Kukaan israelilainen lentäjä ei ole kieltäytynyt iskuista palestiinalaisia vastaan

Kukaan israelilainen lentäjä ei ole kieltäytynyt iskuista palestiinalaisia vastaan

Journalisti Gideon Levy (1) on tehnyt havainnon, jonka mukaan israelin ilmavoimien lentäjät eivät enää kieltäydy iskuista palestiinalaisten alueelle, ja se kertoo siitä, että esimerkiksi Israelin käyttämät valintaperusteet lentäjien valinnassa ovat muuttuneet niin, että israelin ilmavoimat voi määrätä heitä hyökkäämään myös omana pitämälleen alueelle. Kun keskustellaan siitä, mitä varten israelin hyökkäykset vihollisiaan vastaan tapahtuvat pääasiassa ilmavoimien avulla, niin silloin tietenkin edessä on taas sellainen ajattelutapa, että kohdennetut lentokoneista sekä helikoptereista ammuttujen täsmäaseiden avulla tapahtuvat hyökkäykset säästävät israelin sotilaita psyykkiseltä rasitukselta, mikä tietenkin on mieleen sekä kotiväelle että poliitikoille.

Silloin sotilaat eivät pääse näkemään oikeastaan mitään sen kummempaa, kuin mitä suomalaiset TV:n katsojat näkevät. Tuo sota Gazassa saattaa vaikuttaa erittäin brutaalilta, ja siihen israelin ilmavoimat juuri pyrkii. Vastustajan nujertaminen pelon avulla on tehokas sekä omaa psyykettä säästävä menetelmä, missä kuolema tulee kuin salama kirkkaalta taivaalta.

Iskua suorittava henkilökunta ei siis missään vaiheessa näe tai keskustele palestiinalaisten kanssa. Israel ottaa kaiken irti uusimmasta ase- sekä tiedustelu tekniikasta. Sotaa käydään kauko-ohjattavien välineiden avulla, eli kyseessä ovat erilaiset lennokit, joissa on laser mikrofoneja sekä kameroita, ja samalla noissa pienois helikoptereissa sekä lentokoneissa on ehkä myös laserosoittimia sekä pieni kaliiperisia aseita, joilla ne voivat sekä ohjata täsmäaseita maaliin surmata vihollisia. Samoin epäillään että joissakin noista lennokeista on myös taistelukärkiä, joiden avulla ne voivat tuhota kohteita myös itse.

Eli tilanne palestiinalaisten alueella on se, että sotilaat seisovat niiden ympärillä, ja sitten kun joku ampuu vaikka raketin, niin seurauksena on kostoisku, jolla pyritään surmaamaan vastustajien aseasiantuntijoita. Kun käytetään ohjuksia kuten Hellfirea, jolla on tietenkin hyvä osumatarkkuus sekä pienikokoinen taistelukärki, niin kuitenkin noiden aseiden räjähteen ympärillä säde, jonka sisällä ihmiset kuolevat  on noin 30 metriä, vaikka kyseessä ei olisi niin sanottu FAE eli termobaarinen räjähde.

Hellfire voidaan asentaa paitsi helikoptereihin, niin myös F-16 sekä muiden israelin monitoimihävittäjien siipien alle. Samoin muita vastaavia aseita on käytössä (2) Nuo aseet ovat tehokas pelote myös panssarivaunuja sekä bunkkereita vastaan hyökätessä. Sota Gazassa on ilmeisesti israelin kannalta etänä käytävää sotaa, missä lennokkien välittämää kuvaa käytetään iskujen valmisteluun, ja tuo sota on konkreettista vain niille, joiden taloon lentää noita Hellfire-ohjuksia.

Kun ajatellaan tilannetta, missä ohjuksia käytetään asuinalueilla olevia kohteita vastaan, niin siinä voi moni asia mennä pieleen. Esimerkiksi ohjus saattaa osua ase- tai ammusvarastoon, mikä saa aikaan suuremman räjähdyksen, kuin mitä on ennakoitu. Samoin jos tiedustelutieto on väärää tai puutteellista, niin silloin seurauksena on aina siviilien kuolemia. Terroristit saattavat oikeasti myös piilottaa aseita asuinrakennukseen, jossa olevat ihmiset eivät edes tiedä, että heidän taloaan käytetään terroristien asevarastona.

Ongelmia tuo lisäksi uuden sukupolven asejärjestelmien toiminta, mikä perustuu tekoälyyn. Siinä lentokoneelle tai helikopterille annetaan esimerkiksi kasvokuvat niistä ihmisistä, joita vastaan on tarkoitus hyökätä. Tuo tieto voidaan varastoida hävittäjien tietokoneiden muistiin vuosien ajaksi. Ja kun kohde havaitaan, niin automaattijärjestelmä avaa tulen kohdetta vastaan. Tuolloin saattaa joku seisoa liian lähellä räjähdyspistettä. Kun ajatellaan uusia israelin käyttämiä asejärjestelmiä, niin en tiedä että onko niitä sitten testattu aivan viimeisen päälle, koska ne ovat tulleet käyttöön vähän liian äkkiä, ja tällaiset järjestelmät sitten vaarallisia. Eli riittääkö niiden kameroiden erottelukyky sekä muu kapasiteetti siihen, että ne selvittävät kunnialla niiden tehtävät?

(1)

https://yle.fi/uutiset/3-11073915
(2)

https://www.youtube.com/watch?v=xrT2KtSzMd0

Kuva:

https://thedefensepost.com/wp-content/uploads/2017/12/Israeli-F-16-at_Red_Flag-1170x610.jpg

Kuinka lennokkeja estetään lentämästä tietyllä alueelle?

Kuva: Wikipedia

Kuinka lennokkeja estetään lentämästä tietyllä alueelle?


Lennokkien lennättäminen tietyillä alueilla on kiellettyä yleisen turvallisuuden takia, ja yksi syy tuohon kieltoon voi olla se, että alueella on esimerkiksi valtionhallinnon rakennuksia, joihin ei saa katsoa sisään. Lentokentän lähellä nelikopteri voi lentää vahingossa lentokoneen turbiiniin, ja sitä kautta aiheuttaa erittäin pahoja vaaratilanteita. Samoin tietenkin jos lennokkiin asennetaan aseita, kuten pistooleja, jotka laukaistaan vinssillä, niin silloin kyseessä erittäin vaarallinen väline, jota voidaan käyttää esimerkiksi murhassa, eli tällaiseen uhkaan pitää tietenkin voida valmistautua.

Tällaisten uhkien takia noita lennokkeja ei saisi lennättää tietyillä alueilla ollenkaan. Mutta miten tätä kieltoa sitten voidaan oikeastaan valvoa? Yksi tapa estää jo havaitun lennokin lennättäminen on ampua sitä haulikolla, jolloin suuri osa noista laitteista tulee varmasti alas, mutta kuitenkin lennokkien lennättämisen estämiseksi pitäisi voida tehdä jotain muuta sekä pysyvää, jos vaikka valtiovierailun yhteydessä sattuisi joku lennokki ilmestymään näköpiiriin, koska tuolloin haulikko voi olla hiukan liian kova väline, jos se kaivetaan yllättäen esille. Ja silloin vieraan turvamiehet saattavat reagoida odottamattomasti.

Lennokkien tuhoaminen rauhan tilassa olevan valtion alueella pitäisi tapahtua niin, että tuo väline mitä siihen käytetään on turvallinen, eikä sitä voida käyttää väärin. Sodassa lennokit voidaan ampua alas EMP-aseilla tai lasereilla, mutta nämä välineet muodostavat uhan lentoliikenteelle.Kun lennokki on saatu alas, niin siitä pitää sitten ottaa näytteet, jotta sen lennättäjä saadaan kiinni. Ja siksi lennokkeja on ajateltu pyydystää verkolla, joka takaisi sen että laiton lennokki saadaan laboratorioon ehjänä.

Eli tuolloin omien lennokkien ryhmä vetää luvattoman lentolaitteen  päälle verkon, jolla ne pyydystävät tuon tunkeilijan. Samoin poliisille on ehdotettu lennokkeja joissa on manipulaattorit, joilla ne voivat tarttua luvattomalla alueella liikkuviin lennokkeihin. Mutta ongelma on siinä, että joku joka haluaa iskeä lennokilla voi naamioida oman iskulaitteensa tuollaiseksi vastatoimilennokiksi.

Elektromagneettiset ratkaisut.

Yksi tapa estää lennokkeja lentämästä tietyllä alueella on peittää alue ohuella plasmalla eli ionisoidun kaasun kerroksella, mikä estää lennokkia kommunikoimasta suoraan ohjauslaitteen lähettimen kanssa. Plasman ero puhtaasti radioaaltoon perustuvaan estoon on se, että plasma estää kaikkia radiotaajuuksia pääsemästä sen kerroksen lävitse, ja sen takia tuon ilmiön avulla voidaan luoda alue, missä viestintää voidaan tarkkailla erittäin tehokkaasti. Plasmaa voidaan luoda radioaaltojen avulla, jotka ionisoivat ilman atomeja, ja sitä voidaan ohjata magneeteilla, mikä tekee siitä erittäin käyttökelpoisen myös lennokkien parvia vastaan käytettäessä. Ionisoidun kaasun atomit  estävät lennokkien keskinäisen kommunikaation.

Ionisoitu kaasu luo  kerroksen, minkä läpi ei radioaalto kulje, mutta sen alla voidaan käyttää esimerkiksi toistinasemia, joiden kautta kulkevaa viestintää voidaan tarkkailla erittäin tehokkaasti. Moderni teknologia mahdollistaa sen, että nykyään ei enää koko viestintää tarvitse estää, vaan tekoälyyn pohjautuva laitteisto osaa etsiä esimerkiksi kuvia viestien seasta, eli tuolloin voidaan vain kuvat estää, tai niistä voidaan poistaa automaattisesti yksityiskohtia, joita ei haluta nähdä.

Mutta kun puhutaan lennokkien alasampumisesta, niin silloin tietenkin nuo lennokit pitää hakea pois. Niistä nimittäin oletettavasti halutaan myös sormenjäljet sekä DNA, joiden avulla voidaan nuo lennättäjät jäljittää. Sitä varten on kuulemma jossain koulutettu lintuja, kuten korppikotkia, jotka etsivät maastosta näitä lentolaitteita.

Kuka on vapaa?

Kuka on vapaa?

Voiko ihminen rakentaa itselleen vankilan, tai joutua vankilaan tietämättään? Siinä vasta kysymys, ja vastaus on se, että pahin vankila mihin ihminen voi koskaan joutua, on tulla vangituksi omaan ruumiiseen. Oletteko ajatelleet esimerkiksi neliraajahalvaantunutta, joka makaa sängyssä ja unelmoi siitä, että saa kävellä vessaan? Siinä vasta tavoitetta seuraaviksi vuosiksi, kun me muut mietimme miten pääsemme helpoiten sänkyyn makaamaan.

Eli tällaisia ajatuksia mieleeni tulee siitä, että onko ihminen koskaan oikeastaan vapaa? Jos ajatellaan esimerkiksi suljettuja laitoksia, joissa vain harvat ulkopuoliset ovat käyneet, niin siellä on joukko asioita, jotka ovat niissä paikoissa vapaampia kuin niin sanotusti “ulkona”. Ja niissä paikoissa ihmisillä on ikään kuin valtavasti enemmän aikaa käyttää mielikuvituksen kautta toimimiseen. Kun illalla makaa sängyssä yksin, niin voi mielessään matkustaa vaikka toiselle puolelle maailmankaikkeutta, jos sattuu huvittamaan.

Eikä sitä iloa sitten kukaan tule itseltä pois ottamaan, mutta kuitenkin silloin ihminen taas jää vangiksi huoneeseen, missä hän oppii ilahtumaan pienistä asioista, kuten esimerkiksi siitä, että keväällä kärpänen lentää ikkunalasin päälle. Sitä mielellään siellä huoneessa katsoo, mutta neliraajahalvaantunut ei sitä samaa asiaa voi tehdä. Hän ei voi edes kohottautua sängystä katsoakseen ikkunaa, vaikka hän kuulee kaiken mitä kärpänen ikkunalla tekee. Kuitenkin hän voi kuvitella sen, miltä kärpäsestä tuntuu, ja samalla saapuu paikalle hoitaja, joka kärpäslätkällä lyö kärpäsen hengiltä.

No  kuolema kärpäslätkästä säästi tuon olennon tuskalliselta kuolemalta homesienen käsissä, ja vaikka kukaan ei kärpäsestä pitänyt, niin se on silti hyötyeläin, joka kuitenkin levittää tauteja. Mutta jos ajatellaan vapautta lentää ja tuntea se, mitä ihminen ei voi koskaan kokea, niin silloin tietenkin mieleen tulee se, että mitä se ihminen näkee, joka näkee vain katon?

Hänen vieressään istuu ihmisiä kertomassa, kuinka he olivat iloissaan siitä ja siitä asiasta, ja odottavat sitten iloissaan puristusta kädestä, jota he pitävät kiinni. Ehkä joku päivä se pitkä ja vaikea prosessi mistä lääkäri kertoi päättyy niin, että hän lähtee pois tuosta huoneesta.

Tai jos ajatellaan sitä, että samassa laitoksessa asuu koomapotilas, jonka vireystilaa ilmaisevat pisteet ovat hyvin alhaiset. Mitä hän kokee tuossa oudossa, unta muistuttavassa tilassa? Jos hän joskus herää, niin mitä hän ehkä kertoo sukulaisilleen tai ystävilleen?

Kuitenkin koomapotilas on äärimmäisen vangittu henkilö, vaikka hän näkisi asioita, joita kukaan muu ei pääse näkemään. Hän makaa sängyllä, eikä koskaan ehkä nouse siitä paikasta ylös. Kuitenkin hänen pöytänsä notkui aikoinaan karamelleja sekä upeita kukkia. Nyt tilalla on kukkia jotka on tehty muovista, ja karamellit ovat muuttuneet posliiniksi, Niitä ei voi syödä, mutta ne ovat kauniita.

Noita kauniita mutta kylmiä esineitä tuo ihminen ei koskaan edes näe, koska nämä lahjat ovat hänen paitsi sivussa hänen näkökentästään, niin tajuttomuuden takia hän ei edes tiedä, että kukaan olisi käynyt huoneessa. Aluksi ihmisiä kävi, ja kaikki odottivat innolla silmien avautumista, mikä tapahtui melko äkkiä. Kuitenkin tajuissaan potilas on vain 60%, ja kun edistys on lakannut, niin tavaroiden määrä kasvaa. Samoin pöydällä olevissa kuvissa olevat ihmiset muuttuvat.

Ensimmäisissä kuvissa on nuorehkon hoikan ja urheilullisen naisen rinnalla pieni tyttö ja poika, jotka pitävät kädessään korttia. Ja sitten nämä kaksi alkavat kasvaa, ja he astuvat omiin kuviinsa. Sitten kuviin tulee toinen henkilö, ja sen jälkeen alkaa naisten vatsa kasvaa. Pöydällä olevat tavarat ovat pölyssä. Enää ei siellä käy kukaan kuin jouluna, vanhempi tukeva nainen, jolla on villatakki. Kuvissa on myös vanhempi mies ja nainen, jotka käyttävät baseball-lakkia. Heidän ryppyjen määrä kasvaa, ja kuviin tulee keppi. Kuvissa näkyy useammin joulukoristeita, ja sitten vielä kumarat hahmot eivät enää ole kuvissa. Kun ajatellaan asiaa, mikä vei tuon ihmisen tähän sänkyyn, niin silloin mieleen tulee se, että kukaan ei ole kysynyt koskaan kuka ajoi sitä autoa, missä tuo koomapotilas on ainoa eloonjäänyt? Tai että kuka ryhtyi ensin huutelemaan sinä kohtalokkaana iltana, kun tappelussa kolme oli kuollut, ja yksi haavoittunut. Kooma antoi ihmisille oikeuden antaa anteeksi ihmiselle, joka ei koskaan ehkä nouse ylös.

Vanki on vangittu selliin, ja häntä pidetään pahana ihmisenä. Sinne selliin ei tule lahjoja, vaikka vanki on muuten terve. Hän on yhteiskunnan hylkiö, joka kuitenkin elää vankilassa. Ja jos vankilan olosuhteita ajatellaan positiivisesti, niin eristysselliin ei varmasti kukaan tule kostoretkille, vaikka vanki olisi tehnyt miten paljon pahaa hyvänsä, ja itseasiassa vankila suojaa häntä muilta. Hänellä varmaan olisi joku härski vitsi, mutta vartija ei niille paljoa naura, vaan avaa vain ruuan jakoon tarkoitetun luukun  ateria-aikaan, ja antaa vangille samalla vessapaperia. Vangin ongelma on siinä, että vankilassa ei nää ystäviä ole, eikä selliin tuoda koskaan kukkia. Siellä vanki on kaltaistensa parissa, mikä saattaa kovettaa häntä lisää. Silloin mieleen tulee ihminen, joka asuu myös laitoksessa. Hän on tehnyt itsestään loistavan ja upean ura ihmisen.

Mutta samalla hänen ympärillään seisoo jatkuvasti joitakin vartijoita. He pukeutuvat mustaan pukuun sekä heidän kainalokotelossaan on suuri musta pistooli. Mutta kun tuo suuri johtaja sitten haluaa lähteä vaikka ulkomaille, niin silloin hänellä on aina ryhmä gorilloita mukanaan. Jos hän jää johonkin ilman noita ihmisiä, niin silloin tuo henkilö on vaarassa kohdata väkivaltaa.

Hän asuu kartanossa valtavan paksujen muurien sisällä, ja maailman menoa hän katsoo mobiililaitteista sekä valvontakameroiden välittämistä kuvista. Kartano on koko hänen maailmansa, ja tietenkin raha tuo onnea. Tuolloin esimerkki-ihmisemme voi sitten milloin vain saada liput johonkin urheilutapahtumaan, missä hänet ohjataan arvovieraille tarkoitettuun koppiin, missä hän voi seurata ottelua monitorien kautta, kuten hän ehkä voisi tehdä myös kotonaan suuressa kartanossa. Ja kun päähenkilön toimesta annetaan potkut vaikkapa 3000 työntekijälle, niin tämä kartanon herra ei varmasti heitä halua tavata.

Tuolloin voisin sanoa, että jokainen noista työläisistä on paremmassa asemassa kuin kartanonherra, joka konkurssin sattuessa menettää vartijansa, sekä sen turvan mitä hän on rakentanut koko elämänsä. Hän ei ehkä koskaan voi käydä nakkikioskilla ostamassa ruokaa, vaikka siellä käyvät kaikki muut kaupungin asukkaat. Hän oli mies tai nainen joka erotti useita ihmisiä, sekä pilasi useita suunnitelmia. Mutta nuo erotetut eivät ole kenellekään mitään pahaa tehneet. Joten kartanonherran ongelmana on se, että hän on se, joka on päätöksen tehnyt. Jos hän menettää sitten oman työnsä, niin se ei ehkä ole aivan sama asia kuin hänen alaisensa menettämä työpaikka. Eli kuka on vapaa ja kuka vanki siinä vasta pulma.

Mitä on liberaali, eli onko kyseessä vain talouspolitiikka, missä valtio ohjaa yksilöä sekä yksityistä sektoria mahdollisimman vähän?

Mitä on liberaali, eli onko kyseessä vain talouspolitiikka, missä valtio ohjaa yksilöä sekä yksityistä sektoria mahdollisimman vähän?

Vapaus on asia, mikä varmasti monta kertaa käsitetään väärin. Se ymmärretään oikeastaan vain oikeutena katsoa pornoa televisiosta, jos se ei muita ihmisiä häiritse, eli siinä sitten on se, mitä vapaus on joillekin ihmisille.  Vapaus on joillekin ihmisille liberaali asia, mikä sitten oikeastaan on vain sellaista liberaalia toimintaa, missä sanan “liberaali” merkitys jää mainitsematta. Ihmiset unohtavat, että liberaali tarkoittaa tietynlaista markkinatalous mallia, missä ihmisten oikeutta omistaa tuotteita ei mitenkään rajoiteta, ja tuota mallia vastustetaan usein siksi, että joidenkin ihmisten mielestä noiden huippu rikkaiden ihmisten pitäisi jakaa omaisuuttaan muille.

Vastaväite tähän asiaan on se, että kukin joutuu leipänsä itse tienaamaan, ja että jokaisella on mahdollisuus rikastua, kunhan vain lukee kirjan “Kuinka tullaan miljonääriksi”, ja tämän kirjan on kirjoittanut Donald Trump, että siitä sitten vain kirjakauppaan ostamaan painavaa asiaa luettavaksi, ja ehkä joku näillä neuvoilla onnistuu sitten hankkimaan oman pilvenpiirtäjän Manhattanilta. Ja muistakaa että kirjan kirjoittaja pääsi USA:n presidentiksi, joten siinä on mies, joka ei tyhjiä puhu.

Kun puhutaan siitä, että jokaisella ihmisellä on mahdollisuus rikastua, niin silloin tietenkin unohdetaan se, että liiketoiminnan onnistumisen kannalta verkosto sekä tunnettavuus ovat avainasemassa. Normaalin työläisen ryhtyessä yrittäjäksi ongelmia tulee siitä, että he tuntevat vääriä ihmisiä. He tuntevat niitä “kivoja kavereita”, joiden kanssa on kiva tehdä työtä, mutta heiltä puuttuu täysin ne suhteet, joita yrittäjä tarvitsee saadakseen tilauksia. Eli he eivät tunne ketään, joka päättää alihankkijoiden valinnasta, ja sen takia moni start-up yritys joutuu vaikeuksiin. Joten onko todella niin että toimitusjohtajan lapsella, joka tuntee kaikki muut johtajat on yhtä hyvät mahdollisuudet yrittää ja tulla yrityksen kautta miljonäärien kerhoon.

Tai onhan suomessa tietenkin esimerkiksi Rytsölän tapaus, missä nuoret ICT-alan kautta rikastuneet veljekset ajelivat Lamborghinilla pitkin katuja, ja aiheuttivat tietenkin harmaita hiuksia muille miljonääreille. Rytsölän veljesten ongelma oli se, että he olivat hyvin nuoria, eikä heitä oltu vielä koulittu yritysmaailman harmauteen, missä kaikkien piti ajaa mersulla ja pukeutua harmaaseen kokopukuun. Ja tietenkin tuo heidän hieman epäsovinnainen tyylinsä sai aikaan sen, että muutama martini meni väärään kurkkuun, ja samalla tietenkin vanhan kaartin johtajat pelkäsivät, että heidän salaisuuksiaan päätyy vääriin korviin, kun tuo huikenteleva kaksikko saapui paikalle hiukan epätavallisella autolla ja muusta väestä poikkeavasti pukeutuneena.

Mutta palataan taas liberaaleihin ihmisiin.Jos liberaalia ihmistä ajatellaan lähemmin, niin se mitä tämä vapaata tai vapauksia kannattava ihminen oikeastaan sanalla “liberaali” tarkoittaa ei oikein koskaan avaudu. Ihmisten mielestä on hienoa olla liberaali, ja tähän asiaan liitetään tietenkin kaiken maailman asioiden hyväksyminen, mutta samalla unohdetaan että liberaali tarkoittaa sitä, että ihmisellä on oikeus ansaita niin paljon rahaa, kuin hän haluaa tai kykenee ansaitsemaan.

Ja samalla ei muisteta, että maailman ykkös liberaalit ovat siis Paul Wolfowitz sekä George H.W Bush, jotka ideoivat pienen sodan, jotta saisivat muutkin ihmiset vakuuttumaan siitä, että liberaali on ainoastaan hyvä asia. Se että liberaali talouspolitiikka sallii rahan ansaitsemisen kaikilla keinoilla, kunhan ne ovat laillisia, merkitsee sitä, että esimerkiksi osa poliisilaitosta sekä sotaväkeä yksityistetään, ja se tietenkin tarkoittaa sitä, että valtion ei tarvitse esimerkiksi ilmoittaa noiden toimijoiden operaatioissa tulleita tappioita, mikä auttaa poliitikkoja nousemaan valtaan sekä iloitsemaan uudesta liberaalista ajasta.

Liberaaliin talouspolitiikkaan kuuluu se, että valtion rooli yksilön elämän kontrollina on oikeastaan minimaalinen. Valtio hoitaa vain välttämättömän poliisi, pelastus sekä sairaalapalvelut, samoin osa koulutuksesta on tietenkin maksutonta, koska ihmisten pitää tietenkin osata lukea.

Se mitä liberalismi on, on oikeastaan varsin mutkattomasti talouspolitiikkaa. Se että ihmiset ovat joko yrittäjiä tai valtion työntekijöitä on tuossa järjestelmässä itsestään selvä asia. Yksityisen sektorin toiminta voidaan perustaa osuuskuntien aatteelle, mikä tarkoittaa, että osan yhtiöistä omistaa työntekijoiden osuuskunta, osan taas osakkeenomistajat. Ja näillä toimijoilla voi olla esimerkiksi kummallakin 45% omistajuus, mikä tarkoittaa että yhdessä nämä toimijat omistavat 90% yhtiöistä.

Ja vaa-an kielenä toimii sitten esimerkiksi asiantuntijaorganisaatio, joka rakentaa muutaman toimintamallin siitä, mitä yhtiön pitäisi tehdä ensi vuotena, ja sitten näistä malleista äänestetään hallintoneuvostossa. Se mikä tekee esimerkiksi työläisten osallistumisesta yhtiön päätöksentekoon suotavan olisi se, että tuolloin he eivät voisi siirtää kaikkea vastuuta suoraan yrityksen johdolle. Kuitenkin tuo asia on jostain syystä hyvin kipeä sekä arka asia.

Liberalismi ei ole sitä, että valtio ohjaa yrityksiä. Yksityisellä sektorilla kysyntä määrää sen, että onko yhtiö elinvoimainen vai ei. Jos yhtiö ei saa tilauksia, niin silloin sen kohtalona on karsiutua pois luonnonvalinnan seurauksena, eli markkinavoimien avulla hoidetaan se, että yhtiöt sekä niiden toimintaympäristö pysyvät terveinä. Jos yhtiö ei kykene täyttämään velvollisuuksiaan, niin silloin seurauksena on asiakkaiden katoaminen sekä konkurssi.

Valtion tehtävä on asettaa raamit yhtiölle, ja yhtiön tehtävä on hankkia itse omat asiakkaansa, eli jos asiakkaita ei löydy, niin sitten on edessä konkurssi. Valtio ei siis ohjaa yhtiön toimintaa mitenkään, jos se ei riko lakia. Seuraava tapaus on pelkkää fiktiota, eli sillä ei ole yhteyttä todelliseen elämään. Mutta sen tässä esimerkkinä mainitsen siitä, miten korjaamaton ongelma voi aiheuttaa valtavia laskuja, kun jos asia olisi korjattu, niin kustannukset olisivat olleet hiukan pienemmät.

Yrityksen tehtävänä on tehdä voittoa sen omistajille, eikä se miten voittoa tehdään ole mitenkään määritelty, mutta ongelma liberaalissa mallissa on se, että joskus aina noita tekoja kasaantuu. Sitten kun lain reuna ylitetty, niin seuraa sitten se, että putous on sitä jyrkempi ja se tapahtuu korkeammalta, kuin jos joku olisi vähän neuvonut tai käskenyt korjata esimerkiksi jonkun putken, josta valuu 3000 litraa lipeää vesistöön.

Mutta tarkastaja käy vain harvoin, ja jos hän ei huomaa katsoa kaikkea, niin mitä sitten jos lipeä kulkee syöpyneen putken läpi? Sen voi korjata ensi vuonna, eikä siitä viimeksikään mitään vahinkoja tule. Ja miksi tehdä ilmoitusta siitä, että tarkastaja on huolimaton? Ei kenenkään tarvitse itseään syyttää, eikä tarkastajan tarvitse häiritä tuotantoa turhaan. Käyntikertojen määrässä  minimitaso riittää. Mutta sitten tietenkin jos putki olisi vaihdettu ajallaan, niin ehkä silloin ei tarvitse poistaa 3000 litraa lipeää vesistöstä, vaan olisi voitu selvitä pienellä katkolla, ja putken hinnalla.

Geenit eivät kerro kaikkea, mutta ne kertovat joskus asioita, joita emme halua tietää

Geenit eivät kerro kaikkea, mutta ne kertovat joskus asioita, joita emme halua tietää

Miten näytteiden vertailu tehdään?

Se onko DNA näyte peräisin ihmiseltä tai koiralta selvitetään verailunäytteen avulla, eli jos arkistossa ei satu olemaan koiran DNA:ta, jota voidaan verrata laboratorioon lähetettyyn näytteeseen, niin silloin saattaa lajin määritys jäädä tekemättä. Tuolloin ilmeisesti tekoäly vertaa DNA-jaksoja toisiinsa, ja sitä kautta sitten huomaa, että näytteen antaja ei ole ihminen. Tuolloin muunnelma ohjelmasta, mikä normaalisti tunnistaa sormenjälkiä vertaa DNA-jaksoja toisiinsa, ja jos näyte 1:n fenotyyppi jakso  on yhteneväinen näytteen B fenotyyppi jakson kanssa, niin silloin kyseessä on samanlainen olio, mikä on antanut näytteen B.

Tuolloin käytetään kahta linjaa, joista toisessa on seulontaan tuotava näyte, ja toisessa taas sarja DNA-näytteitä, joita käytetään vertailuun. Eli näyte, mikä tuodaan ulkoa on merkitty esimerkiksi numerolla 1, ja toisessa sarjassa käytetään sitten kirjaimia. Ja jos vertailuun käytettävässä tietokannassa on enemmän kuin aakkosten verran kirjaimia, otetaan käyttöön kaksikirjaimiset merkinnät. Ensin tehdään lajin määritys. Eli tuolloin verrataan näytettä yksi näytteeseen A, jolloin saadaan selville laji, ja sen jälkeen lähdetään etsimään muita jaksoja. Tuolloin seuraavassa linjassa eli AA (tai AB, AC…) etsitään esimerkiksi jaksoa, mikä on yhteneväinen vaikkapa Alzheimerin tautia sairastavan henkilön DNA jakson kanssa.

DNA-testejä voidaan käyttää väärin

Kun tällaista tutkimusta tehdään, niin silloin kannattaa muistaa, että linja jota käytetään kontrollina sekä vertailuun täytyy kerätä henkilöistä, joiden tila on varmistettu erittäin tarkasti. Esimerkkinä voidaan mainita juuri Alzheimerin tauti, missä Alzheimer potilailta luotua DNA-näytettä voidaan käyttää vertailutietokannan luomiseen. Eli DNA voidaan varastoida myös digitaalisessa muodossa, mikä tekee siitä helpommin käytettävän. Tuolloin ensin puretaan näytteen DNA:n emäsjärjestys tietokoneen muistiin, ja sen jälkeen tietokone suorittaa vertailun käyttämällä normaalia tietokantojen vertailua.


Kuitenkin pitää muistaa se, että Alzheimerin tautia sairastava ihminen on avuton, ja siksi hän on altis hyväksikäytölle. Tuolloin pitää huomioida se, että tällaisen tiedon käsittely vaatii nimenomaan korkeaa moraalia sekä ehdotonta luotettavuutta sekä hienotunteisuutta henkilöiltä, jotka tällaista tietoa käsittelevät. He eivät saa vaarantaa ihmisten turvallisuutta jakamalla tietoa ympäriinsä ilman lupaa.

DNA auttaa seulomaan väkivaltaisia yksilöitä yhteiskunnasta.

DNA näyttää esimerkiksi perinnöllisen muutoksen aivoissa aiheuttavan geenivirheen olemassaolon. Tämän takia esimerkiksi väkivaltainen ihminen voidaan löytää yhteiskunnasta. Jos ihmisellä on väkivaltaan altistava geenivirhe, ja häntä yllytetään väkivaltaan, niin silloin voivat tulokset olla kamalia. Väkivaltaisen käytöksen laukaisee geenivirheen ja ulkoa tulevan toiminnan yhdistelmä. Tämä on todettu siten, että esimerkiksi kaikki väkivaltaisten vanhempien lapset eivät ole väkivaltaisia. Eikä geenivirhettä saa käyttää tekosyynä väkivallan hyväksymiselle.

Ihmisellä jolla on tietty geenivirhe on suurempi alttius olla väkivaltainen kuin niillä, joilla ei tätä virhettä ole. Tuon geenivirheen löytämiseen voidaan käyttää DNA-testejä, joita otetaan väkivaltaan tai toistuvasti väkivaltaan syyllistyneistä vangeilta, jotta syy tähän käytökseen löytyy. Eli onko olemassa joku tietty juoste DNA:ssa, mikä saa ihmisen turvautumaan kovaan väkivaltaan kerran toisensa jälkeen?

DNA ja moraali

Joten sen takia tutkijoiden pitää muistaa tässä työssä korkea moraali, koska esimerkiksi jos ajatellaan että sarjamurhaajan aivojen rakenteessa olevan muutoksen aiheuttamaa geenivirhettä lähdetään etsimään, niin tietenkin sarjamurhaajien DNA:ta voidaan käyttää tällaisen vertailun luomiseen.

Silloin tätä tietoa hyväksi käyttäen voi joku sitten manipuloida sarjamurhaajaa iskemään esimerkiksi poliittiseen kohteeseen. Tuollaisen asian takia pitää jokaisen tätä työtä tekevän muistaa vaitiolo sekä myös se, että jos jonkun henkilön näytteestä löytyy tuollainen geenivirhe, niin kannattaako tätä asiaa mainita kyseiselle henkilölle, koska se voi laukaista asioita, mitä emme varmasti halua kohdata. Kuitenkin tällaisessa tilanteessa pitää informoida viranomaisia tällaisesta löydöstä, ja sitten esimerkiksi Keskusrikospoliisi sekä mielenterveyden ja oikeudenkäytön ammattilaiset arvioivat jatkotoimenpiteiden tarpeellisuuden tapauskohtaisesti.

Mikäli  halutaan katsoa geeneistä esimerkiksi sitä, että onko ihminen iltavirkku tai aamu-ihminen, niin silloin kyllä mennään vähän ruohikolle. Tuolloin nimittäin puhutaan ihmisen käytöksestä mikä ainakin osittain on opittua. Ruokavalio näkyy myös muista asioista kuin geeneistä, eli soluihin varastoituneiden ravinto- tai muiden kuona-aineiden kuten rasvan avulla voidaan tehdä päätelmiä siitä, mitä ihminen syö, mutta muuten noita asioita ei varmasti näe geenitesteistä. DNA ei näytä kuitenkaan esimerkiksi onnettomuuksista tulleita vammoja tai muita asioita, jotka eivät johdu geeneistä. Eikä DNA näytä sitä, että millä tavoin henkilöä on kasvatettu.


https://yle.fi/aihe/artikkeli/2019/11/12/lahetimme-koiran-ja-ihmisen-dnata-suomalaisille-geenitestiyrityksille

Talouden mekanismeista sekä tuotteiden kehityksestä

Talouden mekanismeista sekä tuotteiden kehityksestä

Diversiteetti- eli liiketoiminnan monimuotoisuus on tärkeä asia

Diversiteetti- eli liiketoiminnan monimuotoisuus on tärkeä asia, jotta yhdellä toimialueella tapahtuva hiipuminen ei lopeta kaikkien yritysten toimintaa. Se takaa toiminnan jatkumisen talousalueella myös silloin, jos lama koskettaa jotain toimialaa erityisen rankasti. Tuolloin jää rahaa myös tukien maksuun, jos joku toinen toimiala saa edelleen tilauksia. Ja yhden suuren toimijan kaatuminen saattaa johtaa siihen, että uusia innovaatioita sekä ideoita esitellään entistä hanakammin.

Eikä kukaan saa tietää edes hyvistä ajatuksista, jos ei niitä koskaan esitetä. Suuri toimija kun kaatuu, niin tilanne on sama kuin suuren puun kaatuessa. Vaikka tuo toimija on dominoinut markkinoita, niin silloin ei auta kuin positivismi. Eli suuren toimijan tilalle pitää kehittää jotain uutta, koska itku markkinoilla ei tuo yhtään uutta asiakasta. Ja kun dominoiva toimija on kadonnut, niin käy kuin suuren puun kaatuessa.

Dominoivan toimijan katoaminen vapauttaa markkinat

Tuo puu on varjostanut allaan olevaa aluetta, joka saa nyt valoa, ja uudet taimet alkavat taas itää, kun ne saavat valoa. Liiketoiminnassa tämä tarkoittaa, että myös pienet toimijat saavat julkisuutta sekä esitellä omia innovaatioitaan. Puu joka oli komea väistää nyt uuden tyyppisiä toimijoita, joiden innovaatiot ovat toisenlaisia kuin vanhan puun. Vaikka uusien innovoijien tuote näyttää samalta kuin vanha, on kyseessä uusien tuotteiden sekä palvelujen kokonaisuus. Rauta eli fyysinen laite on vaihtunut SOAP (Service Oriented Application) eli palvelu-orientoituun liiketoimintaan, missä ohjelmistot sekä tukipalvelut varmasti ovat suuressa arvossa. Yksi tukipalvelu on tietenkin verkossa olevat toimisto-ohjelmat, ja tätäkin tekstiä kirjoitan Google-Docsilla, mikä takaa sen, että vaikka kone hajoaisi, niin tieto on tallella.

Talous on kuin kone joka kiihtyy aluksi nopeasti, mutta sitten kun se lähestyy huippua, niin kehitys alkaa tasaantua sekä kasvun vauhti laskea. Talouden kehitys on sellainen asia, että sitä on vaikea ennustaa. Eli kehitys ei ole sama asia kuin talouden kasvu, ja joskus esimerkiksi talouden kasvu jollain alalla loppuu. Tuollainen asia voi tulla eteen fyysisten mobiililaitteiden myynnissä, joten siksi taloudessa pitää muistaa sellainen ilmiö kuin Diversiteetti, eli liiketoiminnan monimuotoisuus.

Diversiteetti tarkoittaa sitä, että talousalueella toimivien yhtiöiden pitää edustaa useita toimialoja, mikä takaa sen, että talousalue säilyy toimivana myös silloin kun jotain sen yhtiöiden toimialaa kohtaa lama. Yhteen toimijaan uskominen varmasti vie lopulta ojaan, mutta kun ajatellaan esimerkiksi taloutemme takavuosien veturin eli Nokian tuhkaa, niin sieltä on nousemassa uusia ajatuksia sekä upeita tuotteita. Nokian lähtö merkitsee sitä, että markkinoille jäi aukko, mutta uskoisin että uusi uljas alku on jo edessä.

Uusia mobiili-innovaatioita

Maailma on täynnä uusia innovaatioita, ja  enää eivät kännykät ole vain puhumista tai nettiä varten. Ne ovat monitoimialusta-tyyppisiä tuotteita, joiden kautta voivat esimerkiksi lääketieteelliset instrumentit kuten aktiivisuusrannekkeet kommunikoida suoraan lääkärin pöydällä olevan tietokoneen tai tabletin kanssa. Tuolloin voi lääkäri saada esimerkiksi sydänkäyrän suoraan omalle tietokoneelleen.

Tai kuka vain jolla on sopiva sovellus voi lähettää kuvan vaikkapa ihosta tai silmästä suoraan sairaalan tietokoneelle. Siellä tekoäly toimii lääkärin apuna, ja analysoi pupillin muotoa, silmän kiiltoa sekä ihon väriä havaitakseen sellaisia muutoksia, jotka voivat vaikuttaa merkiltä vakavasta sairaudesta. Tekoäly tunnistaa helposti erot ihon muodoissa, värissä tai muussa vastaavassa asiassa kuten pupillin lihasten toiminnan symmetriassa, ja sitä kautta se voi kutsua potilaan verikokeeseen, josta sitten tuo ihmisen verraton apulainen poimii epänormaaleja soluja näytettä tutkivan henkilön katsottavaksi. Kännykän avulla voidaan ohjata jopa valtamerilaivaa, joten mobiililaitteiden kääntö-anturien avulla voidaan tulevaisuudessa ohjata esimerkiksi robotteja, jotka etsivät vuotoja vaikkapa kemikaaleja tai radioaktiivista ainetta sisältävistä putkista.

Myös fyysinen laite on tärkeä

Mutta kännykällä on muitakin käyttökohteita, jos asiaa halutaan tarkastella tarkemmin. Kuitenkin nykyään paino ICT-alalla on ohjelmistoissa eli koodaamisessa, mikä tarkoittaa virtuaalista tuotetta. Toki ohjelmat tuottavat myös fyysisiä toimintoja, mutta parhaimmillaan ne ovat virtuaalisten asioiden käsittelyssä, joten uusia kännykkäsovelluksia varmasti tulee lisää jatkossakin.

Kuitenkaan se ei auta laitteiston kauppaa. Eli ongelma on se, että myös laitteita tarvitaan, mutta kukaan ei varmaan turhaan uutta kännykkää lähde ostamaan. Tämän takia tärkeää on myös kehittää verkkoja, sekä uusia laitteita, jotka tukevat uusia verkkoja, tai sitten käy niin, että kännykän valmistajia alkaa mennä nurin, mikä saattaa aiheuttaa pulaa uusista laitteista, koska hyvätkään kännykät eivät kestä ikuisesti.

Uudet laitteet ovat todella radikaaleja

Fyysisten mobiililaitteiden kauppiaiden sekä valmistajien elinehto on se, että ne saavat myytyä uusia laitteita asiakkaille. Ongelma on siinä, että fyysisen laitteiston puolelle ei kännyköissä enää voi odottaa muita uudistuksia kuin 5G-liittymä sekä ehkä jonkinlaiset virtuaalitodellisuus-laseihin perustuvat ratkaisut. Tuo tarkoittaa sitä että laite itse ehkä muuttuu rannekellon kokoiseksi tai sitten se muuttuu VR-lasien malliseksi, joiden käyttöliittymää käytetään sellaisen sensorin avulla mikä tarkkailee silmän liikkeitä.

Tuollainen laite teki mahdolliseksi sen, että ALS-tautia sairastanut fyysikko Stephen Hawking pystyi kommunikoimaan ihmisten kanssa käyttämällä tällaista käyttöliittymää, mikä oli kytketty hänen rullatuolissa olevaan tietokoneeseen. Mutta ongelma on tietenkin laitteen akussa. Samoin ei tiedetä, että kuinka paljon tällainen laitteisto häiritsee ihmisen normaalia havaitsemiskyky, joten se saako tällaista välinettä käyttää esimerkiksi ajaessa jää nähtäväksi, kun ensimmäiset virtuaalitodellisuuteen perustuvat kännykkämallit tulevat markkinoille.

Sillä miten asiat kerrotaan on merkitystä

Sillä miten asiat kerrotaan on merkitystä 

Kun keskustellaan asioista, niin termien sekä niiden sisällön tulisi olla kaikkien tiedossa, mikä tarkoittaa että esimerkiksi johtajista sekä työläisistä puhuttaessa voisi tietenkin olla hyvä määritellä näiden termien sisältö. Tuolloin voisi sitten mainita esimerkki henkilöiden koulutus sekä muu asema yhtiössä, mikä tarkoittaa alaisten määrää sekä sitä, että onko henkilö yhtiön ylin johtaja ja onko työläinen ehkä asentaja tai diplomi-insinööri, joka tekee työtä samassa yhtiössä.

Kuten tiedämme, niin esimerkiksi kun puhutaan johtajien palkoista suhteessa työläisen palkkaan, niin silloin olisi varmasti hyvä selvittää mitä nuo termit itse asiassa tarkoittavat tällä kertaa? Ja mistä saatu tieto on peräisin? Olisi hyvä avata eli selittää termejä siten, että mainitaan onko tekstissä tai muussa yhteydessä mainittu johtaja ehkä mahdollisesti koulutukseltaan lakimies, ja tuo työmies joku toinen lakimies, mikä työskentelee johtajan alaisena? 

Vai onko kyseessä kirvesmies, jonka palkkaa verrataan diplomi-insinöörin palkkaan? Samoin olisi hyvä tietää mitä esimerkiksi sana “palkka” pitää sisällään? Onko kyseessä puhtaasti työstä saatu rahallinen korvaus? Vai lasketaanko mukaan esimerkiksi yhtiön johdon lomamökki sekä leasing-auto, joita johtajat saavat sitten käyttää niin paljon kuin heitä vain huvittaa? Ja kaikki nämä edut saa sitten kyseinen johtaja ilmaiseksi, koska joko firma maksaa bensat tai sitten kaikki merkitään edustuskuluiksi. Tuolloin muilla eduilla voi olla hyvin suuri rahallinen merkitys. 

Liberalismi on ihmeellinen sana

Liberalismi on ihmeellinen sana 


Liberalismi vastaan konservatiivi, eli enkelit vastaan demonit. Konservatiiveja on aina pidetty jonkinlaisina menneessä elävinä henkilöinä, jotka ovat vain kehityksen tiellä, mutta miten me määrittelemme liberalismin? Pahimmillaan tai parhaassa tapauksessa liberaali talouspolitiikka tarkoittaa sitä, että esimerkiksi sille kuinka paljon rahaa ihminen omistaa ei ole rajaa. 

Tuolloin puhutaan talouden täydellisestä vapaudesta, jossa markkinat määräävät kaikesta, sekä valtio vastaa vain pelastus sekä poliisitoimesta ja kansalaistensa puolustamisesta. Kyseisessä mallissa verot ovat matalalla sekä ihmisten vastuu omista asioistaan on erittäin suuri, ja jos hän ei esimerkiksi hanki vakuutusta, niin silloin saattaa jalan katketessa luukusta tulla hyvin suuri lasku. 

Liberalismi on asia mitä ei juurikaan olla määritelty. Jos ajatellaan että taloudessa liberalismi on sitä, että kuka vain saa tehdä mitä vain, mikäli hän sitten muistaa vain noudattaa lakia. Kun ajatellaan tuota sanaa, niin kuinka moni muuten tietää mikä on esimerkiksi Liberaalidemokraattinen puolue Venäjällä? Kyseinen puolue on oikeastaan vain isänmaallisuutta sekä oikeistopopulismia hyödyntävä liike, joka saattaa aivan hyvin toimia Putinin miesten valvonnassa.

Kyseisen puolueen johtaja on Vladimir Zhirinovski, joka aikoinaan kiisti Suomen itsenäisyyden, väittäen Leninin nimikirjoitusta väärennetyksi, tai miten sen asian kanssa nyt sitten taas olikaan. Tai hän saattoi kiistää Leninin oikeuden antaa Suomelle itsenäisyys.  Mutta muuten tuollainen puolue ei kovin liberaali ole. Nämä Zhirinovskit ovat asia, mikä takaa Putinille tukea, koska häntä pidetään jotenkin vakaampana henkilönä kuin Zhirinovskia. 

Kuitenkin sana liberaali on asia, mistä varmasti on monella aivan omia mielipiteitä. Siis tarkoittaako liberaali sitä, että kaikkien on hoidettava omat asiansa, vai mitä se sitten aina milloinkin tarkoittaa? Jos ajatellaan sitä mitä kutsutaan julkiseksi sektoriksi, niin tietenkin valtion pitää saada verojen kautta tuloja, jotta julkisen sektorin palkat saadaan maksetuksi. 

Tai sitten julkisen sektorin työntekijöiden pitää saada ilmaiseksi hakea tavaroita kaupoista, ja tuo käytäntö voisi olla hyvä keino kontrolloida sitä, missä maassa tuollainen henkilö matkustaa. Ilman rahaa ei voi lähteä vieraaseen maahan, joten ehkä tällainen asia on syynä tiettyjen laitosten työntekijöiden oikeuksiin. Vaikka ihminen saisi kuinka monet farmarit tahansa, niin jossain vaiheessa hänelle tulee vastaan tilanne, missä rahaa tarvitaan. Tuolloin esimerkiksi poliisin merkki muuttuu luottokortiksi, ja ehkä kun henkilö eroaa palveluksesta, niin nuo virkamerkin kanssa haetut vaatteet ja ruoka maksatetaan ikään kuin läksiäisiksi kyseisellä virkailijalla.

Kansa uskoo vakaasti, että liberaali on aina vapaamielinen. Tuo tarkoittaa sitä, että liberaali sallii pornografian katsomisen televisiosta tai tietokoneen ruudulta. Samoin hän sallii aseen kantamisen sekä kaikenlaisen yritystoiminnan, millä ihminen vain saa tehtyä rahaa. 

 Mutta onko se oikeastaan vain portti jyrkempään tapaan tehdä  ratkaisuja. Eli mitä suuremmat ihmisen vapaudet ovat, niin sitä jyrkemmät ovat seuraukset, jos ihminen sattuu ylittämään valtuutensa. Tuon asian sai aikoinaan kokea moni aatelinen, joka oli mennyt vähän yli sen rajan, minkä kuningas katsoi sopivaksi, ja maksoi sitten tuosta hengellään. Mutta uskooko joku oikeasti, että meillä on aina edessä oikeasti vapaamielinen ihminen, vaikka hän väittää olevansa liberaali, eli uskommeko Zhirinovskia liberaaliksi? Vai onko liberaali vain sana, mikä oikeuttaa murskaamaan muut? 

Vai tarkoittaako liberaali sitä, että liberaalissa maailmassa ihmisellä on oikeus ansaita niin paljon omaisuutta kuin hän pystyy, ja muiden ei tätä rahaa tai omaisuutta tule haluta.  Eli liberaali talous tarkoittaa siis sitä, että raha kasaantuu ihmisten käsiin, joilla sitä jo on, ja mitään keinoa tuon asian estämiseksi ei ole. 

Liberaali talouspolitiikka on perua ajalta, jolloin uudisraivaajat raivasivat uusia siirtomaita sekä amerikka alkoi itsenäistyä. Tuolloin valtavat määrät kultaa sekä hopeaa ja timantteja lähetettiin emämaahan, jotka silloin muuttuivat hyvin vauraiksi. Ja kulta sekä hopea tietenkin sokaisivat ihmisten silmät siltä totuudelta, että eurooppalaiset menivät noihin maihin ilman mitään lupaa ottamaan maiden rikkaudet haltuunsa. 

Ajatellaan sitä, miten esimerkiksi Amerikassa sekä Etelä-Afrikassa sai kaivaa kultaa, niin itse kyllä ymmärrän, miksi tuolla kaukana on niin kauhean rikkaita ihmisiä. Kun aikoinaan alettiin kaivaa noita aarteita maasta niin tuo varallisuus voidaan muuttaa rahaksi ja sitä kautta osakekirjoiksi. Ja sitä kautta sijoittaa vaikka teknologiateollisuuteeen. Tuon takia siirtomaat mahdollistivat sen, että monen entisen seikkailijan jälkeläiset ovat nykyään maailman rikkaimpia ihmisiä. 

Ihmiset tarvitsevat tekniikkaa. Siksi siihen kannattaa sijoittaa rahaa. Samalla tietenkin se, että teknologia mahdollistaa valtion hallinnan. Arabian tilanteessa asia on niin, että noilla mailla on kivennäisiä kuten öljyä. Mutta sitten länsimailla sekä venäjällä on käytössään huipputekniikkaa, mitä vastaan nuo maat eivät kykene taistelemaan. Jos valtio laitetaan aseiden vientikieltoon tai kauppasaartoon, niin silloin esimerkiksi sen tietokoneiden yhteydet länsimaisille palvelimille voidaan katkaista. Ja tietokoneiden kovalevyt tyhjentää. Tuolloin niitä ei voi käyttää mihinkään. 


On surullista ajatella, että maailman rikkaimmissa maissa asuu maailman köyhimpiä ihmisiä. Eli kuten tiedämme, niin noissa maissa tuloerot ovat moninkertaiset esimerkiksi suomeen nähden, ja siksi tuo asia pitää tiedostaa, ennen kuin ketään lähdetään auttamaan. 

Rudolf Meidner ja markkinatalous-sosialismi

Rudolf Meidner ja markkinatalous-sosialismi

Malli mistä ruotsalainen ekonomisti Rudolf Meidner (1914-2005) (1) on kuuluisa oli palkansaajien rahastojen perustaminen Ruotsiin. Noiden rahastojen avulla voisivat työläiset ikään kuin ostaa itselleen aina vain suuremman osan yhtiöistä, ja yhteen aikaan Olof Palme tuki tätä ajatusta. Idean näihin rahastoihin kehitti ruotsin sosiaalidemokraattinen puolue (2).

Tuolloin kyseistä asiaa vastustettiin voimakkaasti työnantajien puolelta, koska sen katsottiin muuttavan valtiota kohti sosialismia vaarallisella tavalla. Joskus väitetään, että vastustus johtui siitä, että tuolloin palkansaajat voivat tätä mallia käyttävissä yhtiöissä päästä yhtiöiden hallintoneuvostoon, ja katsomaan työnantajien toimintaa siltä osin kuin se ei ollut julkista. Mutta kun tuota mallia ajatellaan, niin myös Kiina on oikeastaan ottanut tämän kaltaisen mallin taloudenhoidossa käyttöön.

Rudolf Meidner on henkilö, joka ilmeisesti on kehittänyt markkina sosialismin nimellä tunnetun ilmiön, mitä esimerkiksi Kiina noudattaa ainakin jossain muodossa. Meidnerin kehittämässä mallissa työläiset otetaan eräänlaisen rahaston kautta mukaan yhtiön päätöksentekoon, ja sitä kautta valta valtiossa sekä tuotantovälineissä siirtyy työläisille, jotka alkavat sitä kautta hallita yhtiöitä eli tuotantovälineitä.

Tuo asia tietenkin vaikuttaa todella hienolta, mutta samalla voidaan kysyä, että millaisen roolin työläiset saavat tuossa uudessa yhtiössä tai hallintomallissa? Ovatko he todellisia päätöksentekijöitä, vai pelkkiä kumileimasimia ihmisen kädessä, joka on tietenkin korkeasti koulutettu oikeustieteilijä, ja joka sitten varmasti löytää jokaisesta laista jotain huomautettavaa. Eli onko tuolloin työläisen rooli vain allekirjoittaa papereita, joiden sisältöä hän ei ehkä täysin käsitä, vai ymmärtääkö kukaan jolla ei ole lakimiehen ammattia kaiken sen mitä lakimies puhuu?

Ja toimiiko tuolloin alainen vaikka hänellä ehkä olisi jonkun muun alan koulutus muuta kuin kilpenä jollekin lakimiehelle, joka puhuu heidän päänsä pyörälle kun hän kertoo tarinoita siitä mitä laki mistäkin asiasta sanoo. Eli tuolloin lakimies on eminenssi, joka johtaa virallisen johtajan selän takaa. Tuo virallinen johtaja voi olla insinööri, mutta hän ei ehkä ymmärrä kaikkea mahdollista laista, ja silloin häntä on helppo vedättää allekirjoittamaan papereita, joita ei ehkä koskaan muuten olisi allekirjoitettu.. Vastuu on tuolloin helppoa sysätä insinöörin niskoille, ja lakimies pääsee pälkähästä sillä että insinööri ei ole kertonut oleellista tietoa, mikä koskee päätöstä. Eli insinööri saa vihat päälleen, kun lakimies kertoo lipeä vuodon jälkeen oikeudessa kuinka hän on yrittänyt puhua laista alaisilleen, jotka eivät muistaneet koska joku tiiviste pitää vaihtaa.

Onko Meidnerin malli oikeastaan muunnos korporaatiosta?

Ainakin Meidnerin mallin radikaaleimman version  mukaan yhtiöissä ei enää makseta veroja tai osinkoja, mutta yhtiön tuotto pannaan rahastoon, minkä avulla työläiset lisäävät siis vähitellen oikeuttaan päättää yhtiöstä sekä sen asioista. Ja tuolloin ilmeisesti rahastojen avulla hoidettaisiin myös esimerkiksi terveyskeskusten sekä muiden yhteisten asioiden rahoitus.

Meidnerin mallissa siis rahastojen avulla rahoitetaan osa palveluista, jotka ovat ihmisille välttämättömiä. Mutta se mikä sitten on jäänyt ihmisiltä huomaamatta on se, että Meidnerin mallissa osa ihmisistä jää täysin pois yhteiskunnasta. Eli mitä niille ihmisille tehdään, mitkä eivät voi sijoittaa näihin rahastoihin? Tai kuka hoitaa niitä, jotka eivät ole mitenkään liittyneinä työpaikkoihin?

Jos ajatellaan tämän mallin viehätystä, niin silloin osa valtion vastuusta sysätään suoraan yhtiöille sekä työläisille itselleen. Eli tässä mallissa valtio kirjoittaa esimerkiksi vain työkykyä koskevia lausuntoja, joilla sitten hoidetaan ihmiset, jotka eivät sovi yhtiöihin pois työelämästä. Ja se tietenkin pitää esimerkiksi kommunistisen puolueen johdon tai nomenklatuuran puhtaana jokapäiväisestä toiminnasta.

Mutta onko tuo malli, mitä Rudolf Meidner ajoi aikoinaan Olof Palmen kanssa oikeastaan perinteistä korporatismia. Korporatismi on eräs kollektiivi talouden muoto, mikä perustuu siihen, että jos työ tehdään hyvin, niin silloin voi korporaatio palkata lisää työvoimaa, mutta jos tavoitteessa ei pysytä, niin silloin joku työläinen saa lähteä töistä, ja muiden on hänet sieltä osoitettava. Tuolloin valtio ei työhön puutu, vaan työläisten on itse hoidettava kurinpito. Korporaatio ei ole siis yhtiö, vaan se tarkoittaa tuotantoyksikköä, mikä voi olla yhtiö tai sen osa. 

Äärimmäisissä esimerkeissä tästä mallista esimerkiksi terveydenhuolto hoidetaan osuuskuntien pohjalta. Tuolloin ihmiset laittavat tietyn määrän rahaa kassaan, ja saavat sitä kautta sitten hankkia yhtiön palveluita. Ongelma on sitten se, mitä ne tekevät, joilla ei ole varaa tulla mukaan osuuskuntaan.

Siis tämän mallin mukaan  ihminen on olemassa joko yhtiötä tai valtiota varten. Hänen paikkansa on tehdä työtä tai olla valtion virkamies. Sama malli on oikeastaan käytössä muuallakin kuin Kiinassa, mutta ongelma ovat sitten ne ihmiset, jotka eivät saa töitä, tai osaa miellyttää oikeita ihmisiä? Ovatko he sitten valtion poliisin työntekijöitä, vai mitä silloin tehdään, jos esimerkiksi joukon suosituin henkilö on se, joka on aiheuttanut suurimman ongelman?

Eli ongelma Meidnerin mallissa on se, että vaikka toki työläiset tuodaan tekemään päätöksiä, niin silloin kuitenkaan ei koskaan voida olla varmoja siitä, että saavatko he oikeaa tietoa siitä, mitä päätös oikeastaan koskee? Ja jos he tekevät vääriä päätöksiä, niin tulos on se, että heidän tavoitteensa on nolla, mikä johtaa korporaation purkautumiseen.

Ja pahin ongelma tässä tapauksessa onkin kolmas sektori. Tuo tarkoittaa esimerkiksi pitkäaikaistyöttömiä sekä usein potkuja saaneita henkilöitä. Jos ei töihin pääse, niin silloin henkilö voidaan tietenkin siirtää pois työmarkkinoilta erilaisten eläkeratkaisujen kautta, ja silloin ei valtiossa ole kuin työläisiä. Mikäli henkilö ei täytä työpaikan mittoja, niin silloin hänet lopulta todetaan kelvottomaksi, ja lähetetään johonkin unohdettuun paikkaan, missä ei kukaan heitä enää muista.

Liitteessä (3)on esimerkki siitä kuinka vertailuluku toimii käytännössä. Tätä mallia on kritisoitu siitä, että esimerkiksi Kiinan kansandemokratia piileksii tällaisen järjestelmän takana. Ja että esimerkiksi vain tietyillä henkilöillä, jotka ovat kommunistisen puolueen hyväksymiä annetaan oikeus lukea lakia, joka on tietenkin ehdoton pääsyvaatimus tietyn tasoisten eli tiettyjä tuotteita valmistavien tai tietyn määrän ihmisiä työllistäviä. Näin taataan se, että työläisten valinnan suorittavat kommunistisen puolueen virkailijat.

(1)
https://en.wikipedia.org/wiki/Rudolf_Meidner
(2)
https://www.wikiwand.com/fi/Palkansaajarahastot
----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Liite 3:
Meidnerin mallissa korporaatiolle annetaan tavoite, mikä ilmaistaan vertailulukuna. Muistakaa että korporaatio on tuotantoyksikkö. Se voi olla yhtiö, mutta myös yhtiön osasto, jonka tulosta mitataan indeksiluvulla.

Mikäli tuotanto pääsee tavoitteeseen, mikä voi olla vaikka 100 tuotetta, niin silloin vertailuluku on nolla.

Mikäli tuotanto-yksikkö pääsee tavoitteeseen on vertailuluku 0. Tuo tarkoittaa että tavoitetta ei ole ylitetty tai alitettu. Eikä myöskään ole tapahtunut mitään palautuksia, jotka johtuvat viallisista tuotteista tai hutiloiden tehdystä työstä.

Mikäli taas korporaatio alittaa tavoitteen on vertailuluku alituksen verran. Eli jos on valmistettu 98 tuotetta, niin vertailuluku on -2.

Jos yksikkö ylittää tavoitteen on vertailuluku tavoitteen ylimenevän osan suuruinen. Toisin sanoen, jos tuotetta valmistetaan 102 kappaletta on vertailuluku +2.

Mikäli tuotteita palautetaan vialllisina, niin silloin vertailulukua pudotetaan oikeutettujen palautusten verran. Toisin sanoen vialliset tuotteet vähennetään tuloksesta. Joten jos sadan kappaleen erää olisi valmistettu 103 kappaletta, mutta niitä olisi palautettu 5, olisi lasku 103-5=98, eli lopullinen tulos olisi -2.

Tuolloin  korporaatio  joutuisi vähentämään kaksi työläistä, koska sen paikat on mitoitettu vertailuluvun mukaan. Ja jos työ ei parane, niin korporaatio lakkaa olemasta. Näin toteutuu markkinatalouden malli siitä, että jos tuote ei miellytä, niin asiakas etsii uuden toimittajan tuotteelleen.

Kun ajatellaan tuota vertailulukua, niin silloin voidaan sanoa, että jos korporaatio jatkuvasti alittaa tavoitteen, niin lopulta siltä otetaan työläiset pois, ja se todetaan elinkelvottomaksi. Ja silloin nuo työläiset saavat lähteä etsimään uutta toimintaympäristöä eli korporaatiota, joka sitten päättää siitä, otetaanko heidät töihin vai ei. Ja jos työhön on suhtauduttu leväperäisesti, niin silloin tietenkin on vaikeaa saada uudestaan työtä.

Suurin kritiikki minkä Meidner on koskaan kohdannut on se, että potkut korporaatiosta antavat toiset työläiset. He siis joutuvat tuomitsemaan toverinsa. Tai antamaan potkuja niin kauan kun yksikkö toimii vastoin sille asetettuja tavoitteita. Mutta tietenkin Meidnerilla on myös puolustajia. Heidän mielestään tuo korporaation malli, mikä vastaa itse toiminnastaan on loistava, koska se pakottaa myös työläiset tekemään päätöksiä yhtiössä. Eli tuolloin ei yhtiön johdon tarvitse itse tehdä kaikkia ikäviä asioita, koska se saa mukaan myös yhtiön työntekijöiden äänen, jotka eivät voi sanoa vain, että “tuo nyt tuli vähän äkkiä”?. Mutta osaavatko he sitten tehdä esimerkiksi 35 000 hengen yrityksessä päätöksiä, vai ovatko he kaiken maailman lakimiesten ja insinöörien kumileimasimia. Kas siinä vasta pulma.

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Demokratian suhde ilmastonmuutokseen

Demokratian suhde ilmastonmuutokseen

Oletteko kuulleet “ilmastoahdistuksesta”? Kyseistä termiä on alunperin käytetty pilkallisesti esimerkiksi ihmisistä, joilla ei ole autoa. Sen tarkoitus on ollut leimata ekologisen elämäntavan valinneita ihmisiä yksinkertaisesti vain köyhiksi, joilla ei ole varaa ostaa autoa. Tai sitten voidaan vihjailla, että heillä on huumeongelma, mitä peitellään muka ekologisuudella.

Kyseessä on oikeastaan imperiumin vastaisku, missä ekologiset ihmiset näytetään jotenkin hassuina sekä aivan käsittämättömän lapsellisina henkilöillä, jotka eivät vain käsitä, että maailman menoon ei voi kukaan vaikuttaa, ja jos joku nyt sitten jättää lomamatkan väliin, niin se merkitsee vain sitä, että hän ei ole oikeastaan aikuinen ollenkaan.  Eikä tulevien sukupolvien edustaja päätä asioista täällä maan päällä, joten siksi meidän ei tarvitse heistä mitään välittää.

Demokratia on ongelmallinen asia vähän jokaisessa paikassa, koska ihmisillä pitää olla oikeus päättää asioista, mutta samalla unohdamme, että me päätämme siitä kuka päättää meidän puolestamme. Kun puhutaan ekologisuudesta sekä ilmastonmuutoksesta, niin samalla puhutaan siitä, että ihmisten pitäisi muuttaa elämäntapojaan sekä luopua jostain sellaisesta, mitä ennen on pidetty itsestäänselvyytenä. Se että Trump ikään kuin asettaa ihmisten taloudellisen edun muun yläpuolelle tekee hänen kaltaisistaan ihmisistä hyvin suosittuja.

He osaavat sanoa asioita selkeästi, ja tietenkään heille ei tiede merkitse mitään. Sen sijaan näyttävyys sekä mukavuus ovat asioita, millä hän myy omaa agendaansa. Näyttävyys on kiinnostavaa, ja varmasti ihmiset haluavat katsoa televisiosta ohjelmia, joissa kuvataan maailman suurimman ydinvoimalan rakentamista mieluummin kuin jonkun kasvihuoneen katon alla kasvatettavia tomaatteja, vaikka kasvihuoneessa käytettäisiin NASA:n paitoja.

Tiedemies jossain laboratoriossa ei ole niin näyttävää, kuin se, että joku ajaa V-8 autolla jossain kadulla, ja metsästää peuroja rynnäkkökiväärillä. Eli aselait ovat vain rajoite, ja jos ihmisiä pelottaa, niin mikseivät he hanki rynnäkkökivääriä omaan kaappiin. Ei niin köyhä voi kukaan olla, että ei omista V-8 autoa sekä rynnäkkö asetta. Ja jos rahaa ei ole näihin harrastuksiin, niin silloin kannattaa ostaa kirja “Haluatko miljonääriksi”. Siinä neuvotaan, miten jokainen meistä voi hankkia miljoonia.

Toutuisimme luopumaan vaikka autostamme, jotta voisimme hidastaa tätä kehitystä, mikä nostaa vedet Kauppatorille. Se vain tarkoittaa sitä, että me puutumme ihmisen oikeuteen käyttää rahaa kuten hän haluaa sitä käyttää. Samoin vastakkain ovat joidenkin mielestä tuhannen ihmisen työpaikat sekä asia, mitä ei kuitenkaan voida korjata, koska joku muu saastuttaa enemmän kuin ne nelivetomaasturit. Demokratiassa vastakkain ovat tällöin ihmisten aineellinen sekä lyhytnäköinen etu, vastaan tulevien sukupolvien etu, mikä voi olla hyvin paljon erilainen kuin se etu mitä me voimme saada, jos käytämme kaikessa helpointa mahdollisuutta. Vai onko oma auto sittenkään helpoin mahdollisuus liikkua?

Esimerkiksi taksilla tai helikopterilla voisi joku liikkua vielä nopeammin sekä helpommin, eikä taksiauton tai firman helikopterin takapenkillä tarvitse välittää promilleista tai lääkkeistä, joten eiköhän se helppo kulkuväline löytynyt sieltä taksista, koska silloin ei myöskään autoa tarvitse ajaa parkkiruutuun, vaan kuski jättää aina mihin vain asiakas haluaa. Kun ajatellaan tulevia sukupolvia, niin tietenkin asia on niin, että he eivät täällä äänestä. Eli miksi meidän pitää heistä välittää, kun me nyt elävät ihmiset voimme saada paljon hyvää ja kaunista omiin asuntoihimme. Joten sen takia hyvästi ympäristö ja kuluttamaan todella paljon.

Ajatelkoon seuraava sukupolvi sitten miten oman energiansa tuottaa, meillä on oikeus tehdä mitä haluamme. Tietenkin ekologisuuteen voidaan suhtautua vähän niin kuin alentuvasti. Jos ihmisellä on vähän esineitä, niin ne voidaan käydä oikein laskemassa, ja sitten artikkelit täyttää sellaisilla piikikkäillä huomautuksilla, että “voi Riku löysä,ootpa sä köyhä”. Samoin viljelijöiden syyllistäminen ilmastonmuutoksesta kertoo siitä, että olemme kohdanneet imperiumin vastaiskun. Tuolloin ihmiset jotka uskovat ilmastonmuutokseen leimataan hysteerisiksi, ja heitä sitten ohjataan suoraan työterveyteen, ja ekologiset ihmiset taas esitetään pelkkinä pelleinä, joiden todellinen syy elämäntapaansa on vain se että he eivät ansaitse tarpeeksi hyvin.

Eli ekologisuus on vain sellaisten hipsterien elämäntapa, joilla on harrastuksena joku origamien tekeminen, ja jotka eivät ole vielä oppineet, että todellinen aikuinen ajaa kalliilla autolla, pukeutuu valkoiseen paitaan työpaikallaan sekä tietenkin omistavat pari haulikkoa. Saattaa olla niin että joku hipsteri ei pidä esimerkiksi eläimen vangitsemista oikeutettuna tekona, koska hänellä ei ole aikaa hoitaa niitä, mutta se sitten on vain lapsellista ajattelua. Ja jos esimerkiksi joku lapsellinen ihminen ajattelee elättävän itsensä vaikkapa putkimiehenä, ja käy ammattikoulun, niin kyseessä on katastrofi.

Nimittäin jos hän olisi ymmärtänyt jättää koulun käymättä, ja liittynyt myyntimiesten armeijaan, niin silloin hänestä olisi voitu tehdä oikea pilkka-ohjelma, missä ihminen siivoaa rappukäytäviä valkeassa paidassa solmio kaulassa kultaiset kalvosimet kiinnitettynä. Se että esimerkiksi putkimies tekisi samat asiat haalariin pukeutuneena ei olisi yhtään niin hauskaa. Mutta tietenkin kun ajatellaan ihmistä, jolla ei paljoa omaisuutta ole, niin silloin olisi erittäin miellyttävää, että hänellä olisi auto sekä ajokoira, jota hän ei ehtisi kiireiden takia koskaan hoitaa. Siinä olisi hyvä paikka soitella ympäriinsä, kun kaverin pitäisi ottaa koira hoitoon seuraavaksi viideksi päiväksi.

Tai jos esimerkiksi työpaikalla on menossa YT:t niin silloin auton hajottaminen sopivalla hetkellä voi olla sellainen asia, mikä saa muut työntekijät hymyilemään kokouspöydän ympärillä sekä itkemään krokotiilin kyyneleitä. Donald Trumpin kaltaisten ihmisten suosio perustuu siihen, että he sanovat asiansa selkeästi, ja heillä on loistava agenda sekä ismi tai slogan, millä he voivat ratsastaa. Se miten tieteellistä joku asia on, on täysin yhdentekevää. Tiedemiehet eivät ole tosimiehiä, kun he eivät ravaa ovelta ovelle myymässä kenkälankkia. Joten heistä ja heidän jonninjoutavista analyyseistään ei tarvitse mitään välittää. Kuka piittaa jostain käyrästä, kun vastassa on mahdollisuus koeajaa Ferraria?

Ja tietenkin konkretia on hyvin tärkeä asia tämän kaltaiselle markkinoinnille. Riittää että ryhmä pukumiehiä kävelee yllättäen johonkin paikkaan ja kysyy, paljonko rahaa olet tänään tehnyt? Siinä ei paljoa analyysejä tarvita kun lähdetään myymään kenkälankkia Manhattanille, ja tehdään itseä tunnetuksi.

Kun ihmisille lähdetään lupaamaan joten, niin vielä syntymätöntä ihmistä ei tarvitse miellyttää, ja vain elävillä on äänioikeus, joten siksi riittää että amerikkalaisten ei tarvitse luopua autostaan sekä muista vastaavista asioista. Hän osaa varmasti huutaa “you are failed”, mutta samalla voidaan tietenkin miettiä, että onko hänellä sitten valtuuksia erottaa ketään? Tai eipä tuo ketään kiinnosta.

Demokratia ja väärät isännät

Demokratia ja väärät isännät

Kun sosialismi hajosi, ja valtiot muuttuivat demokraattisiksi, niin kaiken olisi luullut olevan hyvin, mutta sitten muutamissa valtioissa tapahtui niin, että niitä alettiin hallita jälleen autoritäärisenä pidetyillä otteilla, ja silloin tietenkin olisi jotain pitänyt ryhtyä tekemään, mutta mitä tuo “jotain” sitten olisi ollut, on toinen asia. Kun puhutaan esimerkiksi siitä, kuinka läntisten asevoimien toiminta on tukenut monia hyvinkin autoritaarisia hallitsijoita, niin oikeastaan se, että Afganistanissa alkoi sota, sai aikaan sen, että maailma alkoi olla myötämielinen monille asioille, jotka olisivat ehkä hyvinkin kiusallisia Läntiselle Maailmalle, joka aina on ainakin muodollisesti esiintynyt demokratian puolustajana. Kuitenkin liittouma tarvitsi esimerkiksi Uzbekistanissa olevia tukikohtia siihen, että sen nopean toiminnan joukot sekä osa ilmapommituksissa käytettävästä kalustosta voi toimia tuon maan alueelta.

Tuon takia esimerkiksi paikallisia pomoja ei uskallettu lähteä suoraan kaatamaan, ja muutenkin Afganistan tarjosi loistavia jutun aiheita, jolloin nuo ehkä hyvinkin autoritaariset johtajat voitiin mukavasti unohtaa arjen harmauteen. Kuitenkin jos keskustellaan diktaattoreista tarpeellisina liittolaisina, niin silloin saatetaan ajatella, että esimerkiksi kidutusta sekä muuta vastaavaa toimintaa voidaan siirtää mukavasti noiden miesten turvallisuuspalvelujen hoidettavaksi, niin silloin tietenkin omat kädet pysyvät puhtaana, eikä tarvitse pelätä ikäviä paljastuksia.

Diktaattoreille tällainen järjestely tarjoaa tietenkin mahdollisuuden hankkia länsimaista elektroniikkaa, kuten Droneja sekä myös laitteita, joilla voidaan puhelimia kuunnella tehokkaasti. Kauko-ohjatut pienoishelikopterit voivat olla tehokkaita valvontalaitteita, joilla voidaan jopa presidentin palatsissa seurata, että tekeekö esimerkiksi poliisivoima työtään.

Eli nuo laitteet, jotka on kenties varustettu laser- sekä suunta mikrofoneilla sekä kameroilla  lennähtävät langattomista latauspisteistä valvomaan kaupunkia, ja välttävät kaiken hankkimansa tiedot suoraan presidentin työpöydällä olevalle tietokoneelle. Samoin noita droneja voidaan varustaa myös esimerkiksi konekivääreillä sekä muilla aseilla, joiden avulla voidaan kaupunkia hallita pelolla. Ja tekoäly voi sitten myös kohdentaa iskut, joten tuollaisen diktaattorin täytyy vain tietää uhrin nimi, niin hän voi eliminoida kaikki poliittiset vastustajansa. Toki tällaisista asioista harvoin puhutaan. hyvin harvoin. Ja samalla mieleen tulee sellaisia demokraatteja, jotka kyllä ovat luvanneet paljon hyvää, mutta kun ovat sitten valtaan päässeet, niin hirmuhallinto on jatkunut.

Tuo lista on masentavan pitkä, ja se käsittää sellaisia nimiä kuin Robespierre, Napoleon III, Frans Joosef, Josif Stalin, Mao Tse Tung, Alexandr Lukashenko sekä Suu Kyi, jotka ovat aikoinaan luvanneet paljon hyvää, mutta valtaan päästyään ovat aloittaneet sortotoimet tai jatkaneet edeltäjiensä linjaa. Tuo lista näistä demokraateista on hyvin pitkä, kolkko sekä tunnettu.

Kaikkia niitä jotka valta on turmellut en edes tässä viitsi luetella, koska kukaan ei tuollaista listaa jaksa edes lukea, mutta itse voin sanoa että nykyaikana voi oikealla tekniikalla varustautunut diktaattori tehdä asioita, joista ennen voimme vain lukea tieteistarinoista. Yksi näistä asioista on se, että  tekoälyn turvin voi teoriassa yksi henkilö hallita kokonaista valtiota käyttämällä kauko-ohjattuja asejärjestelmiä oman valtansa pönkittämiseen.

Eli jos ajatellaan esimerkiksi kuvitteellisessa “Taisteluplaneetta Galactica” esiteltyä hypoteettista “komentaja Baltaria” , joka palvelee robotteja, niin voidaan ajatella niin, että vaikka robotit ovat tietenkin kauhistuttavia vihollisia, niin ne tarvitsevat tuekseen olennon, joka kykenee luovaan ajatteluun. Robottien ongelma on siinä, että ne eivät osaa tehdä mitään luovaa, ja jos Baltar ei ole paikalla, niin robottien taktiikka on helppo arvata. Tuollainen tilanne voidaan siirtää suoraan maan pinnalla olevaan valtioon.

Robotteja kehitetään koska ne ovat turvallisia. Ne eivät yksinään kapinoi, mutta jos robottiin kytketään ihminen, niin silloin sen rooli muuttuu. Robotti saa tuolloin asian, mitä kutsutaan, tahdon, vision sekä myös produktiivisen ajattelun nimellä. Yleensä nämä asiat ryhmitellään suoraan mielikuvituksen alle. Ilman tuota asiaa meillä ei olisi innovaatioita, tekniikkaa eikä yhteiskuntamme kehittyisi muutenkaan.

Mutta tuohon asiaan liittyy yksi ikävä asia, ja se on se, mitä kutsutaan ahneuden, kostonhimon sekä väkivallan nimellä. Ihmismieli on upea asia, mutta se vain sattuu olemaan maailman mustin paikka. Itäblokki oli aikoinaan täynnä poliittisia vankeja, joita kohdeltiin ehkä hyvinkin ikävällä tavalla. Ja nuo asiat, mitä tapahtui esimerkiksi vankileireillä sekä virallisten ovien takana vainoavat ihmisiä vielä nykyäänkin. Eli kuka sitten soitti sen puhelun varmasti on monien ihmisten mielissä vielä nykyäänkin.

Kun puhutaan viidestä vuodesta jossain kopissa ilman sosiaalisia kontakteja, niin nuo asiat eivät ehkä ole mitään kovin mukavia muistoja. Ja kun itäblokkia lähdettiin muuttamaan markkinataloutta noudatettaviksi demokraattisesti hallituiksi maiksii, niin silloin tietenkin ne, joilla oli pääsy esimerkiksi teollisuuskiinteistöihin sekä länsi valuuttaan tekivät tulosta, mutta oli paljon ihmisiä jotka eivät saaneet mitään. Monien ihmisten mielestä esimerkiksi kommunistisen puolueen virkailijoita ei koskaan edes erotettu, vaan he ovat jatkaneet itäblokissa samojen tehtaiden johdossa kuin silloin aikoinaan.

Jos tuolloin oli tuttavapiirissä sosialistiseen eliittiin kuuluva henkilö, niin hän saattoi suoraan ottaa ostotarjouksen yhtiöstä mukaan työpaikalle, ja sitten maksaa tämän rekisteröintimaksun vaikka omasta pussistaan. Kyseessä oli laki, jonka mukaan yhtiössä piti olla paikallinen toimija, jotta yhtiötä ei anneta pilkkahinnalla ulkomaille.  Riitti että varsinainen ostaja oli länsimainen yrittäjä, ja sitten kun maksu oli maksettu, niin tämän jälkeen pyydettiin selvitystä paikallisesta edunvalvonnasta.

Ja kuinka ollakaan tuon kommunisti pomon nimi oli papereissa aivan heti, eikä hän tuolloin ollut tietenkään minkään lautakunnan jäsen, kun hän oli eronnut tuosta tehtävästä ilmoittamalla olevansa jäävi. Tai sitten hän istui yhden päivän lautamiehenä, ja silloin tietenkin oli tarjolla paljon noita yhden päivän paikkoja, koska kommunistisesta puolueesta eroaminen tapahtui tuon menettelyn kautta. Eli riitti kun kaavakkeessa oli leima ja seuraavan päivä päivämäärä. Tuolloin tietenkin parhaat palat vietiin päältä. Mutta oliko tuo oikein, sitä sitten voidaan pohtia tuntikausia.Mutta tuolloin ihmisillä oli kiire päästä pois kommunistisen puolueen jäsen kirjoista, joten sen takia tällaiseen menettelyyn oli mahdollisuus.

30 vuotta sitten Saksa yhdistyi, mutta olemmeko oppineet että demokratia ei ole itsestäänselvyys?

30 vuotta sitten Saksa yhdistyi, mutta olemmeko oppineet että demokratia ei ole itsestäänselvyys?

“Ne ihmiset jotka syntyivät sinä vuonna kun muuri murtui Berliinin yössä ovat vasta nyt päättämässä koulunsa, jos ovat yliopistoissa lukeneet.”

Takana on 30 vuotta rauhaa ja sotaa. 30 vuotta demokratiaa ja dollareita sekä suuria aatteita ja ihmisiä, jotka uskoivat asiaansa. 30 vuotta sitten Berliinin muuri kaatui, ja Itä-Euroopan sosialistiset maat muuttuivat demokraattisiksi. Ja nyt sitten kaikki olivat onnellisia. Kunnes huomattiin, että aatteet ja asenteet sekä muistot eivät noin vain katoa. Jos ajatellaan sitä, että valtio muuttuu demokraattiseksi, niin silloin unohdetaan se, että sananvapaus, mikä on demokratian tärkein kulmakivi on asia, mikä tuo eteen myös mielipiteitä, jotka ovat sen vastaisia kuin mihin itse uskomme.

Eli meidän pitää vain sietää asioita, joita emme koskaan ennen ole joutuneet kohtaamaan. Sosiaalinen media on tuonut eteen tilanteen, missä jokainen ihminen voi julkaista melkein mitä haluaa, ja sen takia olemme kohdanneet tilanteen, missä myös meille ennestään pyhiä arvoja on alettu arvostella myös tavalla mihin ei olla totuttu.

Enää ei päätoimittaja muotoile tekstiä uudelleen, vaan se saattaa levitä netissä monta tuntia vaikka sensorit yrittävät sitä poistaa, ja esimerkiksi kuvakaappausten kohdalla tekoäly ei kykene täysin löytämään yhtäläisyyksiä siinä olevan kuvan ja julkaistun tekstin välillä. Tämän takia vaikka joku teksti olisi netissä vain muutamia minuutteja saattaa se levitä monille muille kanaville, ja vaikka se poistetaan hyvin nopeasti, niin vahinko on jo tapahtunut.

Tietenkin nettikirjoittelussa on myös rajansa, eli itse kyllä ymmärrän, jos esimerkiksi täysin henkilöön kohdistuvaa loukkaavaa kirjoittamista karsitaan. Tai oikeastaan on tietenkin ihmisiä, joista on täysin oikein, jos demokratian nimessä jonkun ihmisen elämää aletaan pilata, ja hänestä tehdään joku meemi. Ja jos joku on meemin kanssa, niin hän saa kokea kuinka maan kovimmat trollaajat käyvät häneen kiinni.

Eli silloin voi jokaisessa kaveripiirissä olla vahtikoira, joka valvoo että ne joista ei joukon kingi pidä jätetään myös sosiaalisessa mediassa omaan arvoonsa, tai sitten jengin kunkku ottaa karkit pois, eikä ihminen joka miellyttää johtajaansa koskaan jää joukon ulkopuolelle. Samoin vaikeneminen tietenkin auttaa pääsemään sellaiseen joukkoon, jota ei suru paina. Tuolloin noudatetaan samaa mallia kuin ennen, mutta nyt tietenkin kyseessä on virtuaalinen valvonta, mikä tekee asiasta miellyttävämmän, kun valvoja voi istua omassa huoneessaan eikä hänen tarvitse käydä kaikkia paikkoja läpi, jotta voi katsoa sitä, kuka on kenenkin kanssa.

Mutta palataan taas sitten siihen demokratiaan, joka aiheuttaa tietenkin joukon ongelmia, koska demokratiassa sekä sen edustuksellisessa muodossa eli tasavallassa pitää vallankäyttäjän välillä miellyttää myös tavallisia ihmisiä. Joten silloin pitää olla jotain mitä luvataan, kun edessä on parlamenttivaalit. Ja silloin kun on luvattu jotain, niin lupaus pitää voida panna täytäntöön. Eli lupausta ennen kannattaa luvatun toiminnan seuraus analysoida tarkasti, jotta tulos olisi oikeasti myönteinen. Samoin kannattaa miettiä sitä, mitä muuta tuli sanottua, koska itselle tärkeä ja rakas asia, mitä henkilö itse on pitänyt pääasiallisena teemanaan saattaa olla omien äänestäjien mielestä taka-alalla oleva juttu, ja siitä saattaa tulla ristiriitoja.

Demokratian historia itäisessä euroopassa Toisen Maailmansodan jälkeen on lyhyt. Ne ihmiset jotka syntyivät sinä vuonna kun muuri murtui Berliinin yössä ovat vasta nyt päättämässä koulunsa, jos ovat yliopistoissa lukeneet. Ja monille ihmisille demokratia on ikään kuin itsestäänselvyys, stabiili asia mikä automaattisesti tuo hyviä ja kauniita juttuja ihmisten elämään, mikä voisi olla totta. Mutta demokratia on hallintomalli, eikä suinkaan aate tai ideologia.

Tai otetaan alusta. demokratia on aluksi aate sekä ideologia, jota kannattaa tavoitella. Mutta kun demokratiasta tulee osa perustuslakia, niin se muuttuu valtion hallinnon osaksi. Ja oikeastaan kaikki demokratiat ovat tasavaltoja, joissa tavallinen ihminen pääsee valitsemaan niitä ihmisiä, jotka tekevät päätöksiä hänen puolestaan. Mutta onhan tuo parempi kuin poliisivaltio, missä ihmisiä pidätetään keskellä yötä, kun he ovat haukkuneet valtion päällikön kravattia.

Kun valtio on sitten muuttunut demokraattiseksi, niin demokratian sisään kasvaa uusia ideologioita. Ja osa noista ideologioista pitää sisällään asioita, joista osa on toisilleen vieraita, kuten aikoinaan viisaiden miesten eli filosofien joukko sanoisi. Demokratia ei ole itsestäänselvyys. Sitä pitää kehittää, eikä sillä asenteella että äänestäminen ei kiinnosta tai että “en pidä politiikasta, joten en äänestänyt” ainakaan mitään hyvää seuraa. Joku aina käy antamassa äänensä uurnalla, ja matala äänestysprosentti suosii kovan linjan henkilöitä, jotka saavat omat kannattajansa liikkeelle. Joten tätäkin asiaa kannattaa ryhtyä miettimään ihan omilla aivosoluilla.

Mikä on normaalia ja mikä ei?

Mikä on normaalia ja mikä ei?

Koulu on paikka, missä muodostuu pohja ihmisen sosiaaliselle kehitykselle, joten eikö olisi kauheaa, jos se pohja muodostuu kiusaamisen kautta? Kiusaaminen vaikuttaa ihmisen koko elämään vielä pitkällä tulevaisuudessa. Ja jos kiusaaminen alkaa hyvin nuorena, niin silloin ihminen saattaa syrjäytyä todella pahasti. Kiusattu saattaa menettää kyvyn solmia sosiaalisia suhteita ja muistakaa että sosiaalisen elämän pohja luodaan varhaislapsuudessa. Varhaislapsuudessa koettu pahoinpitely, kiusaaminen sekä muu vastaava toiminta vaikuttaa koko ihmisen elämään. 

Itse katselen näitä kaikkia “kiva koulu”-projekteja, ja totean että on kiva kun noita projekteja on, ja kiusaamiseen halutaan puuttua. Mutta sitten mieleeni muistuvat omat kouluaikani, ja silloin tällöin mietin, mitä kiusaaminen on aiheuttanut niille, jotka eivät koskaan ole saaneet apua noihin asioihin? Mitä sitten myöhemmin on tapahtunut niille, jotka kävivät koulua sellaiseen rehtorin johtaessa tuota laitosta, jonka mielestä “hammasta purren” on ainoa oikea tie selvitä kiusaamisesta? Eli mitään ei ole tehty, tai mitään ei ole edes opettajille kerrottu, koska he eivät ole puuttuneet tai he ovat ilmoittaneet että heidän asiansa ei ole ollut puuttua kiusaamiseen. Eikä nykyäänkään ole kovin helppoa lähteä hakemaan apua tällaiseen asiaan, koska tuolloin uhri saatetaan leimata “nynnyksi”, joka ei osaa itseään puolustaa. 

Tai tätä hyvin kipeää asiaa ei ole koskaan edes kotona uskallettu mainita, ja silloin on saattanut jäädä terapia väliin, kun asiasta ei ehkä vielä kymmenien vuosien päästä tiedä kukaan. Ja uhri on lähtenyt paikkakunnalta eikä koskaan enää ole palannut. Ehkä hänet tunnetaan vain henkilönä, joka ei koskaan puhu koulustaan paljoa, tai joka ei koskaan mainitse koulukavereitaan. Eikä vielä nykyään ole aivan selvää, milloin ihmistä kiusataan, eli onko raja kiusaamisessa se, että toinen pitää jotain asiaa itse kiusaamisena kuten murteen matkimista tai muuta vastaavaa, vai pitäisikö jokaisesta asiasta tehdä joku ohjeistus? Joidenkin mielestä kiusattu on ollut ikään kuin liian herkkä kouluun, ja sitä kautta asia on vain lykätty pois mielestä. 

Tässä taas on edessä keskustelu siitä, mikä on normaalin ja epänormaalin välinen ero? Ja miten erilaisuuteen pitäisi oikeastaan suhtautua? On ihmisiä joiden mielestä esimerkiksi kiusaaminen on oikein, jos se kohdistuu erilaiseen ihmiseen. Eli heidän mielestään erilainen oppija jostain syystä saa lähteä koulusta, koska hänen kanssaan pitää tehdä ylimääräistä työtä, mikä tietenkin tarkoittaa esimerkiksi kouluavustajien palkkaamista. Joten tietenkin erilaisten oppijoiden paikka on joku muu kuin tietyt koulut. Mutta toisaalta tietenkin oppitunneilla pitää olla jonkinlainen rauha, ja sitten taas keskustellaan rahasta, eli onko taas varaa palkata sitä tai tätä erityisalan ihmistä? 

Tai onko taas varaa ottaa neljästä viiteen kouluavustajaa joka kouluun, jotta jotkut oppilaat saadaan mukaan siihen koulun tärkeimpään tehtävään eli opetukseen.Kun puhutaan erilaisista oppijoista, joista osa on ylivilkkaita ja osa taas hissukoita, jotka eivät vain osaa itseään puolustaa. Ja tietenkin on niitä, joista osa on eri maista, joten kaikkia ei koskaan voida huomioida tarpeeksi. Kuitenkin kouluissa on sellainen asia jäänyt huomaamatta, että joidenkin ihmisten lausuntoja kuunnellaan vähän liian helposti, ja liian helposti lähdetään ongelmia ratkaisemaan mielellään väärin. 

Jos ajatellaan sanontaa, että “ei tiikeri karvoistaan pääse”, niin se tarkoittaa sitä, että jos opettaja on itse ollut koulukiusaaja menneisyydessä, eikä häntä ole rangaistu, niin silloin hän ajattelee varmasti sisimmässään sitä, että kiusaaminen sekä heikomman alistaminen ovat oikein. Ihmismielen ongelma on siinä, että me valitsemme seuran mikä on kaltaisemme, ja jos jossain fyysisessä kaveripiirissä tai sosiaalisen median virtuaalisessa piirissä liikkuu tunnettuja koulukiusaajia, niin silloin yleensä loputkin tuossa ryhmässä ovat samalla tavoin ajattelevia ihmisiä. Ennen kiusaamista ei ehkä niin helposti huomannut, kun ei ollut sosiaalista mediaa eikä myöskään kiusaamisesta jäänyt kirjoituksia tai kuvakaappauksia, joita voidaan käyttää todisteena tapauksesta. 

Eli jos opettaja puuttuu kiusaamiseen väärällä tavalla, niin silloin se saattaa aiheuttaa vielä vaikeamman tilanteen, missä koko koulu kääntyy kiusattua vastaan. Aina pitää muistaa se, että jos opettaja kävelee koko ajan jonkun oppilaan vieressä, niin muut saattavat ottaa sen niin, että tätä oppilasta suojellaan. Ja kuitenkin aikuisten tehtävänä on suojella oppilaita myös kiusaamista vastaan. Kun oppilas häiritsee tunnilla, niin häntä on helppo syyttää kaikesta, mutta toisaalta myös tasapuolisuus pitää muistaa. 

Muilla oppilailla on oikeus rauhaan, ja heillä on oikeus myös saada oppia niissä asioissa mitä koulu opettaa. Kaikilla oppilailla pitää olla oikeus saada apua, jos heillä on oppimisvaikeuksia. Samoin jokaisella oppilaalla pitäisi olla mahdollisuus keskustella opettajan kanssa kahden, ja saada myös sellaista palautetta, mikä ei päädy ehkä hänen vanhempiensa korviin. Mutta kun taas keskustellaan kuraattoreista sekä koulupsykologeista tai ehkä jopa lääkehoidosta, niin silloin tietenkin tuota apua pitäisi voida hakea ilman, että ihminen leimataan jotenkin yhteiskunnan ulkopuolelle tuomituksi, eli noita asioita ei saisi levitellä ympäriinsä. 

Jos ajatellaan tunnilla häiriköintiä, niin silloin unohdetaan se, että tunneilla pitää käyttäytyä jotenkin hyvin sekä osata olla hiljaa. Mutta kun oppilaan vanhemmat kertovat jostain touretten syndroomasta tai vastaavasta, niin se tekee tästä tunnilla riehumisesta ikään kuin hyväksyttävämpää. Mutta jossain pitää vetää raja, ja se tekee näistä tilanteista vaikeita. Eli tunnilla riehuva oppilas voi olla oikeasti mukava tai osaava, mutta hänen on silti tajuttava, että muillakin on oikeus työrauhaan. Tai että muillakin on oikeus pyytää apua opettajalta. 


Kiusaaja on myös erilainen oppija, koska hänellä ei ole omaatuntoa  

On tapauksia missä kiusaaminen on todella pahaa, ja siitä ei näy mitään merkintöjä. Eli opettaja ei vain huomaa sitä, että joku on aina poissa välitunnilta istumassa vessassa. Tai että joku jää aina ryhmien ulkopuolelle. Kiusaaminen on asia, mihin pitää puuttua, koska se jättää jäljet loppuelämän ajaksi. Ei ole koskaan mukavaa kohdata tällaista asiaa, mutta joskus käy niin, että opettajat eivät jostain syystä tee asiasta ilmoitusta, mikä sitten näkyy hyvin ikävänä asiana ehkä myöhemmässä elämässä. “Kiva koulu” on asia mikä varmasti tehoaa normaaliin tappeluun, mutta oikeaan kiusaamiseen sillä ei ole vaikutusta. Kiusaajalla kun ei ole moraalista tai sosiaalista omaatuntoa. Hänen maailmassaan vain hän itse on tärkeä, ja vain se mikä tuo hyvää hänelle itselleen on tärkeää. Muita ihmisiä kiusaaja käyttää hyväkseen säälimättä. 

Yhdessä mediassa käsitellyssä jutussa näin muuten tapauksen, missä kiusattu oli hakenut muutamia kavereitaan, ja he olivat sitten “opettaneet” näitä kiusaajia. Tuollaiseen toimintaan ei olisi ehkä kannattanut ryhtyä, koska se tarkoittaa sitä, että kyseessä on väkivaltatilanne, mikä saattaa johtaa odottamattomiin seurauksiin. Kiusaaja on yleensä erittäin hyvä luomaan ystävyyssuhteita, mikä tarkoittaa sitä, että hän saattaa sen jälkeen lähteä lahjomaan näitä kavereita. Tai sitten hän tekee koko jutusta ilmoituksen poliisille, joka tietenkin tuolloin näkee uhrin, joka on joukolla pahoinpidelty. Eikä ole mitenkään mukavaa ajatella, että kaverit sanovat kiusatulle, että “lähdetään opettamaan sitä “Pallea”. 

Mutta kun asia muuttuu käytännön toiminnaksi, niin yllättäen tämä kiusattu hakataan  joukolla, koska “Palle” on heidän paras kaverinsa sekä ainakin miljoonan yhdistyksen puhemiehen poika tai tyttökin tämä henkilö voi sitten olla. Ja kiusaaja saattaa jakaa esimerkiksi SM-liigan jääkiekko-ottelujen lippuja, päästäkeen johonkin tiettyyn kaveripiiriin. Toki nuo liput on saatettu ilmoittaa varastetuiksi, ja siitä sitten seuraa syyte niille, jotka ovat niitä saaneet. Eli kiusaaja saattaa joskus myös antaa lahjoja, mutta sitten nuo lahjat muuttuvat ikäviksi. 

Kiusaaja saattaa väittää niitä varastetuiksi, mikä tuo sitten ikävyyksiä. Kiusaajasta tekee vaarallisen se, että hän on yleensä erittäin hyvä lahjomaan muita, ja hänen esiintymisensä on monesti erittäin vakuuttavaa, kun hän ui jonkun kaveripiiriin, ja alkaa siellä kertoa satuja siitä, mitä hänelle on muka syyttä tehty. Yleisin tapa selvittää asioita noiden kiusaajien kohdalla on se, että he suoraan väittävät kaikkia syytteitä tekaistuiksi, ja että kaikki vain uskovat kiusattua. 

Kiusaajan erottaa normaalista ihmisestä se että hänellä ei ole sosiaalista omaatuntoa. Kiusaaja näkee kaikki tekonsa oikeutettuina, ja jos sitten esimerkiksi häntä lyödään takaisin pahoinpitely tilanteessa, niin hän siitä sitten lähtee rikosilmoitusta asiasta tekemään. Nämä henkilöt jotka ovat syyllistyneet vuosia kestävään pahoinpitelyyn, eristämiseen sekä nimittelyyn eivät koe mitään omantunnon vaivoja alkaessaan syyttää uhrejaan kiusaamisesta tai sitten he suoraan menevät istumaan kiusattujen tukiryhmään, jotta sitten saisivat uusia aiheita kiusaamiseen.

Jos ajatellaan kiusaamiseen puuttumista poliisin avulla, niin olisi parasta, että silloin kun lähdetään tekemään asiasta selvitystä, niin se tehdään viranomaisten toimesta. Usein erilaisten kansalaisjärjestöjen ja välimiesten käyttö tällaisissa asioissa on ilmeisesti jossain tehonnut, mutta se saattaa vain aiheuttaa lisää kiusaamista. Eli jos puhutaan korvauksista sekä sovittelusta, niin silloin jos mukana ei ole poliisia ja toiminta ei ole virallista, niin silloin tuollainen asia saattaa aiheuttaa tilanteen, missä kiusaaja ei edes ajattele lähteä korvaamaan, vaan sitäkin lähdetään käyttämään kiusattua vastaan. 

Ja mistä muuten edes tiedämme, ovatko nämä kansalaisjärjestöjen lähettämät sovittelijat oikeasti niitä, keitä he väittävät olevansa? Eli ovatko he oikeasti lähdössä selvittämään kiusaamista vain ovatko he vain tulleet gorillaksi jommalle kummalle osapuolelle? Tai että ovatko nämä henkilöt nyt sitten tuollaisen järjestön edustajia pitäisi voida tarkastaa. Mutta kiusaaminen ja muu väkivalta pitää aina tuomita selkeästi, eli ihmisille pitää näyttää että tuollainen toiminta ei ole oikein, ja se ainakin joissain tapauksissa varmasti vähentäisi kiusaamista. 

https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000006299417.html

Ilmastosta sekä hysteriasta

Ilmastosta sekä hysteriasta

Asioista pitää puhua, ja sen takia myös ilmastosta pitää voida keskustella, koska keskustelu kuuluu demokratiaan. Demokraattisesti valittu parlamentti on sitoutunut siihen, että myös sen sisällä on kuunneltava ihmisten tahtoa, mikä tarkoittaa edustuksellisessa demokratiassa oikeastaan sitä, että kansanedustajien enemmistö tekee lailliset päätökset, ja jos kansanedustajien enemmistö on jostain asiasta jotain mieltä, niin sitten siitä saattaa tulla vaikka laki. Ilmastosta kun keskustellaan, niin ollaan hyvin ikävässä tilanteessa.

Kaikki me tiedämme, että vain hiilidioksidipäästöjä vähentämällä voidaan ilmastoa muuttaa, sekä tietenkin estää pakolaistulvan muodostumista sitä kautta, että esimerkiksi laidunmaa muuttuu aavikoksi. Ja tässä sitten tullaan niihin kaikkein ikävimpiin asioihin, jotka koskettavat ihmisiä. Kyse nimittäin on siitä, että päästöjä voi vähentää helposti vaihtamalla kulkuväline polkupyörään tai sitten siirtymällä julkisten kulkuvälineiden käyttäjäksi, ja sitä kautta saadaan kyllä sitten aikaan hiilidioksidipäästöjen vähentämistä. Ja tämä sitten varmasti saa aikaan myös vastustusta, koska silloin ihmisten pitää ikään kuin luopua autosta, mikä on enemmän kuin kulkuväline, eli kyseessä on statussymboli, vapauden airut sekä paljon muuta.

Ja ennen se että ihmisellä ei ollut autoa merkitsi sitä, että hän oli ajanut vähintään humalassa. Mutta jos mietitään sitä, että esimerkiksi energian tuotannon sekä teollisuuden päästöjä pitäisi alentaa, niin tietenkin silloin voidaan ottaa älyteknologia käyttöön. Silloin asunnon lämpötila lasketaan esimerkiksi 15 celsius-asteeseen tai viileämmäksi, kun ihmisten eivät ole paikalla, jotta lämmityskustannuksia ja lämmityksessä käytettävän polttoaineen kulutusta saadaan laskettua.

Eli kun ihminen lähtee töihin, niin hän esimerkiksi painelee kännykässä olevan sovellukseen tiedon siitä, että hän on lähdössä töihin, ja jos järjestelmä sitten pääsee katsomaan työnantajan tietoja, niin silloin asunnon toimintaa ohjaava tietokone saa tiedon työajasta, sekä siitä, että onko tämä henkilö mahdollisesti työmatkalla useita päiviä, ja sitä mukaan järjestelmä säätää lämpötilaa. Samoin teollisuuden tuotanto salien lämpötilaa voidaan laskea, ja esimerkiksi hitsauksessa syntyvää lämpöä voidaan viedä mutkittelevan putken avulla ulos, jolloin tämä palokaasu samalla myös lämmittää toimitilaa.

Tuolloin tuuletusputkeen tehdään muutamia mutkia, tai niihin asennetaan lämmön keräys elementit voisi alentaa lämmityksessä käytettävää polttoainetta. Samoin koneiden tuottama hukkalämpö voidaan käyttää teollisuushallien lämmitykseen.

Tietenkin me ihmiset olemme suurin hiilidioksidin tuottaja. Ja hiilidioksidipäästöjä jostain syystä käytetään toisten ihmisten syyllistämiseen, koska tietenkin hiilidioksidia syntyy tarpeellisesta sekä tarpeettomasta. Kuitenkin esimerkiksi se, että maatilojen päästöjä verrataan lentoliikenteen päästöihin kuulostaa hieman lapselliselta. Kuitenkin jos ajatellaan esimerkiksi lannasta tulevan metaanikaasun tuotannon alentamista, niin lanta voidaan ottaa talteen säiliöön, missä on aktiivihiilisuodatin, mikä poistaa metaanin tehokkaasti.

Tai sitten metaania voidaan käyttää esimerkiksi tilan omaan sähköntuotantoon. Eli sitä voidaan polttaa tavallisessa polttimossa, jolloin, tai sitten polttokennossa mikä tuottaa kuitenkin hiilidioksidia. Tuo hiilidioksidi voidaan kuitenkin ohjata hiilisuodattimen läpi, mikä erottaa hiilen palokaasuista. Samoin polttokennojen palokaasut voidaan ohjata lämmönvaihto elementin läpi, mikä vähentää polttoaineen tarvetta.

Jos taas lentokoneissa aletaan käyttää vetyä, niin silloin ne eivät saastuta ollenkaan, ja maailman nopeimmat koelentokoneet käyttävät polttoaineenaan vetyä. Eli nestemäisen vedyn avulla voidaan RAMJET eli pakoputki moottoreiden  ja SCRAMJET eli hypersoonisten patoputki moottoreiden tehoa nostaa, ja samoin kylmä nestemäinen vety jäähdyttää koneen runkoa, mikä aiheuttaa sen, että näiden koneiden huippunopeus alkaa olla noin Mach 10 luokkaa. Mutta vetyä voidaan polttaa myös tavallisissa turbiineissa.

Länsimaiden ihannoinnista sekä siitä, miten asioita ei pitäisi hoitaa

Länsimaiden ihannoinnista sekä siitä, miten asioita ei pitäisi hoitaa

Kun Berliinin muuri kaatui, niin silloin julistettiin kommunismin kaatumista, ja seuraavassa hetkessä alkoi Itä-Euroopassa uusi aika, mikä johti siihen, että niiden talous alkoi kasvaa erittäin voimakkaasti. Talouden kasvu tarkoitti alhaista työttömyyttä sekä näytti hyvältä televisossa. Mutta se mitä noissa maissa ei koskaan tehty on se, että niiden kommunistista historiaa ei koskaan käsitelty kriittisesti. Ja samoin kommunismin suhdetta läntiseen maailmaan ei milloinkaan oikeasti tutkittu, tai sitä ei koskaan käsitelty tyhjentävästi.

Mieleen tuli muuten tässä, että onko esimerkiksi itäblokin poliittisten vankien työllistymistä tutkittu koskaan tyhjentävästi? Eli ovatko he saaneet töitä, tai millaista työtä he sitten ovat saaneet, kun heidän aikoinaan vapautettiin noista vankiloista, joihin pääsi esittämällä hallituksen vastaisia lausuntoja.

Kommunismi oli vastavoima natsismille, tai niin ainakin kommunistiset johtajat halusivat asiat nähdä. Kommunistit olivat vallassa noin 40 vuotta Itäisessä Euroopassa, ja sinä aikana ei esimerkiksi kukaan uskaltanut puhua omasta toiminnastaan Hitlerin aikana. Kun kommunismi kaatui, niin koko kommunistinen aika pyyhittiin ihmisten mielistä muutamassa kuukaudessa, eikä esimerkiksi koskaan puhuttu siitä, että millaista kasvatus noissa maissa oli.

Itäblokissa nimittäin oli sellainen tapa, että maan hallitusta kuunneltiin, ja sen edustajia kohdeltiin täysin kritiikittömästi. Sen jälkeen kun kommunismi kaatui, niin tilalle tuli demokraattisesti valittu hallitus, joka samaistettiin automaattisesti kommunistiseksi hallitukseksi, tai oikeastaan tuo demokraattinen hallitus otti kommunistisen hallituksen aseman. Itäblokissa esimerkiksi tiedonvälitys oli tiukasti sensuurin alaista, ja noille ihmisille uutta oli se, että mediassa sai sanoa melkein mitä vain, tai siltä ainakin alkoi tuntua.

Mutta sitten tuli Internet tuoden trollit mukanaan, niin arvatkaa miten sellaisissa maissa näihin asioihin suhtauduttiin, kun ennen kaikki tiedotusvälineet olivat hallituksen valvonnassa. Eli niitä ei osattu edes lännessä varoa, mutta miten sitten niissä maissa tapahtui, missä mediakasvatus oli sitä, että kaikki mediasta tuleva on tärkeää? Tai että kaikki media oli yhtä kuin hallituksen tiedotuskanava, ja kommunistien poistuttua vallasta annettiin se kuva, että kaikki mitä muissa itäblokin maissa tapahtui oli Neuvostoliiton pakottamana tehtyä toimintaa. Autoritaarisen hallituksen vaihtuessa demokraattisesti valittuun malliin unohdettiin se, että demokratia ei ole aate, se on valtion hallintamalli, missä jokaisella ihmisellä on oikeus valita ihmiset, jotka käyttävät valtaa hänen puolestaan.

Mutta kun ajatellaan hallitusta sekä taloutta, niin talous on oikeastaan melko hyvä mittari siitä, että miten paljon rahaa ihmisillä on. Jos ajatellaan sitä että kommunististen hallitusten kaatuessa markkinatalous ikään kuin jyräsi ihmisten yli, niin silloin eteen tuli se, mitä ihmiset eivät koskaan ole ajatelleet. Nimittäin punaisen tähden paikalle tuli dollari. Ja Itä-Euroopan jälleenrakennus oli asia, mikä kuvasti ihmisten näkemystä kommunismista. Kun kommunismi vaihtui vapaaseen markkinatalouteen, mikä sitten välillä löi vähän yli, niin silloin ihmiset ajattelivat että heistä tulee miljonäärejä. Nyt kun miljoonia ei tullut, niin silloin osa ihmisistä varmasti tuntee olevansa petettyjä. Kommunistisen puolueen upea virka on vaihtunut siivoojan työhön. ja se sitten tietenkin lisää katkeruutta.

Rahasta tuli ikään kuin itse-arvoinen asia, ja kaikkia asioita mitataan rahassa. Kuitenkin jossain vaiheessa rakentaminen loppuu, ja sitten taas työttömyys noilla aloilla kasvaa. Mutta tietenkin jos ajatellaan äänten ostamista, niin pieni työttömyysaste sekä nouseva talouden käyrä suosii hallituspuolueita. Samalla unohtuu mainita se, millainen on pienimmän sekä suurimman palkan välinen ero. Jos taas kehutaan pienellä työttömien määrällä, niin silloin unohdetaan kertoa se, että ovatko kaikki työttömät sitten pitkäaikaistyöttömiä tai mikä on keskimääräinen työttömyyden kesto maassa. Samoin pitää muistaa se, että aina on erilaisia väliinputoajia, joilla ei oikeastaan töitä koskaan ole.

Kun kommunismi kaatui, ja ihmiset saivat uuden toimintamallin, niin silloin unohdettiin esimerkiksi ne henkilöt, jotka olivat poliittisia vankeja, eli heiluri ikään kuin heilahti oikealle, ja vaadittiin rangaistusta kaikille, jotka olivat tuolloin poliisissa sekä tiedustelussa. Eli kukaan ei uskaltanut sanoa olleensa salaisen poliisin kätyri.

Samoin esimerkiksi poliittiset vangit vain unohdettiin. Jos ajatellaan sitä, että jos esimerkiksi poliittinen vanki on jätetty täysin yksin, eivätkä edes perheenjäsenet ole tuota ihmistä käyneet katsomassa, niin saattaa olla, että hänen kanssaan on joidenkin vaikeaa tehdä työtä, koska ei ole helppoa katsoa toista silmiin tämän jälkeen. Osa näistä vangeista on ollut melko nuoria,  joten heitä on edelleen työelämässä. Eikä niitä vuosia jotka osa noista ihmisistä vietti jossain vankilassa koskaan voi unohtaa. Samoin neljäkymmentä vuotta vallinnutta aatetta ei noin vain pyyhitä ihmisten mielestä pois.


https://yle.fi/uutiset/3-11044133