Mitä on liberaali, eli onko kyseessä vain talouspolitiikka, missä valtio ohjaa yksilöä sekä yksityistä sektoria mahdollisimman vähän?
Mitä on liberaali, eli onko kyseessä vain talouspolitiikka, missä valtio ohjaa yksilöä sekä yksityistä sektoria mahdollisimman vähän?
Vapaus on asia, mikä varmasti monta kertaa käsitetään väärin. Se ymmärretään oikeastaan vain oikeutena katsoa pornoa televisiosta, jos se ei muita ihmisiä häiritse, eli siinä sitten on se, mitä vapaus on joillekin ihmisille. Vapaus on joillekin ihmisille liberaali asia, mikä sitten oikeastaan on vain sellaista liberaalia toimintaa, missä sanan “liberaali” merkitys jää mainitsematta. Ihmiset unohtavat, että liberaali tarkoittaa tietynlaista markkinatalous mallia, missä ihmisten oikeutta omistaa tuotteita ei mitenkään rajoiteta, ja tuota mallia vastustetaan usein siksi, että joidenkin ihmisten mielestä noiden huippu rikkaiden ihmisten pitäisi jakaa omaisuuttaan muille.
Vastaväite tähän asiaan on se, että kukin joutuu leipänsä itse tienaamaan, ja että jokaisella on mahdollisuus rikastua, kunhan vain lukee kirjan “Kuinka tullaan miljonääriksi”, ja tämän kirjan on kirjoittanut Donald Trump, että siitä sitten vain kirjakauppaan ostamaan painavaa asiaa luettavaksi, ja ehkä joku näillä neuvoilla onnistuu sitten hankkimaan oman pilvenpiirtäjän Manhattanilta. Ja muistakaa että kirjan kirjoittaja pääsi USA:n presidentiksi, joten siinä on mies, joka ei tyhjiä puhu.
Kun puhutaan siitä, että jokaisella ihmisellä on mahdollisuus rikastua, niin silloin tietenkin unohdetaan se, että liiketoiminnan onnistumisen kannalta verkosto sekä tunnettavuus ovat avainasemassa. Normaalin työläisen ryhtyessä yrittäjäksi ongelmia tulee siitä, että he tuntevat vääriä ihmisiä. He tuntevat niitä “kivoja kavereita”, joiden kanssa on kiva tehdä työtä, mutta heiltä puuttuu täysin ne suhteet, joita yrittäjä tarvitsee saadakseen tilauksia. Eli he eivät tunne ketään, joka päättää alihankkijoiden valinnasta, ja sen takia moni start-up yritys joutuu vaikeuksiin. Joten onko todella niin että toimitusjohtajan lapsella, joka tuntee kaikki muut johtajat on yhtä hyvät mahdollisuudet yrittää ja tulla yrityksen kautta miljonäärien kerhoon.
Tai onhan suomessa tietenkin esimerkiksi Rytsölän tapaus, missä nuoret ICT-alan kautta rikastuneet veljekset ajelivat Lamborghinilla pitkin katuja, ja aiheuttivat tietenkin harmaita hiuksia muille miljonääreille. Rytsölän veljesten ongelma oli se, että he olivat hyvin nuoria, eikä heitä oltu vielä koulittu yritysmaailman harmauteen, missä kaikkien piti ajaa mersulla ja pukeutua harmaaseen kokopukuun. Ja tietenkin tuo heidän hieman epäsovinnainen tyylinsä sai aikaan sen, että muutama martini meni väärään kurkkuun, ja samalla tietenkin vanhan kaartin johtajat pelkäsivät, että heidän salaisuuksiaan päätyy vääriin korviin, kun tuo huikenteleva kaksikko saapui paikalle hiukan epätavallisella autolla ja muusta väestä poikkeavasti pukeutuneena.
Mutta palataan taas liberaaleihin ihmisiin.Jos liberaalia ihmistä ajatellaan lähemmin, niin se mitä tämä vapaata tai vapauksia kannattava ihminen oikeastaan sanalla “liberaali” tarkoittaa ei oikein koskaan avaudu. Ihmisten mielestä on hienoa olla liberaali, ja tähän asiaan liitetään tietenkin kaiken maailman asioiden hyväksyminen, mutta samalla unohdetaan että liberaali tarkoittaa sitä, että ihmisellä on oikeus ansaita niin paljon rahaa, kuin hän haluaa tai kykenee ansaitsemaan.
Ja samalla ei muisteta, että maailman ykkös liberaalit ovat siis Paul Wolfowitz sekä George H.W Bush, jotka ideoivat pienen sodan, jotta saisivat muutkin ihmiset vakuuttumaan siitä, että liberaali on ainoastaan hyvä asia. Se että liberaali talouspolitiikka sallii rahan ansaitsemisen kaikilla keinoilla, kunhan ne ovat laillisia, merkitsee sitä, että esimerkiksi osa poliisilaitosta sekä sotaväkeä yksityistetään, ja se tietenkin tarkoittaa sitä, että valtion ei tarvitse esimerkiksi ilmoittaa noiden toimijoiden operaatioissa tulleita tappioita, mikä auttaa poliitikkoja nousemaan valtaan sekä iloitsemaan uudesta liberaalista ajasta.
Liberaaliin talouspolitiikkaan kuuluu se, että valtion rooli yksilön elämän kontrollina on oikeastaan minimaalinen. Valtio hoitaa vain välttämättömän poliisi, pelastus sekä sairaalapalvelut, samoin osa koulutuksesta on tietenkin maksutonta, koska ihmisten pitää tietenkin osata lukea.
Se mitä liberalismi on, on oikeastaan varsin mutkattomasti talouspolitiikkaa. Se että ihmiset ovat joko yrittäjiä tai valtion työntekijöitä on tuossa järjestelmässä itsestään selvä asia. Yksityisen sektorin toiminta voidaan perustaa osuuskuntien aatteelle, mikä tarkoittaa, että osan yhtiöistä omistaa työntekijoiden osuuskunta, osan taas osakkeenomistajat. Ja näillä toimijoilla voi olla esimerkiksi kummallakin 45% omistajuus, mikä tarkoittaa että yhdessä nämä toimijat omistavat 90% yhtiöistä.
Ja vaa-an kielenä toimii sitten esimerkiksi asiantuntijaorganisaatio, joka rakentaa muutaman toimintamallin siitä, mitä yhtiön pitäisi tehdä ensi vuotena, ja sitten näistä malleista äänestetään hallintoneuvostossa. Se mikä tekee esimerkiksi työläisten osallistumisesta yhtiön päätöksentekoon suotavan olisi se, että tuolloin he eivät voisi siirtää kaikkea vastuuta suoraan yrityksen johdolle. Kuitenkin tuo asia on jostain syystä hyvin kipeä sekä arka asia.
Liberalismi ei ole sitä, että valtio ohjaa yrityksiä. Yksityisellä sektorilla kysyntä määrää sen, että onko yhtiö elinvoimainen vai ei. Jos yhtiö ei saa tilauksia, niin silloin sen kohtalona on karsiutua pois luonnonvalinnan seurauksena, eli markkinavoimien avulla hoidetaan se, että yhtiöt sekä niiden toimintaympäristö pysyvät terveinä. Jos yhtiö ei kykene täyttämään velvollisuuksiaan, niin silloin seurauksena on asiakkaiden katoaminen sekä konkurssi.
Valtion tehtävä on asettaa raamit yhtiölle, ja yhtiön tehtävä on hankkia itse omat asiakkaansa, eli jos asiakkaita ei löydy, niin sitten on edessä konkurssi. Valtio ei siis ohjaa yhtiön toimintaa mitenkään, jos se ei riko lakia. Seuraava tapaus on pelkkää fiktiota, eli sillä ei ole yhteyttä todelliseen elämään. Mutta sen tässä esimerkkinä mainitsen siitä, miten korjaamaton ongelma voi aiheuttaa valtavia laskuja, kun jos asia olisi korjattu, niin kustannukset olisivat olleet hiukan pienemmät.
Yrityksen tehtävänä on tehdä voittoa sen omistajille, eikä se miten voittoa tehdään ole mitenkään määritelty, mutta ongelma liberaalissa mallissa on se, että joskus aina noita tekoja kasaantuu. Sitten kun lain reuna ylitetty, niin seuraa sitten se, että putous on sitä jyrkempi ja se tapahtuu korkeammalta, kuin jos joku olisi vähän neuvonut tai käskenyt korjata esimerkiksi jonkun putken, josta valuu 3000 litraa lipeää vesistöön.
Mutta tarkastaja käy vain harvoin, ja jos hän ei huomaa katsoa kaikkea, niin mitä sitten jos lipeä kulkee syöpyneen putken läpi? Sen voi korjata ensi vuonna, eikä siitä viimeksikään mitään vahinkoja tule. Ja miksi tehdä ilmoitusta siitä, että tarkastaja on huolimaton? Ei kenenkään tarvitse itseään syyttää, eikä tarkastajan tarvitse häiritä tuotantoa turhaan. Käyntikertojen määrässä minimitaso riittää. Mutta sitten tietenkin jos putki olisi vaihdettu ajallaan, niin ehkä silloin ei tarvitse poistaa 3000 litraa lipeää vesistöstä, vaan olisi voitu selvitä pienellä katkolla, ja putken hinnalla.
Vapaus on asia, mikä varmasti monta kertaa käsitetään väärin. Se ymmärretään oikeastaan vain oikeutena katsoa pornoa televisiosta, jos se ei muita ihmisiä häiritse, eli siinä sitten on se, mitä vapaus on joillekin ihmisille. Vapaus on joillekin ihmisille liberaali asia, mikä sitten oikeastaan on vain sellaista liberaalia toimintaa, missä sanan “liberaali” merkitys jää mainitsematta. Ihmiset unohtavat, että liberaali tarkoittaa tietynlaista markkinatalous mallia, missä ihmisten oikeutta omistaa tuotteita ei mitenkään rajoiteta, ja tuota mallia vastustetaan usein siksi, että joidenkin ihmisten mielestä noiden huippu rikkaiden ihmisten pitäisi jakaa omaisuuttaan muille.
Vastaväite tähän asiaan on se, että kukin joutuu leipänsä itse tienaamaan, ja että jokaisella on mahdollisuus rikastua, kunhan vain lukee kirjan “Kuinka tullaan miljonääriksi”, ja tämän kirjan on kirjoittanut Donald Trump, että siitä sitten vain kirjakauppaan ostamaan painavaa asiaa luettavaksi, ja ehkä joku näillä neuvoilla onnistuu sitten hankkimaan oman pilvenpiirtäjän Manhattanilta. Ja muistakaa että kirjan kirjoittaja pääsi USA:n presidentiksi, joten siinä on mies, joka ei tyhjiä puhu.
Kun puhutaan siitä, että jokaisella ihmisellä on mahdollisuus rikastua, niin silloin tietenkin unohdetaan se, että liiketoiminnan onnistumisen kannalta verkosto sekä tunnettavuus ovat avainasemassa. Normaalin työläisen ryhtyessä yrittäjäksi ongelmia tulee siitä, että he tuntevat vääriä ihmisiä. He tuntevat niitä “kivoja kavereita”, joiden kanssa on kiva tehdä työtä, mutta heiltä puuttuu täysin ne suhteet, joita yrittäjä tarvitsee saadakseen tilauksia. Eli he eivät tunne ketään, joka päättää alihankkijoiden valinnasta, ja sen takia moni start-up yritys joutuu vaikeuksiin. Joten onko todella niin että toimitusjohtajan lapsella, joka tuntee kaikki muut johtajat on yhtä hyvät mahdollisuudet yrittää ja tulla yrityksen kautta miljonäärien kerhoon.
Tai onhan suomessa tietenkin esimerkiksi Rytsölän tapaus, missä nuoret ICT-alan kautta rikastuneet veljekset ajelivat Lamborghinilla pitkin katuja, ja aiheuttivat tietenkin harmaita hiuksia muille miljonääreille. Rytsölän veljesten ongelma oli se, että he olivat hyvin nuoria, eikä heitä oltu vielä koulittu yritysmaailman harmauteen, missä kaikkien piti ajaa mersulla ja pukeutua harmaaseen kokopukuun. Ja tietenkin tuo heidän hieman epäsovinnainen tyylinsä sai aikaan sen, että muutama martini meni väärään kurkkuun, ja samalla tietenkin vanhan kaartin johtajat pelkäsivät, että heidän salaisuuksiaan päätyy vääriin korviin, kun tuo huikenteleva kaksikko saapui paikalle hiukan epätavallisella autolla ja muusta väestä poikkeavasti pukeutuneena.
Mutta palataan taas liberaaleihin ihmisiin.Jos liberaalia ihmistä ajatellaan lähemmin, niin se mitä tämä vapaata tai vapauksia kannattava ihminen oikeastaan sanalla “liberaali” tarkoittaa ei oikein koskaan avaudu. Ihmisten mielestä on hienoa olla liberaali, ja tähän asiaan liitetään tietenkin kaiken maailman asioiden hyväksyminen, mutta samalla unohdetaan että liberaali tarkoittaa sitä, että ihmisellä on oikeus ansaita niin paljon rahaa, kuin hän haluaa tai kykenee ansaitsemaan.
Ja samalla ei muisteta, että maailman ykkös liberaalit ovat siis Paul Wolfowitz sekä George H.W Bush, jotka ideoivat pienen sodan, jotta saisivat muutkin ihmiset vakuuttumaan siitä, että liberaali on ainoastaan hyvä asia. Se että liberaali talouspolitiikka sallii rahan ansaitsemisen kaikilla keinoilla, kunhan ne ovat laillisia, merkitsee sitä, että esimerkiksi osa poliisilaitosta sekä sotaväkeä yksityistetään, ja se tietenkin tarkoittaa sitä, että valtion ei tarvitse esimerkiksi ilmoittaa noiden toimijoiden operaatioissa tulleita tappioita, mikä auttaa poliitikkoja nousemaan valtaan sekä iloitsemaan uudesta liberaalista ajasta.
Liberaaliin talouspolitiikkaan kuuluu se, että valtion rooli yksilön elämän kontrollina on oikeastaan minimaalinen. Valtio hoitaa vain välttämättömän poliisi, pelastus sekä sairaalapalvelut, samoin osa koulutuksesta on tietenkin maksutonta, koska ihmisten pitää tietenkin osata lukea.
Se mitä liberalismi on, on oikeastaan varsin mutkattomasti talouspolitiikkaa. Se että ihmiset ovat joko yrittäjiä tai valtion työntekijöitä on tuossa järjestelmässä itsestään selvä asia. Yksityisen sektorin toiminta voidaan perustaa osuuskuntien aatteelle, mikä tarkoittaa, että osan yhtiöistä omistaa työntekijoiden osuuskunta, osan taas osakkeenomistajat. Ja näillä toimijoilla voi olla esimerkiksi kummallakin 45% omistajuus, mikä tarkoittaa että yhdessä nämä toimijat omistavat 90% yhtiöistä.
Ja vaa-an kielenä toimii sitten esimerkiksi asiantuntijaorganisaatio, joka rakentaa muutaman toimintamallin siitä, mitä yhtiön pitäisi tehdä ensi vuotena, ja sitten näistä malleista äänestetään hallintoneuvostossa. Se mikä tekee esimerkiksi työläisten osallistumisesta yhtiön päätöksentekoon suotavan olisi se, että tuolloin he eivät voisi siirtää kaikkea vastuuta suoraan yrityksen johdolle. Kuitenkin tuo asia on jostain syystä hyvin kipeä sekä arka asia.
Liberalismi ei ole sitä, että valtio ohjaa yrityksiä. Yksityisellä sektorilla kysyntä määrää sen, että onko yhtiö elinvoimainen vai ei. Jos yhtiö ei saa tilauksia, niin silloin sen kohtalona on karsiutua pois luonnonvalinnan seurauksena, eli markkinavoimien avulla hoidetaan se, että yhtiöt sekä niiden toimintaympäristö pysyvät terveinä. Jos yhtiö ei kykene täyttämään velvollisuuksiaan, niin silloin seurauksena on asiakkaiden katoaminen sekä konkurssi.
Valtion tehtävä on asettaa raamit yhtiölle, ja yhtiön tehtävä on hankkia itse omat asiakkaansa, eli jos asiakkaita ei löydy, niin sitten on edessä konkurssi. Valtio ei siis ohjaa yhtiön toimintaa mitenkään, jos se ei riko lakia. Seuraava tapaus on pelkkää fiktiota, eli sillä ei ole yhteyttä todelliseen elämään. Mutta sen tässä esimerkkinä mainitsen siitä, miten korjaamaton ongelma voi aiheuttaa valtavia laskuja, kun jos asia olisi korjattu, niin kustannukset olisivat olleet hiukan pienemmät.
Yrityksen tehtävänä on tehdä voittoa sen omistajille, eikä se miten voittoa tehdään ole mitenkään määritelty, mutta ongelma liberaalissa mallissa on se, että joskus aina noita tekoja kasaantuu. Sitten kun lain reuna ylitetty, niin seuraa sitten se, että putous on sitä jyrkempi ja se tapahtuu korkeammalta, kuin jos joku olisi vähän neuvonut tai käskenyt korjata esimerkiksi jonkun putken, josta valuu 3000 litraa lipeää vesistöön.
Mutta tarkastaja käy vain harvoin, ja jos hän ei huomaa katsoa kaikkea, niin mitä sitten jos lipeä kulkee syöpyneen putken läpi? Sen voi korjata ensi vuonna, eikä siitä viimeksikään mitään vahinkoja tule. Ja miksi tehdä ilmoitusta siitä, että tarkastaja on huolimaton? Ei kenenkään tarvitse itseään syyttää, eikä tarkastajan tarvitse häiritä tuotantoa turhaan. Käyntikertojen määrässä minimitaso riittää. Mutta sitten tietenkin jos putki olisi vaihdettu ajallaan, niin ehkä silloin ei tarvitse poistaa 3000 litraa lipeää vesistöstä, vaan olisi voitu selvitä pienellä katkolla, ja putken hinnalla.
Kommentit
Lähetä kommentti