. |
R.M.S Titanic
Julkisuudesta sekä julkisuuden käytöstä
Tässä jokin aika sitten käväisin tiedekeskus Heurekassa, ja siellä oli pallo jota voi potkia maaliin, ja tuo pallon nopeus sitten näkyi potkaisijalle. Siinä taulussa oli tuolloin kun sinne tiedekeskukseen menin luku 57, mikä tarkoitti sitä että tuon pallon potkaisija oli potkaissut palloa 57 kilometrin tuntinopeudella. Mietin tuolloin kuka tuo henkilö mahtoi olla, ja miten hän oli tuota palloa tuolla nopeudella potkaissut?
Se mikä tuosta asiasta tekee mielestäni mielenkiintoisen on se, että me kaikki teemme asioita, jotka saattavat muiden mielestä vaikuttaa joko maailman huippua olevilta, keskitasoa olevilta tai aivan ehkä niiden katsotaan olevan aivan surkeita. Siis itse en tiedä miten kovaa maailman huiput tuota palloa potkaisevat, mutta tavallisen grillillä syövän työmiehen tekemänä se saattaa olla jopa keskitasoa parempi suoritus. Kukaan ei varmaan koskaan tule edes tietämään sitä, mikä on tuon potkut tekijän nimi. Mutta se varmasti tiedetään kuka teki jossain matsissa maalin vastustajan maaliin.
Siis joku tekee joskus myös omia maaleja joko tahallaan tai vahingossa, ja vastaus tähän riippuu tietenkin siitä, keneltä kysytään syytä siihen, miksi joku maalivahdille tarkoitettu syöttö sitten meni maaliin, ja aina voidaan sanoa että oliko pakko syöttää maalivahdille tai olisiko pitänyt tuosta syötöstä ilmoittaa etukäteen? Tästä kenen on syy voidaan aina keskustella hyvin pitkään, varsinkin jos sitten joukolla istutaan tuon matsin jälkeen saunassa juomassa olutta, ja puhumassa siitä mitä televisiosta näimme.
Siis me emme ehkä koskaan ennen ole tuota pelaajaa nähneet, mutta sitten me näemme tuon hänen ainoan virheensä, vai oliko tuo virhe sittenkin maalivahdin? Se että me näimme pallon menevän maaliin kerran määrittää sen, minkä kuvan me saamme jonkun ihmisen osaamisesta.
Onko muuten kukaan koskaan ajatellut sitä, että esimerkiksi joidenkin ammattia opiskelleiden taitokilpailut ovat menneet pieleen, ja sitä kautta esimerkiksi oma ura on tuhoutunut? Eli se ainoa virhe jonka he ovat koulussa tehneet on se, minkä he ovat tehneet suuren seurakunnan edessä, ja sitä kautta heistä on sitten syntynyt hiukan huono kuva työnantajille. Siis kun tuo yksi ainoa virhe sattuu siellä, missä muut näkevät sen, niin siitä sitten voi jokainen vetää johtopäätöksen siitä, että toinen on huono työntekijä.
Tuollainen ajatus varmaan on syntynyt monista ihmisistä, jotka ovat olleet esimiesasemassa esimerkiksi laivoissa jotka ovat joutuneet onnettomuuksiin. Yksi näistä ihmisistä jotka muistetaan vain onnettomuuden kautta on kapteeni Edward J. Smith, joka toimi Titanicin päällikkönä sen neitsytmatkalla, ja jota pidetään syyllisenä onnettomuuteen, mikä on merihistorian tuhoisimpia.
Tuosta osaamisesta sekä siitä yhdestä kohtalokkaasta virheestä puhutaan aina paljon. Kuinka monta kertaa ihminen onkaan tehnyt sen ainoan virheen, mistä hänet muistetaan julkisuudessa. Esimerkiksi Titanicin kapteeni Edward J. Smith muistetaan vain siitä, että hän ajoi Titanicin jäävuoreen vuonna 1912. Edward J. Smith ja koko hänen työnantajansa White Star Line muistetaan vain tuosta yhdestä onnettomuudesta, joka maksoi todella monia ihmishenkiä. Kuinka monta kertaa ennen White Star Linen laivat olivat kuljettaneet ihmisiä ilman onnettomuuksia Atlantin yli ennen tuota R.M S Titanicin uppoamista?
Todellisuudessa Edward J. Smith ei ollut tuolloin aluksen komentosillalla, ja hän oli jättänyt vahdin pätevälle perämiehelle, joka antoi tuolloin käskyn kääntää alusta, mutta tuo käsky oli tullut liian myöhään. Siis kuinka monta virheetöntä vuotta oli Edward J. Smithillä takanaan, ja kuinka monta kertaa sitä ennen hän olikaan johtanut alusta? Uskoisin että koko Britanniasta ei ollut löytynyt yhtään niin loistavaa merikapteenia kuin Edward J. Smith, joka sitten kerran kohtalokkaalla hetkellä oli poissa komentosillalta.
Miksi hän ei olisi voinut poistua sillalta, koska ainakaan kovin usein ei jäävuoria noilla leveysasteilla tuolloin oltu tavattu. Sitten vain sattui käymään niin, että Titanicin eteen sattui jäävuori, johon laiva törmäsi. Sitä ei koskaan olla mainittu että syy siihen että laivan sisäiset laipiot antoivat periksi oli se että Titanic oli hiukan liian nopea, koska siihen oli jälkeenpäin asennettu pienpaine Parsons- turbiini, joka nosti aluksen nopeuden liian suureksi.
Siis aluksen sisäiset laipiot olisivat kestäneet vedenpaineen, jonka keulaan tulleesta repeämästä sisään tulviva vesi aiheutti. Eli syyllinen tuohon onnettomuuteen tai sitä seuranneeseen tapahtumien sarjaan oli Edward J. Smithin, joka meni pohjaan Titanicin mukana. Odottiko Smith lupaa tai määräystä varustamon edustajalta, tai miksi hän menetteli niin kuin menetteli? Eli olisiko mahdollista, että Smith siirsi vastuutaan evakuoinnista varustamon johdolle, joka taas ilmeisesti oletti, että Smith olisi päällikkönä ottanut vastuun myös tuossa tilanteessa, jossa alus oli joutunut merihätään?
Itse törmäykseen hän ei ehkä voinut vaikuttaa, mutta sitä seuranneeseen tapahtumien sarjaan hän saattoi vaikuttaa. Eli miksi hän ei komentanut laivaan evakuointia heti, kun sen huomattiin uppoavan ja miksi hän sulki kolmannen luokan matkustajat alakannelle vedenpinnan noustessa? Toki hänen syytään ei varmaan ollut se, että pelastusveneitä oli liian vähän matkustajien määrään nähden, mutta kuitenkin hän antoi ehkä liian myöhään määräyksen evakuoida laiva. YouTubesta löytyy video, josta näkyy Titanicin uppoaminen reaaliajassa, ja vaikka kyseessä on animaatio, niin siitä voi itse jokainen päätellä kuinka paljon aikaa matkustajilla oli mennä pelastusveneisiin.
Samoin Smith ei komentanut koneita käymään taaksepäin, mikä olisi vähentänyt laivan sisään valuvan veden painetta. En tiedä että käskikö Smith myöskään sulkea Titanicin vesitiiviitä luukkuja, mikä olisi vähentänyt ilman poistumista rungosta, mutta kuitenkin 2 h 40 minuuttia on melko pitkä aika aluksen upota. Titanicin uppoaminen kesti kaksi tuntia ja neljäkymmentä minuuttia, ja siinä ajassa olisi ihmiset voitu evakuoida, ja se miksi Smith viivytteli tuota käskyä on jäänyt historian hämärään. Hän on hyvä esimerkki miehestä, joka muistetaan vain siitä yhdestä kohtalokkaasta kerrasta, jonka seurauksena hän itsekin menetti henkensä.
Mutta sitten kun ajatellaan julkisuutta, niin miksi meillä on sellainen ajatus siitä, että Greta Thunberg saa enemmän aikaan, kuin joku joka on tehnyt 3000 villasukkaa Intialaisille orvoille? Siksi että Greta Thunberg on julkisuudessa kuuluu ilmeisesti vastaus tähän jokapäiväiseen kysymykseen siitä mikä on tärkeää työtä. Siis se työ minkä me näemme on meille tärkeää, ja vaikka joku nyt sattuisi jossain kellarissa tekemään 3000 villasukkaa, niin silloin tuo tieto ei välity meille muille, mutta se mitä Greta Thunberg sattuu tekemään varmasti kerrotaan meille. Siis varmasti on tärkeää tehdä 3000 villasukkaa, mutta koska emme näe tuota työtä, niin silloin emme tiedä että kukaan edes koskaan on noita asioita tehnyt.
https://historiaajapolitiikkaa.wordpress.com/2020/12/31/julkisuudesta-seka-julkisuuden-kaytosta/
Kommentit
Lähetä kommentti