30 vuotta sitten Saksa yhdistyi, mutta olemmeko oppineet että demokratia ei ole itsestäänselvyys?
“Ne ihmiset jotka syntyivät sinä vuonna kun muuri murtui Berliinin yössä ovat vasta nyt päättämässä koulunsa, jos ovat yliopistoissa lukeneet.”
Takana on 30 vuotta rauhaa ja sotaa. 30 vuotta demokratiaa ja dollareita sekä suuria aatteita ja ihmisiä, jotka uskoivat asiaansa. 30 vuotta sitten Berliinin muuri kaatui, ja Itä-Euroopan sosialistiset maat muuttuivat demokraattisiksi. Ja nyt sitten kaikki olivat onnellisia. Kunnes huomattiin, että aatteet ja asenteet sekä muistot eivät noin vain katoa. Jos ajatellaan sitä, että valtio muuttuu demokraattiseksi, niin silloin unohdetaan se, että sananvapaus, mikä on demokratian tärkein kulmakivi on asia, mikä tuo eteen myös mielipiteitä, jotka ovat sen vastaisia kuin mihin itse uskomme.
Eli meidän pitää vain sietää asioita, joita emme koskaan ennen ole joutuneet kohtaamaan. Sosiaalinen media on tuonut eteen tilanteen, missä jokainen ihminen voi julkaista melkein mitä haluaa, ja sen takia olemme kohdanneet tilanteen, missä myös meille ennestään pyhiä arvoja on alettu arvostella myös tavalla mihin ei olla totuttu.
Enää ei päätoimittaja muotoile tekstiä uudelleen, vaan se saattaa levitä netissä monta tuntia vaikka sensorit yrittävät sitä poistaa, ja esimerkiksi kuvakaappausten kohdalla tekoäly ei kykene täysin löytämään yhtäläisyyksiä siinä olevan kuvan ja julkaistun tekstin välillä. Tämän takia vaikka joku teksti olisi netissä vain muutamia minuutteja saattaa se levitä monille muille kanaville, ja vaikka se poistetaan hyvin nopeasti, niin vahinko on jo tapahtunut.
Tietenkin nettikirjoittelussa on myös rajansa, eli itse kyllä ymmärrän, jos esimerkiksi täysin henkilöön kohdistuvaa loukkaavaa kirjoittamista karsitaan. Tai oikeastaan on tietenkin ihmisiä, joista on täysin oikein, jos demokratian nimessä jonkun ihmisen elämää aletaan pilata, ja hänestä tehdään joku meemi. Ja jos joku on meemin kanssa, niin hän saa kokea kuinka maan kovimmat trollaajat käyvät häneen kiinni.
Eli silloin voi jokaisessa kaveripiirissä olla vahtikoira, joka valvoo että ne joista ei joukon kingi pidä jätetään myös sosiaalisessa mediassa omaan arvoonsa, tai sitten jengin kunkku ottaa karkit pois, eikä ihminen joka miellyttää johtajaansa koskaan jää joukon ulkopuolelle. Samoin vaikeneminen tietenkin auttaa pääsemään sellaiseen joukkoon, jota ei suru paina. Tuolloin noudatetaan samaa mallia kuin ennen, mutta nyt tietenkin kyseessä on virtuaalinen valvonta, mikä tekee asiasta miellyttävämmän, kun valvoja voi istua omassa huoneessaan eikä hänen tarvitse käydä kaikkia paikkoja läpi, jotta voi katsoa sitä, kuka on kenenkin kanssa.
Mutta palataan taas sitten siihen demokratiaan, joka aiheuttaa tietenkin joukon ongelmia, koska demokratiassa sekä sen edustuksellisessa muodossa eli tasavallassa pitää vallankäyttäjän välillä miellyttää myös tavallisia ihmisiä. Joten silloin pitää olla jotain mitä luvataan, kun edessä on parlamenttivaalit. Ja silloin kun on luvattu jotain, niin lupaus pitää voida panna täytäntöön. Eli lupausta ennen kannattaa luvatun toiminnan seuraus analysoida tarkasti, jotta tulos olisi oikeasti myönteinen. Samoin kannattaa miettiä sitä, mitä muuta tuli sanottua, koska itselle tärkeä ja rakas asia, mitä henkilö itse on pitänyt pääasiallisena teemanaan saattaa olla omien äänestäjien mielestä taka-alalla oleva juttu, ja siitä saattaa tulla ristiriitoja.
Demokratian historia itäisessä euroopassa Toisen Maailmansodan jälkeen on lyhyt. Ne ihmiset jotka syntyivät sinä vuonna kun muuri murtui Berliinin yössä ovat vasta nyt päättämässä koulunsa, jos ovat yliopistoissa lukeneet. Ja monille ihmisille demokratia on ikään kuin itsestäänselvyys, stabiili asia mikä automaattisesti tuo hyviä ja kauniita juttuja ihmisten elämään, mikä voisi olla totta. Mutta demokratia on hallintomalli, eikä suinkaan aate tai ideologia.
Tai otetaan alusta. demokratia on aluksi aate sekä ideologia, jota kannattaa tavoitella. Mutta kun demokratiasta tulee osa perustuslakia, niin se muuttuu valtion hallinnon osaksi. Ja oikeastaan kaikki demokratiat ovat tasavaltoja, joissa tavallinen ihminen pääsee valitsemaan niitä ihmisiä, jotka tekevät päätöksiä hänen puolestaan. Mutta onhan tuo parempi kuin poliisivaltio, missä ihmisiä pidätetään keskellä yötä, kun he ovat haukkuneet valtion päällikön kravattia.
Kun valtio on sitten muuttunut demokraattiseksi, niin demokratian sisään kasvaa uusia ideologioita. Ja osa noista ideologioista pitää sisällään asioita, joista osa on toisilleen vieraita, kuten aikoinaan viisaiden miesten eli filosofien joukko sanoisi. Demokratia ei ole itsestäänselvyys. Sitä pitää kehittää, eikä sillä asenteella että äänestäminen ei kiinnosta tai että “en pidä politiikasta, joten en äänestänyt” ainakaan mitään hyvää seuraa. Joku aina käy antamassa äänensä uurnalla, ja matala äänestysprosentti suosii kovan linjan henkilöitä, jotka saavat omat kannattajansa liikkeelle. Joten tätäkin asiaa kannattaa ryhtyä miettimään ihan omilla aivosoluilla.
“Ne ihmiset jotka syntyivät sinä vuonna kun muuri murtui Berliinin yössä ovat vasta nyt päättämässä koulunsa, jos ovat yliopistoissa lukeneet.”
Takana on 30 vuotta rauhaa ja sotaa. 30 vuotta demokratiaa ja dollareita sekä suuria aatteita ja ihmisiä, jotka uskoivat asiaansa. 30 vuotta sitten Berliinin muuri kaatui, ja Itä-Euroopan sosialistiset maat muuttuivat demokraattisiksi. Ja nyt sitten kaikki olivat onnellisia. Kunnes huomattiin, että aatteet ja asenteet sekä muistot eivät noin vain katoa. Jos ajatellaan sitä, että valtio muuttuu demokraattiseksi, niin silloin unohdetaan se, että sananvapaus, mikä on demokratian tärkein kulmakivi on asia, mikä tuo eteen myös mielipiteitä, jotka ovat sen vastaisia kuin mihin itse uskomme.
Eli meidän pitää vain sietää asioita, joita emme koskaan ennen ole joutuneet kohtaamaan. Sosiaalinen media on tuonut eteen tilanteen, missä jokainen ihminen voi julkaista melkein mitä haluaa, ja sen takia olemme kohdanneet tilanteen, missä myös meille ennestään pyhiä arvoja on alettu arvostella myös tavalla mihin ei olla totuttu.
Enää ei päätoimittaja muotoile tekstiä uudelleen, vaan se saattaa levitä netissä monta tuntia vaikka sensorit yrittävät sitä poistaa, ja esimerkiksi kuvakaappausten kohdalla tekoäly ei kykene täysin löytämään yhtäläisyyksiä siinä olevan kuvan ja julkaistun tekstin välillä. Tämän takia vaikka joku teksti olisi netissä vain muutamia minuutteja saattaa se levitä monille muille kanaville, ja vaikka se poistetaan hyvin nopeasti, niin vahinko on jo tapahtunut.
Tietenkin nettikirjoittelussa on myös rajansa, eli itse kyllä ymmärrän, jos esimerkiksi täysin henkilöön kohdistuvaa loukkaavaa kirjoittamista karsitaan. Tai oikeastaan on tietenkin ihmisiä, joista on täysin oikein, jos demokratian nimessä jonkun ihmisen elämää aletaan pilata, ja hänestä tehdään joku meemi. Ja jos joku on meemin kanssa, niin hän saa kokea kuinka maan kovimmat trollaajat käyvät häneen kiinni.
Eli silloin voi jokaisessa kaveripiirissä olla vahtikoira, joka valvoo että ne joista ei joukon kingi pidä jätetään myös sosiaalisessa mediassa omaan arvoonsa, tai sitten jengin kunkku ottaa karkit pois, eikä ihminen joka miellyttää johtajaansa koskaan jää joukon ulkopuolelle. Samoin vaikeneminen tietenkin auttaa pääsemään sellaiseen joukkoon, jota ei suru paina. Tuolloin noudatetaan samaa mallia kuin ennen, mutta nyt tietenkin kyseessä on virtuaalinen valvonta, mikä tekee asiasta miellyttävämmän, kun valvoja voi istua omassa huoneessaan eikä hänen tarvitse käydä kaikkia paikkoja läpi, jotta voi katsoa sitä, kuka on kenenkin kanssa.
Mutta palataan taas sitten siihen demokratiaan, joka aiheuttaa tietenkin joukon ongelmia, koska demokratiassa sekä sen edustuksellisessa muodossa eli tasavallassa pitää vallankäyttäjän välillä miellyttää myös tavallisia ihmisiä. Joten silloin pitää olla jotain mitä luvataan, kun edessä on parlamenttivaalit. Ja silloin kun on luvattu jotain, niin lupaus pitää voida panna täytäntöön. Eli lupausta ennen kannattaa luvatun toiminnan seuraus analysoida tarkasti, jotta tulos olisi oikeasti myönteinen. Samoin kannattaa miettiä sitä, mitä muuta tuli sanottua, koska itselle tärkeä ja rakas asia, mitä henkilö itse on pitänyt pääasiallisena teemanaan saattaa olla omien äänestäjien mielestä taka-alalla oleva juttu, ja siitä saattaa tulla ristiriitoja.
Demokratian historia itäisessä euroopassa Toisen Maailmansodan jälkeen on lyhyt. Ne ihmiset jotka syntyivät sinä vuonna kun muuri murtui Berliinin yössä ovat vasta nyt päättämässä koulunsa, jos ovat yliopistoissa lukeneet. Ja monille ihmisille demokratia on ikään kuin itsestäänselvyys, stabiili asia mikä automaattisesti tuo hyviä ja kauniita juttuja ihmisten elämään, mikä voisi olla totta. Mutta demokratia on hallintomalli, eikä suinkaan aate tai ideologia.
Tai otetaan alusta. demokratia on aluksi aate sekä ideologia, jota kannattaa tavoitella. Mutta kun demokratiasta tulee osa perustuslakia, niin se muuttuu valtion hallinnon osaksi. Ja oikeastaan kaikki demokratiat ovat tasavaltoja, joissa tavallinen ihminen pääsee valitsemaan niitä ihmisiä, jotka tekevät päätöksiä hänen puolestaan. Mutta onhan tuo parempi kuin poliisivaltio, missä ihmisiä pidätetään keskellä yötä, kun he ovat haukkuneet valtion päällikön kravattia.
Kun valtio on sitten muuttunut demokraattiseksi, niin demokratian sisään kasvaa uusia ideologioita. Ja osa noista ideologioista pitää sisällään asioita, joista osa on toisilleen vieraita, kuten aikoinaan viisaiden miesten eli filosofien joukko sanoisi. Demokratia ei ole itsestäänselvyys. Sitä pitää kehittää, eikä sillä asenteella että äänestäminen ei kiinnosta tai että “en pidä politiikasta, joten en äänestänyt” ainakaan mitään hyvää seuraa. Joku aina käy antamassa äänensä uurnalla, ja matala äänestysprosentti suosii kovan linjan henkilöitä, jotka saavat omat kannattajansa liikkeelle. Joten tätäkin asiaa kannattaa ryhtyä miettimään ihan omilla aivosoluilla.
Kommentit
Lähetä kommentti