Työvoimatoimisto järjestää vuosittain joukon kursseja, jotka on tarkoitettu työttömien motivoimiseen. Noita kursseja vetää usein henkilö, joka niin mielellään kertoo tarinoita siitä, kuinka työtön on velvollinen hakemaan töitä, ja sitten vielä mainitaan esimerkiksi sellaisia asioita, kuin Keuruun kassa, mistä voidaan aina hakea rahaa 300-400 vrk. ajan.
Oletko koskaan ollut työvoimatoimiston järjestämillä työttömien motivointiin tarkoitetuilla kursseilla? Noilla kursseilla tehdään CV sekä myös työhakemus, joita jokainen voi sitten lähettää suoraan yritykseen. Ja tietenkin työhakemuksen sekä CV:n myyvään ulkoasuun panostetaan todella paljon. Mutta kuinka myyvä tuo CV- työhakemus parivaljakko sitten oikeasti on? Siis kuinka monta kyseisen henkilön pitämällä kurssilla tai sen myyvän mallin mukaan tehdyistä CV:stä sekä hakemuksista on tuonut ihmisille työpaikan?
Se mikä näillä kursseilla on nimittäin ongelmana on se, että vaikka ohjaajasta joku CV ja hakemus ovat hyviä, niin miten ne saadaan muutettua työhönottajaa kiinnostavaksi? Jos jossain kurssilla tehdään CV ja hakemus, niin miten sen kiinnostavuus arvioidaan? Siis moniko työvoima- tai työnvälitys konsultti on noita hakemuksia katsellut? Jos jonkun toisen ihmisen mielestä joku hakemus tai CV on hyvä, niin ehkä jonkun toisen mielestä ne ovat huonoja. Kun ajatellaan työvoimakoulutusten ohjaajia, niin kuinka moni heistä on oikeasti ollut työtön?
Siis ihan aikuisten oikeasti käynyt noilla kursseilla, missä teetetään niitä myyviä hakemuksia sekä CV:tä? Ja miten sitten arvioidaan se, että kuinka päteviä he oikeasti ovat. Maassamme on paljon työttömiä. Se on varmaan aivan totta. Samoin maassamme on paljon työvoima kursseja, joissa sitten opetetaan että oikeasti työttömät käyvät noutamassa rahaa kassasta, ja he ovat 300 vuorokauden ansiosidonnaisella päivärahalla. Tällainen kurssi olisi varmaan mukavaa näyttää myös niille, jotka ovat peruskoulussa. Silloin saattaisi kiinnostus myös esimerkiksi metalli-alan tai kaupan ja hallinnon alan koulutuksiin herätä.
Tai mitä varten mitään koulutuksia nyt ylipäätään pitäisi järjestää, kun oikea peruskoulun päättävä henkilö sitten painuu suoraan siivoojaksi, jos ei satu valitsemaan sairaanhoitajan tai hävittäjälentäjän työtä. Ja sitten hän kohteliaasti tallettaa osan tuloistaan Keuruun kassaan. Sillä tavalla taas sitten potkujen jälkeen hän voi siirtyä uudelle työttömien kurssille, jossa taas käydään samat asiat läpi kuin ennenkin. Ja aina jokaisen kurssin alussa voidaan myös kysyä, että mitä jos jossain vaiheessa vaikka tämä meidän tarinamme päähenkilö sitten hakisi johonkin tutkintotavoitteiseen koulutukseen? Siis jos ei satu pääsemään hävittäjälentäjäksi, niin voi hyvin vaikka kokeilla jotain muuta ammattia kuten merkonomin tai sähköasentajan kunnianarvoisia ammatteja.
Siis jos vaikka käy niin, ettei kymmenen hakukerran jälkeen päässyt kadettikouluun. Tai siihen NHL sopimukseen tulekaan jatkoja, niin sellainen varasuunnitelma kannattaa olla taskussa, että jos vaikka henkilö kävisi täyttämässä yhteisvalinta lomakkeen ja lähettää sen kautta hakemuksen jonnekin ammattikouluun. Tuollainen ammattikoulu kouluttaa ihmisiä tylsiin ammatteihin, kuten putkimieheksi tai johonkin muuhun vähemmän raflaavaan työhön kuin kriisinhallinta tai poliisin karhu-ryhmä.
Kaikki ihmiset eivät ole sitä tyyppiä, että he pääsisivät esimerkiksi myöskään sairaanhoitajiksi, koska osa meistä on jotenkin epäsiistejä. No silloin voi valita esimerkiksi myös automekaanikon tai kokin ammatin. Noita vähemmän altruistisia ammatteja löytyy yhteisvalinta oppaasta. Tai jos lukio on käyty, niin miksi ei henkilö hae lääketieteelliseen tiedekuntaan? Siis yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa opiskelee joka vuosi joukko ihmisiä, joten vaikka sinne on vähän vaikeaa päästä. Niin kuitenkin nekin ihmiset jotka siellä opiskelevat ovat sinne päässeet. Ja jos ei viitsi edes yrittää, niin silloin ei ainakaan tule valituksi.
Kun puhutaan siitä, että henkilö ei halua lähteä koulutukseen, niin se varmaan johtuu jostain kouluja koskevasta allergiasta. Tai itse muistan erään keskustelun, mikä tapahtui kauan sitten erään koulun pihalla. Tuo keskustelu käsitteli juuri sitä, mikä meistä tulee isona. Mieleeni muistuu aina välillä eräs kommentti, jossa mainittiin syyksi siihen, ettei henkilö halua lähteä opiskelemaan se, ettei hän halua lyödä asioita lukkoon 15-vuotiaana. Itse näin edessäni kauhuelokuvan siitä, mitä eräs henkilö ja hänen vanhempansa voisivat minulle tehdä työpaikalla. Joten lähdin siitä melko tylsän näköiseen arkiseen koulutukseen.
No meistä kukaan ei varmaan tiedä oikeasti sitä, mitä hän haluaa tehdä 20 vuoden kuluttua. Kiinnostuksen vaihtuessa voi ihan oikeasti mennä vaikka aikuislukioon, ja sen jälkeen taas on uusia teitä avoinna. Toki koulutus saattaa tuoda pienen kuopan omiin tuloihin. Mutta se kestää kuitenkin verraten vähän aikaa. Ja 3,5-5 vuotta kestävät korkeakouluopinnot ovat pieni hinta siitä, mitä ihminen voi kokea työelämässä.
Itse kyllä ymmärrän tuon näkökohdan. Mutta ongelmia tulee sitten siitä että se, minkä taakseen jättää, niin edestään löytää. Itse jouduin tuolloin valitsemaan ammatin, joka on ehkä hyvin arkinen. Mutta kuitenkaan en sitä ole koskaan sen vuoksi katunut, että se on taannut jonkinlaisen toimeentulon. Myöhemmin huomasin sitten kuinka mukavan lämpimältä toimistot näyttivät ja sitten vaihdoin toiseen ammattiin, ja sillä tiellä olen vielä nykyään. Siis jos ihminen haluaa, niin hän voi tehdä omalla elämällään mitä haluaa.
Kommentit
Lähetä kommentti