Lähdetään liikkeelle EU:sta. Euroopan Unioni takaa rahan, työvoiman sekä tavaran vapaan liikkumisen rajojen yli. Siis aluksi saattaa tuntua siltä, että tuo asia hyödyttää vain työnantajia. Työnantaja voi tuoda työvoimaa meidän maahamme, sekä tietenkin viedä tuottoa ulkomaille, joten sitä kautta voidaan ajatella, että EU on meille yhdessä euron kanssa vähän huono asia.
Mutta toisaalta jos puhumme markan palauttamisesta, ja siitä että meidän pitäisi erota EU sta, niin silloin pitää huomioida kaksi asiaa. Toinen asia on se, että monikansalliset yhtiöt voivat toimia monissa maissa samaan aikaan. Niiden omistussuhteisiin EU lla ole mitään vaikutusta.
Ja sitten jos euron tilalle vaihdetaan markka, niin esimerkiksi palkkojen vertailu eri maiden välillä vaikeutuu. Eikä raja- sekä tullausta koskevien muodollisuuksien palauttaminen tai tullimuurin pystyttäminen merkitse sitä, että maahamme tulee yhtään uutta työpaikkaa paitsi tietenkin rajavartiostosta. Siis jos nuo useissa maissa samaan aikaan toimivat yhtiöt haluavat, niin niiden toiminta jatkuu samaan malliin, ja tullimaksut on tietenkin helppoa siirtää myös suoraan kuluttajahintoihin.
Myöskään matkailu ulkomaille ei ole yhtään sen vaikeampaa, paitsi tietenkin passi pitää silloin olla mukana. Muutenkaan kenenkään oikeasti rikkaan ihmisen bisnekset eivät sijaitse EU:n alueella, vaan nuo veronkierron osaajat operoivat joko Jerseyn saarella, Gibraltarilla tai sitten Panamassa. Joten heihin ei varmaan EU:lla ole mitään vaikutusta.
Kun taas puhutaan Ay-liikkeestä sekä sen toimintamahdollisuuksista, niin monikansallinen yhtiö, joka toimii useassa maassa voi tyynesti ryhtyä pelaamaan sellaista peliä, missä Ay-liikkeelle esitetään sopimuksia, joita se ei voi hyväksyä. Sitten kun Ay-liike lähtee lakkoa kohti, niin tuon monikansallisen yhtiön johto vain siirtää toiminnan jonnekin muihin maihin. Eli niissä jo valmiiksi olevat tuotantoyksiköt vain ryhtyvät tuottamaan sen verran enemmän tuotteita, jotta yhdessä maassa tapahtunut tuotantoyksiköiden seisauttaminen saadaan korvattua.
Ja sitten yhtiö voi tehdä tuon saman kaikissa maissa missä se toimii. Joten jos tuo malli siirretään käytäntöön, niin silloin kyseessä on lakon murto-organisaatio. Tuollaisten asioiden edessä pitää myös Ay-liikkeen kyetä toimimaan kansainvälisellä tasolla. Tai sitten edessä on suuren luokan ongelma. Nimittäin monikansalliset yhtiöt ovat immuuneja lakoille toimiessaan kansainvälisellä tasolla.
Ay-liike ja työelämän muutokset.
Ay-liikkeen ongelma on siinä, että sen pitäisi tehdä itsestään tunnetumpi. Samoin ihmisten pitäisi huomioida itsessään, että he eivät ole “vain jotain”. Yksi tapa heiluttaa sopimusjärjestelmää on se, että Ay-liikkeen vaikutusmahdollisuuksia vähätellään. Sanotaan että “ei kannata kuulua liittoon”. Ja joku sitten varmaan tähän myös ikävä kyllä uskoo.
Se mikä sitten on ikävää on se, että jos ihmiset eivät tiedä oikeuksiaan, niin silloin tietenkään he eivät osaa vaatia mitään. Työpaikoilla käy monesti niin, että alaisen velvollisuudet muistetaan erittäin hyvin käydä läpi. Mutta jostain syystä niitä oikeuksia ei juurikaan kerrota. Ja miksi mitään pitää kertoa, kun toinen ihminen on vain muutaman viikon työpaikalla? Tai oikeastaan esimerkiksi vuokrafirmojen palveluksessa oleva henkilö ei ehkä osaa, halua tai uskalla korottaa ääntään, jos häntä syrjitään. Saattaa olla että työnantaja tai vuokrafirman asiakas on luvannut että hänet saatetaan palkata pidempään työsuhteeseen.
Joten hän ei ehkä sen takia halua sanoa pomolleen vastaan. Joten ehkä hän ajattelee, että “joustavuutta osoittamalla” hän saa sen paljon puhutun vakituisen työpaikan. Vaan voidaan aina suoraan kysyä, että montako kertaa tuollaisen lupauksen jälkeen on määräaikainen työsuhde muutettu vakituiseksi?
Pitää muistaa että kaikkien työntekijöiden etu ei ole sama. Määräaikaisessa työsuhteessa oleva saattaa kokea että hän on ulkopuolinen. Samoin vakituisessa työsuhteessa olevat saattavat pitää määräaikaista työntekijää ulkopuolisena tai kokea hänet kilpailijakseen. Ja se tarkoittaa, että eristäminen sekä sosiaalisten suhteiden puuttuminen tekevät työstä raskaan. Mutta sitten eteen tulee vielä tilanne, missä tuo määräaikaisessa työsuhteessa oleva kokee olevansa ikuinen työharjoittelija tai kesätyöntekijä.
Kun puhutaan siitä että esimerkiksi luottamusmiesten pitäisi jotenkin saada määräaikaisessa työsuhteessa olevat henkilöt kiinnostumaan liittymisestä Ay-liikkeeseen, niin tietenkin luottamusmiesten ongelma on siinä, että he ovat vakituisessa työsuhteessa. Heidän etunsa on sama kuin muidenkin vakituisessa työsuhteessa olevien henkilöiden. Mutta meidän pitää muistaa se, että entiset epätyypilliset työsuhteet ovat yleistymässä. Ja juuri noiden työntekijöiden kohdalla Ay-liikkeestä voisi olla eniten hyötyä. Se voisi tarjota sosiaalisia suhteita, sekä myös paikan missä voidaan vaihtaa kuulumisia.
Ongelma epäkohtiin puuttumisessa on se, että ongelmaan puuttuminen on mahdotonta, jos niitä ei tiedetä. Mutta miten nuo ongelmat saadaan tietoisuuteen, jos niistä kukaan ei uskalla puhua. Tai jos työntekijä ei tiedä, että joku asia mitä hänellä teetetään on sopimusten vastainen. Työntekijä ei ehkä itse kehtaa, uskalla tai halua tuoda tätä asiaa suoraan liittoon, koska se saattaa tuntua pieneltä.
Ongelma sitten on siinä, että mitä jos esimerkiksi luottamusmies tai pahimmillaan koko työpaikka on nostettu jonkin vuokratyöntekijän esimieheksi? Tai mitä jos esimerkiksi esimies-työntekijä avoimesti kaveeraa vaikkapa luottamusmiesten kanssa? Tai luottamusmiehellä ei ole ollenkaan halua ottaa kantaa siihen, miten vuokratyöläistä kohdellaan? Tai mitä jos luottamusmiestä ei ole edes esitelty tuolle määräaikaiselle työläiselle? Jos ajatellaan Ay-liikkeen olevan nimenomaan palkansaajia varten, niin sen jäsenyyteen pitäisi riittää se, että henkilö on palkansaaja.
Mikäli nuori tulee ensimmäistä kertaa työelämään, niin mistä hän tietää mitä eroa on jossain liittoon kuulumisessa tai Keuruun kassaan kuulumisessa? Tai miten hänet nyt sitten motivoidaan liittymään Ay- liikkeeseen, kun edessä istuu joukko haalari-setiä, joiden keskustelu on lähinnä murahtelua? Siis miten nuori saadaan kiinnostumaan Ay-liikkeestä, vaikutusmahdollisuuksista sekä siitä, miten toimia jos joku sattuu vähän rikkomaan sopimuksia. Tai mistä kysyä sitä, että onko esimiehellä oikeasti oikeus määrätä jotain tehtäviä, jos kukaan työtoveri ei sitä käy kertomassa? Tai mistä tarkastetaan tuon tiedon luotettavuus.
Tai mitä jos ei ole varmuutta siitä, että onko joku asia sopimuksen mukainen vai ei? Olisi varmaan parempi, että esimerkiksi lakimieheen voisi ottaa helposti yhteyttä, jos epäillään että joku rikkoo sopimusta. Työsopimukset sekä työehtosopimukset ovat asioita, joiden lukeminen on taito sinänsä. Ja olisi varmaan mukava keskustella siitä, mitä sopimus käytännössä tarkoittaa ennen kuin lähdetään oikeuteen. Nimittäin siitä tulee mukava lasku, jos sitten sattuu olemaan olemaan väärässä, ja tehtävä olisikin kuulunut työläiselle.
Kommentit
Lähetä kommentti