Julkisuudesta sekä julkisuuden käytöstä

  

.

  R.M.S Titanic

Julkisuudesta sekä julkisuuden käytöstä

Tässä jokin aika sitten käväisin tiedekeskus Heurekassa, ja siellä oli pallo jota voi potkia maaliin, ja tuo pallon nopeus sitten näkyi potkaisijalle. Siinä taulussa oli tuolloin kun sinne tiedekeskukseen menin luku 57, mikä tarkoitti sitä että tuon pallon potkaisija oli potkaissut palloa 57 kilometrin tuntinopeudella. Mietin tuolloin kuka tuo henkilö mahtoi olla, ja miten hän oli tuota palloa tuolla nopeudella potkaissut? 

Se mikä tuosta asiasta tekee mielestäni mielenkiintoisen on se, että me kaikki teemme asioita, jotka saattavat muiden mielestä vaikuttaa joko maailman huippua olevilta, keskitasoa olevilta tai aivan ehkä niiden katsotaan olevan aivan surkeita. Siis itse en tiedä miten kovaa maailman huiput tuota palloa potkaisevat, mutta tavallisen grillillä syövän työmiehen tekemänä se saattaa olla jopa keskitasoa parempi suoritus. Kukaan ei varmaan koskaan tule edes tietämään sitä, mikä on tuon potkut tekijän nimi. Mutta se varmasti tiedetään kuka teki jossain matsissa maalin vastustajan maaliin. 

Siis joku tekee joskus myös omia maaleja joko tahallaan tai vahingossa, ja vastaus tähän riippuu tietenkin siitä, keneltä kysytään syytä siihen, miksi joku maalivahdille tarkoitettu syöttö sitten meni maaliin, ja aina voidaan sanoa että oliko pakko syöttää maalivahdille tai olisiko pitänyt tuosta syötöstä ilmoittaa etukäteen? Tästä kenen on syy voidaan aina keskustella hyvin pitkään, varsinkin jos sitten joukolla istutaan tuon matsin jälkeen saunassa juomassa olutta, ja puhumassa siitä mitä televisiosta näimme. 

Siis me emme ehkä koskaan ennen ole tuota pelaajaa nähneet, mutta sitten me näemme tuon hänen ainoan virheensä, vai oliko tuo virhe sittenkin maalivahdin? Se että me näimme pallon menevän maaliin kerran määrittää sen, minkä kuvan me saamme jonkun ihmisen osaamisesta. 

Onko muuten kukaan koskaan ajatellut sitä, että esimerkiksi joidenkin ammattia opiskelleiden taitokilpailut ovat menneet pieleen, ja sitä kautta esimerkiksi oma ura on tuhoutunut? Eli se ainoa virhe jonka he ovat koulussa tehneet on se, minkä he ovat tehneet suuren seurakunnan edessä, ja sitä kautta heistä on sitten syntynyt hiukan huono kuva työnantajille. Siis kun tuo yksi ainoa virhe sattuu siellä, missä muut näkevät sen, niin siitä sitten voi jokainen vetää johtopäätöksen siitä, että toinen on huono työntekijä. 

Tuollainen ajatus varmaan on syntynyt monista ihmisistä, jotka ovat olleet esimiesasemassa esimerkiksi laivoissa jotka ovat joutuneet onnettomuuksiin. Yksi näistä ihmisistä jotka muistetaan vain onnettomuuden kautta on kapteeni Edward J. Smith, joka toimi Titanicin päällikkönä sen neitsytmatkalla, ja jota pidetään syyllisenä onnettomuuteen, mikä on merihistorian tuhoisimpia. 

Tuosta osaamisesta sekä siitä yhdestä kohtalokkaasta virheestä puhutaan aina paljon. Kuinka monta kertaa ihminen onkaan tehnyt sen ainoan virheen, mistä hänet muistetaan julkisuudessa. Esimerkiksi Titanicin kapteeni Edward J. Smith muistetaan vain siitä, että hän ajoi Titanicin jäävuoreen vuonna 1912. Edward J. Smith ja koko hänen työnantajansa White Star Line muistetaan vain tuosta yhdestä onnettomuudesta, joka maksoi todella monia ihmishenkiä. Kuinka monta kertaa ennen White Star Linen laivat olivat kuljettaneet ihmisiä ilman onnettomuuksia Atlantin yli ennen tuota R.M S Titanicin uppoamista?

Todellisuudessa Edward J. Smith ei ollut tuolloin aluksen komentosillalla, ja hän oli jättänyt vahdin pätevälle perämiehelle, joka antoi tuolloin käskyn kääntää alusta, mutta tuo käsky oli tullut liian myöhään. Siis kuinka monta virheetöntä vuotta oli Edward J. Smithillä takanaan, ja kuinka monta kertaa sitä ennen hän olikaan johtanut alusta? Uskoisin että koko Britanniasta ei ollut löytynyt yhtään niin loistavaa merikapteenia kuin Edward J. Smith, joka sitten kerran kohtalokkaalla hetkellä oli poissa komentosillalta. 

Miksi hän ei olisi voinut poistua sillalta, koska ainakaan kovin usein ei jäävuoria noilla leveysasteilla tuolloin oltu tavattu. Sitten vain sattui käymään niin, että Titanicin eteen sattui jäävuori, johon laiva törmäsi. Sitä ei koskaan olla mainittu että syy siihen että laivan sisäiset laipiot antoivat periksi oli se että Titanic oli hiukan liian nopea, koska siihen oli jälkeenpäin asennettu pienpaine Parsons- turbiini, joka nosti aluksen nopeuden liian suureksi. 

Siis aluksen sisäiset laipiot olisivat kestäneet vedenpaineen, jonka keulaan tulleesta repeämästä sisään tulviva vesi aiheutti. Eli syyllinen tuohon onnettomuuteen tai sitä seuranneeseen  tapahtumien sarjaan oli Edward J. Smithin, joka meni pohjaan Titanicin mukana. Odottiko Smith lupaa tai määräystä varustamon edustajalta, tai miksi hän menetteli niin kuin menetteli? Eli olisiko mahdollista, että Smith siirsi vastuutaan evakuoinnista varustamon johdolle, joka taas ilmeisesti oletti, että Smith olisi päällikkönä ottanut vastuun myös tuossa tilanteessa, jossa alus oli joutunut merihätään?

Itse törmäykseen hän ei ehkä voinut vaikuttaa, mutta sitä seuranneeseen tapahtumien sarjaan hän saattoi vaikuttaa. Eli miksi hän ei komentanut laivaan evakuointia heti, kun sen huomattiin uppoavan ja miksi hän sulki kolmannen luokan matkustajat alakannelle vedenpinnan noustessa? Toki hänen syytään ei varmaan ollut se, että pelastusveneitä oli liian vähän matkustajien määrään nähden, mutta kuitenkin hän antoi ehkä liian myöhään määräyksen evakuoida laiva. YouTubesta löytyy video, josta näkyy Titanicin uppoaminen reaaliajassa, ja vaikka kyseessä on animaatio, niin siitä voi itse jokainen päätellä kuinka paljon aikaa matkustajilla oli mennä pelastusveneisiin. 

Samoin Smith ei komentanut koneita käymään taaksepäin, mikä olisi vähentänyt laivan sisään valuvan veden painetta. En tiedä että käskikö Smith myöskään sulkea Titanicin vesitiiviitä luukkuja, mikä olisi vähentänyt ilman poistumista rungosta, mutta kuitenkin 2 h 40 minuuttia on melko pitkä aika aluksen upota. Titanicin uppoaminen kesti kaksi tuntia ja neljäkymmentä minuuttia, ja siinä ajassa olisi ihmiset voitu evakuoida, ja se miksi Smith viivytteli tuota käskyä on jäänyt historian hämärään. Hän on hyvä esimerkki miehestä, joka muistetaan vain siitä yhdestä kohtalokkaasta kerrasta, jonka seurauksena hän itsekin menetti henkensä. 

Mutta sitten kun ajatellaan julkisuutta, niin miksi meillä on sellainen ajatus siitä, että Greta Thunberg saa enemmän aikaan, kuin joku joka on tehnyt 3000 villasukkaa Intialaisille orvoille? Siksi että Greta Thunberg on julkisuudessa kuuluu ilmeisesti vastaus tähän jokapäiväiseen kysymykseen siitä mikä on tärkeää työtä. Siis se työ minkä me näemme on meille tärkeää, ja vaikka joku nyt sattuisi jossain kellarissa tekemään 3000 villasukkaa, niin silloin tuo tieto ei välity meille muille, mutta se mitä Greta Thunberg sattuu tekemään varmasti kerrotaan meille. Siis varmasti on tärkeää tehdä 3000 villasukkaa, mutta koska emme näe tuota työtä, niin silloin emme tiedä että kukaan edes koskaan on noita asioita tehnyt. 

https://historiaajapolitiikkaa.wordpress.com/2020/12/31/julkisuudesta-seka-julkisuuden-kaytosta/

Numeroita sekä solidaarisuutta

 

.

 

Numeroita sekä solidaarisuutta

Laki sano… 

Laki ei sano koskaan mitään, vaan lainsäätäjät sanovat asioita lain kautta. Laki on asia mikä oikeuttaa sekä samalla velvoittaa toimimaan tietyllä tavalla, ja aina välillä kuuluu sanonta “laki sanoo”. Mutta samalla unohdetaan se, että laki on ihmisten kirjoittamaa tekstiä. Lainsäätäjä on se, joka puhuu lain kautta ihmisille, kuten äsken kirjoitin. Me kaikki jotka olemme äänioikeutettuja päätämme siitä, kuka säätää meidän puolestamme lakeja. Siis tässä on oikeastaan koko politiikan ongelma, nimittäin saadakseen ääniä pitää kansanedustaja-ehdokkaan saada riittävä äänisaalis. Samalla unohdetaan että myös meillä Suomessa on ihmisiä joilla ei ole äänioikeutta. 

On ihmisiä jotka ovat esimerkiksi vammansa tai joidenkin muiden asioiden kuten alaikäisyyden johdosta vailla äänioikeutta. Eli äänioikeus ei ole myöskään Suomessa aivan niin itsestään selvä asia kuin mitä sen ehkä yleisesti uskotaan olevan. Ihmisiä joiden perustuslaillista äänioikeutta on rajoitettu saatetaan syrjiä pahasti, koska katsotaan että heiltä ei kuitenkaan ääniä saada, joten miksi heitä pitää huomioida on kysymys joka usein kuullaan ainakin jossain vessassa tapahtuvissa keskusteluissa. 

Ilman ääniä ei pääse Eduskuntaan, ja siksi edustajan pitää luvata ihmisille jotain hyvää ja kaunista. Tietenkin hän voi luvata keppiä ja ketjua, mutta kuitenkin aina välillä pitää kansalle antaa myös jotain muuta kuin verta, hikeä ja kyyneleitä. Churchill sanoi aikoinaan että hän voi luvata kansalle vain “verta hikeä ja kyyneleitä”, mutta tuolloin on vuosi 1940, ja Britannia oli sodassa Hitlerin Saksaa vastaan. 

Erityinen aika merkitsi sitä, että Churchill sai ihmiset koottua yhteen, mutta hän sitten erosi tehtävistään vuonna 1945, kun sota oli ohi. Mutta ajatelkaa sitä tilannetta, että joku nykypoliitikko sanoisi samat sanat Eduskuntavaaleissa. Äänestääkö kukaan ehdokasta, joka lupaa vain kovaa työtä eikä mitään muuta kansalle, joka pimeydessä vaeltaa. Mutta mikä on kansalle hyväksi? Kas siinä vasta kysymys. Eli kansalle ei voi myöskään jakaa pelkästään leipää ja sirkushuveja, vaan myös muita asioita kuten arkista työtä pitää aina välillä miettiä. Eli valtiossa pitää olla terveyskeskuksia, ambulansseja mutta myös teitä sekä vesijohtoja ja lukemattomia muita asioita, joiden toimivuus on erittäin tärkeää jokaisessa tilanteessa. 

Kun olemme solidaarisia, niin silloin unohtuu se, että kenelle olemme solidaarisia, mutta silloin unohdamme että kun puhumme solidaarisuudesta, niin kenelle haluamme olla solidaarisia? Niille jotka tarvitsevat solidaarisuutta vai niille joista voimme itse hyötyä, kun lähdemme keskustelemaan solidaarisuudesta. Amnesty international kysyy tuon kysymyksen kun se ruotii Euroopan pakolaispolitiikkaa.

Tässä vaiheessa voidaan sanoa että on kahdenlaisia pakolaisia. Niitä jotka oikeasti tarvitsevat apua, ja niitä joiden mielestä on mukavaa tulla Eurooppaan kauppaamaan huumeita sekä toimimaan suvaitsevaisuutta vastustavien voimien mainoksien mannekiineina. Ja tietenkin se mikä näkyy kaikessa on ilmeisesti muutama henkilö, jotka ovat päättäneet tehdä rahaa huumeilla sekä ihmiskaupalla. Tietenkin minua syytetään sitten siitä että olen liian pehmo, tai että annan positivismin sokaista itseäni, sekä siitä että ihmiset haluavat sokaistua muutaman menestystarinan takia. 

Siis jos joku pakolaisen lapsenlapsi on menestynyt, niin minun pitäisi tuolloin huomioida ne tapaukset jotka kauppaavat huumeita jossain ostoskeskuksessa, koska niitä nyt kuitenkin on olemassa, sekä tietenkin se että joku niitä kuitenkin kauppaa on hyvin mielenkiintoinen piirre siinä, miten asioista puhutaan. Tapauksista valitaan siis vain ne toivottomat, jotka ovat onnistuneet tekemään itsestään sellaisia oikeita rikollisia, jotka kauppaavat huumeita enemmistön edustajille. Tai sitten voidaan toisaalta valita vain niitä kaikkein positiivisimpia tapauksia, joiden perusteella voidaan päätellä, että vain pari prosenttia pakolaistaustan omaavista henkilöistä menestyy elämässään. 

Ja menestyminen tietenkin määritellään sillä, että henkilö pääsee suoraan jonkun suuren tavarataloketjun johtajaksi. Eli mitään keskivertoa ei ole olemassakaan. Ei ole olemassa merkonomia, joka tekee työtään merkonomin palkalla. Ei ole olemassa asentajaa, joka tekee työtään asentajan palkalla, vaan on olemassa ihmisiä jotka tienaavat miljoonia tai ihmisiä jotka elävät sosiaali avun turvin. Joten voidaan kysyä että eikö maailma olekin ihmeellinen paikka, kun kukaan ei saa 2000 euron kuukausipalkkaa, eikä tee mitään muuta kuin rikoksia tai menesty elämässään todella hyvin.

Toisaalta jos ajattelemme tapauksia vain ääripäiden valossa, niin silloin tietenkin voidaan ajatella että jokainen Suomen vanki on istunut Kakolassa, eli vankimielisairaalassa tuomionsa. Ja että jokainen noista ihmisistä on joku Jammu Siltavuori, joka on tietenkin ollut useita kertoja vankilassa, ennen kuin teki ne kammottavat tekonsa, joista hän sai lempinimen “Jammu Setä”. Siis Suomessa suurin osa vangeista ei oikeasti ole istunut Kakolassa, eikä esimerkiksi henkirikos ole maamme yleisin rikollisuuden muoto. Myöskään maailmanlaajuisesti ei ole ainakaan rauhan tilassa olevissa teollisuusmaissa ilmeisesti ainakaan kovin yleistä se, että poliisin kanssa ryhdytään tulitaisteluun, vaikka Amerikkalaisissa toimintaelokuvissa poliisin työ on kuin sotaan lähtiessä. 

Siis edelleenkään myöskään USA ssa ei yleisin tuomio liene kuolemantuomio. Eikä siellä jokainen vanki satu kärsimään tuomiotaan maksimaalisen turvallisuuden osastolla jossain ADX Florencen kaltaisessa paikassa. Siis ilmeisesti myös tuossa maassa joku tekee sellaisia tekoja kuin näpistys tai varkaus, vaikka ilmeisesti pääpaino kuitenkin elokuvien mukaan on teoissa, missä käytetään suoraan asevoimista saatuja rynnäkkökivääreitä, joilla räiskitään lainvalvojia, joiden varustus ei ole mitenkään riittävä tuohon tilanteeseen, joka elokuvien maailmassa on ilmeisesti jokapäiväistä USA n kaupungeissa. 

Jos näin ajatellaan että ihmiset ovat jotenkin ääripäiden edustajia, niin silloin meille kaikille tulee varmasti vähän äitiä ikävä. Kaikki Amerikkalaiset eivät ole Donald Trumpeja, eikä jokainen Amerikkalainen ole opiskellut lakia. Siis Amerikassa voi opiskella lakimiehen sekä poliisin lisäksi  myös lääkäriksi tai opettajaksi, jos TV-sarjoja on uskominen.

 Eli myöskään Suomessa ei kaikkien poliitikkojen työpaikka ole Eduskunta, vaan myös kuntapolitiikassa on pitkän linjan toimijoita, jotka ovat vuosia toimineet tai työskennelleet kunnanvaltuustoissa, mutta eivät ole koskaan olleet ehdolla tai päässeet Eduskuntaan, ja jos suhdelukuja katsellaan, niin vain 200 henkilöä maamme politiikassa työtään tekevistä henkilöistä istuu Eduskunnassa, ja loput toimivat sitten kunnanvaltuustoissa. Kuitenkin Eduskunta on enemmän esillä kuin mikään muu elin koko maassa, tai ehkä yleistän hiukan liikaa. Nimittäin maamme hallitus on eniten julkisuudessa oleva valtion päättäjistä koostuva ryhmä. Hallitukseen kuuluu 19 ministeriä, mikä on 9,5% kansanedustajista. Joten edes Eduskunnassa ei ministerin työ ole se kaikkein tavallisin tehtävä. Vain yksi edustajista on pääministeri, joka on eniten edustajista julkisuudessa.

Ja tästä pääsemme sitten Euroopan päivänpolttaviin kysymyksiin. Eli onko Euroopan maiden solidaarisuus varattu vain toisille Euroopan maille, vai olisiko sittenkin niin että me haluamme olla solidaarisia vain oman valtiomme omille kansalaisille, joilta sitten poliitikot saavat paljon ääniä. Ja ääniä tietenkin tulee sillä, että sanomme että Eurooppa ei voi olla eikä sen tarvitse olla koko maailman sosiaalitoimisto, ja ulkomaalaiset sekä turvapaikan hakijat ovat tietenkin niitä jotka eivät käy missään vaaliuurnilla sekä tietenkään nämä henkilöt eivät myöskään muutenkaan vaikuta ainakaan missään pohjolassa, koska kun lyömme rajat kiinni, niin sitä kautta voidaan myös sanoa että mitä emme näe, niin sitä ei ole olemassakaan. 

Jos maamme eroaisi EU:sta, niin silloin me voisimme sanoa myös että EU on se, joka estää pakolaisia tulemasta Eurooppaan, ja sitten syy siihen, että joku pakolaisia kuljettava laiva uppoaa matkustajat mukanaan on tietenkin Etelä-Euroopan valtioilla, tai sitten syytä voidaan etsiä myös niistä Pohjois-Afrikan valtioista, jotka eivät valvo rajojaan, ja päästävät pakolaiset Eurooppaan. Se mikä tässä asiassa tietenkin on aivan selvää on se, että laki sanoo että pakolaiset voidaan käännyttää pois, jos heitä ei kaivata. Mutta ongelma on siinä että noita ruumiita sitten huuhtoutuu myös Eurooppalaisten suosimille uimarannoille, ja sitä näkyä ei varmaan paikallisten ainakaan ole kovin mukava katsella. Ja noista asioista ei ole mukavaa ainakaan kotona puhua, vaikka viranomaiset eivät koskaan saa sanoa mitään lainsäätäjiä vastaan. 

Mutta jos emme olisi osa EU:ta, niin silloin me emme kanna mitään vastuuta näistä asioita, ja meidän ei tarvitse silloin osallistua yhtään mihinkään Etelä-Euroopassa tapahtuviin operaatioihin, kuten lähettää joitakin tyhmän näköisiä lentokoneita tuonne kauas etelään, ja jos sitten me voisimme vetäytyä kaikesta vastuusta, niin silloin voimme syyttää noita etelän maita siitä, että ne eivät valvo rajojaan tarpeeksi tarkasti. Tuolloin taas sitten nuo valtiot tai niiden edustajat levittelevät käsiään ja sanovat että ei ole tarpeeksi henkilökuntaa, välineitä sekä mitään muutakaan jotta noita tilanteita voidaan hoitaa edes likipitäen tyylikkäästi.

https://historiaajapolitiikkaa.wordpress.com/2020/12/31/numeroita-seka-solidaarisuutta/

Kyllikki Saaren murha taas kerran

 

Kuvakaappaus: Yle Areena: Kyllikki Saari: Musta Sirkus:

https://areena.yle.fi/1-710465

Kyllikki Saaren murha taas kerran

Olisiko tekstin päällä oleva runonpätkä jotenkin yhteydessä Kyllikki Saaren murhaan? Maamme kuuluisin murha on kieltämättä mustana sirkuksena tunnettu Kyllikki Saaren murha, ja syy siihen että se on murha, johtuu siitä että teosta tehtiin tekemällä murhaa. Tuon uhrin ruumiiseen oli tyhjennetty useampia käsiaseita sekä hänen ruumiinsa oli pahoin tuhottu sekä se oli haudattu suohon kaivettuun hautaan, minkä päälle oli asetettu oksa. Kyseisen haudan löytymiseen liittyy omituisia asioita, kuten esimerkiksi maahan kaivettu polkupyörä, jota ei oltu löydetty ensimmäisessä etsinnässä. 

Ja sitten itse olen ihmetellyt, että miten tuo pyörä on liitetty Kyllikki Saareen? Eli onko se edes Kyllikki Saaren pyörä, ja jos on, niin onko se tuotu paikalle etsintöjen välillä? Tai kuka todisti tuolloin pyörän kuuluneen Kyllikki Saarelle. “Musta sirkus”-nimen tuo murha on kuitenkin saanut, ja sitä on aina välillä esitetty myös ratkaistuksi. Mutta murhat selviävät vasta kun ne on oikeudessa tuomittu selvitetyiksi, ja tekijä saanut rangaistuksensa. Tietenkin on olemassa huhuja, joiden mukaan tuon teon tekijä tunnetaan, mutta kuitenkin se että hän ei ole saanut tuomiota tekee jutusta ratkaisemattoman. 

https://www.youtube.com/watch?v=DtzHigjPKS0

Kyllikki Saaren murha ei koskaan selvinnyt ja tuon murhan motiivi on jäänyt historian hämärään. Mutta tietenkin voidaan kysyä sitä, että liittyykö se, että Kyllikki muutti ennen tuota kohtalokasta yötä, jolloin hän katosi nukkumaan huoneeseen, mikä oli hänen vanhempiensa makuuhuoneen vieressä?

Tai kuten alussa kysyin, niin liittyykö yllä oleva runonpätkä jotenkin siihen, mitä tapahtui tuona kohtalokkaana yönä Toukokuun 17 päivä Isojoella vuonna 1953, ja tuota yötä pidetään jostain syystä myös hänen kuolinyönään, vaikka mitään todisteita siitä, että hän ei olisi ehkä ollut hengissä myöhemmin ei ole olemassa. Mutta ilmeisesti Wikipedia-jutun kirjoittajat ovat lähteneet siitä, että murhan tekohetki tai kuolinhetki ilmoitetaan siksi hetkeksi kun uhrista saadaan viimeinen havainto. Kun tuota tapausta tarkastellaan, niin tämä YLE:n dokumentissa esitetty runonpätkä kertoo syvästä ahdistuksesta, ja itse olen miettinyt, että onko tuo tyttö ehkä tehnyt jotain mitä hän katui? 

Mieleen tulee hyvin inhottava ajatus siitä, että onko tuo Kyllikki Saaren murha kosto jostain, mitä ei koskaan olla mainittu? Ja mikä tuo teko sitten olisi ollut? Mikä sitten olisi sellainen teko, että se saisi jonkun miehen tai miesjoukon murhaamaan 17-vuotiaan tytön? Siis oliko joku kuvitellut, että Kyllikki oli ehkä aiheuttanut jonkun muun ihmisen kuoleman? Ja jos näin olisi ollut, niin mikä oli saanut tuon henkilön kuvittelemaan niin, tai miksi hän olisi sitten toiminut niin kuin toimi? 

Kyllikki Saaren murha Wikipedia: https://fi.wikipedia.org/wiki/Kyllikki_Saaren_murha

YLE Areena: Kyllikki Saari: Musta Sirkus: https://areena.yle.fi/1-710465

https://historiaajapolitiikkaa.wordpress.com/2020/12/30/kyllikki-saaren-murha-taas-kerran/

Suomen lainsäädäntö sekä teknologian kehitys

   

.

 

Suomen lainsäädäntö sekä teknologian kehitys

Suomen lain mukaan DNA:ta mitä käytetään biologisten tunnisteiden tekoon ei saisi käyttää esimerkiksi raakojen henkirikosten tutkinnassa. Se mikä tästä laista tekee erikoisen on se, että sen takia meidän maassamme on esimerkiksi raakoja murhia selvittämättä. DNA testin perusteella voitaisiin verrata muutamassa tunnissa niitä DNA näytteitä, joita on eristetty murhapaikoilta löydetyistä vaatteista, kuten Kyllikki Saaren kengästä löytynyt miesten sukasta Suomen kansalaisista tehtyyn DNA-rekisteriin, ja jos tekijä olisi elossa, niin hänet sitten voidaan hyvin nopeasti myös löytää. Tai ainakin tuo miesten sukka voisi johdattaa virkavallan sellaisten ihmisten luokse, jotka olivat tuon raa'an murhan tapahtumapaikalla tai kuuluivat siihen joukkoon, jossa myös teon tekijä olisi hyvin suurella todennäköisyydellä voinut liikkua. 

Tai tietenkin on aina mahdollista että tuo paljon puhuttu sukka on Kyllikki Saaren oma, eli hän on ottanut nuo miesten sukat jalkaansa pehmentämään kengän reunan hankaamista. Eli jos tuo sukka on Kyllikki Saaren oma tai perheenjäseneltä lainattu, niin silloin se ei ehkä ole niin hyvä todiste, kuin ihmiset ehkä haluavat uskoa. Ja tietenkin tuolloin tuo perheenjäsen sanoisi, että Kyllikki lainasi usein miesten sukkia koska niiden avulla esimerkiksi uusien kenkien hankaaminen saatiin kuriin, kun paksu kangas suojasi kantapäätä ja naisten nailonsukat pysyivät ehjinä ja tansseissa miesten sukat sai mukavasti laitettua esimerkiksi käsilaukkuun. 

Siis miksi meidän lainsäädäntömme laahaa jatkuvasti tekniikan perässä? Onko syy siinä että DNA-testien avulla voidaan osoittaa tiettyjä asioita hyvin nopeasti, ja yksi niistä on se, että onko henkilö, joka on syytteessä esimerkiksi käyttänyt maasta löytynyttä huumeruiskua. Jos tuolla tavalla tehtyjen tunnistusten tekeminen sallittaisiin, niin silloin ei varmasti kenenkään tarvitse joutua sen takia aiheettoman kotietsinnän kohteeksi, että joku narkomaani keksii hänen käyttäneen jotain maasta löytynyttä huumeruiskua. DNA testin avulla voidaan selvittää että onko esimerkiksi jostain huumeruiskusta löytynyt kudos edes peräisin ihmisestä.

Samoin DNA:n avulla voidaan selvittää muutamia muitakin asioita muutamissa minuuteissa. Ja yksi niistä on esimerkiksi se, että onko joku henkilö oikeasti jälkeenjäänyt tai onko hänellä esimerkiksi jakomielitauti. DNA testillä on sikäli mukava maine, että se estää täysin jossittelut siitä, että onko henkilö oikeasti esimerkiksi syyllistynyt johonkin tietyn tyyppiseen rikokseen. Toki seksuaalirikosten kohdalla DNA näyttää vain sen, että onko henkilö ollut sukupuoliyhdynnässä uhrin kanssa, eli sitä onko tuo teko ollut vapaaehtoista vai ei tuo DNA-näyte ei paljasta. 

Ja kuten tiedämme niin ihmismieli on synkkä ja julma. Eli joskus on käynyt niin, että henkilö on harrastanut seksiä tuttavansa kanssa, ja sitten joku kolmas mies tai nainen on käyttänyt tilaisuutta hyväkseen, ja esimerkiksi murhannut uhrin kun tämä on poistunut paikalta. Siis DNA-testi ei ehkä kuitenkaan korvaa täysin muita tutkimusmenetelmiä, ja yhden asian voimme aina sanoa. DNA on paras väline kun etsitään rikollisia jotka tekevät tekonsa spontaanisti ilman harkintaa. 

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2020/12/30/nama-kolme-suomalaista-murhaa-voitaisiin-ratkaista-suomen-lainsaadanto-laahaa

Kyllikki Saari: Musta Sirkus: https://areena.yle.fi/1-710465

https://historiaajapolitiikkaa.wordpress.com/2020/12/30/suomen-lainsaadanto-seka-teknologian-kehitys/

Me emme voi syyttää pelkästään sosiaalista mediaa valheiden levittämisestä

 

.

.

Me emme voi syyttää pelkästään sosiaalista mediaa valheiden levittämisestä

Jos ajatellaan sosiaalista mediaa, niin siellä valheita levittävät sosiaalisen median käyttäjät ei media itse. Valheiden levittäjä ei ole automaattisesti mikään ohjelmistoalusta, vaan se on ohjelmistoalustan käyttäjä. Siis ihminen levittää valheita ei tietokone, vaikka me kuinka haluamme uskoa toisin. Eli ihminen keksii ne valheet mitä tietokoneen avulla levitetään, ja  kaikilla valheilla on alkuunpanijana ihminen. Meidän on vaikea sanoa, että olemme antaneet jonkun pettää itseämme, koska se antaa tyhmän vaikutelman, ja juuri tähän valheet perustuvat. Ihmiset ikään kuin nolataan, koska he ovat uskoneet jotain suurta gurua, jolla on upea titteli tukenaan. Poliitikot ovat hyviä peittämään valheensa. 

He suosivat aina pitkiä vastauksia, joiden avulla sitten peitetään oma osaamattomuus tai tietämättömyys asioista, ja samaa menetelmää käyttävät jotkut ihmiset työhaastatteluissa. Varsinkin lyhyttä pestiä täytettäessä saattaa joku kertoa hyvin laajasti siitä, miten hän on noita tehtäviä tehnyt, ja saattaa olla niin, että parin viikon pestiä tehtäessä tuo henkilö ei edes kärähdä noista valheista. Hän saattaa ensimmäisen viikon kastella kukkia, ja odottaa esimerkiksi salasanoja sekä vilkuilla työkavereita ujo hymy naamallaan. 

Sitten toisen viikon hän kyselee tilinumeroita, jotka ovat mystisesti kadonneet, ja sitten tietenkin oma tietokone voi mennä solmuun. Sekä kaikki tehtävät voidaan siirtää sitten vakituiselle tekijälle, joten siinä sitten pari viikkoa menee mukavasti. Ja jos kukkien kastelusta kysytään, niin silloin voidaan vastata että “se tyyppi jolla oli kravatti käski”. Tuolloin tietenkin on vähän vaikea lähteä kysymään sitä, että kuka tuo “kravatin käyttäjä oli”, kun hän käytävällä oli sanonut, että “voi aikasi kuluksi kastella kukkia”. Jos nyt kukaan menee noita käskyjä varmistamaan. 

Poliitikkoihin palatakseni, niin heidät pelastaa usein se, että he voivat sanoa, etteivät ole alan erikoisasiantuntijoita, Eli he tekivät väärän päätöksen siksi, että joku huippuasiantuntija antoi vääriä neuvoja, ja sitä kautta sitten poliitikko pelastaa nahkansa. Asiantuntijassa on aina vika, jos johtaja tekee virheitä, koska hänen neuvonsa ovat harhaanjohtavia. Joissakin tapauksissa harhauttavaa tietoa pönkitetään esimerkiksi sillä että sitä jakaa 95-vuotias sairas mies, jonka hartain toive oli vielä sekin asia kertoa. 

Eli poliitikko saattaa piiloutua itse käyttää jotain vanhusta kilpenä, tai sitten hän voi itse ryhtyä vaikka sydän- tai keuhkotautia potevaksi potilaaksi. Itse ihmettelen, että miksi kukaan heistä ei sitten ryhdy esittämään psykoottista harhoja potevaa henkilöä, koska tuolloin jos esittämisestä jää kiinni, niin silloin ei ainakaan sääliä olla pyydetty, kun pari rotevaa valkoista takkia käyttävää miestä raahaa poliitikkoa pitkin sairaalan käytävää. Eikä myöskään sisar hento valkoisen aikaa olla käytetty väärin. Ja mitä sillä on väliä jos joku tuon asian eli psykoosin näyttelemisen paljastaa, koska silloin sen voi kääntää vaikka poliittiseksi ajojahdiksi. Jos sitten henkilöä pyydetään jättämään paikkansa, niin silloin saatetaan sanoa, että “tämä on myös muualla käytäntö”.

Mutta tuolloin ei koskaan muisteta sanoa että missä muualla on tuollainen tapa voimassa? Onko eronpyyntöä vaativa henkilö sitten käynyt useitakin valiokuntia tai yhtiöitä läpi etsiessään tuota maan tapaa, jota ei koskaan voida mitenkään muutella, koska niin on aina tehty. Traditiot sekä perinteet ovat tärkeitä asioita, jos ne sattuvat palvelemaan jonkun tietyn ihmisen omaa näkemystä asioista. Ja tärkein traditio maassamme on se, että esimerkiksi  terveystietojen julkistamisen avulla voidaan saada aikaan se, että ihmiset vapisevat kauhusta, kun noita luottamuksellisia papereita jaetaan roskalavoilla. 

Eikä kukaan ilmeisesti ole koskaan muistanut sitä, että tiedon haltijalla on vastuu siitä, että luottamuksellista tietoa ei saa päästää pois talosta. Joten luottamukselliset tiedot pitää tuhota aina ennen kuin mitään viedään roskikseen. Toki tuo psykiatrisilla papereilla kiristäminen on varmaan kokenut inflaation sen jälkeen kun paljastui sellainen ikävä asia, että Neuvostoliitto käytti psykiatriaa toisinajattelijoiden vaientamiseen, eli tuolloin esimerkiksi ydinfyysikko Andrei Saharovin väitettiin olleen skitsofreenikko, ja näin länsimaisille toimittajille tarjottiin “kunniallista tietä” ulos siitä tilanteesta, että he olisivat suututtaneet Neuvostoliiton viranomaisia.

 Eli he voivat jättää Saharovin yksin sekä unohtaa hänet mielisairaalaan, koska tämä oli arvostellut Neuvostoliiton johtoa. Samoin Amerikkalaisissa elokuvissa psykiatrisella historialla kiristäminen on ollut joskus niin sanottua jokapäiväistä leipää. Joten sen takia tietenkin joku kuvittelee että noista 1960-80-luvuille sijoittuvista “”apaus Saharovista” sekä Hollywoodin elokuvista kannattaa ottaa oppia, ja että asenteet 2020 luvulla olisivat aivan samat kuin 1960-luvulla. 

Mutta aivan kuten kuningas, niin myös  johtaja tekee aina päätöksen toisen antaman tiedon pohjalta,, ja jos tieto on oikea, niin häntä itseään tietenkin juhlitaan. Mutta jos tieto on väärää tai se aiheuttaa tappioita, niin asiantuntijan päälle on tuolloin hyvä työntää kaikki syyt. Jos asiantuntija varoittaa jostain sijoituksesta, joka tuo voittoa, niin silloin peloton riskin ottaja saa kiitosta,  mutta jos asiat menevät väärin, niin silloin syytä etsitään puutteellisista raporteista tai niiden kirjoittajista. Eli raportti ei itse koskaan valehtele, vaan sen luoneet ihmiset valehtelevat. 

Johtamiseen liittyy usein puku, eli johtaja kävelee ympäriinsä ehkä tumman puvun takki auki, solmio kaulassaan, sekä parin harmaata pukua käyttävän henkilön saattamana. Tuolloin luodaan kuva turvallisuudesta vastaavasta johtajasta joka ehkä kantaa asetta pikkutakin alla, koska elokuvissa kaikki turvallisuuspäälliköt tekevät niin. Viihdeteollisuuden antaman kuvan mukaan turvallisuuspäällikkö on aina entinen  NAVY SEAL-sotilas ja omaa mittavan kokemuksen suuren luokan sota tehtävistä, mistä hän on saanut pari kiloa kunniamerkkejä sekä tietenkin sitten jäänyt eläkkeelle, mutta jostain syystä hän vain tulee töihin johonkin firmaan. Syytä tuohon siirtymiseen pois asevoimista ei koskaan selitellä. Ja tuolla turvallisuuspäälliköllä onn  aina isokokoinen automaattipistooli puvun alla kainalokotelossa, ja tuolla vehkeellä nämä henkilöt hoitavat niitä pahiksia haudan lepoon. 

Tuo kuva on muuten median tai viihdeteollisuuden luoma kuva turvallisuusjohtajasta. Yleensä ei ajatella että esimerkiksi teollisuudessa on erilaisia turvallisuuspäälliköitä, joista osa valvoo itse prosessin turvallsuutta. Eli he valvovat sitä, että kemikaaleja tai radioaktiivista ainetta ei pääse luontoon, eikä ainakaan Suomessa kaikkiin turvallisuustehtäviin liity ampuma-asetta eikä edes USA ssa kiinteistön vartija lähde töihin kuin johonkin sota tehtävään, vaan hänen työnsä on normaalisti huomattavasti rauhallisempaa kuin jossain elokuvissa annetaan ymmärtää. 

Kun me puhumme valheista, niin silloin meidän on vaikea katsoa itseämme peilistä ja sanoa että me olemme itse syyllisiä siihen, että me levitämme sekä uskomme valheita. Ja mistä opimme sen, että valehtelu kannattaa? Se joka meille on tuon valehtelun opettanut on elämämme suurin auktoriteetti eli omat vanhempamme. Vanhemmat saattavat sanoa, että emme nyt lähde ostoksille koska meillä ei ole rahaa. Ja kuitenkin syynä on lähinnä perheen uusi auto, joka menee aina suureen tarpeeseen. 

Kun sitten joskus mietimme sitä, miksi me haluamme uskoa valheeseen, niin silloin meidän pitää sanoa että meidän auktoriteetteina pitämämme tahot ovat meitä niin opettaneet. Jos auktoriteetin asettamiin ehtoihin ei uskota, niin silloin tietenkin seurauksena on rangaistus, eli siksi me emme välttämättä reagoi kaikkiin valheisiin, mitä kuulemme. Valheen paljastaminen väärässä paikassa voi olla hyvin kivulias kokemus, koska jos valehtelu perustuu auktoriteetteihin eli esimerkiksi jengipomon vaikutusvaltaan, niin seuraus valheen paljastamisesta voi olla se, että tuon henkilön käsi murretaan bootsien korolla. 

Tuo valhe saattaa olla se, että jengipomo väittää olevansa esimerkiksi ryhmän itsensä valitsema, ja tietenkin siellä kokouksessa oli enemmistö paikalla, ja sitten kaikki äänestivät häntä itseään. Jos tuon asian kyseenalaistaa, niin silloin tulee helposti leimatuksi valehtelijaksi ja jos joku valehtelijaa uskoo, niin se merkitsee potkuja jengistä. Ihminen hylkii tietoa, mikä sotii hänen omaa maailmankuvaansa vastaan. Ja tuota asiaa tietenkin voidaan toistella jokaisessa paikassa, ja noilla sanoilla on sekä edistyksellinen että taantumuksellinen sisältö. Taantumuksellisessa mielessä esimerkiksi tutkija jyrätään sillä, että joku häntä paljon tunnetumpi tiede persoona on toista mieltä asiasta, ja “eikö ne ole osoitettu” on hyvin usein sitten mainittu yksityiskohta. 

Eli kaikki asiat ovat sitten loistavasti määritelty jo ennalta, joten mitään tutkijoita ei edes kannata lähteä palkkaamaan, kun kaikki maailman asiat sekä kaavat on jo tehty valmiiksi, eikä niihin edes voi kukaan kuvitella tekevänsä muutoksia. Tuolloin tietenkin lähdetään siitä, että jollekin tutkijalle hänen omat teoriansa ovat niin “rakkaita”, että hän ei voi lopettaa työtään, joka sitten tietenkin sotii miljoonien ihmisten maailmankuvaa vastaan. Ja tuolloin on hyvä käyttää sanaa “ehkä”, sekä tehostaa omaa mielipidettä esimerkiksi levittämällä tutkijan terveystietoja Internetissä, mikä varmasti herättää pelkoa sekä kauhua kaikissa jotka noita tekstejä lukevat. Se mikä sitten saa muut auktoriteetin puolelle johtuu siitä, että auktoriteetti voi palkita niitä, jotka häntä seuraavat sekä tottelevat. 

Eli jos olet kiltti poika tai tyttö, niin silloin isi antaa sinulle karkin. Eli tämä kannattaa aina muistaa,kun lähdetään tekemään väitöksiä. Jos olet erilainen kuin muut, niin silloin voi joutua kiusaamisen kohteeksi, ja jos teet esimerkiksi omia teorioita, niin silloin varmasti olet paljon enemmän erilainen kuin muut, joten siksi kannattaa pitää pyy pipossa, jotta ei kukaan näe noita tuon onnettoman ihmisen ajatuksia, koska se merkitsee sitä että muut poistuvat sitten työpaikan kahvihuoneesta, ja jättävät tiedemiehen yksin istumaan. Eli jos tiedemies olisi ollut hiljaaa, niin silloin hän olisi sitten päässyt mukaan katsomaan lätkää sekä pelaamaan sulkista. 

Komeilla titteleillä kuten “toimitusjohtaja” tai “yhteyspäällikkö” on helppoa jyrätä muita ihmisiä. “Olen toiminut 15 vuotta yhtiön “social media officerin” toimessa” kuulostaa varmaan  erittäin hyvältä. Samalla tietenkin tuo englanninkielinen tietteli varmasti näyttää hyvältä, ja jos mainitaan että 300 ihmisen viestintä on hänen vastuullaan, niin silloin varmasti kaikki näyttää vielä paremmalta. Ja mitä esimerkiksi putkimies on tuollaisen neron vieressä? No oletteko koskaan kysyneet miten tuo suuri “officer” on hoitanut tehtäviään? Hän on tietenkin määrännyt sosiaalisen median estetyksi yhtiön koneissa, ja missään nimessä eivät alaiset voi kotiinsa ostaa omia koneita. Joten tuolla tavoin asioita voidaan myös hoitaa. 

Ja jos sitten joku alkaa epäillä suuren mestarin taitoja hoidella asioita, niin silloin tämä voi myös loukkaantua, mikä vaikuttaa kaikkee hyvin negatiivisesti. Sen takia meitä on niin helppoa höynäyttää. Hieno ulkomainen titteli luo kuvan siitä, että henkilö on suuren luokan asiantuntija, jonka työkielenä on englanti. Se että henkilö sitten käyttää koko päivän englantia luo kuvan siitä, että hän on fiksu sekä lahjakas. Puku ja solmio taas kielivät siitä, että henkilöllä on paljon virallista tukea. Mutta samalla unohdamme sen, että emme koskaan ole käynyt tuon henkilön työpaikalla toteamassa, että onko asia niin kuin hän haluaa meidän uskovan? Käytetäänkö siellä sitten oikeasti englantia, ja onko sitä kansainvälisyyttä sekä asinatuntevuutta oikeasti niin paljon, kuin meidän halutaan uskovan olisi helppo varmistaa käymällä tuossa paikassa, mutta teemmekö me niin?

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2019/12/15/valheenpaljastaja-miksi-uskomme-valheisiin-nain-tunnistat-psykologiset

https://historiaajapolitiikkaa.wordpress.com/2020/12/29/me-emme-voi-syyttaa-pelkastaan-sosiaalista-mediaa-valheiden-levittamisesta/

Valheita ja toimistotöitä Mikki Hiiren malliin

   

.

Valheita ja toimistotöitä Mikki Hiiren malliin

Valheisiin uskominen on jokapäiväistä meidän elämässämme. Saattaa olla että tiedämme jonkun ihmisen valehtelevan, mutta emme vain viitsi korjata hänen sanomaansa, koska emme halua joko pahoittaa jonkun muun mieltä tai vain kuulla totuutta. Tuollainen tilanne saattaa olla edessä silloin kun esimerkiksi kutsumme jonkun tuttavan syntymäpäiville, ja hän kertoo että hän on työkiireiden takia estynyt tulemasta. Saattaa olla niin että tiedämme että hän valehtelee, koska olemme nähneet esimerkiksi hänen kalenterinsa, mutta emme kuitenkaan korjaa hänen valheitaan. Pomomme saattaa sanoa, että emme saa lomaa pyytämäämme aikaan, koska joku toinen on sen ajan varannut, ja osastolla pitää olla yhden ihmisen, jolla on joku tietty koulutus päivystämässä, ja “virtasella on silloin sairaan äidin hautajaiset”. 

Toki pomomme saattaa olla vahingossa sanonut noin jo edellisenä vuotena, ja tuolloin voimme sitten miettiä itse, kuinka monta sairasta äitiä “Virtasella” nyt oikeastaan on? Ja mieleen tulee se, että “Virtanen” saattaa olla osaston hemaiseva sihteeri, jonka uhkeaa ulkonäköä kaikki ovat kilvan tuijotelleet. Ja saattaa olla että esimerkiksi juuri sinä päivänä kun olemme pyytäneet lomaa on ollut joku Savonlinnan oopperajuhlien kaltainen juttu, ja siitä sitten pomo on jostain syystä merkinnyt “Neiti Virtaselle” vapaapäivän myös edellisenä vuotena, ja ehkä hän on samalla printannut kaksi lippua tuohon tapahtumaan. Jaa että miksi emme korjaa pomon kertomia asioita? Siksi että emme varmaan halua suututtaa häntä aivan turhaan. 

Samalla tavoin työhaastattelussa henkilö saattaa sanoa, että “katsomme tästä sopivimman ehdokkaan, ja hänelle ilmoitetaan sitten että onko paikka hänen, ja soitamme teille parin viikon sisällä”. Silloin tiedämme kuitenkin että paikka on jo täytetty, koska tuo haastattelija on ollut innoton sekä tietenkin olemme nähneet kun edellinen haastateltava on tullut ulos huoneesta hymyillen kuin se paljon puhuttu “Naantalin aurinko”. Mutta sitten on tietenkin asioita, joiden takia me aikuiset haluamme uskoa joihinkin valheisiin. Esimerkiksi on totuuksia joita meidän on opetettu pitämään totuuksina.

Eli olemme uskoneet joihinkin asioihin koko ikämme, ja siksi meidän on vaikea lähteä ajattelemaan uudella tavalla. Kun joskus toista sataa vuotta sitten on joku supernero tehnyt jotain asioita, jotka ovat olleet hänen aikanaan täsmällisiä sekä upeita, niin me emme voi ajatella että joku nykyaikainen tutkija, jolla on käytössään kvanttitietokoneita, joilla voidaan laskea  muutamassa minuutissa sarjoja, joiden laskeminen ennen olisi kestänyt miljardeja vuosia löytää sitten joitakin aukkoja jopa maailman parhaiten dokumentoiduista teorioista. 

Syy miksi emme voi myöntää sitä, että joku supernero saattaa olla osittain väärässä johtuu siitä, että olemme itse sisäistäneet jonkin asian jollain tavalla. Ja se että korjaamme tätä ajattelutapaa saa aikaan sen, että joudumme myöntämään olevamme väärässä. Samalla kuitenkin unohdamme että asiat eivät ehkä olekaan aivan niin mustavalkoisia kuin me uskomme niiden olevan. Jos ajattelemme esimerkiksi nopeusrajoituksia, niin maassamme on korkein sallittu nopeus maanteillä ajettaessa 120 km/h. Mutta tuolloin unohdamme että kilparadoilla saa ajaa kovempaa. Eli tuolloin meiltä puuttuu tarkkuus tuossa ajattelussa, että maassamme suurin sallittu nopeus on 120 km/h. Tai oikeastaan jos tarkemmin ajatellaan niin taajamissa suurin sallittu nopeus on 50 km/h, ellei sitten nopeusrajoitusmerkki muuta määrää. Ja silti kilparadoilla saa ajaa niin kovaa kuin auto kulkee, mutta älä tee sitä missään normaalilla tiellä.

Siis mitä varten tämän asian kirjoitin? Syy siihen on että joskus epätarkkuus tekee sinänsä oikeasta tiedosta väärää. Jos sitten lähdetään pohtimaan sitä, miksi jotkut uskovat valheeseen, niin me kaikki saatamme nähdä jonkun asian valheeksi, mutta meidät saatetaan auktoriteettiin vedoten pakottaa uskomaan tai näyttelemään sitä että uskomme valheeseen tai väärään tietoon. Jotkut ihmiset ovat niin militantteja omaa asiaansa ajaessaan että he eivät edes voi kuvitella että joku on eri mieltä heidän kanssaan. Ja jos joku sanoo poikkipuolisen sanan, niin silloin seurauksena on pesäpallomailan isku päähän.

 Mitä varten meidän pitää sitten lähteä heikomman kanssa väittelemään, kun meillä on auktoriteetti puolellamme, on esimerkiksi inkvisition perustelu sille, että ihmiset jotka näkivät että maapallo ei ollut universumin keskus poltettiin roviolla. Miksi inkvisition piti mitään uskoa, kun heillä oli paavin sekä jumalan tuki takanaan? Laki oikeutti vaientamaan kaikki jotka olivat eri mieltä, ja sitä kautta sitten joukko epäilijöitä päätyi suoraan roviolle tai hirteen. Inkvisitio tarjosi ihmisille loistavan yksinkertaistetun mallin, ja siksi siihen ainakin päällisin puolin haluttiin uskoa. 

Myöhemmin inkvisitio muutti muotoaan, ja esimerkiksi mielisairaaloista löytyi paikka sellaisille ajattelijoille, joiden mielestä muita aurinkokuntia tai ekstraterrastriaalisia sivilisaatioita saattoi olla olemassa. Ja jos joku oli sitten niistä jotain puhunut, niin silloin seurauksena oli ivallinen huomautus harhoista, ja sitten taas lähdettiin suoraan kohti mielenterveys osastoa, kun noiden harhojen käsittely tietenkin oli joidenkin muiden kuin tähtitieteilijöiden tehtävä. 

Jos sattui käymään niin ikävästi, että joku oli sitten tuonut jonkun lehden todisteeksi, niin silloin kyseistä lehteä ei voinut kukaan käyttää muuna kuin takan sytykkeenä. Eli kun suuri tutkija nimeltään Mikki Hiiri oli kehittänyt ajatuksen siitä, että maailmankaikkeus on ikuinen ja muuttumaton, ja mitään muita älyllisiä lajeja ei koko universumissa voinut edes kukaan voinut kuvitella olevan, niin hän sitten saattoi paiskata tuomarin luvalla kyseisen paperin suoraan roskiin tai käyttää sitä takan sytykkeenä. 

Siinä sitten taas Ankkalinnan väki sai sitä mitä se halusi. Jos sitten sattui vahingossa käymään niin, että joku tuosta asiasta sattui kysymään, niin silloin herra Mikki Hiiri ryntäsi kertomaan asiasta poliisimestari Sisulle, joka raivoissaan lähti tietenkin etsimään esimerkiksi pysäköintivirheitä tuon surkean tiedemiehen henkilöhistoriasta, joka oli rohjennut vastustaa vallitsevia arvoja sekä Mikki Hiiren maailmankuvaa. Ja tietenkin pari parkkisakkoa saivat aikaan sen, että myöskään mitään tieteellisiä teorioita ei mikään tiedemies voinut edes kuvitella esittävänsä. 

Siis mustat aukot sekä niiden tutkiminen sekä teorioiden kehittäminen ovat suoraan sidoksissa siihen, että muistiko tiedemies sitten kääntää esimerkiksi pysäköintikiekon oikeaan asentoon. Tai tietenkin se että tiedemiehet sattumalta joskus käyvät siirtämässä pysäköintikiekkoa, jos heillä nyt sattuu menemään vähän enemmän aikaa jossain asioilla kuin mitä parkkipaikalla saa pysäköidä, niin silloin tietenkin Mikki Hiiri soittaa asiasta poliisimestari Sisulle, joka varmistaa sitten että tuota Mikki Hiiren vihollista on sakotettu ankarimman mukaan. Ja tietenkin tuollainen suuri rikos, että henkilö sattuu siirtämään pysäköintikiekkoa siirtämättä autoa merkitsee sitä, että hänet poistetaan yhteiskunnasta sekä hänen henkilöllisyytensä poistetaan maan historiasta. Niin kauheasta asiasta on tuolloin kysymys.

Kuva: https://fi.wikipedia.org/wiki/Mikki_Hiiri

https://historiaajapolitiikkaa.wordpress.com/2020/12/29/valheita-ja-toimistotoita-mikki-hiiren-malliin/

Etänä tapahtuva rekrytointi on yksi modernin työelämän siunauksista sekä vitsauksista

.

Etänä tapahtuva rekrytointi on yksi modernin työelämän siunauksista sekä vitsauksista

Etänä tapahtuva työhaastattelu on modernissa työelämässä käytössä, ja siihen kannattaa valmistautua vielä paremmin kuin normaaliin työhaastatteluun. Eli kun ihminen käyttää haastattelussa etäyhteyttä sekä WEB-kameraa, niin tuossa kuvassa näkyvät monet asiat eri tavalla kuin kasvokkain tapahtuvassa haastattelussa. Jos kasvot ovat kalpeat, niissä on jotain rupia tai ketsuppitahra suupielessä, niin sitä ei ehkä luonnonvalossa huomaa, mutta WEB-kameran kuva korostaa tuota tahraa tai muuta piirrettä erittäin tehokkaasti, koska ensinnäkin valo tulee suoraan edestä. 

Ja jos näytön tausta on vaalea, niin silloin valo on melko kirkas, ja koska kuvassa näkyy vain kasvot, niin silloin saattaa omaan ruutuun aukeava kuva omasta itsestä olla sellainen, että se tuo mieleen herra tai rouva Draculan, ja oikeastaan siitä että itse ei pidä omasta kuvasta ei ole mitään väliä. Mutta jos siitä kuvasta ei myöskään haastattelija pidä, niin silloin jää työpaikka saamatta. Ja kuten tiedämme, niin ennen haastattelua kannattaa kamera avata siksi, että sen avulla näemme miltä näytämme tuossa kameran välittämässä kuvassa, ja siitä näkee myös ne mikroskooppiset tahrat, joita voi jäädä suupieliin.

Sitten sitä mitä muuta kamera näyttää ei ehkä aina muisteta. Eli joskus taustalla saattaa näkyä joku bikinityttöä esittävä juliste, joka ei aina ehkä anna sitä parasta kuvaa haastateltavasta. Käytös kameran edessä on tietenkin tärkeää, ja vaikka haastateltava sattuisi istumaan kotonaan, niin silloin kannattaa ne paperit, mitä on haastattelijalle lähettänyt ottaa pöydälle, niin että niistä voi vilkuilla sitä, mitä niihin on merkitty. Ja muistakaa että vilkuilu näkyy myös linjan toisessa päässä oleville henkilöille, joten sitä kannattaa vähän miettiä. 

Mutta sitten tietenkin jos joku  istuu kotona, niin silloin voi käydä niin, että ikään kuin unohtaa tuon työhaastattelutilanteen, eli haastateltava lähtee esimerkiksi vessaan tai jääkaapille kesken haastattelun. Kun haastattelu on saatu tehtyä, niin haastattelija saattaa katsoa tuon taltioinnin jonkun muun asiantuntijan kanssa, joka tietenkin huomaa kaikki nenän hipaisut sekä takeltelut vastauksissa. Tai sitten tuo haastattelu heijastetaan jonkun suuremman joukon katsottavaksi, jotta he voivat todeta haastateltavan ammattitaidon sekä rehellisyyden.

 Olen jostain lukenut että joissakin WEB-kamera-haastatteluissa käytetään tekoälyn luomaa interaktiivista virtuaalihahmoa, jota ohjaa tietenkin oikea ihminen. Tuo interaktiivinen tekoälyyn perustuva hahmo reagoi kuin oikea ihminen, jos haastattelija vain katsoo omaan WEB-kameraansa. Tuolloin virtuaalinen hahmo jäljittelee haastattelijan eleitä ja ilmeitä, jotka välittyvät sille WEB-kameran avulla, ja samalla tietenkin tuon virtuaalisen haastattelijan ääni sekä ehkä myös puhetapa muutetaan vastaamaan tuon hahmon ulkomuotoa. 

Eli tietokone muuttaa äänen sekä ääntämyksen vastaamaan esimerkiksi intialaisen miehen puhetapaa, vaikka haastattelija olisi ehkä Suomalainen nainen. Ja tietenkin myös haastattelu ympäristö eli toimisto voidaan luoda virtuaalisesti niin että sitä edes ole luonnossa olemassa. Tuolla varmistetaan se, että haastattelijan identiteetti pysyy piilossa siinä tilanteessa että haastateltava saa päähänsä ryhtyä uhkailemaan tuota haastattelijaa. 

Tuolloin henkilö saattaa olla avotoimistossa, mutta tuo haastateltava näkee hänet jossain muussa paikassa. Tekoäly voi myös etsiä automaattisesti varmenteet haastattelussa esitetyistä dokumenteista, ja samalla suorittaa vertailun siitä, kuinka moneen paikkaan on lähetetty saman sisältöisiä hakemuksia, ja jos noissa hakemuksissa on eri nimet hakijan kohdalla, niin se saattaa merkitä sitä että niissä on käytetty samaa pohjaa tai että ne on teetetty jollain kolmannella osapuolella. 

Tekoäly saattaa seurata myös haastattelua sekä tehdä huomioita esimerkiksi hermostuneelta vaikuttavasta käytöksestä, kuten ongelmista kohdistaa katsetta ruutuun, tai jatkuvasta nenän koskettelusta, joka kertoo siitä että henkilö saattaa valehdella. Samoin tekoäly huomaa myös muutokset äänen käytössä, eli desibelien kohoaminen ja sanojen välin pidentyminen sekä tekonauru ovat asioita, joista voidaan päätellä henkilön ehkä olevan jotenkin hermostunut tai jopa valehtelevan. 

Kuva: https://unsplash.com/s/photos/desktop-computer

 https://historiaajapolitiikkaa.wordpress.com/2020/12/28/etana-tapahtuva-rekrytointi-on-yksi-modernin-tyoelaman-siunauksista-seka-vitsauksista/

Kansa sai mitä se halusi, ja Boris Johnsonin ura on nousukiidossa

  

.

 

Kansa sai mitä se halusi, ja Boris Johnsonin ura on nousukiidossa

Britannian ero EU sta  on ehkä hyvä oppitunti siitä, mitä populismi saa aikaan. Se opetti sen, että vaikka tuota eroa masinoitiin valtavalla mediakampanjalla, missä tuon eron tuomia etuja korostetaan, niin silloin unohdetaan se, että kaikki kiva maksaa. Kun Brexitiin päädyttiin, niin silloin tietenkin korostettiin Britannian valtiollista itsenäisyyttä ja kansa oli tietenkin oikeassa, mutta jos Brexit tulee jotain maksamaan, niin sen maksun suorittavat sitten ne samat veronmaksajat jotka päättivät että Brexit on se oikea tie. Ja ehkä tämä on sitten oppitunti siitä, että jos otetaan hilpeänä kaljaa illalla, niin sitten tulee aamulla harmaa krapulapäivä.

Eli joku maksaa hinnan Brexistista. Se joku on Brittiläinen työläinen, joka varmaan mielellään rahoittaa nuo kaikki uudet verot sekä byrokratian, mitä EU sta eroaminen hänelle tuo. Mutta eipä tuolla ole mitään väliä, kun vain kaljaa tulee hanasta ja työpaikkoja löytyy SAS-joukoista sekä paikallisesta hampurilaisbaarista. Tai ehkä hän menee Oxfordin yliopistoon opiskelemaan, ja ryhtyy sen jälkeen uudeksi pääministeriksi. 

Toki esimerkiksi ulkomaalaisten karkotuksilla voidaan luoda myös työpaikkoja esimerkiksi siivous, hoitotyön sekä muista vastaavilta aloilta, joten tietenkin Britit aivan innolla ryntäävät hakemaan noita työpaikkoja, joita heille on tässä tarjolla. Mutta kyllä kansa tietää, on suuri valtiomies Urho Kekkonen sanonut. Ja sama mies kyllä on sanonut myös ne legendaariset sanat “saatanan tunarit”, mikä tarkoittaisi Brexitin kohdalla ehkä sitä että tietenkin on kiva saada paljon ääniä, mutta sitten kun lähdetään luomaan politiikkaa jonkin asian kohdalla, niin silloin saadaan aikaan todella paha sotku. Päätösten tekeminen saattaa olla helppoa, mutta niistä pitää sitten myös ihan itse kantaa vastuu. Jos halutaan eroon EU sta, niin tietenkin voidaan myös ajatella niin, että vapaakauppasopimukset tiettyjen omalle kaupalle tärkeiden valtioiden kanssa ovat asia, mikä korvaa EU-suhteet. 

Ja sitten tietenkin unohdetaan mukavasti se, että sopimus on aina kahden välinen asiakirja. Siihen pitää olla molempien osapuolten suostumus, ja sen takia esimerkiksi vapaakauppasopimus on asia, mikä ei aina toteudu siinä muodossa, kuin mitä sen halutaan toteutuvan. Eli toisen valtion etu voi olla toinen kuin oma etu, ja silloin sopimus voi olla jopa mahdoton toteuttaa. Joten ehkä Britannia käy vastaisuudessa mieluummin kauppaa Singaporen sekä Japanin kanssa, kuin EU n. Ja tietenkin tuo matka maailman toiselle puolen rahtilaivalla tarjoaa loistavan aiheen joillekin dokumentin tekijöille siitä, millaista on ajaa laivalla maailman ympäri, sekä tietenkin loistavia kuvia kahvia juovista tatuoiduista merimiehistä, jotka pohtivat sitä, mihin he käyttäisivät nuo matkasta saamansa rahat sekä sitä, kun he siirtyvät siivoojiksi johonkin Piccadilly Circusin pubeihin. Ja saahan tuosta matkasta paljon enemmän materiaalia kuin jostain Doverin kapeikon ylityksestä. Joten BBC varmaan saa tuollaisesta toiminnasta hyvät rahat. 

Brexit eli Britannian ero EU sta on sitten parin päivän kuluttua totta, ja kuten varmaan tiedämme, niin tuon eron hinta on varsin kova. Mutta Britit saivat mitä halusivat, eli sen suuren valtion missä he ovat eläneet takaisin. Ja tietenkin lehdistö sitten sai myös aikaan sen, että mitään muuta kuin EU-eron myönteisiä asioita ei edes viitsitty huomioida, joten tietenkin voidaan sanoa että EU ero on lehdistön riemuvoitto. Joten miksi kukaan edes viitsii kysyä sellaisia asioita, kuin että mitä tämä kaikki maksaa? 

Tai mitäpä sillä on väliä, kun Boris Johnson vain saa ääniä, ja ehkä se Britannia sitten lakkaa valtiona olemasta. Uskoisin että kyseinen ajatus ei olisi ainakaan Putinista mitenkään erityisen vastenmielinen, jos ajatellaan että hän haluaa hajottaa sekä romuttaa NATO:n. Ja miksi ei haluaisi. NATO:n romahtaminen kasvattaisi Venäjän asemaa maailmalla sellaisiin mittoihin, että jopa Neuvostoliitto kalpenee sen rinnalla. 

Boris Johnson on karismaattinen mies, joka tietää mitä kansa tahtoo, ja se mitä kansa tahtoo on se, mitä sen pitää saada. Joten mitäpä sillä on väliä mitä joku sanoo sen suuren Britannian kustannuksista tavallisille ihmisille, kun media sekä populistit sekä “kriittisesti EU hun suhtautuvat tahot” ovat saaneet sen mitä he halusivat. Ainoa vika on sitten siinä, että osa ihmisistä pelkää populisteja, joiksi kukaan maailman poliitikko ei varmaan halua itseään kutsuttavan. Populistien pelko johtuu siitä, että heillä on loistava tyyli saada ihmiset äänestämään itseään. 

Nimittäin populismiin kuuluu se, että populisti kysyy miksi enemmistön pitää esimerkiksi opetella mitään vähemmistökansojen kulttuurista, kun vähemmistöt voidaan aina pakkokeinoin liittää valtaväestöön, eli jos valtaväestön käsityksiä kielestä sekä kulttuurista ei hyväksytä sellaisenaan, niin ne tungetaan vaikka väkisin noiden vähemmistöjen edustajien päähän, ja sitä kautta sitten saadaan aikaan konsensus. Mitä varten mitään murteita tai kulttuuria pitää vaalia, koska aina voidaan säätää lakeja, joiden turvin voidaan tehdä mitä hyvänsä. Ja se että valtaväestö kannattaa omaa politiikkaa sitten takaa sen, että poliitikko jatkaa virassaan vaikka hän olisi tehnyt miten ikäviä asioita hyvänsä. 

Eli kansa saa mitä haluaa voi kuulostaa loistavalta tavalta tehdä politiikkaa, ja ehkä se sitten jotain tulee maksamaan, mutta toki muutamat oluttuopit sekä valtion palvelukseen luodut työpaikat tekevät sen, että kukaan ei viitsi sitten edes korvaansa lotkauttaa sellaisille kysymyksille, kuin että mistä ne uudet loistavat työpaikat oikeastaan tulevat? Eli toki uusien SAS-kommandojen koulutus sekä poliisin ja tullin henkilöstön rekrytointi ovat asioita, joista voidaan tehdä upeita vaaliteemoja, mutta kuitenkin voidaan kysyä että kuka noiden ihmisten koulutukset sekä palkat maksaa, koska esimerkiksi tullimies, poliisi sekä kommandomies eivät tuo automaattisesti rahaa valtion taskuun, ellei sitten käy niin mukavasti että tulliin tulee paljon tullattavaa, tai että ihmiset ajavat paljon ylinopeutta, jolloin sakkojen sekä tullimaksujen muodossa saadaan myös rahaa valtion taskuun tai kassaan.

Mutta jos sitten lähdetään miettimään sitä, miltä esimerkiksi skoteista, Walesilaisista tai muista vastaavista ihmisistä sattuu tuntumaan, kun joku kehittää ajatuksen siitä, että Britannia on maa jossa puhutaan Brittienglantia, käytetään pukua sekä tietenkin lauletaan “It’s a long way to Tipperary”. Kansallistunne on tietenkin hieno asia, mutta joidenkin mielestä saattaa olla pelottavaa, kun suuri ja mahtava pääministeri kyselee jatkuvasti, että “tarvitsemmeko sitä tai tarvitsemmeko tätä”. Ja jos joku on eri mieltä, niin silloin muutama sata miestä marssii pesäpallomaila kädessä kertomaan jollekin ihmiselle, että kun on tullut synnyttyä duunarien kastiin, niin silloin pitää herra pääministeriä totella nöyrästi ja pää alas painettuna. 

Saksan armeijassa oli Hitlerin aikaan sanonta “jätä ajatteleminen hevosille, koska niillä on isompi pää”. Ja mukaillen tuota ajattelutapaa voidaan soveltaa myös esimerkiksi niihin, jotka ovat populisteja vastaan. Populistit ovat ihmisiä, jotka murskaavat vastustajat ismien eli iskulauseiden avulla, ja jos eivät ismit tehoa, niin silloin tulee pesäpallomailasta. Eli uskot hyvällä tai uskot pahalla on eräiden johtajien tapa neuvotella asioista. 

Silloin tulee mieleen se kuuluisa hevonen, joka rohkeasti sekä kaikella nöyryydellä tottelee isäntäänsä sekä kaikkia mitä tuo isäntä on hänen herrakseen asettanut. Ja lopulta tuo kaakki, joka on isäntää pyyteettä palvellut tulee hyödyttömäksi, niin silloin sen lihan voi vielä ehkä syödä, mutta missään nimessä tuota hevosta ei enää päästetä eläkkelle, koska siitä on vain kuluja yhteiskunnalle. Eli äänestäjä on vain hevonen, jolla ei ole muuta virkaa kuin äänestää niitä poliitikkoja, joiden mielipiteet asioista ovat päässeet esille esimerkiksi uutisissa. 

Tai pitääkö jotain muinaismuistoa sietää, kun kansamme on kuitenkin kristittyjä, ja miksi mitään oikeusvaltion periaatteita edes pitää koettaa noudattaa, kun ihmisiltä voidaan sitten kysellä suoraan, että millaisia tuomioita he nyt sitten mistäkin tapauksesta haluavat antaa? Tietenkin tuota asiaa voidaan sitten auttaa esimerkiksi täyttämällä lehtien sivut mustaihoisten pedofiilien sekä Suomalaisen alan miehen Jammu Siltavuoren kuvilla, jolloin varmasti saadaan aikaan superkiva yleistys.

Eli koska Jammu-Setänä tunnettu idiootti teki mitä teki, niin noiden mustaihoisten pitää olla tuota Suomen tunnetuinta pedofiiliä pahempia. Samoin jos poliisin aika ei menisi mustien miesten perässä ajelemiseen, niin silloin heillä olisi ollut aikaa seurata “Jammu-Sedän” puuhia eikä tämä olisi päässyt tekemään tekojaan. Joten siksi myös tuon Jammun teot ovat ulkomaalaisten syytä, kun he vievät poliisin kaiken ajan, ja ilman ulkomaalaisia olisi poliisilla enemmän aikaa seurata noita “Jammuja”, joita myös namusedäksi kutsutaan. 

Samoin ulkomaalaisten kohdalla ei edes oikeudenkäyntiä tarvita, kun heidät voidaan heittää ulos maasta ja kaikki mahdolliset rikokset heittää heidän päälleen. Niin ei sitten vankipaikkoja tarvitse turhaan täytellä, kun koko retkikunta heitetään ulos maasta syytteenä raiskaukset, joksi voidaan katsoa jokainen valtaväestöön kohdistuva lähentely-yritys. Joten tuosta asiasta pitää heti tehdä uusi laki, koska se sitten varmasti saa aikaan myös sellaisen suuren hurraa-huutojen sarjan. 

Ja tietenkin sellaiset kanavat kuin sosiaalinen media ovat kaiken pahan alku ja juuri, kun siellä saattaa joku super nationalistinen enemmistökansaan kuuluva poika kohdata esimerkiksi tytön jolla on on ehkä kotonaan toinen kieli kuin mitä hänellä itsellään on. Monet eivät muuten edes tiedä että Britannian alueella puhutaan myös muita kieliä kuin Englantia kuten Walesia tai Kornia. No siitä pääsee eroon sillä, että pidetään pienet kansanäänestykset, ja sitten nuo häiritsevät mediat saadaan kuriin. Ja palataan niihin vanhoihin hyviin aikoihin, jolloin Daily Mail oli se kansan suurin tietokanava sekä median etusivut täytetään ydinaseiden sienipilvien kuvilla. 

https://historiaajapolitiikkaa.wordpress.com/2020/12/27/kansa-sai-mita-se-halusi-ja-boris-johnsonin-ura-on-nousukiidossa/

Kyvyttömyydestä sietää kritiikkiä

 

.

Kyvyttömyydestä sietää kritiikkiä

Itse olen joskus kohdannut tilanteen, missä joku väittää etten kestä tai osaa ottaa vastaan kritiikkiä. Minulle on sanottu, että laitan ehkä vähän liikaa itseäni likoon kaikissa kirjoituksissa, mitä teen. Ja miksi minun pitäisi muuttaa tyyliäni? Siksi että joidenkin muiden mielestä tätä kirjoitusta ei pitäisi edes olla olemassa saattaa olla syy siihen, että joskus kirjoittaja kohtaa sen itseään ainakin puoli päätä pidemmän sankarin, jonka mielestä vain hän itse on oikeassa.

Jos ajatellaan sitä että ihminen kirjoittaa sekä julkaisee omia ajatuksiaan, niin silloin tietenkin pitää omaa itseä uskaltaa tuoda esille. Myös silloin jos se ei miellytä esimerkiksi serkun seinänaapuria, joka kuulemma saa päänsärkyä siitä, että lukee luokattomia kirjoituksiani. Eli jos noin pahaa tekee, niin näiden tekstien lukeminen ei ole todellakaan pakollista. Kun kritiikkiä harjoitetaan, niin silloin on yleensä ollut tapana hiukan eritellä sitä, että mikä tekstissä on hyvää ja mikä huonoa. 

Kun tekstiä arvioidaan, niin silloin sillä että millaiseen paitaan sitä kirjoittanut henkilö on pukeutunut ei pitäisi vaikuttaa tekstin sisällön arviointiin, varsinkaan jos arvioija ei ole seisonut tekstin tekijän vieressä. Eikä se että henkilö on tekstiä kirjoittaessaan pieraissut muutaman kerran pitäisi aiheuttaa päänsärkyä ihmiselle, joka asuu parin sadan kilometrin päässä.

Tietenkin tuo kritiikki pitäisi antaa myös tekstin muodossa, eikä hyvään kritiikkiin kuulu se että se annetaan lataamalla henkilöä, jonka teksti ei miellytä nyrkkiraudalla keskelle naamaa. Tai ehkä se että toista pitäisi hänen kirjoitustensa takia lyödä kuulostaa hienolta, mutta siitä voi poliisisetä tai -täti kehittää sellaisen ajatuksen, että moisia sutkauksia päästelevä nero on vaaraksi lähimmäisilleen, jolloin heidän kotoaan saatetaan takavarikoida esimerkiksi ampuma-aseet. 

Siis me emme voi koskaan miellyttää kaikkia ihmisiä, joten aina joku vetää herneen nenään jokaisesta kirjoituksesta, käsittelivät ne mitä asioita hyvänsä aihetta. Aina tulee eteen tilanteita missä oma teksti ei satu kaikkia miellyttämään, ja se sitten saa aikaan sen, että joltain alkaa pinna palaa. 

Kritiikki on upea asia, mutta se millainen asia on sitä niin sanottua rakentavaa kritiikkiä on sitten eri asia. Rakentava kritiikki ei ole ainakaan mielestäni sitä, että sähköposti täytetään valokuvilla, missä vessanpytyssä killuvaa pökälettä kuvataan antaumuksellisesti. Ehkä tuo on joidenkin ihmisten tapa ilmaista itseään. Mutta näissäkin asioissa voidaan mennä hiukan liian pitkälle. Ja silloin mieleeni tulee muutamia tapauksia, missä esimerkiksi skannattu kuva käytetystä vessapaperista on ollut joidenkin mielestä hyvää kritiikkiä. 

Eli kai he sitten itse sen skannerin ovat sen tempun tai käytännöllisen pilan jälkeen puhdistaneet, koska en itse sen jälkeen kyllä siihen papereita laittaisi. Mutta kun keskustellaan kritiikistä, niin silloin kritiikin kohteen pitää huomioida pari asia. Ensinnäkin onko kritiikki kohdistettu hänen omaan persoonallisuuteensa vai siihen, että mitä hän nyt on sattunut kirjoittamaan on tärkeä asia. 

Siis se että millainen paita kirjoittajalla on ollut päällään, kun hän on tekstiään tehnyt on varmaan aivan sama, jos arvostelun kohteena pitää olla tuo mahdottoman tylsä kirjoitelma, jonka tekijällä ei ole varmaan mitään suhdetta siihen aiheeseen, mitä hän käsittelee. Jaa että sillä tavalla. Pitäisikö jokaisella kirjoittajalla olla henkilökohtainen suhde siihen, mitä hän kirjoituksissaan käsittelee? Tai pitäisikö kaikissa asioissa noudattaa sitä paljon puhuttua “maan tapaa”, missä vain ne kaikki ennalta valitut suuret sankarit saavat ilmaista itseään? eli olisiko mukavaa olla “nobody”, kun voit olla “somebody”? 

Se joka haluaa sinun olevan “nobody” varmaan omaa sen suuren osaamisen, jota hän peittelee mielellään kaikilta muilta paitsi jokaiselta lenkkisaunassa istuvalta.Tietenkin kaikki työasiat ovat sellaisia, että niistä ei kukaan varmaan halua kuulla, mutta silti pitää selittää pari tuntia siitä, kuinka jossain siltatyömaalla olisi pitänyt toimia. Olen tavannut ties minkälaisia sillanrakennus- yms. spesialisteja, jotka kertovat pitkiä tarinoita siitä, kuinka suuria virheitä milläkin työmaalla on tehty.

Mutta sitten kun häneltä kysytään jotain, niin silloin tuo kyseinen henkilö yllättäen ei enää viitsi puhua koko asiasta, kun työasiat eivät hänen mielestään kuulu vapaa-aikaan, varsinkin jos kysyjä sattuu olemaan esimerkiksi joku insinööri. Tai joskus mieleen tulee se, että kuinka monelle on sattunut käymään niin, että esimerkiksi joku toinen on vain varastanut oman tuotoksen, ja sitten esittänyt sen omanaan.

Eli esimerkiksi joku kaveri on saattanut pyytää jotain hyvää kirjoittajaa tekemään itselleen jonkun runon tai vastaavan, ja sitten lähettänyt tuon tekstin jollekin upealle tyttelille omana tekeleenään. Tuollainen teko voi saada sen rillipään pinnan hiukan kiristymään tai olon muuttumaan apeaksi. Mutta sitten tietenkin tuon tekeleen varastaja varmaan toivoo sydämessään, että tuo rillipää ei koskaan enää kirjoittaisi mitään. Joten sitten vain some kiinni, jotta kenenkään ei tarvitse nähdä sitä, mitä muuta tuollainen tylsä nörtti sitten tekee. 

Joskus sitten kohtaan tilanteen, että kirjoittajia syyllistetään siitä, että he eivät itse edusta sitä viiteryhmää, mistä kirjoittavat? Miten se että onko joku henkilö oikeasti ollut jossain vuosisadan alun puuvillatehtaassa työssä liittyy tekstiin, mitä lukijat lukevat? Jos ihminen kirjoittaa esikoiskirjan joskus 2000-luvun alussa, niin joko hän on hyvin vanha esikoiskirjailija tai sitten hän saattaa olla perehtynyt aiheeseen ehkä mummonsa päiväkirjan kautta.Jos hän sitten haluaa tuoda kirjan kustantajalle, niin silloin hänen nimensä paikalle tulee kuitenkin mummon nimi, vaikka hän olisi kuollut. Tapoihin nimittäin kuuluu se, että teksti pitäisi olla itse kirjoitettu.  Mutta toki kuolleen mummon päiväkirjaa voidaan käyttää lähteenä, jos omaa kirjaa lähdetään kirjoittamaan. Kuitenkin tuolloin olisi hieno ele, jos vaikka kirjoittaja sitten mainitsee alkutekstissä että kirjan takana on kuolleen mummon päiväkirja, jonka hän on ullakolta löytänyt. 

Mutta jos esikoiskirjailija on ehkä vajaa 30 vuotias, niin hänellä ei voi edes olla mitään henkilökohtaista kokemusta tuosta asiasta. Tai ehkä tuo kirjoittaja on ollut työssä jossain Tampereen Finlaysonilla 1990-luvulla, mutta en itse usko että nykyaikaisella kankaita valmistavalla  tehtaalla on kovin paljoa yhteistä 1900-luvun alun vastaavan tuotantolaitoksen kanssa. Joskus kirjakaupassa törmäsin henkilöön, joka sanoi että mitä nuo nuoret kirjailijat kuvittelevat tietävänsä asioista, mistä heillä ei ole omia kokemuksia. Mieleeni tuli tuolloin hyvin huono vitsi, joka jäi päähäni pyörimään. 

Ai onko näin, että kirjailijan joka kirjoittaa esimerkiksi agentti-romaaneita pitää aina itse olla työssä noissa virastoissa, missä heidän luomiensa tarinoiden kuvitteelliset päähenkilöt palvelevat? Tai ehkä David Morrellin pitäisi itse työskennellä palkkamurhaajana, koska hänen kirjojensa päähenkilöt ovat usein juuri tuon alan ihmisiä. Mutta kun puhutaan kritiikistä, niin kenenkään ei tarvitse varmaan mitä tahansa kritiikkiä kuunnella. Tietenkin saattaa olla niin, että esimerkiksi tautologia tai tautologia ovat asioita, joihin pitää puuttua tai joita pitää kehittää, mutta toisaalta tautologia eli asioiden toistaminen varsinkin humoristisessa tekstissä saattaa olla loistava tehokeino, jolla tekstistä saadaan takovaa. Siis tuolloin kappale aloitetaan aina samalla sanalla. 

Kuva: Pinterest

https://historiaajapolitiikkaa.wordpress.com/2020/12/27/kyvyttomyydesta-sietaa-kritiikkia/

Joulu tuli ja meni, ja sitten eteen tuli taas se harmaus

  

.

  

Joulu tuli ja meni, ja sitten eteen tuli taas se harmaus

Tänään aamulla näin Hesarin kannessa artikkelin, jossa kerrotaan taas kerran siitä meitä kaikki joskus koskettavasta asiasta nimeltään yksinäisyys. Siis siinä taas sitten melankolisten kuvien sekä tekstin avulla jälleen kerran sanotaan, että ihmisillä olisi hyvä olla kavereita. Ja sitten mieleen tulee se, että miten esimerkiksi yksinäisyys oikeastaan ymmärretään?

 Onko se sitä että henkilö istuu kotonaan joka päivä ja jokaikinen yö, ja miettii miten sitten sen ja sen asian yksin hoitaisi. Kun maailma on tehty sellaisille, jotka asuvat vaimon kanssa, ovat sosiaalisia sekä kaikkea muuta mukavaa, niin monille asiasta kirjoittaneille mieleen ei tule se, että maailma on täynnä ihmisiä joiden mielestä omat sosiaaliset suhteet ovat ikään kuin surkeita. 

Heillä saattaa olla näennäisesti paljon ystäviä, joiden kanssa pelataan squashia, mutta kuitenkaan noiden ihmisten kanssa ei voi juurikaan keskustella mistään muusta kuin jääkiekosta jos siitäkään. Oletteko koskaan olleet muuten siinä tilanteessa, että vastapäätä istuu ihminen jonka kanssa ei juurikaan halua keskustella yhtään mistään? Tällaisessa tilanteessa ovat monet erilaisissa laitoksissa aikaansa viettävät ihmiset, joiden elämän täyttävät päivittäiset rutiinit, kuten kahvitauko, ruokailu sekä tietenkin pillereiden jakaminen, jos sattuu olemaan sellaisessa paikassa, missä jaetaan lääkkeitä. 

Siellä sitten joka päivä tuijotetaan sitä, että millaisella mielellä tuo vastapäätä istuva henkilö sattuu olemaan. Kun sitten lähdetään siitä, että henkilö saattaa olla lukenut aivan väärän ammatin itselleen, niin silloin hän saattaa kohdata tilanteen, että tuo oman elämänsä päähenkilö on ainakin omasta mielestään joidenkin urpojen piirittämä, joilla ei ole mitään yhteistä hänen itsensä kanssa. Tuollainen olo voi tulla esimerkiksi mikrotukihenkilölle joka tekee aivan toisenlaista työtä kuin kaikki muut, eikä hän edes tiedä millaisia asiakkaita yhtiöllä on. Eli olo on vähän kuin niittitakkiin pukeutuneella punkkarilla technobileissä, tai luonnonsuojelijalla formulakisoissa. 

Tietenkin on olemassa ihmisiä joilla on paljon kavereita nimenomaan työn kautta, ja silloin saattaa eteen tulla valtava tyhjyys, jos sitten työpaikka sattuu lähtemään alta. Mutta sitten tietenkin saattaa myös tämän joulun jälkeen olla joillakin ihmisillä edessä se, että he joutuvat itse tekemään aamupuuron tai vaihtamaan kattovalon, kun vaimo tai aviomies on lopulta päättänyt lähteä kävelemään suhteesta, joka on osoittautunut ehkä jo vuosia sitten toimimattomaksi. Tai sitten tuo suhde on tullut tiensä päähän sen takia, että toinen on tuntenut toisen suhteeseen kuuluvan vain dominoivan itseään. Eli toinen saattaa kokea niin, että toisen suhteen osapuolet vain kaivelevat hänen asioitaan toisen kautta. 

Mikäli suhteen toinen osapuoli on työssä esimerkiksi sairaalassa, ja toinen jää työttömäksi, niin silloin voi käydä niin että toinen alkaa puhua jatkuvasti masennuksesta sekä psykiatrialla käymisestä. Siinä sitten saattaa toiselta hiukan vieteri kiristyä, kun joka päivä eteen tulee ihminen, jonka mielestä toisen pitäisi hakea apua, tai jonka mielestä toinen on ollut “vähän kireä”, joten siksi pitää tietenkin lähteä varaamaan aikaa ammatti-ihmiseltä, joka tuntee nuo asiat. Ja toinen saattaa tuntea esimerkiksi että toinen suhteen osapuoli sitten on ikään kuin “kannellut” hänen tilanteestaan lääkäreille. 

Tietenkin puoliso sekä kaverit ovat niitä, joiden kautta voidaan tietoja perhe-elämästä sekä toisen tilanteesta udella. Samalla voidaan myös korostaa sitä, että psyykkisistä oireista kärsivä ei usein edes tajua tilannettaan, ja sen takia siirto tahdosta riippumattomaan hoitoon on parasta mitä rakastava puoliso tai vanhemmat voivat tehdä. Ja silloin saattaa edessä olla suhteen katkeaminen, kun toinen kokee toisen vain hallitsevan itseään. 

Tuohon tilanteeseen saatetaan ajautua silloin jos suhteen toinen osapuoli vain etsii toisesta piirteitä, jotka liittävät hänet sellaiseen termiin kuin “kävelevät aikapommit”. Tuollaiseen tilanteeseen saattavat joutua esimerkiksi sairaanhoitajien siskot sekä veljet, jotka ovat sijoitettuna johonkin psykiatriselle osastolle. Silloin saattaa kotilomalla ilmapiiri muuttua painostavaksi, kun kotona sitten aletaan pohtia sitä, millaisia lääkkeitä tuon sairaalassa olevan henkilön pitäisi syödä, jotta muut uskaltavat häntä edes lähestyä tai puhutella tuota henkilöä.

Saattaa olla nimittäin niin, että noita kauheita psyykenlääkkeitä joutuu vasta kävelemään opettelevat “Pikku-Myyn” suuhun, kun niitä on pudonnut lattialle. Se että mitään vastaavaa ei voi tapahtua esimerkiksi syöpäpotilaalle ei ole kuitenkaan yleisesti tunnettua, ja itse olen ihmetellyt että miksi vain psykiatristen potilaiden lääkitys saattaa aiheuttaa komplikaatioita lapsille, jotka pistävät noita lattialle pudonneita lääkkeitä suuhunsa. Tai miksi vain psyykenlääkkeitä löytyy lattioilta, mutta ehkä joku itseäni viisaampi sen vastauksen löytää. 

Tai sitten hän on tullut joulun viettoon, ja seurauksena on se, että kyseistä henkilöä on tuijotettu sanaakaan sanomatta koko päivän, ja sitten vain etsitty syytä soittaa virkavalta paikalle, koska silloin muu perhe pääsee sitten viettämään sitä normaalia joulua, mihin kuuluvat tietenkin sauna ja glögi.  Mutta kuten tiedämme, niin aina löytyy joku joka ei osaa ottaa alkoholia tai sitten lähtee kertomaan jotain ehkä itsestä niin upeaa juttua. Ja sitten joltain muulta alkaa pinna palaa. 

Eli lumi- tai nykyään mutakylpy saunan lomassa on varmaan hieno kokemus. Mutta kuitenkin tilanne voi olla joskus vähän muuta kuin hilpeä, jos joku palauttaa mieleen sellaista mikä on jonkun mielestä kiusallista. Ja sitten alkaa jollain niin sanotusti keittää, kun se muisto siitä ojaan ajetusta autosta ei olekaan sen yhden henkilön mielestä niin mukava, kun hän on ehkä sen takia menettänyt työnsä tai silloisen heilansa. 

Saattaa olla niin, että tämäkin joulu on päättynyt siihen, että jonkun kodin eteen on kaartanut poliisiauto, ja sitten on riidat selvitetty niin, että joku on siitä lähtenyt putkaan. Kuitenkin mieleen tulee välillä se, että mitä varten jouluna on sitten lähdetty ylipäätään riitelemään? Tai kuinka monta kertaa ennen tuota tapausta on toinen joutunut lähtemään hankeen nenä rutussa sekä pari hammasta poikki?  Joulusta on mukavaa palata työmaalle, ja sitä kautta sitten lähteä odottamaan uutta joulua, jolloin edessä voi olla uusia mukavia puheenaiheita. 

https://historiaajapolitiikkaa.wordpress.com/2020/12/27/joulu-tuli-ja-meni-ja-sitten-eteen-tuli-taas-se-harmaus/

Populismin hinta lankeaa maksuun aina silloin kun sitä vähiten odotetaan

.

Populismin hinta lankeaa maksuun aina silloin kun sitä vähiten odotetaan

Boris Johnson sai aikaan Britannian eroon EU:sta, ja Donald Trump sai aikaan historiallisen sotkun Washingtoniin, ja tämän jälkeen vielä saatiin korona kaupan päälle. Populismin suuri riemuvoitto on se, että ihmisten mieleen on hyvin helppoa luoda mielikuvia siitä, kuinka juuri jonkun tietyn puolueen toiminta pelastaa maan talouden. Mutta mitä tuo sitten tarkoittaa oikeasti? Maan talouden pelastaminen ymmärretään yleisesti sellaisena asiana, että se tuo rahaa suoraan ihmisten taskuun.

 Kun valtio eroaa EU:sta, niin silloin tietenkin moni kuvittelee että valtion pitää silloin kehittää puolustustaan. Tai oikeastaan tuo puolustuksen kehittäminen ymmärretään suoraan uusina työpaikkoina sellaisissa laitoksissa kuten puolustusvoimat, rajavartiosto sekä poliisi, joiden palvelukseen moni ilmeisesti haaveilee pääsevänsä. Virkapuku sekä ase ovat asioita, jotka tuovat henkilölle auktoriteettia kadulle, ja sen takia saattaa joku haluta saada nuo auktoriteetit hakeutumalla valtion palvelukseen sen sotilaallisiin tai puolisotilaallisiin laitoksiin. Mutta samalla voidaan kysyä että mistä rahat tuohon sotilas- tai poliisihenkilöstön palkkaamiseen saadaan? 

Voidaanko nuo kohonneet palkkakustannukset kattaa esimerkiksi sakko tuloilla, vai tarvitaanko silloin ehkä myös veron korotus. Kun lähdetään hakemaan suosiota populismin avulla, niin populistit tietenkin lupaavat paljon, mutta sitten kun heidän lupauksiaan tarkastellaan lähemmin, niin silloin usein huomataan se, että noiden puheiden hintaa ei juurikaan mainita. 

Eli sitä mitä muuta tuo asia sitten tuo kuin vain työpaikan sotilaallisen maanpuolustuksen parissa? Tällä tarkoitan sitä, että ei kai aivan kaikkia nyt edes armeijaan päästetä, ja jostain pitää sitten nuo varat tuohonkin toimintaan hakea. Valtion varallisuus on rajallista, eli koskaan ei ole liikaa rahaa, vaan valtion rahalle on varmasti monia muitakin ottajia kuin puolustusvoimat. 

Ja on olemassa ihmisiä joiden mielestä ei ole ollenkaan noloa istua ulkosalla juomassa olutta ja nauttimassa päivästä jos vain valtio maksaa nuo tarjoilut, eikä töihin tarvitse mennä. Eli kaikkien mielestä sossussa käyminen ei ole mitenkään noloa tai edes leimaavaa, ja jos rahaa kerran ilmaiseksi jaetaan, niin miksi sitä ei lähdettäisi hakemaan? Tyhmä ei ole se joka ottaa vaan se joka antaa, mikäli puhutaan ilmaisesta rahan jaosta. 

Mutta tietenkin on asioita, kuten ilmastonmuutos jotka ovat jääneet koronan jalkoihin. Eli hiilidioksidipäästöille pitäisi tehdä jotain, jos emme halua ekokatastrofia. Se kuitenkin tarkoittaisi sitä että meidän pitäisi luopua jostain, mitä olemme pitäneet pyhänä asiana, ja se pyhä asia on henkilöauto sekä turhat työmatkat. Samoin meidän pitäisi hankkia sellaiset kattovalot, että ne sammuvat kun astumme ulos huoneesta. 

Sekä tietenkin hoitaa itsellemme talot, joissa on samanlainen eristys kuin termospullossa. Jos elementtien sisällä olisi tyhjiö, niin talon lämpöhukka olisi pieni, ja samalla tavoin ulkoa tuleva säteily ei tuolloin lämmitä huoneita, koska tuolloin seinä toimii kuten termospullo. 

Se mitä tässä sitten olemme unohtaneet poliittisten päätösten kohdalla on se, että vaikka jotkut tietenkin huomaavat, että nämä asiat on kohdistettu tiettyjä puolueita vastaan, niin kuitenkin on paljon ihmisiä joiden mielestä on aivan sama kuinka paljon valtameren pinta nousee tai kuinka paljon ilma lämpiää, koska he voivat lähteä Alpeille laskettelemaan. Joten “antaa mennä vain, kyllä se seuraava sukupolvi nämä virheet korjaa”, on ikävä asenne, jota ei kukaan itsellään myönnä olevan.

Tuon takia olisi ainakin joidenkin henkilöiden mielestä oikein mukavaa, jos Trump ja muutamat muut henkilöt kohoavat uudelleen vallan kahvaan, niin he voivat sitten lakkauttaa muitakin ilmastosopimuksia sekä tietenkin aloittaa öljynporauksen suojelualueilla. Kuitenkin noiden asioiden julkinen esittäminen on hyvin vaarallista, koska se tarkoittaisi sitä, että ihmiset näkevät että joku ajattelee vain itseään.

 Eli on tietenkin hyvä oman itsen maineen kannalta lähteä myötäilemään ilmastonmuutoksen vastustajia. Ja samalla salaa toivoa että joku muu lähtisi romuttamaan ilmastonmuutoksen hidastamiseen tähtääviä sopimuksia. Ja jos sitten iso paha USA ei tee mitään muutoksia pakokaasu- yms. rajoihin, niin miksi niitä kukaan muukaan tekisi? Ja sitä kautta voidaan lähteä ostamaan uusia mersuja kaupasta, kun sitä halpaa öljyä lähdetään tuomaan auton tankkiin suojelualueille poratuista öljylähteistä.

 https://historiaajapolitiikkaa.wordpress.com/2020/12/26/populismin-hinta-lankeaa-maksuun-aina-silloin-kun-sita-vahiten-odotetaan/

Olipa kerran kansalaispalkka sekä toimiston palkkarenki

   

.

Olipa kerran kansalaispalkka sekä toimiston palkkarenki

Kansalaispalkka eli perustulo kuten tuota asiaa myös kutsutaan ilmaantuu välillä poliitikkojen lausuntoihin. Siitä mihin tuo asia sitten johtaa jakaa mielipiteitä. Eli kansalaispalkan pelätään passivoivan työttömiä, eli varman tulon pelätään aiheuttavan sen, että kukaan ei enää viitsisi hakea töitä, ja samalla joku pelkää tietenkin sitä, että hinnat alkavat maassamme kohota, kun kansalaispalkkaa alettaisiin maksaa ihmisille. Toisten mielestä taas kansalaispalkka vähentäisi työttömien määrää, koska se motivoi ottamaan vastaan myös työtä, josta tulee itselle tappiota. 

Samoin kansalaispalkkaa moititaan siitä, että se houkuttelee työnantajia leikkaamaan palkkatasoa, koska tuolloin valtio hoitaisi osan ihmisten saamasta tulosta, ja mahdollistaisi elämisen matalammalla palkalla. Mutta sitten toisaalta taas se tarkoittaisi sitä, että työnantajien saamat voitot kasvavat, kun ei enää tarvitse edes siivoojille maksaa niin suurta palkkaa kuin nykyään. Eli palkat siirrettäisiin valtion maksettavaksi, ja työnantajien vastuulle jäisi vain sopimusten tekeminen. 

Erään Jussi Halla-Ahon mielestä on noloa elää valtion tuilla. Hän lakkauttaisi maataloustuen, mikä tietenkään ei hyödytä Helsinkiläisiä veronmaksajia. Koska Halla-Ahon mielestä on noloa olla köyhä, niin hän mielellään lakkauttaa valtion maksamat turhat tuet, koska ne leimaavat ihmisiä. Tosimiesten valtiossa ei kaivata velttoilijoita, ja tuoreessa muistissa ovat ne Talvisodan kunnian päivät. Ajatelkaa nyt mitä olisi voinut tapahtua, jos nykyiset velttoilijat olisivat tuolloin vuonna 1939 joutuneet taisteluun 30 asteen pakkasessa? No ehkä sitten tästä voidaan kirjoittaa joskus toiste. Mutta kuten arvata saattaa nimenomaan maataloustuen poistamisen varmasti arvellaan tuovan ääniä nimenomaan Helsingistä. 

Veronmaksajien pitää saada nimittäin saada vastinetta rahoilleen, ja siksi esimerkiksi valtion tuet ovat asioita, joista voidaan luopua. Toki meille kaikille varmaan kelpaa aina ilmainen raha, jos joku sitä sattuu jakamaan. Samoin jos sitten ajatellaan esimerkiksi siivoojien huonoja palkkoja, niin olisi varmaan kaikkien mielestä parempi, että kukaan ei noita ihmisiä edes sattuisi näkemään missään, koska se saattaa saada aikaan sellaisen nolon piston rinnan alueella, kun näkee miten mukavaa työtä nuo ihmiset oikeastaan tekevät. Varmaan kaikille olisi parempi, että siivoojat ja muut mukavaan työhön tottuneet ihmiset kuten huoltomiehet ja muut duunarit olisivat työssä vain silloin kun muut ihmiset eivät heitä näe, ja tietenkin pitää aina muistaa että sosiaalisen median pitää olla suljettuna kun siivooja on työvuorossa. Nimittäin mitä jos vaikka esimerkiksi jonkun asukkaan naama näkyy silloin kun hän tulee huutamaan tekemättömistä tehtävistä ilman syytä? 

Ei kukaan varmaan halua kuunnella sitä, millaisia asenteita heillä nyt sattuu olemaan, joten olisi hyvä tarkastaa työsopimuksia myös somen käytön osalta sekä käyttää Romanialaisia siivoojia, koska he eivät sitten kävele vastaan kadulla. Ja jos kaikki työläiset tulevat muualta, niin silloin heistä on hyvin helppoa päästä eroon, kun työsopimus ja sitä kautta myös oleskelulupa voidaan irtisanoa helposti. Mutta voi itku kun meillä on tuo EU. Siellä ei sitten mikään estä etteikö tuo äskeinen siivooja kävele takaisin maahamme esimerkiksi opiskelijana. Ja voi itku kun jotkut Suomalaiset miehet menevät noiden siivoojien kanssa vielä sänkyyn, sekä tekevät lapsen vahingossa heidän kanssaan. 

Silloin voi käydä niin, että kiivas väittely etnonationalismista sekä puhtaasta Suomalaisesta verestä on kiiressä unohtunut, kun joku putkimies on pikkujoulujen tai uudenvuoden aattona pikkuisessa laitamyötäisessä käyttänyt jotain maksullista naista hyväkseen. Tietenkin sellaisista hyypiöistä kuten putkimiehet pääsee helposti eroon sillä että heitä otetaan vain pätkätöihin, jotta näitä henkilöitä ei tarvitse kutsua firman juhliin. Ja ehkä tuo pätkätyöläinen ottaa asiasta opiksi, ja lähtee lukioon etsimään parempaa arvostusta työpaikan suhteen. Eli lukion jälkeen voidaan sitten vaikka koettaa kauppakorkean pääsykokeita, jos vaikka sieltä saisi sen himoitun ekonomin tutkinnon, mikä jokaisella toimistopäälliköllä tuntuu olevan taskussaan. 

Hän ei ehkä ole sitten viitsinyt lähteä taputtelemaan kotimaisen tytön takapuolta, koska tämä on tietenkin varattu, naimisissa oleva rouva, jonka ympärillä on 2 metrin turvaväli. Ja jos tuollaista rouvaa sitten edes katsotaan liian pitkään, niin silloin on toimistopäällikön ovi auki, jotta kyseinen romanssi voidaan katkaista sopimattomana. Joten tuollainen LVI-alan rautainen ammattilainen varmasti saattaa poistua melko varhain yhtiön juhlista, jos siellä ei häntä huomata. Sen jälkeen hän saattaa unohtaa asemansa koulutettuna LVI-alan osaajana, ja vastata myöntävästi kun joku kauhea tatjana kutsuu tuota metallimiestä jostain varjoista.

 Eihän silloin jos hän kerran tekee temput jonkun tummahipiäisen etelän työtn kanssa ole kyseessä mikään työpaikkaromanssi eikä hän loukkaa yrityksen politiikkaa siitä, että toimiston väki on koskematonta, eikä sinne ole haalariin pukeutuvilla miehillä mitään asiaa. Niin tarkasti toimistopäällikkö valvoo omaa aluettaan, että auta armias jos joku duunari sattuisi hurmaamaan jonkun toimiston tytön, josta saattaa vielä tulla joku suuri osaaja kuten merkonomi. Eihän se käy että luokattomaan haalariin pukeutunut duunari lähentelee valkoiseen paitaan pukeutuvaa valkokaulustyöläistä, joten tuollainen suhde on sitten aina sellainen, että sitä kannattaa varoa. Joten siksi tarinamme duunarin kohtalona on se, että hän joutuu välillä turvautumaan yhden illan suhteisiin. 

Jos hän etsii tyttöystävää esimerkiksi firman käytäviltä, niin silloin hän varmasti kohtaa sen, että tuon käytävän pomo valkeassa paidassaan sekä solmio kaulan ympärillä käy sanomassa, miten paljon tuo mielellään vuokratyöntekijä häiritsee toimiston tyttöjä. Eli eipäs tulla isottelemaan tai isot pojat suuttuvat. No ehkä nuo asiat päähänsä painettuna tarinamme päähenkilö, eli duunari suuntaa kohti lukiota, josta hän ehkä sitten menee kauppakorkeaan ja ryhtyy ekonomiksi. Tuo ekonomi on tietenkin ihminen jonka täytyy pitää yllä erittäin korkeaa moraalia, ja siksi hän varmasti muistaa myös silloin että toimiston väki on koskematonta, eli heitä ei saa mitenkään häiritä vastenmielisillä lirkutuksilla kesken työpäivän. Joten nuorena pitää aina oppi saada, jotta ei sitten vanhana joudu vaikeuksiin. 

Kuva: https://www.ksml.fi/paikalliset/2354681

https://historiaajapolitiikkaa.wordpress.com/2020/12/25/olipa-kerran-kansalaispalkka-seka-toimiston-palkkarenki/

Aurinkokunnan ulkopuolelta tulee jatkuvasti outoja radiosignaaleja

  

.

Aurinkokunnan ulkopuolelta tulee jatkuvasti outoja radiosignaaleja

Aurinkokunnan ulkopuolelta tulee jatkuvasti outoja radiosignaaleja, ja viimeisin oudoista radiosignaaleista on havaittu tulevan Proxima Centaurista(1) tai ainakin tuon aurinkoa lähimmän tähden suunnasta. Eikä selitykseksi sille, että signaali edustaa sellaista taajuutta, jota käytetään esimerkiksi GSM-puhelimissa kelpaa nyt valitettavasti rikkinäinen mikroaaltouuni, vaikka se ehkä sitten olisi varmaan se kaikkein hauskin sekä samalla eniten toivottava selitys noille oudoille signaaleille. 

Se että nuo oudot signaalit tulevat avaruudesta ei tarkoita myöskään välttämättä sitä, että signaalit ovat peräisin alieneilta, mikä sitten on se niin sanottu pelottavin vaihtoehto. Signaalin alkuperä on oikeastaan niin sanottu mysteeri, eli vaikka se tulisi Proxima Centaurin suunnalta, niin silti se saattaa olla ihmisen tekemästä laitteesta peräsin. 

Eli olisiko tuon signaalin alkuperä esimerkiksi NRO:n eli National Reconnaissance Office huippusalainen “Misty” (2) koodinimeä kantava stealth satelliitti, jonka olemassaolosta tiedetään vain se että se on olemassa. Jos ajatellaan esimerkiksi “Solar Warden” nimellä tunnettua avaruusohjelmaa, niin uskoisin että kyseessä on hieman vaatimattomampi malli kuin joku interstellaarinen avaruusalus. 

Saattaa olla niin, että Solar Warden tarkoittaa esimerkiksi sellaisia tieteellisiä satelliitteja, joissa kasvatetaan vaikkapa banaanikärpäsiä. Tai sitten kyseessä voisi olla myös MOL (Manned Orbital Laboratory)(3), eli projekti joka lakkautettiin Gemini-ohjelman jälkeen. Solar Wardenia epäillään myös niin sanotuksi “study projektiksi”, jossa tutkitaan mahdollisuutta rakentaa esimerkiksi suurikokoisia muotoonsa puhallettavia avaruuteen laukaistavia rakenteita. 

Kun tiedemies lähtee tutkimaan jotain asiaa, niin hänen pitää ottaa huomioon se, että koko asia ei välttämättä ole sitä niin sanottua tarua, vaikka tietenkin Dunning-Kruger efekti saa aikaan sen, että emme voi ehkä arvioida todisteita täysin aukottomasti. Eli jos sitten lähdetään siitä, että joku tutkija nyt sattuu vilkaisemaan taivaalle, ja näkemään Lentävän Hollantilaisen, niin hän ei suorastaan lähde heti ryntäämään kertomaan tarinoita pienistä vihreistä miehistä, koska hän ehkä näkee laivan eikä siis laivan kantta.

Sitten hän yrittää ehkä ottaa valokuvan tuosta laivasta, ja jos se sitten on myös filmillä, niin siltikään tiedemies ei lähde heti esittämään kuvassa näkyvää kohdetta esimerkiksi purjelaivaksi naamioituna UFO:na. Hän lähtee yleensä etsimään kätkettyä projektoria, sekä epäilemään hologrammia, joka  on ehkä joko pilailumielessä tai jostain muusta syystä heijastettu taivaalle. Ja tuo “muu syy” saattaa sitten olla sellainen, että ihmisten halutaan katsovan toiseen suuntaan tietyllä hetkellä, kun huippusalainen stealth lentokone lentelee alueella. 

Tai sitten jos tuota laivaa ei nyt satu filmillä näkymään, niin silloin filmiltä etsitään jälkiä jostain häiriöstä tai siitä, että muistikortti kamerasta on vaihdettu. Jos tätä ei ole tapahtunut niin silloin tietenkin mieleen voi tulla, että jos vaikka on käynyt niin ikävästi että tutkijamme on napannut pari psilosybiinisientä vahingossa tai sitten hän on ehkä saanut päähänsä kokeilla LSD tä, tai ehkä joku on salaa laittanut noita huumeita rakkaan tarinamme päähenkilön kahviin, jotta hänen päänsä laitetaan pyörälle. 

Jos paikalla on toinen henkilö, niin silloin tutkijamme voi kysäistä häneltä että onko hän nähnyt jotain outoa, ja jos he ovat nähneet saman asian, niin silloin kyseessä voi olla elektromagneettisen kentän aiheuttama hallusinaatio. Tuolloin elektromagneettinen kenttä saa aikaan sen, että hermosto ei erota muistiin tallennettua kuvaa aistien tietoisuuteen toimittamasta kuvasta, koska ylijännite saa aikaan sen, että sähkövirta ylittää synaptisen raon liian helposti. Silloin voi käydä niin, että ihminen erehtyy yksinkertaisesti pitämään muistikuvaa aistien toimittamasta kuvasta. 

(1)https://yle.fi/aihe/artikkeli/2020/05/16/avaruudesta-tulee-toistuvasti-omituisia-radiopulsseja-viimeisimman-niista

(2)https://en.wikipedia.org/wiki/Misty_(satellite)

(3) https://en.wikipedia.org/wiki/Manned_Orbiting_Laboratory

https://historiaajapolitiikkaa.wordpress.com/2020/12/25/aurinkokunnan-ulkopuolelta-tulee-jatkuvasti-outoja-radiosignaaleja/