Median itselleen asettama tehtävä on tuoda ihmisten tietoon esimerkiksi päätöksen tekoon liittyviä asioita. Mutta tuo asia ei ole aivan niin itsestään selvää kaikissa maissa. Venäjällä esimerkiksi median itselleen asettama tehtävä on toimia valtiovallan äänitorvena jolla se painostaa vastustajiaan. Kun ajatellaan sitä onko media aina kriittinen, niin silloin meidän pitäisi ehkä muistella korona-epidemiaa, jossa koko maa pantiin kiinni, koska meneillään on COVID-19 pandemia. Tuolloin karanteenisäännöt olivat sellaisia, että niillä ei voitu virusta edes pysäyttää. Eli virus tarttuu maitokaupassa, se tarttuu herättäjäjuhlissa, yhteismajoituksessa sekä kaikissa muissakin tilaisuuksissa. Eikä se että koulut pannaan kiinni vain yksinkertaisesti riitä estämään epidemioita.
Kuitenkin se että Suomen kansalainen pääsee Suomeen vaikka yskisi keuhkot pihalle ei takuulla pysäytä mitään epidemiaa. Samoin koronauutisissa on kiitettävästi huomioitu ihmisiä, jotka eivät voi syystä tai toisesta hakea rokotetta. Olisi muuten hyvä, jos muihinkin vähemmistöihin suhtauduttaisiin yhtä sallivasti, kuin noihin koronavirusrokotteista kieltäytyviin ihmisiin. Samoin unohdetaan mainita se, että onko koronaan kuolleella ehkä mahdollisesti joku keuhkosyöpä tai edes sitä ei ole muistettu merkitä ylös, että onko koronaan kuollut ehkä ollut mahdollisesti saattohoidossa. Eli koronakuolematilastoihin pääsee sillä, että kuollessa on ollut koronavirusta veressä.
Ukrainan sota on nostanut Venäjän vastaisia mielialoja. Se että sota on kestänyt näinkin kauan saa aikaan sen, että länsimaat eivät enää voi antaa asioiden kehittyä niin kuin Venäjä niitä haluaa kehittää. Siis Putinin ajatus lienee ollut se, että hän murskaa Ukrainan asevoimat muutamassa tunnissa, ja sitten kaikki vain levittelevät käsiään, ja toteavat että "mitään ei ole enää tehtävissä". Mutta esimerkiksi Ukrainan sodan alussa puhuttiin siitä, että "Ukrainan armeijan sotarikoksiin" pitäisi puuttua. Nyt olemme nähneet sen, että myös Venäjä osaa noita sotarikoksia tehdä. Ja sitten tuleekin tässä mieleen se, että kuinka monta sotarikosta Venäjä on tehnyt esimerkiksi Afganistanissa silloin kauan sitten?
Siis tässä vain mieleen tulee se, että kuinka usein esimerkiksi päätoimittaja oli oikeasti vetänyt viivoja juttujen päälle, ja kuinka usein esimerkiksi Neuvostoliittoa koskevia juttuja on kirjoitettu vodkan ja kaviaarin ääressä tovereiden avustuksella? Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen YYAn väitetään kuolleen, mutta aina silloin tällöin tulee mediasta raikas tuulahdus tupakansavua sieltä historiasta. Sanotaan että YYA ei ole kuollut. Niin kauan kuin ne jotka aikoinaan rakensivat itsesensuuria ovat töissä, niin YYA nostaa aina välillä päätään. Venäjältä saa halpaa bensiiniä ja vodkaa, ja sen takia tuo maa saa jostain syystä aina jotain ystäviä.
Viimeksi esimerkiksi NATO-keskustelun yhteydessä presidenttiä pyydettiin puuttumaan keskusteluun, ja myös ainakin alussa Ukraina-uutisissa oli havaittavissa sellaista "YYA-mallista ryhtiliikettä", jossa puhuttiin "presidentti Putinista". Samoin Valko-Venäjän mielenosoitusten kukistamisen yhteydessä puhuttiin "järjestyksen palauttamisesta maahan", jotta saadaan jääkiekon MM-kisat pelattua. Esimerkiksi myös EU- sekä NATO kriittisyys ovat asioita, joiden yhteydessä sana "kriittisyys" on muuttunut kielteisen synonyymiksi. Noita uutisia lukiessani mieleen tulevat liituraitapuvut, öljytyt hiukset sekä jaffa-pullot ja tupakansavu.
Samoin esimerkiksi se, että kansanryhmää vastaan kohdistuvasta kiihottamisesta halutaan tehdä laillista varmaan kuulostaa hyvältä. Mutta todellisuudessa kansanryhmää vastaan kiihottaminen on asia, mikä ruokkii erilaisia ääriliikkeitä. Populismi on politiikan ikävä malli. Siinä haalitaan ääniä esimerkiksi etniseltä enemmistöltä siten, että vähemmistöjen oikeusturvaa kavennetaan.
Saattaa olla että vähemmistöön kuuluvat joutuvat tekemään paljon enemmän töitä, jotta he voivat päästä johonkin työhön tai virkaan. Esimerkiksi Putinin armeijassa työt jaetaan siten, että Venäläiset ovat komentajina, ja alaiset taas kuuluvat johonkin vähemmistökansoihin. Eli kyseessä on tyylipuhdas versio syrjinnästä. Tai sitten vähemmistöön kuuluvien on vaikeaa saada työtä, kun tehdään selväksi että jos "tuo tulee teille töihin, niin me etsimme uuden kumppanin".
Venäjän johdon etuna on se, että sen ei tarvitse välittää kritiikistä eikä myöskään mistään muusta. Siksi tuo maa on esimerkiksi luonnonvarojen hyödyntämisessä niin sanottu "villi itä", jossa ei paljon tarvitse välittää työturvallisuudesta eikä ainakaan luontoarvoista.
Käsitys siitä, että kaikki jotka haluavat rajoittaa hiilidioksidipäästöjä leimataan ilmastofanaatikoiksi tai hysteerikoiksi palvelee nimenomaan niiden maiden etuja, jotka myyvät fossiilisia polttoaineita. Jokainen kilowatti, joka tuotetaan ilman kaasua ja öljyä on pois esimerkiksi Venäjän kassasta. Ja esimerkiksi niin kauan kuin käytetään fossiilisia polttoaineita, niin Venäjän johto voi laskea niin, että sen kaasu ja öljy menevät kaupaksi. Jos noita tuotteita ei voida suoraan myydä, niin silloin tietenkin ne voidaan kuljettaa markkinoille huomaamattomasti kolmannen maan kautta.
Trumpin ja Le Penin näkemys ilmastofanaatikoista varmaan miellyttää myös V. Putinia, joka myy mielellään öljyä ja kaasua länteen, ja sitä vastaan sitten hankkii kaiken maailman mobiililaitteita. Samoin Putinia ilmeisesti miellyttää myös Le Penin sekä Trumpin näkemys siitä, että oma maa ensin. Sillä tavoin hän voisi hajottaa NATOa sekä EUta, ja tehdä lopun pakotteista.
Jos ajatellaan että esimerkiksi YLE on laitos, jota ylläpidetään verovaroin, niin silloin tietenkin halutaan taata kansalaisten mahdollisuus saada neutraalia sekä varmennettua tietoa. Ajatellaan että kaupallisen median kohdalla esimerkiksi uutisia valitaan siten, että niistä myyvimmät tai ne jotka palvelevat kaupallisen kanavan omistajan etua pääsevät julkaistujen juttujen listoille. Mutta sitten tulemme siihen kysymykseen, että miten neutraali verorahoin maksettu media voi olla. Siis sen pitäisi olla neutraali, mutta meillä on kaikista asioista oma mielipiteemme. Eli emme voi koskaan olla täysin neutraaleja.
Siis myös valtion rahoittamalla medialla on omistajansa, joka on valtio. YLEä johtaa johtokunta, jonka jäsenet edustavat omaa poliittista liikettään, ja periaatteessa he päättävät siitä, että mitä YLEltä tulee ulos, ja mitä sieltä ei tule ulos. Kaiken maailman johtokuntia on tietenkin helppoa syyttää politisoitumisesta, mutta samalla me unohdamme että esimerkiksi myös toimittajilla itsellään on mielipiteitä asioista. Meillä kaikilla ihmisillä on mielipiteitä sekä asenteita, ja voimme tiedostamatta olla hyvinkin asenteellisia.
Kommentit
Lähetä kommentti