Geenit eivät kerro kaikkea, mutta ne kertovat joskus asioita, joita emme halua tietää
Miten näytteiden vertailu tehdään?
Se onko DNA näyte peräisin ihmiseltä tai koiralta selvitetään verailunäytteen avulla, eli jos arkistossa ei satu olemaan koiran DNA:ta, jota voidaan verrata laboratorioon lähetettyyn näytteeseen, niin silloin saattaa lajin määritys jäädä tekemättä. Tuolloin ilmeisesti tekoäly vertaa DNA-jaksoja toisiinsa, ja sitä kautta sitten huomaa, että näytteen antaja ei ole ihminen. Tuolloin muunnelma ohjelmasta, mikä normaalisti tunnistaa sormenjälkiä vertaa DNA-jaksoja toisiinsa, ja jos näyte 1:n fenotyyppi jakso on yhteneväinen näytteen B fenotyyppi jakson kanssa, niin silloin kyseessä on samanlainen olio, mikä on antanut näytteen B.
Tuolloin käytetään kahta linjaa, joista toisessa on seulontaan tuotava näyte, ja toisessa taas sarja DNA-näytteitä, joita käytetään vertailuun. Eli näyte, mikä tuodaan ulkoa on merkitty esimerkiksi numerolla 1, ja toisessa sarjassa käytetään sitten kirjaimia. Ja jos vertailuun käytettävässä tietokannassa on enemmän kuin aakkosten verran kirjaimia, otetaan käyttöön kaksikirjaimiset merkinnät. Ensin tehdään lajin määritys. Eli tuolloin verrataan näytettä yksi näytteeseen A, jolloin saadaan selville laji, ja sen jälkeen lähdetään etsimään muita jaksoja. Tuolloin seuraavassa linjassa eli AA (tai AB, AC…) etsitään esimerkiksi jaksoa, mikä on yhteneväinen vaikkapa Alzheimerin tautia sairastavan henkilön DNA jakson kanssa.
DNA-testejä voidaan käyttää väärin
Kun tällaista tutkimusta tehdään, niin silloin kannattaa muistaa, että linja jota käytetään kontrollina sekä vertailuun täytyy kerätä henkilöistä, joiden tila on varmistettu erittäin tarkasti. Esimerkkinä voidaan mainita juuri Alzheimerin tauti, missä Alzheimer potilailta luotua DNA-näytettä voidaan käyttää vertailutietokannan luomiseen. Eli DNA voidaan varastoida myös digitaalisessa muodossa, mikä tekee siitä helpommin käytettävän. Tuolloin ensin puretaan näytteen DNA:n emäsjärjestys tietokoneen muistiin, ja sen jälkeen tietokone suorittaa vertailun käyttämällä normaalia tietokantojen vertailua.
Kuitenkin pitää muistaa se, että Alzheimerin tautia sairastava ihminen on avuton, ja siksi hän on altis hyväksikäytölle. Tuolloin pitää huomioida se, että tällaisen tiedon käsittely vaatii nimenomaan korkeaa moraalia sekä ehdotonta luotettavuutta sekä hienotunteisuutta henkilöiltä, jotka tällaista tietoa käsittelevät. He eivät saa vaarantaa ihmisten turvallisuutta jakamalla tietoa ympäriinsä ilman lupaa.
DNA auttaa seulomaan väkivaltaisia yksilöitä yhteiskunnasta.
DNA näyttää esimerkiksi perinnöllisen muutoksen aivoissa aiheuttavan geenivirheen olemassaolon. Tämän takia esimerkiksi väkivaltainen ihminen voidaan löytää yhteiskunnasta. Jos ihmisellä on väkivaltaan altistava geenivirhe, ja häntä yllytetään väkivaltaan, niin silloin voivat tulokset olla kamalia. Väkivaltaisen käytöksen laukaisee geenivirheen ja ulkoa tulevan toiminnan yhdistelmä. Tämä on todettu siten, että esimerkiksi kaikki väkivaltaisten vanhempien lapset eivät ole väkivaltaisia. Eikä geenivirhettä saa käyttää tekosyynä väkivallan hyväksymiselle.
Ihmisellä jolla on tietty geenivirhe on suurempi alttius olla väkivaltainen kuin niillä, joilla ei tätä virhettä ole. Tuon geenivirheen löytämiseen voidaan käyttää DNA-testejä, joita otetaan väkivaltaan tai toistuvasti väkivaltaan syyllistyneistä vangeilta, jotta syy tähän käytökseen löytyy. Eli onko olemassa joku tietty juoste DNA:ssa, mikä saa ihmisen turvautumaan kovaan väkivaltaan kerran toisensa jälkeen?
DNA ja moraali
Joten sen takia tutkijoiden pitää muistaa tässä työssä korkea moraali, koska esimerkiksi jos ajatellaan että sarjamurhaajan aivojen rakenteessa olevan muutoksen aiheuttamaa geenivirhettä lähdetään etsimään, niin tietenkin sarjamurhaajien DNA:ta voidaan käyttää tällaisen vertailun luomiseen.
Silloin tätä tietoa hyväksi käyttäen voi joku sitten manipuloida sarjamurhaajaa iskemään esimerkiksi poliittiseen kohteeseen. Tuollaisen asian takia pitää jokaisen tätä työtä tekevän muistaa vaitiolo sekä myös se, että jos jonkun henkilön näytteestä löytyy tuollainen geenivirhe, niin kannattaako tätä asiaa mainita kyseiselle henkilölle, koska se voi laukaista asioita, mitä emme varmasti halua kohdata. Kuitenkin tällaisessa tilanteessa pitää informoida viranomaisia tällaisesta löydöstä, ja sitten esimerkiksi Keskusrikospoliisi sekä mielenterveyden ja oikeudenkäytön ammattilaiset arvioivat jatkotoimenpiteiden tarpeellisuuden tapauskohtaisesti.
Mikäli halutaan katsoa geeneistä esimerkiksi sitä, että onko ihminen iltavirkku tai aamu-ihminen, niin silloin kyllä mennään vähän ruohikolle. Tuolloin nimittäin puhutaan ihmisen käytöksestä mikä ainakin osittain on opittua. Ruokavalio näkyy myös muista asioista kuin geeneistä, eli soluihin varastoituneiden ravinto- tai muiden kuona-aineiden kuten rasvan avulla voidaan tehdä päätelmiä siitä, mitä ihminen syö, mutta muuten noita asioita ei varmasti näe geenitesteistä. DNA ei näytä kuitenkaan esimerkiksi onnettomuuksista tulleita vammoja tai muita asioita, jotka eivät johdu geeneistä. Eikä DNA näytä sitä, että millä tavoin henkilöä on kasvatettu.
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2019/11/12/lahetimme-koiran-ja-ihmisen-dnata-suomalaisille-geenitestiyrityksille
Miten näytteiden vertailu tehdään?
Se onko DNA näyte peräisin ihmiseltä tai koiralta selvitetään verailunäytteen avulla, eli jos arkistossa ei satu olemaan koiran DNA:ta, jota voidaan verrata laboratorioon lähetettyyn näytteeseen, niin silloin saattaa lajin määritys jäädä tekemättä. Tuolloin ilmeisesti tekoäly vertaa DNA-jaksoja toisiinsa, ja sitä kautta sitten huomaa, että näytteen antaja ei ole ihminen. Tuolloin muunnelma ohjelmasta, mikä normaalisti tunnistaa sormenjälkiä vertaa DNA-jaksoja toisiinsa, ja jos näyte 1:n fenotyyppi jakso on yhteneväinen näytteen B fenotyyppi jakson kanssa, niin silloin kyseessä on samanlainen olio, mikä on antanut näytteen B.
Tuolloin käytetään kahta linjaa, joista toisessa on seulontaan tuotava näyte, ja toisessa taas sarja DNA-näytteitä, joita käytetään vertailuun. Eli näyte, mikä tuodaan ulkoa on merkitty esimerkiksi numerolla 1, ja toisessa sarjassa käytetään sitten kirjaimia. Ja jos vertailuun käytettävässä tietokannassa on enemmän kuin aakkosten verran kirjaimia, otetaan käyttöön kaksikirjaimiset merkinnät. Ensin tehdään lajin määritys. Eli tuolloin verrataan näytettä yksi näytteeseen A, jolloin saadaan selville laji, ja sen jälkeen lähdetään etsimään muita jaksoja. Tuolloin seuraavassa linjassa eli AA (tai AB, AC…) etsitään esimerkiksi jaksoa, mikä on yhteneväinen vaikkapa Alzheimerin tautia sairastavan henkilön DNA jakson kanssa.
DNA-testejä voidaan käyttää väärin
Kun tällaista tutkimusta tehdään, niin silloin kannattaa muistaa, että linja jota käytetään kontrollina sekä vertailuun täytyy kerätä henkilöistä, joiden tila on varmistettu erittäin tarkasti. Esimerkkinä voidaan mainita juuri Alzheimerin tauti, missä Alzheimer potilailta luotua DNA-näytettä voidaan käyttää vertailutietokannan luomiseen. Eli DNA voidaan varastoida myös digitaalisessa muodossa, mikä tekee siitä helpommin käytettävän. Tuolloin ensin puretaan näytteen DNA:n emäsjärjestys tietokoneen muistiin, ja sen jälkeen tietokone suorittaa vertailun käyttämällä normaalia tietokantojen vertailua.
Kuitenkin pitää muistaa se, että Alzheimerin tautia sairastava ihminen on avuton, ja siksi hän on altis hyväksikäytölle. Tuolloin pitää huomioida se, että tällaisen tiedon käsittely vaatii nimenomaan korkeaa moraalia sekä ehdotonta luotettavuutta sekä hienotunteisuutta henkilöiltä, jotka tällaista tietoa käsittelevät. He eivät saa vaarantaa ihmisten turvallisuutta jakamalla tietoa ympäriinsä ilman lupaa.
DNA auttaa seulomaan väkivaltaisia yksilöitä yhteiskunnasta.
DNA näyttää esimerkiksi perinnöllisen muutoksen aivoissa aiheuttavan geenivirheen olemassaolon. Tämän takia esimerkiksi väkivaltainen ihminen voidaan löytää yhteiskunnasta. Jos ihmisellä on väkivaltaan altistava geenivirhe, ja häntä yllytetään väkivaltaan, niin silloin voivat tulokset olla kamalia. Väkivaltaisen käytöksen laukaisee geenivirheen ja ulkoa tulevan toiminnan yhdistelmä. Tämä on todettu siten, että esimerkiksi kaikki väkivaltaisten vanhempien lapset eivät ole väkivaltaisia. Eikä geenivirhettä saa käyttää tekosyynä väkivallan hyväksymiselle.
Ihmisellä jolla on tietty geenivirhe on suurempi alttius olla väkivaltainen kuin niillä, joilla ei tätä virhettä ole. Tuon geenivirheen löytämiseen voidaan käyttää DNA-testejä, joita otetaan väkivaltaan tai toistuvasti väkivaltaan syyllistyneistä vangeilta, jotta syy tähän käytökseen löytyy. Eli onko olemassa joku tietty juoste DNA:ssa, mikä saa ihmisen turvautumaan kovaan väkivaltaan kerran toisensa jälkeen?
DNA ja moraali
Joten sen takia tutkijoiden pitää muistaa tässä työssä korkea moraali, koska esimerkiksi jos ajatellaan että sarjamurhaajan aivojen rakenteessa olevan muutoksen aiheuttamaa geenivirhettä lähdetään etsimään, niin tietenkin sarjamurhaajien DNA:ta voidaan käyttää tällaisen vertailun luomiseen.
Silloin tätä tietoa hyväksi käyttäen voi joku sitten manipuloida sarjamurhaajaa iskemään esimerkiksi poliittiseen kohteeseen. Tuollaisen asian takia pitää jokaisen tätä työtä tekevän muistaa vaitiolo sekä myös se, että jos jonkun henkilön näytteestä löytyy tuollainen geenivirhe, niin kannattaako tätä asiaa mainita kyseiselle henkilölle, koska se voi laukaista asioita, mitä emme varmasti halua kohdata. Kuitenkin tällaisessa tilanteessa pitää informoida viranomaisia tällaisesta löydöstä, ja sitten esimerkiksi Keskusrikospoliisi sekä mielenterveyden ja oikeudenkäytön ammattilaiset arvioivat jatkotoimenpiteiden tarpeellisuuden tapauskohtaisesti.
Mikäli halutaan katsoa geeneistä esimerkiksi sitä, että onko ihminen iltavirkku tai aamu-ihminen, niin silloin kyllä mennään vähän ruohikolle. Tuolloin nimittäin puhutaan ihmisen käytöksestä mikä ainakin osittain on opittua. Ruokavalio näkyy myös muista asioista kuin geeneistä, eli soluihin varastoituneiden ravinto- tai muiden kuona-aineiden kuten rasvan avulla voidaan tehdä päätelmiä siitä, mitä ihminen syö, mutta muuten noita asioita ei varmasti näe geenitesteistä. DNA ei näytä kuitenkaan esimerkiksi onnettomuuksista tulleita vammoja tai muita asioita, jotka eivät johdu geeneistä. Eikä DNA näytä sitä, että millä tavoin henkilöä on kasvatettu.
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2019/11/12/lahetimme-koiran-ja-ihmisen-dnata-suomalaisille-geenitestiyrityksille
Kommentit
Lähetä kommentti