Ilolan henkirikoksen jälkipuintia

 

.

 

Ilolan henkirikoksen jälkipuintia


Vuonna 2014 Vantaan Ilolassa surmattiin nuori nainen, joka oli erään julkkiksen pikkusisko. Yle on tehnyt jutun tuon rikoksen tutkinnasta ja jutun tutkinnassa  saattoi poliisi tehdä pahoja virheitä, joista voidaan mainita todistajien liiallinen painostaminen sekä ehkä myös todistajien liiallinen informoiminen. Tästä kertoo se, että todistaja oli muuttanut lausuntoaan useita kertoja. Kun me näemme henkirikoksen uhrin eli parikymppisen naisen kuvan, niin silloin tietenkin haluamme uskoa hänen olevan enkeli. 

Mietin olisiko tämän naisen murhasta kertovaa artikkelia kirjoitettu, jos hän olisi 50-vuotias "Pena", joka pilkkihaalari päällä päivystää Alepan muovikassi olut-tölkeillä täytettynä Alkon edessä? Tai mistä minä sen tiedän, millaisia juttuja toimittajat nykyään tekevät. Ehkä tämä juttu olisi tehty myös siinä tapauksessa, että tuossa kuvassa komeilevat iloiseen ulkoilma-elämään tottuneen limaa, huumeita sekä alkoholia pitkään käyttäneen henkilön kasvot. Tuon kuvan voitte käydä katsomassa YLE:n sivuilta osoitteesta (https://yle.fi/uutiset/3-11799360)

Jutun päätodistajalla oli myös  YLE: jutun mukaan tekijäksi tuomitun lisäksi motiivi tekoon, ja tässä mitenkään vihjeitä jakamatta, niin esimerkiksi kioski tai grilli sopii erittäin hyvin huumekauppiaan työpaikaksi, koska siellä aineet voidaan sujauttaa hampurilaisen kanssa samaan pussiin. Tuolloin kauppa käy huomiota herättämättä, mikä tietekin on sekä asiakkaan että kauppiaan toive.

Vaikka kuvasta ehkä voidaan päätellä muuta,  niin kyseinen nainen kuitenkin oli huumeiden käyttäjä, ja noissa piireissä enkelit ovat harvassa. Jos ajatellaan teon motiivia, niin oliko syy tähän rikokseen todella 10 g pussi amfetamiinia? Vai oliko rikoksen uhri ehkä uhannut vasikoida jonkun kavereistaan? Tai ehkä hän oli osallistunut johonkin pahoinpitelyyn tai muuhun toimintaan, jossa sitten on johonkin henkilöön kohdistettu nöyryyttävää väkivaltaa. Tai ehkä tekijältä oli vain pinna palanut, ja sitten hän oli mennyt “vähän”  liian pitkälle.

DNA-testit vain kertovat sen, onko joku henkilö kosketellut jotain esinettä tai ollut jossain huoneessa. Ja huumepiireissä noissa taloissa ja huoneistoissa käy melko kova liikenne, joten sen takia noissa taloissa on ehkä useiden satojen ihmisten DNA:ta. Eli DNA ei suoraan osoita ketään syylliseksi tai syyttömäksi. Se osoittaa vain vatko esimerkiksi henkirikoksen uhri sekä tekijäksi epäilty ehkä kosketelleet samoja esineitä.

Niin “ehkä “ on sana mikä kuvaa monia seikkoja tämän teon ympärillä. Ja samoin myös uhrin käytöksessä on pieniä kysymysmerkkejä. Miksi hän oli sairaalassa ulkoillessaan hoitajan saattamana paennut 15-tuntia ennen kuolemaansa hoitolaitoksesta? Oliko tuolla pakenemisella yhteys siihen, miksi tuo nainen löytyi sitten kuolleena eräästä talosta Vantaan Ilolassa? Oliko motiivi pakoon ehkä psykoosi? Vai oliko joku asia pelästyttänyt tuon naisen, niin että hän halusi välttämättä palata entisten kavereiden pariin?

Tänään YLE:n uutisissa oli pari juttua vuonna 2014 tapahtuneesta henkirikoksesta, mikä tapahtui Vantaan Ilolassa. Tuo henkirikos kohdistui silloin erään maamme julkisuuden henkilön pikkusiskoon, ja tietenkin sellainen tilanne tuo automaattisesti paikalle median. Kun media seuraa juttua tarkasti, ja se tuo suuria otsikoita, niin silloin tietenkin poliisin työhön kohdistuu erilaisia paineita kuin sellaisen jutun yhteydessä, missä julkisuutta ei ole.

Silloin kun poliisi lähtee tutkimaan juttua, johon liittyy julkisuuden henkilöitä, niin tuolloin on suuri riski siitä, että joku lähtee jakamaan tietoa, joka saattaa vaikeuttaa tutkimuksia. Jos epäillyt tai todistajat saavat liikaa tietoa tapauksen kulusta, niin silloin tietenkin voi käydä niin, että he voivat väittää lukeneensa tunnustuksessa jakamansa tiedot suoraan jostain lehdestä. Julkisuutta voidaan käyttää rikostutkinnassa hyväksi siten, että todistajia tai paikan lähellä olleita potentiaalisia todistajia pyydetään ilmoittautumaan.

Tuolloin paikalle voi tietenkin tulla esimerkiksi vääriä todistajia, jotka haluavat viettää muutaman päivä poliisin suojissa esimerkiksi velkojen takia. Tästä henkirikoksesta sen verran, että teon motiivi olisi tietenkin hyvä saada selville. Ilolan tapauksessa väitteen mukaan kyse oli amfetamiinia koskevasta varkaudesta, jossa noin 10 gramman varkauden takia oli aineen “oikea” omistaja sitten kostanut uhrille ja kuristanut tämän. Siis siinä oli syy siihen, että eräs mies päätti kuristaa uhrin, on avaintodistaja jolla on ilmeisesti myös motiivi tähän rikokseen.

Avaintodistaja on siis nainen, joka on myös ollut tuossa talossa, ja ilmeisesti tapellut uhrin kanssa huumeista, mitä hän oli varastanut. Tuosta tapauksesta on tarkka kuvaus, joten sitä en tässä viitsi yksityiskohtaisesti lähteä kommentoimaan.  Ja sitten silmiin pistää se että tekijäksi tuomitulla ei ollut ennestään “kokemusta” väkivaltarikoksista. Mutta kuitenkin hän oli uhannut tappaa toisen, jos hänen huoneestaan varastetaan huumeita. 

Siis melkoinen vastakohta sille mitä äsken kirjoitin. Jos sitten lähdetään motiivia miettimään, niin vaikka tekijä olisi sitten nainen, niin onko sitten motiivi oikeasti tuo 10 grammaa amfetamiinia? Tai oliko tuo amfetamiini ehkä joku näyte-erä, ja tällä viittaan siihen, mitä kirjoitelman alussa kirjoitin siitä, kuinka sopiva paikka kioski on välittää huumeita. Siis huumeet voi siellä sujuttaa huomaamattomasti ostosten sekaan.

Juttu on todella takkuinen, kuten on tapana sanoa. Eli kaikki tapauksen epäillyt ovat huumeiden käyttäjiä, joten heidän todistuksensa arvon voi jokainen itse päätellä. Saattaa olla niin, että henkilö joka käyttää huumeita ei oikeasti muista sitä, mitä illalla on tapahtunut. Jos sitten lähdetään pohtimaan poliisin sekä muun yhteiskunnan asennetta huumerikollisuuteen, niin joidenkin ihmisten mielestä huumeiden käyttäjien välisten rikosten tutkiminen on ajan hukkaa.

Eli tietenkin tuolloin saattaa jollekin ketjussa, missä työskentelevät poliisi, syyttäjä sekä tuomari yhdessä vankeinhoitolaitoksen sekä sosiaalitoimiston virkailijoita tulla mieleen sellainen asia, mikä ei ehkä ole suotavaa. “Sama se kuka vankilaan menee, kunhan saadaan sitten rikos pois pöydältä” on ajatus joka saattaa tulla jonkun henkilön mieleen kesken rikostutkinnan. Jos sitten lähdetään miettimään sitä, että onko henkilö joka on kuulusteluissa aggressiivinen, käyttäytyy ylimielisesti sekä on uhannut aikaisemmin tappaa jokaisen, joka ottaa häneltä huumeita. Siis tietenkin tuollainen asia saattaa aiheuttaa sen, että jopa objektiivisen ja kokeneen poliisin mieli muuttuu vihamieliseksi.

Kun kuulustelija alkaa vihata kuulusteltavaa, niin silloin saattaa mieleen tulla se, että “itsepä haluaa vankilaan”. Viha on asia mikä tietenkin saa aikaan asenteellisuutta. Kukaan meistä ei halua jäädä kiinni siitä, että meillä on jonkinlaisia asenneongelmia tai sitten meistä ei kukaan halua myöskään myöntää sitä, että me emme osaa olla oikeasti koskaan täysin objektiivisia, eikä pelkästään tieto ja tiede ohjaa meidän ajatteluamme. Me ajattelemme aina hiukan läpi tunteiden, joita emme koskaan ehkä osaa tai uskalla edes itsellemme myöntää.

Viha ja pelko ovat asioita, jotka saavat meissä aikaan sen, että teemme tekoja joita saamme sitten myöhemmin katua. Joskus henkirikoksen motiivi on se, että rikoksentekijä pelkää uhria, ja sitten murhaa uhrin. Ei ole aivan ensimmäinen kerta ainakaan Suomessa, missä nainen on houkutellut miehensä tai miesystävänsä pahoinpitelemään jotain tuttaviaan. Joten oliko Ilolan rikoksen uhri sitten käyttäytynyt siten, että uhri oli pelännyt ehkä häntä itseään tai hänen tuttaviaan? Tai ehkä rikoksen uhri oli esimerkiksi sanonut kertovansa jotain “mukavaa” poliisille.

https://yle.fi/uutiset/3-11799360

https://yle.fi/uutiset/3-11804656