Yhteiskunta on polarisoituneempi kuin koskaan ennen. Se mikä on tehnyt yhteiskunnallisen polarisaation mahdolliseksi on se, että jokainen eturyhmä on alkanut ajaa puhtaasti vain omaa etuaan. Nykyään ensin tulevat "minun sekä minun kavereideni edut", ja mitään muuta kuin niiden oman eturyhmän jäsenten asioita ei kenenkään tarvitse lähteä ajamaan. Se että onko esimerkiksi sosiaalinen media aiheuttanut tai lisännyt yhteiskunnan eriarvostamista sekä polarisaatiota on makuasia.
Voidaan sanoa että sosiaalinen media on tuonut tietenkin ihmisten tietoon asioita, joista ei olla koskaan joko haluttu, osattu tai uskallettu puhua. Onko yhteiskunnan polarisaatio vain nyt yleiseen tietoisuuteen tullut asia, vai aivan uusi ilmiö? Sama koskee myös esimerkiksi "cancel-kulttuuria". Tuo "cancel kulttuuri on sitä, että jos joku ei ole oman itsen tai oman ryhmän johtajan kanssa samaa mieltä, niin hänet poistetaan kaikista piireistä.
Tuota perustellaan sillä, että "kenenkään ei ole pakko olla sellaisen ihmisen kanssa, joka ei miellytä omaa itseä.". Toki tuo äskeinen asia voidaan muuttaa myös muotoon "mä en oo sun kaa, jos et ole ole asioista samaa mieltä kuin minä". Aito keskustelu on asia mikä tarkoittaa että muutkin kuin alan johtavat asiantuntijat voivat niistä sanoa mielipiteensä, vaikka kyse ei olisi noiden muiden ihmisten osaamisen ydinalueesta. Jos esimerkiksi Stephen Hawkingia on kritisoitu siitä, että hän on antanut lausuntoja alieneista sekä tekoälystä, niin en oikein jaksa uskoa että koko maapallolta löytyy oikeaa alien asiantuntijaa. koska missään ei virallisesti säilytetä alienin ruumiita. Mutta palataan sitten oikeusturvasta.
Joten kaikki mitä vieraista älykkäistä sivilisaatioista kirjoitetaan on virallisesti pelkkää hypoteesia. Tai mistä minä tiedän että onko jossain joku pakasteallas jossa on alienin ruumis. Ja tietenkin myös tekoälystä voi jokainen sanoa oman mielipiteensä. Mielipiteen ilmaisemista ei mikään kiellä. Eikä esimerkiksi tekoälyssä ole vain positiivisia ominaisuuksia.
Kausi- tai määrä-aikaisen työntekijän oikeusturva on asia, mistä ei juurikaan olla keskusteltu julkisuudessa. Siis onko se sama kuin vakituisen työntekijän oikeusturva? Määräaikaiseen työsuhteeseen tuleville saatetaan kertoa, että jos he ovat kilttejä, niin vakituinen paikka yhtiöstä irtoaa. Ja se saattaa esimerkiksi sitten aiheuttaa sen, että määrä-aikainen työntekijä ei ehkä uskalla leimata ylitöitä, koska pelkää menettävänsä tilaisuuden päästä vakituiseen työsuhteeseen.
Mutta jos ajatellaan sitä, että joku on ehkä 10-20 vuoden ajan tehnyt pelkkiä pätkätöitä, niin vaikka noita pätkiä olisi irronnut mukavasti, ja palkka olisi ehkä vähän parempikin kuin vakituisen työntekijän palkka, niin kuitenkin tuo määrä-aikainen työsuhteiden jono stressaa työntekijää, koska aina on vastassa esimerkiksi uudet työtoverit.
Eikä mitään kiinteitä kaveri tai muitakaan suhteita ehdi muodostua. Määräaikaiset työsuhteet ovat työnantajille helpompia kuin vanhat "toistaiseksi voimassa olevat työsuhteet", koska niiden avulla voidaan työvoiman määrää säännöstellä suhteessa työn määrään. Eli määrä-aikaisilla työntekijöillä voidaan mukavasti paikata sitä paljon puhuttua sesonkiajan työvoimapulaa. Tuo on johtanut siihen, että entisistä epätyypillisistä työsuhteista on tullut jonkun henkilön kohdalla tyypillisiä työsuhteita.
Määrä-aikaiseen työsuhteeseen liittyy monia ongelmia, koska esimerkiksi työntekijät tai työtekijöiden edunvalvojat eivät ehkä puutu siihen, jos esimerkiksi jonkun kausiapulaisen kohdalla jäävät jotkut edut saamatta. Tai sitten jos kausi- ja vakinaisen työntekijän välille tulee kiistaa, niin silloin tietenkin oman kaverin sana on siinä tuntemattoman henkilön sanaa vastassa.
Luottamusmies sekä työnjohtaja tuntevat oman vakituisen työntekijän työn laadun, ja kuitenkaan ei tuon määrä-aikaisessa työsuhteessa olevan henkilön sopimusta olisi jatkettu, niin mitä sitten? Kenen sanaan voi luottaa, kuka puhuu totta, ja kuka valehtelee? Oliko työtehtävä sellainen että toinen voi sen oikeasti tehdä? Vai oliko sitten kyse kateudesta? Tuolloin ollaan hyvin vaikeassa asemassa.
Samoin olen joskus miettinyt sitä, että pitäisikö esimerkiksi Ay-liikkeellä olla keinot puuttua siihen, että joku rikkoo sopimuksia vastaan. Eli pitäisikö Ay-liikkeen aktiivisemmin lähestyä työväkeä lomakkeilla sekä kyselyillä, jossa kysytään että onko yrityksessä toimittu jollain tietyllä tavalla? Tuolloin ei vastaajille tarvitsisi kertoa sitä, onko tuo tapa sopimuksen vastaista vai ei. Tai olisiko ehkä mahdollista että jos Ay-liikkeen jäsenet tai muut työntekijät saavat esimerkiksi taloyhtiön talkoissa tietoon sopimusrikkomuksia, niin sitä voisi ilmoittaa liiton lakimiehelle niin, että ehkä hyvinkin nuori työntekijä ei koe tilannetta noloksi.
Työntekijän velvollisuudet muistetaan usein hyvinkin tarkasti määritellä. Mutta työntekijän oikeuksien määrittelyyn ei sitten niin kauhean pitkää aikaa ehditä kuluttaa. Siis esimerkiksi sitä, millaisia taukoja saa pitää, sekä sitä että pitääkö vessatauko leimata ei mainita. Tai mitä jos joku työkaveri vain viettää taukoja jutellen kavereidensa kanssa mukavia? Tuollaisista asioista valittaminen ehkä saattaa tuntua lapselliselta. Tai mitä jos esimerkiksi taukohuoneen pullasta peritään joltain maksua, mutta vain nuorten tai vuorotyöntekijöiden maksamista valvotaan? Tuo asia saattaa tuntua pieneltä, mutta tuota asiaa voidaan kutsua myös eriarvostamisen nimellä.
Ay-liikkeen pitää kyetä vastaamaan ajan haasteisiin. Eli sen pitää muuttaa toimintamalliaan siten, että se ottaa paremmin huomioon sen, että ajat ovat muuttuneet. Työelämässä esimerkiksi vuorotyöntekijä tai määrä-aikainen työntekijä on työsuhteessa omaan työvoimapalveluunsa. Joten hänen tuntinsa laskutetaan samalla tavalla kuin muidenkin yritysten tekemä työ. Teknisesti siis hänelle eivät välttämättä kuulu asiakasyrityksen eli vuokratyövoimaa välittävän yrityksen asiakkaan omille työläisilleen varaamat edut.
Eli tuolloin ne joiden palkan maksanaja on suoraan asiakasyritys saavat myös sen antamat muut edut, joita voivat olla esimerkiksi kuntosalikortti. Joten vaikka vuokratyöntekijän palkka olisi aivan sama, kuin niiden joiden palkan maksajana on asiakasyritys itse, niin edut voivat olla aivan eri luokkaa.
Ongelma on siinä nimittäin että sopimusta tehtäessä on jotain asioita sovittu. Ja jos sopimusta ei noudateta, niin mitä sitten millään sopimisella on enää merkitystä. Ja nimenomaan nuoret ovat työpaikoilla sellaisessa asemassa, että he eivät kokemattomuuttaan tiedä että mitkä ovat heidän oikeutensa. Nuorta työntekijää on helppoa käyttää hyväksi, ja väittää että vaikka sopimuksessa lukee jotain, niin "meillä on se tapa, että...". Tai mitä jos toinen työntekijä käskee nuorta työntekijää tarjoamaan itselleen pizzan väittäen että se on talon tapa. Tai mitä tehdään jos tuo henkilö on esimerkiksi luottamusmies?
Kateus on asia mikä tietenkin aiheuttaa yhteiskunnallisten ongelmien kärjistymistä. Eli kateus ja kaunat ovat asioita, jotka saavat ihmiset tekemään kaikkea tyhmää. Onko siis sosiaalinen media vain yllyttänyt siihen, että ihmiset tuovat esiin asioita, joita ei koskaan ennen ole käsitelty. Vai onko se että esimerkiksi joku ei saa käyttää työpaikan suihkua tai saunaa asia, mikä on niin pieni ettei sitä kannattaisi muuten edes mainita?
Vai onko yhteiskunnan polarisoituminen oikeastaan vain siitä johtuvaa, että yhä useammin ovat mediassa esillä erilaiset ääriryhmät? Ääriryhmiin liittyvä uutisointi on tietenkin asia, mikä myy lehdistössä. Kun uutisiin liitetään vielä aseiden kuvia sekä kommandopipoa käyttävien pilottimiesten kuvia saadaan varmaan tehtyä upeasti myyvä uutinen.
Mutta onko tuo ääriryhmien uhka sitten oikeastaan vain sellaista normaalin rikollisuuden sekä jengien vaikutusvallan korostamista. Siis jos ajatellaan esimerkiksi aikoinaan Oulun seudun rukoilevaisia, niin noita henkilöitä oli noin 30 kappaletta. Ja silloin lähes kaikki kirkosta kirjoitetut jutut käsittelivät rukoilevaisuutta. Tuo sama malli voidaan siirtää esimerkiksi Helvetin Enkelit-moottoripyöräkerhoon. Tai ylipäätään moottoripyöräkerhoihin.
Siis onko jokainen moottoripyörää harrastava henkilö sitten oikeasti joku helvetin enkeli. Joku poliisi sanoi joskus että 1% moottoripyörien harrastajista on rikollisia. Ja siis tuo yksi prosentti aiheuttaa 99% uutisista, jotka koskevat nimenomaan moottoripyöräjengien väkivaltaa. Kyseessä on siis marginaalinen joukko, ja 99% moottoripyöräilijöistä ei siis tee rikoksia.
Jos mediaa on uskominen, niin maantie sekä katu on kuin taistelutanner, jossa muuta lakia kuin oma ase ei tunneta. Tuolloin yhteiskunta on kuin villi länsi, jossa ruuti palaa sekä erilaiset joukkiot kamppailevat vallasta. Eli moniko Lahden kaupungissa asuva oikeasti on kuulunut Rogues Galleryyn, joka on tai oli liivijengi ilman moottoripyöriä?
Toki tuosta jengistä tehdyt uutiset täyttivät median, ja niistä sai kuvan järjestöstä jolla oli satoja jäseniä. Samoin esimerkiksi kirkosta annetaan sellainen kuva, että kaikki jotka siellä käyvät ovat jotenkin yhteydessä johonkin äärilestadiolaisten kaltaisiin lahkoihin.
Marginaaliryhmistä haettu tuki voi tuntua esimerkiksi poliitikoista hyvältä idealta. Mutta aina kun marginaaliryhmästä haetaan tukea, niin silloin marginaaliryhmästä tukea hakeva henkilö samalla marginalisoi itsensä. Kun hän lähtee miellyttämään mitä tahansa marginaaliryhmää, niin samalla hän kääntää selkänsä suurelle mutta hiljaiselle enemmistölle.
Mutta marginaali-ihmisiltä saatu tuki on usein näkyvää. Ja siksi noiden marginaali-joukkoon kuuluvien henkilöiden kanta asioihin saa usein suhteettoman suuren näkyvyyden. Ääri-ilmiöt kiehtovat ihmisiä myös yhteiskunnallisesti.
Tiedättekö muuten mikä yhdistää Albert Einsteiniä sekä Elon Muskia? Se että molemmat ihmiset ovat äärimmäisiä esimerkkejä oman alansa ihmisistä. Elon Musk taitaa olla maailman rikkaimpia ihmisiä, ja Albert Einsteiniä pidetään maailman parhaana fyysikkona. Mutta onko keskiverto fyysikko sitten Albert Einteinin kaltainen supernero? Tai onko keskiverto yrittäjä joku Elon Muskin kaltainen mies, joka teki avaruusalan yhtiöstään Space Xstä menestystarinan?
Näistäkin asioista voidaan keskustella. Onko Elon Musk siis tyyppiesimerkki yrittäjästä? Jos lehdistössä julkaistujen artikkelien määrä otetaan huomioon, niin silloin tietenkin voidaan Elon Muskia pitää hyvinkin tyypillisenä tapauksena yrittäjästä. Mutta jos sitten tilastoja katsotaan, niin suurin osa maailman yrittäjistä toimii jollain muulla alalla kuin avaruusteollisuudessa.
Kommentit
Lähetä kommentti