Kun ihminen syrjäytyy, niin hän saattaa toimia vastoin omaa etuaan.

   

.

 Kun ihminen syrjäytyy, niin hän saattaa toimia vastoin omaa etuaan. 

Koskelan murhan yhteydessä on käynyt niin kuin useissa muissakin tapauksissa että syytetyt ovat lähteneet syyttelemään toisiaan. Eli muut tietenkin ovat laittaneet syyt tekoon 16-vuotiaan niskoille, ja ehkä tämä sitten on heidän mielestään sopiva syntipukki tekoon, mitä ei voida ehkä mitenkään puolustella. Kun nuo nuoret sitten ovat lähteneet tekemään tekojaan, niin silloin kysymys on siitä, että mikä ajoi uhrin heidän seuraansa tai mikä sai uhrin pitämään suunsa kiinni?

Tuossa tapauksessa voidaan sanoa, että nuori henkilö on jätetty yksin vaille mitään turvaa, ja järjestelmä on vain pompotellut häntä ympäriinsä. Siis kuten tiedämme, niin oman työn ja maineen turvaaminen on joidenkin mielestä hyvin tärkeää. Ja siksi esimerkiksi kun sosiaalivirkailija tekee jonkun päätöksen liian nopeasti, niin silloin saattaa käydä niin, että päätöksessä tehtyä virhettä ei ehkä haluta myöntää. Tuolloin nuori saattaa joutua sellaiseen tilanteeseen, missä häntä pompotellaan luukulta luukulle, kun kukaan ei osaa tai uskalla ottaa hänen elämästään kiinni. Myös virkamies on ihminen kuten kaikki muutkin meistä. 

Hän saattaa tehdä virheitä siksi että on väsynyt, ärtynyt tai sitten joku antaa hänelle paikkansa pitämätöntä tietoa. Ja sitten jos sattuu käymään niin, että esimerkiksi  huostaanottopäätös on virheellinen, niin sitä ei ehkä lähdetä korjaamaan. Nimittäin joskus käy niin, että nuo ihmiset tuntevat toisensa, ja sitä kautta sitten se merkitsisi että toinen epäilee toista. Kun lähdetään kaveeraamaan toisia, niin silloin tietenkin heihin pitää aina voida luottaa, eli mitään epäilyä ei saa osoittaa toisen motiiveja tai osaamista kohtaan. Se voisi pilata koko työyhteisön hengen.

Sitten tietenkin virkamiehet pitävät yhtä, on asenne, mihin aina välillä törmätään. Mikäli käskyn esimerkiksi huostaanotosta on tehnyt koko sosiaalipuolen suuri pomo, niin silloin saattaa olla niin, että alaiset eivät osaa, halua tai uskalla vastustaa tuollaisia päätöksiä, joista sitten voivat saattaa hyvän toverin vaikeuksiin. Joten varsinkin alaikäisen kohdalla saatetaan huostaanottopäätöksiä panna toimeen melko matalalla kynnyksellä. 

Kuinka monta huostaanottoa koskevaa päätöstä on pantu toimeen siksi, että esimerkiksi perheen vihamies on ottanut puhelimen käteensä ja soittanut perinteisen nimettömän ilmiannon? Esimerkiksi alkoholin hallussapito alaikäisenä on jossain tapauksissa kuulemma oikeuttanut huostaanottoon. Tuolloin saattaa olla niin, että yleensä kaduilla alkoholia nauttiva jengi kutsuu jonkun kanssaan kokeilemaan alkoholia, ja sitten lähteekin ilmoitus sosiaalihuoltoon nimettömän ilmiannon kautta. Tuolloin tuo henkilö saatetaan nimetä kaikkien Helsingin ikkunoiden rikkojaksi, ja hänen päälleen vierittää muiden tekemisiä vaikka kuinka paljon.

Myös huumekauppiaat ovat ilmoittaneet aivan tavallisten ihmisten tarjoilevan olutta alaikäisille, jotta heidän omat tekonsa näyttäisivät paremmilta. Ja alaikäinen on aina hyvä syntipukki niille koville pojille, jotka ilmeisesti käytöksensä perusteella omistavat koko kaupungin.  Alaikäinen on periaatteessa täysin lainsuojaton, koska häntä ei tarvitse mitenkään kuunnella oikeudessa. 

Tai sitten hänellä on vain puhevalta asioissa, joten miksi noita kokouksia sen takia edes pitkitetään, että alaikäinen saa sanoa asiansa? Ja jos sitten alaikäinen julistetaan vielä holhoukseen eli määritellään vajaavaltaiseksi, niin silloin ei kenenkään tarvitse koskaan pelätä sitä, että hän saisi tietää sitä, miksi huostaanotto tapahtui tuolloin kauan sitten. Eikä kenenkään tapauksesta mahdollisesti hyötyvän henkilön  nimi nouse missään esiin. 

Oliko asia niin, että vanhempiensa ainoa lapsi, joka uhri oli oikeasti vain pelkäsi menettävänsä ne ainoat kaverinsa, joiden kanssa hän voi aikaa viettää? Kun ajatellaan esimerkiksi nyky-yhteiskunnan asettamia tavoitteita suoriutumisen kannalta, niin silloin korostetaan mielellään sitä, kuinka loistavat mahdollisuudet opiskelu tuo ihmisille. 

Kun sitten ajatellaan sitä, että joku saadaan pudotettua pois kouluista esimerkiksi ADHD:hen vetoamalla, niin silloin tietenkin tuo opiskelupaikka jää jonkun muun täytettäväksi. Siis onko tämä nykyinen ajatus esimerkiksi ADHD:n hoidosta lääkkeiden avulla oikeasti johtunut siitä, että noin on ajateltu karsia “epäsopivaa ainesta” pois opiskelupaikoista. Ja kuka sitten päättää sen, kuka on sopiva ottamaan opiskelupaikan vastaan? Tai mikä sitten on sitä “epäsopivaa ainesta”? 

Ainakaan itseäni ei paljon huvittaisi lähteä työhön ja kuulla että konsernin johtajana on henkilö, jota olen haukkunut mitä miellyttävimpiä termejä käyttäen koko koulun ajan. Siis jos henkilö saadaan jättämään koulut kesken, niin häntä ei sitten tarvitse pelätä työelämässä, mikä tietenkin on varattu vain nuorille, kauniille sekä lihaksikkaille. Ne jotka eivät ole tehneet kuukaudessa paria miljoonaa sekä ole suurten ja tunnettujen johtajien lapsia ei juurikaan haastella televisiossa tai missään muussakaan mediassa. 

Identiteettivarkaudet eivät ole muuten mitään pelkästään Internetiin liittyviä juttuja

.

Identiteettivarkaudet eivät ole muuten mitään pelkästään Internetiin liittyviä juttuja

Puhutaan siitä, että identiteettivarkauksien varalta myydään vakuutuksia, mutta kuten tiedämme, niin mielipahalta nämä vakuutukset eivät pelasta, eivätkä ne tuo esimerkiksi Facebook- tai muuta sosiaalisen median tiliä tai siihen liitettyjä henkilöitä takaisin. Mutta kuitenkaan emme ehkä muista sitä, että identiteettivarkaudet eivät ole pelkästään internetiin liittyvä ilmiö, vaan on sitä ennenkin osattu lähettää kirjeitä sekä soitella puheluita toisten nimissä, eli mitään uutta ei internet ole tuonut auringon alle. Yhteen aikaan esimerkiksi julkisuuden henkilöistä saatettiin levitellä tietoja, että heillä oli AIDS, mikä ei varmaan tunnu kovin mukavalta. 

Ennen internetin aikaan olivat riesana henkilöt jotka soittivat uhreilleen poliisin tai jonkun muun vastaavan järjestön nimissä sekä tiedustelivat luottokorttien tunnuslukuja. Samalla tavoin myös esimerkiksi koulukiusaajat ovat lähetelleet uhreilleen kirjeitä toisten nimissä, jotta saavat “karsittua” näiden kaveripiiriä, ja tietämättömyys altistaa ihmisen tällaiselle toiminnalle. Eli jos ihminen tiedostaa se, että häntä voidaan huijata esimerkiksi äänen muuntimen tai varastetun puhelun avulla, niin silloin elämä muuttuu paljon helpommaksi, kuin jos vain luotetaan sokeasti siihen, että jossain yhteystiedoissa lukee numeron kohdalla “saa antaa palvelua”. Puhelin voi jäädä pöydälle tai sitten sen salasanoja voidaan muulla tavalla kysellä. 

Identiteettivarkaudet ovat siis oikeastaan melko vanha asia, ja eräiden tarinoiden mukaan esimerkiksi natsipomo Rudolf Hess lensi Britanniaan siksi, että joku lähetti hänelle käskyn lähteä neuvottelemaan rauhasta vuonna 1940. Vasta internet on nostanut identiteettivarkaudet sekä tietoturvan ihmisten tietoisuuteen, ja esimerkiksi 1990-luvulla ei edes siitä varoitettu, että joku viranomaisena esiintyvä henkilö voi tiedustella perheiden lapsilta heidän vanhempiensa sosiaaliturvatunnuksia, joten varmasti noita tietoja on päätynyt esimerkiksi rikollisten käsiin. 

Eli todella mielenkiintoista tämä politiikan muuttuminen tämän asian tiimoilta. Internet on muuttanut maailmaa todella paljon, ja jos ajatellaan sitä hyvää, mitä esimerkiksi sosiaalinen media on saanut aikaan, niin sen ansiosta esimerkiksi tietojenkalastelu sekä identiteettivarkaudet ovat tulleet myös suuren yleisön tietoon. Eli nämä asiat eivät kuulu vain johonkin alamaailmaan, vaan myös tavallinen ihminen voi kohdata missä hyvänsä jonkinlaisen vedättäjän. 

Monissa yrityksissä esimerkiksi tietoturvaa koskeva ohjeistus on täysin kunnossa. Mutta ongelma on sitten siinä, että tuota ohjeistusta pitäisi vielä noudattaa. Ja mitä suurempi pomo sitten noiden asioiden kanssa tekee virheitä, niin sitä suurempi osa järjestelmästä on hänen valvonnassaan. Joten ison pomon tekemät virheet voivat aiheuttaa suuremman vuodon kuin mikään normaali alainen voi edes kuvitella aiheuttavansa. Se että tietoturvaan kohdistuvia rikkeitä tai vuotoja salaillaan ei varmaan ole kaikkein paras ratkaisu. 

Salaaminen ei tee esimerkiksi sitä tekemättömäksi, jos puhelin tai lompakko missä järjestelmän salasanoja on säilytetty on unohtunut pöydälle, ja sitten joku on ottanut hetkestä kiinni. Se että tällaisen asian myöntää saattaa tietenkin aiheuttaa tahran omaan kilpeen, ja alaiset voivat katsoa itseä hieman ivallisesti. Mutta kuitenkin tällainen asia, että salasanat ovat päätyneet vääriin käsiin on uskallettava myöntää. Sitten tietenkin jokaisen pitää silloin itse vastata seurauksista. Tuota taustaa vasten pitää sitten arvioida se, miten näistä asioista puhutaan työpaikalla. Me kaikki olemme ihmisiä, ja meille sattuu virheitä. 

Nykyinen työyhteisö sekä työelämä suosii tehokkuutta, ja sen takia joissakin työpaikoissa esimerkiksi virheiden tunnustaminen on vaikeaa. Etätyö on tuonut tarpeen maksimoida oma suoritus, ja esimerkiksi vessassa käyntejä saatetaan pelätä todella paljon. Eli pienikin tauko aiheuttaa pelkoa siitä, että pomo näkee sen, että henkilö ei ole 100% ajastaan koneen ääressä vaan hänen pitää käydä välillä vessassa tai hakemassa juotavaa. 

Tuolloin voidaan sitten miettiä yhdessä, että mitä mahtaa siitä seurata, jos henkilö on sitten esimerkiksi unohtanut salasana lapun kaupan kassalle. Siis työpaikan koneita ei saisi käyttää muihin kuin työasioihin, ja omille asioille pitäisi hankkia oma kone. Nimittäin työpaikan koneille on ostettu mikrotukipalvelu, ja etäkäytön kautta annettava mikrotuki aiheuttaa sen, että koneella olevat tiedot voivat päätyä mikrotuen tietoon. 

Eli sen takia työpaikan koneet ovat työntekoa varten. Vapaa-ajalle kannattaa ostaa oma tietokone. Samoin yhtiön kännykkä on tietenkin sitä varten että sillä hoidetaan yhtiön eli työhön kuuluvia asioita. Omia asioita varten sitten hankitaan oma kännykkä, johon laitetaan ne omat luottokortit. Ja työpäivän päätteeksi kannattaa se yhtiön kännykkä sulkea, niin vapaa-aikaa ei tarvitse käyttää työasioiden hoitamiseen. 

Joten työpaikan ilmapiirin pitäisi kannustaa myös tunnustamaan omat virheet, varsinkin jos ne vaarantavat koko työyhteisön turvallisuutta. Eli johtajaa pitää voida uskaltaa lähestyä myös tuollaisen virheen jälkeen. Mutta sitten taas esitetään se ikuinen kysymys, että mitä jos sitten edessä on potkut? Jos henkilö itse on kovin jyrkkä noiden asioiden kanssa, niin silloin potkujen antaminen hänelle on helpompaa.

Samoin tuollainen johtaja on vaikeasti lähestyttävä tietoturvaa koskevissa asioissa, missä alaisen pitää myöntää virheensä.  Mitä jos oma asenne on ollut se, että “kyllä tänne hakijoita on, ja sosiaaliset mediat pysyvät kiinni työpäivän aikana”. “Jos tämä ei miellytä, niin alainen voi vaihtaa työpaikkaa”. Sen jälkeen tuo henkilö joka on tätä ehkä hokenut mallikkaasti itse lähtee tekemään virheitä, eli unohtaa nuo kallisarvoiset salasanat jonkun kaljabaarin pöydälle. Mitä silloin mahtavat muut ajatella?

Ja esimerkiksi Vastaamon tapauksessa olen joskus miettinyt sitä, että onko joku vain salannut sen, että puhelin on unohtunut pöydälle, kun noita henkilökohtaisia tietoja on päätynyt verkkoon. 

Nykyteknologia mahdollistaa esimerkiksi “deep fake” kuvat missä henkilö todella vaikuttaa olevan joku prinsessa tai prinssi, ja noiden kuvien avulla voidaan ihmisiä vedättää melko tehokkaasti. Kun ajatellaan esimerkiksi sitä, että joku yhtiö on laittanut kaiken tietoturvan mallikkaasti kuntoon, niin usein tietoturvaan tulee sitä kautta aukkoja, että unohdetaan inhimillinen tekijä. Inhimillinen tekijä tarkoittaa sitä, että vaikka koko yrityksen henkilökunta on mallikkaasti perehdytetty ja kurssitettu, niin silloin unohdetaan se, että myös uusille- sekä tilapäisille työntekijöille olisi järjestettävä kursseja, jotta he voivat varautua juuri identiteettivarkauden avulla suoritettaviin “phishing”-hyökkäyksiin. Ja esimerkiksi yritykseen kesätöihin tulevan mikrotukihenkilön pitäisi tietää samat asiat kuin muidenkin noiden asioiden ympärillä työskentelevien henkilöiden.

Tai sitten hänen pitää työskennellä vakituisen työntekijän kanssa, jolle annetaan salasanat järjestelmään. Ja näin noita asioita ei tarvitse antaa kenenkään tilapäistyöntekijän käyttöön. Mutta sitten tietenkin tulee mieleen mitä motivaatiota tuolla kesätyöntekijällä on sitten tehdä mitään kunnolla, kun ei sitten ole mitään tietoja siitä, miten jatkojen kanssa on, paitsi että tuo henkilö ei työssä jatka. 

Tuolloin esimerkiksi yrityksen johtajana esiintyvä henkilö saattaa kysellä salasanoja vaikkapa työpuhelimesta. Silloin kannattaa muistaa että tuo puhelin on ehkä unohtunut pöydälle, ja sitä saattaa käyttää joku muu. Tai jostain muusta syystä on joku päässyt tuohon puhelimeen käsiksi ja saanut haltuunsa sen lukituskoodin. Eli puhelin kannattaa päivittää sellaiseen, missä puhelimessa itsessään on myös pin-koodi tai sormenjälki lukitus. Vanhoissa puhelimissa SIM-kortin poistaminen avaa puhelimen koko kansalle, joten sen takia puhelimessa itsessään oleva koodi on äärimmäisen tärkeä suoja nimenomaan identiteettivarkauksia vastaan. 

Taas on Kalevalan päivä

    

Taas on Kalevalan päivä

Tänään on sitten Kalevalan päivä, ja siksi tämän kirjoitelman kirjoitan. Tällä kertaa käsittelen suomalaista kansanperinnettä sekä erityisesti sen Kalevalassa mainittuja voimahahmoja. Kalevalan myyttiset hahmot kuten Väinämöinen sekä seppä Ilmarinen ovat voimahahmoja, mutta heillä on aina jokin heikkous. Eli esimerkiksi Väinämöisen taikavoimat liittyvät hänen kanteleeseen, joka on tehty myyttisen hauen leukaluusta. 

Olisiko kyseessä ollut ehkä kantele, joka on tehty valaan kallosta, ja siinä oleva meloni, eli ääntä vahvistava putkisto olisi sitten vahvistanut ääntä sille tasolle, että muilta olisi lähtenyt jalat alta. Kalevala on kirja, joka on ainakin sen kirjoittajan tai kokoojan Elias Lönnrotin mukaan kirjoitettu vanhojen runonlaulajien sanelun perusteella, ja tuo arvokas perimätieto on sen avulla saatu sitten tallennettua jälkipolville.

Suomalaiseen kansanperinteeseen kuuluivat erityisesti henget, eli tuonelan joutsen, tuonelan koira sekä tuonelan väki. Ne olivat kauhistuttavia hahmoja, joita tuli lepyttää, tai seurasi rangaistus. Jos ajatellaan sitä, että esimerkiksi tuonen hevonen on hevosen ja suden sekä hirven risteymä, niin tuo hahmo saattoi olla luotu varoitukseksi muille, että esimerkiksi korkeiden johtajien hevoset oli merkitty jotenkin. 

Jos ajatellaan että tuo salaperäinen Tuonela on viides ulottuvuus, ja että Väinämöinen on olento, joka on tuosta viidennestä ulottuvuudesta. Niin silloin taas jonkun mielessä saattoi olla sellainen asia, että jos Väinämöinen menee naimisiin esimerkiksi Louhen kanssa, niin seurauksena olisi ollut olento, jolla olisi paljon suuremmat voimat kuin Louhella ja Väinämöisellä yhteensä. 

Ja tuo voimakas olento olisi ehkä ollut kasvatuksen avulla muutettavissa palvelemaan Kalevalan kansaa. No ehkä tässä sitten lähdetään vähän juoksemaan ruohikolla, mutta tietenkin myös omaa mielikuvitusta saa näissä asioissa käyttää. No saattaa olla että Väinämöisellä on jokin esikuva historiassa, mutta tuo esikuva saattaa olla esimerkiksi joku druidi, joka on paennut omiaan jostain Tanskasta. 

Kun ajatellaan sitä, että Kalevala on Suomen kansalliseepos, niin silloin tietenkin kyseessä on merkittävä teos. Ja tuo teos on toiminut esimerkiksi J.R.R Tolkienin innoittajana kun hän on aikoinaan kirjoittanut teoksen “Taru Sormusten Herrasta”.  

Kalevala sekä yksi sen keskeisistä hahmoista eli Väinämöinen on myös toiminut esikuvana eräälle toiselle hahmolle tieteiskirjallisuuden historiassa. Isaac Asimov on oikeastaan kopioinut Väinämöisen hahmon hänen kirjoittamansa “Säätiö-trilogian” toisen osan eli “Säätiö ja Imperiumi” teoksen “Muuliin”. Tuo hahmo omaa voimakkaat telepaattiset kyvyt, mutta todellisuudessa hänen kykynsä ovat sidoksissa muunneltuihin sähköurkuihin.

Eli nuo kannettavat sähköurut sitten oli muunneltu lähettämään joko radioaaltoja, jotka resonoivat aivojen magnesiittiin. Tai sitten tuo väline lähettäisi infraääntä, joka läpäisee aivojen suojauksen. Samoin laitteeseen on ehkä kiinnitetty hologrammi-laite, jonka avulla voidaan välkyttää kuvaa joko antamalla subliminaalisia viestejä. Tai sitten tuo laite voi toimia sellaisella taajuudella, joka aiheuttaa epileptisen kohtauksen. 

Muulin kohdalla on kyse hahmosta, joka on oikeastaan hyvin paljon samanlainen kuin Väinämöinen. Kummankin taikavoimat ovat sidoksissa soittimeen, mitä he kantavat mukanaan. Ja tuo asia sitten tietenkin on hyvin mielenkiintoinen. Siis kuten monta kertaa olen sanonut, niin ei mikään asia maailmassa ei ole merkityksetön, ja tietenkin myös kaiken maailman koneiden suunnittelijat tarvitsevat ideoita sekä inspiraatiota, jotta he voivat toteuttaa omia ajatuksiaan. 

Siis jos ajatellaan että joku soitin avaa maahan reikiä, joihin ihminen voi pudota, niin se on varmaan kuninkaalle mieluisaa musiikkia. Joten ehkä se on asia, minkä takia esimerkiksi Lönnrot sai aikoinaan palkkaa omasta työstään, eli runojen keräämisestä sekä piirilääkärin työstä. 

Toki Lönnrotin tehtävänä oli myös kartoittaa Kainuun sosiaalisia oloja, jotta Keisarilliset virkamiehet voivat päättää siitä, että olisiko jostain noista lapsista aiheellista tehdä esimerkiksi santarmia tai poliisia tsaarin palvelukseen, ja tietenkin noiden virkojen täyttäminen piti aloittaa henkilöistä, jotka olivat "oikeamielisiä" ja omasivat "oikeat arvot". Ja tietenkin noiden ihmisten piti kasvaa oikeassa ympäristössä, että he eivät omanneet turhan herkkää omaatuntoa tai laajaa ystäväpiiriä, jotteivat he levittele Tsaarin virkamiesten salaisuuksia asiaankuulumattomille tahoille.

Kuvat: Pinterest

Vallitseviin olosuhteisiin pitää vain kyetä mukautumaan

    

.

Vallitseviin olosuhteisiin pitää vain kyetä mukautumaan

Yllä oleva vanha Suomalainen propagandajuliste on edelleen paikkansa pitävä. Eli koskaan ei saisi levittää mitään huhuja tai valheita. Ja tuo asia korostuu sosiaalisessa mediassa. Sosiaalisessa mediassa tieto lähtee nopeasti leviämään, eikä sitä sitten enää voi mitenkään kontrolloida. Ja sitten tullaan siihen päivän polttavaan kysymykseen, että mikä sitten on aiheetonta asioiden levittelyä tai keksityn tiedon eli valheiden levittämistä? Kuka määrittää sen, mitä saa levittää tai mitä ei? 

Onko esimerkiksi Myanmarin vallankaappaus sekä siellä tapahtunut mielenosoitusten väkivaltainen hajottaminen sitten sellaista tietoa mitä ei saisi levittää? Myanmarin vallankaappaus on osoittanut sen, kuinka paljon nykyteknologian avulla voidaan tehdä sekä hyvää että pahaa. Olisiko ilman sosiaalista mediaa käynyt niin, että tästä asiasta vaietaan? 

Tai ehkä se että jonkun henkirikoksen uhrin taustoja käydään läpi jossain mediassa saattaa vaikuttaa siihen, miten asiaa missäkin käsitellään. Tietenkin silloin vaarannetaan esimerkiksi jengin jäsenten intimiteettisuoja, mutta kuitenkin voidaan taas kysyä, että kuinka paljon tällaisessa tapauksessa on kunnioitettu uhrin omaa oikeusturvaa?  Siis sosiaalista mediaa voidaan käyttää rakentavasti tai sitä voidaan käyttää eripuran luomiseen. 

Onko esimerkiksi Myanmarin vallankaappaus sekä siellä tapahtunut mielenosoitusten väkivaltainen hajottaminen sitten sellaista tietoa mitä ei saisi levittää? Myanmarin vallankaappaus on osoittanut sen, kuinka paljon nykyteknologian avulla voidaan tehdä sekä hyvää että pahaa. Olisiko ilman sosiaalista mediaa käynyt niin, että tästä asiasta vaietaan? Siis sosiaalista mediaa voidaan käyttää rakentavasti tai sitä voidaan käyttää eripuran luomiseen. 

Eripuran luominen voi olla tarkoituksellista mutta se voi tarkoittaa hyvää tai pahaa asiaa. Jos esimerkiksi terroristijärjestöön lähdetään luomaan eripuraa sekä hajanaisuutta, niin silloin tuollaiset operaatiot kohdistuvat aivan oikeisiin kohteisiin. Saastetta on monenlaista, ja yksi pahimmista on media saaste. Tuolloin mediassa levitetään tarkoituksella tietoa, joka voi olla hyvin vahingollista. 

Kuten tiedämme, niin esimerkiksi uutiset siitä, kuinka tyhmiä salaliittoteorioihin uskovat ovat edeltävät usein suurta talousrikos tai muuta niin sanottua valkokaulusrikollisuutta käsittelevää uutista. Eli syksyn mittaan tuli sitten eteen paljon uutisia niin sanotusta Dunning-Kruger efektistä, ja sitten tässä tuli sitten uutinen kiinteistö-alan kartellista. Tuolloin mieleen tulee se, että oliko noiden juttujen tarkoitus kääntää ihmisten katse pois tuosta kartellista, mikä on saattanut maksaa taloyhtiöille satoja tuhansia Euroja. 

Mutta jos ne kohdistuvat demokraattiseen valtioon sekä sen johtoon, niin silloin voidaan sanoa että kyseessä on toiminta mikä ei ole suotavaa. Informaatio-operaatioiden (INFO-OPS) tarkoitus voi olla se, että esimerkiksi kaikkia sotilasjuntta-valtioiden johtoa vastustavia järjestöjä sekä yksityishenkilöitä syytetään terrorismista.  Tuolloin voidaan käyttää vaikkapa "deep fake" materiaalia todistamaan että esimerkiksi Myanmarin juntan vastustajat ovat terroristeja. Noissa operaatioissa saatetaan käyttää esimerkiksi muka salaa kuvattua materiaalia jossa kuitenkin esiintyy joukko näyttelijöitä, jotka esittävät esimerkiksi juntan vastustajia ja ovat suunnittelemassa pommi-iskua vaikkapa YK:n päämajaa vastaan. 

Kun nykyään puhutaan esimerkiksi tietomurroista sekä muista vastaavista asioista, niin silloin useinkaan ei muisteta sitä, että esimerkiksi aivan tavallisen kamerakännykän avulla voidaan kuvaruutuja kuvata, ja sitä kautta hyvin haitallisia tietoja päästä nettiin, ja siellä saattaa käydä niin, että tietoja ei sieltä sitten enää saada pois ollenkaan. 

Siis turvattava tieto ei ehkä ole kaikkien mielestä sellaista, että sitä edes saisi salata, mutta kuitenkin samat asiat millä suojataan meidän demokraattisissa länsimaissa asuvien ihmisten tietoturvaa suojataan myös “pahisten” tietoja. Ja tietenkin tämä Myanmarin vallankaappauksesta kertovat uutiset ovat sellaisia, että ne eivät varmaan junttaa miellytä. Samoin tämä asia osoittaa miten huonosti esimerkiksi asevoimien johtajat ovat varautuneet siihen, mitä internet tuo tullessaan. 

Se että esimerkiksi robotti aseet saattavat viedä jonkun lentäjän työpaikan ei tee niistä tehottomia. Ja vaikka kuinka vedotaan siihen, kuinka vastuutonta noiden järjestelmien kehittäminen on, niin silti niiden tehoa ei voi kukaan kiistää. Teho on nimittäin päivän sana, ja samalla kun tekoäly-pohjaisia asejärjestelmiä kehitetään jatkuvasti, niin niitä sitten perustellaan sillä, että “kun muillakin on, niin myös meillä pitää sellaisia olla”. 

Ongelma sitten on siinä, kun joku lehtimiesten drone välittää noiden äskeisten dronien teot julkisuuteen, ja siinä sitten taas pohditaan että miten helppoa aseiden käyttö oikeasti on, kun ei tule omia miehistöön kohdistuvia tappioita ollenkaan. Eli kenenkään katoamista ei tarvitse tuolloin selitellä, ja palkkasoturit voivat ohjata robotti-sotilaita omasta kotoaan ja väittää vaikka pelaavansa tietokonepelejä. 

Mitä kukaan välittää siitä, mitä jossain kaukaisessa Kongon Demokraattisessa tasavallassa tapahtuu, kunhan sieltä ei tule pöpöjä omaan demokraattiseen yhteiskuntaan. Joten miksemme voisi vaikka rakentaa sitä paljon puhuttua muuria Afrikan ja Euroopan väliin, jotta lastemme silmät eivät näkisi mitä siellä tapahtuu? Jos ihmiset eivät jostain asiasta tiedä, niin silloin sitä ei heille edes ole olemassa.  Joten sen takia pitää kaikkien aina olla samaa mieltä kaikista asioista, tai sitten tulee turpiin. 

Kukaan ei saa esimerkiksi epäillä sormuksissa olevien timanttien olevan peräisin kaivoksesta, jonka tuotolla rahoitetaan esimerkiksi sissitoimintaa. Vaikka Kongon Demokraattisen Tasavallan sisäinen hajaannus ei ehkä ole mikään kovin mukava asia tavallisille ihmisille, niin se varmasti sopii niille, jotka valvovat noita timanttikaivoksia sekä myyvät niistä louhittuja timantteja pimeillä markkinoilla. Noiden ihmisten mielestä esimerkiksi olisi varmaan parempi jos sosiaalista mediaa ei koskaan olisi kehitetty. Silloin olisi timantteja voitu myydä vapaammin ja nuo rahat käyttää tehokkaampien aseiden ostamiseen. 

Bitcoinista on tullut monella tavalla likaista rahaa

.

Bitcoinista on tullut monella tavalla likaista rahaa

Bitcoinien saastutuksesta en tiedä, mutta tietotekniikka saastuttaa aina jonkin verran, koska tehokkaat serverit vaativat tietenkin paljon sähkövirtaa. Bitcoin itse on tietyllä tavalla kryptattu tiedosto, joka tuotetaan serverillä. Ja sen ongelma on siinä, että mikään asia koko maailmassa ei rajoita bitcoinien valmistamista. Periaatteessa joku valtio voi vaihtaa vaikka kaikki raha varansa bitcoineihin, tai joku ihminen voi siirtää koko omaisuutensa bitcoinien muotoon. 

Teoriassa voi bitcoinien avulla vapautua kokonaan esimerkiksi verojen maksusta. Eli tuolloin palkka kuitataan bitcoineina, joita sitten voidaan myydä tarpeen mukaan missä henkilö nyt milloinkin sattuu niin haluaa niin tehdä. Hän voi antaa netin kautta myynti määräyksiä omistamalleen bitcoin-varallisuudelle ja tehdä tuon operaation esimerkiksi Tokion pörssissä istuen samalla esimerkiksi Kajaanilaisessa yksiössä täällä suloisessa Suomessa. 

Tai toisaalta tietenkin nuo bitcoinien myynnistä saatavat tulot pitää ilmoittaa veroilmoituksessa. Mutta tuolloin voidaan toimia niin, että nuo pankkitilit millä operaatio suoritetaan ovat jonkun muun eli ehkä tuon maksun suorittajan kanssa perustetun yhteisyrityksen nimissä. Tuolloin tarinamme päähenkilö sitten operoi periaatteessa toisen rahoilla, eikä hänen nimensä tule milloinkaan esille. 

Bitcoinit mainitaan usein esimerkiksi rikosten yhteydessä, kun rikollinen on vaatinut esimerkiksi lunnaita maksettavaksi bitcoinien muodossa. Bitcoinien ongelma on siinä, että tietenkin sen avulla voidaan suorittaa valuuttakeinottelua. Ensin ostetaan bitcoineja, ja sen jälkeen vain myydään ne paikassa, missä niistä saa suuremman tuoton. Mutta samalla myös rikollinen voi ostaa bitcoineja eli virtuaalirahaa ja sitten vain myydä tuon rahan jossain maassa, missä EU:ssa annetut määräykset eivät ole voimassa. 

Siis kukaan ei ilmeisesti edes tiedä kuinka paljon rahaa bitcoineissa liikkuu. Tuolloin sanotaan että ehkä hyvinkin huomattava osa maailman valuutasta on sidottu bitcoiniin, ja jos suuri osa valuutasta on siirretty yksityisen toimijan tileille, niin noiden rahavarantojen avulla voidaan talous romahduttaa yksinkertaisesti tuomalla liikaa rahaa markkinoille. Bitcoinit ovat siis yksityisten yritysten tuottamia hyödykkeitä, joita tehdään silloin kun joku sattuu haluamaan ostaa noita virtuaalivaluuttoja. Eli niiden valmistusta sekä myyntiä ei säädellä mitenkään, mikä tarkoittaa sitä, että valuuttaa saattaa päätyä hyvinkin paljon bitcoin-yhtiöiden pankkitileille. Bitcoin on siis oikeastaan vain tiedosto, jossa on tietty varmistuskoodi. 

Ja jos bitcoin-bisnestä verrataan todellisessa maailmassa tapahtuvaan liiketoimintaan, niin kyseessä on liike-idea jossa yhtiö myy vain osakkeita. Se mikä tekee niistä osakkeista rahaa on se, että ne myyvä yhtiö sitoutuu lunastamaan nuo osakkeet takaisin. Tai oikeastaan bitcoinia voidaan verrata haltijavelkakirjaan. Tuolloin sen voi myös luovuttaa toiselle korvausta vastaan, ja sitten tuo toinen voi myydä bitcoinin takaisin yhtiölle missä päin maailmaa tahansa.

Eli se että bitcoinia ei valvota valtioiden toimesta tekee siitä ongelmallisen ja houkuttelevan välineen varsinkin rikollisten käsissä. Vaikkapa ryöstösaaliin voi mukavasti kantaa jollekin välittäjälle, joka sitten ostaa niillä bitcoineja. Tuo rahan myynti voi tapahtua valtiossa jossa esimerkiksi ei vain välitetä siitä, että setelit ovat violetteja. Sen jälkeen nuo bitcoinit voidaan luovuttaa tai myydä jollekin toiselle henkilölle, joka taas vaihtaa ne takaisin joksikin muuksi valuutaksi. Ja noin voidaan rahan todellinen alkuperä peittää. 

Bitcoinien avulla voidaan siirtää mittavia pääomia maasta toiseen, ja se mikä noista virtuaali valuutoista tekee ongelmallisia on se, että niiden avulla voidaan hyvin peittää esimerkiksi rahojen alkuperä. Joten vaikkapa Kiinan tiedustelu viranomaiset voivat siirtää sosiaalisen median palvelun aloittamiseen tarvittavan pääoman suoraan johonkin valtioon, ja sitten vain laitetaan palvelu pyörimään. Sosiaalinen media on loistava työkalu, kun taistellaan sekä oman maan, että länsimaisten nuorten sieluista. 

Eli esimerkiksi suuritehoisia tietokoneita sekä niiden käyttöä tukevien ohjelmistojen toimintaa sekä kehitystä koskevaa dataa voidaan vakoilla esimerkiksi soluttamalla oma toimija johonkin yhtiöön, joka kehittää näitä tuotteita. Ja tietenkin jos esimerkiksi joku nuori joka olisi syntyperäinen kohdemaan kansalainen suostuisi yhteistyöhön, niin asia olisi varmaan paljon helpompi järjestää, kuin jos työnhakijalla tai sosiaalisen median palvelun omistajalla olisi taskussaan Kiinan passi. Sosiaalista mediaa voidaan käyttää liikeneuvotteluissa tai sitten sen avulla voidaan markkinoida erilaisia asioita. 

 Sosiaalinen media on loistava paikka urkkia kaiken maailman tietoja ihmisistä, ja yksi hyvä kohde urkinnassa on nuoriso. Nuorilta voidaan kysellä esimerkiksi vanhempien ammattia tai vastaavaa, ja myös rikollisia varmasti kiinnostaa se, että onko joku palvelun käyttäjien vanhemmista sitten vaikkapa syyttäjä, tuomari tai poliisi. Mutta ulkomaisia tiedustelupalveluita kiinnostaa usein myös se, että toimiiko jonkun käyttäjän lähipiiriin kuuluva esimerkiksi mobiili kehitystä tekevässä yhtiössä. Tuollainen tekniikka kiinnostaa nimenomaan asevoimia. Ja sitä kautta sitten voidaan ajatella, että sosiaalisen median alusta tarjoaa loistavan paikan udella tietoja. 

https://yle.fi/uutiset/3-11807872

Koskaan ei kukaan osta loputtomasti uusia tuotteita.

   

.

Koskaan ei kukaan osta loputtomasti uusia tuotteita. 

Länsimainen taloustiede perustuu siihen, että talouden pitää kasvaa jatkuvasti. Jatkuva talouskasvu takaa tuotteiden myynnin sekä uusien investointien kautta saatavat työpaikat. Mutta kuten olemme nähneet, niin markkinat muuttuvat, ja lopulta mitään tuotteita ei enää loputtomasti osteta, kun “vanhallakin pärjää”. Tuo ajattelu saattaa olla kuluttajan kannalta hyvä, mutta tuottajalle on huono, jos uutta tuotetta ei koskaan osteta. 

Pääpaino esimerkiksi ICT-alalla on nykyään verkossa toimivissa mobiilisovelluksissa kuten peleissä sekä muissa ohjelmissa. Ja esimerkiksi takavuosien “Angry Birds” peli osoitti sen, kuinka tärkeää on se, että yritys ei lepää laakereillaan. Yleensä ensi-toimijan eli “prime moverin” ongelmana on se, että muut jyräävät tuon yhtiön. koska sen johto ei jatka tuotekehitystä, ja kehitä uusia tuotteita. 

Tuo on siirtänyt esimerkiksi ICT-alan siihen suuntaan, että palveluita tai ohjelmistoja tarjotaan verkossa. Esimerkiksi Microsoft-Office on muuttunut siten, että siihen saa ostaa 360 vrk:n käyttöoikeuksia, ja sen avulla Microsoftin johto toivoo saavansa tuloja tuosta ohjelmistosta. 

Jos ajatellaan esimerkiksi sitä, että tietokoneet ja kansainvälinen tietoverkko ovat tehneet fyysisestä työ matkailusta tarpeettoman muuten kuin sosiaalisessa mielessä. Eli tekniset puitteet etätyölle varmaan on jokaisella, mutta onko siihen halua on taas toinen juttu. Tietenkään työpaikan antamia koneita ei saisi käyttää muuhun, ja omia töitä varten tietenkin on hankittava oma kone. 

Siis työelämässä aina ennen on ollut niin, että siellä tehdään työtä mitä pomo käskee, ja jos pomon määräyksiä ei viitsitä noudattaa, niin silloin aina ennen on alainen saanut käskyn vaihtaa työpaikkaa. Kannettavien tietokoneiden teho on kasvanut, ja niitä voi kyllä käyttää ihan niiden omalta näppäimistöltä. 

Siis länsimainen taloustiede perustuu siihen, että investointia seuraa aina lisää työpaikkoja kuten uusia rakennuksia. Mutta nykyään tilanne on toinen. 

Esimerkiksi ICT-alan yhtiö voi työskennellä periaatteessa vaikka kotoa käsin, ja monesti nimenomaan aineettomia hyödykkeitä tuottaviin yrityksiin tehtävät tilaukset eivät näy mitenkään työllisyydessä ainakaan Suomessa. Nykyään nimittäin edes suuri investointi ei tuo automaattisesti työpaikkoja yhtään mihinkään. Jos sitten lähdetään miettimään sitä, miten esimerkiksi ICT-ala on muuttunut vuosikymmenten kuluessa, niin ennen olivat pääosassa koneet, kun nykyään taas pääosa kehityksestä on ohjelmisto-voittoista. 

Ja nykyään monet tutut ohjelmat sitten pyörivät verkkoympäristössä, mikä tarkoittaa sitä että esimerkiksi Internet-selaimella voi käyttää mitä hyvänsä ohjelmistoa verkossa. Eli henkilö voi kirjoittaa asiakirjan, mennä kotiinsa ja jatkaa työtään ilman, että hänen pitää kantaa edes USB-tikkua mukanaan.

Ennen oli ennen ja nyt on nyt sanotaan kuten laulussa sanotaan. Uutta asiakirjojen tekoon tietenkin ovat sellaiset “tekstiä puheesta”-sovellukset, jotka tekevät mahdolliseksi esimerkiksi sen, että kokonaiset dokumentit voidaan suoraan sanella tekstimuotoon. Kun asiakirja on saneltu, niin sitten sen voi oikolukea, ja kun kielioppi on kunnossa, voi tuon asiakirjan sitten lähettää työkavereille. Mutta kvanttitietokoneet ovat tuomassa vallankumouksen tietojenkäsittelyyn, eli kvanttitietokoneita voidaan käyttää pilvipalveluna, ja sen takia näistäkin asioista pitäisi hiukan keskustella. 

Kvanttitietokone kyllä on maailman tehokkain koskaan tehty laskin, ja sen avulla sitten voidaan tehdä paljon uusia laskutoimituksia, kuten etsiä Riemannin konjektuurin nollakohtia. Kvanttitietokoneen sanotaan kykenevän murtamaan minkä tahansa koodin muutamassa minuutissa. Monet nykyiset salausjärjestelmät perustuvat nimenomaan siihen, että alkulukuja lasketaan Riemannin konjektuurin avulla, ja sitten ASCII-koodit kerrotaan noilla alkuluvuilla. 

Kvanttitietokonetta käytetään siis vielä nykyään perinteisten tietokoneiden kautta, mutta tekniikka kehittyy. Ja ehkä jo muutaman vuoden päästä saadaan sitten niitä kompakteja kvanttitietokoneita, jotka tulevat mullistamaan tietojenkäsittelyn. Kvanttitietokoneen koolla ei sinällään ole väliä, koska sitä voidaan käyttää Internetin yli etäkäytön avulla. Ja se tekee siitä erittäin tehokkaan välineen monissa kohteissa. 

Ilolan henkirikoksen jälkipuintia

 

.

 

Ilolan henkirikoksen jälkipuintia


Vuonna 2014 Vantaan Ilolassa surmattiin nuori nainen, joka oli erään julkkiksen pikkusisko. Yle on tehnyt jutun tuon rikoksen tutkinnasta ja jutun tutkinnassa  saattoi poliisi tehdä pahoja virheitä, joista voidaan mainita todistajien liiallinen painostaminen sekä ehkä myös todistajien liiallinen informoiminen. Tästä kertoo se, että todistaja oli muuttanut lausuntoaan useita kertoja. Kun me näemme henkirikoksen uhrin eli parikymppisen naisen kuvan, niin silloin tietenkin haluamme uskoa hänen olevan enkeli. 

Mietin olisiko tämän naisen murhasta kertovaa artikkelia kirjoitettu, jos hän olisi 50-vuotias "Pena", joka pilkkihaalari päällä päivystää Alepan muovikassi olut-tölkeillä täytettynä Alkon edessä? Tai mistä minä sen tiedän, millaisia juttuja toimittajat nykyään tekevät. Ehkä tämä juttu olisi tehty myös siinä tapauksessa, että tuossa kuvassa komeilevat iloiseen ulkoilma-elämään tottuneen limaa, huumeita sekä alkoholia pitkään käyttäneen henkilön kasvot. Tuon kuvan voitte käydä katsomassa YLE:n sivuilta osoitteesta (https://yle.fi/uutiset/3-11799360)

Jutun päätodistajalla oli myös  YLE: jutun mukaan tekijäksi tuomitun lisäksi motiivi tekoon, ja tässä mitenkään vihjeitä jakamatta, niin esimerkiksi kioski tai grilli sopii erittäin hyvin huumekauppiaan työpaikaksi, koska siellä aineet voidaan sujauttaa hampurilaisen kanssa samaan pussiin. Tuolloin kauppa käy huomiota herättämättä, mikä tietekin on sekä asiakkaan että kauppiaan toive.

Vaikka kuvasta ehkä voidaan päätellä muuta,  niin kyseinen nainen kuitenkin oli huumeiden käyttäjä, ja noissa piireissä enkelit ovat harvassa. Jos ajatellaan teon motiivia, niin oliko syy tähän rikokseen todella 10 g pussi amfetamiinia? Vai oliko rikoksen uhri ehkä uhannut vasikoida jonkun kavereistaan? Tai ehkä hän oli osallistunut johonkin pahoinpitelyyn tai muuhun toimintaan, jossa sitten on johonkin henkilöön kohdistettu nöyryyttävää väkivaltaa. Tai ehkä tekijältä oli vain pinna palanut, ja sitten hän oli mennyt “vähän”  liian pitkälle.

DNA-testit vain kertovat sen, onko joku henkilö kosketellut jotain esinettä tai ollut jossain huoneessa. Ja huumepiireissä noissa taloissa ja huoneistoissa käy melko kova liikenne, joten sen takia noissa taloissa on ehkä useiden satojen ihmisten DNA:ta. Eli DNA ei suoraan osoita ketään syylliseksi tai syyttömäksi. Se osoittaa vain vatko esimerkiksi henkirikoksen uhri sekä tekijäksi epäilty ehkä kosketelleet samoja esineitä.

Niin “ehkä “ on sana mikä kuvaa monia seikkoja tämän teon ympärillä. Ja samoin myös uhrin käytöksessä on pieniä kysymysmerkkejä. Miksi hän oli sairaalassa ulkoillessaan hoitajan saattamana paennut 15-tuntia ennen kuolemaansa hoitolaitoksesta? Oliko tuolla pakenemisella yhteys siihen, miksi tuo nainen löytyi sitten kuolleena eräästä talosta Vantaan Ilolassa? Oliko motiivi pakoon ehkä psykoosi? Vai oliko joku asia pelästyttänyt tuon naisen, niin että hän halusi välttämättä palata entisten kavereiden pariin?

Tänään YLE:n uutisissa oli pari juttua vuonna 2014 tapahtuneesta henkirikoksesta, mikä tapahtui Vantaan Ilolassa. Tuo henkirikos kohdistui silloin erään maamme julkisuuden henkilön pikkusiskoon, ja tietenkin sellainen tilanne tuo automaattisesti paikalle median. Kun media seuraa juttua tarkasti, ja se tuo suuria otsikoita, niin silloin tietenkin poliisin työhön kohdistuu erilaisia paineita kuin sellaisen jutun yhteydessä, missä julkisuutta ei ole.

Silloin kun poliisi lähtee tutkimaan juttua, johon liittyy julkisuuden henkilöitä, niin tuolloin on suuri riski siitä, että joku lähtee jakamaan tietoa, joka saattaa vaikeuttaa tutkimuksia. Jos epäillyt tai todistajat saavat liikaa tietoa tapauksen kulusta, niin silloin tietenkin voi käydä niin, että he voivat väittää lukeneensa tunnustuksessa jakamansa tiedot suoraan jostain lehdestä. Julkisuutta voidaan käyttää rikostutkinnassa hyväksi siten, että todistajia tai paikan lähellä olleita potentiaalisia todistajia pyydetään ilmoittautumaan.

Tuolloin paikalle voi tietenkin tulla esimerkiksi vääriä todistajia, jotka haluavat viettää muutaman päivä poliisin suojissa esimerkiksi velkojen takia. Tästä henkirikoksesta sen verran, että teon motiivi olisi tietenkin hyvä saada selville. Ilolan tapauksessa väitteen mukaan kyse oli amfetamiinia koskevasta varkaudesta, jossa noin 10 gramman varkauden takia oli aineen “oikea” omistaja sitten kostanut uhrille ja kuristanut tämän. Siis siinä oli syy siihen, että eräs mies päätti kuristaa uhrin, on avaintodistaja jolla on ilmeisesti myös motiivi tähän rikokseen.

Avaintodistaja on siis nainen, joka on myös ollut tuossa talossa, ja ilmeisesti tapellut uhrin kanssa huumeista, mitä hän oli varastanut. Tuosta tapauksesta on tarkka kuvaus, joten sitä en tässä viitsi yksityiskohtaisesti lähteä kommentoimaan.  Ja sitten silmiin pistää se että tekijäksi tuomitulla ei ollut ennestään “kokemusta” väkivaltarikoksista. Mutta kuitenkin hän oli uhannut tappaa toisen, jos hänen huoneestaan varastetaan huumeita. 

Siis melkoinen vastakohta sille mitä äsken kirjoitin. Jos sitten lähdetään motiivia miettimään, niin vaikka tekijä olisi sitten nainen, niin onko sitten motiivi oikeasti tuo 10 grammaa amfetamiinia? Tai oliko tuo amfetamiini ehkä joku näyte-erä, ja tällä viittaan siihen, mitä kirjoitelman alussa kirjoitin siitä, kuinka sopiva paikka kioski on välittää huumeita. Siis huumeet voi siellä sujuttaa huomaamattomasti ostosten sekaan.

Juttu on todella takkuinen, kuten on tapana sanoa. Eli kaikki tapauksen epäillyt ovat huumeiden käyttäjiä, joten heidän todistuksensa arvon voi jokainen itse päätellä. Saattaa olla niin, että henkilö joka käyttää huumeita ei oikeasti muista sitä, mitä illalla on tapahtunut. Jos sitten lähdetään pohtimaan poliisin sekä muun yhteiskunnan asennetta huumerikollisuuteen, niin joidenkin ihmisten mielestä huumeiden käyttäjien välisten rikosten tutkiminen on ajan hukkaa.

Eli tietenkin tuolloin saattaa jollekin ketjussa, missä työskentelevät poliisi, syyttäjä sekä tuomari yhdessä vankeinhoitolaitoksen sekä sosiaalitoimiston virkailijoita tulla mieleen sellainen asia, mikä ei ehkä ole suotavaa. “Sama se kuka vankilaan menee, kunhan saadaan sitten rikos pois pöydältä” on ajatus joka saattaa tulla jonkun henkilön mieleen kesken rikostutkinnan. Jos sitten lähdetään miettimään sitä, että onko henkilö joka on kuulusteluissa aggressiivinen, käyttäytyy ylimielisesti sekä on uhannut aikaisemmin tappaa jokaisen, joka ottaa häneltä huumeita. Siis tietenkin tuollainen asia saattaa aiheuttaa sen, että jopa objektiivisen ja kokeneen poliisin mieli muuttuu vihamieliseksi.

Kun kuulustelija alkaa vihata kuulusteltavaa, niin silloin saattaa mieleen tulla se, että “itsepä haluaa vankilaan”. Viha on asia mikä tietenkin saa aikaan asenteellisuutta. Kukaan meistä ei halua jäädä kiinni siitä, että meillä on jonkinlaisia asenneongelmia tai sitten meistä ei kukaan halua myöskään myöntää sitä, että me emme osaa olla oikeasti koskaan täysin objektiivisia, eikä pelkästään tieto ja tiede ohjaa meidän ajatteluamme. Me ajattelemme aina hiukan läpi tunteiden, joita emme koskaan ehkä osaa tai uskalla edes itsellemme myöntää.

Viha ja pelko ovat asioita, jotka saavat meissä aikaan sen, että teemme tekoja joita saamme sitten myöhemmin katua. Joskus henkirikoksen motiivi on se, että rikoksentekijä pelkää uhria, ja sitten murhaa uhrin. Ei ole aivan ensimmäinen kerta ainakaan Suomessa, missä nainen on houkutellut miehensä tai miesystävänsä pahoinpitelemään jotain tuttaviaan. Joten oliko Ilolan rikoksen uhri sitten käyttäytynyt siten, että uhri oli pelännyt ehkä häntä itseään tai hänen tuttaviaan? Tai ehkä rikoksen uhri oli esimerkiksi sanonut kertovansa jotain “mukavaa” poliisille.

https://yle.fi/uutiset/3-11799360

https://yle.fi/uutiset/3-11804656

Moraalista sekä työelämästä

 

.

Moraalista sekä työelämästä

 

Kun ihminen valitsee sen haluaako hän tehdä hyvää tai pahaa, niin silloin kannattaa miettiä esimerkiksi Hugo Simbergin taulua, missä piru ja enkeli taluttavat miestä. Piru vaikuttaa näistä kahdesta voimakkaammalta, ja sen tarjoamat ratkaisut ovat tietenkin näyttäviä. Joten piru on aina houkutteleva vaihtoehto ihmisille, jotka haluavat yksinkertaisia ratkaisuja. Yksinkertainen ratkaisu on aina loistavan näköinen, ja se antaa aina miehekkään kuvan siitä, joka sen toteuttaa.

Työelämässä on asioita, joiden kanssa jokainen meistä tulee joskus tekemään tuttavuutta. Ja yksi niistä on toimitusjohtaja “R.Ankka”, joka omistaa todella suuren omaisuuden. Se mistä omaisuus on peräisin ei usein mainita. Eli kun sanotaan että “R. Ankka” pukeutuu loistavan Pariisilaisen muotisuunnittelijan luomaan asuun ja asuu muotitietoiselle alueella, niin silloin unohtuu että hän on saattanut saada rahat tuohon elämäänsä esimerkiksi lottovoiton kautta. 

Tuolloin ulkoinen olemus ikään kuin hypnotisoi kaikki muut ihmiset uskomaan, että “R. Ankka” on jotenkin loistava kaikessa mitä hän tekee. Siis jos “R. Ankan” paikalla sattuisi olemaan esimerkiksi joku “Matti Nykänen”, niin olisiko hänestä sitten toimitusjohtajaksi johonkin suureen yhtiöön? Tai mistä minä tiedän kuinka loistava johtaja tuo julkisuuden henkilö olisi ollut?

Usein menestys esimerkiksi liike-elämässä sokaisee muut ihmiset. Aivan kuten Roope-Setä toisessa kuvassa ikään kuin hypnotisoi Akun, niin usein annamme esimerkiksi ulkoisen olemuksen tai jonkun muun asian vaikuttaa siihen, mitä mieltä olemme mistäkin asiasta.  Ulkoistaminen on asia, mistä puhutaan välillä todella paljon. “Kun saadaan nörtit pois nurkista, niin silloin kaikki näyttää paremmalta” oli yhteenaikaan se, miten esimerkiksi mikrotukihenkilöitä kohdeltiin. Heidät vain siirrettiin toisiin yhtiöihin häiritsemästä omaa ydinosaamista.

Ja sitten tultiin siihen pisteeseen, että noita töitä tietenkin pitää jonkun tehdä, eli ulkoistaminen tietenkin tarkoittaa että työt mitä ulkoistetaan siirretään oman yhtiön ulkopuolelle, ja silloin tietenkin kaikki työt tehdään tikettien kautta. Tuolloin varmaan yritys säästää palkkakuluissa, mutta samalla se maksaa sitten ulkoiselle toimijalle palkkiota siitä, että sen tietokoneita käy joku katselemassa.

Kuitenkaan tuossa järjestelyssä ei palvelun tilaaja voi vaikuttaa siihen, minkälaisia työntekijöitä palveluntarjoaja käyttää tuossa toiminnassa. Ja joka kerta kun uusi henkilö tulee taloon, niin hänen pitää tutustua työympäristöön, eli jos joskus lähitukea tarvitaan, niin oikea huone pitää aina löytää. Samalla sitten tietenkin mikrotukea tarvitsevan henkilön pitää uskaltaa tukea pyytää. Eli onko sama kuka omaan työhuoneeseen kävelee ehkä kello 17 aikaan illasta?

Samalla tietenkin pitää muistaa se, että voidakseen tehdä työtä pitää mikrotukihenkilönä toimivalla työläisellä olla esimerkiksi järjestelmien salasanat tiedossa. Ja silloin kun uusi henkilö tulee taloon, niin hän saattaa sitten joutua kirjoittamaan salasanoja muistiin, ja nuo paperit joutua vääriin käsiin, kun hän vain unohtaa pääkäyttäjän salasanat johokin ruokalan pöydälle.

Työelämä on merkillinen paikka, kuten kaikki me varmaan tiedämme. Kun ihmiset tekevät virheitä, niin silloin virheen tekijänä on aina työntekijä. Milloinkaan ei esimerkiksi työryhmän johtajista tai muista tuolla tasolla olevista edes voi kukaan kuvitella löytävänsä virheitä. Mutta sitten kun eteen tulee onnistuminen, niin silloin tietenkin vain työnjohtoa kehutaan.

Joten epäonnistumisen sattuessa vastuu ikään kuin hyppää työnjohtajan yli ja alaisen pitää itse vain osata oma työnsä. Kun sitten tulee aika palkita alaisia, niin silloin johtaja yksin kantaa vastuun ja ottaa kunnian vastaan työstä. Eli eikö olekin ihmeellistä millaista moraalia työelämässä esitetään ihmisille, jotka ehkä ovat jollekin alalle tulossa?

Miksi ihmiset vastustavat ICT-alaa? Syy on siinä että tämän alan työkalut sekä toimintaympäristö eivät niin kauhean kalliita ole, että niitä ei voi kotona käyttää sekä viritellä. Joten toisin kuin autojen virittäminen ei tietokoneiden kanssa toimiva nörtti tarvitse erillistä autotallia vaan tietokoneiden käyttöjärjestelmän voi vaihtaa vaikka keittiössä, joten sen takia kukaan nörtti ei voi piiloutua sen taakse, että hän ei jaksa lähteä tallille.

Jos koodien tekeminen ei onnistu, niin silloin ruudulle tulee virheilmoitus, ja koodi vain pitää kirjoittaa uudestaan. Siis koodin tuottaminen on tietenkin vain yksi osa ICT-alaa, mutta tuo koodi eli ohjelmat ovat niitä asioita, joiden avulla tietokone kontrolloi esimerkiksi robotteja.

Tietokoneiden kanssa työskentelevällä henkilöllä ei ole ehkä yhtään alaista, ja ehkä siksi tätä alaa jotenkin väheksytään. ICT-ala pidä sisällään ainakaan kovin näyttävää toimintaa jos ajatellaan esimerkiksi ohjelmistojen tuotantoa. Ohjelmistot eli käyttöjärjestelmä sekä sovellukset ovat asiat, joiden toimivuus on aivan yhtä tärkeää kuin tietokoneen raudan eli fyysisen koneen toiminta.

Jos ajatellaan että tietokoneiden ohjelmistot ovat yhdentekeviä tai koko ala on vain avustavassa roolissa “oikeiden yhtiöiden” tehdessä jotain, muuta, niin ICT-alan keskiössä on tietenkin ICT-alan toiminta. Joten jos ICT alalle tulet, niin se on alasi, äläkä pidä muita aloja omaa alaasi parempina. Tai jos joku muu ala vaikuttaa itsestä paremmalta, niin sen voi sitten ihan itse käydä valitsemassa.

 

 

Hyvä ja paha tiede

 

Hyvä ja paha tiede

Kuka päättää siitä, millaista tietoa saa hakea, ja millaista tietoa saa jakaa? Kuka päättää siitä, millaiseen tutkimukseen halutaan panostaa, ja mihin tutkimukseen taas ei haluta satsata? Samoin kuka tekee päätöksen siitä, että millaisia lähteitä esimerkiksi tutkijalla on käytössään? Kun tutkija tekee työtään, niin hänen pitäisi käyttää aina useita erilaisia lähteitä, ja sitä kautta muodostaa kuva siitä asiasta, mitä hän käsittelee.

Mutta kuten usein on sanottu, niin “no pain, no game”, eli joka leikkiin ryhtyy se leikin kestäköön. Jos ihminen ryhtyy tutkijaksi, niin hän varmasti sitten myös kokee välillä sen, että hänen työstään ei sitten ehkä pidetä. Darwinin evoluutiota koskevat tutkimukset olivat asioita, jotka aiheuttivat lehdistössä suunnattoman pilapiirrosten sarjan, ja itse joskus mietin miksi Darwinin työ aiheutti niin suurta vastustusta?

Kuka pelkäsi evoluutioteoriaa? Ja samalla sitten sanoisin vielä, että nuo kuuluisat kuvat eivät varmaan Darwinista itsestään tuntuneet kamalan mukavilta. Ihmisten kiusaaminen ei ole niiden mielestä mukavaa, jotka ovat kiusaamisen kohteita. Jos ajatellaan sitä, että enemmistö ihmisistä sattuu nauramaan mauttomille piloille, niin silloin on yksi joka ei niille naura, ja se on tuon pilan kohde. Se että Darwin piirrettiin apinan hahmossa ei aiheuttanut hänen väitöstensä mitätöimistä, vaikka  ne oli ehkä sen vuoksi piirretty.

Tiede perustuu tutkimukseen, ja esimerkiksi lait turvaavat tutkijoiden työtä. Monissa maissa holokaustin eli juutalaisiin kohdistuneiden vainojen kiistäminen on rikos, ja sitten tietenkin tuosta asiasta puhutaan mielellään juhlien yhteydessä.

Kuitenkaan esimerkiksi holokaustin yhteydessä tapahtuneesta psykiatristen potilaiden sekä esimerkiksi “epäsosiaalisten lapsipotilaiden” surmaamisesta Aktion-T4, eli eutanasia-ohjelman yhteydessä on jostain syystä puhuttu erittäin vähän. Tuo ohjelma oli aikoinaan Gestapon murhaohjelma, millä natsipuolue eliminoi vihollisiaaan.

Tuolloin skitsofrenia sitten antoi sellaisen oikeuden, että lääkäri sai nuo ihmiset tappaa. Kaikki jotka uskalsivat kyseenalaistaa natsihallinnon lähetettiin mielisairaalaan tai keskitysleirille, koska vain “hullut vastustivat natseja”. Ja tuolloin hullujen paikka oli mielisairaalassa.  Mielenterveysdiagnoosin väärinkäyttöä varmaan tapahtuu joka päivä jossain päin maailmaa. Kun Neuvostoliittolainen toisinajattelija Andrei Saharov pidätettiin ja suljettiin mielisairaalaan, niin silloin tietenkin Neuvostoliitto tarjosi skitsofreniaa syyksi sille, että länsimaat tai länsimaiden media unohtaa Saharovin.

Sillä kun Saharov oli mielisairaalassa, niin hän ei ollut tiettyjen ihmisten mielestä vanki ollenkaan. Samalla tavalla esimerkiksi voidaan toimia Navalnyin tapauksessa. Koska Navalnyi istuu vankilassa muodollisesti “Veteraanin kunnianloukkauksesta” sekä on mielistellyt kansallismielisiä arvostelemalla Siperiasta tulevaa muuttoliikettä, niin hän ei ole enää mielipidevanki. Siis tietenkin hän on jättänyt ilmoittautumatta ehdonalaisvalvojalle, kun sattui käymään niin, että joku joka ei pitänyt Navalnyista sattui heittämään myrkkykaasua hänen postiluukustaan.

Mutta kuten tiedämme, niin laki on laki, ja sitä ei pidä rikkoa tai tulee turpiin. Jos Venäjän viranomaiset olisivat käyttäneet mielenterveysdiagnoosia, niin silloin koko “tapaus Navalnyi” olisi sitten voitu pyyhkiä pois ihmisten mielestä ja julkisuudesta vetoamalla siihen, että hän ei ole kykenevä vastaamaan itsestään. Sillä tavoin tuo kiusallinen tapaus olisi voitu kunnialla siivota pois mielestä.

Samalla olen surukseni saanut huomata sen, että esimerkiksi jälkeenjääneiden sekä vajaavaltaisten surmaamista kannatetaan joissakin piireissä erittäin paljon. Eli esimerkiksi vastasyntyneiden lasten surmaamista pidetään joskus aivan oikeutettuna, jos vanhemmat antavat siihen luvan. Jos ajatellaan että esimerkiksi alaikäisiin olisi oikeutettua kohdistaa fyysistä ja psyykkistä väkivaltaa mielin määrin, niin silloin unohdetaan että lapset kasvavat joskus aikuisiksi, ja he sitten vanhempien vanhetessa tulevat heitä hoitamaan.

Joten tällaiset asiat varmaan nostavat esiin sen, että millainen arvomaailma jollakin ihmisellä on. Samalla käydään jatkuvasti keskustelua siitä, että pitäisikö maassamme palata Tsaarin Venäjälle, jossa koulutus on varattu vain ylemmälle aatelistolle. Tuolloin kaikki hyvä valuu harvojen sekä valittujen käsiin.

Tutkijan velvollisuus on sitten samalla kysyä ne kuuluisat kysymykset, “mitä, missä milloin”, ja näiden asioiden kautta hän pääsee käsiksi kysymykseen, joka on oikeastaan kaikkein vaikein koko tutkimuksessa, eli “miksi joku asia tapahtui, niin kuin se tapahtui?”. Miksi Saddam Hussein ei voinut myöntyä YK:n nimissä asetettuihin pakotteisiin, tai miksi hän hyökkäsi Kuwaitiin ennen noita ehtoja?

Siis me kaikki tiedämme miten nuo tapahtumat sekä vuonna 1990 lähtivät käyntiin, ja miksi Saddam sitten teki päätöksen, joka oikeutti kansainvälisen lain mukaan käyttämään voimaa Irakia vastaan? Tuon sodan tapahtumista me voimme lukea internetistä, mutta kuten tiedämme, niin silloin kauan sitten Saddam lähti tekemään hiukan samanlaisia asioita, jotka veivät Adolf Hitlerin sotaan vuonna 1939. Sitten myöhemmin vuonna 2003 Saddam Husseinin lausunnot antoivat USA:lle oikeutuksen hyökätä Irakiin.

Tutkijan tehtävä on saattaa ihmisten tietoon myös sellaisia asioita, jotka eivät yleisöä miellytä. Eli toisin kuin jonkun Rock-artistin, niin tutkijan työhön kuuluu myös sen osan selvittäminen, mikä ei sitten ole kaikille mieleen. Ja joskus käy niin, että tutkijan työ tuo eteen asioita, jotka eivät juurikaan ketään miellytä. Mutta myös se mitä asioista ei haluta kertoa on tärkeää, silloinkin kun se ei miellytä muita. Eli tiede sekä tutkimus voi tuottaa tietoa tai tuotteita, joista ei ole pelkästään iloa koko maailmalle. Tai sitten toisaalta mistään tuotteesta tai tieteestä ei ole pelkästään haittaa, vaikka ehkä haluamme uskoa toisin.

Siis miellyttääkö tutkijan työ aina edes häntä itseään? Tällöin voisin sanoa, että työelämässä me kaikki joudumme joskus oman mukavuusalueen ulkopuolelle, kuten on sanoa. Kaikilla meistä ei ole niitä upeita suhteita sekä korkealuokkaisia CV:itä joilla voimme hurmata niitä suurenmoisia johtajia, joita työelämässä on ollut tapana miellyttää. Jos otamme jonkun paikan, niin silloin meidän pitää tehdä työmme niin hyvin, kuin vain voimme sekä osaamme. Se mitä mieltä meistä sitten muualla ollaan on aivan yhdentekevää.

Saattaa olla niin, että jonkun ihmisen mielestä oma paikkani olisi siivoamassa vessoja jossain ostoskeskuksessa tai muuten muuttumassa osaksi harmaata arkea, ja ehkä siitä jonkinlainen TV-dokumentti sitten saadaan, jos vaikka joku niin sattuisi tekemään. Mutta kuten tiedämme, niin tässä tapauksessa sitten voidaan sanoa että tuo mikä tässä vaiheessa olisi naurattanut muita, ehkä ei itseäni olisi niin kamalasti miellyttänyt. Varmaan olisi ollut muista mukavaa, kun tuota nöyryyttämistä olisi saanut katsella TV:stä, mutta itse en ehkä tästä vaihtoehdosta olisi niin kauhean hyvilläni.

Tieteellinen ajattelutapa on sellainen, mikä pitää omaksua. Se tarkoittaa sitä, että kaikki mitä tieteen nimissä tehdään on jotenkin osoitettava todeksi. Kuka vain ei tee tieteellisiä teorioita niin, että ne voidaan hyväksyä tiedeyhteisön toimesta. Samalla voidaan todeta, että vaikka olemme tieteellisen ajattelutavan vankeja, niin kuitenkaan emme ole eri ihmisiä töissä kuin kotona. Eli emme ehkä ole sellaisia jotka voivat työssämme sitten ajatella olevamme jotenkin erossa yhteiskunnasta.

Yhteiskunta elää ja muuttuu kaiken aikaa. Arvot sekä asenteet muuttuvat jatkuvasti, ja sen kautta meidän pitää oppia elämään sillä tavalla kuin moderni yhteiskunta edellyttää. Moderni teknologia tarjoaa mahdollisuuksia tehdä hyvää ja pahaa samaan aikaan. Ja vaikka atomifysiikan kaltaisia asioita pidetään jostain syystä pahana, niin ydinase voi ehkä joku päivä pelastaa ihmiskunnan. Eli sen avulla voidaan kyllä räjäyttää kohti tuleva komeetta kappaleiksi, mutta samalla tavalla voidaan myös tuhota puolet ihmiskunnasta.

Siis jos ydinasetta ajatellaan realistisesti, niin Japanin kannalta kyseessä on murhenäytelmä, mutta USA:n sekä erityisesti sen sotilaiden kannalta kyseessä oli lottovoitto. Samalla voidaan sanoa, että kaikki asiat riippuvat katsojasta. Kukin meistä katsoo asioita omalta kannaltaan parhaasta mahdollisesta näkökulmasta, ja kuten tiedämme, niin ydinase ei ole kaikista varmaan niin turha keksintö, kuin mitä me ehkä haluamme uskoa.

Tuon aseen takaa pääsee sitten jokainen kovaotteinen johtaja esittämään uhkavaatimuksia naapureille, mutta tietenkin tässä vaiheessa voidaan todeta, että samaa tekevät esimerkiksi jengiläiset rynnäkkökiväärien takaa. Eli myös tavalliset ihmiset uhkailevat muita ja hakevat toiminnalleen tukea ampuma-aseista. Mutta samalla pitää huomioida se, että jos Saddamilla olisi ollut ydinase, niin häntä tuskin olisi kukaan  niin innokkaasti potkimassa pois presidentin paikalta. Kuten tiedämme, niin myös Pohjois-Korealla on ydinaseita, ja nuo ydinaseet varmasti tarjoavat syyn sille, että tuota valtiota ei lähdetä taivuttelemaan sotatoimin yhtään mihinkään.

Eli ydinaseet ovat tältä kannalta myös tae sille, että sotilaiden sekä siviilien henkeä ei vaaranneta, vaikka tietenkin valtion johto sitten tekee selvää kaikista, jotka sitä uskaltavat vastustaa. Mutta kansainvälinen laki sitten tekee kaikista tällaisista asioista pelkkää puhetta. Minkään valtion sisäisiin asioihin ei saa puuttua, ja tietenkin se tarkoittaa sitä, että Pohjois-Korean johtaja jatkaa vallassa, eikä muilla ole mitään sanomista tähän asiaan. Samoin jatkaisi varmaan Saddam Hussein jos hän ei olisi hyökännyt Kuwaitiin sekä ymmärtänyt hankkia ydinaseita omaksi turvakseen.

Jos sitten lähdetään pohtimaan sitä miten todennäköistä joku asia on, niin tietenkin jälkiviisaus on sitä parasta viisautta. Mikäli Adolf Hitler olisi pysäytetty Reininmaalla, niin olisiko Toinen Maailmansota jäänyt väliin? Vai olisiko se sitten siirtynyt esimerkiksi 1950-luvun alkuun, jolloin Saksalla olisi ollut käytössään kaikki sen suunnittelemat aseet. Eräässä 1930-luvun puolessa välissä kirjoitetussa raportissa Saksan asevoimat ilmoitti, että se kykenisi aloittamaan hyökkäys-sotatoimet vasta vuoden 1950-paikkeilla.

Eli olisiko Toinen Maailmansota sitten alkanut myöhemmin vielä tuhoisampana kuin mitä se oli, on kysymys mihin ei ehkä ole vastausta. Mutta vaikka Toinen Maailmansota ei olisi koskaan syttynyt, niin jos Hitler olisi päässyt valtaan, niin silloin juutalaisten tuhoaminen olisi kuitenkin tapahtunut, koska natsit niin mielellään heitä vastaan kansaa yllyttivät. Ja samalla esimerkiksi rammat, invalidit sekä erityisesti mielenterveyspotilaat olisivat kohdanneet vainoa. Mutta tietenkin länsimaiden sotilaat olisivat säästäneet henkensä, jos tuota konfliktia ei olisi tapahtunut. Se mitä tapahtui jossain kaukana Mantsuriassa sekä esimerkiksi keskitysleireillä sekä mielisairaaloissa olisi tietenkin vain asia, josta ei kukaan edes haluaisi kuulla mitään.

Paitsi ehkä joku onneton tutkija haluaisi tietää, mihin hänen sisarensa tai veljensä katosi, kun heitä lähdettiin viemään johonkin sairaalaan, eikä heistä sitten enää kuultu mitään. Mutta kuten tiedämme, niin salaliittoteoriat ovat skitsofrenian ilmenemismuotoja, ja skitsofrenia oikeuttaa sulkemaan tuollaiset ihmiset mielisairaalaan.

USA rakentaa maailman voimakkainta laserasetta

.

 (Kuva I)

USA rakentaa maailman voimakkainta laserasetta

Laseraseet eivät enää ole utopiaa, vaan niistä on tullut totisinta totta myös taistelukentillä. Nykyiset laseraseet eivät enää vain sokaise, vaan ne myös leikkaavat lentokoneiden rungot kahtia. Tai sitten niiden antama valo- tai oikeastaan energiapulssi saa aikaan efektin joka on aivan samanlainen kuin esimerkiksi dum-dum-luodin iskiessä ihmiseen. Voimakas lasersäde saa aikaan tilanteen, missä solujen sisältämä neste kiehuu sekä solu räjähtää aiheuttaen hydrostaattisen shokin elimistössä.

Ja vaikka sanotaan että lasersäde aiheuttaa esimerkiksi palovammoja, niin myös pienitehoiset UV-laserit voivat aiheuttaa kuoleman, kun ne steriloivat kohdan mihin ne osuvat. Kun ihmisen ihoa suojaava bakteerikerros tuhoutuu, niin silloin sienet ja bakteerit pääsevät kosketukseen ihon kanssa, ja seurauksena on ehkä kuolema, jos tuota tilaa ei voida hoitaa. Ja laserit aiheuttavat myös erittäin syviä palovammoja. Se mikä tekee laser-aseista hiukan mutkikkaita esimerkiksi sopimuksia ajatellen, on se että normaali laserosoitin tai etäisyysmittari voidaan muuttaa laser-aseeksi melko nopeasti. 

Laser voidaan asentaa kivääriin kranaatinheittimen paikalle: (Kuvassa Amerikkalainen M-4 Karabiinin alle kiinnitetty M-203 kranaattikivääri)

(Kuva II)

Siis laserosoitinta mitä käytetään maalien osoittamisessa voidaan aivan helposti käyttää kiellettynä sokaisemiseen tarkoitettuna aseena, mutta kuten tiedämme, niin “kuka käski vihollista katsomaan lasersäteeseen?” Eli jos laseretäisyysmittari osoittaa vihollista silmään, niin tuleeko siitä syyte? Tai sitten tuollainen osoitinlaite voidaan varustaa sellaisella laserilla, joka voi olla tehonsa puolesta tappava. Tuolloin laseriin liitetään tehonsäädin, joka sitten mahdollistaa lasersäteen tehon kasvattamisen erittäin suureksi.

Tällainen laser voi osoittaa maaleja, mitata etäisyyttä sekä toimia myös itse aseena. Tuollainen monitoimiväline voi olla monen kenraalin unelmissa. Ja se sitten lisää esimerkiksi kannettavien laseraseiden kehittämiseen tarkoitettuja määrärahoja. Laserkivääriä voidaan käyttää nimittäin kaikkiin niihin asioihin, mihin laseria itseään käytetään. 

Laserase voi muistuttaa tavallista kivääriä. Laseraseessa liipasin vain on korvattu katkaisimella, joka laukaisee aseen. Laser voi sijaita itse kiväärissä tai sitten se voidaan kiinnittää kiväärin alle M-203 kranaatinheittimen paikalle. Jos laserissa on tehonsäädin, niin tuolloin sama väline voi toimia mittalaitteena sitä voidaan käyttää lidarina eli lasertutkana sekä myös viestivälineenä sekä aseena.

Lidar-laitteena toimiva laserase voidaan varustaa älyteknologialla. Tuolloin lidarin havaitessa kohteen, niin se ohjaa käyttäjää kohdentamaan aseen oikein, ja sitten kun osuma on varma, niin laser vetää säteen suppuun sekä lisää sen tehoa, jolloin lidar myös tuhoaa kohteen. Näin omien miesten kantamuksia saadaan kevennettyä. Laser voi saada energiaa joko sähkövalosta eli led-lampuista tai loisteputkesta. Mutta laserissa voidaan käyttää myös asetyleeni lamppua mikä vähentää sähkön tarvetta. 

https://www.tekniikkatalous.fi/uutiset/yhdysvallat-suunnittelee-kaikkien-aikojen-selvasti-voimakkainta-laserasetta-tavoitteena-terawattitason-purske/772e8301-170e-4ba2-a367-453ac6072aa8

Kuva I: https://www.lockheedmartin.com/en-us/news/features/2019-features/how-laser-weapons-are-changing-the-defense-equation.html

Kuva II: https://commons.wikimedia.org/wiki/File:M4_Carbine_with_M203_Grenade_Launcher_(7414626424).jpg

Kun me emme halua nähdä jotain asioita, niin silloin meidän ei sitä myöskään tarvitse nähdä

 

 

Kun me emme halua nähdä jotain asioita, niin silloin meidän ei sitä myöskään tarvitse nähdä

 

Canceling on kaikkein inhottavinta toimintaa, ja erityisesti pseudotieteen kohdalla se on myös kaikkein yleisintä.  Termi “cancelling” tarkoittaa sitä että henkilö erotetaan esimerkiksi omasta sosiaalisesta ympäristöstään, tai hänen kirjoittamiaan sekä sanomiaan asioita ei saa kommentoida tai niitä ei saa katsoa. Yleensä se mikä sitten kuvaa tätä toimintaa kaikkein parhaimmalla mahdollisella tavalla on se, että “minun ei tarvitse katsoa asioita, joista en pidä”. Tietenkään silloin kukaan muukaan ei varmaan halua noita asioita katsella, eikä kenenkään muun mielipidettä tarvitse kuunnella, kun vain sitä omaa asiaa katsotaan omasta pienestä näkökulmasta.

Se että joku asia on minulle hyväksi ei tarkoita sitä, että sama asia olisi muille niin kamalan hyvä asia. Tai se että joku asia olisi muille hyväksi ei tarkoita sitä, että se sama asia olisi minulle itselleni mitenkään hyväksi. Niin me ihmiset helposti unohdamme sen, että emme ole kaikki samanlaisia. Toinen tykkää vihreistä vaatteista ja toinen taas neonväreistä. Joku tykkää tytöistä ja toinen pojista, ja kolmas juo mieluummin kahvia kuin teetä. Emme voi olla koskaan täysin objektiivisia sekä neutraaleja asioiden kanssa, jotka koskettavat meitä itseämme. Olemme kovin usein sitä mieltä, että vain oma kantamme johonkin asiaan on oikea.

Samalla unohdamme sen, että seinän takana voi olla ihminen, jolla on vähän toiset käsitykset asioista kuin itsellämme. Eli me näemme kaiken aina polarisaation kautta. Jos joku lyö vasaralla omaan sormeensa, niin sanomme että “olipa ikävää”. Mutta odotas kun itse teemme saman perässä. Kun lyömme vasaralla omaan sormeen, niin silloin on edessä tilanne, missä koemme itse tuon kivun sekä muut tähän asiaan liittyvät jutut, mikä sitten panee miettimään, että miten toivoisimme muiden tällaiseen vahinkoon suhtautuvan? Siis onko silloin kyse pikkujutusta jos joku lyö vasaralla omaan sormeensa?

Jos noin käy omalle itsellemme, niin onko todella niin, että sanomme  silloin itse että “oho”, kun tunnemme omassa kädessämme tuon kivun? Tätä asiaa kannattaa miettiä kun seuraavan kerran menee työmaalle. Vaikka joku tilanne on omasta itsestä vain sellaisen “oho”-tyyppisen kommentin arvoinen, jos se sattuu muille, niin onko niin, että toivomme tuota “oho”-sanaa silloin kun kyseinen asia sattuu omalle itsellemme?

Tietenkin toisen tahallinen vahingoittaminen on eri asia kuin vahingossa tapahtuva toiminta. Ja joskus tuohon “canceling”-toimintaan kuuluu seuraavanlaisia toimintamalleja. Eli esimerkiksi henkilölle joka on kertonut asioista, joista joku jengipomo ei halua puhuta on kerrottu että vasara putoaa hänen päähänsä.”Jos turpa ei pysy kiinni, niin löydät itsesi alta kirkkomaan” on viesti ilmeisesti terveiset, mitä joku vääristä asioista kirjoittava bloggaaja on saanut.

Siinä kannattaa miettiä mitä työsuojelupiiri, poliisi sekä tuomarit sanovat, jos sitten tuollainen henkilö, mihin on kohdennettu tätä uhkailua joutuu onnettomuuteen? Olisiko netti- tai muu uhkailu sitten sellainen syy, mikä aiheuttaa epäilyksen henkirikoksesta, jos joku kuolee väkivallan uhrina uhkailun jälkeen?

Samalla tietenkin tähän asiaan liittyy se, että esimerkiksi ihmisiä, joiden “asiat eivät muita kiinnosta” on seurattu netissä tai heidän kanssaan keskusteltu on uhkailtu suoranaisella väkivallalla. Tai sitten korostettu esimerkiksi puukotukseen tai jopa ampumiseen syyllistyneiden henkilöiden taustoja sekä kuulumista tiettyihin yhteisöihin. Samoin sitä korostetaan, kuinka mikäkin yhteisö ei sitten tuomitse väkivallan käyttöä oman asian ajamiseen.

Sitten on myös vihjattu siitä, että jos henkilöitä ei vapauteta, niin silloin parituhatta tuon asian ympärillä toimivaa henkilöä lähtee yhdestä käskystä marssimaan soihdut ja heinähangot kädessä kohti niitä, jotka ovat uskaltaneet sanoa jotain noita ihmisiä vastaan. Ja tietenkin kaikki mitä noille euroopan omistajille sanotaan on raukkamaista. Heistä itsestään tietenkin urheilullisuutta osoittaa se, että joku ympäröidään kymmenen miehen voimin, ja sitten oikein pesäpallomailan ja puukon kanssa opetetaan toisten aatteiden kunnioittamista.

Mutta tietenkään vahvemman oikeuteen uskovien mielestä tuo asia ei ole mitenkään raukkamaista. Joten mitä varten meillä nyt sitten ylipäätään on mitään lakeja, kun kaikki asiat voidaan hoitaa sillä, että takana on parikymmentä kaveria, joiden mielestä pesäpallomailat ja kirveet ovat ainoita oikeita tapoja ratkaista kiistoja. Ehkä siinä sitten on päässyt unohtumaan se, että nyky-yhteiskunnassa eivät enää päde viidakon lait, mutta varsinkin tällaisten ryhmien johtajista on mukavaa kun kaikki asiat voidaan selvittää voimalla. Ehkä joku tuollaisen joukon hakkaamaksi joutunut voi olla vähän eri mieltä, mutta eihän kenenkään ole pakko kuunnella kuin sitä, mitä joukon johtajat ovat asioista mieltä.

Sitten taas otetaan esiin järeät keinot kuten sanojen pitkä työttömyys tai hänelle muuten vain lähdetään leveilemään sillä, kuinka “sille tai tälle saa tehdä mitä huvittaa”, kun satutaan vain tietämään pari asiaa hänestä. Eli nuo asiat ovat sitten tietenkin kotiosoite, uskonto sekä tietenkin kansalaisuus.

Siis jos “joku asia ei minua kiinnosta, niin ei pitäisi muitakaan kiinnostaa” on yleinen termi mitä noissa piireissä käytetään. Sanotaan että joissakin tapauksissa esimerkiksi poliittinen ryhmä on toiminut siten, että virallisesti puolueeseen kuuluvat eivät ole osallistuneet netissä tapahtuvaan kiusaamiseen. Ja samalla osa puolueen kannattajista on suoraan kertonut hakkaavansa tuollaisen henkilön, joka on joutunut “mustalle listalle”. Tuolloin puoluetta ei olla virallisesti voitu syyttää, koska kaikki toiminta on tapahtunut yksittäisten kannattajien toimesta.

Ja sitten esimerkiksi uskonnollisella vakaumuksella perustellaan sitä, että henkilö ei hae rokotteita tai muuta vastaavaa. Tietenkin jos kyse on jostain jengistä tai vastaavasta, niin se että ryhmän johtaja lähtee ikään kuin laukkaamaan saa aikaan sen, että kaikki muutkin ryhmään kuuluvat lähtevät hänen peräänsä. Kaikkein vaarallisin yhdistelmä pseudotieteestä on henkilö, joka vaikuttaa asiantuntijalta, mutta on todellisuudessa täydellinen harrastelija. Silloin hän saattaa hurmata jonkun kuuntelijan omalla persoonallaan.

Pseudo- tai näennäistiede ovat asioita, joista ei koskaan puhuta tarpeeksi. Jos ajatellaan esimerkiksi sairaanhoitajien koulutusta, niin silloin voidaan kysyä, että ovatko he ehkä infektiotautien erikoislääkäreitä? Termi “sairaanhoitaja” on tietenkin loistava keino kaupata kaiken maailman luontaistuotteita, mutta joidenkin mielestä sairaanhoitaja on aivan tarpeeksi hyvin koulutettu hoitamaan kaiken maailman epidemioita.

Siis jos lähdetään yksilöimään asioita, niin epidemiologi, virologi sekä lääkäri ovat kaikki kolme aivan eri ammatteja. Epidemiologi on henkilö, joka tutkii tautien sekä taudinaiheuttajien ilmaantuvuutta sekä etenemistä. Samoin epidemiologi tutkii tapoja ennaltaehkäistä sekä rajoittaa epidemioita.

Virologi on asiantuntija, jonka tehtävänä on etsiä viruksen perimästä epidemia tapauksissa heikkoja kohtia, joita voidaan hyödyntää myös rokotteiden valmistuksessa. Ja lääkäri on henkilö joka hoitaa potilaita sairaalassa. Virologi kuitenkin tutkii myös esimerkiksi sitä, kuinka paljon virukset esimerkiksi välittävät tietoa eli geneettistä materiaalia lajien välillä. bakteriologi on samanlainen ammatti, mutta hän on erikoistunut virusten sijasta bakteereista sekä niiden vuorovaikutuksesta ympäristön kanssa. Mutta niistä ammateista sitten joskus toiste.

Miksi Suomea ei suljeta heti, riittävän pitkäksi aikaa sekä miksi sulku ei koske koko maata?

 

Miksi Suomea ei suljeta heti, riittävän pitkäksi aikaa sekä miksi sulku ei koske koko maata?

Tartuntatautilain mukaan tapahtuva sulku on oikea toimenpide, mutta sen pitäisi tapahtua aivan heti. Siis miksi odotellaan pari viikkoa, kun koronavirus ei kuitenkaan mitään Eduskunnan istuntoja odottele? Itsekin toivoisin pikku hiljaa tuon koronan lähtevä pois, mutta valitettavasti tuo virus ei ketään ihmistä tottele, koska sillä ei omaa tahtoa ole. Joskus olen miettinyt että miten pitkään tämä tilanne jatkuu, ja vastaus on että kukaan ei tiedä. Kuitenkin ihminen on mukautuvainen laji, joka alkaa pitää esimerkiksi poikkeusoloja normaalina, jos niitä jatketaan vain tarpeeksi kauan, ja sitä kautta voidaan ajatella että ehkä tämä on sitä oikeaa elämää, missä rahaa kuluu vähän eikä hiilidioksidia tuoteta kovin paljon. 

VR-lasien ja lämpölampun sekä UV-valon ja tuulettimen  avulla voidaan kotiin rakentaa myös aivan oma virtuaalinen ranta-loma jossain paikassa, mitä esitellään kaikissa oikeissa elokuvissa. Tuolloin voidaan maata omassa nojatuolissa sekä juoda appelsiinimehua mukista VR-lasit silmillä sekä kuulokkeet korvilla ja katsella elokuvaa vaikka Kuubasta, ja kuunnella samalla Kuuban suurinta hittiä “Hasta siempre Comandante (Che Guevara)”.

Mutta tästä upeasta keksinnöstä vähän lisää myöhemmin. Tuon laitteiston avulla voi ihminen tehdä virtuaalimatkoja vaikka mihin, ja noiden matkojen hinta on myös kohtuullinen. Eli tämä setti ei ole mikään kertakäyttötuote mehua ja muita juomia lukuun ottamatta. Joten virtuaalisena matkakohteena voi olla vaikka Tahiti. 

Syy miksi minusta koko maa pitäisi sulkea on se, että noista alueista missä koronaa ei ole voi muodostua hyvin nopeasti pyhiinvaelluskohteita, jolloin koronan voi sieltä sitten mukavasti saada myös itselle. Ja samalla ehkä Helsingin ja muun sulku-alueen ravintola-alan toimijat voivat kokea sen, että noilla alueilla missä ei rajoituksia ole on turhan hyvä kilpailuetu vastaavia sulku alueilla oleviin yrittäjiin nähden. 

Jos epidemialle halutaan tehdä oikeasti jotain, niin silloin voidaan käyttää joko vapaaehtoista maanittelua. Tai sitten voidaan oikeasti lähteä siitä, että ihmisten on nyt aivan pakko tehdä jotain sellaista, mikä vain sattuu olemaan oman mukavuusalueen ulkopuolella. 

Sitten lähdetään esittämään kritiikkiä hallituksen toimille. Nimittäin miksi tätä sulkua ei olla määrätty sitten koko maahan? Samoin voisin kyllä ihan oikeasti kysyä myös että miksi korona testeissä käyminen ei ole pakollista? Jos lähdetään siitä, että jossain päin maata ei korona aiheuta rajoituksia, niin silloin saattaa seurata pyhiinvaellusmatkoja noihin paikkoihin, ja sitten seuraa esimerkiksi koronavirus tartuntoja, kun ihmiset vaeltavat diskoon pääkaupunkiseudulta täysissä junissa. 

Samoin puolustusvoimien tuvissa voi tuo virus tarttua, jos miehet ovat siellä lyhyen välimatkan päässä toisistaan pari viikkoa kerrallaan. Eli myös näitä asioita kannattaa miettiä, kun lähdetään sulkemaan maata. Myös koululainen voi saada koronan ihan vain käymällä muutaman päivän koulussa parin viikon välein. Joten jos sulkujen halutaan tehoavan, niin niitä pitää jatkaa ainakin kolme kuukautta, jotta tartunnat saadaan vähenemään, kun infektoituneet ihmiset ovat tuon taudin sairastaneet. 

Tai sitten taas lähdetään siitä, että mitään hyötyä testeistä ei taaskaan ole, jos henkilö on saanut koronan juuri ennen tuota testiä niin että elimistössä ei ole vielä vasta-aineita. Joten tietenkään testien avulla ei voida tehdä yhtään mitään epidemian rajoittamiseksi. Korona on hyvin mielenkiintoinen asia, koska se voi aiheuttaa joko huomaamattoman pienen flunssan, jossa kurkku tuskin tulee kipeäksi, tai sitten sama virus voi jossain tapauksessa saattaa ihmisen suoraan teho-osastolle. Korona on merkillinen virus. 

Vaikka kuolleisuus tuohon virukseen on pienempi kuin SARS- tai jossain muussa viruksessa, niin korona on ensimmäinen virus joka on aiheuttanut kansainvälisiä karanteenitoimia. Siis koronan kanssa ei ole mitään leikkimistä, kuten kaikki me varmasti tiedämme. Samoin eräs sosiaalisten suhteiden hoitoon kiinteästi liittyvä asia on tullut koronan kautta eteen. 

Nimittäin miksi me kaikki kohtaamme outoa tarvetta lähteä johonkin ulkomaille juuri koronan aikaan? Itse en vuosiin ole edes käynyt missään ulkomailla, kun sitä englantia voi Suomessakin puhua tai ainakin sen taitoa voi käyttää YouTube-videoiden katselussa joka päivä myös omassa kotimaassa. 

Toki VR-lasien, ja infrapuna sekä UV-lampun sekä pöytätuulettimen avulla voidaan luoda täydellisyyttä hipova elämys siitä, millaista voisi etelässä olla. Ja tuon upean kokemuksen voi sitten saada pienellä summalla. Tuon VR-setin voi laittaa päähän, ja katsella vaikka jotain Tahiti-aiheista filmiä ja laittaa nuo valot päälle, jolloin tilanne on vähän kuin oikeasti olisi Tahitilla.  

Siinä voi sitten hankkia itselle myös tyylikkään rusketuksen, jota voi kavereille esitellä sitten koronan jälkeen, kun tuo virus on ensin koodannut itsensä koko maailman ihmisten DNA:han, ja nuo paikat missä rusketusta voi esitellä kaikelle kansalle sattuvat aukeamaan. Eli eiköhän se Suomi saada taas jossain vaiheessa auki, kun ihmisiä alkaa janottaa ja terassikausi alkaa taas. 

Toki olisi sitten varmaan järkevää laittaa Suomi kiinni suoraan kolmeksi kuukaudeksi, niin silloin voisivat paikat taas avata itsensä kesäksi. Tällä tavoin voitaisiin tämä epidemia saada hallintaan. Jos sitten taas lähdetään siitä että maamme on pari viikkoa osittain kiinni, niin silloin on vaarana se että epidemia lähtee leviämään uudelleen.

Ja tietenkin vaikka me kuinka haluamme että maata puolustetaan, niin koronavirus ei sitten varmaan ole ainakaan kovin paljon vaarattomampi puolustusvoimissa kuin HKL-sinisessä. Koronaviruksen saa tietenkin varmimmin siten, että juo toisen lasista sekä on pitkän aikaa koronaviruksen infektoiman henkilön lähellä. Siis tällä asialla tarkoitan ketään syyttämättä, että tuon viruksen voi saada oikeasti ihan missä vain, ja nyt on sitten vaarana se, että ihmiset säntäävät noille alueille, missä korona ei aiheuta rajoituksia. Ja siellä sitten seuraa sellainen tartunta aivan samalla tavoin kuin pääkaupunkiseudulla tai läntisessä Suomessa. 

Koulujen etäopiskelu sekä myös kotona tapahtuva työnteko eivät kaikille sovi, mutta se että aina silloin tällöin palataan kouluun hankkimaan korona ei varmaan myöskään ole se kaikkein toivotuin ratkaisu. Se että ihmiset haluavat palata töihin sekä laittaa lapset kouluun varmaan on se mihin kaikki yhtyvät. 

Mutta sitten kun maassa on poikkeustila, niin silloin ei vain ole vaihtoehtoja. Tai sitten poikkeustila pitää vain purkaa, ja tuo korona päästää leviämään. Ehkä meillä on vielä muutama vuosi edessä tuota tautia, mutta kuitenkin olisi mukavaa päästä taas siihen normaaliin elämään takaisin. Tai kuten aikaisemmin kirjoitin, niin lopulta epänormaalista tulee normaalia, ja korona-arki muuttuu sellaiseksi normaaliksi asiaksi, joka jatkuu vuodesta toiseen. 

Psykosomaattiset sairaudet sekä niiden kohtaaminen (Eli lisää kirjottelua alkoholista sekä sosiaalisista ongelmista)

Psykosomaattiset sairaudet sekä niiden kohtaaminen (Eli lisää kirjottelua alkoholista sekä sosiaalisista ongelmista)

Ylhäällä on “Kotiteollisuus” yhtyeen näkemys kappaleesta “Kevät”. Ja miettikää itse mikä on toiminut tuon videon innovaation lähteenä. Itse en sitä ole tehnyt, enkä mitään oikeuksia tuohon videoon omista, mutta se kuvaa ehkä hyvin päihdeongelmaisen elämää. Siis näitä ihmisiä ei kovin paljoa edes tarvitse olla, mutta kun he sattuvat erottumaan massasta melko hyvin. Ja tällä kerralla kyse ei ehkä ole siitä kaikkein eniten toivottavasta tavasta erottua joukosta. Eli vaikka alkoholisteja ymmärretään, niin se ei tarkoita että heidän toimintaansa pitäisi hyväksyä tai sitä pitäisi sietää. 

Alkoholistien sekä sekakäyttäjien elämää ohjaavat päihteet, eli heillä ei omaa tahtoa asioiden hoitamiseen ole. Se joka heille viinaa ostaa tai huumeita tarjoaa myös päättää siitä mitä he tekevät. Eli jos ihminen ei kykene itsestään huolehtimaan, niin miksi häntä ei voida julistaa vajaavaltaiseksi, ennen kuin mitään pahempaa pääsee tapahtumaan? Tietenkin yksi henkilö, joka haluaa narkomaanin ja puliukon kuntoutuksen epäonnistuvan on henkilö, joka on heille viinaa ja huumeita myynyt. Kuitenkin kaikilla meillä on joku vastuu siitä mitä me teemme. 

Yksikin alkoholisti pistää mukavasti silmään kadulla, ja joskus ehkä pitäisi meidän kaikkien pysähtyä ja kysyä mikä miehen tuohon tilaan vei? Mistä se positiivinen palaute tuli, mikä vei kodin sekä kaikki muut paitsi rappioalkoholistit kaveripiiristä? Alkoholistit ovat hyvä esimerkki tilanteesta, missä ihmiset hakeutuvat kaltaistensa seuraan. Ja noiden ihmisten avulla sosiologit ovat todistaneet tämän väitteen todeksi. 

Tiedän että tästä asiasta on ikävä lukea, mutta tätä tekstiä ei ole pakko mitenkään kommentoida. Varmasti olen jonkun mielestä hyvin ikävä ihminen, mutta ehkä en edes yritä olla hauska. Mitä varten olisin hauska, jos aina loukkaan jotain? Kas siinä erittäin hyvä ja visainen kysymys. Jos sillä mitä kirjoitetaan ei ole vaikutusta, niin miksi joku sitten siitä suuttuu?  Mikäli se on valheellinen, niin mitä varten siitä nousee joku kohu tai miksi kukaan ottaa silloin hernettä nenään jos joku näsäviisas tällaista kirjoittaa? 

Miksi alkoholista sekä sosiaalisista ongelmista vaietaan, kun taas psykiatrisia potilaita saa ilmeisesti mustamaalata jatkuvasti? Kuitenkin molemmat tapaukset kohtaavat mahdollisesta kuntoutuksesta palatessaan vihaa ja syrjimistä. Kun “Jeppe juo”, niin kukaan ei välitä. Ja jos “Jeppe” lopettaa juomisen, niin silloin häntä pelätään, koska hän on kohdannut yhteiskunnan nurjan puolen. Eli ihmisen ajaa ryyppäämään esimerkiksi se, että hän ei kestä epäonnistumisia. Tai sitten ihmisen ajaa psykoosiin, se, että häneltä vaaditaan liikaa. Jos taas ajatellaan kuntoutusta eli vapaaehtoista hoitoa, niin tuohon hoitoon lähtee usein henkilö, jolla ei ole kavereita ryyppyporukassa. 

Yhdessä ylirasittumisen sekä alkoholin kanssa saattaa käydä niin, että ihminen menettää täysin kontrollin omaan elämäänsä. Kun “Jeppe juo”, niin kukaan ei kysy “miksi Jeppe juo”? Ja kun sitten työstä ei tule mitään, niin “Jeppe saa lähteä”. Hän muuttuu taakaksi, ja hylätään kuten märkä rätti johonkin kapakkaan. Jos “Jeppe” sitten onnistuu pääsemään jaloilleen, niin silloin häntä pelätään. Eli hän on varmasti silloin kohdannut sen solidaarisuuden muodon, missä joku käy esimerkiksi pissaamassa hänen päälleen. Tuollaisia asioita miettii myös tarinamme toinen päähenkilö eli psykiatrinen skitsofreniaa sairastava henkilö, joka niin mielettömästi nauttii siitä kun lehdet ovat täynnä hänen kaltaistensa tekemiä rikoksia. 

Siis missään nimessä henkirikosten taustalla ei voi olla tilannetta, missä huomattavan lihasmassan itselleen kehittäneistä henkilöistä koostuva porukka ottaa viinaa oikein kunnolla ja sitten mukana on tietenkin hormonit ja alkoholi. Sitten mukaan tulee puhe naisista, ja joku katsoo jonkun vaimoa vähän pitkään ja sitten puolisolta palaa pinna. Puukko on tietenkin aivan liian lähellä, ja seuraukset ovat kamalia.  Hormonit sekä huumeet ja alkoholi ovat yhdistelmä, joka varmasti ennemmin tai myöhemmin aiheuttaa sen, että pää menee vähintään sekaisin. Mutta toki maassamme ei ole aivan yhtä kertaa sattunut sellaista että isäntä on juovuksissa ajanut perheensä lumihankeen, kun “on tullut vähän liikaa otettua”. Eli parin viikon ryyppyputken jälkeen sitten on alkanut pinna palaa, ja seurauksena on se vanha “suomalainen henkirikos”, joista ei ole kovin paljoa muistettu kuitenkaan kirjoittaa. 

Seurauksista keskustellaan käräjillä, eli kun se puukko vain tuli käteen. Tällaiset rikokset eivät ole niitä kaikkein harvinaisimpia, mutta kuitenkaan niistä ei kerrota juuri muuta kuin se, että “alkoholilla oli osuutta asiaan”. Samalla kuitenkin lehdissä oikein revitellään sillä, että joku psykiatrinen potilas on tai oikeastaan tekonsa takia Niuvanniemeen tai muuhun vankimielisairaalaan määrätty henkilö on ollut syyntakeeton tai rajussa psykoosissa tekonsa aikana. Se mikä psykoosin on aiheuttanut taas jää usein taka-alalle. Jos ajatellaan esimerkiksi ampuma-aseita, niin montako kertaa psykiatrisessa sairaalassa oleva on pitänyt hallussaan laillista ja oman itsensä laillisesti hankkimaa asetta? Uskoisin että noita kertoja on melko vähän. 

Jos ajatellaan sitä, että alkoholistit ovat ihmisiä, joiden mielestä on mukavaa tehdä kavereihin vaikutus, ja ajaa lapset kadulle jotta heidän kaverinsa pääsevät ryyppäämään, niin silloin tietenkin voidaan kysyä, että miksi tästä asiasta vaietaan? Jos lapsi tai nuori joutuu vanhempien esimerkin takia väärille teille, niin kenen on silloin vika? Ja kuitenkin tässä vaiheessa joudumme kysymään että eikö henkilölle ole missään kerrottu mitä alkoholi sekä muut päihteet saattavat aiheuttaa?

Tai että esimerkiksi anabolisten steroidien käyttö voi tuhota maksan? Kuitenkin joku henkilö sitten käyttää noita aineita, ja kuolee niiden takia. Eli kun jonkun huumeiden sekä mielellään hormonien sekä anabolisten steroidien käyttäjän päässä napsahtaa, niin hän saattaa huitoa muita puukolla tai sitten ottaa auton, ja tappaa muutaman ihmisen kuvitellen että joku salaperäinen järjestö antaa hänelle ohjeita. Tai sitten hän kuolee jossain sisätautiosastolla maksan tuhouduttua. 

Siis missä menee se raja, että henkilön käyttämiin päihteisiin sekä muihin aineisiin pitää puuttua pakkokeinojen avulla? Tai miksi pakko ei muka sitten auta? Tai ehkä huumeiden käyttöä itsessään ei pitäisi kriminalisoida, mutta kauppa pitäisi. Kuitenkaan esimerkiksi huumaantuneena tehtyjä pahoinpitelyitä tai muuta vastaavaa toimintaa ei ehkä kuitenkaan voitaisi jättää aivan tuomitsematta. 

Itse olen sitä mieltä että jos alkoholia tai jotain geneettistä häiriötä verrataan, niin silloin tietenkin se, että jollain on geneettinen häiriö tekee hänestä syyttömän omaan tilaansa. Itse olen sitä mieltä että alkoholistien sekä muiden päihteiden ongelmakäyttäjien rankaiseminen on turhaa, jos nämä eivät itse tajua sitä, mitä he myös muille tekevät. Mutta onko alkoholi- ja muiden päihdeongelmien vähättelyn syynä se, että noista ihmisistä halutaan tehdä vasikoita, jotka sitten kertovat tietojaan huumekauppiaista? 

Kuten joskus kuulen sanottavan, niin totuus riippuu siitä, joka kertoo asioista. Se miten itse kukin meistä suhtautuu asioihin riippuu siitä, millaisia kokemuksia meillä itsellämme on noista asioista. Aina löytyy joku tavallisuudesta poikkeava tarina, ja kaikissa tarinoissa, eli myös niissä kaikkein tavallisimmissa on eroja. Se että ihminen ajautuu johonkin seuraan, niin silloin tietenkin hän on saanut tuosta seurasta positiivista palautetta. ilman positiivista palautetta henkilö tuskin lähtee sitten mihinkään epämääräiseen joukkoon mukaan. 

Ja yhtä kaikki me kaikki pelkäämme kuntoutusta. Me pelkäämme sitä, että ihminen jonka olemme sulkeneet pois yhteiskunnasta sekä elämästämme tai jota olemme katselleet vähän alaspäin muuttuu jostain syystä meidän kaikkien esimieheksi. Me olemme heittäneet mielenterveyspotilaita sekä alkoholisteja pihalle, ja sitten yhtenä päivänä saattaa tuollainen henkilö tulla ihmisten eteen aivan toisenlaisena kuin mitä hän on ollut. 

Saattaa olla että emme ehkä huomaa yhdistää tyylikästä pikkutakkia käyttävää miestä johonkin partaiseen puliukkoon, jonka olemme heittäneet rapustamme pihalle joskus kauan sitten. Tai ehkä joku kauan sitten mielisairaalaan määrätty henkilö onkin käyttänyt sen paljon puhutun sairasloman opiskeluun, ja sitten edessämme on tilanne missä hän saattaa olla aivan toinen mies tai nainen, joka silloin aikoinaan kannettiin pois meidän edestämme. 

Tietenkin kun ajatellaan sitä, että joku pikkutyttö puukotetaan jossain metsässä, niin silloin on hyvä muistella sitä tai tätä psykiatrista sairautta. Tuolloin lehdet ovat aina täynnä juttuja esimerkiksi jo edesmenneestä Veikko “Jammu-setä” Siltavuoresta, joka tappoi kaksi pikkutyttöä päästyään pois Kakolasta. Tuolloin aikoinaan ei muuten mainittu sitä tekikö tuo Suomen tunnetuin pedofiili kammottavat tekonsa ehkä psykoosissa. Yhteenaikaan henkirikosten tekijöiden psykiatrisia taustoja korostettiin melko paljon, mutta mitään siitä että olivatko päihteet tai esimerkiksi anaboliset steroidit sekä amfetamiini sitten osallisia niihin tekoihin, joista aikoinaan kirjoitettiin todella paljon. 

Kuitenkin voidaan sanoa, että “Jammu-Setä” ei ehkä ole aivan normaali tapaus edes noiden pedofiilien suuressa sekä inhotussa joukossa. Siis oliko yhteiskunta tai yhteiskunnan edustajilla jotenkin oikeus odottaa, että Siltavuori olisi ollut tällä kertaa kunnolla päästyään vapaaksi? 

Ainakin omasta mielestäni näissä tapauksissa missä tunnettu elinkutisvanki päästetään pois vankilasta on myös yhteiskunta edesauttanut tekoa. Eli onko tuo vanki edes yrittänyt olla kunnolla ja noudattaa lakia? Myös niillä viranomaisilla jotka päättävät vankien pääsystä pois on oma vastuunsa silloin kun useita elinkautisia istunut henkilö päästetään vapauteen. 

Yleensä psykiatriset potilaat leimataan hyvin nopeasti väkivaltaisiksi tai jotenkin muuten kyvyttömiksi olemaan muiden kanssa samassa yhteiskunnassa. Psykiatrisia potilaita saa eristää mielin määrin, koska heidän kohdallaan kyseessä on ihminen, joka on kovin vaarallinen yhteiskunnalle. 

Samalla kiillotetaan esimerkiksi sisätautien osastojen hoitajien imagoa sekä tietenkin huolehditaan heidän jaksamisestaan. Psykiatristen potilaiden kohdalla huolehditaan heidän perheidensä sekä omaistensa jaksamisesta. Ja tietenkin vanhaan hyvään aikaan ketään hulluja ei edes voitu ajatella päästettävän pois sairaalasta. Eli kun ihminen meni sisään Lapinlahden Sairaalan portista, niin silloin hän sai kaiken toivon heittää.  

Kun ihminen sairastaa psykosomaattista tai psykiatrista sairautta, niin silloin hänet ikään kuin saa heittää ulos yhteiskunnasta. Eli jos ihminen on esimerkiksi skitsofreenikko tai hänellä on psykoosi, niin häneen kohdennetaan usein keinoja, joiden kyllä itse kokisin kuuluvan vankeinhoitoon. Tuolloin sanotaan että henkilö näyttelee tai on jotenkin valehdellut olevansa sairas, koska hän ei kykene hahmottamaan ympäristöä samalla tavoin kuten muut. 

Oikeastaan psykiatristen potilaiden oikeuksista puhuttaessa ensin tulee eteen se, että mitä sairaaloiden henkilökunta nyt mistäkin asiasta sattuu ajattelemaan, ja sitten vasta kuullaan potilaita, jos se katsotaan tarpeelliseksi. Siis voisiko tätä samaa asiaa toteuttaa jossain sisätautiosastolla? 

En usko että se olisi mahdollista. Samalla kuitenkin unohdetaan se, että psykoosit sekä varsinkin eräiden tahojen hyvin mielellään esiin nostama skitsofrenia ovat sairauksia, joihin sairastunut ei niille itse mitään mahda. Skitsofrenian on todettu johtuvan geneettisestä virheestä, ja sen takia tätä asiaa ei juurikaan olla totuttu käsittelemään mistään muusta, kuin siitä näkökulmasta, että jos tämän taudin satut saamaan, niin siitä sitten seurauksena on eristäminen lopullisesti yhteiskunnasta. 

Mutta onko skitsofrenia nyt kuitenkaan se asia, mikä sitten oikeuttaa syyllistämään tuon geenin kantajaa? Tai jos puhutaan toisesta hyvin yleisestä keppihevosesta nimeltään ADHD, niin onko ADHD oikeasti niiden syy, jotka tuosta asiasta sitten kärsivät? Tai oikeastaan he eivät ehkä siitä ADHD:stä niin kauheasti kärsi, vaan siitä mitä tuosta asiasta kirjoitetaan. Jos sitten lähdetään pohtimaan esimerkiksi maksavaurioita, niin silloin ehkä voidaan sanoa, että maksavaurioiden syy Suomessa on ehkä melko harvoin muu kuin alkoholi. 

Tai ehkä sitten lähdetään siitä, että FAS saattaa johtua sikiön aikana juodusta alkoholista, ja se on myös tauti joka aiheuttaa jonkinasteista työkyvyttömyyttä. Eli onko FAS sitten tuon sitä sairastavan vai jonkun muun vika, ja miksi tästä asiasta ei muka saa sanoa tai kirjoittaa mitään. 

Jos sanotaan että elintasosairaudet kuten alkoholin käyttö on suurella osalla Suomalaisista hallinnassa, niin montako kertaa vuodessa esimerkiksi normaali ihminen, joka käyttää kohtuullisesti alkoholia oikeasti kaatuu katkaisten kätensä tai murtaa takaraivonsa? Tai kuinka monta kertaa vuodessa sitten rattijuoppo aiheuttaa tilanteen, missä sitten joku tarvitsee tehohoitoa onnettomuuden takia? 

Eli jos ajatellaan alkoholia sekä muita päihteitä, niin ne varmaan vievät ihmisiä monella tapaan myös niin sanotulle sisätautiosastolle. Mutta sitten taas voidaan sanoa, että psykiatriset potilaat ovat ihmisiä, joita ei haluta töihin. Sama koskee myös alkoholisteja sekä entisiä päihteiden väärinkäyttäjiä. Kun normaalit ihmiset ovat heidät ensin kriminalisoineet ja kohdelleet kaltoin, niin silloin tietenkään ei tuollaisten ihmisten kohtaaminen ole helppoa. Ja kuitenkin meidän kaikkien pitää muistaa se, että yhteiskunnassa on normeja, joiden mukaan kaikkien meidän jotka haluamme olla yhteiskunnan jäseniä  pitää elää.