Demokratia ja väärät isännät
Kun sosialismi hajosi, ja valtiot muuttuivat demokraattisiksi, niin kaiken olisi luullut olevan hyvin, mutta sitten muutamissa valtioissa tapahtui niin, että niitä alettiin hallita jälleen autoritäärisenä pidetyillä otteilla, ja silloin tietenkin olisi jotain pitänyt ryhtyä tekemään, mutta mitä tuo “jotain” sitten olisi ollut, on toinen asia. Kun puhutaan esimerkiksi siitä, kuinka läntisten asevoimien toiminta on tukenut monia hyvinkin autoritaarisia hallitsijoita, niin oikeastaan se, että Afganistanissa alkoi sota, sai aikaan sen, että maailma alkoi olla myötämielinen monille asioille, jotka olisivat ehkä hyvinkin kiusallisia Läntiselle Maailmalle, joka aina on ainakin muodollisesti esiintynyt demokratian puolustajana. Kuitenkin liittouma tarvitsi esimerkiksi Uzbekistanissa olevia tukikohtia siihen, että sen nopean toiminnan joukot sekä osa ilmapommituksissa käytettävästä kalustosta voi toimia tuon maan alueelta.
Tuon takia esimerkiksi paikallisia pomoja ei uskallettu lähteä suoraan kaatamaan, ja muutenkin Afganistan tarjosi loistavia jutun aiheita, jolloin nuo ehkä hyvinkin autoritaariset johtajat voitiin mukavasti unohtaa arjen harmauteen. Kuitenkin jos keskustellaan diktaattoreista tarpeellisina liittolaisina, niin silloin saatetaan ajatella, että esimerkiksi kidutusta sekä muuta vastaavaa toimintaa voidaan siirtää mukavasti noiden miesten turvallisuuspalvelujen hoidettavaksi, niin silloin tietenkin omat kädet pysyvät puhtaana, eikä tarvitse pelätä ikäviä paljastuksia.
Diktaattoreille tällainen järjestely tarjoaa tietenkin mahdollisuuden hankkia länsimaista elektroniikkaa, kuten Droneja sekä myös laitteita, joilla voidaan puhelimia kuunnella tehokkaasti. Kauko-ohjatut pienoishelikopterit voivat olla tehokkaita valvontalaitteita, joilla voidaan jopa presidentin palatsissa seurata, että tekeekö esimerkiksi poliisivoima työtään.
Eli nuo laitteet, jotka on kenties varustettu laser- sekä suunta mikrofoneilla sekä kameroilla lennähtävät langattomista latauspisteistä valvomaan kaupunkia, ja välttävät kaiken hankkimansa tiedot suoraan presidentin työpöydällä olevalle tietokoneelle. Samoin noita droneja voidaan varustaa myös esimerkiksi konekivääreillä sekä muilla aseilla, joiden avulla voidaan kaupunkia hallita pelolla. Ja tekoäly voi sitten myös kohdentaa iskut, joten tuollaisen diktaattorin täytyy vain tietää uhrin nimi, niin hän voi eliminoida kaikki poliittiset vastustajansa. Toki tällaisista asioista harvoin puhutaan. hyvin harvoin. Ja samalla mieleen tulee sellaisia demokraatteja, jotka kyllä ovat luvanneet paljon hyvää, mutta kun ovat sitten valtaan päässeet, niin hirmuhallinto on jatkunut.
Tuo lista on masentavan pitkä, ja se käsittää sellaisia nimiä kuin Robespierre, Napoleon III, Frans Joosef, Josif Stalin, Mao Tse Tung, Alexandr Lukashenko sekä Suu Kyi, jotka ovat aikoinaan luvanneet paljon hyvää, mutta valtaan päästyään ovat aloittaneet sortotoimet tai jatkaneet edeltäjiensä linjaa. Tuo lista näistä demokraateista on hyvin pitkä, kolkko sekä tunnettu.
Kaikkia niitä jotka valta on turmellut en edes tässä viitsi luetella, koska kukaan ei tuollaista listaa jaksa edes lukea, mutta itse voin sanoa että nykyaikana voi oikealla tekniikalla varustautunut diktaattori tehdä asioita, joista ennen voimme vain lukea tieteistarinoista. Yksi näistä asioista on se, että tekoälyn turvin voi teoriassa yksi henkilö hallita kokonaista valtiota käyttämällä kauko-ohjattuja asejärjestelmiä oman valtansa pönkittämiseen.
Eli jos ajatellaan esimerkiksi kuvitteellisessa “Taisteluplaneetta Galactica” esiteltyä hypoteettista “komentaja Baltaria” , joka palvelee robotteja, niin voidaan ajatella niin, että vaikka robotit ovat tietenkin kauhistuttavia vihollisia, niin ne tarvitsevat tuekseen olennon, joka kykenee luovaan ajatteluun. Robottien ongelma on siinä, että ne eivät osaa tehdä mitään luovaa, ja jos Baltar ei ole paikalla, niin robottien taktiikka on helppo arvata. Tuollainen tilanne voidaan siirtää suoraan maan pinnalla olevaan valtioon.
Robotteja kehitetään koska ne ovat turvallisia. Ne eivät yksinään kapinoi, mutta jos robottiin kytketään ihminen, niin silloin sen rooli muuttuu. Robotti saa tuolloin asian, mitä kutsutaan, tahdon, vision sekä myös produktiivisen ajattelun nimellä. Yleensä nämä asiat ryhmitellään suoraan mielikuvituksen alle. Ilman tuota asiaa meillä ei olisi innovaatioita, tekniikkaa eikä yhteiskuntamme kehittyisi muutenkaan.
Mutta tuohon asiaan liittyy yksi ikävä asia, ja se on se, mitä kutsutaan ahneuden, kostonhimon sekä väkivallan nimellä. Ihmismieli on upea asia, mutta se vain sattuu olemaan maailman mustin paikka. Itäblokki oli aikoinaan täynnä poliittisia vankeja, joita kohdeltiin ehkä hyvinkin ikävällä tavalla. Ja nuo asiat, mitä tapahtui esimerkiksi vankileireillä sekä virallisten ovien takana vainoavat ihmisiä vielä nykyäänkin. Eli kuka sitten soitti sen puhelun varmasti on monien ihmisten mielissä vielä nykyäänkin.
Kun puhutaan viidestä vuodesta jossain kopissa ilman sosiaalisia kontakteja, niin nuo asiat eivät ehkä ole mitään kovin mukavia muistoja. Ja kun itäblokkia lähdettiin muuttamaan markkinataloutta noudatettaviksi demokraattisesti hallituiksi maiksii, niin silloin tietenkin ne, joilla oli pääsy esimerkiksi teollisuuskiinteistöihin sekä länsi valuuttaan tekivät tulosta, mutta oli paljon ihmisiä jotka eivät saaneet mitään. Monien ihmisten mielestä esimerkiksi kommunistisen puolueen virkailijoita ei koskaan edes erotettu, vaan he ovat jatkaneet itäblokissa samojen tehtaiden johdossa kuin silloin aikoinaan.
Jos tuolloin oli tuttavapiirissä sosialistiseen eliittiin kuuluva henkilö, niin hän saattoi suoraan ottaa ostotarjouksen yhtiöstä mukaan työpaikalle, ja sitten maksaa tämän rekisteröintimaksun vaikka omasta pussistaan. Kyseessä oli laki, jonka mukaan yhtiössä piti olla paikallinen toimija, jotta yhtiötä ei anneta pilkkahinnalla ulkomaille. Riitti että varsinainen ostaja oli länsimainen yrittäjä, ja sitten kun maksu oli maksettu, niin tämän jälkeen pyydettiin selvitystä paikallisesta edunvalvonnasta.
Ja kuinka ollakaan tuon kommunisti pomon nimi oli papereissa aivan heti, eikä hän tuolloin ollut tietenkään minkään lautakunnan jäsen, kun hän oli eronnut tuosta tehtävästä ilmoittamalla olevansa jäävi. Tai sitten hän istui yhden päivän lautamiehenä, ja silloin tietenkin oli tarjolla paljon noita yhden päivän paikkoja, koska kommunistisesta puolueesta eroaminen tapahtui tuon menettelyn kautta. Eli riitti kun kaavakkeessa oli leima ja seuraavan päivä päivämäärä. Tuolloin tietenkin parhaat palat vietiin päältä. Mutta oliko tuo oikein, sitä sitten voidaan pohtia tuntikausia.Mutta tuolloin ihmisillä oli kiire päästä pois kommunistisen puolueen jäsen kirjoista, joten sen takia tällaiseen menettelyyn oli mahdollisuus.
Kun sosialismi hajosi, ja valtiot muuttuivat demokraattisiksi, niin kaiken olisi luullut olevan hyvin, mutta sitten muutamissa valtioissa tapahtui niin, että niitä alettiin hallita jälleen autoritäärisenä pidetyillä otteilla, ja silloin tietenkin olisi jotain pitänyt ryhtyä tekemään, mutta mitä tuo “jotain” sitten olisi ollut, on toinen asia. Kun puhutaan esimerkiksi siitä, kuinka läntisten asevoimien toiminta on tukenut monia hyvinkin autoritaarisia hallitsijoita, niin oikeastaan se, että Afganistanissa alkoi sota, sai aikaan sen, että maailma alkoi olla myötämielinen monille asioille, jotka olisivat ehkä hyvinkin kiusallisia Läntiselle Maailmalle, joka aina on ainakin muodollisesti esiintynyt demokratian puolustajana. Kuitenkin liittouma tarvitsi esimerkiksi Uzbekistanissa olevia tukikohtia siihen, että sen nopean toiminnan joukot sekä osa ilmapommituksissa käytettävästä kalustosta voi toimia tuon maan alueelta.
Tuon takia esimerkiksi paikallisia pomoja ei uskallettu lähteä suoraan kaatamaan, ja muutenkin Afganistan tarjosi loistavia jutun aiheita, jolloin nuo ehkä hyvinkin autoritaariset johtajat voitiin mukavasti unohtaa arjen harmauteen. Kuitenkin jos keskustellaan diktaattoreista tarpeellisina liittolaisina, niin silloin saatetaan ajatella, että esimerkiksi kidutusta sekä muuta vastaavaa toimintaa voidaan siirtää mukavasti noiden miesten turvallisuuspalvelujen hoidettavaksi, niin silloin tietenkin omat kädet pysyvät puhtaana, eikä tarvitse pelätä ikäviä paljastuksia.
Diktaattoreille tällainen järjestely tarjoaa tietenkin mahdollisuuden hankkia länsimaista elektroniikkaa, kuten Droneja sekä myös laitteita, joilla voidaan puhelimia kuunnella tehokkaasti. Kauko-ohjatut pienoishelikopterit voivat olla tehokkaita valvontalaitteita, joilla voidaan jopa presidentin palatsissa seurata, että tekeekö esimerkiksi poliisivoima työtään.
Eli nuo laitteet, jotka on kenties varustettu laser- sekä suunta mikrofoneilla sekä kameroilla lennähtävät langattomista latauspisteistä valvomaan kaupunkia, ja välttävät kaiken hankkimansa tiedot suoraan presidentin työpöydällä olevalle tietokoneelle. Samoin noita droneja voidaan varustaa myös esimerkiksi konekivääreillä sekä muilla aseilla, joiden avulla voidaan kaupunkia hallita pelolla. Ja tekoäly voi sitten myös kohdentaa iskut, joten tuollaisen diktaattorin täytyy vain tietää uhrin nimi, niin hän voi eliminoida kaikki poliittiset vastustajansa. Toki tällaisista asioista harvoin puhutaan. hyvin harvoin. Ja samalla mieleen tulee sellaisia demokraatteja, jotka kyllä ovat luvanneet paljon hyvää, mutta kun ovat sitten valtaan päässeet, niin hirmuhallinto on jatkunut.
Tuo lista on masentavan pitkä, ja se käsittää sellaisia nimiä kuin Robespierre, Napoleon III, Frans Joosef, Josif Stalin, Mao Tse Tung, Alexandr Lukashenko sekä Suu Kyi, jotka ovat aikoinaan luvanneet paljon hyvää, mutta valtaan päästyään ovat aloittaneet sortotoimet tai jatkaneet edeltäjiensä linjaa. Tuo lista näistä demokraateista on hyvin pitkä, kolkko sekä tunnettu.
Kaikkia niitä jotka valta on turmellut en edes tässä viitsi luetella, koska kukaan ei tuollaista listaa jaksa edes lukea, mutta itse voin sanoa että nykyaikana voi oikealla tekniikalla varustautunut diktaattori tehdä asioita, joista ennen voimme vain lukea tieteistarinoista. Yksi näistä asioista on se, että tekoälyn turvin voi teoriassa yksi henkilö hallita kokonaista valtiota käyttämällä kauko-ohjattuja asejärjestelmiä oman valtansa pönkittämiseen.
Eli jos ajatellaan esimerkiksi kuvitteellisessa “Taisteluplaneetta Galactica” esiteltyä hypoteettista “komentaja Baltaria” , joka palvelee robotteja, niin voidaan ajatella niin, että vaikka robotit ovat tietenkin kauhistuttavia vihollisia, niin ne tarvitsevat tuekseen olennon, joka kykenee luovaan ajatteluun. Robottien ongelma on siinä, että ne eivät osaa tehdä mitään luovaa, ja jos Baltar ei ole paikalla, niin robottien taktiikka on helppo arvata. Tuollainen tilanne voidaan siirtää suoraan maan pinnalla olevaan valtioon.
Robotteja kehitetään koska ne ovat turvallisia. Ne eivät yksinään kapinoi, mutta jos robottiin kytketään ihminen, niin silloin sen rooli muuttuu. Robotti saa tuolloin asian, mitä kutsutaan, tahdon, vision sekä myös produktiivisen ajattelun nimellä. Yleensä nämä asiat ryhmitellään suoraan mielikuvituksen alle. Ilman tuota asiaa meillä ei olisi innovaatioita, tekniikkaa eikä yhteiskuntamme kehittyisi muutenkaan.
Mutta tuohon asiaan liittyy yksi ikävä asia, ja se on se, mitä kutsutaan ahneuden, kostonhimon sekä väkivallan nimellä. Ihmismieli on upea asia, mutta se vain sattuu olemaan maailman mustin paikka. Itäblokki oli aikoinaan täynnä poliittisia vankeja, joita kohdeltiin ehkä hyvinkin ikävällä tavalla. Ja nuo asiat, mitä tapahtui esimerkiksi vankileireillä sekä virallisten ovien takana vainoavat ihmisiä vielä nykyäänkin. Eli kuka sitten soitti sen puhelun varmasti on monien ihmisten mielissä vielä nykyäänkin.
Kun puhutaan viidestä vuodesta jossain kopissa ilman sosiaalisia kontakteja, niin nuo asiat eivät ehkä ole mitään kovin mukavia muistoja. Ja kun itäblokkia lähdettiin muuttamaan markkinataloutta noudatettaviksi demokraattisesti hallituiksi maiksii, niin silloin tietenkin ne, joilla oli pääsy esimerkiksi teollisuuskiinteistöihin sekä länsi valuuttaan tekivät tulosta, mutta oli paljon ihmisiä jotka eivät saaneet mitään. Monien ihmisten mielestä esimerkiksi kommunistisen puolueen virkailijoita ei koskaan edes erotettu, vaan he ovat jatkaneet itäblokissa samojen tehtaiden johdossa kuin silloin aikoinaan.
Jos tuolloin oli tuttavapiirissä sosialistiseen eliittiin kuuluva henkilö, niin hän saattoi suoraan ottaa ostotarjouksen yhtiöstä mukaan työpaikalle, ja sitten maksaa tämän rekisteröintimaksun vaikka omasta pussistaan. Kyseessä oli laki, jonka mukaan yhtiössä piti olla paikallinen toimija, jotta yhtiötä ei anneta pilkkahinnalla ulkomaille. Riitti että varsinainen ostaja oli länsimainen yrittäjä, ja sitten kun maksu oli maksettu, niin tämän jälkeen pyydettiin selvitystä paikallisesta edunvalvonnasta.
Ja kuinka ollakaan tuon kommunisti pomon nimi oli papereissa aivan heti, eikä hän tuolloin ollut tietenkään minkään lautakunnan jäsen, kun hän oli eronnut tuosta tehtävästä ilmoittamalla olevansa jäävi. Tai sitten hän istui yhden päivän lautamiehenä, ja silloin tietenkin oli tarjolla paljon noita yhden päivän paikkoja, koska kommunistisesta puolueesta eroaminen tapahtui tuon menettelyn kautta. Eli riitti kun kaavakkeessa oli leima ja seuraavan päivä päivämäärä. Tuolloin tietenkin parhaat palat vietiin päältä. Mutta oliko tuo oikein, sitä sitten voidaan pohtia tuntikausia.Mutta tuolloin ihmisillä oli kiire päästä pois kommunistisen puolueen jäsen kirjoista, joten sen takia tällaiseen menettelyyn oli mahdollisuus.
Kommentit
Lähetä kommentti