Kiinan suhde Ukrainan sotaan on muuttumassa, mutta miksi?

Kiina on  myymässä pienois-kamikaze lennokkeja sekä ehkä dronejen tuhoamiseen tarkoitettuja mikroaaltolaitteita Venäjälle. 

Kiina on myymässä Venäjälle 100 kpl. pienoiskamikaze-lennokkeja, joiden avulla Venäjä ehkä kuvittelee saavansa aikaan pelkoa sekä kauhua. Tai siis oikeastaan jos noita vajaa 100 gramman taistelukärjellä varustettuja lennokkeja ajatellaan, niin silloin tuota asetta voidaan verrata esimerkiksi tarkkuuskivääriin, johon on myyty mukana 100 patruunaa. Eli tietenkin 100 miehen menetys voi olla vaikea asia, mutta jos noiden lennokkien käyttöä ajatellaan tarkemmin, niin silloin voidaan tietenkin olettaa että noita lennokkeja aiotaan käyttää Ukrainan johtoa vastaan suunnatuissa salamurhaoperaatioissa. 

Jos koko rintamatilannetta tarkastellaan siltä kannalta, että jokainen noista kiinalaisista lennokeista osuisi, niin se tarkoittaa sitä, että noin 100 miestä todennäköisesti kuolisi. Tai toki noiden miniatyyrilennokkien avulla voidaan tuhota myös ammusvarastoja tai viestilaitteita ja esimerkiksi radiolinkkiin osuessaan ne voivat aiheuttaa ainakin katkon tuon linkin toimintaan. Samoin noilla lennokeilla voidaan vahingoittaa polttoainevarastoja sekä rikkoa lentokoneiden kuomuja. Mutta uskoisin että nuo lennokit on pääosin tarkoitettu vastapuolen sotilas- ja siviilijohdon eliminoimiseen. 

Venäjä voi myös haluta ostaa Kiinasta dronejen tuhoamiseen tarkoitettuja mikroaaltolaitteita, joilla se voisi vaikuttaa Ukrainalaisten kamikaze- ja miniatyyri pommittajien toimintaan. Ukrainalaisten käsissä nuo dronet ovat olleet kuolettavia, joten varmaan myös Venäjä haluaa vastaavia järjestelmiä eli droneja sekä dronen tuhoamiseen tarkoitettuja järjestelmiä käyttöönsä. 

Mutta miksi Kiina tekee näitä asekauppoja? 

Kiinan etu ei välttämättä ole se, että Venäjä voittaa tuota sotaa. Sen kansallinen etu voi olla enemmänkin se, että tuo Ukrainan sota kestää mahdollisimman kauan. Tuo Ukrainan konflikti kääntää mukavasti maailman huomion pois Kiinan omista sisäisitä sekä ulkopoliittisista ongelmista. Noihin ongelmiin kuuluvat tietenkin sisäisen korruption, maan opposition, sekä erityisesti sen vähemmistökansojen kuten uiguurien kohtelu. Samoin Kiinan harjoittama Tiibetin ja Taiwanin politiikka, mihin kuuluu jälkimmäisen valtio liittäminen Kiinaan. Taiwan on Kiinan oman käsityksen mukaan Kiinan kapinallinen maakunta, joka vain odottaa liittämistä kommunistiseen mannerkiinaan, 

Samoin Kiinan keinotekoiset saaret sekä aluevesirajan uudelleen määrittäminen erityisesti Etelä-Kiinan merellä saattavat olla asioita, jotka koetaan Kiinan johdossa hiukan kiusallisina. Kansainvälinen huomio kun on kiinnittynyt erityisesti Australian rannikolla kalastelevien kiinalaisten kalastusalusten toimintaan. Joten varmaan Pekingissä on toivottu sitä, että kansainvälinen lehdistö suuntaa huomionsa jonnekin muualle kuin Kiinan rannikolle. Joten silloin kun kansainvälisen yhteisön huomio on kiinnittynyt Ukrainaan, niin Kiina voi hiukan huokaista. 

https://www.uusisuomi.fi/uutiset/kiina-esti-g20-maiden-venaja-lausuman-cia-johtaja-varoittaa-asetoimituksista-cbsn-haastattelussa/e956bba1-cb22-44d6-9c41-70b86fecc144

https://www.reddit.com/r/interestingasfuck/comments/p66m97/its_called_the_drone40_and_its_a_lowcost_40mm/

Jukka Tarkka nostaa esiin mahdollisuuden että Unkari hylkää maamme NATO-jäsenyyden.

Valtiotieteiden tohtori Jukka Tarkka on oikeassa, NATO jäsenyys on varma, vasta kun se on ratifioitu

Valtiotieteiden tohtori Jukka Tarkka on nostanut esiin mahdollisuuden, että ehkä Unkari tai Turkki ei sitten ratifioikaan meidän maamme NATO-jäsenyyttä. Periaatteessa tuo mahdollisuus on siis oikeasti olemassa, ja se mikä tietenkin herättää meidän kaikkien huolta on se, että Unkarin pääministeri Viktor Orbán sanoo että hänen puolueensa rivit ovat hajallaan, eli kaikki eivät ole ehkä Unkarissa mielissään Suomen sekä Ruotsin NATO-jäsenyydestä. Se mikä sitten saa aikaan kummastusta on se, että Orbán on tähän asti esiintynyt vahvana johtajana, joka pitää puoleensa sekä parlamenttinsa tiukasti ruodussa. 

Ja se sitten tietenkin aiheuttaa ajatuksia siitä, että kuinka paljon Kremlistä voidaan esimerkiksi Unkarin sisäisiin asioihin vaikuttaa, ja millä tavoin tuo vaikuttaminen tapahtuu. Siis eikö Orbán enää olekaan niin vahva johtaja, kuin mitä hän haluaa muiden maiden uskovan? Vai yrittääkö hän ehkä siirtää vastuuta NATO jäsenyyden hylkäämisestä muille edustajille? Tuolloin Orbán voisi väittää että muut gtekivät päätökset, ja hän ei voi muuta kuin noudattaa tuota parlamentin päätöstä. Eikä kukaan myöskään tiedä että onko Orbán antanut joitakin salaisia ohjeita tuota äänestystä varten. 

Vaikka tietenkin esimerkiksi juuri se mahdollisuus on olemassa, että Unkarin parlamentti antaisi kieltävän lausunnon eli kieltäisi Suomea ja Ruotsia tulemasta NATOn jäseniksi, niin silloin kuitenkin meidän pitää muistaa se, että kaikki muut NATO maat paitsi Turkki ja Unkari ovat Suomen ja Ruotsin NATO-hakemusta kannattaneet, joten se millaisia seuraamuksia tuollaisesta äänestystuloksesta seuraisi on tietenkin arvailujen varassa. Samoin vaalitulos on varma, vasta kun äänestys on suoritettu. 

Valtiotieteiden tohtori Jukka Tarkka (Kuva: Petteri Paalasmaa/Uusi Suomi)

Jännitävää tietenkin on se, että aikooko Unkarin parlamentti vesittää maamme NATO-hakemuksen? Se olisi tietenkin ensimmäinen kerta maamme historiassa, kun meidät jätetään ulkopuolelle. Eli vaikka tietenkin Kremlillä on entisissä Varsovan liiton maissa jonkinlaisia suhteita, ja uskoisin että Kremlin johdon mielessä on esimerkiksi mahdollisuus kiristää joitakin unkarilaisia tai turkkilaisia esimerkiksi joillakin neuvosto-aikaisilla ilmiannoilla tai muilla vastaavilla asioilla, niin onko Kremlin vaikutusvalta niin suurta, että se kykenee määräilemään noilla tiedoilla tai mapeilla nykyisen Unkarin parlamenttia. 

Me kaikki tiedämme että Kremlissä uskotaan edelleen noihin Neuvostoliiton aikaisiin vaikutusmalleihin, ja esimerkiksi Venäjä tai Kiina saattaa tietenkin esittää mahdollisuutta esimerkiksi osittaiseen tulitaukoon Ukrainassa, jos NATO vastapalvelukseksi pysäyttää laajenemisen Suomeen sekä Ruotsiin. Mutta sitten taas tullaan siihen toiseen kysymykseen, mikä jäytää varmasti monen ihmisen mieltä. Tuo asia on se, että onko Venäjä niin luotettava kumppani, että sen lupauksiin voitaisiin tuolloin luottaa? 

Jos Kreml uskoo voivansa kiristää Unkarin parlamenttia, niin mitä keinoja se aikoo käyttää Turkin parlamentin kanssa? Toisaalta Kremlissä tunnetaan myös se asia, että yksikin NATO-maa riittää estämään toisen maan jäsenyyden. Ja siksi Kremlin fokuksessa on tietenkin Unkarin parlamentti, jonka jäsenistä sillä saattaa olla joitakin mappeja. Venäjä uskoo että Unkariin on helpompi vaikuttaa kuin Turkkiin, koska Unkari on ollut Varsovan sopimuksen sekä kominformin jäsenvaltio. Eli Unkarissa aivan kuten muussakin itäisessä blokissa on ilmianto ollut kansalaisvelvollisuus. Ja koska Unkari on ollut Neuvostoliiton ohjauksessa, Putin ajattelee että hän osaa pelata pelejään paremmin entisessä liittolaismaassaan. 

https://www.uusisuomi.fi/uutiset/jukka-tarkalta-tyly-arvio-suomen-nato-prosessista-terveisia-kremlista/dfed4e1d-3865-4c25-8921-4e1ed551c0c0

Kiina ja Venäjä haluavat lähentyä, mutta siinä on omat ongelmansa.

 

Tänään oli Ukrainan sodan yksivuotispäivä. Ja taas tuo Venäjän laiton hyökkäys on tuomittu YKssa hyvin selvästi. Kiina on moittinut Putinia ydinasekortin heiluttamisesta. Mutta ydinaseet ovat asia, minkä avulla Putin toivoo estävänsä tai rajoittavansa Ukrainan saamaa aseapua. Hänen konventionaaliset joukkonsa ovat kunnostautuneet lähinnä sotarikoksia tekemällä. Tai sitten nuo joukot ovat kärsineet valtavia tappioita suhteessa joukoille asetettuihin tavoitteisiin. 

Se mitä Venäjä on saanut vallatuksi käsittää lähinnä valtavan määrän sorakasoja, kun heidän tykistönsä on surutta pommittanut kaikkea mitä sattuu näkymään. Noiden sorakasojen paikalla olleet talot korvataan Putinin toimittamilla elementtitaloilla, joissa ei kuulemma ole edes lämmitystä. 

Kiina ja Venäjä varmasti kaavailevat liittoutumista. Mutta tuossa liitossa on yksi asia, mitä ei olla mainittu, nimittäin se, että Kiina haluaa varmasti olla tuossa liitossa johtajana. Ja samalla esimerkiksi Iran varmasti haluaa aseita, joita se voisi saada Venäjän sekä Kiinan liittolaisena. Venäjältä Iran varmaan toivoisi esimerkiksi ydinaseisiin liittyvää tietotaitoa sekä samalla ehkä myös se saattaisi toivoa Venäjän myyvän sille esimerkiksi pieniä tarkka-ampujien eliminoimiseen soveltuvia lennokkeja, joita voidaan käyttää myös salamurhatehtävissä. 

Kiina on myymässä aseita Venäjälle, ja se tietenkin aiheuttaa ongelmia sekä Ukrainalle, että myös Kiinalle. Kiina ja Iran ovat valtiota joilla on omat ongelmansa juuri ihmisoikeuksien kanssa. Ja nuo valtiot ovat tietenkin sikäli tyytyväisiä Ukrainan sotaan ja ainakin toinen niistä haluaa tuota sotaa pitkittää on tuo sota kääntää maailman huomion pois noiden kahden valtion tavasta käsitellä toisinajattelijoita. Joten sen takia sekä Iranille että Kiinalle voisi sopia erittäin hyvin se, että sota jatkuisi Ukrainassa. Ja Putin toivoo että sodan jatkuminen saa länsimaiset tiedotusvälineet turtumaan tuohon tilanteeseen, mikä on hänelle todella kiusallinen. 

Nimittäin Venäjän joutuminen boikottiin aiheuttaa suuren loven hänen tuloihinsa, ja jos venäläinen raha ei kelpaa, niin silloin eivät myöskään häntä ennen estoitta tukeneet oligarkit pääse nauttimaan erioikeuksistaan. Ja esimerkiksi Venäjän yksityisarmeija Wagnerin johtajan Jevgeni Prigožinin lausunnot ovat ehkä merkki siitä, että Venäjän johdon sisällä on ryppyjä tullut rakkauteen. Wagner groupia pidetään ehkä yleisesti vain GRUn keinona pitää itsensä erossa esimerkiksi Britanniassa sattuneiden Novitšok-iskujen kaltaisesta toiminnasta. Siis tuo Wagner-Group olisi vain GRUn valvonnassa toimiva peite-yritys, palkka-armeija, jonka tehtävä olisi pitää GRU virallisesti erossa operaatioista, jotka vahingoittavat Venäjän ja muiden maiden suhteita. 

Kiina haluaa päästä maailman johtavaksi valtioksi, ja omasta mielestään sen pitäisi periä Neuvostoliiton paikka maailmanpolitiikassa. Mutta tuolla maalla on samanlaisia ongelmia kuin Venäjällä, jos ajatellaan sen aseistusta. Kiinan ongelma on siinä, että se ei kykene tuottamaan kovin paljon kovin tehokkaita mikroprosessoreja, ja se mikä tekee tuosta ongelmasta todella vaikean on se, että vaikka Kiina mielellään esittelee esimerkiksi uusia hävittäjiään, niin se mitä noista koneista ei kerrota on se olennainen. Kaikista asejärjestelmistä kerrotaan vain se, mikä on tarpeellista. 

Chengdu J-20

Nimittäin nykyaikaiset asejärjestelmät sekä erityisesti niiden tukijärjestelmät perustuvat pitkälti tekoälyn sekä älykkäiden komponenttien käyttöön, ja erityisesti nopeat suihkuhävittäjät sekä hypersooniset ohjukset tarvitsevat mutkikkaita tietokoneohjattuja järjestelmiä tuekseen, ja ilman noita järjestelmiä eivät esimerkiksi ohjukset osu kohteisiinsa. 

Kiina on kuitenkin tuomassa palvelukäyttöön uusia stealth-hävittäjiä joista toinen tyyppitunnukseltaan Shenyang FC-31on ulkoisesti melko paljon Lockheed F-22 hävittäjän näköinen. Viime vuosikymmenen aikana Kiina esitteli yhtenään uusia aseita, joita se voimansa tunnossa mielellään näytteli. Monet noista aseista olivat melko paljon länsimaisia järjestelmiä muistuttavia, ja joidenkin mielestä Kiinaan jäljitetyt hakkeri-iskut olivat syy, miksi noita aseita ilmaantui kuin sieniä sateella. Mukana oli myös hypersoonisia ohjuksia yms. laitteita kuten magneettikiihdytintä ammusten nopeuden lisäämiseen käyttäviä ratatykkejä. 

Shenyang FC-31

Samoin vaikka Kiinassa valmistetaan suuri määrä länsimaisia tietokoneita sekä kännyköitä, niin sitä ei ole todettu, että ovatko nuo järjestelmät suoraan soveltuvia esimerkiksi Kiinan tai minkään muun maan asevoimien käyttöön. Siis onko Kiinalla esimerkiksi navigaatiosatelliitteja, joiden avulla voidaan täsmäaseet suunnata kohteisiinsa? Kyse Kiinan kohdalla on siitä, että kuinka paljon tärkeitä komponentteja se kykenee itse tuottamaan, jos sen ja jonkun muun maan välillä syntyy konflikti.

Tietenkin sodassa myös tukivälineitä kuten koodattuja radioita menetetään, ja silloin nuo radiot sekä muut vastaavat asiat pitää korvata. Nykyaikaisen sodankäynnin yksi peruselementti on se, että omien joukkojen sijainti tiedetään tarkasti, jotta raskaat aseet voidaan suunnata tehokkaasti. Samoin esimerkiksi täsmäaseiden suuntaamisessa ovat navigointisatelliitit äärettömän tarpeellisia välineitä. 

Wagner-Group on yksi Putinin vaikutuskanavista, joita voidaan käyttää poliittisten vastustajien eliminoimiseen. 

Ja sitten tietenkin sekin asia pitää huomioida, että vaikka Kiina on arvostellut länsimaita siitä, että ne pitkittävät Ukrainan konfliktia, niin kuitenkaan se ei varmasti ole myöskään täysin rinnoin Putinin tukena, koska Kiinassa varmasti lasketaan sitä, että kumpi tuota maata hyödyttää oikeasti enemmän, se että se antaa aseita Venäjälle, vai se että se jättää Venäjän yksin. Yksi mahdollisuus rauhaan olisi tietenkin se, että Ukraina hyväksyy Venäjän aluevaatimukset. Mutta onko se sitten oikea signaali siitä, miten jatkossa voidaan kansainvälisiä suhteita hoidella? 

Saako täällä sitten jatkossakin käyttää omankäden oikeutta? Tai ehkä sitten aletaan Venäjällä muistella, että Porvoo, Helsinki ja Hamina ovat joskus olleet myös Venäläisiä kaupunkeja, ja tietenkin myös Ruotsin Sundsvall on joskus ollut Venäläisten hallussa. Jos Ukraina ja sen länsimaiset tukijat myöntyvät rauhaan missä Venäjä saa mitä se haluaa, niin silloin tuo malli saattaa eskaloitua koko maailman kattavaksi toimintamalliksi, jossa voimakkaammat valtiot tekevät mitä sattuu huvittamaan. 

Venäjän suunnitelmiin kuuluu ilmeisesti Valko-Venäjän liittäminen siihen, ja samaa kohtaloa on kaavailtu myös Ukrainalle, jos mediaa on uskominen. Eli Putinin tarkoitus olisi siis perustaa uusi Neuvostoliitto, ja hän ei ehkä välitä ollenkaan siitä hinnasta minkä tuo projekti on jo maksanut tai tulee maksamaan. 

Tietenkin Ukrainassa on kyse maailman johtajuudesta, siis kumpi on parempi, USA vai Venäjä? Tai ehkä kyseessä on siitä kenen pyssyt menevät parhaiten kaupaksi. Kuitenkin jokaisella valtiolla on oikeus puolustaa itseään. Siis olisiko Venäjä parempi kuin USA? Ehkä jonkun YYA-aikoja kaihoilevan henkilön mielestä olisi mukavaa, jos joku Kekkosen klooni alkaisi johtaa myös Suomea. Mutta valitettavasti uskoisin, että valtaosa ihmisistä on vähän eri mieltä. 

Se mikä eritysesti joissakin kommenteissa on vilahtanut osoittaa huolestuttavaa näkökulmaa erityisesti se, että joidenkin ihmisten mielestä suuri mies- ja materiaaliylivoima oikeuttavat valloittamaan pienempien valtioiden alueita. Tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi vahvemman oikeus hyväksytään toimintamalliksi. 

Tietenkin Putinin itsenä mielestä Ukraina on jo hävinnyt sodan, ja sen jälkeen hän kehuu voivansa lähettää 100-200 000 miestä rintamalle, mikä tekee sitten varmaan suuren vaikutuksen. Siis mitä sitten jos noilla miehillä ei ole kuntoa, koulutusta tai edes muuta halua kuin lähteä ryöstelemään tuonne Ukrainaan. Tai mitä jos heille ei edes aseita ole antaa? Venäjän sotapropagandan yksi kulmakivistä on se, että Ukrainan tukeminen on turhaa. Samoin se että Venäjän asevoimien johto ei välitä siviileistä voidaan käsittää siten, että tuon brutaalin taktiikan tarkoitus olisi se, että vihollinen saadaan pelkäämään venäläisiä. Ja sitä kautta saadaan vastapuoli laskemaan aseensa. 

Venäjän ongelma nimenomaan Ukrainassa ovat suuret tappiot. Suurten tappioiden takia V. Putin on ankkuroitunut tilanteeseen, jota hän ei kykene hallitsemaan. Eli jos hän myöntää tappion Ukrainassa, niin silloin nuo hänen miehensä ovat kuolleet niin sanotusti turhaan. Tuo on valtava arvovaltatappio juuri Kremlille, joka niin mielellään on esitellyt voimaa sekä aseita. Sota on valtava inhimillinen kärsimys, ja molemmilla puolin menetykset ovat suuret. Venäjän hyökkäys tuhosi monta unelmaa muutamassa hetkessä. 

Mutta tilastot kauniiksi on ongelman ydin. Venäjä ilmoittaa menettäneensä ehkä 100- 200 000 miestä Ukrainassa, ja noista tilastoista sitten sen verran, että ilmoittako Venäjä muuta kuin ne tappiot, jotka on pakko ilmoittaa? Eli jos varusmies on kirjoittanut ja pitänyt yhteyttä kotiin, niin silloin tietenkin hänen kaatumisensa kerrotaan, mutta miten on esimerkiksi Wagner-joukkojen sekä ulkomaalaisten vierastaistelijoiden laita? Eli mitä kuuluu esimerkiksi Pohjois-Afrikasta sekä vankiloista värvätyille, tai niille varusmiehille joita ei kotona ole osattu kaipailla? Ovatko hekin mukana tappioluvuissa? Samoin jos ajatellaan noiden kahden Venäjään liitetyn tasavallan vapaaehtoisjoukkoja, niin onko noissa joukoissa palvelleiden tappioita mitenkään ilmoitettu? 

Vaikka mitä tapahtuisi, niin silti uskoisin että Kiina ja Iran eivät aivan hyväntekeväisyyttä aseiden viennillä Venäjälle harrasta. Eli mitä Putin on luvannut noille maille siitä, että ne tukevat Venäjää, ja tietenkin pitää muistaa että häviäjillä ei ole ystäviä. Jos ajatellaan että Venäjän asevoimien konventionaaliset joukot sekä niiden välineet ovat alisuoriutuneet, niin kuka sitten ostaa esimerkiksi suihkuhävittäjiä, jotka muuttuvat maalitauluiksi? Tietenkin Venäjän yksi ajatus Ukrainan konfliktissa on ollut se, että se saisi aseitaan kaupatuksi muualle maailmaan, mutta tuo konflikti on osoittanut sen, että Venäjän asevoimat eivätkä niiden välineet ole sitä, mitä niiden pitäisi. 

https://apnews.com/article/peace-talks-russia-ukraine-china-b6ce7e237f6f9037ad317a69d2f1373a

https://www.uusisuomi.fi/uutiset/kiina-esitti-ehdotuksensa-ukrainan-sodan-lopettamiseksi-tutkija-suora-moite-putinin-ydinasepelleilysta/e112a7f3-b70e-4131-974b-46677433ffea

https://en.wikipedia.org/wiki/Chengdu_J-20

https://en.wikipedia.org/wiki/Shenyang_FC-31

https://fi.wikipedia.org/wiki/Ryhm%C3%A4_Wagner

YLE-uutinen Valko-Venäjän liittämisestä Venäjään vuoteen 2030 mennessä. 

https://yle.fi/a/74-20018960 

Presidentti Niinistö on ilmoittanut, että hän ei ehkä allekirjoita NATO-lakeja.

Uuden Suomen mukaan tasavallan presidentti Sauli Niinistö ei ehkä allekirjoita NATO lakeja, ellei Suomi pääse NATOoon yhdessä Ruotsin kanssa. Mutta onko tässä kyse siitä, että presidentti on vain jämähtänyt siihen kantaan, että Suomen ja Ruotsin on mentävä yhdessä NATOoon, vai onko kyse jostain muustakin. Eli tuulahdus tuosta YYA-Suomesta on nähtävissä tästä lausunnosta, joka kielii ehkä myös jostain muustakin kuin vain siitä, että presidentti ei halua muuttaa mielipidettään. 

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö on yksi niistä, jotka ovat jämähtäneet kantaansa. Eli menemme hänen ottamansa linjan mukaan NATOon vain, jos myös Ruotsi hyväksytään sinne. Siis tässä tapauksessa että maamme eduskunta on ottamassa NATO lakeihin myönteisen kannan, niin silloin Niinistö ei allekirjoittaisi noita lakeja, mikä tarkoittaisi että ne pitäisi saattaa uuden eduskunnan ratifioitavaksi. Siis tämäkin asia vaikuttaa monella tavalla maamme ulkomaiden suhteisiin. Tämä tietenkin on taas niitä raikkaita tuulahduksia YYA-ajoilta, jolloin Neuvostoliiton pelko piti ihmiset aisoissa. 

Presidentti Niinistön tapa toimia NATO ratifioinnissa on se, että maamme menee NATOon yhdessä Ruotsin kanssa, ja muusta ei edes voida neuvotella. Siis onko tämä maamme etu, vai onko se ehkä tarkoitettu muistutukseksi siitä, että ulkopolitiikkaa johtaa edelleen lain mukaan tasavallan presidentti? En tässä lähde tekemään psykoanalyysejä, mutta se että maamme valtiopäämies on ottanut asiaan selvän sekä hyvin jyrkän kannan varmasti huomioidaan myös muualla. 

Ja tietenkin voidaan sanoa, että jos ihminen on ottanut hyvin jyrkän kannan johonkin asiaan, niin silloin mielipiteen tai kannan muuttaminen voi olla hyvin vaikeaa. Se nimittäin vaatisi sitä, että joku myöntää olevansa väärässä. En usko että tasavallan presidentti kaipaa kenenkään neuvoja tai että hän on ottamassa väärää linjaa, mutta samalla voi olla niin, että tuon asian sitten huomaa Moskovassa myös Vladimir Putin. Putinin etu tietenkin on se, että Suomi ja Ruotsi jäisivät NATOn ulkopuolelle, ja palaisivat samaan tilaan, kuin mitä valtiomme olivat 1980-luvun puolessa välissä suomettumisen tiukimpaan aikaan. 

Mikä on presidentti-instituution tulevaisuus? 

Tuolloin YYA Suomessa myös korostettiin sitä osaa laista, mikä silloin palveli taistolaisten asennoitumista Neuvostoliittoon. Kun kaikki asiat mitä yhteiskunnassamme tapahtui kytkettiin ulkopolitiikkaan, niin silloin tietenkin piti kaikkien muistaa se, että presidentti oli kaikessa ylinnä. Tuolloin koko kansan piti muistaa, että presidentti myöntää eron virkamiehille, ja että hän voi erottaa tai hajottaa eduskunnan.  Jos tuota asiaa ei muistettu, niin siitä seurasi välittömästi erottaminen, siis presidentti myönsi alaiselleen virkamiehelle eron. 

YYA oli tila, jossa Neuvostoliiton suhteet olivat kaikki kaikessa. Ja tuntemalla tuolloin oikeita henkilöistä saattoi liikemies tehdä todella paljon rahaa. YYA-Suomessa esimerkiksi oli tapana vedota Neuvostoliiton uhkaan, jos joku sattui jäämään kähminnästä kiinni. Eli tuolloin kun tehtiin valtion sekä kansan edun vastaisia päätöksiä, niin silloin päätöksiä perusteltiin sillä, että Neuvostoliitto oli hyväksynyt tuon toiminnan. Samoin kaikki jotka uskalsivat vastustaa presidenttiä saivat tuntea sen nahoissaan. Eli jos joku sattui olemaan eri mieltä maamme johtajan kanssa, niin silloin hän oli vapaata riistaa, ja kaikkia ikäviä asioita voitiin tuolloin levitellä vapaasti. 

Nykyinen eduskunta sekä hallitus ovat toiminnallaan aiheuttaneet sen, että presidentti on joutunut hiukan varjoon. Esimerkiksi se että COVID-19 sulkutila päätettiin hallituksessa on aiheuttanut sen, että presidentti ei ehkä ole saanut kaikkea sanottavaansa sanotuksi. Samoin se että eduskunta haki NATO jäsenyyttä ja samalla presidentti jäi hiukan varjoon, kun muut puhuivat tuosta asiasta, ja erityisesti maamme ulkoministeri sekä pääministeri ovat nousseet parrasvaloihin suuremmalla volyymilla kuin presidentti, jonka pitäisi johtaa maata. Samoin jos tuo toiminta on jotenkin ärsyttänyt presidenttiä, niin miksi hän ei erota hallitusta, johon hänellä on valta. 

Samoin viime presidentinvaalien aikaan esitettiin julkisuudessa kysymys, joka ehkä nousee uudelleen ajankohtaiseksi. Eli tarvitsemmeko me oikeastaan presidenttiä, vai pitäisikö meidän siirtyä englantilaiseen järjestelmään, jossa pääministeri oikeastaan johtaa valtiota eli sen ulko- ja sisäpoliittinen toimeenpanovalta on täysin hallituksen käsissä. Ja tuossa järjestelmässä valtiopäämies on vain symbolinen tehtävä. 

Maamme eduskunta päätti hakea NATO jäsenyyttä erittäin nopealla tahdilla. Ja sen takia myös presidentti saattaa ajatella, että hänet on ehkä pidetty jotenkin sivussa tästä toiminnasta. Samalla meidän pitää muistaa se, että eivät kaikki ihmiset maassamme halua NATO jäsenyyttä. Mutta suurin osa noista ihmisistä ei ehkä kehtaa sanoa, että heille merkitsee enemmän oma aineellinen hyvä kuin toisten ihmisten henki. Ja osa noista ihmisistä varmaan toivoisi että Suomen ja Ruotsin NATO hakemus hylätään kolmannen osapuolen toimista, ja sitten taas löytyisi rakas uninalle tuolta itärajan takaa, jonka nimissä voidaan kähmiä loputtomasti. 

https://www.uusisuomi.fi/uutiset/presidentti-niinisto-nato-ongelmasta-olen-valmis-tekemaan-suuren-poikkeuksen/e2b4b87d-ba35-4da8-93d4-06463191fa66

Miten Putin pääsi yllättämään?

Uskoimmeko että hyökkäyssodan kieltävä laki estää Putinia hyökkäämästä?

Olimmeko me länsimaiset ihmiset oikeasti sitä mieltä, että hyökkäyssodan kieltävä laki olisi estänyt Venäjän hyökkäyssodan Ukrainassa? Kukaan ei varmaan osannut olettaa että tuo laki oli ilmeisesti säädetty vain siksi että Putin saa sen kautta aikaa valmistella asevoimiaan. Tarkoitus oli tyynnytellä länttä sekä osoittaa Venäjän rauhantahtoa sekä saada aikaan tilanne, missä länsi lähtisi purkamaan aseistustaan. 

Kun me ajattelemme nyt Putinin valtaa, niin voisin kysyä, että missä vaiheessa hän teki päätöksen lähteä hyökkäämään Ukrainaan. Se mikä tietenkin pönkittää Putinin valtaa on se, että hänen presidenttikautensa eivät ole rajattuja. Kuten olemme huomanneet, niin Putin saattaa tehdä tai puhua aivan mitä tahansa, mutta samalla hän saattaa kuitenkin tehdä aivan toisia asioita. Meillä länsimaissa ei kovin usein tapaa tuollaista henkilöä. Meillä on totuttu siihen, että meidän lehdistömme paljastaa, jos joku valtion johtoon pyrkivä ei puhu totta. 

Venäjällä lehdistö on valjastettu palvelemaan valtion johtoa sekä valtiojohdon etua. Venäjällä myös lakien tehtävä on myös tukea erityisesti valtion johtoa. Eli käytännössä myös tuomioistuin järjestelmä on Venäjällä osa poliisikoneistoa. Se tarkoittaa että jos ihminen viedään Venäjällä tuomioistuimeen, niin hänet on tuomittu jo kun hän astuu sisään ovesta.  

Asenne lakeihin on se, että niitä noudatetaan niin kauan kuin ne palvelevat Putinin tai hänen turvallisuuspalvelunsa etua. Jos laki ei palvele hänen etuaan, niin silloin sitä joko muutetaan tai sitä ryhdytään tulkitsemaan toisin. Samoin on oikeusjärjestelmän laita. Venäjällä tuomarien tehtävä on ensisijaisesti ajaa valtion sekä sen valtiojohdon etua. Se tarkoittaa sitä, että esimerkiksi poliittiset pidätykset pannaan toimeen alta aikayksikön. Mutta erityisesti se että Putin saattaa valehdella luvatessaan jotain on länsimaisessa politiikassa jotenkin vierasta. 

Eli olisiko Putin patologinen valehtelija, ihminen joka nauttii valehtelemisesta sekä pettämisestä? Tuolloin se että hän solmii jonkun sopimuksen, ja sitten menee kuitenkin kehittelemään uusia aseita tai suunnittelemaan jonkun maan valtausta saisi aikaan sadistista mielihyvää. Hän siis nauttisi tuolloin toisten huijaamisesta. Ja kun toinen on huijattu uskomaan johonkin asiaan, niin sitten hänet voidaan pettää lopulta. Äärimmäinen petos tietenkin on murha tai sodanjulistus. 

Meidän löyhä suhtautumisemme Venäjään saattoi johtua suomettumisesta. Mutta länsimaiden tie kohti tätä tilannetta, jossa Venäjä sitten lähti hyökkäykseen Ukrainaa vastaan alkoi jo oikeastaan Potsdamin konferenssista vuonna 1945. Tuolloin etupiirijako pantiin toimeen sekä samalla myös luotiin edellytykset sille, että Neuvostoliitto tai Venäjä omi itselleen Toisen Maailmansodan voiton sekä samalla aloitti Neuvostoliiton sekä myöhemmin Venäjän voimakkaan militarisoitumisen. 

Putinin aikaan esimerkiksi Voitonpäivän nostaminen tärkeimmän juhlan asemaan on osoitus siitä, kuinka voimakkaasti venäläinen yhteiskunta on militarisoitunut. Voiton päivää juhlistetaan 8.Toukokuuta Hitlerin Saksan antautumisen ja fasismin tai natsismin kukistumisen muistoksi. Koska Hitler teki Venäjällä paljon hirveitä tekoja, niin meidän on ollut vaikea tajuta sitä, että myös Putin on tavallaan natsi. Hän haluaa liittää kaikki slaavilaiset kansat omaan alaisuuteensa. Samalla tavalla Hitler halusi liittää kaikki saksalaiset yhden komennon alle. Eli melko paljon yhteistä myös Putinilla ja Hitlerillä on. 

Kun sota Euroopassa päättyi, niin Neuvostoliitto hyökkäsi Mantshuriaan. 

Miksi Venäjä pääsi asemaan missä sen johto kuvitteli, että se voi tehdä mitä huvittaa? Tuohon kysymykseen on olemassa vastaus, eli tuo tie alkoi jo kauan ennen vuotta 2014. Se alkoi siitä päivästä, kun Toinen Maailmansota Euroopassa päättyi. Tuolloin maailman huomio oli kääntynyt tietenkin Japaniin, ja vuonna 1945 Neuvostoliitto hyökkäsi lopulta Japanin miehittämään Mantshuriaan. 

Syy miksi Eurooppa ei tuolloin halunnut keskustella Stalinin rikoksista samaan sävyyn, kuin keskusteltiin Hitlerin tekemistä hirmuteoista johtui siitä, että Neuvostoliitto lupasi tuolloin hyökätä Japanin kimppuun, mikä tietenkin lievitti painetta Burman sekä Tyynenmeren rintamilla, joissa sota oli paikoin erittäin kiivasta, ja varsinkin japanilaisten tapa sotia viimeiseen asti tietenkin sai aikaan sen, että Neuvostoliiton hyökkäys Mantshuriaan oli toivottu operaatio.

 Sen avulla USA sekä sen Tyynenmeren alueen liittolaiset, eli Britit sekä Ranskalaiset ja Hollantilaiset saattoivat keventää omia tappioitaan. Tuolloin Sahalin saaren katsottiin kuuluvat Neuvostoliiton etupiiriin, ja en oikeastaan tiedä että sovittiinko tuolloin samalla siitä, että Stalinin GULAG leireistä sekä teloituksista vaietaan. Mutta tuolloin Potsdamissa sovittiin siitä, että Eurooppa jaetaan kahteen etupiiriin, joista toisessa noudatetaan länsimaista ja toisessa Neuvostoliiton sanelemaa järjestelmää. 

Lännessä ei tuolloin tajuttu sitä, että Neuvostoliiton johto oikeastaan omassa propagandassaan alkoi omia Toisen Maailmansodan voittoa itselleen. Eli virallisen propagandan mukaan Neuvostoliitto oli ratkaiseva toimija tuossa Natsismin kukistamisessa. Se miksi tuota asiaa ei koskaan kyseenalaistettu johtuu osittain siitä, että tuo totuus on tarkoitettu vain neuvostokansalaisille. Natsien hirmuteoista oli paljon todisteita, koska liittoutuneiden komissiot pääsivät tutkimaan natsien keskitysleirejä koskevia arkistoja , mutta koska Neuvostoliitto oli tuolloin voittajien puolella, niin sen arkistot pysyivät kiinni, ja KGB ei päästänyt muita kuin omia miehiään noihin esimerkiksi suomalaisia ammuttuja koskeviin tietoihin. 

Se että henkilö joka esitti että myös Neuvostoliitto olisi pitänyt tuomita vaiennettiin erittäin tehokkaasti, eli vaikka kaikki tiesivät että Neuvostoliitossa toisinajattelijoita pidätettiin, niin jostain syystä lännessä haluttiin uskoa että nuo henkilöt saivat pienen, eli lähinnä muodollisen tuomion. Mutta todellisuudessa olot Neuvostoliiton leireillä olivat samat kuin Saksalaisten keskitysleireillä. 

Tuolloin saksalaisten tekemät sotarikokset sekä rikokset ihmisyyttä vastaan olivat olleet suuresti esillä mediassa. Jos joku sattui puhumaan GULAGista sekä NKVDn tekemistä vastaavista asioista merkitsi, että hänet leimattiin natsiksi.

GULAG on muuten hyvä esimerkki Venäläisestä tavasta lukea lakia. Vaikka jo Neuvostoliitossa oli laki, jonka mukaan esimerkiksi vankeja ei saanut kiduttaa, niin esimerkiksi vankeja saatettiin pitää ilman vettä sekä erittäin huonoissa hygienia oloissa ja heitä lyötiin pampuilla sekä potkittiin erittäin ikäviin paikkoihin. Myös huumeiden tai muiden kemikaalien sekä unenpuutteen avulla tapahtuvat tunnustusten kiristämiset olivat ilmeisesti arkipäivää KGBn tiloissa myös Stalinin kauden jälkeen. 

Ongelmia esimerkiksi tuon asian paljastamisessa oli se, että lähteet eivät halunneet esiintyä omilla nimillään, ja KGB antoi asioita koskevia lausuntoja vain Neuvostoliitossa, mikä tarkoitti että ihmiset jotka puhuvat vääristä asioista saatettiin pidättää. Samoin jos lähteet mainittiin, niin siitä saattoi seurata hyvin vakavia asioita. 

Myöhemmin Venäjän peri Neuvostoliiton paikan maailmassa. Ja me lännessä uskoimme että tuo valtio tulee muuttumaan. Muutamassa vuodessa Venäjällä oli vallalla uudet tuulet, ennen kuin KGB nosti valtaan oman miehensä Vladimir Putinin. Se että turvallisuuspalvelu uudelleen nimettiin FSBksi ei tarkoittanut että sen toimintatavoissa olisi mitään eroja KGBhen verrattuna. 

Putin tietenkin esiintyi tarmokkaana katujen puhdistajana, koska tuolloin hänen noustuaan valtaan oli rikollisuus todella voimissaan. Ja Putin käytti tietenkin KGBn verkostoja katurikollisuuden poistamisessa. Mutta samalla hän kuitenkin jätti rikollisjärjestöjen johtajat valtaan. Eli hän ikään kuin vajosi kohti korruptiota. Kun Putinin edeltäjä Boris Jeltsin kuoli oudossa sydänkohtauksessa oli tie auki Putinille. Moni Putinin vastustaja on kuollut oudosti, ja sen takia häntä olisi pitänyt epäillä. 

Yllä Syyskuun 11. päivän terroriteot vuonna 2001 olivat Putinille kuin tavaan lahja. Näin median huomio kääntyi pois hänen toimistaan. 

Syyskuun 11. päivän terroriteot 2001 tulivat Putinille kuin taivaan lahjana. Näin maailman huomio kääntyi pois Tshetseniasta. 

Syy miksi länsi tuli Putinia johtui siitä, että hän lupasi palauttaa järjestyksen maahansa. Samoin hän lupasi vakautta sekä alussa myös vapaita vaaleja. Samalla Putin järjesti länsimaille halpaa energiaa sekä suuria lupauksia. Ja sitten vuonna 11.9.2001 tapahtui WTC-isku, jossa joukko arabiterroristeja lensi kaapatuilla matkustajakoneilla suoraan pilvenpiirtäjiä päin New Yorkissa. 

Tuo isku oli kuin lottovoitto Putinille, joka kävi silloin sotaa Tshetsenian separatisteja vastaan. WTC-iskut aiheuttivat tilanteen, missä lännessä levisi suuri viha muslimeja kohtaan, ja siksi lännessä alettiin hyväksyä Putinin toimet, jotka eivät kyllä mitenkään mediakelpoisia olleet. 

Sitten Putin hyökkäsi suoraan Georgiaa vastaan vuonna 2008. Tai siis tuolloin tietyt alueet Georgiasta julistautuivat itsenäiseksi. Ja sitten Venäjä tietenkin riensi puolustamaan noita alueita, joista toinen sijaitsi Mustameren rannalla. Tuolloin tuon alueen menetys olisi merkinnyt sitä, että Georgia olisi menettänyt rannikkonsa separatisteille. Ja voidaan olettaa että tuo Georgian sota 1-12.8.2008 oli ehkä Ukrainan sodan kenraaliharjoitus. Tuolloin käsikirjoitus oli sama kuin Ukrainan sodassa. 

Tuolloin pari aluetta julistautui itsenäiseksi 99% kannatuksella, ja kun Georgia yritti palauttaa alueita hallintaansa, aloitti Venäjä oman kielenkäyttönsä mukaan "Operaation Georgian rauhaan pakottamiseksi". Tuolla operaatiolla Venäjä toivoi ilmeisesti estävänsä Kaukasuksen öljyn pääsyn Eurooppaan. 

Tuolloin Putinia ei haluttu pysäyttää voimalla, koska häntä ilmeisesti pidettiin varmana voittajana. Syy tuohon hyökkäykseen oli ilmeisesti se, että Georgian rannikon haltuunotto takaisi sen, että Mustameren kautta ei Kaukasuksen öljyä ja kaasua voitaisi kuljettaa Eurooppaan. 

Samoin Syyrian valtion ottaminen Venäjän hallintaan tarkoitti sitä, että Venäjän johto saisi estettyä Irakin öljyn ja kaasun viennin Välimeren kautta Eurooppaan. Jos Venäjä saisi monopolin Euroopan energialähteisiin, niin silloin se voisi sanella asioita, eli pakottaa EU maat tekemään myönnytyksiä esimerkiksi mikropiirejä sekä korkean teknologian tuotteiden myynnissä. 

Juuri halpa öljy sekä kaasu ovat asioita, joiden avulla Venäjä sai aikaan sen, että länsimaat tukivat Putinia. Se että Putinin tukijoukot pelottelivat länsimaita sillä, että Putinin valta takaisi sen, että Venäjän ydinaseet eivät joudu kansankiihkoisten ainesten käsiin saivat länsimaat ummistamaan silmänsä siltä, että Putin ei ehkä ole sellainen johtaja, mitä hän muille esittää olevansa. 

Venäjän uudet aseet eivät vieläkään avanneet silmiämme

Me uskoimme Putinia vaikka hän kasasi jatkuvasti valtaa omiin käsiinsä. Me uskoimme Putinin rauhatahtoon, vaikka hän rehvasteli jatkuvasti uusilla aseilla kuten mannertenvälisillä ohjuksilla sekä "Status-6" tai "Poseidon" torpedoilla, joiden 100 mt. ydinräjähde peittäisi puolet Euroopasta ja molemmista Amerikoista hyökyaaltoon, jos se sattuisi räjähtämään keskellä Atlantin valtamerta. Sitten lopulta Putin hyökkäsi Ukrainaan. 

Ehkä meillä länsimaissa oli hiukan ruusuinen kuva siitä, että esimerkiksi Venäjällä säädetty hyökkäyssodan kieltävä laki olisi pysäyttänyt Putinin. Tuolloin kauan sitten uskottiin että lait koskevat Putinia samalla tavalla kuin ne koskevat länsimaisia johtajia. Eikä Putin rikkonut itse lakeja ollenkaan. Hän perusti kaksi tasavaltaa Ukrainan rannikolle, ja sitten nuo tasavallat pyysivät Venäjän joukkoja puolustamaan itseään sekä sitten liittyivät Venäjään. 

https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/4ab5cde8-94c8-4796-b4fa-1ce9b78e5132

https://fi.wikipedia.org/wiki/Georgian_sota

https://fi.wikipedia.org/wiki/Taistelu_Mant%C5%A1uriasta

https://fi.wikipedia.org/wiki/Potsdamin_konferenssi

https://fi.wikipedia.org/wiki/Syyskuun_11._p%C3%A4iv%C3%A4n_terroriteot

https://fi.wikipedia.org/wiki/Toinen_T%C5%A1et%C5%A1enian_sota

https://ajatuksiakahvikupinaaressa.blogspot.com/

Tasavallan presidentti on sanonut, että emme voi estää erillistä NATO-hakemuksen käsittelyä

Meidän suomalaisten tai ainakin maamme johdon mielestä on ollut maamme etu, että menemme NATOoon yhdessä Ruotsin kanssa. Mutta jostain syystä meidän on valmistauduttava siihen, että ehkä menemme NATOoon kuitenkin eri aikaan. Syynä tähän on se, että Ruotsin sekä Turkin suhteissa ongelmia on tuottanut PKK sekä Ruotsin löysä suhtautuminen ääriryhmiin. Ruotsissa ei ole ääriainesten toimiin puututtu, koska poliitikot ovat pelänneet menettävänsä ääniä. Mikäli Ruotsi olisi puuttunut PKKn toimintaan, niin silloin joku olisi voinut vaatia että myös ruotsalaisten ääriainesten toimiin olisi puututtu. 

Siis olemme menossa NATOoon joka tapauksessa, eli emme enää voi perääntyä, ja toinen asia sitten on hyvin tärkeä muistaa. Vaikka haluaisimme päästä NATOoon samaan aikaan Ruotsin kanssa, niin päätös tuosta asiasta tehdään kuitenkin Unkarissa sekä erityisesti Turkissa. Me olemme tehneet asian eteen voitavamme, ja se mitä Ruotsin pitää tehdä on joka tapauksessa Turkin, Unkarin sekä Ruotsin välinen asia. Me suomalaiset emme voi marssia Tukholmaan muuttamaan Ruotsin lainsäädäntöä, vaikka ehkä sen haluaisimme joskus tehdä. Meidän valtioidemme pitää valitettavasti itse tehdä ne päätökset, ja vaikka Turkin johto ei ehkä suoraan hylkää kummankaan maan NATO hakemuksia, niin se voi kuitenkin lykätä äänestyksiä omassa parlamentissaan loputtomiin. 

Olemme joka tapauksessa itsenäisiä valtioita, joiden pitää saada turvatakuut sen varalle, jos Venäjä päättää että sen etuun kuuluu maamme liittäminen osaksi jotain Karjalan autonomista aluetta. Vaikka maamme johtoa ei ehkä saisi näissä asioissa neuvoa, niin kuitenkin olen itse sitä mieltä, että missään tapauksessa ei kovin jyrkkiä mielipiteitä pitäisi sanoa, koska silloin voi käydä niin, että niitä joudutaan muuttelemaan. Putin tietää mitä mediassa on sanottu, ja hän tietenkin pelaa omaa peliään. 

Siihen kuuluu mediavaikuttaminen, kyberhyökkäykset sekä lahjominen. Lahjuksiin kuuluu tietenkin halpa öljy ja maakaasu, joilla lahjotaan niitä, jotka ovat valmiit syömään hänen kädestään. 

Syy miksi olemme liittymässä NATOoon on se, että tunnemme itsemme uhatuiksi. Me koemme että uhka, joka kohdistuu maahamme tulee tällä hetkellä idästä. Se mikä meitä pelottaa on se, että Venäjää hallitsee mies, joka ei välitä mistään muusta kuin omasta vallastaan. Ja Kremlin johto on esittänyt sellaisen mallin, missä kaikkien muiden pitää tanssia sen pillin mukaan. Mikäli tanssi ei onnistu, niin silloin Kremlin johto suorittaa suoran hyökkäyksen toiseen maahan. 

Siis tuo hyökkäys ei Venäjän mielestä ole hyökkäys, koska sen tukemat separatistit ovat ensin perustaneet maahan pari tasavaltaa, ja sitten Kreml on ne käynyt tunnustamassa. Tuon tunnustamisen jälkeen nämä tasavallat ovat pyytäneet Venäjältä apua, ja tilanne on muuttunut sellaiseksi, että nämä tasavallat ovat sitten päättäneet liittyä Putinin hallitsemaan Venäjään. 

Ruotsin asema on aina vähän toinen kuin Suomen, vaikka maidemme ystävyys on varmasti aivan yleisesti tunnettua. Se että meidän maamme on yhdessä Baltian kanssa Ruotsin ja Venäjän välissä tietenkin aiheuttaa sen, että meidän turvallisuustilanteemme on hiukan erilainen kuin mitä Ruotsin turvallisuustilanne on. 

Venäjän hyökkäys Ukrainassa ei ole sujunut kuten sen olisi pitänyt. Vaikka Venäjän konventionaaliset joukot ovat alisuoriutuneet, niin meidän on muistettava se, että niin kauan kuin Putin ja hänen hengenheimolaisensa ovat vallassa, niin on olemassa mahdollisuus että Venäjän asevoimat suunnittelisi uusia operaatioita. 

Se miten nämä operaatiot sujuisivat on sitten varmaan aivan toinen asia. Mutta aina on mahdollista että Venäjän asevoimat ottaa opikseen näistä virheistään, mitä se on tehnyt Ukrainassa, ja sitten toinen asia on se, että ottaako Putin opikseen. Tai välittääkö Putin enää mistään muusta kuin omasta vallastaan. 

Eli jos Venäjä hyökkää Ruotsiin, niin se suorittaisi hyökkäyksen Baltian sekä ehkä myös Suomen kautta. Tuolla operaatiolla Venäjä siis pyrkisi varmistamaan Kaliningradin alueen huollon, sekä hankkimaan lisää aluetta tuota operaatiota varten. Tuolloin operaation tavoite olisi ehkä Tanskan salmien sulkeminen. Mutta siis pystyisikö se tuohon operaatioon on kyseenalaista. Kuitenkin valta Venäjällä on Putinilla, ja sitten tietenkin tämä asia tuo uusia ongelmia. Jos Putin ei välitä tappioista tai kuuntele muita kuin itseään, niin silloin koko Eurooppa on vaarassa, mikäli hän saa jatkaa toimintaansa. 

https://www.uusisuomi.fi/uutiset/sauli-niinisto-pitaa-nato-tilannetta-perin-omituisena-pitaisiko-meidan-ilmoittaa-etta-me-kiellamme-heita-ratifioimasta/e6bd2ced-fbaf-49e3-8f65-2093b961800f

https://ajatuksiakahvikupinaaressa.blogspot.com/

Valkoisen talon tiedottamisessa alasammuttujen ilmapallojen tapauksessa herättää kysymyksiä

Onko tämä ihan ensimmäinen kerta, kun Kiina lähettää vakoilupalloja toisen maan ilmatilaan? Ennen kuin noiden kiinalaisiksi väitettyjen ilmapallojen alkuperä on todella selvitetty ne ovat mysteerejä, joista varmasti on kiinnostavaa kuulla jatkossakin. Totuus on että hyvin lyhyellä aikavälillä Pohjois-Amerikan yläpuolella on ammuttu alas neljä vakoilupalloa, joista ainakin osan alkuperä on oikeasti hämärän peitossa. Ja vaikka UFOt aiheuttavat joidenkin mielestä hilpeyttä, niin kyseessä on asia, joka vaatii tutkimusta. 

Tutkimuksessa mitään mahdollisuutta kuten maan ulkopuolista alkuperää ei voida sulkea pois ilman todisteita. Se mikä sitten varmaan kiinnostaa monia ihmisiä ovat ne UFOt joiden käyttäytyminen ilmakehässä on outoa. Eli nämä laitteet voivat tehdä suorakulmaisia käännöksiä tai jotain muuta vastaavaa sekä katoavat oudosti näkyvistä ovat hiukan erikoisia. Nimittäin kukaan ei myönnä olevansa noiden laitteiden omistaja. 

Se mikä sitten varmaan pistää myös silmään on se, että jos noiden UFOjen takana olisi Vladimir Putin, niin silloin me varmasti saisimme nähdä nuo venäläisen insinööritaidon ihmeet suorassa lähetyksessä, missä Vladimir Suuri kättelee koko joukon suuria tekijöitä, jotka ovat taas kerran murskanneet lännen. Se että myöskään kaikkia noita vakoilupalloja ei olla näytetty julkisuudessa kertoo omaa karua kieltään asiasta, joka tällä hetkellä on erittäin ikävä. Eli kuka on noiden pallojen takana. 

Vakoilupallot ovat loistavia laitteita, jos halutaan hankkia esimerkiksi vakoilla toisen maan aluetta halvalla. Mutta kysymys on siitä, että miksi nuo pallot ovat lentäneet noin 10 000 m korkeudessa. Miksi eivät 36-75 km korkeudessa, jossa niitä olisi ollut vaikeampi havaita? Samoin meidän pitää huomioida se, että nämä vakoilupallot pitivät sisällään moottorit ja myös muita lennonhallintajärjestelmiä. Ne ovat saaneet sähköä ainakin aurinkopaneeleista, jotka voivat toimia myös purjeena. Tai sitten noissa palloissa on voinut olla myös tuuligeneraattori, joka takaa järjestelmän toiminnan myös yöaikaan. 

Ja esimerkiksi helium tai vety-pallojen korkeutta voidaan säädellä yksinkertaisesti imemällä kaasua suljettuun säiliöön, jonka avulla pallo saadaan lentämään alempana. Ja sitten kun palloa halutaan nostaa korkeammalle sitä päästetään ilmapalloon. 

https://www.uusisuomi.fi/uutiset/valkoisen-talon-ufo-lausunto-heratti-hilpeytta-oikeasti-viesti-on-hammentava-ja-aarimmaisen-vakava/a4a120f7-c698-412f-ae38-e2a327bbd06b

https://ajatuksiakahvikupinaaressa.blogspot.com/

Venäjän propaganda puree.

 

Venäjällä on kaksi etua puolellaan, sen johdon ei tarvitse välittää kritiikistä eikä sen komentajien tarvitse pelätä sotaoikeutta. Eikä myöskään venäläisten komentajien tarvitse välittää siitä miten paljon tappioita he tekevät. Se tietenkin erottaa länsimaisten sotilaiden ajattelutavan venäläisen sotilaan ajattelutavasta. Eli jos venäläinen komentaja saa tehtävän, niin silloin hän suorittaa tehtävänsä välittämättä siitä, miten monta miestä tai muuta asiaa hän menettää. Ukrainan sota on muuttunut kulutussodaksi, jossa Venäjä käyttää miehiään tykinruokana. Sillä että jos venäläinen komentaja menettää 300 miestä yhtä ukrainalaista kohtaan ei ole merkitystä. Vain sillä on merkitystä että komentaja pääsee tavoitteeseensa. 

Venäjän etu Ukrainaan nähden on se, että tuo maa on valtavan suuri, ja jos Ukraina ei kykene vaikuttamaan Venäjän sotateollisuuteen, niin silloin se varmasti häviää sodan, tai joutuu tekemään suuria myönnytyksiä. Ukraina on täysin länsimaisen aseavun varassa, ja sen asian tietää myös Vladimir Putin. Hän tietää sen, että Ukrainan saamat varusteet ovat kalliita, ja siksi niiden hintaa korostetaan. Samoin Putin tietää että pelottelemalla sodan eskaloitumisella sekä ydinaseilla hän saa länsimaat empimään tarjottua apua. 

Ja silloin olemme vaarallisessa tilanteessa, koska Venäjän johto saa siitä signaalin, että sodalla voidaan vastapuolta eli länsimaita kiristää mihin tahansa myönnytyksiin. Lännessä pelätään tietenkin sodan eskaloitumista, ja kuten olemme huomanneet, niin esimerkiksi talouden uutiset ovat peittäneet Ukrainan tilanteen, ja tietenkin sama linja jatkuu. Meillä on keväällä parlamenttivaalit, ja tuo kampanjointi tietenkin vaikuttaa Ukrainaa koskevaan uutisointiin. Se mikä sitten koskee meitä kaikkia on se, että Putin ilmeisesti pyrkii juuri tähän. 

Sotaa pitkittämällä hän kykenee turruttamaan länsimaisen median, ja sitä kautta hänen propagandansa alkaa purra. Siis turruttamalla mediaa sekä samalla lupaamalla kultaa ja mirhamia Venäjän propagandakoneisto sekä sen johto ajattelevat että lopulta länsi lopettaa Ukrainan aseistamisen, koska se on jotenkin "turhaa". Meillä länsimaissa on vaarallinen harhaluulo siitä, että esimerkiksi suuret tappiot saavat Venäjän luopumaan sodasta. Länsimaiseen ajattelutapaan kuuluu se, että ihmishenget merkitsevät paljon. Venäläiseen ajattelutapaan kuuluu se, että ihminen on olemassa valtiotaan varten, ja jos valtio sitä vaatii, niin silloin henkilön pitää luopua jopa elämästään.

Venäläiseen tapaan kuuluu se, että nuo sodassa kaatuneet miehet palvelevat maansa poliittisen johdon tarkoitusperiä myös kuoltuaan. Eli kuolleita sankareita ylistetään pilviin, ja se mikä tekee kuolleesta sankarista loistavan sankarin on se, että kuollut sankari ei levittele tietoa siitä, miten onneton heidän johtajansa on ollut.

Jos ajattelemme esimerkiksi juuri Ukrainassa sekä ilmeisesti myös muualla tehtyjä sotarikoksia, niin silloin me unohdamme kolme asiaa. Joissakin tapauksissa sotarikosten tehtävä on tehdä välimatkaa sotilaiden sekä paikallisen väestön välille. Näin omia joukkoja "suojellaan haitalliselta informaatiolta". Samoin sotarikosten tarkoitus voi olla myös pelon herättäminen.  Eli vastarintaa nujerretaan sillä, että vastapuolta pelotellaan kauhealla kohtalolla, jos he vastustavat miehittäjiä. Samoin ne saavat ihmiset pitämään suunsa kiinni siitä, mitä sodassa on tapahtunut. 

Me emme ehkä käsitä täysin sitä, että myös nuo rikokset palvelevat Vladimir Putinia sekä Kremlin johtoa. Se että erityisesti raiskauksia korostetaan, saa aikaan sen että ne miehet, jotka ovat palvelleet Ukrainassa pitävät suunsa kiinni siitä, mitä siellä on tapahtunut. Sota on nimittäin loistava tilaisuus murhata omia miehiä sekä poliittisen opposition kannattajia. 

https://ajatuksiakahvikupinaaressa.blogspot.com/

Kriittinen ja vaarallinen näkemys Ukrainan sodasta on se, että Venäjä on jo voittanut.

Positivismi on hyvin tärkeä asia, kun käsitellään kriisejä. Ja esimerkiksi se että “vaikutusvaltaiseksi” kutsuttu amerikkalainen konservatiivi on sanonut, että Ukraina häviää sodan edustaa erittäin ikävää näkökulmaa Ukrainan konfliktiin. Venäjä on edennyt kaksi kilometriä, ja se tietenkin voidaan tulkita voitoksi. Mutta silloin unohdetaan hinta, jonka Venäjä on valmis maksamaan etenemisestään. Se minkä me unohdamme on se, että Venäjän johtajien ei tarvitse välittää siitä, miten paljon omia tappioita hän tekee. Eli vain päämäärä merkitsee jotain. Sillä mitä tuo eteneminen sekä päämäärän saavuttaminen maksaa ei ole niinkään merkityksellistä. 

Negatiivinen ajattelu eli pessimismi merkitsee sitä, että Venäjän todetaan jo voittaneen, ja se että Ukrainaa lähdetään ajamaan kohti rauhaa, missä sen pitää luovuttaa alueitaan merkitsee sitä, että me voimme sanoa länsimaiden hyväksyvän Venäjän toimet.

Venäjä on tietenkin erittäin ongelmallinen tapaus, koska maalla on monia asioita, joilla se vakuuttaa länsimaita siitä, että Ukrainaa ei kannata tukea. Venäjällä on ydinaseita, sekä paljon luonnonvaroja ja muita asioita, joilla se voi ostaa hyväksyntää, kuten me kaikki tiedämme. Venäläinen työvoima on halpaa, ja samalla tuo maa voi tarjota monia asioita paljon länsimaita halvemmalla. Sen takia tietenkin kauppasuhteiden katkaisemista Venäjän kanssa pidetään vähintään ongelmallisena. 

Se että Venäjällä voi tehdä hyvin paljon rahaa sekä myös muita asioita, jotka ovat länsimaissa kiellettyjä. Ja sen takia Venäjä on joidenkin ihmisten mielestä hyvin tärkeä kumppani. Ongelma Venäjän kaupan kanssa on se, että tuossa maassa rehottaa korruptio, mikä tarkoittaa sitä että Venäjällä operoivien yrittäjien pitää maksaa erilaisia lahjuksia. Toisin sanottuna Venäjällä toimivat yrittäjät tukevat Putinin sorto- ja sotakoneistoa, mikä tietenkin on erittäin ikävä asia. 

Meillä Suomessa on vielä tuoreessa muistissa suomettuminen. Tuolloin ei Neuvostoliitosta tai sen seuraajasta, Venäjästä saanut puhua yhtään pahaa sanaa. Joskus aina lehdistössä tuo suomettuminen nostaa päätään. Putin vetoaa ihmisten itsekkyyteen, ja hänellä on paljon mitä hän voi tarjota. Sen takia Venäjä on ongelmallinen tapaus. Jossain historian kuluessa olemme alkaneet ajatella että se, mitä Venäjän rajojen sisällä tapahtuu on venäläisten oma asia. 

Tuolloin olemme unohtaneet sen, että jos tuollaisia varsinkin ydinaseiden kannalta voimakasta valtioita, joilla on tapana pelotella ydinaseilla johtaa despootti, niin silloin hän muuttuu vaaralliseksi ympäristölleen. Me olemme unohtaneet että Putinin ei tarvitse koskaan välittää julkisesta mielipiteestä. Eli hän tekee Venäjällä mitä huvittaa. Ja juuri tuo ajattelutapa tekee hänestä ja hänen kaltaisistaan paljon vaarallisemman toimijan kuin jostain länsimaisesta valtionpäämiehistä. 

Ukrainan riippuvuus länsimaisesta avusta on kaikkien tiedossa. Ja Putin mielellään muistuttaa länsimaisia toimijoita siitä, mitä nuo aseet joita Ukrainaan lähetetään maksavat. Ongelma on siinä, että jos Putin saa sen mitä haluaa, niin hän saattaa muutaman vuoden päästä kokeilemaan samaa jossain muualla. 

Mutta miksi me pelkäämme Putinin jälkeistä aikaa? 

Me länsimaiset toimijat saamme ainakin osittain kiittää itseämme siitä, että Vladimir Putin on saanut rakentaa valtarakenteitaan Venäjällä. Se saattaa länsimaat sellaiseen asemaan, mikä aiheuttaa ongelmia. Nimittäin saattaa olla että Venäjällä on oppositioon kuuluvia ihmisiä, jotka syyttävät myös länsimaita sekä länsimaisia toimijoita siitä, että Putin on kyennyt rakentamaan itseään ympäröivän diktatuurin siihen pisteeseen, missä se tällä hetkellä on. 

Se merkitsee sitä, että vaikka Putinin seuraaja olisi opposition edustaja, niin hän saattaa kostaa niille toimijoille, jotka hän samaistaa Putinin tukijoihin. Siis se että opposition edustaja nousee valtaan ei ehkä tarkoita muutosta venäläisessä yhteiskunnassa. Mutta toisaalta tuo ajattelutapa on sellainen, mitä Putin ja hänen lähipiirinsä haluavat ihmisten ajattelevan. Tuo kyseinen ajattelutapa, että Putinin seuraaja saattaa olla häntä radikaalimpi tai fanaattisempi merkitsee sitä että meidän tukemme ohjataan Putinille. 

Ukrainan sota palvelee Putinin hallintoa monella tavalla.

Me olemme uskoneet että suuret tappiot saavat Venäjän lopettamaan hyökkäyksensä. Mutta kuitenkin nuo tappiot eivät merkitse mitään. Eli Putin kokee tarpeelliseksi vain vallata huomattavan osan Ukrainan rannikkoa, jotta hän voisi estää Kaukasuksen öljyn ja kaasun toimittamisen EUn alueelle. Tuo sota tietenkin palvelee Putinin toimintamallia monella tavalla. Sota on loistava tilanne, jos halutaan perustella esimerkiksi kovan luokan lehdistöä ja muuta julkaisutoimintaa koskevaa sensuuria. 

Samoin sota on hyvä keino hankkiutua eroon poliittisista vastustajista. Tuolloin esimerkiksi mielenosoitukseen osallistuneet voidaan uhrata rintamalla tai teloittaa, ja sitten heidän kuolemaansa voidaan väittää vihollisen tulenkäytön aiheuttamiksi tappioiksi. 

Siis periaatteessa Putinille on aivan sama että kuinka paljon tappioita hänen kenraalinsa tekevät Ukrainassa. Nuo tappiot ovat tietenkin hänelle sellainen väline, jolla hän perustelee sitä, että sotatoimet jatkuvat Ukrainassa. Tuolloin argumentti on se, että “jos taistelutoimia ei jatketa, niin silloin nuo kaatuneet toverit ovat kuolleet turhaan”. Mutta kuitenkin Putinin tapauksessa “kuollut sankari on hyvä sankari” on vallitseva. Kuolleen sankarin ylistäminen on tietenkin loistavaa propagandaa, ja tuo kuollut mies ei koskaan tule arvostelemaan Vladimir Putinia hänen tavastaan toimia. 

https://www.msn.com/fi-fi/uutiset/ulkomaat/interfax-ven%C3%A4j%C3%A4n-joukot-edenneet-kaksi-kilometri%C3%A4/ar-AA17pwkg?ocid=msedgdhp&pc=U531&cvid=e1f9674f699c4ae1a0a7510eee96a1df

https://www.uusisuomi.fi/uutiset/ukraina-on-haviamassa-sodan-tyly-nakemys-amerikkalaiselta-konservatiivilta/22c747ad-fe6e-4477-a877-ca7253a6573f

https://www.uusisuomi.fi/uutiset/professori-lansi-ylittanyt-jo-monta-venajan-punaista-viivaa-missa-raja-kulkee/233d95f6-a7f4-4929-808e-3cdde62e9739

https://yle.fi/a/74-20010573

https://ajatuksiakahvikupinaaressa.blogspot.com/

Mietteitä koulutuksesta ja penkkareista

Tänään taas oli penkkarit, ja ne saivat tietenkin aikaan ajatuksia koulutuksen tulevaisuudesta. Eli onnea abeille kirjoituksia ajatellen. Mutta sitten mieleeni tulee sellainen asia, että meidän pitää ryhtyä panostamaan uudelleen koulutukseen, ei vain rahallisesti vaan myös laadullisesti. Ensimmäisen kerran meidän sodanjälkeisten sukupolvien historiassa nuoret ovat vähemmän koulutettuja kuin vanhempansa, ja siksi meidän pitää ryhtyä miettimään sitä, miten saisimme taas sitten tuon koulutuskäyrän nousemaan. Tavoite kuulemma on se, että 50% ikäluokasta saisi korkeakoulutuksinnon. Mutta jostain syystä tuosta tavoitteesta on ryhdytty tinkimään. 

Eli mistä johtuu se, että koulutusta ei enää arvosteta samalla tavalla kuin ennen? Koulutus sentään on tärkeää oman kansallisen hyvinvointimme sekä myös kansallisen turvallisuuden säilymäisen kannalta. Koulutus rokottaa ihmiset kaikkein törkeimpiä informaatio-operaatioita vastaan, ja myös se että koulutettuja ihmisiä vaaditaan myös esimerkiksi maanpuolustusta tukevan teknologian kehittämiseen. Kun olemme menossa kohti NATOa, niin tietenkin meilläkin pitää jotain olla sinne päin tarjolla, ja yksi noista asioista olisivat ehkä korkean teknologian tuotteet, kuten miniatyyrisatelliitit sekä tekoälypohjaiset ratkaisut. 

Se että voimme tarjota NATOlle muutakin kuin vain omaa aluettamme tietenkin nostaa arvostustamme tuossa yhteisössä sekä samalla maailmanlaajuisella kentällä. Mutta sitten korkeaa osaamista vaaditaan myös tavallisissa tuotteissa. Ja varmasti suomalaiselle tietotaidolle löytyy ostajia. Se että olemme ikään kuin joutuneet tilanteeseen, jossa koulutusta on ikävä kyllä ajettu alas saattaa joutua esimerkiksi 1980-luvun niin sanotusta juppi-ajasta, jolloin oli tärkeää tehdä rahaa, ja koulussa istumista pidettiin jotenkin turhana asiana, ja esimerkiksi TVstä tulvi sellaisia ohjelmia, joissa markkinoitiin puhelinmyyjän työtä tapana ansaita tuloja, joihin ei edes korkeasti koulutettu päässyt. 

1980-luvulla oli niin sanottu "kapakkateekkari" tai "kapakkaylioppilas" jotenkin muotia. Kun menit kapakkaan, niin silloin vähintään joka kolmannella vastaantulijalla oli "kauppis kesken" tai "opinnäyte oli tekemättä". Ja se "oma juttu" oli löytynyt jostain puhelinmyyntifirmasta. 

Kasinotalous vahingoitti koulutukseen perustuvaa ansaintalogiikkaa. Termillä kasinotalous tarkoitetaan onneen perustuvaa ansaintalogiikkaa. Tilannetta voidaan verrata siihen, että henkilö menee rulettipöydän ääreen, ja laittaa rahaa tietylle numerolle. Saattaa olla että hän saa paljon rahaa kerran, mutta onko joku rulettipöytä sitten sellainen paikka, että sieltä saatava tulo täyttää kestävän kehityksen määritelmän? Eli voiko tuollainen pelaaja sitten oikeasti luottaa, että rulettipöytä antaa hänelle jatkossakin jokapäiväiseen elämään vaadittavat tulot? 

Eli lehdistö oli täynnä barometrejä, joiden mukaan kouluttamaton voi tienata paremmin kuin korkeasti koulutettu, ja tuollainen ajattelutapa tietenkin tarttui joihinkin henkilöihin. "Mitä he koulutuksella tekevät, kun puhelinmyyjä ansaitsee paremmin"? Kyseinen toimintamalli tunnetaan nimellä kasinotalous. Kasinotalous tarkoittaa sitä, että toimijoiden ansaintalogiikka perustuu puhtaasti onneen. Siis jos laitan tietyn summan tiettyyn kohtaan rulettipöydällä, niin silloin voin voittaa hyvin paljon rahaa. 

Mutta onko tuo satunnaisiin voittoihin perustuva ansaintamalli sitten sellainen kestävän kehityksen periaatteeseen nojaava rahan ansaitsemisen malli? Mutta sitten jos me lähdemme siitä, että me emme halua myydä pystymetsää tukkeina esimerkiksi Amerikkaan, niin silloin meillä pitää olla sellaiset edellytykset, että pystymme kehittämään uusia tuotteita, ja tuo kehitystyö vaatii osaamista. Ilman osaamista emme varmasti saa mitään myytyä ulkomaille. Ja ulkomaankauppa on asia, mikä pitää elintasomme hyvänä. Ja hyvä elintaso takaa sitten sen, että meillä on yhteiskuntarauha. 

Tietenkin me voimme hoitaa työttömyyttä esimerkiksi palkkaamalla lisää rajavartijoita, mutta se ei tuo lisää rahaa meidän kansantalouteemme. Se haluttu raha jolla pidetään yhteiskunta pyörimässä on tietenkin ulkomaailta saatua rahaa. Mutta sitten meillä pitää olla tuotteita joita me myymme toisiin maihin, ja silloin pitää ostajalta löytyä kiinnostusta tuotteiden ostamiseen. Eli tuotteiden pitää olla edustavia ja laadukkaita, ja tuollaisten tuotteiden valmistus vaatii tietenkin paljon osaamista. 

Alati muuttuva maailma vaatii uusia välineitä. Ja myös drone-vaaralle löytyy lääke.

Aseiden kehitys on aina samanlaista. Eli alussa on tehokas hyökkäysväline, jota vastaan kehitetään sitten vasta-aseita. Ja taas sitten tuohon kehitykseen vastataan kehittämällä uusia ja tehokkaita hyökkäysvälineitä. 

Aikoinaan droneja sekä droneparvia pidettiin aseina, joiden torjunta on hyvin vaikeaa. Mutta tilanne on muuttumassa. Eli mikroaalto- sekä EMP-aseet ovat tulossa käyttöön, ja niiden avulla pitäisi drone-parvien toiminta saada hallintaan. Juuri radio- ja mikroaaltoaseet ovat käyttökelpoisia siksi, että niiden avulla voidaan luoda torjuntavyöhyke, jonka läpi dronet eivät kykene lentämään. Mikroaallot ovat käyttökelpoisempia kuin laser, koska se luovat laajemman keilan sekä sitä kautta suuremman vaikutusalueen, jolla koko droneparvi voidaan tuhota kerralla. 

EMP- ja radiohäirintä ovat myös välineitä joilla droneparvet saadaan muuttumaan melkein vaarattomiksi. Droneparvien itsenäinen toiminta perustuu siihen, että nuo dronet voivat jakaa tietoja keskenään. Jos tuo tiedonsiirto saadaan keskeytettyä esimerkiksi radiohäirinnän tai jonkinlaisen plasmakentän avulla, niin droneparvi ei ehkä kykene toimimaan tehokkaasti. Mutta juuri mikroaaltoaseet ovat tehokkaita siksi, että ne tuhoavat dronejen elektroniikan sekä sulattavat sen rungon. 

Suuri joukko nelikoptereita voi peittää erittäin laajan alueen. Ja niiden avulla voidaan johtaa tykistön tulta tai nuo helikopterit voivat pudotella räjähteitä vihollisen päälle. Yksikin kranaattia kantava nelikopteri voi olla tuhoisa, jos se pääsee lentämään esimerkiksi vihollisen lentotukikohdan tai ammusvaraston päälle. 

Se mikä tekee dronesta houkuttelevan aseen on juuri sen halpa hinta. Eli suuri määrä droneja takaa sen, että aina muutama osuu kohteisiin, vaikka noiden aseiden pudotusprosentti on ehkä lähes sata. Jos sadasta dronesta 90 tuhotaan, niin kymmenen niistä silti vaikuttaa kohteisiin. Johtuen suuresta määrästä sekä alhaisesta hinnasta ei droneja vastaan kannata käyttää suuria ohjuksia. Juuri suuri määrä noita välineitä aiheuttaa sen, että niitä kannattaa ampua konekivääreillä sekä tykistön käyttämillä sirpale-ammuksilla, joista jotkut ovat itseasiassa valtavia haulipanoksia. Dronien käytön filosofia on siinä, että jos kohdetta vastaan lähetetään tarpeeksi monta dronea, niin se lopulta aiheuttaa myös tilanteen, jossa viholliselta loppuvat ammukset. 

Ja myös kamikaze-dronessa voi olla aliammuksia eli ohjuksia, joilla tuo ase voi hyökätä esimerkiksi it-ohjusasemia vastaan. Droneja voidaan käyttää samanaikaisesti miehitettyjen hävittäjien ja pommikoneiden kanssa. Eli dronparven tehtävänä voi olla se, että vihollinen pakotetaan ampumaan omat IT-ohjukset loppuun, tai paljastamaan omat tuliasemansa. Ja puolustajan kannalta ongelmallista on se, että kaikki hyökkääjän ohjukset ja pommikoneet pitää ampua alas, eli yhtään edes halpaa dronea ei saa päästää läpi. 

Isku voisi tapahtua niin, että ensin suuri määrä droneja lentää kohti kohdettaan. Ja sitten tuo droneparvi pakottaa puolustajaa ampumaan omia aseitaan sitä kohti. Tuota droneparvea seuraavat pommi- ja rynnäkkökoneet sitten hyökkäisivät vihollisen asemiin, kun kaikki IT asemat ovat noiden koneiden lentäjien tiedossa. 

Dronejen torjunnan kannalta ongelmallista on se, että yhtään noista hyvin halvoista aseista ei saa päästää läpi. Yksi dronejen tehtävistä on ollut pakottaa vihollinen ampumaan omia IT-ohjuksiaan noihin droneihin, ja sitten yhdessä droneparvien kanssa käytetään kehittyneempiä täsmällisiin iskuihin kykeneviä risteilyohjuksia. Yksi syy dronejen aseistamiseen johtuu tästä toimintamallista. 

Tuolloin aseistettu drone voi tuhota vihollisen varusteita, ja jos droneen on sijoitettu ohjuksia, niin niitä on silloin pakko ampua. Ja jos korkealla lentävä drone on kohteena, niin silloin tietenkin tarvitaan isoja, pitkälle kantavia ohjuksia, joita on patteristolla kuitenkin rajoitettu määrä. Ja aseistettukin drone voi ohjata tykistön tulta tai täsmäaseita kohteeseensa. 

Mutta siis on ongelma on siinä, että samantyyppiset kamikaze-dronet mitä Iran on toimittanut Venäjälle voidaan varustaa samanlaisilla kohteentunnistusvälineillä mitä käytetään Javelin-ohjuksissa. Ja onni onnettomuudessa että noita järjestelmiä ei ole Venäjän käytössä. 

https://www.talouselama.fi/uutiset/tyrmistyttavaa-sotateknologiaa-usa-kehitti-mikroaaltoaseen-joka-ampuu-koko-drone-parven-kerralla-alas-tallainen-se-on/c9e424a3-0692-4481-b0ba-49d09c51f63f

https://ajatuksiakahvikupinaaressa.blogspot.com/

Mika Aaltolan Twitter-toiminta tutkintaan.

Mika Aaltolan Twitter-toiminta tutkintaan. 

Ulkopoliittisen instituutin eli UPI:n johtaja Mika Aaltola on joutunut tilanteeseen, missä hänen Twitteriin lähettämiään Twiittejä tai niiden sisältöä pyydetään tarkastettavaksi. Syynä tuohon tarkastukseen esitetään se, että Aaltola on esittänyt sellaisen näkemyksen, että Suomen sekä Ruotsin NATO-hakemukset pitäisi erottaa toisistaan. Ja siitä sitten on kehittymässä pienimuotoinen myrsky. Tuossa myrskyssä on oikeastaan kysymys siitä, että manipuloiko Aaltola totuutta tai yrittikö hän jotenkin vaikuttaa ulkopoliittiseen johtoon tai maamme asemaan NATOoon nähden. 

Siis itse en tiedä, onko tuo tutkintapyyntö tehty Ulkoasianvaliokunnan päätöksellä mutta tuon tarkastuksen pyytäjän nimi löytyy alla olevasta jutusta. No siis onko Mika Aaltolan kommentti, minkä hän on tehnyt Turkin matkallaan asia, mikä on vaikuttanut negatiivisesti maamme asemaan? Tai onko Aaltolan kommentti siitä, että maamme pitäisi erottaa oma sekä Ruotsin jäsenhakemuskäsittely toisistaan oikeastaan aikomus manipuloida ulkoasiainvaliokuntaa tai tasavallan presidenttiä, jonka johdolla ainakin toistaiseksi ulkopoliittisia päätöksiä tehdään? Kysymys on siitä että onko Mika Aaltola unohtanut sanan "mielestäni" pois tuosta noista viesteistä, siis onko kyseessä tutkittu tieto vain mielipide? 

Kysymys on tästä: 

1) Tutkijan tehtävä on tuottaa tutkittua tietoa asiakkaan eli tässä tapauksessa Eduskunnan käyttöön.

2) Saako tutkija ilmoittaa myös oman mielipiteensä asiasta?

3) Voiko tutkija olla koskaan täysin puolueeton?

4) Tai siis voiko tutkija erottaa mielipiteensä tutkitusta tiedosta? Siis onko olemassa "yksityishenkilö-tutkijaa", joka voidaan erottaa ammattitutkijasta? 

5) Ja jos sitten pyydetään sellaista tutkittua tietoa, niin saako tutkija esittää jotain mahdollista kantaa tuohon toimittamaansa tietoon? Tietenkään tiedon vastaanottajan ei ole pakko huomioida tuota tutkijan kantaa asiaan, koska päätös toimintaan on tietenkin tiedon tilaajalla. 

Mika Aaltola on ollut paljon julkisuudessa. Hän on esiintynyt paljon, ja hänestä on jopa puuhattu presidenttiehdokasta. Mutta tuo hyvä asema varmaan saa aikaan myös kateutta. Eli on ihmisiä joiden mielestä Aaltolalle olisi hyvä näyttää kaapin paikkaa. Ja Ulkopoliittisen instituutin tarkoitus on tuottaa tutkittua ja varmennettua tietoa Eduskunnan käyttöön. Se että Aaltola on kirjoittanut Twiitit, jotka ovat tähän tekstiin liitetyssä kuvassa tietenkin saa aikaan kysymyksen siitä, mikä on tutkitun tiedon sekä oman mielipiteen ero? Siis onko Aaltola oikeasti erottanut tutkitun tiedon sekä oman mielipiteensä, ja sitten induktiokysymys onkin se, että saako tutkija jonka tehtävä on tuottaa tutkittua tietoa ilmaista omaa mielipidettään tällaisessa yhteydessä? 

Yllä Twiitit, jotka ovat MTV3:n uutisten mukaan aiheuttaneet tutkinnan. (Lähde: MTV3.fi)

Mika Aaltola on kohdannut paljon painetta tässä Ukrainan sodassa. Ja silmiinpistävää on se, että hänen vaimonsa on ilmoittanut olevansa huolissaan miehestään. Eli pelkääkö hänen vaimonsa jotain tapahtuvan? Siis maailmassa on paljon ihmisiä, joiden mielestä tutkijan tehtävä ei ole olla missään julkisuudessa vaan jossain takahuoneessa, missä häntä ei kukaan koskaan näe. Tutkija etsii sekä analysoi tietoa, ja hän esittää analyysinsä käyttäen tuolla hetkellä käytettävissä olevaa hyväksyttävästä lähteestä hankittavaa tietoa. Siksi jotkut tutkijoiden analyysit ovat menneet pieleen. Ja siitä sitten on ollut seurauksena pahimmillaan ajojahti. 

Siis tutkijaa on helppo syytellä aina jos joku asia menee vähän huonosti. Tutkija ei todennäköisesti näe tulevaisuuteen, vaan hänen pitää seuraamalla esimerkiksi Venäjän joukkojen liikkeitä tehdä analyysi siitä, mitä Venäjä aikoo tehdä. Ja tuolloin hänen pitää käyttää niitä resursseja joita hänellä sattuu olemaan. Eli jos hän ei saa käyttöönsä esimerkiksi satelliittikuvia, niin hän on silloin riippuvainen muista lähteistä, kuten tiedustelupalveluiden lehdistötiedotteista. Tietenkin tutkijan pitää etsiä useita lähteitä, eli käyttää Reutersia tai muita selontekoja kantansa tukena, mutta kuitenkin nuo muut lähteet ovat toissijaisia. Ja pahimmillaan ne on kirjoitettu kaikki yhden lähteen pohjalta. 

On tietenkin ihmisiä joiden mielestä kyseessä on näpäytys. Ikään kuin sellainen leuto tuulahdus YYA-ajoilta, jolloin tutkija saa kyllä näkyä tai oikeastaan hänen työnsä saa näkyä. Mutta samalla häntä itseään ei muiden tarvitse katsella. Siis tuon näkökulman mukaan Aaltola on tehnyt virheen, koska hän on puhunut tai julkaissut asioita, jotka ovat virallisen ulkopoliittisen linjan vastaisia. Ja sitten tietenkin tuo antaa mahdollisuuden näpäyttää Aaltolaa. Mutta sitten tietenkin voidaan taas kysyä että mitä varten Aaltolaa näpäytetään? Onko hänen kirjoituksensa Suomen edun vastaista, vai onko syynä se että Aaltola on kirjoittanut omaavansa mielipiteen, joka ei ole maamme ulkopoliittisen johdon virallisen kannan mukainen? 

Kun ihminen kirjoittaa paljon asioita julkisuuteen, niin silloin ennemmin tai myöhemmin alkavat höyhenet pöllytä. Me emme voi koskaan julkaista yhtään mitään astumatta jonkun tehokkaamman tai meidän yläpuolellamme olevan "paremman" tahon varpaille. Me kaikki jota jotain julkaisemme joudumme joskus tilanteeseen, että joku saa kohtauksen. Eli meiltä kysytään että "kuka sinulta mitään on kysynyt"? Siis Mika Aaltolan kohdalla on kyse twiitistä jota ei ole ilmeisesti pyydetty. Ja sitten surauksena on ollut sellainen tulkinta, että nuo viestit ovat sellaisia että ne vaativat tarkastusta. 

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/kansanedustaja-puuttui-mika-aaltolan-twitter-kommentteihin-upin-neuvottelukunta-kasittelee-turkin-matkan/8628776

Voiko suunnitelmatalous saada aikaan romahduksen?

Ministeri Tuppurainen pelkää EU:n uuden valtion tukia koskevan linjauksen saavan aikaan ongelmia taloudessa tai siirtymisen kohti suunnitelmataloutta. Suunnitelmatalous on asia, mikä aikoinaan tuhosi Neuvostoliiton talouden, eli kun valtio ja varsinkin byrokraattinen sekä autoritaarinen valtio rakentaa suunnitelmia esimerkiksi viiden vuoden jaksolle, niin silloin tietenkään ei olla koskaan ajateltu sitä, että tuo suunnitelmatalous on kykenemätön vastaamaan markkinatalouden haasteisiin. Suunnitelmatalouden ongelma on siinä, että sitä koskevat laskelmat tehdään ehkä yhden viiva viiden vuoden haarukassa. Ja kukaan ei tiedä mitä esimerkiksi maailmantalouteen kuuluu viiden vuoden kuluttua. 

Yhtiöiden ongelma on siinä että niiden pitää saada voittoa myynnistä, jotta ne voivat kattaa toimintansa kulut. Mikäli yhtiöiden tuotteistaan saatavat tulot pienevät radikaalisti, niin silloin niiden pitää löytää uusi tulonlähde. Tai sitten ne menevät konkurssiin. Mutta jos sanotaan että yritys myy toimitilojaan, niin millaisen signaalin se antaa esimerkiksi sijoittajille tai tuotteiden tilaajille? 

Yhtiöiden menot koostuvat esimerkiksi henkilöstömenoista, toimitiloista koituvista kustannuksista sekä tuotteiden valmistamiseen tarvittavista raaka-aineista. Ja tuo asia tietenkin on hiukan ongelmallinen, koska jos esimerkiksi kaupungin keskusta tai joku muu alue autioituu, eli yrittäjät lopettavat tai muuttavat toiseen paikkaan, niin se edellyttää sitä, että esimerkiksi toimitilojen vuokraajien pitää nostaa vuokria. Ja tuo vuokrien nostaminen tietenkin vaikuttaa tuotteiden hintaan, ja kuka ostaa mieluummin kallista kuin halpaa tuotetta. 

Hintojen nostaminen saa joskus aikaan sen, että tuotteen myynti putoaa hyvin alas. Ja sitten on yrittäjän joko etsittävä halvempi liiketoimintaympäristö tai hakeuduttava konkurssiin. Siis nimenomaan toimitilojen vuokraajien kannalta on sama että muuttaako yrittäjä johonkin ostoskeskukseen vai lopettaako hän toimintansa. Nimittäin tuosta yrityksestä saatavat tulot ovat joka tapauksessa mennyttä, ja kuitenkin myös toimitilojen vuokraajien pitää saada katetta noista toimitiloista, jotka vaativat kuitenkin kunnossapitoa sekä vastikkeen maksua. Joten tuon yrityksen eli tulonlähteen menetys sitten saa aikaan painetta kohottaa muiden toimitilojen vuokria. 

Yhden keskeisen toimijan katoaminen saa aikaan vaikutuksen, mikä saattaa ulottua useisiin muihin yhtiöihin. Yhtiöiden on vastattava haasteisiin sekä suunnattava markkinointiaan niin, että ne voivat reagoida mahdollisimman tehokkaasti keskeisen asiakkaan katoamiseen. Mutta uusien asiakkaiden haaliminen ei ehkä sitten enää onnistukaan. Ja jos entinen varma asiakas joka voi olla esimerkiksi jonkun alueen suurin yrittäjä muuttaa ulkomaille, niin se saattaa vaikuttaa myös siivouspalveluita myyvien yritysten tilauksiin sekä myös ruokatoimittajiin, jotka ovat myyneet catering-palveluita tuon keskeisen toimijan henkilökunnalle. 

Mikäli sitten keskeisessä roolissa oleva yhtiö vie tuotannon ulkomaille, niin se voi vaikuttaa useiden ihmisten työpaikkoihin, mikäli esimerkiksi isoja halleja ei enää tarvitse siivota tai suuri joukko työläisiä irtisanotaan, jolloin he eivät enää tarvitse jotain keskitettyä ruokatoimittajaa. Liiketoiminnan A ja O on kyky reagoida tarpeeseen hyvin nopeasti. 

Jos suunnitelmia ei kyetä muuttamaan tarpeeksi nopeasti, niin joitakin tuotteita valmistetaan yli kysynnän tarpeen, ja silloin tuotteita jää varastoon valtavia määriä, jos tuotantoa ei kyetä suuntaamaan kohti sitä tuoteryhmää, joka kiinnostaa ostajia. Se mikä tekee markkinataloudesta vahvan on sen kyky reagoida nopeasti markkinoiden muutokseen sekä erityisesti ihmisten ostohalukkuuteen. 

Mutta toisaalta juuri se että ihmiset saattavat muuttaa ostokäyttäytymistään melko nopeasti tekee markkinataloudesta melko arvaamattoman. Suunnitelmatalouden tarkoitus oli aikoinaan korjata se markkinatalouden ongelma, että kukaan ei tiedä mikä huomenna myy. Eli suunnitelmatalouden tarkoitus on ollut kasvattaa markkinoiden ennakoitavuutta, mutta koska tuohon toimintaan on kuulunut tuotantotavoitteet, joista ei olla joustettu, niin se on aiheuttanut käsittämättömän raaka-aineiden tuhlauksen sekä tiettyjen tuotteiden ylituotannon. 

Tuo tuotteiden ylituotanto on se asia, mikä tekee suunnitelmataloudesta hyvin tehottoman. Tehottomuus tietenkin tarkoittaa sitä, että esimerkiksi raaka-aineita kuluu valtavia määriä, ja tuotteita joudutaan lopulta ajamaan suoraan kaatopaikoille, jossa ne eivät suinkaan tuo varallisuutta tuottajille. Se että tuotteita valmistetaan suoraan roskiin aiheuttaa erittäin suuria raaka-aineiden sekä samalla myös työtuntien menetyksiä työnantajille. 

Eli joka kerran kun työläinen valmistaa tuotteen suoraan kaatopaikalle, niin siinä menetetään sekä työtunnit että myös raaka-aineet joita tuotteeseen on käytetty. Tuolloin raaka-aine, sekä sen hankkimiseen ja kuljetukseen käytetyt varat menevät myös suoraan kaatopaikalle. Samoin työntekijän tunnit, jotka tuohon tuotteeseen käytetään olisi voitu käyttää jotenkin hyödyllisemmin. Eli myös työntekijän palkka tuolta ajalta menee käytännössä suoraan kaatopaikalle. Kun työntekijän tekemä työ ei hyödytä yhtiötä, niin silloin hänen saamansa palkka menee myös käytännössä piipun kautta harakoille. 

https://www.msn.com/fi-fi/uutiset/other/tytti-tuppurainen-brysseliss%C3%A4-muhivista-suunnitelmista-voi-johtaa-er%C3%A4%C3%A4nlaiseen-suunnitelmatalouteen/ar-AA17aAkN?ocid=msedgntp&cvid=3f5b7985dcb248f39bdd9690e3acc277

https://ajatuksiakahvikupinaaressa.blogspot.com/

Koskaan kukaan meistä ei ole tarpeeksi jotain.

Yllä: Kilpisjärven Saana (WikipediaCommons/Lapporten)

Kun puhumme rasismista, suvaitsemattomuudesta sekä muista valtavan ikävistä asioista, niin kohtaamme sellaisia näkökulmia, että koska itse emme kuulu johonkin joukkoon, niin meidän olisi järkevää pitää suumme kiinni. Jos ajattelemme että joskus haluamme puhua esimerkiksi lasten oikeuksien puolesta, niin kohtaamme sellaisia kysymyksiä, että olemmeko itse lapsia tai että onko meillä lapsia? Jos meillä ei ole lapsia, niin silloin saamme sellaisia kommentteja, että "mitä asia teille kuuluu"? 

Eli en juurikaan avaudu niistä asioista, joista kirjoitan blogeihin missään muualla. Enkä suinkaan keskustele näistä asioita missään ruokapöydässä tai kahviossa, koska se saattaa suututtaa jotain muuta henkilöä. Enkä edes kuvittele että nämä asiat mistä kirjoitan ylipäätään ketään kiinnostavat. Siis tietenkin sukututkimus on muotia, mutta joskus joku älähtää siitä, että joku nostaa ikäviäkin asioita esiin noissa tutkimuksissa. 

Se että henkilöllä on jotain muuta kuin lainkuuliaista tai muuten hyväksyttävää joukkoa omassa sukuhistoriassaan saa välillä aikaan ikäviä kirjoituksia. Tuolloin esimerkiksi se että joku on "Isotalon Antin" tai Rannanjärven sukua saa aikaan suuren reaktion, jossa kyseinen henkilö joka on ehkä synytynyt melkein sata vuotta "isotalon Antin" kuoleman jälkeen saa vihat päälleen, koska hän "ihannoi rikollisia" mainitsemalla olevansa tuon  kuuluisan "häjyn" sukulainen. Tuo asia tietenkin on niin, että noiden junkkarien "urotekoja" on todellisuudessa vähintään hiukan paisuteltu. Eli kyseessä ei edes ole niin pahojen miesten joukko, kuin muutamat ihmiset väittävät. Mutta rikollinen menneisyydessä on joidenkin mielestä erittäin paha asia, vaikka tuo rikollinen olisi kuollut yli sata vuotta sitten. 

Tai jos joku muu kuin saamelaiseksi rekisteröity saa päähänsä lähteä selvittelemään sukujuuriaan, ja toteaa jossain blogissa että 200 vuotta sitten hänen esivanhempansa olivat saamelaisia, niin silloin joku kehittää sellaisen ajatuksen, että kyseinen henkilö väittää olevansa saamelainen.  Saattaa olla että tuo henkilö ei ole edes käynyt Lapissa, mutta jos sitten joku DNA tutkimus paljastaa hänellä olevan saamelaisia sukujuuria, niin eikö hän tuota asiaa saa mainita? Merkitseekö se että henkilö mainitsee jonkun taustan automaattisesti sitä, että hän hakee paikkaa Saamelaiskäräjiltä? 

Yllä: Turo's Hevi Geen sovitus kuuluisasta kappaleesta "Isotalon Antti ja Rannanjärvi". Ja satun tietämään että ne olivat vain rumia jätkiä. Oikea Antti Isotalo (1831-1911)syntyi Härmässä vuonna 1831 ja kuoli 1911. 

Wikipedian mukaan"Antti Heikinpoika Isotalo eli Isoo-Antti (30. elokuuta 1831 Alahärmä – 8. elokuuta 1911 Alahärmä) oli härmäläinen maanviljelijä ja puukkojunkkari, joka syntyi Alahärmässä, Hanhimäen kylässä. Yhdessä Antti Rannanjärven kanssa hän johti Isoo-joukko-nimistä puukkojunkkarijoukkoa vuosina 1856–1867 Häntä on usein pidetty koko Härmän seudun puukkojunkkareiden kiistattomana johtajana, joka oli todennäköisesti aikansa tunnetuin eteläpohjalainen". (Wikipedia/Antti Isotalo)

Alla Antti Isotalon rikokset, joista hän on ollut käräjillä.

Käräjillä

1855: todettiin syylliseksi puukolla suoritettuun pahoinpitelyyn

1856: tuomittiin sakkoihin laittomasta viinanmyynnistä ja sapatin rikkomisesta

1858: vapautettu vastuusta Matti Tönkän puukotusjutussa, sakkoja aiheettomasta puukonkannosta

1862: sai 38 paria raippoja sekä julkisen kirkkorangaistuksen taskuvarkaudesta

1864: syytettiin luvattomasta viinanpoltosta

1869: tuomittu juopumuksesta käräjäpaikalla, puukon esille ottamisesta, murtovarkaudesta, varkaudesta, väärennysrikoksesta ja tuhopoltosta.

1869: edelleen uusien todisteiden perusteella sai kihlakunnanoikeudessa kuolemantuomion aiemmasta vuoden 1858 puukotustaposta: haki ja sai armahduksen senaatilta 1870, mutta tuomittiin sakkoihin, raipparangaistukseen, kunnianmenetykseen sekä kuritushuoneeseen 12 vuodeksi.

1882: vapautui vankilasta.

1883: pahoinpiteli miehen mutta selvisi sakoilla.

Antti Rannanjärven (1828-1882) tarinan voitte lukea Wikipediasta. Sen tässä sanon että eivät nuo teot mitä kyseine n mies oli tehnyt aivan niin kamalia olleet, vaikka niissä onkin yksi puukotus mukana. Eli melkoisen suurenneltu tuon miehen maine sitten kyllä on, vaikka hänet on tuomittu osallisuudesta puukotukseen. 

https://fi.wikipedia.org/wiki/Antti_Isotalo

https://fi.wikipedia.org/wiki/Antti_Rannanj%C3%A4rvi

Siitä sitten nousee joskus oikein suuri haloo, koska kyseinen henkilö ei tiedä miltä tuntuu olla oikea saamelainen, mutta mainitsee kuitenkin saamelaiset sukujuurensa. Kun ajattelemme esimerkiksi tutkimuksia, joita tehdään juuri saamelaisista sekä heidän kulttuuristaan, niin silloin antropologit ja arkeologit kohtaavat sellaisia ikäviä asioita, kuin että heidät leimataan rasisteiksi, koska he tutkivat eli observoivat saamelaisia sekä heidän kulttuuriaan. 

Eli joidenkin ihmisten mielestä he häpäisevät alkuperäiskansaa sekä sen edustajia, koska haluavat tutkia saamelaisia tai heidän kulttuuriaan, vaikka eivät itse ole saamelaisia. Sanotaan että vain henkilö joka ei itse ole ryhmän jäsen voi tutkia ryhmiä objektiivisesti. Tutkijan pitää olla ryhmän ulkopuolinen, koska silloin hänellä ei ole tunteeseen perustuvaa suhtautumista asioihin, joita ryhmässä pidetään tabuna. 

Kun ajatellaan esimerkiksi esineitä joita alkuperäiskansoilta on viety, niin silloin emme ehkä ajattele että jossain menneisyydessä 1980-luvulle asti valtaväestöllä oli usein holhoava asenne vähemmistöjä kohtaan. 1800-luvulla kuului asiaan että alkuperäiskansojen esineitä otettiin surutta museoihin, ja heidät otettiin huostaan, jotta noista ihmisistä voidaan tehdä "kunnon kristittyjä" sekä sulauttaa heidät valtaväestöön. Ja vasta viime vuosina olemme kohdanneet sellaisen asennemuutoksen, että nuo alkuperäisväestöön kuuluvien henkilöiden pyhiä esineitä halutaan palauttaa heille takaisin. Se ei kyllä lohduta niitä, joilta nuo esineet vietiin. 

Kun ajatellaan esimerkiksi pakkohuostaanottoja, joiden avulla alkuperäiskansojen edustajien lapsia otettiin huostaan ja kasvatettiin länsimaiseen tai saamelaisten tapauksessa kantasuomalaisten elämäntavoille, niin saattaa olla että melkein jokaisella suomalaisella on joko romani tai saamelainen suvussaan. Ja tietenkään joku 200 vuotta sitten tapahtunut huostaanotto ei varmaan oikeuta tätä henkilöä käyttämään titteliä "saamelainen". Mutta mieleen vain tulee se, että fennomanian kulta-aikaan ennen Toista Maailmansotaa vähemmistökansojen jäseniä otettiin huostaan ja vietiin lastenkotiin, ja perusteluna oli tuolloin väestön homogenisointi. 

Ikävä asia on se, että väestön homogenisointi melkein tappoi tuon kulttuurin sekä sitä kautta kansan. Käytän tässä tekstissä termiä "alkuperäiskansojen edustaja" siinä merkityksessä että sillä haluan korostaa ihmisen yksilöllisyyttä, eli en pyri esiintymään minkään muun kuin itseni edustajana eli siis kirjoitan tämän kirjoituksen ilman saamelaisten valtuutusta. Siis pakkohuostaanotot eivät kohdistuneet kaikkiin saamelaisiin vaan vain tiettyjä lapsia otettiin huostaan. 

Mutta sitten meidän pitää muistella sellaista asiaa että saamelaiset ovat yksilöitä samalla tavalla kuin me muutkin olemme. Tätä seuraavaa kohtaa voi olla vähän vaikeaa lukea, jos ihminen ajattelee esimerkiksi juuri saamelaisista, että he ovat stereotyyppejä. Saamelaisuuteen kuuluu ainakin meidän etelän miesten eteen tuodun mielikuvan mukaan nimenomaan poronhoito ja metsästys. Mutta mitä jos sitten joku saamelainen on erilainen? Mitä jos hän kokee olevansa parempi esimerkiksi jossain nörttien ammatissa kuin hoitamassa poroja? Eli mitä jos tietokonepelaaminen kiinnostaa enemmän kuin ampuminen? 

Saamelaiset ja muut alkuperäiskansat ovat tietenkin joukko ihmisiä. He eivät välttämättä ole yhtään sen ihmeellisempiä ihmisiä kuin me etelän miehet ja naiset olemme. Eli myös heillä voi olla hyvin suuria ennakkoluuloja muita ihmisiä kohtaan. Ja myös saamelaisyhteisöissä on niitä joita syrjitään. Joten meidän pitää muistaa että kaikki eivät ole samanlaisia, vaikka meidän ehkä pitäisi vähän miettiä mitä sanomme ja kirjoitamme toisista ihmisistä. Siis oli kyseessä kuka hyvänsä, niin yksilö loukkaantuu aina, jos häntä tölvitään tai nälvitään tarpeeksi paljon. 

Kuitenkin jos joku sitten nostaa äänensä kuuluviin, niin häneltä kysytään että "mistä tiedät miltä sen ja sen ryhmä jäsenistä tuntuu"? Sanon tässä julmasti että en mistään. Mutta uskoisin että jos henkilön postiluukusta putoaa ystävänpäiväkortti, jossa muistutetaan että vanha äiti voi vaikka kuolla, sekä vihjataan väkivallasta, niin se ei varmaan kovin mukavalta tunnu. Siis sanotaan että myös vähemmistöihin voi kuulua ihmisiä jotka ovat suvaitsemattomia muita vähemmistöjä kohtaan. 

Ja tietenkin esimerkiksi seksuaaliset vähemmistöt ovat asioita, jotka ovat joillekin ihmisille kuin punainen vaate. Aseet tietenkin nostavat ihmisen itsetuntoa sekä saavat hänet avautumaan muille. Se mitä sitten tuollainen avautuminen saa aikaan on se, että pahimmillaan ase viedään pois. Kun ihminen kokee olevansa voimakas, niin hän saattaa kuvitella että kaikkien muiden pitää mukautua hänen tahtoonsa. Jos joku muu on toista mieltä kuin tuo omasta mielestään voimakas hahmo, joka on ylentänyt itsensä muiden yläpuolelle, niin silloin hän saattaa kohdata erittäin julmaa kiusaamista sekä häirintää. 

USA ampui Kiinan lähettämän vakoilupallon alas.

 

Yllä: Toisen Maailmansodan aikainen Japanin FU-GO pallo. 

USA on ampunut Kiinan lähettämän vakoilupallon alas. Ilmapallot ovat erittäin kustannustehokkaita välineitä vakoilua ajatellen. Ja tietenkin kysymys on siitä, että mistä tuo ilmapallo on lähetetty? Onko se lähetetty  Kiinasta vai USAn maaperältä. Ne voidaan varustaa pienillä sensoreilla, kuten geiger-mittareilla, mikrofoneilla sekä esimerkiksi elektronisilla tiedustelulaitteilla ja tutkilla. Nykyään nuo kamerat ja tutka voidaan sijoittaa esimerkiksi gyroskooppien avulla stabiloidulle alustalle, jolloin ne voidaan pitää helpommin suunnattuna kohteeseen. 

Noiden laitteiden avulla ilmapalloon sijoitettu vakoilualusta voi paljastaa mille syvyydelle esimerkiksi ohjussiilot on sijoitettu. Periaatteessa ilmapallo voi kuljettaa esimerkiksi miniatyyrisen satelliitin kohteen yli, jos sitä kuljettavan tuulen  suunta vain voidaan ennakoida tarpeeksi hyvin.  

Samoin ilmapallot voivat pudottaa droneja, jotka keräävät jostain talosta tietoja mikrofonien sekä kameroiden avulla. Nelikopterit voidaan myös varustaa sonar-laitteilla joilla nämä laitteet selvittävät esimerkiksi maahan kaivettujen  bunkkereiden syvyyden. Eli drone laskeutuu maahan, ja sitten lähetää nuo ääni-impulssit maan läpi haluttuun pisteeseen. 

Mutta tietenkin nuo kauko-ohjattavat nelikopterit voivat suorittaa myös iskutehtäviä. Ja siksi tällaiset korkealla lentävät ilmapallot ovat erittäin vaarallisia varsinkin väärissä käsissä. Ja USAssa saattaa tuoreessa muistissa olla vielä Japanin FU-GO pallohyökkäys. Tuo hyökkäys oli sinänsä tehoton, mutta jos Japani olisi käyttänyt esimerkiksi biologisia aseita tuossa hyökkäyksessä, niin silloin olisivat seuraukset voineet olla kamalat. 

FU-GO pallot eli ilmapallohyökkäys USAa vastaan.

Korkealla lentävien ilmapallojen käyttöön vakoilu- ja myös iskutehtävissä ei ole aivan uusi idea. Jo Toisen Maailmansodan aikana Japanilaiset olivat ajatelleet käyttää säähavaintopalloja hyökkäyksiin USAssa olevia kohteita vastaan. Tuon toiminnan ideana oli se, että säähavaintopallo, johon oli kiinnitetty pommi olisi lähetetty monsuunituulia hyödyntäen USAn rannikolle. Ideana oli hyödyntää erityisesti yläilmakehän tuulia jotka kulkevat lähes saman suuntaisesti yli koko Maapallon. Nuo FU-GO palloina tunnetut laitteet olivat erittäin epätarkkoja, mutta kuten tiedämme, niin kehittellä oli kehittyneempiä malleja. 

Ilmapallon matkaa olisi seurattu radiosuuntimalaitteen avulla, ja kun pallo olisi ollut oikealla kohdalla, niin siihen kiinnitetty pommi olisi irrotettu kaukolaukaisimen avulla. Samoin Japani suunnitteli Toisen Maailmansodan lopulla biologisten aseiden käyttöä USAa vastaan, ja nuo organismit olisi sitten asennettu ilmapalloon, jonka avulla ne olisi kuljetettu kohti kohteitaan. Tuo suunnitelma kuitenkin romuttui USAn hyökättyä Hiroshimaan sekä Nagasakiin ydinaseiden avulla. 

Eräissä erittäin mielikuvitusrikkaiden ihmisten tekemissä suunnitelmissa esimerkiksi lepakkoja, jotka oli opetettu pitämään räjähdysaineita ravintonaan olisi pudotettu noista ilmapalloista lähellä ammustehtaita. Ja sitten lepakot olisivat lentäneet noihin tehtaisiin. Niiden kuljettavat räjähteet olisi varustettu sellaisella vivulla, joka olisi painunut sisään, kun lepakko asettuu nukkumaan. Samoin FU-GO palloja lähetettiin USAan sytyttämään metsäpaloja. Ja joitakin niitä päätyi jopa sisämaahan asti. 

FU-GO pallot inspiroivat myöhemmin Kylmän sodan alussa "Project Genetrix"-nimellä kulkevan operaation, jossa Neuvostoliiton yli lähetettiin korkealla lentäviä ilmapalloja, joissa olevat kaitafilmi- sekä esimerkiksi mikrofonit havainnoivat esimerkiksi ydinkokeita sekä ohi lentäviä hävittäjiä. Genetrix-ohjelma korvattiin myöhemmin U-2 vakoilukoneilla.  Mutta se mikä sitten on jäänyt mainitsematta on se, että nämä samat korkealla lentävät ilmapallot voivat kuljettaa periaatteessa myös esimerkiksi kamikaze-droneja. Tuolloin drone roikkuu stratosfääriin lähetettävässä ilmapallossa, ja sitten tuon dronen paikkaa seurataan suuntimalaiteen avulla. Nämä ajatukset perustuvat siihen, että ilmapallojen kustannukset ovat noin 5% siitä, mitä lentokoneiden kustannukset ovat. 

Toisaalta tuo drone voi käyttää esimerkiksi image-tunnistimeen perustuvaa kohteen tunnistusta, mikä on yhdistetty GPS paikantimeen. Kun tuo ilmapallo on oikeassa kohdassa, niin se vapauttaa dronen, joka etsii kohteen erilaisten sensorien avulla. Samoin joissakin skenaarioissa esimerkiksi pieniä ydinaseita voidaan sijoittaa tuollaiseen ilmapalloon. Eli sen takia esimerkiksi juuri tällaiset ilmapallot aiheuttavat huolta ja murhetta kaikkialla. 

https://www.msn.com/en-in/news/techandscience/china-and-the-world-of-spy-balloons/ar-AA177QTG

https://www.encyclopedia.com/politics/encyclopedias-almanacs-transcripts-and-maps/balloon-reconnaissance-history

https://historycollection.com/7-foreign-attacks-us-soil-rarely-mentioned-definitely-happened/4/

https://www.encyclopedia.com/politics/encyclopedias-almanacs-transcripts-and-maps/balloon-reconnaissance-history

https://en.wikipedia.org/wiki/Fu-Go_balloon_bomb

https://ajatuksiakahvikupinaaressa.blogspot.com/