Yhteiskunta, historia sekä kansa

  Artikulaatiosta vielä kerran (Eli voiko talo olla huolissaan?) Maassamme on tapana sanoa, että esimerkiksi kunta tai ministeriö ovat jotain mieltä jostain asiasta, niin se saattaa jonkun mielestä olla jotenkin hupasa termi.  Jos ministeriö on huolissaan, niin se kuulostaa vähän samalta kuin joku rakennus tai auto olisivat huolissaan jostain asiasta.  Siis jos äskeistä tekstiä, mikä on muuten ihan itseni kirjoittama luettaisiin jossain akateemisissa piireissä, niin joku ehkä kysyisi sitä, että “ketkä itse asiassa ovat nuo “huoltovarmuuskeskus” sekä “puolustusministeriö”. Tietenkin nuo kaksi laitosta ovt valtion virastoja, mutta en usko että kovin monen ihmisen oikea nimi on “huoltovarmuuskeskus” tai “puolustusministeriö”. Siis oikeasti aivan oikea tapa artikuloida tekstiä olisi sitten kirjoittaa “huoltovarmuuskeskuksen ja puolustusministeriön edustajat ovat huolissaan”. Kaikki valtion laitokset sekä yksityiset yritykset ovat sellaisia, että niissä on aina olemassa joku virallinen tied

        Huoltovarmuuskeskus sekä puolustusministeriö ovat huolissaan siitä, että fossiilisista polttoaineista luovutaan. Mikäli ihmiset eivät käytä autoa, niin se heijastuu suoraan liikennemääriin. Se että koko Suomi siirtyy tekemään etätyötä saattaa olla ilmaston sekä työtehon kannalta hyvä vaihtoehto, koska etätyötä tekevät ihmiset voivat tehdä työtä myös vähän flunssaisena, jos siis kotona pystyy keskittymään työhön, eikä ympäriltä löydy muuta mukavaa tekemistä. Mutta jos ihmiset säästävät polttoaineessa sekä eivät aja muutenkaan autoja, niin se tietenkin aiheuttaa ongelmia siksi, että jos huoltoasemilla ei ole asiakkaita, niin niiden pitää myös joko korottaa hintoja tai vähentää jakelupisteiden määrää. Ja se ei varmaan huoltoasemayrittäjä miellytä. Huoltoasemien ongelma on siinä, että ne myös takaavat kriisiaikojen polttoainehuollon, ja jos asemat lopettavat, niin toki niiden säiliöitä voidaan edelleen käyttää polttoaineen varastointiin ja autojen tankkaamiseen. Mutta

  Mikä unohtuu liikkumisrajoituksia määrättäessä?   Keskeinen asia koronavirus epidemian hoidossa on niin sanottu turvaväli. Ja miten sitten turvaväli määräytyy? Luonnossa viruksen perimäaines pysyy koossa sitä kauemmin, mitä alhaisempi lämpötila on. Eli kylmässä säässä missä UV-säteily ei tuhoa viruksen perimää, voi virus sälyttää kykynsä tartuttaa ihmisiä erittäin kauan. Tässä pitää muistaa se, että virus ei ole niin sanottu “aktiivinen elämänmuoto”. Se tarvitsee toisen eliön voidakseen tuottaa jälkeläisiä. Siksi viruksia ei torjuta samalla tavalla kuin bakteereita. Viruksen pakastaminen voi sälyttää sen perimän siinä tilassa, että se voi infektoida ihmisiä tai eläimiä jopa satoja tai ehkä jopa tuhansia vuosia. Se mikä viruksen perimä-aineksen tuhoaa on säteily, joka resonoi sen perimäainesta rikkoen DNA- tai RNA-molekyylien perimäainesta. Kun virus tunkeutuu toisiin soluihin, niin silloin se vain ottaa solun tuman hallintaansa, ja tuolloin solu alkaa tuottaa viruksen jälkeläisiä. Li

    On aivan sama mitä päätöksiä tehdään, jos niitä ei tarvitse noudattaa Tässä sitten eteen on tullut tilanne, missä ihmisiä ensin käsketään olemaan sisällä tai rajoja pannaan kiinni. Mutta todellisuudessa kukaan ei edes kykene valvomaan näitä määräyksiä. Oikeasti kuka tahansa voi tulla Suomeen karanteenista huolimatta, eikä kukaan voi oikeastaan tarkastaa edes sitä, että onko henkilöllä mitään muuta syytä käydä esimerkiksi Ruotsissa kuin nuuskan hakeminen. Siis jos ajatellaan että esimerkiksi Uudenmaan sulusta pääsee pätevän syyn esittämällä läpi, niin onko opiskelijoiden verkostoituminen sekä jotkut bileet niitä päteviä syitä? Tai ehkä sitten kannattaa muistuttaa että esimerkiksi hautajaisissa sekä kirkonmenoissa voi korona tarttua hyvinkin helposti. Samoin jos kannabis-piippua kierrätetään joukossa, niin siitäkin voi koronan saada. Myös tuntikausien oleskelu samassa huoneessa koronaa sairastavan henkilön kanssa voi aiheuttaa tartunnan, mutta eipä siitä kai mitään väliä ole. Onhan o

    Mitä jos olisin jotain muuta kuin mitä olen? Miksi emme voi vain olla? Siinä vasta kysymys, minkä monet meistä joskus kohtaavat? Kas kun meistä jotkut ovat syntyneet sellaisiksi, että he eivät halua vain olla. He haluavat vaikuttaa, ja kuitenkaan emme voi vain olla. Emme koskaan voi olla kasveja, jotka vain ovat. Vai onko niin että kasvit vain ovat ja seisovat metsässä odottamassa, että metsuri ne tulee korjaamaan pois. Jos ajattelemme että puut ovat olemassa vain sitä varten, että korjaamme ne pois metsästä omaan takkaan niin silloin me ajattelemme asioista vain oman itsemme kautta. Me olemme maailman napa, ja jos joku muu on jotain muuta mieltä, niin silloin hän saa kuulla kuka hän on. Eli hän vastustaa maailman napaa, eliölajien Aurinkokuningasta, jolla sitten tietenkin on oma hierakiansa, koska joku haluaa aina olla päällikkö. Siis yhdessä me luonnon herrat ja rouvat emme voi tehdä mitään päätöksiä tasa-arvoisesti. Me tarvitsemme auktoriteetteja sekä johtajia, jot

  Ludvig XIV (Wikipedia) Kaikissa johtajissa elää pieni “Aurinkokuningas”. Kuten varmaan huomaatte, niin vanha tuttavamme Ludvig XIV komeilee taas vaihteeksi tekstin yläpuolella.  Oletteko koskaan miettineet, että kuka kertoi Ludvig XIV:lle että hän on sama asia kuin valtio? Tai mitä sana “rakastettu” merkitsi tuolle komeasti ja persoonallisella tavalla pukeutuvalle miehelle merkitsi? Tuo henkilö loi maailman kuuluisimman kuninkaan, jonka näkemys maailmasta oli se, että Ranska oli maailma, ja sitten hän oli Ranskan keskipiste. Ludvig oli kasvatettu uskomaan, että kuningas on aina  oikeassa, mutta tuolta kasvattajalta ovat unohtuneet sellaiset seikat, että joku päivä Ludvig on Ranskan kuningas. No ehkä tuo henkilö joka oli Ludvigin pumpannut täyteen kuninkuutta ei ollut muistanut mainita sitä, millaiset vaatteet kuninkaalla tulee olla. Mutta kukaan ei varmaan kertonut suurelle ja mahtavalle majesteetille että tämä oli pukeutunut hieman erikoisesti, ja että hänen miekkansa

    . Känsä on kuin ihminen mikä eroaa muista, ja joka kovettuu iän myötä   Kädessä oleva känsä on ruma yksityiskohta muuten niin heinossa kehon osassa. Se on ruma, mutta samalla se osoittaa kantajansa kuuluvan miesten maailmaan. Luonnossa känsä syntyy suojaksi hankausta vastaan. Känsä on kova kuori, jonka tehtävä on suojella pehmeitä soluja. Runossaan “Känsä” Tabermann käsittelee känsää kuin loista, joka on ja ei ole osa meitä. Känsä voi olla inhottava, mutta samalla se on ylpeilyn aihe. Ikään kuin todiste siitä, että ihminen on tehnyt työtä. Jossain työläisten ryhmissä saattaa olla ikään kuin jotenkin noloa olla ihminen, jolla ei ole känsiä käsissään. Ihminen jolla ei ole känsää on kuin “rookie” eli alokas, joka tulee joukkoon. Jos ihmisen kädet ovat pehmeät, niin se paljastaa kokemattomuuden. Kokemattomuus on asia mitä käytetään helposti hyväksi, ja hyväksikäytetyksi ei kukaan halua muuttua. Se että ihminen on kokematon on joillekin merkki siitä, että häntä voidaan hui

. Kun internetin hakukoneet rakentavat käyttäjien profiilia, niin niiden pitää aloittaa jostain.  Googlea syytetään usein siitä, että se antaa vain niitä tuloksia, jotka miellyttävät tiedon etsijää. Eli hakukone kerää tietoja siitä, millaisia hakuja sen kautta on tehty, ja sitten ryhtyy indeksoimaan sitä tietoa, miten tuloksia esitetään tiedon hakijalle. Näissä tapauksissa tietenkin ihmiset usein kysyvät, että miten tuo tieto indeksoidaan, ja tuo tekniikka perustuu siihen, että jos useat käyttäjät ovat klikanneet jotain hakutulosta, niin samoista asioista pitävät henkilöt pitävät myös jostain muista asioista.  Tuolloin ihmisten tekemiä hakuja käytetään erilaisten käyttäjäprofiilien luomiseen, ja sitä kautta henkilöitä pyritään miellyttämään myös hakutuloksia luotaessa. Eli jos henkilö pitää lenkkimakkarasta, niin hän pitää silloin myös esimerkiksi tietyn tyyppisestä musiikista tai tietyistä harrastuksista. Hyvä tapa selvittää se, että kerääkö hakukone henkilökohtaisia tietoja on kokeil

     . Väestön homogenisoinnista eli vähemmistöjen kansallisen identiteetin tuhoamisesta Autoritaarisissa maissa kaikki asiat ovat poliittisia. Poliisin sekä asevoimien tehtävä on palvella nimenomaan valtion johtajaa, ja totella kaikkia niitä jotka edustavat valtion johtajaa. Autoritariaan kuuluu se että valtion johdon määräyksiä ei saa koskaan kyseenalaistaa, ja asevoimien sekä poliisin tehtävä on totella johtajaansa kaikessa mitä johtajat käskevät.   Suomessa joku asia on jotain varten, niin samaa nimeä käyttävällä asialla ei ole aivan samaa sisältöä. Esimerkiksi Neuvostoliitossa lastenkotien tarkoitus oli kasvattaa nimenomaan sotilaita sen asevoimaa sekä salaista poliisia varten. Eli vaikka Suomessa esimerkiksi kadettikoulu on epäpoliittinen, niin monissa muissa maissa sen tarkoitus on myös orientoida upseerista järjestelmän palvelija, joka tottelee ennen kaikkea valtion johtajaa sekä hänen edustajiaan. Siis laki on tuolloin toissijainen asia, ja vain se mitä hallitsija määrää merki

  .   Pitäisikö huumenuorten paapominen lopettaa? Huumenuorten sekä nuorisotyön parissa työskenteleviltä ihmisiltä vaaditaan ennen kaikkea aikuista asennetta työhönsä. Heidän pitää toimia nuorille auktoriteetteina sekä ohjata heitä elämään itsenäisesti. Samalla pitää kuitenkin selvittää se asia itselle, että joku asia on ajanut nuoren huumeiden käyttäjäksi, mikä ei ehkä ole aivan sitä mitä kaikki haluavat kuulla. Heti ensin sanon että kun huumeiden käyttäjä kuntoutuu, niin moni haluaa hänen epäonnistuvan. Huumenuori saattaa kohdata itse esimerkiksi laitoksessa seksuaalista sekä muuta hyväksikäyttöä. Saattaa olla että joku ohjaaja esimerkiksi raiskaa nuoria, ja sitten diapameilla ostaa heidän vaitiolonsa tai muuten toimii vastoin normeja sekä yleistä moraalia.   Pahimmassa tapauksessa voi käydä niin, että ohjaaja voi käyttää nuoria huumeiden välittäjänä, jos hän itse sattuu olemaan huumekauppias. Huumenuoren “kunnon nuorista” koostuva kaveripiiri saattaa pyytää häntä varastamaan puolest

     Meidän jälkeemme sulkutila, eli miksi aina tahdomme jotain sellaista, mitä emme ole? Suomi on siirtynyt sulkutilaan, tai oikeastaan olemme siirtyneet alueelliseen sulkutilaan, missä me emme sitten voi lähettää lapsiamme kouluun tai pääse uimaan. Ja sitten voidaan hyvällä omalla tunnolla esittää sellainen kysymys, että miten usein me olemme ennen sulkutilaa käyneet uimassa, tai miten usein olemme vaahdonneet siitä, että lapsemme eivät saa käyttää niitä tekniikan suomia etuja, joita muuallakin käytetään.  Sulkutila sekä se mitä ihmiset tahtovat tuovat eteen asian, mikä on ihmisluonteelle kovin yleinen. Eli haluamme aina sitä mitä emme voi saada. Tuo asia on esimerkiksi todistajien suojelussa ongelmana. Jos ihminen ei saa hampurilaista, niin silloin hän alkaa todella haluta tuota tuotetta. Vaikka hän ei koskaan ennen olisi käynyt hampurilaisbaarissa, niin silloin kun hänen pitää “pysyä maan alla” iskee tuollainen hampurilaisen himo.  Sama koskee ravintoloita. Miten juuri sulkutilan a

  Kun pomo ei jaksa, niin silloin myös muut eivät ehkä jaksa.   Etätyö on tuonut eteen tilanteen, missä ihmiset eivät jaksa tehdä työtään, kun heidän on pakko jäädä kotiin, eikä se istuminen läppärin ääressä tietenkään tuo samaa statusta kuin nouseminen kivan Mercedeksen ratin taakse ja kaasuttaminen työpaikalle. Eli kaikki haluavat sitten takaisin työpaikalle, ja siellä sitten pitää jaksaa kaikkia urputtavia pomoja, vertaisia, alaisia ja muita, jotka eivät aina osaa joustaa eli flexaa sen mukaan mitä jokainen yksilö tuossa ehkä satojen ihmisten konsernissa sattuu milloinkin haluamaan. Etätyö tietenkin on tuonut kaipuun työhön, mutta sitten kun töihin tullaan, niin silloin ongelma on siinä, että kaikki eivät halua palata toimistolle. Tuolloin taas heiluri heilahtaa takaisin siihen keskusteluun, että  kuinka rasittavia nuo työmatkat oikeastaan ovat, ja silloin taas kuunnellaan vastakkaisia mielipiteitä etätyön tarpeellisuudesta sekä sosiaalisuudesta. Kun sitten tehdään lähityötä, eli tu