Miksi tietojärjestelmien käyttöönotto tapahtuu, vaikka järjestelmä ei ole valmis?

Tässä on taas mediassa keskusteltu Apotista. Eli kyseessä on HUSn uusi ja upea tietojärjestelmä, josta tuli samalla myös vähän apea työkalu. Apotti on kärsinyt aina jonkinlaisista ongelmista, ja sen väitetään maksaneen jo 1,5 miljardia veronmaksajien rahoja. Mutta vaikka tuota järjestelmää on koko ajan väitetty keskeneräiseksi, ja toimimattomaksi, niin silti se on käytössä. 

Tämä Apotti ei ole ainoa järjestelmä, joka on otettu käyttöön vaikka se on osoittautunut keskeneräiseksi. Oikeastaan monia muitakin asioita maassamme tehdään, jotka ovat joko turhia tai sitten ne ovat jotenkin muuten sellaisia, että niistä ei ole kenellekään mitään hyötyä. Siis miksi ihminen toimii vastoin omaa etuaan? Vastaus on ehkä sellainen, että me emme sitä aina halua kuulla. Toimimattomasta järjestelmästä luopuminen olisi sellainen asia, että silloin tuota asiaa ajava henkilö myöntää tehneensä virheen. 

Virheen myöntäminen on asia, mikä ei koskaan ole ilmeisesti kovin helppoa. Kun päätös asiasta on tehty, niin missään nimessä ei tuota päätöstä voi kukaan perua, tai sitten johtaja menettää kasvonsa. Eli maassamme ei koskaan edes kukaan yritä myöntää sitä, että on saattanut tulla tehtyä vääriä päätöksiä, tai sitten on esimerkiksi unohdettu että lääkärin työ ei ole aivan samaa, kuin jonkun varastokirjanpidon rakentaminen. Varastokirjanpito vaatii vain sitä, että tiedetään mistä mikäkin tavara on haettu, ja mihin se on menossa. Tuorevaraston kohdalla tietenkin pitää muistaa tuoreus-säädökset. 

Mutta kun puhutaan lääkärien käyttöön tarkoitetusta ohjelmistosta, niin se on vähän vaikeammin toteutettavissa kuin joku varastokirjanpito. Siis tietenkin esimerkiksi se kuka lääkäri on hoitanut, mitä tehtiin ja mitä pitää tehdä ovat asioita, joita tuosta ohjelmasta pitää löytyä. Mutta sitten kun muistellaan sitä, että lääkäreillä, ja hoitajilla on erilaiset oikeudet potilaiden tietoihin, niin tämä ohjelmointi muuttuu hiukan työläämmäksi. Samoin on olemassa miljoona muutakin asiaa, joita pitää tietää, kun lähdetään rakentamaan potilastietojärjestelmää. 

Eli mistä esimerkiksi tarkastetaan se, että saako lääkäri ottaa potilaan vastaan, tai että kuka saa tehdä mitäkin voivat olla hyvin hankalasti toteutettavissa käytännössä. Siis vaikka ohjelmoijat olisivat kuinka loistavia varastokirjanpito-ohjelmia tehneet, niin sellaisten ohjelmien rakentaminen, jotka vaativat tiettyjä protokollia sekä joissa käsitellään erittäin luottamuksellista tietoa ovat hiukan monimutkaisempia toteuttaa kuin varastokirjanpito. Samoin tietenkin esimerkiksi se, mitä tietoja työkaverit sekä oma esimies voivat etsiä pitää muistaa rajata. Tai seuraukset voivat olla hyvin noloja vähän jokaiselle. 

Siis miten esimerkiksi lääkärissä käyntejä koskeva salassapitovelvollisuus taataan? Eli onko esimerkiksi hoitotyön esimiehellä lupa tarkastella alaistensa tietoja miten huvittaa. 

Salassapito on asia, mikä aina välillä nousee pintaan. Jos ihminen menee lääkäriin, niin hän tuskin haluaa että kaikki muut tietävät, mitä hän lääkärissä tekee tai mitä sairauksia hänellä on. Mutta sitten aina välillä eteen tulee esimerkiksi psyykkiset oireet. Eli pitääkö esimerkiksi juuri psykiatristen oireiden kohdalla tuollainen asia tulla hoitotyön esimiehen tietoon? 

Siis suurin osa psykiatrisista potilaista ei ole mitenkään vaarallisia, mutta toisaalta taas psykiatriset oireet voivat olla merkkejä vaarallisuudesta. Kyse ei ole nimittäin kovin helposta aiheesta. Jos ihminen käyttäytyy huomiota herättävästi, niin hän saattaa pelottaa potilaita. 

Jos henkilö ei luonteensa tai käytöksensä puolesta sovi hoitotyöhön, niin hänelle pitää sanoa tuo asia. Sekä samalla ohjaamaan hänet sellaiseen työhön, jossa noita hyvin ikäviäkin asioita kuten touretten syndroomaa, ADHDtä tai muita jonkun mielestä epänormaaleja asioita siedetään. Psykiatristen diagnoosien ongelma on siinä, että ne leimaavat ihmistä. Esimerkiksi maksasyöpä tai keuhkosyöpä, joista monet tapaukset ovat huonoista elämäntavoista johtuvia ovat jostain syystä paljon hyväksyttävämpiä sairauksia kuin erilaiset psykiatriset sairaudet. 

Esimerkiksi koko elämänsä tupakoinut keuhkosyöpäpotilas voi toivoa, että muut käyttävät kasvomaskia hänen lähellään. Mutta annas olla, kun joku ADHD potilas sanoo, että voisitteko puhua vähän hiljempaa, kun hänellä on keskittymishäiriö. Tuolloin ei tämä pyyntö saa mitään vastakaikua. Tai jos ADHD potilas nyt toivoo että hän voisi vähän kävellä jossain käytävällä, niin tähän asiaan ei voi kukaan missään edes kuvitella suostuvansa. Mutta tupakkatauon saa ilmeisesti jokainen sellaisen haluava pitää.

ADHD potilaan kävely käytävällä on asia, mikä vie turhaan työaikaa, mutta tupakkatauko on sen sijaan tarpeellinen osa työpäivää. Mutta ehkä siellä tupakkapaikalla tehdään Exceliä siinä tupakoinnin lomassa. Ja tuo aika käytetään muutenkin siihen, mistä työnantaja maksaa. 

Samoin pitää sanoa, että se että toinen ihminen ei ole esimerkiksi esimiehen mielestä sopiva vaikkapa vanhusten hoitajaksi, ei tarkoita sitä että hän on kaikkiin mahdollisiin asioihin epäsopiva. Samoin kun äsken kirjoitin epänormaali, niin silloin tietenkin voidaan kysyä, että kuka oikeastaan päättää siitä mikä on normaalia ja mikä ei. Samoin pitää huomioida se, että ihmiselle ei saisi loputtomiin aiheuttaa pettymyksiä, eikä kenenkään tarvitse mitä hyvänsä kestää. 

Mutta samalla pitää muistaa että myös psykiatrisella potilaalla on oltava joku oikeusturva. Eli kaikkien ei tarvitse tuota asiaa tietää. Psykiatrinen diagnoosi on ihmiselle valtava taakka, varsinkin kun siitä kerrotaan vain niitä parhaita paloja. Siis nykyään esimerkiksi ADHD diagnoosit ovat yleisiä, ja tuota tilaa pidetään paljon yleisempänä kuin mitä niiden on uskottu olevankaan. 

Kuitenkin meidän maailmassamme erilaisuutta jostain syystä syrjitään. Eli sanotaan että ihmisen pitää olla jotenkin normaali, jotta hän saa työskennellä esimerkiksi terveydenhuollossa. ADHD-potilaan järjessä tai älykkyydessä ei ole mitään vikaa. Mutta jostain syystä noita henkilöitä poistetaan hyvin helposti hoitotyön parista. Samoin ADHDsta kärsivä henkilö voi joutua muita useammin kiusaamisen kohteeksi. Tuolloin ADHDta pidetään ikään kuin asiana, joka oikeuttaa muita kiusaamaan tuota henkilöä, joka ei täytä normaaliuden määritelmää. 

ADHD on tarkkaavaisuushäiriö, ja esimerkiksi autismin kirjo voi pahentaa tuota asiaa. Mutta kuitenkin vaikka puhutaan esimerkiksi siitä, että ADHDhen on lääkitys, niin jostain syystä vain mieleen tulee että ADHD- sekä autismin kirjosta kärsivän henkilön pitäisi saada myös positiivista palautetta siitä, että hän yrittää olla sosiaalinen. Se että ihminen on "kato tossa toi menee" tai "se outo tyyppi" niin silloin en usko että kyse on missään nimessä tilanteesta, jossa henkilö motivoituu edes lähestymään muita. 

Aina välillä sanotaan, että jos henkilö eristäytyy jatkuvasti, niin silloin pitää ottaa selvää siitä, onko eristäytyminen henkilön itsensä päätös, vai estävätkö muut hänen yrityksensä tehdä tuttavuutta? Jos ensimmäinen kommentti koulun pihalla on "painu V***" ja pari iskua naamaan, niin silloin henkilö ehkä ei enää jossain vaiheessa edes halua tehdä tuttavuutta. Siis onko kyseessä oikeasti ADHD vai onko kyse siitä, että yksin oleva henkilö on koulukiusattu, joka pelkää muiden seuraa pitää oikeasti selvittää. 

ADHD:n taakse voidaan aina paeta, ja pakottaa oppilas vaihtamaan koulua. Mutta se ei tarkoita sitä, että kiusaaminen on sillä sovitettu. ADHD on asia mikä varmasti on aina välillä aiheuttanut keskusteluja. Mutta jos sitten puhutaan siitä, että henkilöllä on ADHD tai joku muu ikävä asia kuten touretten syndrooma, niin silloin hän tarvitsee erityistä tukea esimerkiksi juuri sosiaalisten taitojen tai sosiaalisuuden kohdalla. Autisti joutuu tekemään paljon tavallista enemmän töitä jotta hän edes uskaltaa aloittaa keskustelun. Tietenkin lääkehoito voi olla kannattava asia, mutta samalla pitäisi myös lähteä siitä, että henkilö tarvitsee myös positiivista palautetta sosiaalisuudestaan. 

https://yle.fi/uutiset/3-12553749

https://fi.wikipedia.org/wiki/Tarkkaavaisuus-_ja_ylivilkkaush%C3%A4iri%C3%B6

https://fi.wikipedia.org/wiki/Touretten_oireyhtym%C3%A4

Voiko media olla koskaan täysin neutraali?

Voidaanko esimerkiksi YLEä verrata Venäjän mediaan. Mutta Venäjän valtiollisen median asettuminen Kremlin äänitorveksi, eli huutotorveksi jossa Venäjän johtajat huutavat kerran toisensa jälkeen asioita, jotka eivät ole totta, ja joita käsitellään täysin ilman kritiikkiä tuo mieleen YYA-Suomen. Valtiollisen median ongelma Venäjällä on se, että sitä ei saa mitenkään kritisoida. Siis Venäjällä media on muuttunut aseeksi, jolla lyödään niitä, jotka uskaltavat puhua Putinin hallintoa vastaan. Mutta kun puhutaan esimerkiksi YLEn neutraliteetista, niin mieleen tulevat esimerkiksi ne vanhat upeat YYA-ajat, jolloin YLE  että muu media eivät uskaltaneet sanoa sanaakaan esimerkiksi Kekkosta vastaan. Tuolloin tietenkään Suomessa ei ollut sensuuria, mutta samalla kuitenkin päätoimittajat vetivät viivoja juttujen päälle, jotka ovat olleet "ulkopoliittisen linjan vastaisia". 

Median itselleen asettama tehtävä on tuoda ihmisten tietoon esimerkiksi päätöksen tekoon liittyviä asioita. Mutta tuo asia ei ole aivan niin itsestään selvää kaikissa maissa. Venäjällä esimerkiksi median itselleen asettama tehtävä on toimia valtiovallan äänitorvena jolla se painostaa vastustajiaan. Kun ajatellaan sitä onko media aina kriittinen, niin silloin meidän pitäisi ehkä muistella korona-epidemiaa, jossa koko maa pantiin kiinni, koska meneillään on COVID-19 pandemia. Tuolloin karanteenisäännöt olivat sellaisia, että niillä ei voitu virusta edes pysäyttää. Eli virus tarttuu maitokaupassa, se tarttuu herättäjäjuhlissa, yhteismajoituksessa sekä kaikissa muissakin tilaisuuksissa. Eikä se että koulut pannaan kiinni vain yksinkertaisesti riitä estämään epidemioita. 

Kuitenkin se että Suomen kansalainen pääsee Suomeen vaikka yskisi keuhkot pihalle ei takuulla pysäytä mitään epidemiaa. Samoin koronauutisissa on kiitettävästi huomioitu ihmisiä, jotka eivät voi syystä tai toisesta hakea rokotetta. Olisi muuten hyvä, jos muihinkin vähemmistöihin suhtauduttaisiin yhtä sallivasti, kuin noihin koronavirusrokotteista kieltäytyviin ihmisiin. Samoin unohdetaan mainita se, että onko koronaan kuolleella ehkä mahdollisesti joku keuhkosyöpä tai edes sitä ei ole muistettu merkitä ylös, että onko koronaan kuollut ehkä ollut mahdollisesti saattohoidossa. Eli koronakuolematilastoihin pääsee sillä, että kuollessa on ollut koronavirusta veressä. 

Ukrainan sota on nostanut Venäjän vastaisia mielialoja. Se että sota on kestänyt näinkin kauan saa aikaan sen, että länsimaat eivät enää voi antaa asioiden kehittyä niin kuin Venäjä niitä haluaa kehittää. Siis Putinin ajatus lienee ollut se, että hän murskaa Ukrainan asevoimat muutamassa tunnissa, ja sitten kaikki vain levittelevät käsiään, ja toteavat että "mitään ei ole enää tehtävissä". Mutta esimerkiksi Ukrainan sodan alussa puhuttiin siitä, että "Ukrainan armeijan sotarikoksiin" pitäisi puuttua. Nyt olemme nähneet sen, että myös Venäjä osaa noita sotarikoksia tehdä. Ja sitten tuleekin tässä mieleen se, että kuinka monta sotarikosta Venäjä on tehnyt esimerkiksi Afganistanissa silloin kauan sitten?  

Siis tässä vain mieleen tulee se, että kuinka usein esimerkiksi päätoimittaja oli oikeasti vetänyt viivoja juttujen päälle, ja kuinka usein esimerkiksi Neuvostoliittoa koskevia juttuja on kirjoitettu vodkan ja kaviaarin ääressä tovereiden avustuksella? Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen YYAn väitetään kuolleen, mutta aina silloin tällöin tulee mediasta raikas tuulahdus tupakansavua sieltä historiasta. Sanotaan että YYA ei ole kuollut. Niin kauan kuin ne jotka aikoinaan rakensivat itsesensuuria ovat töissä, niin YYA nostaa aina välillä päätään. Venäjältä saa halpaa bensiiniä ja vodkaa, ja sen takia tuo maa saa jostain syystä aina jotain ystäviä. 

Viimeksi esimerkiksi NATO-keskustelun yhteydessä presidenttiä pyydettiin puuttumaan keskusteluun, ja myös ainakin alussa Ukraina-uutisissa oli havaittavissa sellaista "YYA-mallista ryhtiliikettä", jossa puhuttiin "presidentti Putinista". Samoin Valko-Venäjän mielenosoitusten kukistamisen yhteydessä puhuttiin "järjestyksen palauttamisesta maahan", jotta saadaan jääkiekon MM-kisat pelattua.  Esimerkiksi myös EU- sekä NATO kriittisyys ovat asioita, joiden yhteydessä sana "kriittisyys" on muuttunut kielteisen synonyymiksi. Noita uutisia lukiessani mieleen tulevat liituraitapuvut, öljytyt hiukset sekä jaffa-pullot ja tupakansavu. 

Samoin esimerkiksi se, että kansanryhmää vastaan kohdistuvasta kiihottamisesta halutaan tehdä laillista varmaan kuulostaa hyvältä. Mutta todellisuudessa kansanryhmää vastaan kiihottaminen on asia, mikä ruokkii erilaisia ääriliikkeitä. Populismi on politiikan ikävä malli. Siinä haalitaan ääniä esimerkiksi etniseltä enemmistöltä siten, että vähemmistöjen oikeusturvaa kavennetaan. 

Saattaa olla että vähemmistöön kuuluvat joutuvat tekemään paljon enemmän töitä, jotta he voivat päästä johonkin työhön tai virkaan. Esimerkiksi Putinin armeijassa työt jaetaan siten, että Venäläiset ovat komentajina, ja alaiset taas kuuluvat johonkin vähemmistökansoihin. Eli kyseessä on tyylipuhdas versio syrjinnästä. Tai sitten vähemmistöön kuuluvien on vaikeaa saada työtä, kun tehdään selväksi että jos "tuo tulee teille töihin, niin me etsimme uuden kumppanin".

Venäjän johdon etuna on se, että sen ei tarvitse välittää kritiikistä eikä myöskään mistään muusta. Siksi tuo maa on esimerkiksi luonnonvarojen hyödyntämisessä niin sanottu "villi itä", jossa ei paljon tarvitse välittää työturvallisuudesta eikä ainakaan luontoarvoista. 

Käsitys siitä, että kaikki jotka haluavat rajoittaa hiilidioksidipäästöjä leimataan ilmastofanaatikoiksi tai hysteerikoiksi palvelee nimenomaan niiden maiden etuja, jotka myyvät fossiilisia polttoaineita. Jokainen kilowatti, joka tuotetaan ilman kaasua ja öljyä on pois esimerkiksi Venäjän kassasta. Ja esimerkiksi niin kauan kuin käytetään fossiilisia polttoaineita, niin Venäjän johto voi laskea niin, että sen kaasu ja öljy menevät kaupaksi. Jos noita tuotteita ei voida suoraan myydä, niin silloin tietenkin ne voidaan kuljettaa markkinoille huomaamattomasti kolmannen maan kautta. 

Trumpin ja Le Penin näkemys ilmastofanaatikoista varmaan miellyttää myös V. Putinia, joka myy mielellään öljyä ja kaasua länteen, ja sitä vastaan sitten hankkii kaiken maailman mobiililaitteita. Samoin Putinia ilmeisesti miellyttää myös Le Penin sekä Trumpin näkemys siitä, että oma maa ensin. Sillä tavoin hän voisi hajottaa NATOa sekä EUta, ja tehdä lopun pakotteista. 

Jos ajatellaan että esimerkiksi YLE on laitos, jota ylläpidetään verovaroin, niin silloin tietenkin halutaan taata kansalaisten mahdollisuus saada neutraalia sekä varmennettua tietoa. Ajatellaan että kaupallisen median kohdalla esimerkiksi uutisia valitaan siten, että niistä myyvimmät tai ne jotka palvelevat kaupallisen kanavan omistajan etua pääsevät julkaistujen juttujen listoille. Mutta sitten tulemme siihen kysymykseen, että miten neutraali verorahoin maksettu media voi olla. Siis sen pitäisi olla neutraali, mutta meillä on kaikista asioista oma mielipiteemme. Eli emme voi koskaan olla täysin neutraaleja. 

Siis myös valtion rahoittamalla medialla on omistajansa, joka on valtio. YLEä johtaa johtokunta, jonka jäsenet edustavat omaa poliittista liikettään, ja periaatteessa he päättävät siitä, että mitä YLEltä tulee ulos, ja mitä sieltä ei tule ulos. Kaiken maailman johtokuntia on tietenkin helppoa syyttää politisoitumisesta, mutta samalla me unohdamme että esimerkiksi myös toimittajilla itsellään on mielipiteitä asioista. Meillä kaikilla ihmisillä on mielipiteitä sekä asenteita, ja voimme tiedostamatta olla hyvinkin asenteellisia. 

Miksi verojen alennus hintojen nousun kompensoimiseksi on jotenkin utopistinen ajatus?

Verojen alennukset eli "vappusataset" ovat hyvältä vaikuttava tapa kompensoida hintojen rajua nousua esimerkiksi EU:ssa. Tuo verojen alennus tehdään esimerkiksi siten, että tiettyihin palkkaluokkiin kohdennetaan verojen alennusta, josta nuo taloudet voivat rahoittaa omaa elämistään. Mutta mistä sitten valtio saa nuo menettämänsä verorahat? Meillä Suomessa valtiolle maksettavista veroista rahoitetaan maanpuolustuksen lisäksi myös kaikki muut julkiset sekä valtion että kuntasektorin palvelut. Joten mistä sitten valtio ottaa korvaavat verot, tai miten se aikoo sitten järjestää tulonsa? Ehkä julkisia palveluita kuten kirjastoja voidaan aina vähän supistaa, mutta miten paljon niistä voidaan lopultakin tinkiä? 

Kun ajatellaan esimerkiksi maamme hallituksen toimia 1990-luvun laman kourissa olevassa Suomessa, niin silloin alettiin periä esimerkiksi terveyskeskus maksuja, joiden avulla ajateltiin korjata valtion kassavajetta. Tuo terveyskeskusmaksu sitten jäi elämään, koska sillä voitiin kerätä rahaa valtiolle, vaikka kyseessä oli maksu, jonka piti olla voimassa vain vähän aikaa. Siis tarkoittaako tämä vappusatanen nyt sitä, että nuo perheet kiikuttavat tämän satasen sitten esimerkiksi johonkin kunnalliseen palveluun, joka on ennen ollut ilmainen, mutta muuttuu nyt maksulliseksi. 

Tai maksaako tuo perhe ehkä nuo verojen alennukset takaisin ALV:n korotusten muodossa? Siis jostain valtion pitää nuo rahat saada, joten jos jotain veroja alennetaan, niin joitain veroja pitää korottaa. Tai sitten julkisia palveluita pitää leikata. 

Siis missään nimessä esimerkiksi sitä, miten paljon ihmiset maksavat muutenkin veroja, ja sitä miten vähän vastinetta he noista rahoista saavat ei juuri koskaan muisteta mainita. Siis meillä Suomessa kustannustaso on korkea. Meillä on korkeat palkat, koska täällä ihmisen täytyy ostaa kolme vaatekertaa, eli kesää, talvea sekä kevättä ja syksyä varten tarvitaan kolmet vaatteet, ja vaihteleva ilmasto tekee myös esimerkiksi teiden ylläpidosta kalliin. Nimittäin toistuvasti jäätyvä sekä sulava maa aiheuttaa routavaurioita, joita pitää korjata. 

Kun puhutaan esimerkiksi siitä, miten ilmastomuutos sekä Ukrainan sota ovat aiheuttaneet paniikin joissakin ihmisissä. Eli Venäjän tahto toimittaa halpaa energiaa maahamme on katkolla, ja ainoa tapa vaikuttaa tuohon asiaan on irrottautua Venäjän toimittamasta energiasta. Se mikä sitten aina unohtuu tuollaisissa asioissa, on se että uudet energianlähteet vaativat investointeja. Jos ihmiset siirtyvät suurin joukoin sähköautojen käyttäjiksi, niin silloin valtiolta jäävät polttoaine verot saamatta. 

Samoin jos öljy ei enää käy kaupaksi, niin se nostaa esimerkiksi laivoilla tapahuvan pitkän matkan kuljetusten hintoja, koska jos öljytuotteita ei myydä liikenteen polttoaineeksi, niin se nostaa myös laivoissa käytettävän dieselin tai polttoöljyn hintaa. Jos ihmiset siirtyvät julkisen liikenteen käyttäjiksi, niin silloin ei ole mahdollista saada aikaan myöskään sakkotuloja. Verojen alennus on tietenkin hienolta kuulostava ajatus, mutta mistä valtio saa korvaavat verotulot? Kas siinä vasta pulma. 

https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/ea930c1c-a02b-4952-9017-7d5d0ce0033e

Miksi ihanneyhteiskunnat ovat aina epäonnistuneet?

Onko Mars-tukikohta tulevaisuuden utopia?

Syy miksi utopioita tutkitaan on se, että niistä kerättyä tietoa voidaan hyödyntää tulevaisuuden Kuu ja Mars asemien rakentamisessa. Esimerkiksi Elon Musk on kampanjoinut näyttävästi Mars-asemien puolesta. Mutta jotta noita asemia voidaan ryhtyä rakentamaan, niin on paljon teknisiä ongelmia, jotka pitää ratkaista ennen kuin noita avaruussiirtokuntia voidaan rakentaa. Mutta myös sosiaaliset ongelmat vaativat käsittelyä. Nimittäin jos esimerkiksi Mars asemalla ilmenee sosiaalisia ongelmia kuten konflikteja tai väkivaltaista käyttäytymistä, niin tuonne punaiselle planeetalle ei ole aivan heti mahdollista lähettää poliisipartiota. 

Jo pelkkä lento Marsiin on vaikea ja aikaa vievä prosessi. Ja tuo tehtävä kestäisi noin kahdesta kolmeen vuotta, mikä tarkoittaa sitä, että miehistön pitää tulla toimeen toistensa kanssa koko tehtävän ajan. Mikä olisi tärkeää olisi se että koko miehistö pääsisi käymään painovoimakentässä. Eli lihasten rappeutuminen pitäisi jotenkin estää. Eli kävisikö koko miehistö sitten vuoron perään Marsin pinnalla, ja ehkä siellä käytetään painavia avaruuspukuja, joiden avulla saadaan lihaksisto pidettyä kunnossa. 

Tai ehkä alus loisi keinotekoisen painovoiman pyörivän liikkeen avulla. Tuolloin niin sanottuja "sumo-pukuja" voidaan käyttää auttamaan lihaskunnon ylläpitämisessä myös heikossa painovoimassa. Ja heikkokin painovoima on parempi kuin ei mitään. Mutta se että kaikki pääsisivät käymään punaisen planeetan pinnalle olisi hyvä, koska sillä mallilla voidaan välttää ristiriitoja. 

Mutta jos lähdetään rakentamaan tukikohtaa Marsiin, niin silloin kyseessä olisi varmasti vielä vaikeampi prosessi. Nimittäin jos ajatellaan että yllä olevan tukikohdan kaltaisen laitoksen miehistö olisi noin 50-100 henkeä, niin silloin siellä on varmasti monia erilaisia mielipiteitä kaiken maailman asioista. Ja 100 ihmisen kohdalla ristiriitoja syntyy varmasti enemmän kuin 5-10 ihmisen kohdalla. 

Ja vaikka Marsissa olevassa tukikohdassa olisi selkeä komentaja, niin kapinatilanteessa Mars on melko kaukana. Joten millainen hallintomalli tuohon yhteisöön tulee? Se miten päätöksenteko tehdään tuolla kaukana punaisella planeetalla on melko varmasti jonkinlainen hybridimalli, jossa nopeasti tehtävissä päätöksissä on selkeä komentaja sekä johtaja. Mutta muuten kiireettömissä tapauksissa päätökset tehdään yhdessä, ja myös esimerkiksi hälytyksessä tapahtuva toiminta käydään läpi tarkoin tilanteen jälkeen. Ongelma on siinä, että kaikki me olemme vain ihmisiä. 

Samoin ne jotka lähtevät tuonne Marsiin ovat vain ihmisiä. Aina löytyy joku joka unohtaa sulkea hammastahnatuubin. Ja silloin edessä saattaa olla konflikti. Tuolloin ei ihminen voi lähteä metsään istumaan pariksi päiväksi rauhoittumaan, ja aina jonkun nimi muistuu vähän liian usein mieleen kun tehtäviä jaetaan. Eli joku saattaa joutua tekemään liian usein pieniä tehtäviä, tai jonkun kanssa ei koskaan ehditä puhua muista kuin työtehtävistä, kun taas toisen kanssa tehdään muitakin asioita. 

Mutta yksi asia mikä meiltä usein unohtuu kun vertaamme punaisen planeetan tai Kuun tukikohtia Maassa oleviin utopioihin, ja se on tietenkin se, että nuo avaruussiirtokunnat ovat niin sanottuja asiantuntijayhteisöjä, mikä sitten tietenkin tarkoittaa että niissä on jokaisella oma tehtäväkenttänsä. Ja noiden henkilöiden toiminta edellyttää aina oma-aloitteisuutta. Noissa futuristisissa yhteisöissä jokaisella on oma tehtäväkenttänsä, jonka he hoitavat mahdollisimman hyvin. Maan pinnalla utopioita ei ole kokeiltu esimerkiksi sellaisella joukolla joka koostuisi pelkästään astronomeista, biologeista sekä muista korkeasti-koulutetuista ammattilaisista kuten insinööreistä, jotka pitävät tukikohdan laitteet toiminnassa. 

Utopiat eli ihanneyhteiskunnat joissa ei ole hierarkiaa sekä sääntöjä ovat aina epäonnistuneet. Ja siksi sana "Utopia" mikä on alkujaan tarkoittanut ihanneyhteiskuntaa on muuttunut mahdottoman mallin synonyymiksi. Eli tähtienväliset lennot, ihmisen ja koneen saumaton yhteistoiminta sekä monet muut futuristiset mallit ovat myös asioita, joita on leimattu utopioiksi, vaikka utopia tarkoittaa oikeastaan jonkun mallin mukaista ihanneyhteiskuntaa. 

Kaikki utopiat ovat epäonnistuneet, ja syynä siihen on oikeastaan ollut se, että sääntöjä ei ole. Kaikissa yhteiskunnissa sekä yhteiskunnallisissa malleissa pitää olla joitakin sellaisia asioita sekä tapoja, joita kaikkien pitää noudattaa, tai edessä on ollut erittäin ikäviä aikoja. Esimerkiksi tupakointi saattaa olla asia, joka ärsyttää muita. Siis yleensä utopioiden ongelmat ovat siinä, että koska ketään ei voitu pakottaa mihinkään, niin silloin aina joku jätti jotain tekemättä, tai tärkeitä asioita jätettiin hoitamatta. Ja jos sitten henkilö poistettiin utopioista, niin silloin ei noita tehtäviä kukaan kuitenkaan tehnyt.  

Esimerkiksi suomalaisen merikapteeni Fridolf Höökistä kertovan Helsingin Sanomien jutun mukaan hänen kehittämänsä utopia oli tuomittu epäonnistumaan, koska hän perusti siirtokunnan Sahalin saarelle, ja siirtokuntalaiset eivät vaivautuneet rakentamaan taloja ennen kuin he kohtasivat Siperian hyytävän talven. Samoin ainakin näihin äärimmäisiin olosuhteisiin perustettujen utopioiden kohtalona on ollut se, että niihin muuttaneet ihmiset eivät olleet valmistautuneet näihin äärimmäisen ankariin olosuhteisiin. Utopioiden kohtalon hetki lyö viimeistään silloin kun siirtokuntalaiset saavat lapsia tai tulevat vanhoiksi. 

Jos seuraavaa sukupolvea ei ole, niin utopiat näivettyvät kun ihmiset tulevat vanhoiksi, eivätkä jaksa pitää yllä tuota paikkaa, vaan muuttavat pois tai kuolevat. Siis vain jälkikasvu turvaa jatkuvuuden, ja kun lasta kasvatetaan, niin tietenkin silloin pitää hänelle olla selvät säännöt, joiden mukaan hänen on elettävä. Täysin tasa-arvoisten yhteiskuntien ongelma on ollut se, että niissä on aina joku joka on muuttunut hiukan muita tasa-arvoisemmaksi, eli hän saattaa istua jossain tuolissa ja komennella klikkinsä turvin muita. Samoin saattaa olla, että jollekin maistuu alkoholi tai joku muu päihde hiukan enemmän kuin jollekin toiselle. Ja se sitten aiheuttaa riitoja. Suurin syy utopioiden tuhoon ovat olleet sisäiset erimielisyydet. 

Sisäisten konfliktien ratkaiseminen on ensiarvoisen tärkeää, jotta yhteisö voi toimia. Kuten alussa kirjoitin, niin syy miksi utopioita tutkitaan innolla ovat tulevat Kuu ja Mars asemat. Noissa yhteisöissä sosiaaliset ongelmat ovat suuria asioita. Jos jossain Mars-siirtokunnassa puhkeaa sisäisiä levottomuuksia, niin niiden ratkaiseminen ei ehkä ole aivan niin helppoa kuin sen toivoisi olevan. Eli kaikkia kohtaan pitäisi olla tasapuolinen, mutta aina on joku joka onnistuu pääsemään esimerkiksi päällikön suosioon tai esimies vain ei pidä jostain ihmisestä. 

https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000008953581.html

https://fi.wikipedia.org/wiki/Miehitetty_Mars-lento

Kuva: Pinterest. 

https://kaikenmaailmanilmiot.blogspot.com/

Miksi nuorten työelämätaidot ovat sitä mitä ovat?

Tässä aluksi kysyisin, että miten nuori voi pätevöityä osaajaksi, jos hänellä ei ole mahdollisuutta päästä töihin? Mitä jos aina on edessä nuorempi, laihempi sekä lihaksikkaampi hakija, joka on niin ja niin paljon sopivampi kaikkiin tehtäviin, mihin nuori on hakenut? Eli se että on ollut tuhat muutakin hakijaa, jotka eivät ole töitä saaneet ei paljon mieltä lämmitä, kun pitäisi saada se työpaikka sekä pari riviä CVhen, joka saattaa olla 16-19 vuotiaalla kovin lyhyt. 

Kun nuori päättää peruskoulun, niin hän kohtaa tilanteen, missä edessä on omaehtoinen koulutus tai joku siivoojan paikka. Ja tietenkin nuoren pitää ymmärtää pari asiaa, kun hän hakee koulutukseen oli kyseessä toisen asteen koulutus tai korkea-asteen koulutus. Hän on itse oman elämänsä päähenkilö, ja hän itse tekee ne valinnat, mitä hän tulevaisuudessa kantaa. Eli sitä hän niittää mitä hän kylvää. Tietenkin hoito- ja siivousalaoilla on töitä, mutta jos sitten lähdetään asiaa pohtimaan siltä kannalta, että kannattaako kouluun mennä, niin tietenkään mikään pakko ei ole. Tietenkin hän voi lukea että esimerkiksi hoitajista on pulaa, ja mennä siksi lukemaan hoitoalaa. 

Noin tulee sitten yhteiskuntaakin palveltua. Tai hän voi ajatella että mitä jos vaikka hän olisi ihan itse se, joka nyt hakee töihin tai koulutukseen? Siis koulutukseen hakeutuvan pitää vähän miettiä sitä, että onko hänellä sitten mitään kiinnostusta johonkin työhön? Tai että haluaako hän kantaa ammattiin kuuluvaa vastuuta. Mutta jos hän ei halua vastuuta kantaa, niin asia on selvä. Hänen ei tarvitse käydä kouluja, ja sillä siisti. Ehkä hänen unelmansa on olla joku rakennustyömaan apumies, joka ehkä sitten saa joskus töitä. 

Eli siivouksesta tai jostain muusta työstä voi ihminen saada melko paljonkin rahaa, mikäli ikää on 16 vuotta ja sattuu asumaan kotona. Mutta miten sitten aikuisena? Mitä esimerkiksi 30-40 vuotiaana ihminen elättää itsensä, jos vaikka puoliso lähtee ovet paukkuen jonkun nuoremman, hoikemman tai lihaksikkaamman kanssa? Ja jos uutta siippaa ei sitten satu aivan heti löytymään, niin miten tuo henkilö elättää itsensä sekä maksaa ehkä mahdolliset elatusmaksut. Sen minkä ihminen taakseen jättää niin sen edestään myös löytää sanotaan vanhassa sananlaskussa.

Eli jos ajatellaan että koulutus vie 3-7 vuotta elämästä niin se saattaa tuntua pitkältä ajalta. Ehkä koulutuksessa ei makseta palkkaa, mutta koulussa ihminen oppii ehkä jotain jonkun alan perustaitoja. Niitä samoja taitoja on ehkä mukavampi opetella työelämässä, ja ehkä työnantajakin sitten joskus käy korjaamassa ne tehdyt virheet. Ehkä työnantaja sitten suhtautuu myötämielisesti henkilöön, jolle ei tarvitse palkkaa maksaa, mutta kursseja pitää käydä todella paljon, kun jokaiseen työhön pitää olla todistus pätevyydestä. 

Ongelma työelämän kannalta on siinä, että työelämässä tahdotaan pestata kokeneita, alalla pitkään olleita tekijöitä, joiden perehdytykseen ei tarvitse käyttää kovin paljoa rahaa. Nuoren ongelma on siinä, että hänellä voi olla osaamista, mutta miten osoittaa osaaminen työnantajille? Jos työpaikkaa haettaessa on vaatimus työkokemusta 5-10 vuotta, niin miten sitä paikkaa hakee 18-19 vuotias vastavalmistunut metallimies? Syy miksi joku menee ammattikouluun on se, että hänellä ei ehkä ole niitä suhteita, joilla saisi ensimmäisen työpaikan, ja CVhen pitäisi saada muutama rivi. Samoin oma CV pitäisi saada erottumaan siten, että työnantaja nyt viitsii edes lukea sitä. Siis miten saada oma CV muutettua sillä tavoin positiiviseksi, että se miellyttää työnantajia. 

Työttömien paapomisesta puhutaan paljon, mutta ehkä kannattaisi vähän miettiä mitä vaatimuksia työnantajilla on työvoiman suhteen. Jos työpaikalla eli yrityksellä on sellainen maine, että sieltä saa hyvin helposti potkut, jos työ ei ala sujumaan, tai että työtä on tarjolla kahdeksi viikoksi, niin silloin ei varmaan kovin moni uskalla hakea noita paikkoja. Tai sitten jos koko työpaikan maine on sellainen, että kun nuori tulee töihin, niin edessä seisoo joku "Isotalon Antti", ja asenne on se, että "sinut otettiin töihin, koska muita ei ole". Tai sitten suoraan ensimmäinen repliikki on se, että "tulet kestämään täällä viikon", niin se ei ehkä ole kovin rohkaiseva kokemus. 

Samoin esimerkiksi työpaikkaa haettaessa tai soveltuvuustestauksessa on sellainen ongelma, että niissä ei mitata henkilön vahvuuksia ollenkaan. Vaan ensimmäinen repliikki, minkä testaaja antaa saattaa olla että luettele niitä asioita, joissa et ole hyvä tai et osaa ollenkaan. Eli henkilön pitää silloin luetella omia heikkouksiaan, mutta vahvuuksia ei edes yritetä käydä läpi. Varmaan vähän vetää mieltä matalaksi, jos haastattelija sitten vielä tuon listan päätteeksi sanoo, että "jaa tuossako ne kaikki heikkoutesi ovatkin". 

Nuorten työnhakutaidoissa ei ole mitään vikaa, jos ajatellaan sitä että hyödynnetään sosiaalista mediaa tai sähköpostia. Siis nuoret eivät tarvitse ainakaan kovin paljon ohjausta sosiaalisen median tai muiden kanavien käytössä työn etsimisessä, ja he varmaan osaavat käyttää nettiäkin. Mutta sitten kun nuori lähettää ehkä sen 150 hakemuksen, ja saa vastauksen, että "valitettavasti päädyimme toiseen hakijaan", niin silloin tietenkin nuori tarttuu puhelimeen, kuten työvoimatoimiston setä tai täti ovat neuvoneet, ja lehdet pursuilevat tarinoita, kun joku "Make" on sieltä ensimmäisellä soitolla saanut sitä tai tätä työtä.

Siinä sitten ehkä tahattomasti syyllistetään muita työnhakijoita, joilla ei ehkä ole aivan niin hyvä tuuri kuin tuolla "Makella". Ja onko teille muuten koskaan itselle käynyt niin, että olette harjoitelleet oikein jotain haastattelua varten, mutta kun johtaja vastaa puhelimeen, niin edessä on tilanne, missä pää tyhjenee kaikista ajatuksista, ja suusta tulee vain sitä "öö, tota noin" tyyppistä tekstiä. 

Tuolloin saattaa puhelimeen jopa tulla joku johtaja, joka sitten kuuntelee mitä tuolla työnhakijalla on työnantajalle tarjota. Sen jälkeen pomo voi jopa kutsua haastatteluun, ja pyytää samalla sitten sitä todistusta ja CV:tä, johon on saatu pari riviä tekstiä. Mutta ongelma on siinä, että henkilö saattaa sitten joutua soittamaan todella monta puhelua, ja pahimmassa tapauksessa käy niin, että vastaukset eivät ole sitä, mitä meistä kukaan haluaa kuulla, eli saattaa olla että stressaantunut pomo purkaa vähän paineita tuossa keskustelussa. 

No haastattelussa ei sitten mitään sen kummempia asioita tule ilmi, ja sitten vain odottelemaan että pomo on saanut pari muuta haastateltavaa käytyä läpi. Parin viikon kuluttua sitten tulee viesti siitä, että joko henkilömme on saanut paikan. Tai sitten on otettu joku toinen. Siis nyt on kyseessä unelmatilanne, missä kaikki ovat asiallisia toisilleen. Mutta joskus käykin niin mukavasti, että esimerkiksi työmaan osoite jätetään kertomatta. Tai sitten vastaukset ovat oikein rakentavia ja niissä kehotetaan olemaan nuorempi, vanhempi tai lihaksikkaampi. Kun nuori aloittaa työpaikalla, niin hänelle saatetaan iskeä joku lätkä käteen, ja kertoa että kun kuljet tuosta ovesta, niin leimaat ne tunnit. Eli muuta ei edes haluta sanoa.

Kommunikointi työpaikalla kesätyöntekijän kanssa on minimaalista, ja muutenkin tuolle henkilölle tehdään selväksi, että hän on vain välttämätön paha. Työpaikalla saattaa tilanne olla se, että kesä-apulainen tekee kaikki työt, ja sitten vakituiset työntekijät ärjyvät vieressä, että miten tuollainen nulikka nyt on sattunut pääsemään tuohon työhön. Siis nyt ei puhuta siitä, että pitääkö vessatauko leimata, tai että onko kaikki ylityöt merkitty paperiin, ja että onko kaikki työpaikan edut kuten pullat muistettu mainita perehdytyskeskustelussa. Mutta sitten varmaan tällaiset apeat kokemukset ovat vähemmistössä, ja niitä kertovat vain ihmiset, joilla on jotain työnantajiaan vastaan. 

https://yle.fi/uutiset/3-12549632

https://maailmastajaihmisista.blogspot.com/

Matti Kurikan aikaan ei vielä yhtään sosialistiseksi itseään väittävää hallitusta ollut vielä vallassa.

Yksi asia Matti Kurikan puolesta täytyy sanoa. Hänen eläessään ei ollut vielä ollut yhtään sosialistista tai sosialistiseksi itseään kutsuvaa hallitusta ollut vielä ollut vallassa. Vasta kaksi vuotta hänen kuolemansa jälkeen astuivat bolsevikit valtaan Venäjällä. Kun ajatellaan että utopiasosialismissa eli varsinkin kommuuneissa ei olisi selvää johtoa sekä esimerkiksi poliisia ei olisi olemassa, niin tuo malli on tietenkin paperilla sellainen, mihin meidän pitäisi ehkä pyrkiä. Mutta kyseessä on utopia, johon ei ehkä vielä ole meillä valmiuksia. 

On olemassa kaksi sosialismin tasoa. Utopiasosialismi, jota ei olla koskaan suuressa mittakaavassa edes kokeiltu. Sekä reaalisosialismi johon kuuluvat kaiken maailman salaiset poliisit ja keskiyöllä tapahtuvat pidätykset. Siis en usko että kukaan olisi koskaan seurannut Stalinia tai Leniniä, jos he olisivat voineet ennakoida esimerkiksi NKVD:n. 

Kommuuneja on aina arvosteltu ulkopuolelta käsin siitä, että niissä harjoitetaan asioita, jotka eivät ole yleisesti hyväksyttäviä. Kommuuneista ensimmäinen oli Pariisin kommuuni, jonka olemassaolo päätettiin hyvin julmassa sotilasoperaatiossa, eikä moni muukaan kommuuni ole kauan kestänyt, koska niissä on harjoitettu esimerkiksi huumekauppaa tai sitten niiden jäseniä on ollut mukana esimerkiksi väkivaltaisessa terrorismissa. 

Kuitenkin esimerkiksi Pariisin kommuunin murskaamista on usein pidetty tarpeettoman kovana, vaikka silloin oli käynnissä Preussin ja Ranskan sota, joka päättyi siihen, että Saksan valtio julistettiin Versaillesin palatsissa Ranskassa. Pariisin kommuunin jäseniä eli kommunardeja on aina pidetty pakkovallan vastustamisen symboleina, ja on surullista että heidän nimeään kantaa aate, jonka nimissä on surmattu miljoonia tai jopa miljardeja ihmisiä. Siis oliko tuo toimenpide, jossa Versaillesin armeijakunta surmasi 30 000 kommunardia kärsien itse 4000-9000 miehen tappiot aiheellinen vai ei? Sotilaat surmasivat kommuunin kukistamisen yhteydessä aseettomia siviilejä. 

Mutta tuota toimintaa, missä ei kapinallisten kanssa edes yritetty neuvotella voidaan pitää ajan hengen mukaisena. Myöhemmin esimerkiksi Karl Marx syytti kommunardeja siitä, että he olivat liian helläkätisiä kun eivät esimerkiksi ottaneet panttivankeja tai hyökänneet Versaillesin armeijakunnan kimppuun, ja sen takia Marxin lausuntoja voidaan pitää yllytyksenä terrorismiin tai avoimeen kapinaan. Samoin kommunardit sallivat valtiopankin varojen kuljettamisen pois Pariisista, ja nuo rahat voitiin käyttää Versaillesin armeijakunnan  varustamiseen. 

Syy miksi Marxia on arvosteltu näistä lausunnoista on se, että hän oli saksalainen tai siis preussilainen, ja Ranska oli sodassa Preussia vastaan 19.7.1870-10.5.1871. Kommuuni oli voimassa 18.3-30-5.1871. Eli jos kommunardit olisivat hyökänneet Versaillesin armeijakunnan päälle, niin se olisi varmaan ollut mieluisa yllätys preussilaisille. Ja syy miksi sotilaat toimivat niin suurta raakuutta osoittaen on se, että tuo kapina eli kommuunin perustaminen oli tietenkin kapinointia sodan aikaan. Silloin on voimassa kovennettu rikoslaki, mikä muka antoi legitimaation tuolle toiminnalle, missä siviilejä ammuttiin säälittä oman asevoiman toimesta. Myöhemmin kommunardeja syytettiin tietenkin Ranskan tappioista. 

Kuitenkin kaiken maailman kommuuneja on kautta aikojen ainakin osittain aiheellisesti leimattu paheen pesiksi, ja niitä vastaan on käyty erittäin voimallisin poliisitoimin, ja syynä on usein ollut huumeisiin liittyvä toiminta. Eli jotkut kommuunien jäsenet ovat päättäneet ryhtyä rahoittamaan toimintaansa huumekaupalla. Samoin kommuuneja on kautta aikojen pidetty paikkoina, joissa ihmisiltä huijataan kaikki rahat, ja lopulta asukkaat surmataan jollain myrkyllä. Niinhän esimerkiksi Jim Joneskin teki, eli kommuunit ovat asioita, joihin liittyy aina riskejä. Ja niihin houkutellaan joskus kokemattomia nuoria, jotka antavat omaisuutensa noiden kommuunien johtajille. 

https://historianet.fi/sota/sisallissota/pariisin-kommuuni-murskattiin-kovin-ottein

https://fi.wikipedia.org/wiki/Karl_Marx

https://fi.wikipedia.org/wiki/Pariisin_kommuuni

https://kaikenmaailmanilmiot.blogspot.com/

Matti Kurikka oli "ihanneyhteiskuntien" pauloissa.

Kuten on sanottu, niin Matti Kurikka (1862-1915)oli utopiasosialisti, jonka ajatukset "ihanneyhteiskunnasta" kätkivät sisäänsä vaarallisen henkilön, joka on ehkä myöhemmin innoittanut esimerkiksi Jim Jonesia, kun hän on perustanut niin sanotun "kuolemankultin". Aikoinaan Kurikka houkutteli suomalaisia siirtolaisia Australiassa sekä Amerikassa antamaan rahansa, jotta hän voisi perustaa kommuunin, eli ihanneyhteiskunnan noihin maihin. Kurikka perusti esimerkiksi Kanadaan, Sointula-nimisen yhteisön, sekä Colonia Finlanden Argentiinaan. 

Utopiasosialismi on yhteiskunnallinen tavoite, jossa ei tarvita poliisia, esivaltaa tai erillistä parlamenttia. Asiat hoidettaisiin noissa yhteisöissä joukolla, ja kaikki olisivat tasa-arvoisia. Kaikki utopiayhteisöt ovat ennemmin tai myöhemmin romahtaneet siksi, että ihmiset ovat keränneet ympärilleen klikkejä, jotka ovat rikkoneet "harmonian". 

Utopiasosialismi ei ole siis papereilla mikään huonoa ajatus. Mutta se ei ole koskaan toteutunut tai sitä ei olla edes yritetty toteuttaa käytännössä. Ja yksi syy miksi utopiasosialismia kutsutaan utopiaksi on se, että koskaan ei ole ollut olemassa täysin tasa-arvoista yhteiskuntaa, joka toimisi valtiollisella tasolla. Eli aina on yhteisöön noussut johtaja, jonka alaiset ovat olleet kaukana siitä, mitä kutsutaan utopiaksi. 

Utopia on siis ihanneyhteiskunta, joka toteutetaan jonkun aatteen mukaan. Ja Utopiaa ei ole kukaan vielä onnistunut luomaan. Utopia on noussut taas pintaan kun esimerkiksi Elon Musk on alkanut puhua Marsin valloittamisesta sekä siirtokunnan rakentamisesta tuonne toiselle planeetalle. Pitkä matka-aika sekä valtava etäisyys pakottaa miettimään sitä, että millainen päätöksentekomalli olisi tuossa siirtokunnassa toimiva. Ja yksi niistä on se että siirtokunta voisi olla osittain kommuuni. Eli asioista päätetään joukolla silloin kun ei ole tarvetta toimia nopeasti. 

Kurikan ajatukset Sointulasta olivat sen ajan mukaan edistykselliset eli esimerkiksi naisten ja miesten töitä ei oltu jaettu. Samoin naisten ja miesten palkka oli sama, ja siirtolaisten piti maksaa 200 dollarin liittymismaksu, jotta Sointulan menot saatiin katettua. Osa noista varoista varmaan katosi Kurikan taskuun. Sointula sijaitsi saarella Kanadan rannikolla. Myöhemmin Kurikan sekä muiden siirtolaisten välit tulehtuivat, koska Kurikka oli oikeastaan jalat irti maasta oleva haihatteleva teoreetikko, joka solmi huonon sopimuksen, mikä koski sillan rakentamista. 

Hänen miehensä olivat töissä tuolla siltatyömaalla useita kuukausia ilman palkkaa, ja sitten saarella tapahtui tulipalo, missä kuoli 11 ihmistä sekä jostain syystä myös Kurikan oma arkisto paloi. Periaatteessa Kurikan kommuuneissa ei ollut ainakaan ensinäkemältä mitään vikaa. Eli päätökset tehtiin ryhmässä, ja kaikki olivat kommuunissa tasa-arvoisia, mutta se mikä sitten sai aikaan ongelmia oli se, että jotkut henkilöt ilmeisesti alkoivat haalia klikkejä ympärilleen. Kurikan kaikissa projekteissa oli yhteistä se, että hän perusti nuo ihannekommuuninsa jonnekin kauas, ja noin hän kykeni eristämään tuon joukon muista ihmisistä. 

Se mitä Kurikka teki Kanadassa, Argentiinassa sekä Australiassa ei olisi onnistunut Suomessa. Joku olisi kotimaassa varmaan varoittanut siitä, mitä Kurikalla oli mielessä. Siis Kurikka käytti hyvin miellyttävää mallia saadakseen ihmiset muuttamaan omaan yhteisöönsä. Lupaukset veljeysestä, vapaudesta sekä tasa-arvosta olivat varmaan upeita asioita ainakin suomalaisten siirtolaisten korvissa, joilla ei ollut kielitaitoa ja siksi he olivat eriytyneet muista ihmisistä. Kurikka väitti kerran varmaan leikillään, että Venäjän Keisari Paavali I Paavali I olisi ollut Pietari III:n ja inkerinsuomalaisen talonpoikaistytön avioton poika. Tuo asia on hänen elämäkerrassaan Wikipediassa. Itseasiassa Kurikka ei ole ainoa joka on väittänyt mahtimiesten olevan jotain muuta, kuin mitä heidän pitäisi olla. Ja samanlaisia satuja kerrotaan kaikista muistakin vastaavista henkilöistä vielä nykyäänkin. 

Suomalaisten siirtolaisten eristys edisti Kurikan tavoitteita, ja hän sai ihmiset muuttamaan omiin kommuuneihinsa. Se että Kurikka lupasi noille ihmisille yhteisöllisyyttä sekä demokratiaa olivat varmaan upealta kuulostavia asioita. Vaikka esimerkiksi Verkkouutisten jutun mukaan Kurikka olisi saattanut joutua oikeuteen, niin voidaan kuitenkin sanoa, että hän ei ehkä aivan niin vaarallinen ollut, kuin paljon ikävämpi mies nimeltään Jim Jones (1931-1978). 

Saattaa olla että tuo mies oli saanut vaikutteita Kurikalta, kun hän perusti kultin, vei kannattajiensa rahat, ja sitten surmasi kaikki kannattajansa sekä itsensä Jonestownissa kaukana Guayanassa. Molemmat sekä Kurikka että Jones toimivat niin, että he perustivat kulttuuri-saarekkeen paikkaan, missä yhteisö oli sekä kulttuurillisessa, kielellisessä että myös maantieteellisessä eristyksessä. Muuten joku olisi saattanut käydä varoittamassa ihmisiä, että heitä huijattiin. 

Niin oliko Kurikka vaarallinen? Voidaan kysyä että aiheuttiko Kurikka esimerkiksi Sointulan tulipalon tuossa yhteismajoituksessa? Tai että mitä Kurikka oli sitten oikeasti aikonut tehdä, mutta kuitenkin hän oli mies, joka on omalaatuinen, ja joka kuoli sydänkohtaukseen vuonna 1915. Siis oliko Kurikan arkiston tuhoutuminen vahinko, vai Kurikan itsensä tekemä teko, jolla hän ehkä peitteli joitakin sopimuksia, jotka saattoivat olla hyvin kiusallisia, eli oliko noita palkkoja mennyt Kurikan omalle pankkitilille?

https://en.wikipedia.org/wiki/Jim_Jones

https://fi.wikipedia.org/wiki/Matti_Kurikka

https://fi.wikipedia.org/wiki/Sointula

https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomalaiset_ihannesiirtokunnat

https://fi.wikipedia.org/wiki/Utopia

https://kaikenmaailmanilmiot.blogspot.com/

Miten usein ihminen on leimattu heikkolahjaiseksi väärin perustein?

 

Kohta on syksy, ja moni ihminen aloittaa koulun joko oppivelvollisena tai sitten omaehtoisessa opiskelussa. Siis voidaan sanoa että peruskoulu on maassamme lähes pakollinen, jos haluaa päästä johonkin koulutukseen, ja tässä puhun myös työelämäkursseista. Koulukypsyystesti on asia, mikä aina välillä puhuttaa ihmisiä. Tuossa testissä etsitään heikkouksia, ja siinä sitten on monen ihmisen itsetunto maan raossa, kun hän kuulee vain negatiivisia asioita itsestään. Itse olen sitä mieltä, että ihmisen pitäisi kuulla myös positiivisia asioita itsestään. 

Eli maailmassa ei ole yhtään ihmistä, jossa olisi pelkkiä heikkouksia. Siis miksi missään testissä tai sen purkutilaisuudessa ei koskaan puhuta siitä mitä vahvuuksia tai positiivisia asioita ihmisestä löytyy. Vain niistä negatiivisista asioista keskustellaan. Samoin esimerkiksi media täyttyy tarinoista, joissa alkoholistin lapsi päätyy juomaan, tappaa perheensä ja päätyy sitten johonkin jokeen. Siis tuokaan ei ole aivan tyypillinen alamaailman miehen tarina, mutta miksi koskaan ei todellisuudessa haastatella ihmisiä, jotka ovat päässeet alkoholismista eroon ja aloittaneet uuden elämän suuressa ja romantisoidussa työelämässä? 

Tässä aamulla luin netistä jutun "heikkolahjaisesta" romanimies Mertsistä, joka on korkeakoulumies, eli hän valmentaa projektipäälliköitä Haaga-Heliassa. Tässä itse muistelen joskus tavanneeni vastaavia tapauksia, missä "heikkolahjainen" on päätynyt esimerkiksi asianajajaksi tai muuhun melko vaativaan tehtävään. Miten usein nimenomaan vähemmistöön kuuluva määritellään heikkolahjaiseksi, siksi että lääkärillä tai kuka määrityksen nyt tekeekään on yksinkertaisesti ennakkoluuloja? 

Kun ihminen otetaan huostaan, niin jostain syystä hän kohtaa ehkä tavallista useammin ihmisiä, joiden mielestä hänestä pitää löytää vain niitä negatiivisia asioita. Saattaa olla että häntä käytetään jatkuvasti jossain testeissä, jotta papereihin saadaan jotain diagnooseja. Tuo asia voi johtua siitä, että huostaanottopäätöksen tekijä voi kokea syyllisyyttä siitä, että hän on ehkä tehnyt hätiköidyn päätöksen, tai sitten hän on ehkä odottanut liian kauan. Tai ehkä hän on valinnut väärän perheen sijoituskodiksi. Ja sitten hän ehkä haluaa alitajuisesti etsiä syytä huonoon koulumenestykseen siitä, että lapsi on jotenkin vammainen tai erilainen. 

Jos sijoitusperheen vanhemmat ovat kouluttamattomia, niin he eivät ehkä osaa kannustaa lasta opiskelemaan. Samoin jos tuon perheen tuttavapiirissä on paljon samanlaisia ihmisiä, niin se tietenkin saattaa vaikuttaa negatiivisesti nuoren kehitykseen, koska henkilö joka ei ole kouluja käynyt omaa usein jyrkempiä ennakkoluuloja kuin ihminen joka on käynyt kouluja. Se asenne, että "et kuitenkaan osaa" varmaan lannistaa halua opiskella. jos perhe on kouluttamaton, sekä omaa alkoholiongelmia, niin silloin se aiheuttaa syrjimistä. Jos perhe on lisäksi romani- tai muuhun vähemmistöön kuuluva, niin se aiheuttaa tupla-syrjintää. Ja tuolla sitten joudutaan kierteeseen, missä negatiivinen palaute saa aikaan kehän, joka johtaa helposti kierteeseen, mikä vie pahimmillaan puliukkojen joukkoon. 

Jatkuva negatiivinen palaute saa aikaan sen, että henkilö ei edes uskalla enää hakea töitä. Eli varmaan joskus joku sosiaalivirkailija huomaa, että hän on tehnyt virheen valitessaan esimerkiksi sijoitusperhettä. Ja silloin saatetaan lähteä tekemään diagnoosia, jossa ihminen todetaan vähälahjaiseksi. Se ikään kuin pelastaa tuon virkailijan eikä hänen tarvitse myöntää virhettä. 

Ja miten vaikeaa sitten on myöntää tuota virhettä? Eli varmaan kyse on väärästä diagnoosista, jos ihminen opiskelee tai kouluttaa esimerkiksi Helsingin yliopistossa tai jossain ammattikorkeakoulussa taskussaan ne paljon puhutut "heikkolahjaisen paperit". Tietenkin kaikki sanovat, että "tässä taas on yksittäistapaus, jota ei pitäisi yleistää", ja että menestystarinat peittävät suuren kokonaisuuden. Mutta eikö terveydenhuollossa kaikkien ihmisten pitäisi olla yksilöitä? 

Eikö jokaisen ihmisen hoito ole yksilökesteistä, vai olenko täysin väärässä? Jos ajatellaan esimerkiksi romaneja, sekä punkkareita ja muita sellaisia ihmisiä, joiden arvot tai asenne ei satu jotain "vanhempaa herraa" miellyttämään, niin heitä on helppo lähteä syrjimään. 

Siis tuo "vanhempi herra" on sellainen virtuaalinen hahmo, jota ei koskaan kukaan ole tavannut, mutta johon aina joku on vedonnut, kun henkilö poistetaan esimerkiksi ostoskeskuksesta ilman mitään näkyvää perustetta.  Jokainen ihminen joka poikkeaa muista kohtaa jossain elämänsä vaiheessa syrjintää. Ja esimerkiksi romanitaustaisten henkilöiden kohdalla on ikään kuin kehotettu lopettamaan koulunkäynti "koska siitä ei mitään tule". Eli koulussa kiusaaminen on ollut erittäin rankkaa. Kun ajatellaan tilannetta missä henkilö on kohdannut syrjintää, niin hän saa silloin varmasti erittäin suuren kipinän mennä opiskelemaan sitä virallista ammattia. 

Vaikka aina välillä puhutaan siitä, että omaehtoinen opiskelu on asia, mikä vie vähäksi aikaa esimerkiksi tulot todella alas, niin kuitenkin voidaan sanoa, että opiskelu on asia, mikä takaa tiettyjä asioita. Se mikä sitten varmaan myös kiinnostaa on se, että jos ihminen nyt on sitten sattunut esimerkiksi olemaan joku syrjitty, kiusattu sekä muutenkin alistettu siivoojan poika tai tyttö, ja hän on sattunut opiskelemaan esimerkiksi ekonomiksi, niin silloin saattaa käydä niin, että tuollainen henkilö voi olla entisten kiusaajien edessä aivan uudessa hahmossa, ja silloin saattaa edessä olla pieni keskustelu siitä, miten työtä voisi tehdä vähän paremmin. 

Se mikä sitten varmaan myös kiinnostaa on se, että henkilö joka saa huonon kokemuksen esimerkiksi niistä paljon puhutuista duunarien töistä varmaan haluaa ainakin tehdä jotain muuta. Ja huonot kokemukset ovat asioita, jotka varmaan motivoivat kaikkia tekemään asioita, jotka ovat oman mukavuusalueen ulkopuolella. Tässä mieleen vain tulee se, että henkilö joka istuu kaiket päivät jossain kaljaremmissä on kokenut tuon asian niin positiivisena, että hän haluaa sitä tehdä jatkuvasti, ja siinä sitten vanhemmat voivat olla ylpeitä tuosta jälkikasvustaan. 

Kun ajatellaan esimerkiksi koulukypsyystestejä sekä kaikkia muita vastaavia asioita, niin silloin meidän pitää kysyä yksi asia: miksi niissä testataan vain heikkouksia? Kun ihminen tulee kouluun tai häntä testataan työelämää varten, niin olisi joskus mukavaa lukea myös siitä, että mihin ihminen kykenee. Jos kaikki testit ovat sitä varten, että niissä etsitään vain heikkouksia, eikä vahvuuksia tai positiivisia asioita huomioida ollenkaan, niin se kyllä varmaan vetää mielen matalaksi. Jos ajatellaan esimerkiksi heikkolahjaisuutta, niin onko oikeastaan koskaan kukaan ajatellut, että joku on voinut olla poissa jostain koulukypsyystestistä, jolloin arvosana testissä on nolla? 

Tai sitten henkilö on suutuspäissään tai jostain muusta syystä palauttanut tyhjän lomakkeen, niin silloin varmaan myös arvosana on nolla. Kun koulukypsyyttä arvioidaan, niin silloin tietenkin pitäisi ottaa huomioon myös lapsen koulussa osoittama menestys. Siis jos hän nyt vaikka osaa istua paikallaan eikä jokainen numero ole nelonen, niin silloin hän varmaan koulua pystyy käymään. Mutta kuten tiedämme, niin kaiken maailman ADHD- yms. diagnoosien keskellä voisimme ehkä joskus vähän miettiä sitä, että millainen tulevaisuus ihmisellä oikeasti on. 

Kun jatkuvasti puhutaan siitä, että kuinka sitä tai tätä koulutetaan liikaa, tai sille tai tälle on tarvetta, tai ihmisen pitää olla tuota tai tätä, niin silloin unohdetaan se, että varmaan mielen vetää aika matalalle, jos henkilö ensimmäisellä luokalla ilmoitetaan, että koulu jää sitten tähän eikä muuhun kuin siivoojaksi ole mahdollisuuksia. Eli kuten tiedämme, niin opiskelu tai koulutuspaikka on ihan itsestä kiinni. Tai siis siitä kiinni, että kuinka paljon viitsii töitä tehdä. Se että jos joku paikka on todella vaikeasti saatavissa, niin se ei tarkoita, etteikö unelmia saa olla. Jos ihminen haluaa asianajajaksi tai lääkäriksi, niin hän haluaa silloin ammattiin, johon on vaikea päästä. 

Saattaa olla että hän ei ehkä pääse noihin ammatteihin, mutta jos hän ei viitsi lukiota tai mitään muutakaan koulua käydä sekä jättää peruskoulun kesken, niin silloin hän ei aivan varmasti voi edes päästä yrittämään sisään yliopistoon tai muuhunkaan kouluun. Mutta jos ajatellaan ettei se lääketieteellisen tiedekunnan ovi avautunut, niin silloin voi myös katsella niitä muita tiedekuntia kuten esimerkiksi matemaattis-luonnontieteellistä,  käyttäytymistieteellistä tai valtiotieteellistä tiedekuntaa tai jotain muuta katsella, jos sieltä vaikka löytyy niitä ihan omia juttuja. 

Mutta kuten olen usein sanonut niin se on ihan itsestä kiinni, jos haluaa tehdä asioita toisin kuin muut. Tietenkin ihminen voi aina päästä kaljaremmiin istumaan, mutta varmaan meistä jokainen toivoisi ainakin sitä, että omalla jälkikasvulla olisi vähän korkeammat tavoitteet, vaikka toki puhtaanapitoalalla olisi töitä tarjolla. Siivooja voi olla loistava uravalinta, mutta joskus jollekin käy niin, että huonon palautteen takia hän haluaa siirtyä siihen omaehtoisen opiskelun kautta saatavaan ammattiin sekä siihen työtehtävään, mikä noihin ammatteihin liittyy. 

https://anna.fi/ihmiset-ja-suhteet/ihmissuhteet/laakarin-lausunnossa-mertsi-arling-oli-erittain-heikkolahjainen-romanipoika-yha-han-ihmettelee-kuinka-hanesta-tuli-korkeakoulun-mies-lasiseinaisessa-tyohuoneessa

https://kaikenmaailmanilmiot.blogspot.com/

Aaveita, onko heitä?

 

Tämän kirjoituksen otsikko on kopioitu yhdestä kirjasta. Siis pääasiallisesti kysymys on siitä, että voiko olla olemassa olento, joka kykenee muuttamaan itsensä sumuksi, ja sitten kulkea seinän läpi sekä vaikuttaa materiaan. Kuten tiedämme, niin kvanttifysiikka sekä sitäkin oudompi kvanttimekaniikka ovat asioita, joilla yritetään selvittää materiaa sekä materian käyttäytymistä. Mutta suurin osa meidän malleistamme, jotka koskevat esimerkiksi materian syntyä, partikkeli-aaltoliike dualismia sekä virtuaalihiukkasia ja niiden suhdetta toisiinsa ei edes yritä vastata kysymykseen, voiko aaveita olla olemassa. Periaatteessa siis aineen keskinäinen vuorovaikutus ei ratkaise kysymystä siitä, että onko olemassa esimerkiksi alieneja, aaveita tai vampyyreja? Partikkeli-aaltoliikedualismi tarkoittaa sitä, että partikkeli voi muuttua aaltoliikkeeksi ja aaltoliike voi muuttua partikkeleiksi. Tuo jälkimmäinen on mahdollista vain siten, että aaltoliike muuttuu alkeishiukkaseksi kuten kvarkiksi. Jokaisella teorialla on rajansa. Teoriat jotka kuvaavat suuria kokonaisuuksia eivät kykene kuvaamaan yksittäisten hiukkasten välistä vuorovaikutusta. Siis jos oikeasti halutaan olla rehellisiä niin fyysikoilta puuttuu ainakin yksi hiukkanen jostain kohtaa atomia. Mutta puuttuuko tuo hiukkanen kvarkin ja gluonin väliltä, vai jostain muualta, kas siinä vasta pulma. 

Aave voi olla ihmisen aivojen muodostama takauman kaltainen asia, joka syntyy silloin kun ihminen joutuu esimerkiksi voimakkaaseen sähkökenttään. Toisaalta jos ajatellaan asiaa hiukan toiselta kannalta, niin ihmisen hermoston muodostama sähkökenttä on interaktiossa ympäristönsä kanssa. Eli voidaan ajatella että tietyissä tilanteissa tuo sähkömagneettinen kenttä voisi jättää jälkeensä ikään kuin varjon materiaan, joka ympäröi tuota henkilöä. Ja jos tuo henkilö on ollut pitkään samassa tilassa, niin hänen varjonsa tai hermoston sähkökentän jättämä jälki voisi ikään kuin jäädä tuohon tilaan. 

Eräiden muiden teorioiden mukaan aave taas on madonreiän tilaan tuoma hahmo. Siis teoreettinen madonreikä tai Einstein-Rosen silta on energiakanava joka kulkee läpi universumin. Tuo energiakanava kuljettaa myös valoa ikään kuin valokaapeli. Ja tuo energiakanava toimisi kuin camera obscura eli neulanreikäkamera  tuoden kuvia toisista huoneista tai jopa läpi ajan. 

Toisaalta esimerkiksi paraskaan kvanttifyysikko ei voi suoraan vastata kysymykseen, että voiko esimerkiksi interplanetaarinen sumu muuttua älykkääksi eli saavuttaa tietoisuuden. Tuo ajatus on noussut oikeastaan esiin vasta kvanttitietokoneiden myötä. Eli kvanttitietokoneet ovat oikeastaan hiukkaspilviä, joissa tietoa käsitellään kvanttilomittumisen (Quantum entaglement) avulla, joten voidaan kysyä että voisiko tuollainen kvanttitietokone syntyä myös spontaanisti? Kosmobiologit ovat pyrkineet mallintamaan sellaisiakin asioita kuin esimerkiksi vampyyrit, aaveet sekä ihmissudet. 

Kuva 2) Avro VZ-9 Avrocar

On luotu malleja esimerkiksi siitä, millainen olento vampyyri tai ihmissusi olisi. Eli ihmissuden kohdalla olisi kysymys ehkä oliosta, jolla olisi kaksi DNA molekyyliä. Jossain tietyssä tilanteessa tuon olennon solut siirtyisivät lukemaan toista DNA linjaa, joka muuttaisi olennon aivan toiseksi. Samoin vampyyri olisi siis joukko hyttysen kaltaisia soluja, joita jokaista ohjaisi oma neuroninsa. Siis kyseessä olisi maneettiyhdyskunnan kaltainen oliojoukko, joka voisi hajottaa ja koota itsensä uudelleen. Aaveen kohdalla olento tarvitsisi kyvyn tunneloitua seinän lävitse. 

Ja tuo olento tarvitsisi verta ravinnokseen. Samoin erilaisia UFO-aluksia on oikeasti kokeiltu, ja esimerkiksi joukko maailman parhaita tieteen sekä tekniikan osaajia rakentaa teoreettisia malleja siitä, millainen alus tuo outo "lentävä lautanen" olisi. Siis voitte katsoa esimerkiksi Avro Canada VZ-9 Avrocar laitetta, ja miettiä mistä se olisi saanut innoituksen. Siis onko tuon oudon lentävän laitteen mallina ollut ehkä jonkun ihmisen mielikuvitus, vai onko se ehkä valmistettu UFO-havaintojen perusteella?

Mutta millainen olento aave olisi? Nämä asiat ovat enemmänkin evoluutioteoreetikkojen sekä teologien ominta alaa, mutta jos ajatellaan esimerkiksi jumalaa tai jumalan olemusta, niin silloin voidaan sanoa että Jumala on alien, joka tuli toiselta planeetalta. Tai siis olento joka omasi sellaisia kykyjä kuten teknologiaa tai muita ominaisuuksia, jotka saivat ihmiset palvomaan tätä kyseistä olentoa tai olentoja. Me kaikki tiedämme että maailmankaikkeudessa on tuhansia miljoonia galakseja, ja jossain niistä varmaan on sellaisia meitä kehittyneempiä sivilisaatioita. Siis itse olisin yllättynyt jos näin ei olisi. 

No ehkä joku yrittää selittää aaveita sillä, että joku on saanut käsiinsä uuden sukupolven stealth-suoja-asun joka tekee ihmisestä kameleontin, joka sulautuu täysin taustaan. Tai ehkä aave on joukko hyvin pieniä, pölyhiukkasen kaltaisia lentäviä nanokoneita, joita ohjaa ehkä elävien hermosolujen ryhmä. Siis tämä olisi tekninen malli noista oudoista asioista. On olemassa sellaisia tarinoita, joiden mukaan aaveisiin tai outoihin ääniin liittyy jonkinlainen sumuinen kohde. Mutta varsinaisesti aaveet eivät kuulemma puhu ihmisille. Siis maailmankaikkeus on täynnä asioita, joita ei voida oikein selittää mitenkään. Ihmismieli on myös täynnä asioita, joista ei koskaan ennen ole puhuttu. Ja ehkä joskus osaamme selittää myös aaveet siten, että ne voidaan tieteellisesti todistaa. 

https://yle.fi/aihe/a/20-10003101

https://fi.wikipedia.org/wiki/Lomittuminen

https://fi.wikipedia.org/wiki/Madonreik%C3%A4

https://en.wikipedia.org/wiki/Wave%E2%80%93particle_duality

Kuva 1) Pinterest

Kuva 2) https://en.wikipedia.org/wiki/Avro_Canada_VZ-9_Avrocar

https://kaikenmaailmanilmiot.blogspot.com/

Siis kumpi malli on työpaikalla parempi, itseohjautuvuus vai hierarkkinen johtajuus?

 

Perinteisesti työpaikoilla on noudatettu tiettyä johtamisen hierarkiaa, missä ylemmällä tasolla oleva johtaja kertoo alaiselle mitä tämän täytyy tehdä. Tuo malli on katsottu ainoaksi oikeaksi, ja kautta aikojen on johtajuutta korostettu kautta koko työelämän. Hierakkinen johtamismalli on peräisin ajalta, jolloin esimerkiksi tehtaaseen töihin tulevat ihmiset eivät ehkä osanneet edes lukea. 

Ja silloin kaikki asiat piti kertoa alaiselle erikseen. Tuolloin jokaisella työläisellä oli tarkoin määritelty lokero, jossa heidän tuli olla, ja mikäli joku sitten astui laatikosta ulos, niin hän saattoi aiheuttaa vaaratilanteen. Tuolloin jokaista työvaihetta varten oli oma työntekijänsä. Ja jokainen työntekijä hallitsi oman osansa työstä. Työ oli silloin mekaanista, ja jokainen työvaihe oli pilkottu niin pieniin osiin kuin mahdollista. 

Työvoima oli silloin halpaa, joten tuo malli sopi erittäin hyvin varsinkin suuriin tehtaisiin, jotka houkuttelivat työntekijöitä ja varsinkin mäkitupalaisia laajalta maaseudulta. Tuolloin tehtaisiin oli automaattisesti työvoimaa tarjolla, ja työjohtajia todella tarvittiin. 

Mutta nykyään kun ihmisillä on koulutusta, niin luonnollisesti myös uusia johtamisen malleja halutaan toteuttaa. Nimittäin hierarkkiseen johtajuuden malliin liittyy yksi ikävä piirre. Kaikki alaiset syyttävät mielellään johtajaa, koska "hän ei ole antanut avaimia, tehtäviä tai jotain muuta tehtäviin liittyvää". Samoin hierakkisessa johtajuuden mallissa työpaikan sosiaaliset ongelmat kuten kiusaaminen tai se, että töitä kasataan vain parin henkilön päälle voivat jäädä huomaamatta.

Kuin puhutaan esimerkiksi itseohjautuvasta työpaikasta, niin silloin usein kohdataan muutosvastarintaa, mikä toki liittyy kaikkiin muutoksiin varsinkin työelämässä. Samoin itseohjautuvuus on uusi malli, jossa korostuu nimenomaan työntekijän henkilökohtainen vastuu sekä osaaminen ja tahto tehdä työ kunnolla. Tuolloin joku saattaa pelätä, että se vie johtajalta työpaikan. 

Tässä vaiheessa minun pitää sanoa, että työpaikalla on tarkoitus tehdä töitä. Siis työntekijöitä ei missään työpaikassa palkata siksi, että he istuvat ja juovat kahvia sekä pelaavat korttia. Itseohjautuvuus tarkoittaa sitä, että ongelmaan puututaan myös työkavereiden eli vertaisten toimesta. Jos toinen ei tee työtä, niin silloin hänet pitää erottaa. Hierarkkisessa mallissa esimerkiksi juuri laiskottelun takia potkut saanut henkilö väittää "pomon olevan pikkumainen". Mutta jos vertaiset tulevat sanomaan, että "voisitko tehdä vähän jotain muuta kuin juoda kahvia, niin se ehkä tehoaa paremmin kun auktoriteetin taholta tuleva komento. 

Remonttimiehet ja muut asiakkaan luona työtä tekevät työläiset ja pienyrittäjät ovat kautta aikojen joutuneet käyttämään itseohjautuvaa mallia. Siis jos remonttimiestä ei työt huvita, niin silloin hän ei enää töitä saa. Samoin remonttimiesten pitää itse hoitaa esimerkiksi työkalut ja muut välineet. Mutta itseohjautuvaa työpaikkaa pelätään siksi että siellä pitää jokaisen itse myös vastata siitä että työ tehdään ajallaan ja se tehdään kunnolla. itseohjautuvuutta pelätään joskus siksi, että siinä ei tarvita esimerkiksi perinteisiä työnjohtajia, jotka huutavat vieressä mitä pitää tehdä, vaan jokainen vastaa itse siitä mitä tekee ja miten työ tehdään. 

Mikäli työ tehdään huonosti, niin siitäkin pitää voida puhua työkavereiden kuullen. Nimittäin joskus on käynyt niin, että jos työ on tehty huonosti, niin silloinkin siitä on syytetty pomoa, joka ei ole maininnut että jotain pitää tehdä jollain tietyllä tavalla. 

Itseohjautuvuuden tarkoitus on jakaa johdon vastuuta myös alaisille. Mutta siis yhtiön omistaja tekee aina kaikki lopulliset päätökset. Mutta kun ajatellaan yhtiön merkitystä sen osakkeenomistajille, niin silloin sen tarkoitus on tietenkin maksimoida omistajan saamat voitot. Kuitenkin työntekijöiden kohdalla taas työpaikan tarkoitus on antaa heille jokapäiväinen leipä. 

Mutta samalla se on paikka, jossa ihminen viettää suuren osan elämästään. Joten myös työntekijöiden etua pitää aina välillä ajatella. Nmittäin jos työpaikan ilmapiiri on huono, niin se johtaa irtisanoutumisiin sekä irtisanomisiin. Ja aina lopulta pitää tulee sellaine raja vastaan, että työntekijöitä on liian vähän, ja uusia työläisiä rekrytoitaessa pitää huomioida se, että heillä pitää olla tietty pätevyys. Ja kaikkia ammattilaisia ei ole aina tarjolla työvoimatoimistosta tai sosiaalisesta mediasta. Samoin uusi työläinen vaatii aina vähän perehdytystä työpaikan tapoihin, ja siihen mistä esimerkiksi työkalut löytyvät. 

Itseohjautuvuus tarkoittaa sitä, että työmaalla ei ole varsinaisesti hierakisia pomoja, vaan kaikki ovat siellä tasa-arvoisia. Syy siihen miksi itseohjautuvaa mallia on alettu kokeilla myös isoissa yrityksissä on se, että työläiset saadaan näin ottamaan vastuuta työstään. Samoin heidän halutaan puhuvan myös sellaisista asioista, joita ei muuten pomon tietoon ehkä haluta tai uskalleta saattaa. Eli esimerkiksi se, että joku vain istuu ja juo kahvia tekemättä mitään,  työkaverin juopottelu työpaikalla tai huono osaaminen eivät ehkä päädy esimiehen tietoon hierarkkisessa mallissa. 

Työpaikan hierarkian osittainen poistaminen saattaa aiheuttaa konflikteja, mutta onko parempi että niitä asioita haudotaan jossain kapakassa? Tai ehkä joku asia ei kuulu työpaikalle, mutta meistä kukaan ei ole eri ihminen vapaalla ja töissä. Kun asioita haudotaan, niin ne varmasti kärjistyvät jossain vaiheessa. 

Jos ajatellaan että työntekijät voivat itse sanella tietyissä rajoissa palkkansa varmasti on aivan uutta. Mutta idea varmaan olisi se, että jos työväki saa kovin paljon palkkaa, niin työntekijöiden määrä jää silloin kovin vähäiseksi. Ja tuo aiheuttaa sen, että töitä tulee jokaiselle enemmän. Mikäli työväki ehdottaa kovin suuria palkankorotuksia, niin silloin tietenkin voidaan sanoa, että on olemassa rajat, joiden mukaan palkoista voidaan neuvotella. 

Samoin kun palkoista neuvotellaan, niin silloin on kyse muistakin eduista. Tuolloin voidaan kysyä, että haluaako työläinen palkankorotuksen vai ehkä ateria-edun? Viimeinen sana kaikissa asioissa kuitenkin on yhtiön osake-enemmistön haltijalla. Hän päättää siitä, mikä on milloinkin mahdollista ja mikä on kohtuullista.  Ja mihin voivat yhtiön omistajat suostua. 

https://kaikenmaailmanilmiot.blogspot.com/

Pannaanko Facebook ja Instagram tänä kesänä kiinni?

Irlannin tietosuojavaltuutettu on puuttunut siihen, että Meta joka omistaa Facebookin sekä Instagramin lähettää käyttäjäkohtaisia tietoja USAaan, jossa niitä hyödynnetään esimerkiksi kaupallisessa tarkoituksessa. Ja tietenkin tässä tulee ihan hätä, eli mitä sitten tehdään jos Facebook ja Instagram lähtevät Euroopasta? Tietenkään esimerkiksi Venäläisten Telegramia tai heidän versiotaan Facebookista ei tällainen toiminta haittaa, ja toisaalta voidaan aina sanoa, että on mukavaa, kun tietosuojavaltuutettu on valppaana tällaisessa tilanteessa. 

Vaikka me olemme sitä mieltä, että Instagram tai Facebook keräävät laittomasti tai jollain tapaa oudosti käyttäjäkohtaisia tietoja, niin ehkä kuitenkin meidän pitäisi huomioida se, että ainakin nuo palvelut ovat saaneet aikaan sen, että koulukiusaamisen kaltaisia asioita on noussut ihmisten tietoon. Siis se että koulukiusaaminen on ollut niin yleistä kuin se on ilmeisesti ollut varmasti on ollut yllätys. 

Pitäähän ihmisten yksityisyyttä sekä oikeuksia valvoa tarkasti. Mieleen vain tulee sellaiset muutamat asiat, joissa tämä tietosuojavaltuutettu on ollut sitä mieltä, että esimerkiksi henkilökohtaisen tiedon levittäminen julkisessa tiedotusvälineessä ei ole ollut mitenkään rangaistavaa tai edes huomautuksen arvoista. Viimeisin näistä asioista on "Tapaus Rydman". Tässä juuri lukaisin Rydmanin Twiitin, jossa hän sanoo haastavansa Helsingin Sanomat oikeuteen siitä paljon puhutusta lehtijutusta. 

Tuossa tapauksessa henkilö leimataan pedofiiliksi, mutta ilmeisesti vielä hän ei ole saanut syytettä. Ongelma tällaisessa tapauksessa on se, että ihmisten pitää olla kriittisiä lähdettä kohtaan, mutta miten olla kriittinen ja samalla loukkaamatta esimerkiksi tietolähteenä olleiden teon hetkellä alaikäisten uhrien mieltä. Jos ajatellaan niitä papereita, joita Helsingin poliisilaitos on julkistanut, niin totuus siitä voidaanko Rydmania epäillä on noiden yliviivattujen kohtien kohdalla. Nuo julkaistut osat ovat ylhäällä muistin virkistämiseksi. 

Eli ihmistä on esimerkiksi leimattu pedofiiliksi ja sitten päätös oikeudessa onkin ollut vapauttava. Tai sitten henkilön terveystietoja on saanut levitellä ympäriinsä. Ja myös muutamat tokaisut siitä, että mitä sellaisten ihmisten hampaille tapahtuu, jotka eivät ole samaa mieltä toimittajien tai joidenkin heidän lähipiiriinsä kuuluvien kanssa eivät ilmeisesti ole asioita, joihin pitää puuttua. Joten erittäin positiivista on se, että juuri Facebook sekä Instagram ovat asioita, joihin otetaan tiukasti kantaa. 

Se miksi juuri Venäläisten versiot näistä palveluista ovat taas palanneet mieleeni on se, että niihin houkutellaan ihmisiä siksi, että noissa palveluissa sallitaan kovempi kielenkäyttö kuin Facebookissa tai Instagramissa. Tietenkään esimerkiksi Vladimir Putinia ei saa noissa venäläisissä sosiaalisen median palveluissa haukkua. Mutta toki kyseessä on joidenkin mielestä vapauden oikea muoto. Tuo muoto on se, että on olemassa kahden kerroksen ihmisiä. Toisia saa haukkua ja mollata täysin vapaasti, ja toiset taas ovat kaikkien kuolevaisten yläpuolella ja heidän haukkumisensa on sitten täysin kiellettyä. 

https://www.is.fi/digitoday/art-2000008932180.html

https://maailmastajaihmisista.blogspot.com/

Maamme huumepolitiikka ei varmaan muutu ainakaan lähiaikoina

Heti aluksi haluan sanoa yhden asian. Jokainen narkomaani on ihminen, ja ihmiset ovat kaikki erilaisia, mikä tarkoittaa sitä, että vaikka yksi narkomaani ei olisi väkivaltainen, niin toinen voi sitä kyllä olla. Samalla tavoin "tavallinen alkoholisti" on yksilö. Joihinkin ihmisiin alkoholi vaikuttaa niin, että he muuttuvat väkivaltaisiksi räyhääjiksi. Ja jotkut taas ovat myös humalassa rauhallisia. Mutta kuten poliisit ovat sanoneet, niin huumemaailma ei ole mitään upeita autoja ja hienoja hotelleja. Se on armotonta hyväksikäyttöä, missä ihmishenki ei merkitse yhtään mitään. Ja lopulta jokainen narkomaani pahoinpidellään. Narkomania tarkoittaa, että tarve saada huumeita dominoi ihmisen elämää, ja kun ei huumeita ole, niin sitten joku lopulta sekoaa, ja seuraukset ovat kamalat. Huumeiden ja alkoholin väärinkäyttö on asia, mikä vaikuttaa sekä käyttäjään että kaikkeen hänen ympärillään olevaan, ja se on aina suuri tragedia. 

THL:n tutkija pettyi Eduskunnan linjaukseen, joka koski huumausaineita. No ajat muuttuvat, ja me kaikki tiedämme, että se että tästä asiasta on edes puhuttu tarkoittaa, että ehkä jossain vaiheessa meilläkin havahdutaan siihen, että nykyinen huumepolitiikka ei toimi. Se että tuosta huumeita koskevasta politiikasta on edes puhuttu ilman, että tutkijaa on haettu käräjille osoittaa huomattavaa edistystä. Ennen tuollaisia asioita kuin huumeiden käytön diskriminointia esittävää tutkijaa olisi syytetty varmaan rikoksen suosimisesta. 

Eli jos ihminen käyttää aineita, niin hän jotenkin turtuu siihen, että hän on jatkuvasti jossain poliisiasemalla, ja joku jatkuvasti karjuu että "häivy". Se mikä esimerkiksi huumeiden käytön kriminalisoinnissa mättää on se, että se saattaa aiheuttaa tilanteen, missä nuori ei uskalla kertoa sitä, että hän on kokeillut huumeita. Ja huumeiden kanssa toimivat ihmiset ovat erittäin ikävää seuraa, koska he varmaan tuovat helposti tällaisen kokeilun poliisin tietoon. 

Noin sitten saadaan henkilölle käyttäjärikos, eikä hän pääse esimerkiksi poliisiin töihin. Samoin huumeiden käytön kriminalisointi saattaa antaa esimerkiksi huumekauppiaalle kiristysvälineen, jolla hän voi pakottaa toiset kuljettamaan huumeita. Sen avulla sitten tuo kokeilija saadaan vedettyä syvemmälle paikkaan, josta käytetään nimiä "helvetti" tai "piritori". Siis jos ajatellaan että henkilö elää päivästä päivään kiskomalla amfetamiinia suoneen, niin silloin unohdetaan se, että hän on jossain elämänsä vaiheessa ottanut sen ensimmäisen piikin tai ensimmäisen tabletin. 

Mitä olisi mennyt toisin, jos hän olisi tuolloin kertonut tästä kokeilusta vanhemmille tai lääkärille tai poliisille, joka olisi ohjannut hänet lääkäriin? Olisiko hän silloin seulaksi piikitettynä jossain piritorilla? Kun aikoinaan puhuttiin esimerkiksi subutex-hoidosta, niin silloin joku tuhahti, että "nyt narkomaani saa ilmaista huumetta". Ja tuota hoitoa vastustettiin sillä perusteella, että huumeiden käyttö on laitonta, ja noita lääkäreitä uhkailtiin lupien viemisellä. 

Se mikä nykyisestä huumemaailmasta vaarallisen se, että esimerkiksi maailman ykköshuumeeksi on noussut kokaiini, jota ei tarvitse piikittää. Kokaiini orjuuttaa käyttäjänsä salakavalammin kuin esimerkiksi heroiini, koska sen käyttö on helpompi salata kuin heroiinin tai kannabiksen. Usein kokainisti herää vasta, kun hän ei enää tee muuta kuin ime kokaiinia keuhkoihinsa, ja kaikki rahat ja asunnot ovat menneet tuohon valkeaan pulveriin. Mafia on esimerkiksi alkanut suosia kokaiinia "kauppatavarana" yhdestä syystä. Kokaiinilla ei ole samaa imagoa kuin heroiinilla, jonka käyttäjä samaistetaan seulaksi piikitetyksi ihmisraunioksi. 

Sen takia esimerkiksi kokaiinin käyttöä on aluksi vaikeampi huomata kuin heroiinin. Koska kokaiinia vedetään nenän kautta, niin sen käyttäminen ei paljastu vaatteissa olevasta hamppuköyden hajusta tai taskussa olevasta piikistä. Sitä voidaan tarjota jossain bileissä hyvin helposti, eikä kukaan varmaan huomaa olevansa narkomaani, ennen kuin hän ei voi elää ilman aineita. Eli henkilö on voimakkaammin koukussa ennen kuin muut huomaavat mitään, koska hänessä ei ole pistosjälkiä. Muut saattavat huomata kokaiinin käytön vasta kun käyttäjä on pelkkää luuta ja nahkaa, ja hän toikkaroi kadulla pummien rahaa johonkin savukkeisiin. 

Maamme huumepolitiikka on asia, josta ei saa koskaan keskustella ainakaan tarpeeksi. Meillä Suomessa linja on selvä, poliisi hoitaa sellaiset asiat kuten päihteiden käyttäjien poistamisen Piritorilta eli ihmisten silmistä. Ja sitten vain huokaistaan helpotuksesta, kun ei sitä narkomaanien joukkoa enää pyöri siinä veroja maksavien ihmisten silmissä, ja kun narkomaani on poissa silmistä ja mielestä, niin hän ei enää kuulu samaan maailmaan niin sanottujen "kilttien veronmaksajien kanssa". Eli poliisille löytyy töitä, medialle mahtavaa kuvamateriaalia, kun poliisi turvaa "kunnon ihmisten" elämää pumppuhaulikko kädessä, ja se tietenkin on monille ihmisille mieleen. Ja yksi ihminen joka varmaan pitää huumeiden käytön kriminalisoinnista on huumepomo. 

Se mikä sitten varmaan jää sanomatta, on se että tällainen toiminta, missä narkomaani eli huumeiden ja muiden päihteiden käyttäjä raahataan putkaan kohdistuu juuri tuon huumemaailman alimpaan joukkoon eikä huumepomoihin, jotka viettävät lomaansa Malagassa ja asuvat luksustaloissa. Eli ne ihmiset jotka rahoittavat huumekauppaa eivät koskaan ehkä edes saa mitään rangaistuksia, ja muutenkin noilla henkilöillä on aina puhdas rikosrekisteri. He eivät istu missään Sörnäisten metroaseman kulmilla huutelemassa ihmisille hävyttömyyksiä, eivätkä myöskään oksentele puistoihin. 

Kun joskus olen kirjoittanut esimerkiksi mahdollisuudesta diskriminoida marijuana, niin että sitä myytäisiin vain jossain "coffee shopissa", niin siitä nousi aivan kamala meteli. Ruokakaupoissa sekä ostoskeskuksissa varmasti myydään monia ikärajavalvottuja tuotteita, kuten alkoholia sekä tupakkaa. Ja koskaan ei olla edes keskusteltu siitä, että pitääkö Alko:n eli kansallisen alkoholimonopolimme palvella ihmisiä aivan jokaisessa ostoskeskuksessa? No ehkä alkoholi on eri asia kuin heroiini tai amfetamiini, mutta myös "tavallinen alkoholisti" joutuu lopulta aivan samanlaiseen tilanteeseen kuin narkomaani, eli hän laittaa kaiken rahan viinaan. 

https://yle.fi/uutiset/3-12528168

https://yle.fi/uutiset/3-12518670

https://yle.fi/uutiset/3-12527193

https://maailmastajaihmisista.blogspot.com/

Ukrainan sota tulee kestämään todella pitkään.

Ukrainan sota varmasti on sellaisella listalla, jota kutsutaan päättymättömien konfliktien listaksi. Siis tämä sota tulee  jatkumaan vielä ainakin sukupolven ajan. Vaikka Ukrainan sota on osoittanut, että Venäjän asevoimat eivät ehkä ole sillä tasolla, kuin niiden pitäisi olla, niin kuitenkin Venäjän johto pitää kiinni tavoitteistaan, vaikka se maksaa todella paljon varusteita sekä ihmishenkiä. Ja vaikka rauha saataisiin joskus aikaan, niin nuo kokemukset sodasta eivät aivan heti unohdu. 

Venäjän etu tässä sodassa on se, että Ukraina ei kykene iskemään Venäjän tuotantolaitoksiin, joten Venäjä voi aivan helposti korvata tuhotut varusteensa uusilla. Ja koska Venäjän asevoimien ei tarvitse välittää esimerkiksi suurista tappioista, niin Ukrainan sota on loistava tilaisuus hävittää romurautaa. 

Siis Venäjän asevoimissa suuri määrä korvaa laadun, joten ehkä Venäjän ajatus on se, että se vain pakottaa Ukrainan ampumaan niin suuria määriä ammuksia, että niistä tulee puutetta. Tuolloin voidaan sanoa, että ajatus on se, että jos Ukrainalla on kymmenen ammusta, niin sinne lähetetään 15 tankkia. Tuolloin 5 tankkia pääsee varmasti linjasta läpi, kun viholliselta loppuu ammukset. 

Ukrainan tilanne on myös sikäli huono, että aika on Venäjän puolella. Vladimir Putinin ei tarvitse välittää tappioista, eikä myöskään hänen tarvitse kuunnella kuin sitä, mitä hän milloinkin haluaa kuulla. Se mikä esimerkiksi massiivisessa tankkien käytössä on ikävää on se, että Ukrainan pitää tuoda kaikki varusteet ulkomailta, ja oikeastaan Venäjä voi vain syöttää vanhentuneita tankkejaan, ja muuta kalustoa Ukrainan tykistölle sekä panssarintorjunta-aseille. Sodan pitkittyessä Venäjän massiivinen tulenkäyttö tulee tuottamaan tulosta, ja vaikka Venäjän tappiot ovat suuret, niin se ei estä viemästä operaatiota lävitse. 

Eli kuten on sanottu, niin vanhakin tankki on parempi kuin ei tankkia ollenkaan, ja vaikka vanhentunut tankki ei ehkä suojaa sen miehistöä samalla tavalla kuin uusi ja moderni tankki, niin kuitenkin sen pysäyttämiseen tarvitaan joku panssarintorjunta-ase. Ja tuon tankin miehistö voidaan valita henkilöistä, jotka on merkitty epäluotettaviksi. 

Samoin se että Venäjän johdon ei tarvitse välittää siitä, miltä sota näyttää varmasti vaikuttaa siihen, miten kauan sotaa voidaan jatkaa. Vaikka Venäjän tankit ja tykit eivät ole niitä kaikkein parhaita, niin kun kranaatteja ja raketteja ammutaan jatkuvasti, niin silloin syntyy kyllä tulosta. Mutta kuten tiedämme, niin Venäjän tappiot ovat varmaan todella suuret. Eli Ukraina on osoittanut sen, että ajattelu niin, että kun aiheutetaan Venäjälle suuria tappioita, niin se ei hyökkää tai jättää operaation kesken on toiveajattelua. 

https://yle.fi/uutiset/3-12526593

https://maailmastajaihmisista.blogspot.com/