Kun internetiä kehitetään, niin silloin keskiössä pitäisi olla ihminen. Siis ihan oikeasti tekniikan pitäisi palvella ihmistä, eli sitä olentoa joka käyttää internetiä sekä tietokoneita. Jos ajatellaan että tekniikan kehittäminen on jollekin ihmiselle itseisarvo, niin meidän pitää huomioida sellainen asia, että maailmassa on ihmisiä, jotka saavat rahaa eli palkkaa näistä asioista. Eli heidät on palkattu kehittämään teknologiaa, ja sen takia heidän maailmansa saattaa täyttyä erilaisista mikropiireistä tai tietokoneohjelmista ja tietokoneiden koodikielestä. Onhan maailmassa toki ihmisiä, joiden maailma täyttyy superpositioiduista kappaleista. Noille ihmisille saattaa joku toinen asia olla täyttä hepreaa. Paitsi jos he ovat jossain tuota kieltä sattuneet opiskelemaan. Siis taas tullaan siihen, että miksi joku ihminen tekee asioita, joita joku muu ei tee?
Siis mitä varten kaikki ihmiset maailmassa eivät pelaa squashia vapaa-ajallaan tai opiskele sairaanhoitajiksi? Kai siksi että he eivät tunne ketään squashin pelaajaa, tai heidät saatetaan merkitä sopimattomiksi sairaanhoitajan tehtäviin.
Siksi kai että heitä kiinnostaa joku muu asia. Ja vaikka hoitoalalla toki on paljon työpaikkoja, niin kai siellä ammattikoulussa muutakin opetetaan kuin vain lähihoitajan työtä. Kun me ihmiset kehitämme omaa yhteiskuntaamme, niin silloin me kohtaamme sellaisen asian, mitä kutsutaan resursseiksi. Eli meillä ei ole loputtomiin resursseja eli työvoimaa, rahaa tai mitään muutakaan, jotta voisimme kehittää kaikkia mahdollisia kohteita. Meidän pitää ottaa joku fokus, mihin keskitämme osaamisemme sekä resurssimme. Meistä kukaan ei varmasti ole maailman paras kaikissa mahdollisissa asioissa. Eli jos olemme hyviä kokkeja, niin se ei tee kokista automekaanikkoa. Eikä automekaanikko välttämättä osaa rakentaa taloja. Eikä fyysikko ehkä osaa tehdä ruokaa.
Kun me lähdemme kouluttautumaan sekä hakemaan paikkaamme yhteiskunnassa, niin emme välttämättä vielä 20-vuotiaana tiedä missä me olemme parhaita. Tai mikä meitä itseämme kiinnostaa. Me tiedämme että edessämme on kasa lomakkeita, joita voimme sitten täytellä. Mutta myöhemmin saattavat sitten kiinnostuksen aiheet muuttua. Samoin me voimme jostain muusta syystä joutua alalle, josta emme edes osanneet kuvitella. Jos unelmamme sattuu 10 vuotiaana olemaan joku hävittäjälentäjä, niin voimme kysäistä hiljaa itseltämme, että onko meillä oikeasti kykyä tuohon asiaan. Siis voimme ottaa tietenkin käteemme jonkun valintaoppaan ja katsoa, että mitä tuo mahdollinen hävittäjälentäjä sitten vaatii.
Mutta jos jostain syystä tulemme hylätyksi viidestä kuuteen kertaa peräkkäin, niin silloin saattaa joku ehdottaa sitä, että meidän kannattaa ottaa joku muu hakukohde huomioon, kun lähdemme hakemaan ammattia itsellemme. Siis unelmia pitää olla. Se on aivan varma asia, ja jos unelmamme sattuu olemaan esimerkiksi pelitestaaja, joka testaa jotain “Counter Strike” tyyppistä peliä, niin se ei ehkä ole aivan samanlainen unelma. Kuin joku hävittäjälentäjä. Mutta jos sitten ajatellaan että henkilö testaa jotain tietokonepelejä, niin hän saa silloin palkkaa pelaamisesta. Tai sitten hän saa palkkaa myös siitä, että hän tarkastaa koodia. Tuo asia tarkoittaa sitä, että se mikä on jollekin harrastus muuttuu tuolloin työksi.
Ja jos ihminen pelaa töissä 8 tuntia tietokoneella päivässä, kirjoittaa raportteja sekä ottaa kasan screenshotteja, sekä tekee tätä viisi päivää viikossa, niin silloin saattaa “Counter Strike” alkaa maistumaan vähän puulta. Yhteiskunnallisesti tuo “Counter Strike” testaaja voi olla ihminen, joka ei tee kovin altruistista työtä, mutta maailma on täynnä ihmisiä, joiden työ on kaikkea muuta kuin altruistista. Vaikka tietenkin terveydenhuoltoala on aina pinnalla, ja sieltä löytyy töitä, niin samalla pitää huomioida se, että esimerkiksi myös jätehuolto sekä moni muu asia ovat hyvin tärkeitä yhteiskunnallisesti. Siis mikään mediaseksikäs työpaikka ei esimerkiksi puhtaanapitolaitos ole, mutta se on hyvin tärkeässä osassa jokapäiväistä elämäämme.
Eli oletteko koskaan ajatelleet sitä, että miten esimerkiksi roskakuski mahtaa jaksaa töissä? Jos kaupungissa ei tuota miestä tai naista ole, niin ratkaistaanko tämä ongelma sillä, että jokainen kotitalous käy itse viemässä omat jätteensä suoraan jätteenkäsittelylaitokselle? Tai mitä jos joku siivooja ei nyt satu jaksamaan töissä? Ehkä hänet sitten korvataan uudella, mutta kuka sitten tulee siivoamaan rappuja? Tai ehkä tuolla on työvoimaa loputtomiin tarjolla. Yhteiskunta on kokonaisuus, johon kuuluu paljon muutakin kuin vain niitä upeita asioita. Siis on ihmisiä jotka tekevät jatkuvasti työtä alalla, jossa joku toinen ei edes kuvittele olevansa työssä.
Jos ajatellaan että esimerkiksi tutkija tekee työtä, jota “minä en tekisi”, niin silloin meidän pitää huomioida se, että tutkija saa työstään palkkaa. Ja ollakseen laillistettu tutkija, niin hänen pitää suorittaa tiettyjä kokeita. Siis miksi tutkija tonkii asioita, joita “minä tai varmaan kukaan muukaan” ei tutki? Siksi että tutkijaa nyt vain ehkä sattuu kiinnostamaan asiat, jotka eivät kiinnosta jotain muuta. Kun me ihmiset kirjoittavat asioista, niin meidän muiden pitää muistaa se, että meillä kaikilla on erilainen kokemuspohja. Se kokemuspohja muokkaa meidän näkemyksemme asioista.
Tärkein asia jota me voimme kehittää on oma elämämme, itsemme sekä osaamisemme. Meillä kaikilla saattaa olla kehitettävää esimerkiksi omissa sosiaalisissa taidoissa. Enkä itse usko että kukaan ihminen koko maailmassa on sellainen, että hän omaa täydelliset sosiaaliset taidot. Tai ehkä sellainen vielä joskus sattuu löytymään. Mutta meidän pitää huomioida kulttuurilliset erot. Esimerkiksi arabiassa sama asia mikä meille on jokapäiväistä elämää on kauhistus. Viinin tarjoaminen on meillä Suomessa aivan normaalia sosiaalista kanssakäymistä. Mutta muslimeille alkoholi saattaa vielä olla asia, mikä on heille kauhistus.
Mutta kun ihminen kehittää omaa elämäänsä, niin tuolloin keskiössä on tuo ihminen itse. “Ketä varten sinä opiskelet tai teet työtä”. Tai otetaan ensin mitä varten kukaan meistä käy töissä? Kas kun me saamme työstämme palkan, jotta rahoitamme omaa elämäämme. Me käymme koulua tai käymme töissä omaa itseämme varten. Töissä käy siis se ihminen itse, joka on oman elämänsä päähenkilö.
Meistä jokainen on joskus tilanteessa missä me kohtaamme vain huonoja ja huonompia vaihtoehtoja. Mutta nuo tilanteet kasvattavat. Samoin niiden kautta voimme saada kokemuksia siitä miten meidän ei ehkä pitäisi koskaan enää toimia. Mutta elämän keskipisteessä omassa maailmassaan on jokainen ihminen itse. Ihminen itse tekee ne päätökset, jotka vaikuttavat hänen elämäänsä. Ja tietenkin aina pitää muistaa, että jos itse kohtaan jotain asioita, niin silloin nuo asiat tapahtuvat juuri minulle. Samoin jos sinä kohtaat jotain asioita, niin nuo asiat vain sattuvat tapahtumaan juuri sinulle. Jos esimerkiksi joku kolhaisee autoa, niin silloin se saattaa olla hyvin pieneltä vaikuttava asia. Mutta mitä jos sitten juuri sinä satut olemaan tuo kolhija. Mitä jos joudut korvaamaan auton oveen tulleen naarmun? Onko se niin halpa juttu, että haluat tehdä sitä kovin montaa kertaa? Itse en tuota asiaa haluaisi kovin montaa kertaa tehdä, kun siitä lähtee bonukset.
Tai mitä jos vaikka joku ei ollenkaan kestä juopuneita ihmisiä? Siis vaikka olemme Suomessa, niin vastassa saattaa olla ihminen, jolla on esimerkiksi joku alkoholia koskeva trauma. Kykeneekö tuollainen ihminen oikeasti ajamaan taksia? Siis me kaikki emme sovi kaikille aloille. Ja sitten jos lähdemme oikeasti miettimään sitä, että sopiiko jokainen ihminen maailmassa esimerkiksi haastattelijaksi työhaastatteluun, niin pitää muistaa se, että työhaastattelijan työ on aivan erilaista kuin niiden ihmisten työ, joille hän välittää työtä. Eli työhaastattelija ei ehkä ole itse rakennus- tai kuljetusalan ammattilainen, vaikka hän noita paikkoja sattuisi välittämään.
Siis miksi me kaikki emme mene samalle alalle, vaikka se on paljon esillä vaaleissa? Oletko koskaan ajatellut tilannetta, että olet luokassa, jossa sinulle haistattelee joku “Piparminttu-Pipsa”? Siis tuon henkilön äiti tai isä sattuu olemaan juuri tuolla media- seksikkäällä alalla, ja vielä suuressa johtajan asemassa. Menisitkö itse tuossa tilanteessa tuolle alalle? Jaa valinta olisi varmaan sinun itsesi, mutta joku saattaa ehkä valita juuri tuollaisen “Piparminttu-Pipsan” takia jonkun muun alan. Siis anteeksi nyt kauheasti, että hän ei tullut tuon “Pipsan” alaiseksi. Mutta jokin itsesuojeluvaisto nyt varmaan jokaisella meistä on tämän asian kanssa. Tai ehkä me haluamme sitten tehdä sen, että lähdemme kokeilemaan tuolla alalla sitä, että mitä kaikkea mukavaa voi tuollainen “Piparminttu-Pipsa” tehdä meille, kun tulemme töihin.
Kuitenkin meidän kaikkien pitää jossain vaiheessa mennä töihin. Me voimme aina tehdä asiat niin, että lykkäämme niitä vaikka muutaman vuoden verran. Mutta lopulta kohtaamme tilanteen, missä me emme voi enää lykätä päätöstä. Voimme siis aina ottaa härkää sarvista, ja lähteä tekemään asioita, joita emme koskaan ennen ole ehkä tehneet. Tai emme usko että kukaan muu kuin oma työnantajamme sattuu arvostamaan. Mutta meidän työnantajamme ovat ihmisiä, jotka saavat oman tulonsa tuotteesta, jota yhtiö valmistaa. Ehkä tuo tuote ei ole mikään kovin hääppöisen näköinen, tai sitä ei kovin moni käytä. Mutta se tuo tuloja yhtiölle sekä sille joka yhtiössä työskentelee.
Kommentit
Lähetä kommentti