Uuden Suomen mukaan tasavallan presidentti Sauli Niinistö ei ehkä allekirjoita NATO lakeja, ellei Suomi pääse NATOoon yhdessä Ruotsin kanssa. Mutta onko tässä kyse siitä, että presidentti on vain jämähtänyt siihen kantaan, että Suomen ja Ruotsin on mentävä yhdessä NATOoon, vai onko kyse jostain muustakin. Eli tuulahdus tuosta YYA-Suomesta on nähtävissä tästä lausunnosta, joka kielii ehkä myös jostain muustakin kuin vain siitä, että presidentti ei halua muuttaa mielipidettään.
Tasavallan presidentti Sauli Niinistö on yksi niistä, jotka ovat jämähtäneet kantaansa. Eli menemme hänen ottamansa linjan mukaan NATOon vain, jos myös Ruotsi hyväksytään sinne. Siis tässä tapauksessa että maamme eduskunta on ottamassa NATO lakeihin myönteisen kannan, niin silloin Niinistö ei allekirjoittaisi noita lakeja, mikä tarkoittaisi että ne pitäisi saattaa uuden eduskunnan ratifioitavaksi. Siis tämäkin asia vaikuttaa monella tavalla maamme ulkomaiden suhteisiin. Tämä tietenkin on taas niitä raikkaita tuulahduksia YYA-ajoilta, jolloin Neuvostoliiton pelko piti ihmiset aisoissa.
Presidentti Niinistön tapa toimia NATO ratifioinnissa on se, että maamme menee NATOon yhdessä Ruotsin kanssa, ja muusta ei edes voida neuvotella. Siis onko tämä maamme etu, vai onko se ehkä tarkoitettu muistutukseksi siitä, että ulkopolitiikkaa johtaa edelleen lain mukaan tasavallan presidentti? En tässä lähde tekemään psykoanalyysejä, mutta se että maamme valtiopäämies on ottanut asiaan selvän sekä hyvin jyrkän kannan varmasti huomioidaan myös muualla.
Ja tietenkin voidaan sanoa, että jos ihminen on ottanut hyvin jyrkän kannan johonkin asiaan, niin silloin mielipiteen tai kannan muuttaminen voi olla hyvin vaikeaa. Se nimittäin vaatisi sitä, että joku myöntää olevansa väärässä. En usko että tasavallan presidentti kaipaa kenenkään neuvoja tai että hän on ottamassa väärää linjaa, mutta samalla voi olla niin, että tuon asian sitten huomaa Moskovassa myös Vladimir Putin. Putinin etu tietenkin on se, että Suomi ja Ruotsi jäisivät NATOn ulkopuolelle, ja palaisivat samaan tilaan, kuin mitä valtiomme olivat 1980-luvun puolessa välissä suomettumisen tiukimpaan aikaan.
Mikä on presidentti-instituution tulevaisuus?
Tuolloin YYA Suomessa myös korostettiin sitä osaa laista, mikä silloin palveli taistolaisten asennoitumista Neuvostoliittoon. Kun kaikki asiat mitä yhteiskunnassamme tapahtui kytkettiin ulkopolitiikkaan, niin silloin tietenkin piti kaikkien muistaa se, että presidentti oli kaikessa ylinnä. Tuolloin koko kansan piti muistaa, että presidentti myöntää eron virkamiehille, ja että hän voi erottaa tai hajottaa eduskunnan. Jos tuota asiaa ei muistettu, niin siitä seurasi välittömästi erottaminen, siis presidentti myönsi alaiselleen virkamiehelle eron.
YYA oli tila, jossa Neuvostoliiton suhteet olivat kaikki kaikessa. Ja tuntemalla tuolloin oikeita henkilöistä saattoi liikemies tehdä todella paljon rahaa. YYA-Suomessa esimerkiksi oli tapana vedota Neuvostoliiton uhkaan, jos joku sattui jäämään kähminnästä kiinni. Eli tuolloin kun tehtiin valtion sekä kansan edun vastaisia päätöksiä, niin silloin päätöksiä perusteltiin sillä, että Neuvostoliitto oli hyväksynyt tuon toiminnan. Samoin kaikki jotka uskalsivat vastustaa presidenttiä saivat tuntea sen nahoissaan. Eli jos joku sattui olemaan eri mieltä maamme johtajan kanssa, niin silloin hän oli vapaata riistaa, ja kaikkia ikäviä asioita voitiin tuolloin levitellä vapaasti.
Nykyinen eduskunta sekä hallitus ovat toiminnallaan aiheuttaneet sen, että presidentti on joutunut hiukan varjoon. Esimerkiksi se että COVID-19 sulkutila päätettiin hallituksessa on aiheuttanut sen, että presidentti ei ehkä ole saanut kaikkea sanottavaansa sanotuksi. Samoin se että eduskunta haki NATO jäsenyyttä ja samalla presidentti jäi hiukan varjoon, kun muut puhuivat tuosta asiasta, ja erityisesti maamme ulkoministeri sekä pääministeri ovat nousseet parrasvaloihin suuremmalla volyymilla kuin presidentti, jonka pitäisi johtaa maata. Samoin jos tuo toiminta on jotenkin ärsyttänyt presidenttiä, niin miksi hän ei erota hallitusta, johon hänellä on valta.
Samoin viime presidentinvaalien aikaan esitettiin julkisuudessa kysymys, joka ehkä nousee uudelleen ajankohtaiseksi. Eli tarvitsemmeko me oikeastaan presidenttiä, vai pitäisikö meidän siirtyä englantilaiseen järjestelmään, jossa pääministeri oikeastaan johtaa valtiota eli sen ulko- ja sisäpoliittinen toimeenpanovalta on täysin hallituksen käsissä. Ja tuossa järjestelmässä valtiopäämies on vain symbolinen tehtävä.
Maamme eduskunta päätti hakea NATO jäsenyyttä erittäin nopealla tahdilla. Ja sen takia myös presidentti saattaa ajatella, että hänet on ehkä pidetty jotenkin sivussa tästä toiminnasta. Samalla meidän pitää muistaa se, että eivät kaikki ihmiset maassamme halua NATO jäsenyyttä. Mutta suurin osa noista ihmisistä ei ehkä kehtaa sanoa, että heille merkitsee enemmän oma aineellinen hyvä kuin toisten ihmisten henki. Ja osa noista ihmisistä varmaan toivoisi että Suomen ja Ruotsin NATO hakemus hylätään kolmannen osapuolen toimista, ja sitten taas löytyisi rakas uninalle tuolta itärajan takaa, jonka nimissä voidaan kähmiä loputtomasti.
https://www.uusisuomi.fi/uutiset/presidentti-niinisto-nato-ongelmasta-olen-valmis-tekemaan-suuren-poikkeuksen/e2b4b87d-ba35-4da8-93d4-06463191fa66
Kommentit
Lähetä kommentti