Positivismi on hyvin tärkeä asia, kun käsitellään kriisejä. Ja esimerkiksi se että “vaikutusvaltaiseksi” kutsuttu amerikkalainen konservatiivi on sanonut, että Ukraina häviää sodan edustaa erittäin ikävää näkökulmaa Ukrainan konfliktiin. Venäjä on edennyt kaksi kilometriä, ja se tietenkin voidaan tulkita voitoksi. Mutta silloin unohdetaan hinta, jonka Venäjä on valmis maksamaan etenemisestään. Se minkä me unohdamme on se, että Venäjän johtajien ei tarvitse välittää siitä, miten paljon omia tappioita hän tekee. Eli vain päämäärä merkitsee jotain. Sillä mitä tuo eteneminen sekä päämäärän saavuttaminen maksaa ei ole niinkään merkityksellistä.
Negatiivinen ajattelu eli pessimismi merkitsee sitä, että Venäjän todetaan jo voittaneen, ja se että Ukrainaa lähdetään ajamaan kohti rauhaa, missä sen pitää luovuttaa alueitaan merkitsee sitä, että me voimme sanoa länsimaiden hyväksyvän Venäjän toimet.
Venäjä on tietenkin erittäin ongelmallinen tapaus, koska maalla on monia asioita, joilla se vakuuttaa länsimaita siitä, että Ukrainaa ei kannata tukea. Venäjällä on ydinaseita, sekä paljon luonnonvaroja ja muita asioita, joilla se voi ostaa hyväksyntää, kuten me kaikki tiedämme. Venäläinen työvoima on halpaa, ja samalla tuo maa voi tarjota monia asioita paljon länsimaita halvemmalla. Sen takia tietenkin kauppasuhteiden katkaisemista Venäjän kanssa pidetään vähintään ongelmallisena.
Se että Venäjällä voi tehdä hyvin paljon rahaa sekä myös muita asioita, jotka ovat länsimaissa kiellettyjä. Ja sen takia Venäjä on joidenkin ihmisten mielestä hyvin tärkeä kumppani. Ongelma Venäjän kaupan kanssa on se, että tuossa maassa rehottaa korruptio, mikä tarkoittaa sitä että Venäjällä operoivien yrittäjien pitää maksaa erilaisia lahjuksia. Toisin sanottuna Venäjällä toimivat yrittäjät tukevat Putinin sorto- ja sotakoneistoa, mikä tietenkin on erittäin ikävä asia.
Meillä Suomessa on vielä tuoreessa muistissa suomettuminen. Tuolloin ei Neuvostoliitosta tai sen seuraajasta, Venäjästä saanut puhua yhtään pahaa sanaa. Joskus aina lehdistössä tuo suomettuminen nostaa päätään. Putin vetoaa ihmisten itsekkyyteen, ja hänellä on paljon mitä hän voi tarjota. Sen takia Venäjä on ongelmallinen tapaus. Jossain historian kuluessa olemme alkaneet ajatella että se, mitä Venäjän rajojen sisällä tapahtuu on venäläisten oma asia.
Tuolloin olemme unohtaneet sen, että jos tuollaisia varsinkin ydinaseiden kannalta voimakasta valtioita, joilla on tapana pelotella ydinaseilla johtaa despootti, niin silloin hän muuttuu vaaralliseksi ympäristölleen. Me olemme unohtaneet että Putinin ei tarvitse koskaan välittää julkisesta mielipiteestä. Eli hän tekee Venäjällä mitä huvittaa. Ja juuri tuo ajattelutapa tekee hänestä ja hänen kaltaisistaan paljon vaarallisemman toimijan kuin jostain länsimaisesta valtionpäämiehistä.
Ukrainan riippuvuus länsimaisesta avusta on kaikkien tiedossa. Ja Putin mielellään muistuttaa länsimaisia toimijoita siitä, mitä nuo aseet joita Ukrainaan lähetetään maksavat. Ongelma on siinä, että jos Putin saa sen mitä haluaa, niin hän saattaa muutaman vuoden päästä kokeilemaan samaa jossain muualla.
Mutta miksi me pelkäämme Putinin jälkeistä aikaa?
Me länsimaiset toimijat saamme ainakin osittain kiittää itseämme siitä, että Vladimir Putin on saanut rakentaa valtarakenteitaan Venäjällä. Se saattaa länsimaat sellaiseen asemaan, mikä aiheuttaa ongelmia. Nimittäin saattaa olla että Venäjällä on oppositioon kuuluvia ihmisiä, jotka syyttävät myös länsimaita sekä länsimaisia toimijoita siitä, että Putin on kyennyt rakentamaan itseään ympäröivän diktatuurin siihen pisteeseen, missä se tällä hetkellä on.
Se merkitsee sitä, että vaikka Putinin seuraaja olisi opposition edustaja, niin hän saattaa kostaa niille toimijoille, jotka hän samaistaa Putinin tukijoihin. Siis se että opposition edustaja nousee valtaan ei ehkä tarkoita muutosta venäläisessä yhteiskunnassa. Mutta toisaalta tuo ajattelutapa on sellainen, mitä Putin ja hänen lähipiirinsä haluavat ihmisten ajattelevan. Tuo kyseinen ajattelutapa, että Putinin seuraaja saattaa olla häntä radikaalimpi tai fanaattisempi merkitsee sitä että meidän tukemme ohjataan Putinille.
Ukrainan sota palvelee Putinin hallintoa monella tavalla.
Me olemme uskoneet että suuret tappiot saavat Venäjän lopettamaan hyökkäyksensä. Mutta kuitenkin nuo tappiot eivät merkitse mitään. Eli Putin kokee tarpeelliseksi vain vallata huomattavan osan Ukrainan rannikkoa, jotta hän voisi estää Kaukasuksen öljyn ja kaasun toimittamisen EUn alueelle. Tuo sota tietenkin palvelee Putinin toimintamallia monella tavalla. Sota on loistava tilanne, jos halutaan perustella esimerkiksi kovan luokan lehdistöä ja muuta julkaisutoimintaa koskevaa sensuuria.
Samoin sota on hyvä keino hankkiutua eroon poliittisista vastustajista. Tuolloin esimerkiksi mielenosoitukseen osallistuneet voidaan uhrata rintamalla tai teloittaa, ja sitten heidän kuolemaansa voidaan väittää vihollisen tulenkäytön aiheuttamiksi tappioiksi.
Siis periaatteessa Putinille on aivan sama että kuinka paljon tappioita hänen kenraalinsa tekevät Ukrainassa. Nuo tappiot ovat tietenkin hänelle sellainen väline, jolla hän perustelee sitä, että sotatoimet jatkuvat Ukrainassa. Tuolloin argumentti on se, että “jos taistelutoimia ei jatketa, niin silloin nuo kaatuneet toverit ovat kuolleet turhaan”. Mutta kuitenkin Putinin tapauksessa “kuollut sankari on hyvä sankari” on vallitseva. Kuolleen sankarin ylistäminen on tietenkin loistavaa propagandaa, ja tuo kuollut mies ei koskaan tule arvostelemaan Vladimir Putinia hänen tavastaan toimia.
https://www.msn.com/fi-fi/uutiset/ulkomaat/interfax-ven%C3%A4j%C3%A4n-joukot-edenneet-kaksi-kilometri%C3%A4/ar-AA17pwkg?ocid=msedgdhp&pc=U531&cvid=e1f9674f699c4ae1a0a7510eee96a1df
https://www.uusisuomi.fi/uutiset/ukraina-on-haviamassa-sodan-tyly-nakemys-amerikkalaiselta-konservatiivilta/22c747ad-fe6e-4477-a877-ca7253a6573f
https://www.uusisuomi.fi/uutiset/professori-lansi-ylittanyt-jo-monta-venajan-punaista-viivaa-missa-raja-kulkee/233d95f6-a7f4-4929-808e-3cdde62e9739
Kommentit
Lähetä kommentti