Pitäisikö huumenuorten paapominen lopettaa?

 

.

 

Pitäisikö huumenuorten paapominen lopettaa?

Huumenuorten sekä nuorisotyön parissa työskenteleviltä ihmisiltä vaaditaan ennen kaikkea aikuista asennetta työhönsä. Heidän pitää toimia nuorille auktoriteetteina sekä ohjata heitä elämään itsenäisesti. Samalla pitää kuitenkin selvittää se asia itselle, että joku asia on ajanut nuoren huumeiden käyttäjäksi, mikä ei ehkä ole aivan sitä mitä kaikki haluavat kuulla.

Heti ensin sanon että kun huumeiden käyttäjä kuntoutuu, niin moni haluaa hänen epäonnistuvan. Huumenuori saattaa kohdata itse esimerkiksi laitoksessa seksuaalista sekä muuta hyväksikäyttöä. Saattaa olla että joku ohjaaja esimerkiksi raiskaa nuoria, ja sitten diapameilla ostaa heidän vaitiolonsa tai muuten toimii vastoin normeja sekä yleistä moraalia.
 
Pahimmassa tapauksessa voi käydä niin, että ohjaaja voi käyttää nuoria huumeiden välittäjänä, jos hän itse sattuu olemaan huumekauppias. Huumenuoren “kunnon nuorista” koostuva kaveripiiri saattaa pyytää häntä varastamaan puolestaan. Eli tuo “jenginuori” hakee kaupasta pari takkia, ja nuo rahat mitä kaverit säästävät käytetään hampurilaisiin.

Ja kun armeijaan ollaan lähdössä, niin kaveri sitten ilmiannetaan poliisille, ja hänen päälleen kaadetaan paikkakunnan kaikki rikokset. Tuolloin varmasti moni toivoisi sitä, että huumenuori epäonnistuu kaikissa hoidoissaan sekä viettäisi lopun elämänsä jossain laitoksessa, missä häntä ei enää tarvitsisi kenenkään kohdata.

Huumenuorten kohdalla on aina puhuttu siitä, että määrärahoja joita tuohon työhön on varattu voitaisiin käyttää kaikkeen muuhun, kuten “kunnon nuorten” harrastustoiminnan lisääminen. Kuitenkin aina unohdetaan se, että pelkkä fyysinen sekä aineellinen hyvinvointi ei riitä. Kaikkein tärkeintä on se, että luodaan puitteet sille, että nuori uskaltaa avautua sekä kertoa myös niistä asioista, jotka ovat hänestä noloja. Siis ensisijainen vastuu kasvatuksesta pitäisi vielä nykyäänkin olla kodilla sekä omilla vanhemmilla.

Mutta sitten kuitenkin joskus tarvitaan ammatti-ihmisiä kasvattamaan nuoria. Ja tuota kasvatustyötä, missä nuorta ohjataan sekä kasvatetaan noudattamaan yhteiskunnan sääntöjä sekä normeja ei voida tehdä ilman että syytä esimerkiksi päihteiden käyttöön ei ole selvitetty kunnolla. Ja nuorta ihmistä on paljon helpompi kasvattaa kuin jotain 40-vuotiasta MC-miestä, jolla on pitkä laitoskierre takanaan. Eli myös vankilan tehtävä on kasvattaa ihmisiä, mutta halvemmaksi tulisi sitten hoitaa asioita kunnolla, kun ihminen on nuori, kun että hän on ehtinyt luoda itselleen kilometrien pituisen rikosrekisterin, ja tietenkin sijoitus pakkolaitokseen on erittäin kallista yhteiskunnalle.

Pitäisikö huumenuorten paapominen lopettaa? Ihan totta hyvä kysymys, ja sitten taas lähdetään keskustelemaan siitä, mikä on nuoren kasvatusta sekä mikä on paapomista? Pitäisikö päihdeongelmaisen nuoren ehkä asua kaduilla, missä hän sitten ehkä ryhtyy ryöstelemään sekä ehkä tekee lopulta sen paljon puhutun henkirikoksen. Tuolloin tietenkin hänet saadaan pois kaduilta, mutta siinä sitten moni muukin joutuu kärsimään. Missään ei pitäisi sallia sitä, että nuori tilaa huumeita lähistölle. Tai että häntä lähdetään kuskaamaan aineiden hakumatkalle.

Huumeongelma on sitten asia, mikä näkyy uutisissa sekä muissa medioissa. Ja huumeet tuovat paikalle joskus aina näyttävää poliisitoimintaa kuten erikoisryhmän, mutta sitten kuitenkin unohdetaan että huumeet ovat osoitus siitä, että yhteiskunnassa on ihmisiä joilla on niin sanotusti paha olla.

Kun ihminen on nuori, niin hänelle pitää silloin asettaa rajoja, ja hänestä pitää välittää. Kun hän on alaikäinen, niin silloin rajoja on helpompi asettaa kuin täysi-ikäisen henkilön kohdalla. Mutta jos lapsi ei saa kotoa muuta kuin rahaa käteen, on tulos sitten mahdollisimman huono, kun ajatellaan hänen aikuisuuttaan.

Ja tuolloin tullaan taas vanhaan viisauteen, että jos ihmisen elämä on arvotonta, niin hän ei sitten myöskään muille anna armoa. Kun sitten lähdetään miettimään sitä mitä varten huumenuoret ovat kiusallisia kaikille aikuisille, niin tullaan siihen, että mistä nuori on saanut idean siitä, että hän lähtee ensimmäisen huume-erän ostamaan, ja mistä sitten on rahat tuohon toimintaan hankittu, ja kuka huumeita sitten on lähtenyt hakemaan. 

Eli jokainen narkomaani on joskus ensimmäistä kertaa kokeillut aineita, ja se miten hän tuohon tilanteeseen päätyi pitäisi selvittää. Siis päihderiippuvuus on oire eikä sairaus. Jos syytä siihen, miten nuori päätyi johonkin narkomaanien joukkoon ei löydy, ei sairautta voida hoitaa.

Eli onko niin että nuoresta on ollenkaan välitetty kotona ollenkaan? Tai onko hänelle vain annettu rahaa aina kun hän sitä pyytää, tai ovatko vanhemmat edes vilkaisseet huumeiden käyttöön sortuneen nuoren olemusta tai sitä millaisessa joukossa hän nyt sitten liikkuu?

Liiman tai liuotinten haistelu sekä alkoholikokeilut ovat asioita, joiden sattuessa kohdalle pitäisi hälytyskellojen ryhtyä soimaan pään sisällä, varsinkin jos kyse on nuoresta henkilöstä. Eikä kaljapullo tai liimaputki muutu tyhjästä heroiiniruiskuksi. Erityisesti liiman haistelua voidaan pitää erittäin vakavana varomerkkinä siitä, että kaikki ei todellakaan ole kunnossa.
 

Eikä esimerkiksi imppaaminen ole aivan huomaamatonta toimintaa. Joten itse olen sitä mieltä että huume- tai päihdenuoren vanhemmat eivät häntä ehkä sitten kovin paljoa näe tai kuule.

Huumenuoret ovat esimerkki siitä, mitä aikuisten välinpitämättömyys saa aikaan. Siis me näemme yhteiskunnan suuren ongelman noissa nuorissa, joiden toimintaan ei kuulemma voi pakkokeinoin puuttua. Samalla kuitenkin korostetaan vanhempien oikeuksia, sekä sitä kuinka vahva asema täysi-ikäisillä on nuoriin nähden. Eli pieni ristiriita tulee siinä, että samalla nuorten toimintaan ei voida kuulemma puuttua.

Jos nuorelle ei koskaan ole asetettu rajoja, niin silloin hän varmasti ajautuu johonkin, mitä hän ei varmasti hallitse. Kun lähdetään puhumaan sosiaalipolitiikasta sekä siitä mitä pitäisi tehdä, niin silloin kohdataan ennemmin tai myöhemmin tilanne, missä samoille määrärahoille löytyy paljon muitakin käyttökohteita kuin nuorten auttaminen tai paapominen, ihan miten vain tästä asiasta halutaan puhua.

Kun sitten keskustellaan siitä, miten paljon juuri nuorten hoito esimerkiksi laitoksissa maksaa, niin unohdetaan se, että puitteet esimerkiksi juuri erilaisissa nuorisokodeissa eivät ole pelkästään fyysisiä tai aineellisia. Myös henkilökunnan asenne sekä motivaatio työhönsä on tärkeää, ja kaikkein tärkeintä on se, että henkilökunta kannustaa nuorta parantumaan eli ottamaan itseään niskasta kiinni.

Ongelma on sitten siinä, että samalla kun huumenuori tuhoaa oman elämänsä, niin silloin hän samalla tuhoaa monen muunkin elämän. Joten hänen auttaminen takaisin jaloilleen sekä yhteiskunnan jäseneksi on varmasti asia mitä kaikki me toivomme. Siis aikuisilla on yhteiskunnassa vastuu siitä, että nuorille ei myydä viinaa eikä huumekokeilujen rahoittamista viikkorahoilla ei pidä koskaan hyväksyä.