Joulu tuli ja meni, ja sitten eteen tuli taas se harmaus

  

.

  

Joulu tuli ja meni, ja sitten eteen tuli taas se harmaus

Tänään aamulla näin Hesarin kannessa artikkelin, jossa kerrotaan taas kerran siitä meitä kaikki joskus koskettavasta asiasta nimeltään yksinäisyys. Siis siinä taas sitten melankolisten kuvien sekä tekstin avulla jälleen kerran sanotaan, että ihmisillä olisi hyvä olla kavereita. Ja sitten mieleen tulee se, että miten esimerkiksi yksinäisyys oikeastaan ymmärretään?

 Onko se sitä että henkilö istuu kotonaan joka päivä ja jokaikinen yö, ja miettii miten sitten sen ja sen asian yksin hoitaisi. Kun maailma on tehty sellaisille, jotka asuvat vaimon kanssa, ovat sosiaalisia sekä kaikkea muuta mukavaa, niin monille asiasta kirjoittaneille mieleen ei tule se, että maailma on täynnä ihmisiä joiden mielestä omat sosiaaliset suhteet ovat ikään kuin surkeita. 

Heillä saattaa olla näennäisesti paljon ystäviä, joiden kanssa pelataan squashia, mutta kuitenkaan noiden ihmisten kanssa ei voi juurikaan keskustella mistään muusta kuin jääkiekosta jos siitäkään. Oletteko koskaan olleet muuten siinä tilanteessa, että vastapäätä istuu ihminen jonka kanssa ei juurikaan halua keskustella yhtään mistään? Tällaisessa tilanteessa ovat monet erilaisissa laitoksissa aikaansa viettävät ihmiset, joiden elämän täyttävät päivittäiset rutiinit, kuten kahvitauko, ruokailu sekä tietenkin pillereiden jakaminen, jos sattuu olemaan sellaisessa paikassa, missä jaetaan lääkkeitä. 

Siellä sitten joka päivä tuijotetaan sitä, että millaisella mielellä tuo vastapäätä istuva henkilö sattuu olemaan. Kun sitten lähdetään siitä, että henkilö saattaa olla lukenut aivan väärän ammatin itselleen, niin silloin hän saattaa kohdata tilanteen, että tuo oman elämänsä päähenkilö on ainakin omasta mielestään joidenkin urpojen piirittämä, joilla ei ole mitään yhteistä hänen itsensä kanssa. Tuollainen olo voi tulla esimerkiksi mikrotukihenkilölle joka tekee aivan toisenlaista työtä kuin kaikki muut, eikä hän edes tiedä millaisia asiakkaita yhtiöllä on. Eli olo on vähän kuin niittitakkiin pukeutuneella punkkarilla technobileissä, tai luonnonsuojelijalla formulakisoissa. 

Tietenkin on olemassa ihmisiä joilla on paljon kavereita nimenomaan työn kautta, ja silloin saattaa eteen tulla valtava tyhjyys, jos sitten työpaikka sattuu lähtemään alta. Mutta sitten tietenkin saattaa myös tämän joulun jälkeen olla joillakin ihmisillä edessä se, että he joutuvat itse tekemään aamupuuron tai vaihtamaan kattovalon, kun vaimo tai aviomies on lopulta päättänyt lähteä kävelemään suhteesta, joka on osoittautunut ehkä jo vuosia sitten toimimattomaksi. Tai sitten tuo suhde on tullut tiensä päähän sen takia, että toinen on tuntenut toisen suhteeseen kuuluvan vain dominoivan itseään. Eli toinen saattaa kokea niin, että toisen suhteen osapuolet vain kaivelevat hänen asioitaan toisen kautta. 

Mikäli suhteen toinen osapuoli on työssä esimerkiksi sairaalassa, ja toinen jää työttömäksi, niin silloin voi käydä niin että toinen alkaa puhua jatkuvasti masennuksesta sekä psykiatrialla käymisestä. Siinä sitten saattaa toiselta hiukan vieteri kiristyä, kun joka päivä eteen tulee ihminen, jonka mielestä toisen pitäisi hakea apua, tai jonka mielestä toinen on ollut “vähän kireä”, joten siksi pitää tietenkin lähteä varaamaan aikaa ammatti-ihmiseltä, joka tuntee nuo asiat. Ja toinen saattaa tuntea esimerkiksi että toinen suhteen osapuoli sitten on ikään kuin “kannellut” hänen tilanteestaan lääkäreille. 

Tietenkin puoliso sekä kaverit ovat niitä, joiden kautta voidaan tietoja perhe-elämästä sekä toisen tilanteesta udella. Samalla voidaan myös korostaa sitä, että psyykkisistä oireista kärsivä ei usein edes tajua tilannettaan, ja sen takia siirto tahdosta riippumattomaan hoitoon on parasta mitä rakastava puoliso tai vanhemmat voivat tehdä. Ja silloin saattaa edessä olla suhteen katkeaminen, kun toinen kokee toisen vain hallitsevan itseään. 

Tuohon tilanteeseen saatetaan ajautua silloin jos suhteen toinen osapuoli vain etsii toisesta piirteitä, jotka liittävät hänet sellaiseen termiin kuin “kävelevät aikapommit”. Tuollaiseen tilanteeseen saattavat joutua esimerkiksi sairaanhoitajien siskot sekä veljet, jotka ovat sijoitettuna johonkin psykiatriselle osastolle. Silloin saattaa kotilomalla ilmapiiri muuttua painostavaksi, kun kotona sitten aletaan pohtia sitä, millaisia lääkkeitä tuon sairaalassa olevan henkilön pitäisi syödä, jotta muut uskaltavat häntä edes lähestyä tai puhutella tuota henkilöä.

Saattaa olla nimittäin niin, että noita kauheita psyykenlääkkeitä joutuu vasta kävelemään opettelevat “Pikku-Myyn” suuhun, kun niitä on pudonnut lattialle. Se että mitään vastaavaa ei voi tapahtua esimerkiksi syöpäpotilaalle ei ole kuitenkaan yleisesti tunnettua, ja itse olen ihmetellyt että miksi vain psykiatristen potilaiden lääkitys saattaa aiheuttaa komplikaatioita lapsille, jotka pistävät noita lattialle pudonneita lääkkeitä suuhunsa. Tai miksi vain psyykenlääkkeitä löytyy lattioilta, mutta ehkä joku itseäni viisaampi sen vastauksen löytää. 

Tai sitten hän on tullut joulun viettoon, ja seurauksena on se, että kyseistä henkilöä on tuijotettu sanaakaan sanomatta koko päivän, ja sitten vain etsitty syytä soittaa virkavalta paikalle, koska silloin muu perhe pääsee sitten viettämään sitä normaalia joulua, mihin kuuluvat tietenkin sauna ja glögi.  Mutta kuten tiedämme, niin aina löytyy joku joka ei osaa ottaa alkoholia tai sitten lähtee kertomaan jotain ehkä itsestä niin upeaa juttua. Ja sitten joltain muulta alkaa pinna palaa. 

Eli lumi- tai nykyään mutakylpy saunan lomassa on varmaan hieno kokemus. Mutta kuitenkin tilanne voi olla joskus vähän muuta kuin hilpeä, jos joku palauttaa mieleen sellaista mikä on jonkun mielestä kiusallista. Ja sitten alkaa jollain niin sanotusti keittää, kun se muisto siitä ojaan ajetusta autosta ei olekaan sen yhden henkilön mielestä niin mukava, kun hän on ehkä sen takia menettänyt työnsä tai silloisen heilansa. 

Saattaa olla niin, että tämäkin joulu on päättynyt siihen, että jonkun kodin eteen on kaartanut poliisiauto, ja sitten on riidat selvitetty niin, että joku on siitä lähtenyt putkaan. Kuitenkin mieleen tulee välillä se, että mitä varten jouluna on sitten lähdetty ylipäätään riitelemään? Tai kuinka monta kertaa ennen tuota tapausta on toinen joutunut lähtemään hankeen nenä rutussa sekä pari hammasta poikki?  Joulusta on mukavaa palata työmaalle, ja sitä kautta sitten lähteä odottamaan uutta joulua, jolloin edessä voi olla uusia mukavia puheenaiheita. 

https://historiaajapolitiikkaa.wordpress.com/2020/12/27/joulu-tuli-ja-meni-ja-sitten-eteen-tuli-taas-se-harmaus/