Kun ihminen syrjäytyy, niin hän saattaa toimia vastoin omaa etuaan.

   

.

 Kun ihminen syrjäytyy, niin hän saattaa toimia vastoin omaa etuaan. 

Koskelan murhan yhteydessä on käynyt niin kuin useissa muissakin tapauksissa että syytetyt ovat lähteneet syyttelemään toisiaan. Eli muut tietenkin ovat laittaneet syyt tekoon 16-vuotiaan niskoille, ja ehkä tämä sitten on heidän mielestään sopiva syntipukki tekoon, mitä ei voida ehkä mitenkään puolustella. Kun nuo nuoret sitten ovat lähteneet tekemään tekojaan, niin silloin kysymys on siitä, että mikä ajoi uhrin heidän seuraansa tai mikä sai uhrin pitämään suunsa kiinni?

Tuossa tapauksessa voidaan sanoa, että nuori henkilö on jätetty yksin vaille mitään turvaa, ja järjestelmä on vain pompotellut häntä ympäriinsä. Siis kuten tiedämme, niin oman työn ja maineen turvaaminen on joidenkin mielestä hyvin tärkeää. Ja siksi esimerkiksi kun sosiaalivirkailija tekee jonkun päätöksen liian nopeasti, niin silloin saattaa käydä niin, että päätöksessä tehtyä virhettä ei ehkä haluta myöntää. Tuolloin nuori saattaa joutua sellaiseen tilanteeseen, missä häntä pompotellaan luukulta luukulle, kun kukaan ei osaa tai uskalla ottaa hänen elämästään kiinni. Myös virkamies on ihminen kuten kaikki muutkin meistä. 

Hän saattaa tehdä virheitä siksi että on väsynyt, ärtynyt tai sitten joku antaa hänelle paikkansa pitämätöntä tietoa. Ja sitten jos sattuu käymään niin, että esimerkiksi  huostaanottopäätös on virheellinen, niin sitä ei ehkä lähdetä korjaamaan. Nimittäin joskus käy niin, että nuo ihmiset tuntevat toisensa, ja sitä kautta sitten se merkitsisi että toinen epäilee toista. Kun lähdetään kaveeraamaan toisia, niin silloin tietenkin heihin pitää aina voida luottaa, eli mitään epäilyä ei saa osoittaa toisen motiiveja tai osaamista kohtaan. Se voisi pilata koko työyhteisön hengen.

Sitten tietenkin virkamiehet pitävät yhtä, on asenne, mihin aina välillä törmätään. Mikäli käskyn esimerkiksi huostaanotosta on tehnyt koko sosiaalipuolen suuri pomo, niin silloin saattaa olla niin, että alaiset eivät osaa, halua tai uskalla vastustaa tuollaisia päätöksiä, joista sitten voivat saattaa hyvän toverin vaikeuksiin. Joten varsinkin alaikäisen kohdalla saatetaan huostaanottopäätöksiä panna toimeen melko matalalla kynnyksellä. 

Kuinka monta huostaanottoa koskevaa päätöstä on pantu toimeen siksi, että esimerkiksi perheen vihamies on ottanut puhelimen käteensä ja soittanut perinteisen nimettömän ilmiannon? Esimerkiksi alkoholin hallussapito alaikäisenä on jossain tapauksissa kuulemma oikeuttanut huostaanottoon. Tuolloin saattaa olla niin, että yleensä kaduilla alkoholia nauttiva jengi kutsuu jonkun kanssaan kokeilemaan alkoholia, ja sitten lähteekin ilmoitus sosiaalihuoltoon nimettömän ilmiannon kautta. Tuolloin tuo henkilö saatetaan nimetä kaikkien Helsingin ikkunoiden rikkojaksi, ja hänen päälleen vierittää muiden tekemisiä vaikka kuinka paljon.

Myös huumekauppiaat ovat ilmoittaneet aivan tavallisten ihmisten tarjoilevan olutta alaikäisille, jotta heidän omat tekonsa näyttäisivät paremmilta. Ja alaikäinen on aina hyvä syntipukki niille koville pojille, jotka ilmeisesti käytöksensä perusteella omistavat koko kaupungin.  Alaikäinen on periaatteessa täysin lainsuojaton, koska häntä ei tarvitse mitenkään kuunnella oikeudessa. 

Tai sitten hänellä on vain puhevalta asioissa, joten miksi noita kokouksia sen takia edes pitkitetään, että alaikäinen saa sanoa asiansa? Ja jos sitten alaikäinen julistetaan vielä holhoukseen eli määritellään vajaavaltaiseksi, niin silloin ei kenenkään tarvitse koskaan pelätä sitä, että hän saisi tietää sitä, miksi huostaanotto tapahtui tuolloin kauan sitten. Eikä kenenkään tapauksesta mahdollisesti hyötyvän henkilön  nimi nouse missään esiin. 

Oliko asia niin, että vanhempiensa ainoa lapsi, joka uhri oli oikeasti vain pelkäsi menettävänsä ne ainoat kaverinsa, joiden kanssa hän voi aikaa viettää? Kun ajatellaan esimerkiksi nyky-yhteiskunnan asettamia tavoitteita suoriutumisen kannalta, niin silloin korostetaan mielellään sitä, kuinka loistavat mahdollisuudet opiskelu tuo ihmisille. 

Kun sitten ajatellaan sitä, että joku saadaan pudotettua pois kouluista esimerkiksi ADHD:hen vetoamalla, niin silloin tietenkin tuo opiskelupaikka jää jonkun muun täytettäväksi. Siis onko tämä nykyinen ajatus esimerkiksi ADHD:n hoidosta lääkkeiden avulla oikeasti johtunut siitä, että noin on ajateltu karsia “epäsopivaa ainesta” pois opiskelupaikoista. Ja kuka sitten päättää sen, kuka on sopiva ottamaan opiskelupaikan vastaan? Tai mikä sitten on sitä “epäsopivaa ainesta”? 

Ainakaan itseäni ei paljon huvittaisi lähteä työhön ja kuulla että konsernin johtajana on henkilö, jota olen haukkunut mitä miellyttävimpiä termejä käyttäen koko koulun ajan. Siis jos henkilö saadaan jättämään koulut kesken, niin häntä ei sitten tarvitse pelätä työelämässä, mikä tietenkin on varattu vain nuorille, kauniille sekä lihaksikkaille. Ne jotka eivät ole tehneet kuukaudessa paria miljoonaa sekä ole suurten ja tunnettujen johtajien lapsia ei juurikaan haastella televisiossa tai missään muussakaan mediassa.