Mikä on normaalia ja mikä ei?
Koulu on paikka, missä muodostuu pohja ihmisen sosiaaliselle kehitykselle, joten eikö olisi kauheaa, jos se pohja muodostuu kiusaamisen kautta? Kiusaaminen vaikuttaa ihmisen koko elämään vielä pitkällä tulevaisuudessa. Ja jos kiusaaminen alkaa hyvin nuorena, niin silloin ihminen saattaa syrjäytyä todella pahasti. Kiusattu saattaa menettää kyvyn solmia sosiaalisia suhteita ja muistakaa että sosiaalisen elämän pohja luodaan varhaislapsuudessa. Varhaislapsuudessa koettu pahoinpitely, kiusaaminen sekä muu vastaava toiminta vaikuttaa koko ihmisen elämään.
Itse katselen näitä kaikkia “kiva koulu”-projekteja, ja totean että on kiva kun noita projekteja on, ja kiusaamiseen halutaan puuttua. Mutta sitten mieleeni muistuvat omat kouluaikani, ja silloin tällöin mietin, mitä kiusaaminen on aiheuttanut niille, jotka eivät koskaan ole saaneet apua noihin asioihin? Mitä sitten myöhemmin on tapahtunut niille, jotka kävivät koulua sellaiseen rehtorin johtaessa tuota laitosta, jonka mielestä “hammasta purren” on ainoa oikea tie selvitä kiusaamisesta? Eli mitään ei ole tehty, tai mitään ei ole edes opettajille kerrottu, koska he eivät ole puuttuneet tai he ovat ilmoittaneet että heidän asiansa ei ole ollut puuttua kiusaamiseen. Eikä nykyäänkään ole kovin helppoa lähteä hakemaan apua tällaiseen asiaan, koska tuolloin uhri saatetaan leimata “nynnyksi”, joka ei osaa itseään puolustaa.
Tai tätä hyvin kipeää asiaa ei ole koskaan edes kotona uskallettu mainita, ja silloin on saattanut jäädä terapia väliin, kun asiasta ei ehkä vielä kymmenien vuosien päästä tiedä kukaan. Ja uhri on lähtenyt paikkakunnalta eikä koskaan enää ole palannut. Ehkä hänet tunnetaan vain henkilönä, joka ei koskaan puhu koulustaan paljoa, tai joka ei koskaan mainitse koulukavereitaan. Eikä vielä nykyään ole aivan selvää, milloin ihmistä kiusataan, eli onko raja kiusaamisessa se, että toinen pitää jotain asiaa itse kiusaamisena kuten murteen matkimista tai muuta vastaavaa, vai pitäisikö jokaisesta asiasta tehdä joku ohjeistus? Joidenkin mielestä kiusattu on ollut ikään kuin liian herkkä kouluun, ja sitä kautta asia on vain lykätty pois mielestä.
Tässä taas on edessä keskustelu siitä, mikä on normaalin ja epänormaalin välinen ero? Ja miten erilaisuuteen pitäisi oikeastaan suhtautua? On ihmisiä joiden mielestä esimerkiksi kiusaaminen on oikein, jos se kohdistuu erilaiseen ihmiseen. Eli heidän mielestään erilainen oppija jostain syystä saa lähteä koulusta, koska hänen kanssaan pitää tehdä ylimääräistä työtä, mikä tietenkin tarkoittaa esimerkiksi kouluavustajien palkkaamista. Joten tietenkin erilaisten oppijoiden paikka on joku muu kuin tietyt koulut. Mutta toisaalta tietenkin oppitunneilla pitää olla jonkinlainen rauha, ja sitten taas keskustellaan rahasta, eli onko taas varaa palkata sitä tai tätä erityisalan ihmistä?
Tai onko taas varaa ottaa neljästä viiteen kouluavustajaa joka kouluun, jotta jotkut oppilaat saadaan mukaan siihen koulun tärkeimpään tehtävään eli opetukseen.Kun puhutaan erilaisista oppijoista, joista osa on ylivilkkaita ja osa taas hissukoita, jotka eivät vain osaa itseään puolustaa. Ja tietenkin on niitä, joista osa on eri maista, joten kaikkia ei koskaan voida huomioida tarpeeksi. Kuitenkin kouluissa on sellainen asia jäänyt huomaamatta, että joidenkin ihmisten lausuntoja kuunnellaan vähän liian helposti, ja liian helposti lähdetään ongelmia ratkaisemaan mielellään väärin.
Jos ajatellaan sanontaa, että “ei tiikeri karvoistaan pääse”, niin se tarkoittaa sitä, että jos opettaja on itse ollut koulukiusaaja menneisyydessä, eikä häntä ole rangaistu, niin silloin hän ajattelee varmasti sisimmässään sitä, että kiusaaminen sekä heikomman alistaminen ovat oikein. Ihmismielen ongelma on siinä, että me valitsemme seuran mikä on kaltaisemme, ja jos jossain fyysisessä kaveripiirissä tai sosiaalisen median virtuaalisessa piirissä liikkuu tunnettuja koulukiusaajia, niin silloin yleensä loputkin tuossa ryhmässä ovat samalla tavoin ajattelevia ihmisiä. Ennen kiusaamista ei ehkä niin helposti huomannut, kun ei ollut sosiaalista mediaa eikä myöskään kiusaamisesta jäänyt kirjoituksia tai kuvakaappauksia, joita voidaan käyttää todisteena tapauksesta.
Eli jos opettaja puuttuu kiusaamiseen väärällä tavalla, niin silloin se saattaa aiheuttaa vielä vaikeamman tilanteen, missä koko koulu kääntyy kiusattua vastaan. Aina pitää muistaa se, että jos opettaja kävelee koko ajan jonkun oppilaan vieressä, niin muut saattavat ottaa sen niin, että tätä oppilasta suojellaan. Ja kuitenkin aikuisten tehtävänä on suojella oppilaita myös kiusaamista vastaan. Kun oppilas häiritsee tunnilla, niin häntä on helppo syyttää kaikesta, mutta toisaalta myös tasapuolisuus pitää muistaa.
Muilla oppilailla on oikeus rauhaan, ja heillä on oikeus myös saada oppia niissä asioissa mitä koulu opettaa. Kaikilla oppilailla pitää olla oikeus saada apua, jos heillä on oppimisvaikeuksia. Samoin jokaisella oppilaalla pitäisi olla mahdollisuus keskustella opettajan kanssa kahden, ja saada myös sellaista palautetta, mikä ei päädy ehkä hänen vanhempiensa korviin. Mutta kun taas keskustellaan kuraattoreista sekä koulupsykologeista tai ehkä jopa lääkehoidosta, niin silloin tietenkin tuota apua pitäisi voida hakea ilman, että ihminen leimataan jotenkin yhteiskunnan ulkopuolelle tuomituksi, eli noita asioita ei saisi levitellä ympäriinsä.
Jos ajatellaan tunnilla häiriköintiä, niin silloin unohdetaan se, että tunneilla pitää käyttäytyä jotenkin hyvin sekä osata olla hiljaa. Mutta kun oppilaan vanhemmat kertovat jostain touretten syndroomasta tai vastaavasta, niin se tekee tästä tunnilla riehumisesta ikään kuin hyväksyttävämpää. Mutta jossain pitää vetää raja, ja se tekee näistä tilanteista vaikeita. Eli tunnilla riehuva oppilas voi olla oikeasti mukava tai osaava, mutta hänen on silti tajuttava, että muillakin on oikeus työrauhaan. Tai että muillakin on oikeus pyytää apua opettajalta.
Kiusaaja on myös erilainen oppija, koska hänellä ei ole omaatuntoa
On tapauksia missä kiusaaminen on todella pahaa, ja siitä ei näy mitään merkintöjä. Eli opettaja ei vain huomaa sitä, että joku on aina poissa välitunnilta istumassa vessassa. Tai että joku jää aina ryhmien ulkopuolelle. Kiusaaminen on asia, mihin pitää puuttua, koska se jättää jäljet loppuelämän ajaksi. Ei ole koskaan mukavaa kohdata tällaista asiaa, mutta joskus käy niin, että opettajat eivät jostain syystä tee asiasta ilmoitusta, mikä sitten näkyy hyvin ikävänä asiana ehkä myöhemmässä elämässä. “Kiva koulu” on asia mikä varmasti tehoaa normaaliin tappeluun, mutta oikeaan kiusaamiseen sillä ei ole vaikutusta. Kiusaajalla kun ei ole moraalista tai sosiaalista omaatuntoa. Hänen maailmassaan vain hän itse on tärkeä, ja vain se mikä tuo hyvää hänelle itselleen on tärkeää. Muita ihmisiä kiusaaja käyttää hyväkseen säälimättä.
Yhdessä mediassa käsitellyssä jutussa näin muuten tapauksen, missä kiusattu oli hakenut muutamia kavereitaan, ja he olivat sitten “opettaneet” näitä kiusaajia. Tuollaiseen toimintaan ei olisi ehkä kannattanut ryhtyä, koska se tarkoittaa sitä, että kyseessä on väkivaltatilanne, mikä saattaa johtaa odottamattomiin seurauksiin. Kiusaaja on yleensä erittäin hyvä luomaan ystävyyssuhteita, mikä tarkoittaa sitä, että hän saattaa sen jälkeen lähteä lahjomaan näitä kavereita. Tai sitten hän tekee koko jutusta ilmoituksen poliisille, joka tietenkin tuolloin näkee uhrin, joka on joukolla pahoinpidelty. Eikä ole mitenkään mukavaa ajatella, että kaverit sanovat kiusatulle, että “lähdetään opettamaan sitä “Pallea”.
Mutta kun asia muuttuu käytännön toiminnaksi, niin yllättäen tämä kiusattu hakataan joukolla, koska “Palle” on heidän paras kaverinsa sekä ainakin miljoonan yhdistyksen puhemiehen poika tai tyttökin tämä henkilö voi sitten olla. Ja kiusaaja saattaa jakaa esimerkiksi SM-liigan jääkiekko-ottelujen lippuja, päästäkeen johonkin tiettyyn kaveripiiriin. Toki nuo liput on saatettu ilmoittaa varastetuiksi, ja siitä sitten seuraa syyte niille, jotka ovat niitä saaneet. Eli kiusaaja saattaa joskus myös antaa lahjoja, mutta sitten nuo lahjat muuttuvat ikäviksi.
Kiusaaja saattaa väittää niitä varastetuiksi, mikä tuo sitten ikävyyksiä. Kiusaajasta tekee vaarallisen se, että hän on yleensä erittäin hyvä lahjomaan muita, ja hänen esiintymisensä on monesti erittäin vakuuttavaa, kun hän ui jonkun kaveripiiriin, ja alkaa siellä kertoa satuja siitä, mitä hänelle on muka syyttä tehty. Yleisin tapa selvittää asioita noiden kiusaajien kohdalla on se, että he suoraan väittävät kaikkia syytteitä tekaistuiksi, ja että kaikki vain uskovat kiusattua.
Kiusaajan erottaa normaalista ihmisestä se että hänellä ei ole sosiaalista omaatuntoa. Kiusaaja näkee kaikki tekonsa oikeutettuina, ja jos sitten esimerkiksi häntä lyödään takaisin pahoinpitely tilanteessa, niin hän siitä sitten lähtee rikosilmoitusta asiasta tekemään. Nämä henkilöt jotka ovat syyllistyneet vuosia kestävään pahoinpitelyyn, eristämiseen sekä nimittelyyn eivät koe mitään omantunnon vaivoja alkaessaan syyttää uhrejaan kiusaamisesta tai sitten he suoraan menevät istumaan kiusattujen tukiryhmään, jotta sitten saisivat uusia aiheita kiusaamiseen.
Jos ajatellaan kiusaamiseen puuttumista poliisin avulla, niin olisi parasta, että silloin kun lähdetään tekemään asiasta selvitystä, niin se tehdään viranomaisten toimesta. Usein erilaisten kansalaisjärjestöjen ja välimiesten käyttö tällaisissa asioissa on ilmeisesti jossain tehonnut, mutta se saattaa vain aiheuttaa lisää kiusaamista. Eli jos puhutaan korvauksista sekä sovittelusta, niin silloin jos mukana ei ole poliisia ja toiminta ei ole virallista, niin silloin tuollainen asia saattaa aiheuttaa tilanteen, missä kiusaaja ei edes ajattele lähteä korvaamaan, vaan sitäkin lähdetään käyttämään kiusattua vastaan.
Ja mistä muuten edes tiedämme, ovatko nämä kansalaisjärjestöjen lähettämät sovittelijat oikeasti niitä, keitä he väittävät olevansa? Eli ovatko he oikeasti lähdössä selvittämään kiusaamista vain ovatko he vain tulleet gorillaksi jommalle kummalle osapuolelle? Tai että ovatko nämä henkilöt nyt sitten tuollaisen järjestön edustajia pitäisi voida tarkastaa. Mutta kiusaaminen ja muu väkivalta pitää aina tuomita selkeästi, eli ihmisille pitää näyttää että tuollainen toiminta ei ole oikein, ja se ainakin joissain tapauksissa varmasti vähentäisi kiusaamista.
Koulu on paikka, missä muodostuu pohja ihmisen sosiaaliselle kehitykselle, joten eikö olisi kauheaa, jos se pohja muodostuu kiusaamisen kautta? Kiusaaminen vaikuttaa ihmisen koko elämään vielä pitkällä tulevaisuudessa. Ja jos kiusaaminen alkaa hyvin nuorena, niin silloin ihminen saattaa syrjäytyä todella pahasti. Kiusattu saattaa menettää kyvyn solmia sosiaalisia suhteita ja muistakaa että sosiaalisen elämän pohja luodaan varhaislapsuudessa. Varhaislapsuudessa koettu pahoinpitely, kiusaaminen sekä muu vastaava toiminta vaikuttaa koko ihmisen elämään.
Itse katselen näitä kaikkia “kiva koulu”-projekteja, ja totean että on kiva kun noita projekteja on, ja kiusaamiseen halutaan puuttua. Mutta sitten mieleeni muistuvat omat kouluaikani, ja silloin tällöin mietin, mitä kiusaaminen on aiheuttanut niille, jotka eivät koskaan ole saaneet apua noihin asioihin? Mitä sitten myöhemmin on tapahtunut niille, jotka kävivät koulua sellaiseen rehtorin johtaessa tuota laitosta, jonka mielestä “hammasta purren” on ainoa oikea tie selvitä kiusaamisesta? Eli mitään ei ole tehty, tai mitään ei ole edes opettajille kerrottu, koska he eivät ole puuttuneet tai he ovat ilmoittaneet että heidän asiansa ei ole ollut puuttua kiusaamiseen. Eikä nykyäänkään ole kovin helppoa lähteä hakemaan apua tällaiseen asiaan, koska tuolloin uhri saatetaan leimata “nynnyksi”, joka ei osaa itseään puolustaa.
Tai tätä hyvin kipeää asiaa ei ole koskaan edes kotona uskallettu mainita, ja silloin on saattanut jäädä terapia väliin, kun asiasta ei ehkä vielä kymmenien vuosien päästä tiedä kukaan. Ja uhri on lähtenyt paikkakunnalta eikä koskaan enää ole palannut. Ehkä hänet tunnetaan vain henkilönä, joka ei koskaan puhu koulustaan paljoa, tai joka ei koskaan mainitse koulukavereitaan. Eikä vielä nykyään ole aivan selvää, milloin ihmistä kiusataan, eli onko raja kiusaamisessa se, että toinen pitää jotain asiaa itse kiusaamisena kuten murteen matkimista tai muuta vastaavaa, vai pitäisikö jokaisesta asiasta tehdä joku ohjeistus? Joidenkin mielestä kiusattu on ollut ikään kuin liian herkkä kouluun, ja sitä kautta asia on vain lykätty pois mielestä.
Tässä taas on edessä keskustelu siitä, mikä on normaalin ja epänormaalin välinen ero? Ja miten erilaisuuteen pitäisi oikeastaan suhtautua? On ihmisiä joiden mielestä esimerkiksi kiusaaminen on oikein, jos se kohdistuu erilaiseen ihmiseen. Eli heidän mielestään erilainen oppija jostain syystä saa lähteä koulusta, koska hänen kanssaan pitää tehdä ylimääräistä työtä, mikä tietenkin tarkoittaa esimerkiksi kouluavustajien palkkaamista. Joten tietenkin erilaisten oppijoiden paikka on joku muu kuin tietyt koulut. Mutta toisaalta tietenkin oppitunneilla pitää olla jonkinlainen rauha, ja sitten taas keskustellaan rahasta, eli onko taas varaa palkata sitä tai tätä erityisalan ihmistä?
Tai onko taas varaa ottaa neljästä viiteen kouluavustajaa joka kouluun, jotta jotkut oppilaat saadaan mukaan siihen koulun tärkeimpään tehtävään eli opetukseen.Kun puhutaan erilaisista oppijoista, joista osa on ylivilkkaita ja osa taas hissukoita, jotka eivät vain osaa itseään puolustaa. Ja tietenkin on niitä, joista osa on eri maista, joten kaikkia ei koskaan voida huomioida tarpeeksi. Kuitenkin kouluissa on sellainen asia jäänyt huomaamatta, että joidenkin ihmisten lausuntoja kuunnellaan vähän liian helposti, ja liian helposti lähdetään ongelmia ratkaisemaan mielellään väärin.
Jos ajatellaan sanontaa, että “ei tiikeri karvoistaan pääse”, niin se tarkoittaa sitä, että jos opettaja on itse ollut koulukiusaaja menneisyydessä, eikä häntä ole rangaistu, niin silloin hän ajattelee varmasti sisimmässään sitä, että kiusaaminen sekä heikomman alistaminen ovat oikein. Ihmismielen ongelma on siinä, että me valitsemme seuran mikä on kaltaisemme, ja jos jossain fyysisessä kaveripiirissä tai sosiaalisen median virtuaalisessa piirissä liikkuu tunnettuja koulukiusaajia, niin silloin yleensä loputkin tuossa ryhmässä ovat samalla tavoin ajattelevia ihmisiä. Ennen kiusaamista ei ehkä niin helposti huomannut, kun ei ollut sosiaalista mediaa eikä myöskään kiusaamisesta jäänyt kirjoituksia tai kuvakaappauksia, joita voidaan käyttää todisteena tapauksesta.
Eli jos opettaja puuttuu kiusaamiseen väärällä tavalla, niin silloin se saattaa aiheuttaa vielä vaikeamman tilanteen, missä koko koulu kääntyy kiusattua vastaan. Aina pitää muistaa se, että jos opettaja kävelee koko ajan jonkun oppilaan vieressä, niin muut saattavat ottaa sen niin, että tätä oppilasta suojellaan. Ja kuitenkin aikuisten tehtävänä on suojella oppilaita myös kiusaamista vastaan. Kun oppilas häiritsee tunnilla, niin häntä on helppo syyttää kaikesta, mutta toisaalta myös tasapuolisuus pitää muistaa.
Muilla oppilailla on oikeus rauhaan, ja heillä on oikeus myös saada oppia niissä asioissa mitä koulu opettaa. Kaikilla oppilailla pitää olla oikeus saada apua, jos heillä on oppimisvaikeuksia. Samoin jokaisella oppilaalla pitäisi olla mahdollisuus keskustella opettajan kanssa kahden, ja saada myös sellaista palautetta, mikä ei päädy ehkä hänen vanhempiensa korviin. Mutta kun taas keskustellaan kuraattoreista sekä koulupsykologeista tai ehkä jopa lääkehoidosta, niin silloin tietenkin tuota apua pitäisi voida hakea ilman, että ihminen leimataan jotenkin yhteiskunnan ulkopuolelle tuomituksi, eli noita asioita ei saisi levitellä ympäriinsä.
Jos ajatellaan tunnilla häiriköintiä, niin silloin unohdetaan se, että tunneilla pitää käyttäytyä jotenkin hyvin sekä osata olla hiljaa. Mutta kun oppilaan vanhemmat kertovat jostain touretten syndroomasta tai vastaavasta, niin se tekee tästä tunnilla riehumisesta ikään kuin hyväksyttävämpää. Mutta jossain pitää vetää raja, ja se tekee näistä tilanteista vaikeita. Eli tunnilla riehuva oppilas voi olla oikeasti mukava tai osaava, mutta hänen on silti tajuttava, että muillakin on oikeus työrauhaan. Tai että muillakin on oikeus pyytää apua opettajalta.
Kiusaaja on myös erilainen oppija, koska hänellä ei ole omaatuntoa
On tapauksia missä kiusaaminen on todella pahaa, ja siitä ei näy mitään merkintöjä. Eli opettaja ei vain huomaa sitä, että joku on aina poissa välitunnilta istumassa vessassa. Tai että joku jää aina ryhmien ulkopuolelle. Kiusaaminen on asia, mihin pitää puuttua, koska se jättää jäljet loppuelämän ajaksi. Ei ole koskaan mukavaa kohdata tällaista asiaa, mutta joskus käy niin, että opettajat eivät jostain syystä tee asiasta ilmoitusta, mikä sitten näkyy hyvin ikävänä asiana ehkä myöhemmässä elämässä. “Kiva koulu” on asia mikä varmasti tehoaa normaaliin tappeluun, mutta oikeaan kiusaamiseen sillä ei ole vaikutusta. Kiusaajalla kun ei ole moraalista tai sosiaalista omaatuntoa. Hänen maailmassaan vain hän itse on tärkeä, ja vain se mikä tuo hyvää hänelle itselleen on tärkeää. Muita ihmisiä kiusaaja käyttää hyväkseen säälimättä.
Yhdessä mediassa käsitellyssä jutussa näin muuten tapauksen, missä kiusattu oli hakenut muutamia kavereitaan, ja he olivat sitten “opettaneet” näitä kiusaajia. Tuollaiseen toimintaan ei olisi ehkä kannattanut ryhtyä, koska se tarkoittaa sitä, että kyseessä on väkivaltatilanne, mikä saattaa johtaa odottamattomiin seurauksiin. Kiusaaja on yleensä erittäin hyvä luomaan ystävyyssuhteita, mikä tarkoittaa sitä, että hän saattaa sen jälkeen lähteä lahjomaan näitä kavereita. Tai sitten hän tekee koko jutusta ilmoituksen poliisille, joka tietenkin tuolloin näkee uhrin, joka on joukolla pahoinpidelty. Eikä ole mitenkään mukavaa ajatella, että kaverit sanovat kiusatulle, että “lähdetään opettamaan sitä “Pallea”.
Mutta kun asia muuttuu käytännön toiminnaksi, niin yllättäen tämä kiusattu hakataan joukolla, koska “Palle” on heidän paras kaverinsa sekä ainakin miljoonan yhdistyksen puhemiehen poika tai tyttökin tämä henkilö voi sitten olla. Ja kiusaaja saattaa jakaa esimerkiksi SM-liigan jääkiekko-ottelujen lippuja, päästäkeen johonkin tiettyyn kaveripiiriin. Toki nuo liput on saatettu ilmoittaa varastetuiksi, ja siitä sitten seuraa syyte niille, jotka ovat niitä saaneet. Eli kiusaaja saattaa joskus myös antaa lahjoja, mutta sitten nuo lahjat muuttuvat ikäviksi.
Kiusaaja saattaa väittää niitä varastetuiksi, mikä tuo sitten ikävyyksiä. Kiusaajasta tekee vaarallisen se, että hän on yleensä erittäin hyvä lahjomaan muita, ja hänen esiintymisensä on monesti erittäin vakuuttavaa, kun hän ui jonkun kaveripiiriin, ja alkaa siellä kertoa satuja siitä, mitä hänelle on muka syyttä tehty. Yleisin tapa selvittää asioita noiden kiusaajien kohdalla on se, että he suoraan väittävät kaikkia syytteitä tekaistuiksi, ja että kaikki vain uskovat kiusattua.
Kiusaajan erottaa normaalista ihmisestä se että hänellä ei ole sosiaalista omaatuntoa. Kiusaaja näkee kaikki tekonsa oikeutettuina, ja jos sitten esimerkiksi häntä lyödään takaisin pahoinpitely tilanteessa, niin hän siitä sitten lähtee rikosilmoitusta asiasta tekemään. Nämä henkilöt jotka ovat syyllistyneet vuosia kestävään pahoinpitelyyn, eristämiseen sekä nimittelyyn eivät koe mitään omantunnon vaivoja alkaessaan syyttää uhrejaan kiusaamisesta tai sitten he suoraan menevät istumaan kiusattujen tukiryhmään, jotta sitten saisivat uusia aiheita kiusaamiseen.
Jos ajatellaan kiusaamiseen puuttumista poliisin avulla, niin olisi parasta, että silloin kun lähdetään tekemään asiasta selvitystä, niin se tehdään viranomaisten toimesta. Usein erilaisten kansalaisjärjestöjen ja välimiesten käyttö tällaisissa asioissa on ilmeisesti jossain tehonnut, mutta se saattaa vain aiheuttaa lisää kiusaamista. Eli jos puhutaan korvauksista sekä sovittelusta, niin silloin jos mukana ei ole poliisia ja toiminta ei ole virallista, niin silloin tuollainen asia saattaa aiheuttaa tilanteen, missä kiusaaja ei edes ajattele lähteä korvaamaan, vaan sitäkin lähdetään käyttämään kiusattua vastaan.
Ja mistä muuten edes tiedämme, ovatko nämä kansalaisjärjestöjen lähettämät sovittelijat oikeasti niitä, keitä he väittävät olevansa? Eli ovatko he oikeasti lähdössä selvittämään kiusaamista vain ovatko he vain tulleet gorillaksi jommalle kummalle osapuolelle? Tai että ovatko nämä henkilöt nyt sitten tuollaisen järjestön edustajia pitäisi voida tarkastaa. Mutta kiusaaminen ja muu väkivalta pitää aina tuomita selkeästi, eli ihmisille pitää näyttää että tuollainen toiminta ei ole oikein, ja se ainakin joissain tapauksissa varmasti vähentäisi kiusaamista.
Kommentit
Lähetä kommentti