Valheita ja toimistotöitä Mikki Hiiren malliin

   

.

Valheita ja toimistotöitä Mikki Hiiren malliin

Valheisiin uskominen on jokapäiväistä meidän elämässämme. Saattaa olla että tiedämme jonkun ihmisen valehtelevan, mutta emme vain viitsi korjata hänen sanomaansa, koska emme halua joko pahoittaa jonkun muun mieltä tai vain kuulla totuutta. Tuollainen tilanne saattaa olla edessä silloin kun esimerkiksi kutsumme jonkun tuttavan syntymäpäiville, ja hän kertoo että hän on työkiireiden takia estynyt tulemasta. Saattaa olla niin että tiedämme että hän valehtelee, koska olemme nähneet esimerkiksi hänen kalenterinsa, mutta emme kuitenkaan korjaa hänen valheitaan. Pomomme saattaa sanoa, että emme saa lomaa pyytämäämme aikaan, koska joku toinen on sen ajan varannut, ja osastolla pitää olla yhden ihmisen, jolla on joku tietty koulutus päivystämässä, ja “virtasella on silloin sairaan äidin hautajaiset”. 

Toki pomomme saattaa olla vahingossa sanonut noin jo edellisenä vuotena, ja tuolloin voimme sitten miettiä itse, kuinka monta sairasta äitiä “Virtasella” nyt oikeastaan on? Ja mieleen tulee se, että “Virtanen” saattaa olla osaston hemaiseva sihteeri, jonka uhkeaa ulkonäköä kaikki ovat kilvan tuijotelleet. Ja saattaa olla että esimerkiksi juuri sinä päivänä kun olemme pyytäneet lomaa on ollut joku Savonlinnan oopperajuhlien kaltainen juttu, ja siitä sitten pomo on jostain syystä merkinnyt “Neiti Virtaselle” vapaapäivän myös edellisenä vuotena, ja ehkä hän on samalla printannut kaksi lippua tuohon tapahtumaan. Jaa että miksi emme korjaa pomon kertomia asioita? Siksi että emme varmaan halua suututtaa häntä aivan turhaan. 

Samalla tavoin työhaastattelussa henkilö saattaa sanoa, että “katsomme tästä sopivimman ehdokkaan, ja hänelle ilmoitetaan sitten että onko paikka hänen, ja soitamme teille parin viikon sisällä”. Silloin tiedämme kuitenkin että paikka on jo täytetty, koska tuo haastattelija on ollut innoton sekä tietenkin olemme nähneet kun edellinen haastateltava on tullut ulos huoneesta hymyillen kuin se paljon puhuttu “Naantalin aurinko”. Mutta sitten on tietenkin asioita, joiden takia me aikuiset haluamme uskoa joihinkin valheisiin. Esimerkiksi on totuuksia joita meidän on opetettu pitämään totuuksina.

Eli olemme uskoneet joihinkin asioihin koko ikämme, ja siksi meidän on vaikea lähteä ajattelemaan uudella tavalla. Kun joskus toista sataa vuotta sitten on joku supernero tehnyt jotain asioita, jotka ovat olleet hänen aikanaan täsmällisiä sekä upeita, niin me emme voi ajatella että joku nykyaikainen tutkija, jolla on käytössään kvanttitietokoneita, joilla voidaan laskea  muutamassa minuutissa sarjoja, joiden laskeminen ennen olisi kestänyt miljardeja vuosia löytää sitten joitakin aukkoja jopa maailman parhaiten dokumentoiduista teorioista. 

Syy miksi emme voi myöntää sitä, että joku supernero saattaa olla osittain väärässä johtuu siitä, että olemme itse sisäistäneet jonkin asian jollain tavalla. Ja se että korjaamme tätä ajattelutapaa saa aikaan sen, että joudumme myöntämään olevamme väärässä. Samalla kuitenkin unohdamme että asiat eivät ehkä olekaan aivan niin mustavalkoisia kuin me uskomme niiden olevan. Jos ajattelemme esimerkiksi nopeusrajoituksia, niin maassamme on korkein sallittu nopeus maanteillä ajettaessa 120 km/h. Mutta tuolloin unohdamme että kilparadoilla saa ajaa kovempaa. Eli tuolloin meiltä puuttuu tarkkuus tuossa ajattelussa, että maassamme suurin sallittu nopeus on 120 km/h. Tai oikeastaan jos tarkemmin ajatellaan niin taajamissa suurin sallittu nopeus on 50 km/h, ellei sitten nopeusrajoitusmerkki muuta määrää. Ja silti kilparadoilla saa ajaa niin kovaa kuin auto kulkee, mutta älä tee sitä missään normaalilla tiellä.

Siis mitä varten tämän asian kirjoitin? Syy siihen on että joskus epätarkkuus tekee sinänsä oikeasta tiedosta väärää. Jos sitten lähdetään pohtimaan sitä, miksi jotkut uskovat valheeseen, niin me kaikki saatamme nähdä jonkun asian valheeksi, mutta meidät saatetaan auktoriteettiin vedoten pakottaa uskomaan tai näyttelemään sitä että uskomme valheeseen tai väärään tietoon. Jotkut ihmiset ovat niin militantteja omaa asiaansa ajaessaan että he eivät edes voi kuvitella että joku on eri mieltä heidän kanssaan. Ja jos joku sanoo poikkipuolisen sanan, niin silloin seurauksena on pesäpallomailan isku päähän.

 Mitä varten meidän pitää sitten lähteä heikomman kanssa väittelemään, kun meillä on auktoriteetti puolellamme, on esimerkiksi inkvisition perustelu sille, että ihmiset jotka näkivät että maapallo ei ollut universumin keskus poltettiin roviolla. Miksi inkvisition piti mitään uskoa, kun heillä oli paavin sekä jumalan tuki takanaan? Laki oikeutti vaientamaan kaikki jotka olivat eri mieltä, ja sitä kautta sitten joukko epäilijöitä päätyi suoraan roviolle tai hirteen. Inkvisitio tarjosi ihmisille loistavan yksinkertaistetun mallin, ja siksi siihen ainakin päällisin puolin haluttiin uskoa. 

Myöhemmin inkvisitio muutti muotoaan, ja esimerkiksi mielisairaaloista löytyi paikka sellaisille ajattelijoille, joiden mielestä muita aurinkokuntia tai ekstraterrastriaalisia sivilisaatioita saattoi olla olemassa. Ja jos joku oli sitten niistä jotain puhunut, niin silloin seurauksena oli ivallinen huomautus harhoista, ja sitten taas lähdettiin suoraan kohti mielenterveys osastoa, kun noiden harhojen käsittely tietenkin oli joidenkin muiden kuin tähtitieteilijöiden tehtävä. 

Jos sattui käymään niin ikävästi, että joku oli sitten tuonut jonkun lehden todisteeksi, niin silloin kyseistä lehteä ei voinut kukaan käyttää muuna kuin takan sytykkeenä. Eli kun suuri tutkija nimeltään Mikki Hiiri oli kehittänyt ajatuksen siitä, että maailmankaikkeus on ikuinen ja muuttumaton, ja mitään muita älyllisiä lajeja ei koko universumissa voinut edes kukaan voinut kuvitella olevan, niin hän sitten saattoi paiskata tuomarin luvalla kyseisen paperin suoraan roskiin tai käyttää sitä takan sytykkeenä. 

Siinä sitten taas Ankkalinnan väki sai sitä mitä se halusi. Jos sitten sattui vahingossa käymään niin, että joku tuosta asiasta sattui kysymään, niin silloin herra Mikki Hiiri ryntäsi kertomaan asiasta poliisimestari Sisulle, joka raivoissaan lähti tietenkin etsimään esimerkiksi pysäköintivirheitä tuon surkean tiedemiehen henkilöhistoriasta, joka oli rohjennut vastustaa vallitsevia arvoja sekä Mikki Hiiren maailmankuvaa. Ja tietenkin pari parkkisakkoa saivat aikaan sen, että myöskään mitään tieteellisiä teorioita ei mikään tiedemies voinut edes kuvitella esittävänsä. 

Siis mustat aukot sekä niiden tutkiminen sekä teorioiden kehittäminen ovat suoraan sidoksissa siihen, että muistiko tiedemies sitten kääntää esimerkiksi pysäköintikiekon oikeaan asentoon. Tai tietenkin se että tiedemiehet sattumalta joskus käyvät siirtämässä pysäköintikiekkoa, jos heillä nyt sattuu menemään vähän enemmän aikaa jossain asioilla kuin mitä parkkipaikalla saa pysäköidä, niin silloin tietenkin Mikki Hiiri soittaa asiasta poliisimestari Sisulle, joka varmistaa sitten että tuota Mikki Hiiren vihollista on sakotettu ankarimman mukaan. Ja tietenkin tuollainen suuri rikos, että henkilö sattuu siirtämään pysäköintikiekkoa siirtämättä autoa merkitsee sitä, että hänet poistetaan yhteiskunnasta sekä hänen henkilöllisyytensä poistetaan maan historiasta. Niin kauheasta asiasta on tuolloin kysymys.

Kuva: https://fi.wikipedia.org/wiki/Mikki_Hiiri

https://historiaajapolitiikkaa.wordpress.com/2020/12/29/valheita-ja-toimistotoita-mikki-hiiren-malliin/