Kuka on vapaa?
Voiko ihminen rakentaa itselleen vankilan, tai joutua vankilaan tietämättään? Siinä vasta kysymys, ja vastaus on se, että pahin vankila mihin ihminen voi koskaan joutua, on tulla vangituksi omaan ruumiiseen. Oletteko ajatelleet esimerkiksi neliraajahalvaantunutta, joka makaa sängyssä ja unelmoi siitä, että saa kävellä vessaan? Siinä vasta tavoitetta seuraaviksi vuosiksi, kun me muut mietimme miten pääsemme helpoiten sänkyyn makaamaan.
Eli tällaisia ajatuksia mieleeni tulee siitä, että onko ihminen koskaan oikeastaan vapaa? Jos ajatellaan esimerkiksi suljettuja laitoksia, joissa vain harvat ulkopuoliset ovat käyneet, niin siellä on joukko asioita, jotka ovat niissä paikoissa vapaampia kuin niin sanotusti “ulkona”. Ja niissä paikoissa ihmisillä on ikään kuin valtavasti enemmän aikaa käyttää mielikuvituksen kautta toimimiseen. Kun illalla makaa sängyssä yksin, niin voi mielessään matkustaa vaikka toiselle puolelle maailmankaikkeutta, jos sattuu huvittamaan.
Eikä sitä iloa sitten kukaan tule itseltä pois ottamaan, mutta kuitenkin silloin ihminen taas jää vangiksi huoneeseen, missä hän oppii ilahtumaan pienistä asioista, kuten esimerkiksi siitä, että keväällä kärpänen lentää ikkunalasin päälle. Sitä mielellään siellä huoneessa katsoo, mutta neliraajahalvaantunut ei sitä samaa asiaa voi tehdä. Hän ei voi edes kohottautua sängystä katsoakseen ikkunaa, vaikka hän kuulee kaiken mitä kärpänen ikkunalla tekee. Kuitenkin hän voi kuvitella sen, miltä kärpäsestä tuntuu, ja samalla saapuu paikalle hoitaja, joka kärpäslätkällä lyö kärpäsen hengiltä.
No kuolema kärpäslätkästä säästi tuon olennon tuskalliselta kuolemalta homesienen käsissä, ja vaikka kukaan ei kärpäsestä pitänyt, niin se on silti hyötyeläin, joka kuitenkin levittää tauteja. Mutta jos ajatellaan vapautta lentää ja tuntea se, mitä ihminen ei voi koskaan kokea, niin silloin tietenkin mieleen tulee se, että mitä se ihminen näkee, joka näkee vain katon?
Hänen vieressään istuu ihmisiä kertomassa, kuinka he olivat iloissaan siitä ja siitä asiasta, ja odottavat sitten iloissaan puristusta kädestä, jota he pitävät kiinni. Ehkä joku päivä se pitkä ja vaikea prosessi mistä lääkäri kertoi päättyy niin, että hän lähtee pois tuosta huoneesta.
Tai jos ajatellaan sitä, että samassa laitoksessa asuu koomapotilas, jonka vireystilaa ilmaisevat pisteet ovat hyvin alhaiset. Mitä hän kokee tuossa oudossa, unta muistuttavassa tilassa? Jos hän joskus herää, niin mitä hän ehkä kertoo sukulaisilleen tai ystävilleen?
Kuitenkin koomapotilas on äärimmäisen vangittu henkilö, vaikka hän näkisi asioita, joita kukaan muu ei pääse näkemään. Hän makaa sängyllä, eikä koskaan ehkä nouse siitä paikasta ylös. Kuitenkin hänen pöytänsä notkui aikoinaan karamelleja sekä upeita kukkia. Nyt tilalla on kukkia jotka on tehty muovista, ja karamellit ovat muuttuneet posliiniksi, Niitä ei voi syödä, mutta ne ovat kauniita.
Noita kauniita mutta kylmiä esineitä tuo ihminen ei koskaan edes näe, koska nämä lahjat ovat hänen paitsi sivussa hänen näkökentästään, niin tajuttomuuden takia hän ei edes tiedä, että kukaan olisi käynyt huoneessa. Aluksi ihmisiä kävi, ja kaikki odottivat innolla silmien avautumista, mikä tapahtui melko äkkiä. Kuitenkin tajuissaan potilas on vain 60%, ja kun edistys on lakannut, niin tavaroiden määrä kasvaa. Samoin pöydällä olevissa kuvissa olevat ihmiset muuttuvat.
Ensimmäisissä kuvissa on nuorehkon hoikan ja urheilullisen naisen rinnalla pieni tyttö ja poika, jotka pitävät kädessään korttia. Ja sitten nämä kaksi alkavat kasvaa, ja he astuvat omiin kuviinsa. Sitten kuviin tulee toinen henkilö, ja sen jälkeen alkaa naisten vatsa kasvaa. Pöydällä olevat tavarat ovat pölyssä. Enää ei siellä käy kukaan kuin jouluna, vanhempi tukeva nainen, jolla on villatakki. Kuvissa on myös vanhempi mies ja nainen, jotka käyttävät baseball-lakkia. Heidän ryppyjen määrä kasvaa, ja kuviin tulee keppi. Kuvissa näkyy useammin joulukoristeita, ja sitten vielä kumarat hahmot eivät enää ole kuvissa. Kun ajatellaan asiaa, mikä vei tuon ihmisen tähän sänkyyn, niin silloin mieleen tulee se, että kukaan ei ole kysynyt koskaan kuka ajoi sitä autoa, missä tuo koomapotilas on ainoa eloonjäänyt? Tai että kuka ryhtyi ensin huutelemaan sinä kohtalokkaana iltana, kun tappelussa kolme oli kuollut, ja yksi haavoittunut. Kooma antoi ihmisille oikeuden antaa anteeksi ihmiselle, joka ei koskaan ehkä nouse ylös.
Vanki on vangittu selliin, ja häntä pidetään pahana ihmisenä. Sinne selliin ei tule lahjoja, vaikka vanki on muuten terve. Hän on yhteiskunnan hylkiö, joka kuitenkin elää vankilassa. Ja jos vankilan olosuhteita ajatellaan positiivisesti, niin eristysselliin ei varmasti kukaan tule kostoretkille, vaikka vanki olisi tehnyt miten paljon pahaa hyvänsä, ja itseasiassa vankila suojaa häntä muilta. Hänellä varmaan olisi joku härski vitsi, mutta vartija ei niille paljoa naura, vaan avaa vain ruuan jakoon tarkoitetun luukun ateria-aikaan, ja antaa vangille samalla vessapaperia. Vangin ongelma on siinä, että vankilassa ei nää ystäviä ole, eikä selliin tuoda koskaan kukkia. Siellä vanki on kaltaistensa parissa, mikä saattaa kovettaa häntä lisää. Silloin mieleen tulee ihminen, joka asuu myös laitoksessa. Hän on tehnyt itsestään loistavan ja upean ura ihmisen.
Mutta samalla hänen ympärillään seisoo jatkuvasti joitakin vartijoita. He pukeutuvat mustaan pukuun sekä heidän kainalokotelossaan on suuri musta pistooli. Mutta kun tuo suuri johtaja sitten haluaa lähteä vaikka ulkomaille, niin silloin hänellä on aina ryhmä gorilloita mukanaan. Jos hän jää johonkin ilman noita ihmisiä, niin silloin tuo henkilö on vaarassa kohdata väkivaltaa.
Hän asuu kartanossa valtavan paksujen muurien sisällä, ja maailman menoa hän katsoo mobiililaitteista sekä valvontakameroiden välittämistä kuvista. Kartano on koko hänen maailmansa, ja tietenkin raha tuo onnea. Tuolloin esimerkki-ihmisemme voi sitten milloin vain saada liput johonkin urheilutapahtumaan, missä hänet ohjataan arvovieraille tarkoitettuun koppiin, missä hän voi seurata ottelua monitorien kautta, kuten hän ehkä voisi tehdä myös kotonaan suuressa kartanossa. Ja kun päähenkilön toimesta annetaan potkut vaikkapa 3000 työntekijälle, niin tämä kartanon herra ei varmasti heitä halua tavata.
Tuolloin voisin sanoa, että jokainen noista työläisistä on paremmassa asemassa kuin kartanonherra, joka konkurssin sattuessa menettää vartijansa, sekä sen turvan mitä hän on rakentanut koko elämänsä. Hän ei ehkä koskaan voi käydä nakkikioskilla ostamassa ruokaa, vaikka siellä käyvät kaikki muut kaupungin asukkaat. Hän oli mies tai nainen joka erotti useita ihmisiä, sekä pilasi useita suunnitelmia. Mutta nuo erotetut eivät ole kenellekään mitään pahaa tehneet. Joten kartanonherran ongelmana on se, että hän on se, joka on päätöksen tehnyt. Jos hän menettää sitten oman työnsä, niin se ei ehkä ole aivan sama asia kuin hänen alaisensa menettämä työpaikka. Eli kuka on vapaa ja kuka vanki siinä vasta pulma.
Kommentit
Lähetä kommentti