venäjän ydinaseet sekä toisaalta luonnonvarat tarjoavat keppiä ja porkkanaa lähteä seuraamaan Putinia sekä ajamaan hänen etuaan kansainvälisellä kentällä. Venäjän kohdalla tietenkin halukkuutta puuttua Suomen NATO-jäsenyyteen lisää Pietarin sotilastelakan läheisyys. Tuolla telakalla rakennetaan sekä varustellaan Venäjän diesel-käyttöisiä sukellusveneitä, joista ainakin osassa on ydinaseita. 

Siis Venäjä varmaan ei olisi maamme NATO jäsenyydestä mielissään, mutta millaisiin toimiin se ryhtyisi estääkseen tuon jäsenyyden? 

Alussa Venäjä saattaisi turvautua trollaamiseen sekä kyberhyökkäyksiin, joiden avulla kaadetaan valtion virastojen kotisivuja. Venäjän kanta maamme NATO-jäsenyyteen varmaan on kaikkien tiedossa. Eli kyseessä on Venäjän kannalta “ei toivottavasta toiminnasta”. Se miten Venäjä voisi oikeasti toimia tässä tapauksessa olisi ehkä sitten kyberhyökkäykset, joiden avulla se pyrkii vaikuttamaan ihmisten elämään negatiivisesti. Samoin trollaaminen sekä monet muut informaatiosodan sekä propagandan menetelmät voivat olla tuolloin käytössä. 

Samoin uhkailu, alueloukkaukset sekä kaikkinainen häirintä voivat tuolloin tulla käyttöön. Eli kyseessä olisi “väkivallaton, mutta asevoimien suojeluksessa tapahtuva toimenpide”. Samoin yksi tapa toimia esimerkiksi niin sanotulla “väkivallattomalla linjalla” on se, että lähdetään tukemaan kansallismielisiä tahoja, mikä lisää yhteiskunnan polarisaatiota. Ja yhteiskunnan polarisaatio aiheuttaa aina sisäisen väkivallan uhan. 

Syy tähän kansallismielisten tahojen tukemiseen on se, että sillä tavoin isketään rakoa vastapuolen rintamaan.  Myös esimerkiksi Suomessa asuvan Venäläisvähemmistön oikeuksista voidaan nostaa meteli, ja samalla muistutetaan että Venäjä puolustaa tarpeen mukaan kansalaisiaan. 

Kun tätä asiaa verrataan esimerkiksi Mainilan laukauksiin sekä viime-aikojen tapahtumiin Ukrainassa, niin pelkona on se, että tuollaisessa tilanteessa, missä Venäjä avoimesti kalistelee peistä lähtee mopo käsistä. Eli joku heittää joko Moskovan käskystä tai omasta aloitteestaan polttopulloja venäjän suurlähetystöön tai kaupalliseen edustustoon. Ja sitten on edessä siirtyminen kohti sitä paljon puhuttua sekä samalla pelättyä suoraa toimintaa. 

Venäjän johdolla on aika puolellaan. Eli sen ei tarvitse perustella sitä, että miksi tai missä sen joukot harjoittelevat. Kun taas länsimaiden pitää aina perustella joukkojen siirto tai syy miksi joku paikka tarvitsee EU- tai NATO-joukkoja. Venäjän johto tietenkään ei ole samalla tavalla myöskään riippuvainen yleisestä mielipiteestä kuin länsimaiden johtajat ovat.

Venäjä tarjoaa kilteille pojille halpaa kaasua. Ja tuhmille tarjotaan keppiä. Mutta joka tapauksessa jos esimerkiksi Murmanskin sekä Pietarin telakoita pommitetaan, niin niissä olevien ydinsukellusveneiden reaktoreista sekä taistelukärjistä vapautuva laskeuma on erittäin vaarallista. Vaikka Pietarin "Amiraliteetti-telakan" kotisivuilla ei virallisesti mainita, että tuo Pietarin telakka valmistaisi ydinsukellusveneitä, niin kriisin yhteydessä myös diesel-käyttöiset eli konventionaaliset veneet voidaan varustaa ydinkärkiä käyttävillä ohjuksilla sekä torpedoilla. 

Halpa kaasu ja muu energia ovat hyviä porkkanoita Venäjän käsissä. Ja uskaltaisiko NATO lähteä puolustamaan Suomea, jos edessä olisi täysimittaisen konfliktin uhka, jossa käytettäisiin ydinaseita? Siis Venäjä ehkä saattaisi käyttää tuota asetta, jos sen asevoimat jäävät toiseksi konventionaalisella kentällä tapahtuvassa taistelussa. Ja vaikka konflikti pysyisi tavanomaisin asein käytävänä sotana, niin silti sen aiheuttamat tuhot olisivat todella valtaisat. 

Ja jos NATO pommittaa sodassa sitten esimerkiksi Pietarin telakkaa, jossa on paljon Venäjän laivaston ydinaseisiin liittyvää materiaalia  sekä Murmanskin ydinsukellusveneitä ja asevarastoja, niin vaurioituneista reaktoreista sekä taistelukärjistä leviävä laskeuma olisi erittäin vaarallista, ja se saattaisi aiheuttaa laajempaa tuhoa kuin Tsernobylin onnettomuus, kuten olen aikaisemmin kirjoittanut. Syy tuohon iskuun olisi siis NATO:n yritys tuhota Venäjän ydinsukellusveneitä niiden tukikohtaan. 

Noiden varusteiden tuhoaminen olisi tärkeää, koska ne voivat katkaista NATO:n huoltotiet Eurooppaan tai hyökätä esimerkiksi rannikolla olevia laivasto- sekä lentotukikohtia kuten Diego Garcian saarta vastaan, jossa on tärkeä USA:n strategisten pommikoneiden tukikohta. Tai tietenkin niiden risteily- ja ballistiset ohjukset ovat uhka myös sisämaassa oleville kohteille. 

Siis onko NATOsta maallemme mitään hyötyä? Tai onko siitä sitten enemmän haittaa kuin hyötyä? Kyse on siitä että voimmeko sitten oikeasti luottaa NATO:n apuun, jos Putin päättää lähteä liittämään Suomea suoraan Venäjään? Siis uskaltaako EU tai NATO sitten tulla tuossa tilanteessa apuun? Jos mallia haetaan Ukrainasta, niin silloin me voimme toimia niin, että jätämme Ukrainan ihan yksin. Tuolloin se saattaa hetken aikaa olla oikealta vaikuttava vaihtoehto. Mutta sitten se saattaa aiheuttaa sen, että Venäjän johto uskoo toimintansa saavan kansainvälisen yhteisön hiljaisen siunauksen. 

Se mikä sitten varmaan on myös selvää on se, että halpa öljy ja kaasu ovat hyviä houkuttimina lähteä myötäilemään Putinin linjaa. Ja voimakkaat ydinaseet takaavat sen, että muut hallitukset voivat hyvällä omallatunnolla myös lähteä pois tilanteesta sekä säilyttää kasvonsa kansan edessä 

Ja sitten tietenkin se saattaa aloittaa myös muiden naapuriensa kohdalla vaikuttamisen noiden maiden sisäisiin asioihin. Se että Venäjä tukee Kazakstanin sekä Valko-Venäjän hallituksia ei tarkoita, että nuo hallitukset ovat apua pyytäneet. Valko-Venäjä sekä Ukraina yhdessä Georgian sekä Syyrian sotien kanssa ovat osoitus siitä, että Venäjä haluaa laajentaa vaikutusvaltaansa muihin maihin. 

Varsinkin Syyrian hyvin edennyt operaatio on rohkaissut Venäjää toimimaan myös muissa sen naapurimaissa entistä tehokkaammin sekä avoimemmin tarkoituksensa sitoa noiden maiden politiikka sekä ehkä koko maa Venäjään. Tai oikeastaan Venäjän johdolle voisi olla edullisempaa, että nuo maat ovat muodollisesti itsenäisiä, mutta todellisuudessa täysin Venäjän ohjauksessa. Se takaisi tukea YK:ssa sekä välttäisi Venäjän pitkältä ja ehkä rasittavalta miehitykseltä. Siis nuo muut valtiot pakotettaisiin seuraamaan Venäjän tahtoa kansainvälisessä yhteisössä. On paljon helpompaa pitää pistoolia jonkun pikku diktaattorin ohimolla kuin avoimesti miehittää valtioita. 

Samoin Venäjän etu on se, että sen naapurimaiden hallitukset olisivat mahdollisimman epäsuosittuja omien kansalaistensa silmissä. Silloin niiden ainoa pelastus olisi tukeutuminen Venäjän asevoimien tukeen. 

Ukrainan jättäminen yksin vahvistaisi Venäjän asemaa. Jos sitten Ukrainassa linja on se, että hoitakoon itse omat asiansa, niin silloin tuo linja saattaa heijastua myös muihin Venäjän naapurimaihin. Siis riittääkö sitten mikään Ukraina jollekin Putinille, vaan kohdistaako hän seuraavaksi huomionsa suoraan johonkin toiseen naapurimaahan? Mutta jos Putin päättää hyökätä Ukrainaan, niin silloin hän pelaa jonkinlaista uhkapeliä. Jos muut maat antavat aseellista apua Ukrainalle, niin se on tietenkin aggressio Venäjän joukkoja vastaan. 

Jos taas pakotteista puhutaan, niin Venäjän kohdalla niistä ei ehkä ole kovin suurta apua. Käyttämänsä aseteknologian Venäjä rakentaa ja kehittää enemmän tai vähemmän itsenäisesti. Samoin polttoaineen Venäjä tuottaa itse. Eli aseiden vientiä koskevat säädökset ovat tässä tapauksessa tehottomia. Joten ainoastaan ehkä jonkun juuston tai kännyköiden vientiä voidaan rajoittaa. Mutta onko noilla tuotteilla sitten mitään muuta vaikutusta sotatoimiin? Sitäkin voidaan kysyä. 

Mitään muita asioita kuin pakotteita ei tässä tilanteessa vakavasti voida harkita. Jos Venäjää vastaan hyökätään asevoimin, niin se vastaa voimaan voimalla. Ja jos joku muu maa on sitten seuraavaksi Venäjän sotilaallisen kiinnostuksen kohteena, niin silloin voi perusteet tuon seuraavan maan jättämiseen yksin olla se, että se ei aikoinaan antanut tukea Ukrainalle. Siis ainakin silloin kynnys jättää tuki antamatta on matalampi kuin jos maa olisi auttanut muita. 

http://www.admship.ru/en/

https://en.wikipedia.org/wiki/Diego_Garcia

Miten Venäjä reagoi, jos maamme liittyy NATOoon?

NATO: lippu (Wikipedia/NATO)

Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov on sanonut, että Venäjä kunnioittaa naapureidensa NATO-optiota. Mutta sitten varmaan kaikki ymmärtävät, että Venäjä ei ole tuosta päätöksestä mielissään, jos sitten käy niin, että maamme integroi puolustuksensa NATOoon. Suomen ulkoministeri Haavisto on sanonut, että  on sanonut, että maamme on liittymässä NATOoon vain jos emme luota omaan puolustukseen. Sitten tietenkin USA:n ulkoministeri tuo oman osansa tähän soppaan kertomalla, että maamme on hakemassa NATOn jäsenyyttä. Ja sitten taas pitää muistaa se, että NATO on periaatteessa koko hallituksen sekä Eduskunnan asia. 

Jos Suomi liittyy NATO:oon, niin se merkitsee sitä että kaikki muut optiot ovat silloin käyttämättä. Ja sitten varmaan kaikki ymmärtävät, että Venäjä varmaan silloin aloittaa operaatiot kuten kyber-iskut, trollaamisen sekä mahdollisesti myös sotilaallisen väliintulon estääkseen tämän liittymisen toteuttamisen. 

Kun taas ajatellaan supervaltojen neuvotteluja Genevessä, niin historia on opettanut että suurvallat marssivat mielellään pienten valtioiden yli. Ja Putin on hehkuttanut samanlaista etupiirijakoa kuin Kylmän Sodan aikana. Putin on tilanteessa vahvoilla, koska hänen ei tarvitse välittää mistään yleisestä mielipiteestä. Eikä hänen tarvitse myöskään pelätä seurauksia, jos hän sitten alkaa korottaa panoksia Ukrainassa. Ja Venäjän asevoimien iskukyky on niin kova, että EU ei ainakaan kykene vastaamaan sen ydinaseiden voimaan, jos Putin päättää käyttää ydinaseita. 

Ja suurin osa skenaarioista missä konventionaalinen sota muuttuu ydinasein käytäväksi globaaliksi murhenäytelmäksi alkaa siitä, kun ydinaseita omistava valtio tai sen joukot joutuvat alakynteen konventionaalisessa sodassa. Silloin tuo asevoimien johto saattaa päättää käyttää ydinaseita vaikka sitä vastaan ei olisi ensin ydinaseita käytetty. Eli ydinaseen ensikäyttö perustuu ajatukseen että sillä voidaan taistelukentällä olevat vastustajan konventionaaliset joukot pyyhkäistä olemattomiin. Tuolloin seurauksena on kosto iskujen sarja, joka johtaa miljoonien  tai miljardien ihmisten kuolemaan. 

Jos taas emme tee yhteistyötä rauhan aikana, niin emme ehkä voi odottaa apua myöskään kriisissä, eli jos emme lähde mukaan yhteistyöhön NATOn kanssa rauhan aikana, niin silloin meidät on helpompi torjua myös kriisin aikana. Se miksi Lavrov on esittänyt poikkeuksellisen pehmeän lausunnon saattaa johtua siitä, että Venäjä ei halua missään nimessä nyt ajaa maatamme kohti NATOa. Mutta sitten kun tilannetta lähdetään tarkastelemaan Venäjän johdon näkökulmasta, niin siellä voidaan vetää erilaisia johtopäätöksiä siitä, miten maamme asevoimia ollaan liittämässä NATOoon. 

Siis tilannetta vielä mutkistaa se, että Venäjä on osoittanut halua sekä kykyä puuttua muiden maiden sisäiseen tilanteeseen. Kazakstan sekä Valko-Venäjä ja Ukraina ovat osoitus siitä, miten Venäjä suhtautuu naapuriensa itsenäisyyteen. Kremlissä on ihmisiä jotka haluavat palauttaa Neuvostoliiton. Ja Venäjän johdolla ei ole ongelmia yleisen mielipiteen kanssa. Siis venäläisen komentajan ei tarvitse välittää muusta kuin siitä, että hän vie tehtävän maaliinsa, ja mikään yleinen mielipide ei tuota tehtävää horjuta. Jos tehtävässä nyt sitten jyrätään muutamia kyliä, niin venäläisten komentajien ei tarvitse pelätä oikeudenkäyntejä. 

Vympel-ryhmän vaakuna (Wikipedia/Vympel)

Venäjällä on tarjolla monia tapoja houkutella naapureitaan noudattamaan sen “ohjeita”. Yksi näistä keinoista ovat kovan luokan ydinaseet, joiden tarjoama turva takaa sen, että Venäjän ei tarvitse pelätä ilmahyökkäyksiä. Samoin Venäjä tietenkin tarjoaa myös esimerkiksi halpaa sähköä sekä edullisia kaasun toimitusta koskevia sopimuksia niille, jotka ovat “kilttejä” eli suhtautuvat kriittisesti NATOoon. Tuo termi tarkoittaa sitä, että Venäjä voi palkita runsaskätisesti niitä, jotka myötäilevät sen politiikkaa. 

Ja jos sitten Venäjän politiikkaa ei myötäillä, niin kaasu ja sähkö katkaistaan. Noiden Gazprom-yhtiön kautta tulevien lahjojen avulla valtioita pyritään sitomaan Venäjään sekä sen toimittamaan energiaan. Vaikka Gazprom on virallisesti vain yhtiö, jonka omistaa Venäjän valtio, niin tuon yhtiön asema Venäjällä on melko keskeinen. Tuo yhtiö tuo Venäjälle länsi valuuttaa sekä samalla sen kautta rahoitetaan Venäjän turvallisuus- ja tiedustelu operaatioita ulkomailla. 

Yksi tärkeä osa Venäjän valtion kepissä ovat sen turvallisuuspalvelun käytössä olevat erikoisjoukot. Nuo Spetsnaz:in nimellä toimivat joukot tai ainakin jotkut tuonjoukon jäsenet on koulutettu erityisesti sabotaasi ja salamurhaan liittyviin tehtäviin. Osa noista miehistä toimii pahamaineisen “Osasto V”: palveluksessa. Tuo kyseinen osasto oli kylmän sodan aikaan turvallisuuspoliisin ryhmä, joka suoritti Neuvostoliiton vihollisten eliminointi tehtäviä ulkomailla. 

Todellisuudessa tuon “erikoisosaston” “Vympel-ryhmän” (Spetsgruppa Vympel) tai “Morkje Dela” ryhmän nimellä perustetun osaston perusti ilmeisesti jo Tshekan päällikkö Feliks Dzeržinski (1877-1926) joskus vallankumouksen aikana. Stalin hyödynsi tuota hyvin pelättyä osastoa menestyksellisesti. Ja esimerkiksi Trotskin salamurhan tiedetään sekä unkarilaisen toisinajattelija Gerogi Markovin (1929-1978)  murhan eli kuuluisan sateenvarjomurhan epäillään olevan “Osasto V”n käsialaa. 

Tai jälkimmäisessä tuota osastoa epäillään siitä, että se luovutti välineitä tuon murhan suorittamiseksi. Markovin kohtaloksi koitui risiiniä sisältänyt iridiumista tehty hauli, joka oli ilmeisesti ammuttu hänen jalkaansa sateenvarjoksi naamioidulla aseella. Kylmän Sodan jälkeen “Osasto V”:tä väitettiin lakkautetuksi, mutta jostain syystä sen on uskottu palanneen toimintaan. Siis onko KGB lakkautettu. Vastaus on se, että se on vain muuttanut nimensä, kuten tuo järjestö on useita kertoja ennenkin tehnyt. Eli vaikka KGB:n nimi muuttui FSB:ksi, niin ketään ei ilmeisesti tuosta järjestöstä erotettu. 

Eli Venäjän taktiikkaan saattaa kuulua noiden kommandojen soluttaminen maahan ennen sotilaallisten toimien alkamista. Näiden joukkojen tarkoitus on asentaa räjähteitä sekä merkitä tärkeitä kohteita. Tuolloin kohteisiin asennetaan joko räjähteitä tai ohjainlaitteita, joiden tarkoitus on auttaa pommittajia kohdistamaan ohjuksia noihin kohteisiin. Samoin esimerkiksi “anti-vip” komennuskunnat suorittavat operaation, missä joukko valtion avainhenkilöitä eliminoidaan. Ja saattaa olla että Novitšok sekä polonium-iskujen tarkoitus on ollut lähettää viesti, että kukaan ei ole turvassa noilta erikois yksiköiltä. 

https://www.msn.com/fi-fi/uutiset/other/miten-ven%C3%A4j%C3%A4-suhtautuisi-jos-suomi-haluaisi-liitty%C3%A4-natoon-tutkija-he-pyrkisiv%C3%A4t-est%C3%A4m%C3%A4%C3%A4n-sen/ar-AASMWQo

https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/2016012120993328

Feliks Dzeržinski: https://fi.wikipedia.org/wiki/Feliks_Dzer%C5%BEinski

FSB: https://fi.wikipedia.org/wiki/Ven%C3%A4j%C3%A4n_turvallisuuspalvelu

KGB: https://fi.wikipedia.org/wiki/KGB

Georgi Markov: https://fi.wikipedia.org/wiki/Georgi_Markov_(toisinajattelija)

Novitšok: https://fi.wikipedia.org/wiki/Novit%C5%A1ok

Polonium: https://fi.wikipedia.org/wiki/Polonium

Lev Trotski: https://fi.wikipedia.org/wiki/Lev_Trotski

“Vympel”: https://en.wikipedia.org/wiki/Vympel

Yhteiskunnan polarisaatio, eli mihin katosi se vanha konsensus?

Yhteiskunta on polarisoituneempi kuin koskaan ennen. Se mikä on tehnyt yhteiskunnallisen polarisaation mahdolliseksi on se, että jokainen eturyhmä on alkanut ajaa puhtaasti vain omaa etuaan. Nykyään ensin tulevat "minun sekä minun kavereideni edut", ja mitään muuta kuin niiden oman eturyhmän jäsenten asioita ei kenenkään tarvitse lähteä ajamaan. Se että onko esimerkiksi sosiaalinen media aiheuttanut tai lisännyt yhteiskunnan eriarvostamista sekä polarisaatiota on makuasia. 

Voidaan sanoa että sosiaalinen media on tuonut tietenkin ihmisten tietoon asioita, joista ei olla koskaan joko haluttu, osattu tai uskallettu puhua. Onko yhteiskunnan polarisaatio vain nyt yleiseen tietoisuuteen tullut asia, vai aivan uusi ilmiö? Sama koskee myös esimerkiksi "cancel-kulttuuria". Tuo "cancel kulttuuri on sitä, että jos joku ei ole oman itsen tai oman ryhmän johtajan kanssa samaa mieltä, niin hänet poistetaan kaikista piireistä. 

Tuota perustellaan sillä, että "kenenkään ei ole pakko olla sellaisen ihmisen kanssa, joka ei miellytä omaa itseä.". Toki tuo äskeinen asia voidaan muuttaa myös muotoon "mä en oo sun kaa, jos et ole ole asioista samaa mieltä kuin minä". Aito keskustelu on asia mikä tarkoittaa että muutkin kuin alan johtavat asiantuntijat voivat niistä sanoa mielipiteensä, vaikka kyse ei olisi noiden muiden ihmisten osaamisen ydinalueesta. Jos esimerkiksi Stephen Hawkingia on kritisoitu siitä, että hän on antanut lausuntoja alieneista sekä tekoälystä, niin en oikein jaksa uskoa että koko maapallolta löytyy oikeaa alien asiantuntijaa. koska missään ei virallisesti säilytetä alienin ruumiita. Mutta palataan sitten oikeusturvasta. 

Joten kaikki mitä vieraista älykkäistä sivilisaatioista kirjoitetaan on virallisesti pelkkää hypoteesia. Tai mistä minä tiedän että onko jossain joku pakasteallas jossa on alienin ruumis. Ja tietenkin myös tekoälystä voi jokainen sanoa oman mielipiteensä. Mielipiteen ilmaisemista ei mikään kiellä. Eikä esimerkiksi tekoälyssä ole vain positiivisia ominaisuuksia. 

Kausi- tai määrä-aikaisen työntekijän oikeusturva on asia, mistä ei juurikaan olla keskusteltu julkisuudessa. Siis onko se sama kuin vakituisen työntekijän oikeusturva? Määräaikaiseen työsuhteeseen tuleville saatetaan kertoa, että jos he ovat kilttejä, niin vakituinen paikka yhtiöstä irtoaa. Ja se saattaa esimerkiksi sitten aiheuttaa sen, että määrä-aikainen työntekijä ei ehkä uskalla leimata ylitöitä, koska pelkää menettävänsä tilaisuuden päästä vakituiseen työsuhteeseen. 

Mutta jos ajatellaan sitä, että joku on ehkä 10-20 vuoden ajan tehnyt pelkkiä pätkätöitä, niin vaikka noita pätkiä olisi irronnut mukavasti, ja palkka olisi ehkä vähän parempikin kuin vakituisen työntekijän palkka, niin kuitenkin tuo määrä-aikainen työsuhteiden jono stressaa työntekijää, koska aina on vastassa esimerkiksi uudet työtoverit. 

Eikä mitään kiinteitä kaveri tai muitakaan suhteita ehdi muodostua. Määräaikaiset työsuhteet ovat työnantajille helpompia kuin vanhat "toistaiseksi voimassa olevat työsuhteet", koska niiden avulla voidaan työvoiman määrää säännöstellä suhteessa työn määrään. Eli määrä-aikaisilla työntekijöillä voidaan mukavasti paikata sitä paljon puhuttua sesonkiajan työvoimapulaa. Tuo on johtanut siihen, että entisistä epätyypillisistä työsuhteista on tullut jonkun henkilön kohdalla tyypillisiä työsuhteita. 

Määrä-aikaiseen työsuhteeseen liittyy monia ongelmia, koska esimerkiksi työntekijät tai työtekijöiden edunvalvojat eivät ehkä puutu siihen, jos esimerkiksi jonkun kausiapulaisen kohdalla jäävät jotkut edut saamatta. Tai sitten jos kausi- ja vakinaisen työntekijän välille tulee kiistaa, niin silloin tietenkin oman kaverin sana on siinä tuntemattoman henkilön sanaa vastassa. 

Luottamusmies sekä työnjohtaja tuntevat oman vakituisen työntekijän työn laadun, ja kuitenkaan ei tuon määrä-aikaisessa työsuhteessa olevan henkilön sopimusta olisi jatkettu, niin mitä sitten? Kenen sanaan voi luottaa, kuka puhuu totta, ja kuka valehtelee? Oliko työtehtävä sellainen että toinen voi sen oikeasti tehdä? Vai oliko sitten kyse kateudesta? Tuolloin ollaan hyvin vaikeassa asemassa. 

Samoin olen joskus miettinyt sitä, että pitäisikö esimerkiksi Ay-liikkeellä olla keinot puuttua siihen, että joku rikkoo sopimuksia vastaan. Eli pitäisikö Ay-liikkeen aktiivisemmin lähestyä työväkeä lomakkeilla sekä kyselyillä, jossa kysytään että onko yrityksessä toimittu jollain tietyllä tavalla? Tuolloin ei vastaajille tarvitsisi kertoa sitä, onko tuo tapa sopimuksen vastaista vai ei. Tai olisiko ehkä mahdollista että jos Ay-liikkeen jäsenet tai muut työntekijät saavat esimerkiksi taloyhtiön talkoissa tietoon sopimusrikkomuksia, niin sitä voisi ilmoittaa liiton lakimiehelle niin, että ehkä hyvinkin nuori työntekijä ei koe tilannetta noloksi. 

Työntekijän velvollisuudet muistetaan usein hyvinkin tarkasti määritellä. Mutta työntekijän oikeuksien määrittelyyn ei sitten niin kauhean pitkää aikaa ehditä kuluttaa. Siis esimerkiksi sitä, millaisia taukoja saa pitää, sekä sitä että pitääkö vessatauko leimata ei mainita. Tai mitä jos joku työkaveri vain viettää taukoja jutellen kavereidensa kanssa mukavia? Tuollaisista asioista valittaminen ehkä saattaa tuntua lapselliselta. Tai mitä jos esimerkiksi taukohuoneen pullasta peritään joltain maksua, mutta vain nuorten tai vuorotyöntekijöiden maksamista valvotaan? Tuo asia saattaa tuntua pieneltä, mutta tuota asiaa voidaan kutsua myös eriarvostamisen nimellä. 

Ay-liikkeen pitää kyetä vastaamaan ajan haasteisiin. Eli sen pitää muuttaa toimintamalliaan siten, että se ottaa paremmin huomioon sen, että ajat ovat muuttuneet. Työelämässä esimerkiksi vuorotyöntekijä tai määrä-aikainen työntekijä on työsuhteessa omaan työvoimapalveluunsa. Joten hänen tuntinsa laskutetaan samalla tavalla kuin muidenkin yritysten tekemä työ. Teknisesti siis hänelle eivät välttämättä kuulu asiakasyrityksen eli vuokratyövoimaa välittävän yrityksen asiakkaan omille työläisilleen varaamat edut. 

Eli tuolloin ne joiden palkan maksanaja on suoraan asiakasyritys saavat myös sen antamat muut edut, joita voivat olla esimerkiksi kuntosalikortti. Joten vaikka vuokratyöntekijän palkka olisi aivan sama, kuin niiden joiden palkan maksajana on asiakasyritys itse, niin edut voivat olla aivan eri luokkaa. 

Ongelma on siinä nimittäin että sopimusta tehtäessä on jotain asioita sovittu. Ja jos sopimusta ei noudateta, niin mitä sitten millään sopimisella on enää merkitystä. Ja nimenomaan nuoret ovat työpaikoilla sellaisessa asemassa, että he eivät kokemattomuuttaan tiedä että mitkä ovat heidän oikeutensa. Nuorta työntekijää on helppoa käyttää hyväksi, ja väittää että vaikka sopimuksessa lukee jotain, niin "meillä on se tapa, että...". Tai mitä jos toinen työntekijä käskee nuorta työntekijää tarjoamaan itselleen pizzan väittäen että se on talon tapa. Tai mitä tehdään jos tuo henkilö on esimerkiksi luottamusmies? 

Kateus on asia mikä tietenkin aiheuttaa yhteiskunnallisten ongelmien kärjistymistä. Eli kateus ja kaunat ovat asioita, jotka saavat ihmiset tekemään kaikkea tyhmää. Onko siis sosiaalinen media vain yllyttänyt siihen, että ihmiset tuovat esiin asioita, joita ei koskaan ennen ole käsitelty. Vai onko se että esimerkiksi joku ei saa käyttää työpaikan suihkua tai saunaa asia, mikä on niin pieni ettei sitä kannattaisi muuten edes mainita? 

Vai onko yhteiskunnan polarisoituminen oikeastaan vain siitä johtuvaa, että yhä useammin ovat mediassa esillä erilaiset ääriryhmät? Ääriryhmiin liittyvä uutisointi on tietenkin asia, mikä myy lehdistössä. Kun uutisiin liitetään vielä aseiden kuvia sekä kommandopipoa käyttävien pilottimiesten kuvia saadaan varmaan tehtyä upeasti myyvä uutinen. 

Mutta onko tuo ääriryhmien uhka sitten oikeastaan vain sellaista normaalin rikollisuuden sekä jengien vaikutusvallan korostamista. Siis jos ajatellaan esimerkiksi aikoinaan Oulun seudun rukoilevaisia, niin noita henkilöitä oli noin 30 kappaletta. Ja silloin lähes kaikki kirkosta kirjoitetut jutut käsittelivät rukoilevaisuutta. Tuo sama malli voidaan siirtää esimerkiksi Helvetin Enkelit-moottoripyöräkerhoon. Tai ylipäätään moottoripyöräkerhoihin. 

Siis onko jokainen moottoripyörää harrastava henkilö sitten oikeasti joku helvetin enkeli. Joku poliisi sanoi joskus että 1% moottoripyörien harrastajista on rikollisia. Ja siis tuo yksi prosentti aiheuttaa 99% uutisista, jotka koskevat nimenomaan moottoripyöräjengien väkivaltaa. Kyseessä on siis marginaalinen joukko, ja 99% moottoripyöräilijöistä ei siis tee rikoksia. 

Jos mediaa on uskominen, niin maantie sekä katu on kuin taistelutanner, jossa muuta lakia kuin oma ase ei tunneta. Tuolloin yhteiskunta on kuin villi länsi, jossa ruuti palaa sekä erilaiset joukkiot kamppailevat vallasta. Eli moniko Lahden kaupungissa asuva oikeasti on kuulunut Rogues Galleryyn, joka on tai oli liivijengi ilman moottoripyöriä? 

Toki tuosta jengistä tehdyt uutiset täyttivät median, ja niistä sai kuvan järjestöstä jolla oli satoja jäseniä. Samoin esimerkiksi kirkosta annetaan sellainen kuva, että kaikki jotka siellä käyvät ovat jotenkin yhteydessä johonkin äärilestadiolaisten kaltaisiin lahkoihin. 

Marginaaliryhmistä haettu tuki voi tuntua esimerkiksi poliitikoista hyvältä idealta. Mutta aina kun marginaaliryhmästä haetaan tukea, niin silloin marginaaliryhmästä tukea hakeva henkilö samalla marginalisoi itsensä. Kun hän lähtee miellyttämään mitä tahansa marginaaliryhmää, niin samalla hän kääntää selkänsä suurelle mutta hiljaiselle enemmistölle. 

Mutta marginaali-ihmisiltä saatu tuki on usein näkyvää. Ja siksi noiden marginaali-joukkoon kuuluvien henkilöiden kanta asioihin saa usein suhteettoman suuren näkyvyyden. Ääri-ilmiöt kiehtovat ihmisiä myös yhteiskunnallisesti. 

Tiedättekö muuten mikä yhdistää Albert Einsteiniä sekä Elon Muskia? Se että molemmat ihmiset ovat äärimmäisiä esimerkkejä oman alansa ihmisistä. Elon Musk taitaa olla maailman rikkaimpia ihmisiä, ja Albert Einsteiniä pidetään maailman parhaana fyysikkona. Mutta onko keskiverto fyysikko sitten Albert Einteinin kaltainen supernero? Tai onko keskiverto yrittäjä joku Elon Muskin kaltainen mies, joka teki avaruusalan yhtiöstään Space Xstä menestystarinan? 

Näistäkin asioista voidaan keskustella. Onko Elon Musk siis tyyppiesimerkki yrittäjästä? Jos lehdistössä julkaistujen artikkelien määrä otetaan huomioon, niin silloin tietenkin voidaan Elon Muskia pitää hyvinkin tyypillisenä tapauksena yrittäjästä. Mutta jos sitten tilastoja katsotaan, niin suurin osa maailman yrittäjistä toimii jollain muulla alalla kuin avaruusteollisuudessa.