Herra Sokan raketin avulla tapahtunut lento oli aikansa tunnetuin valheellinen uutinen

Herra Sokan raketin avulla tapahtunut lento oli aikansa tunnetuin valheellinen uutinen

Seuraavan tekstin tarkoitus ei ole moralisoida tai tappaa kenenkään nuoren keksijän unelmia, mutta voin sanoa, että esimerkiksi räjähdysaineiden valmistaminen on laitonta sekä vaarallista. Ja kaikkia asioita, mistä luemme ei kannata lähteä kokeilemaan käytännössä. Kuten tiedämme, niin erään herra Sokan rakettilento päättyi historiaan eräänä maamme erikoisimmista uutisista. Ja vaikka tuo lento oli siis oikeastaan pelkkä vale, tai asia mikä paisui mediassa suhteettomiin mittoihin, niin se kertoo myös siitä, miten tällainen varsin omintakeista osaamista tai hyvin teknilliseltä vaikuttava asia saa aikaan suuren hälyn.

Tuolloin on nimittäin unohtunut sellainen asia, että esimerkiksi rakettia käyttävän lentokoneen rakentaminen ei oikeastaan ole kovin vaikeaa, jos henkilö käyttää toimintaan ruuti- tai kiinteää polttoainetta käyttävää rakettia, jolloin lentokoneen rungon sisään työnnetään vain joukko putkia, joissa on ruutia tai koneen runko ahdetaan tuota ainetta täyteen. Tuollaisia ruutia polttavaa rakettimoottoria käyttäviä lentokoneita valmistettiin esimerkiksi Saksassa 1920- ja 1930 luvuilla, ja esimerkiksi myös Opel valmisti joukon rakettiautoja, joissa käytettiin joukkoa kiinteää polttoainetta käyttäviä raketteja antamaan autolle vauhtia, ja syy siihen miksi käytettiin ryhmää pieniä raketteja johtuu siitä, että niiden avulla saatiin auton nopeutta säädettyä paremmin kuin käyttämällä yhtä suurta ruudista valmistettua panosta.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Opel_RAK

Tuo ajoneuvo eli Opel RAK oli tehty simuloimaan mahdollisuutta valmistaa lentokone, joka käyttää kiinteää polttoainetta polttavia raketteja esimerkiksi pako- tai muussa tilanteessa, missä kone vaatii suurta nopeutta. Tuolloin lähtökohtana oli se, että valmistetaan potkuria käyttävä perinteinen hävittäjä, joka olisi käyttänyt rakettia boosterina. Tuolloin ei vielä ollut käytössä neste raketteja, ja ruutirakettian käyttö oli ainoa mahdollisuus. 1944 Saksa palattiin vielä tähän ajatukseen, eli suunniteltiin lentokonetta, mikä olisi käyttänyt ruutia polttavia raketteja suihku- ja mäntämoottorien asemasta, eli kyseessä olisi ollut yksinkertaistettu versio ME-163 Komet raketti-hävittäjästä, joka käytti nestemäistä polttoainetta. "Komet" oli kuitenkin liian monimutkainen, ja siksi haluttiin rakentaa yksinkertaisempi versio tästä rakettikoneesta, ja tuo kone sai nimen Bachem Ba 349 "Natter".

Vaikka Natter vaikuttaa kömpelöltä, niin se oli tehty lähtemään kevyeltä rampilta tai nousemaan suoraan ylöspäin esimerkiksi kadulta tai sukellusveneestä. Tuolloin koneen tehtävä olisi ollut nousta taivaalle yllättäen sekä suunnata R4M raketit pommittajien vatsaan, ja sitten suorittaa laukaisu. Kyseiset raketit olisivat iskeneet pommittajien pommiluukkuihin, ja räjäyttäneet ne ilmassa, tai niin ainakin "Natterin" suunnittelijat uskoivat. Tuo kone teki vain yhden lennon, mikä päättyi koelentäjän kuolemaan, kun kyseisen miehen niska murtui. rakettien aiheuttaman kiihdytyksen takia. Mutta kuitenkin "Natter" kuuluu sarjaan keksintöjä, joista olisi voinut tulla jotain, jos lentäjän istuin olisi varustettu niskatuella.


https://fi.wikipedia.org/wiki/Bachem_Ba_349

Ruudin valmistus on melko helppoa, ja ohjeet siihen saa kyllä kemian kirjasta, mutta jos ajatellaan tuota lentokonetta, mikä lentää rakettien voimalla, niin silloin kyllä varmasti on kyse asiasta, jossa ihmishenkiä vaarantuu. Jos mietitään sitä että joku pikkupoika rakentaa lentokoneen vaikkapa parvekkeellaan, niin hän voi saada kaiken tarvitsemansa tiedon jostain kirjaston kirjasta, jos ajatellaan että konetta ei tarvitse mitenkään ohjata.

Tuolloin riittää että esimerkiksi lauta hiotaan siihen muotoon, mitä kaavio kuvissa esitetään siiven muodoksi, ja sitten tuon kahdesta tai kolmesta laudasta kootun koneen alle pannaan pahvi- tai metalliputki, mikä täytetään joko ilotulitteista puretulla tai itse valmistetulla ruudilla, ja sitten laitetaan tulilanka palamaan, niin silloin saattaa käydä niin että joko rakettikoneen tekijä itse tai joku muu vammautuu, jolloin asia menee sitten poliisitutkintaan. Yleisesti saattaa olla kaikille paras, että jos esimerkiksi tuota konetta lennätetään parvekkeelta, niin se ei edes ylittäisi parvekkeen kaidetta, koska jos se sattuu osumaan ihmistä päähän, niin tulos voi olla hyvin vakava.

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2019/04/29/silvo-sokan-rakettilento-aikansa-somekohu-ja-valeuutinen

Kaikissa tyypillisissä toimistoissa on joitain heikkouksia

Kaikissa tyypillisissä toimistoissa on joitain heikkouksia

Avotoimisto

Nykyään on tapana suosia avotoimistoja. Niiden käyttöä perustellaan sillä, että tuolloin työajan käyttöä voidaan seurata tarkemmin, ja kukaan ei pääse ikään kuin pakenemaan omaan rauhaansa pelaamaan jotain peliä. Samoin työväen kommunikointi on tällöin joustavampaa. Mutta kuitenkin näissä toimistoissa on myös heikkouksia.

Yksi asia on tietenkin koko työelämää käsittelevässä uutisoinnissa unohtunut ja se on se, että mitä jos pomo sattuu esimerkiksi metelöimään, niin mitä silloin tehdään? Nimittäin jos alainen metelöi tai muuten häiritsee työntekoa, niin hänet saa pomo komentaa olemaan hiljaa. Mutta jos sitten sattuu käymään niin, että esimies häiritsee toiminnallaan koko osaston työtä, niin voiko alainen siitä häntä huomauttaa, vai pitäisikö sitten ottaa yhteyttä tämän pomon omaan esimieheen, jos hän sitten vaikka huomauttaa asiasta?

Tai ehkä parasta olisi ostaa korvatulpat, niin silloin ei pomoa tarvitse häiritä, ja ehkä joskus vielä saa tuo häiritsevän johtajan alaisena työskentelevä henkilö sitten itse ylennyksen yhtiössä, joten ehkä on parempi vain olla hiljaa koko asiasta, ellei sitten häirintä pidä sisällään rikollista toimintaa, kuten seksuaalista ahdistelua, jolloin asian voi viedä sitten oikeuteen rikollisena toimintana.

Eli pomolla on oikeus tietenkin kuunnella mitä musiikkia hän haluaa kuunnella, eikä muilla ole siihen mitään sanomista, ellei sitten isompi pomo katso asioita siten että osastolla ilmennyt virheellisten kappaleiden tai suoritteiden määrän kasvu johtuu tuon päällikön tavasta soittaa musiikkia täydellä voimalla, ja tuolla perusteella komenna musiikkia hiljaisemmaksi.

Sohvalla varustettu toimisto

Avotoimiston heikkous on siinä, jos joku ryhtyy esimerkiksi soittamaan kovaäänistä musiikkia tai keskustelemaan äänekkäästi. Tällainen toiminta saattaa vaikeuttaa muiden henkilöiden työtä, ja ongelmia tulee heti, jos esimerkiksi pomo tekee tällaista. Noissa tilanteissa missä pomo puhuu kovalla äänellä tai toimii muuten häiritsevästi, niin silloin saattaa käydä niin, että kukaan ei häntä uskalla huomauttaa asiasta.

Pomoilla on myös asioita, jotka on pidettävä salassa, ja silloin tietenkin oma toimisto on sellainen asia, mitä varmasti jokainen arvostaa. Samoin muut asiat kuten hikinen paita saattaa aiheuttaa ongelmia sosiaalisissa suhteissa, ja tuon takia joissakin paikoissa pomoilla on oma toimisto, missä he voivat keskustella asioista, joita ei ole tarkoitettu alaisten korviin.

"Sohvatoimisto" on paikka missä tehdään työtä on asia, mikä välillä unohtuu kaikilta. Noissa toimistoissa sohvilla on korvattu perinteiset kirjoituspöydät, ja niiden avulla saadaan tietenkin tiloista viihtyisiä, ja sohvalle voi vaikka nukahtaa, mutta kuitenkin työ on aina pääasia työpaikalla, joten joskus tuollainen sohva ei ehkä ole mikään paras mahdollinen työskentelytila, koska esimerkiksi siinä saattaa ergonomian kanssa tulla vaikeuksia, koska kaikki eivät ehkä osaa istua sohvilla oikein, ja siitä seuraa sitten välillä selkäkipuja.

Privaatti toimisto

Suljettu privaatti toimisto on paikka, mistä tuntee pomon. Ja se on paikka missä kukin on yksin työnsä kanssa. Siellä saattaa käydä niin, että esimerkiksi henkilö unohtuu koko päiväksi lukemaan Iltalehteä, mikä ei tietenkään työtä vie ollenkaan eteenpäin. Tuollaisessa toimistossa saattaa käydä niin, että koko päivä menee siihen, että henkilö lukee lehteä, eikä tee mitään sellaista, mistä hänelle maksetaan palkkaa, mikä tietenkin on hyvin ikävä asia. Nykyään monet toimistot ovat niin sanottuja "hybridi toimistoja", joissa saattaa olla mahdollisuus käyttää niin sanottua privaatti toimistoa, jos työ sitä vaatii.

Mutta yleensä avotoimistojen käyttöä perustellaan sillä, että siellä muut valvovat sitä, että työtä tehdään sillä tavoin, mitä työnantajan kanssa on sovittu tai mitä työnantaja on määrännyt, riippuen siitä miten esimerkiksi työsopimusta luetaan. Tai miten työsopimuksen tarkoitus ymmärretään. Eli siinä joko määrätään tai sovitaan tehtävät, mitä työntekijän tulee tehdä, jotta hän saisi palkkaa, ja sitten työnantaja kertoo mitä etuja kuten ilmaisen kahvin työntekijä voi työpaikalla käyttää. Tai että onko työntekijällä ehkä sitten ruoka-etu jossain tietyssä ravintolassa, vai saako hän käyttää mahdollista lounasetua missä vain ravintolassa.

Kun kiellot eivät toimi, eli miksi Kreml haluaa kieltää rap-musiikin?

Kun kiellot eivät toimi, eli miksi Kreml haluaa kieltää rap-musiikin?

Kautta aikain vanhemmat ihmiset ovat nauraneet partaansa, kun he ovat katselleet nuorten ajattelemattomuutta sekä naiviutta, millä ei kuulemma ole mitään merkitystä. Ja kuitenkin esimerkiksi mellakkapoliisien sekä armeijan miesten paikallaolo kertoo siitä, että jollain asialla on kuitenkin jonkinlaista merkitystä, vaikka mediassa toisin kerrotaan. Poliisiketjujen tuominen paikalle tietenkin saa aikaan vaikutelmaan siitä, että paikalla on rikollista toimintaa. Samalla tietenkin vanhempia neuvotaan puuttumaan nuorten musiikin kuunteluun tai johonkin "rikolliseen alakulttuuriin".

Mutta samalla kuitenkin se, että esimerkiksi jotain nuorten musiikkityyliä halutaan kitkeä pois poliisivoimien avulla saa aikaan sen, että ihmiset alkavat kysellä, että mikä tässä nyt oikeastaan on se asia, mikä saa poliisin tulemaan paikalle. Ei kai kukaan nyt lähetä kuorma-autollista poliiseja ja asevoimien miehiä, jos asialla ei ole merkitystä.

Jos asialla ei ole mitään merkitystä, niin miksi sotilaat ja poliisit estävät esimerkiksi jotain konsertteja ja samalla lähettävät esimerkiksi nuoria vankilaan siksi, että nämä ovat sanoneet jotain, millä ei ole merkitystä. Se että joku asia aiheuttaa viranomaisten taholta voimakkaita toimenpiteitä kertoo siitä, että asialla on vallanpitäjien taholla kuitenkin todettu olevan merkitystä. Kremlin vallanpitäjät haluavat kitkeä esimerkiksi rap-musiikin pois "pilaamasta" nuorten ajattelumaailmaa, ja samalla syyttävät nuorisoa vallankaappauksesta sekä terrorismista, koska nämä ovat keskustelleet sosiaalisessa mediassa asioista, jotka eivät Kremliä miellytä.

Saman asian ovat kokeneet myös monissa muissa maissa kieltojen ja lakien avulla ihmisiä ohjailevat poliitikot sekä yritykset, ja tässä mieleeni muistuu se, että vähän aikaa sitten oli esimerkiksi mediassa usein uutisia sekä mainoksia, joiden mukaan esimerkiksi "yrityksen paikka ei ole Internetissä". Kun puhutaan esimerkiksi juuri uutisten jakamisesta sosiaalisessa mediassa, niin silloin tietenkin jakaminen voidaan tehdä linkin avulla, joka vie katsojan suoraan uutiseen, tai sitten tuota linkkiä voidaan kommentoida omalla tekstillä, ja silloin ei tietääkseni ole kyse tekijänoikeuslakien vastaisesta toiminnasta. Tekijänoikeuslakien avulla on mediaa ennenkin yritetty sensuroida, ja silloin kun keskustellaan esimerkiksi tietyn musiikkityylin kieltämisestä, niin se kyllä vaikuttaa hieman lapselliselta.

Nimittäin jos joku nyt sattuu sitten kuuntelemaan jotain sellaista, mikä poikkeaa esimerkiksi Kremlin pomojen musiikkimausta, niin silloin ei kuitenkaan syynä pitäisi olla pidätys, ellei sitten tuollainen henkilö ole soittanut musiikkia niin kovalla äänellä, että esimerkiksi naapuri häiriintyy asiasta, ja ottaa yhteyttä isännöitsijään tai soittaa miliisin paikalle, joka raahaa tuollaisen rap-pellen suoraan Lefortovon vankilaan ja sieltä sitten kohti Siperian metsätyömaita. Syy miksi nykynuoret eivät suoraan sanottuna ole minkään yksittäisen median varassa on se, että nykyään nuoret eivät halua kuluttaa esimerkiksi taulutelevisioon suuria summia, kun esimerkiksi vajaa 200 euron hintaisilla läppäreillä voi katsoa mitä haluaa, ja silloin voi jokainen tuijottaa mitä itseä nyt sattuu kiinnostamaan.

Se että ihminen katsoo muutakin kuin yhtä kanavaa varmasti saa aikaan tilanteen, missä hän kiinnostuu muustakin kuin vain siitä yhdestä tavasta ajatella, ja se sitten tietenkin saa aikaan myös muita ongelmia, kuin vain sen, että nuori näkee muutakin kuin sitä, mitä hallitus tai kuka nyt hallituksen nimissä ohjausta antaa haluaa heidän näkevän. Ja maailma on täynnä asioita, jotka ovat kiinnostavia, vaikka niistä ei nyt kokoillan elokuvia ole tehty.

Eduskuntavaalien tuloksista sekä demokratiasta vielä hiukan, sekä siitä kenelle kansalaispalkka olisi tarkoitettu.

Eduskuntavaalien tuloksista sekä demokratiasta vielä hiukan, sekä siitä kenelle kansalaispalkka olisi tarkoitettu.

Kansalaispalkan kohdentaminen on asia, mistä ei olla puhuttu

Kun ihminen haluaa ääniä parlamenttivaaleissa, niin hänen pitää luvata kansalle jotain, ja silloin voi jokainen meistä itse miettiä sitä, että äänestäisitkö ehdokasta, joka lupaa vain verta, hikeä kyyneleitä? Joskus kohtaan poliittisen liikkeen, joka puhuu hyvin erikoisesta asiasta, nimittäin kansalaispalkasta, ja noista asioista tietenkin kirjoitetaan lehtiin. Mutta se mikä noista kirjoituksista tekee mielestäni hiukan erikoisen, on se että niissä ei mainita ollenkaan sitä kohderyhmää, mille tuo kansalaispalkka olisi tarkoitettu.

Eli olisiko kyseessä etu, mikä maksetaan myös työttömille vai olisiko palkkatyö tuon edun saamisen edellytys? Valtion kassa on myös rajallinen, eli mistä tuo kansalaispalkka tai sen vaatima raha oikeastaan otetaan on myös kysymys, mistä ei kovin paljoa ole noissa lehtijutuissa puhuttu.  Eli niissä on kirjoitettu vain siitä, että joku poliitikko on maininnut kyseisen asian, eikä esimerkiksi sitä, missä yhteydessä tuo maininta ilmaisesta rahanjaosta on tehty. Myöskään sitä että onko kyseessä ryhmän sisällä tehty aloite vai niin sanottu "käytävällä tapahtunut keskustelu" ei ole noissa kirjoituksissa mainittu. Eikä myöskään sitä olla eritelty, että onko keskustelu käyty toimittajan itsensä sekä tuon poliitikon välillä. eli kenen kanssa tuosta asiasta on puhuttu jäi ainakin itselleni epäselväksi. Vai onko tuollaisia juttuja kirjoittanut toimittaja vain käsittänyt, että näistä asioista on puhuttu vakavaan sävyyn eduskunnan tiloissa.

Kuten tiedämme, niin Eduskuntavaalien tulos ei koskaan miellytä kaikkia. Ja silloin tällöin saattaa käydä niin, että myöskään kaikki edustajat eivät myöskään minua itseäni miellytä, mutta sitten taas neljän vuoden päästä voidaan odottaa uusia vaaleja. Kun keskustellaan siitä, millainen on sopiva edustaja tai puolue, jonka toivoisimme pääsevän eduskuntaan, niin silloin voidaan vain sanoa, että kansalla on tällaisiin asioihin viimeinen sana, ja kansa tai kansalaiset tekevät ne päätökset, mitä eduskuntaan pääseminen vaatii, eli he tai me valitsemme, minkä numeron siihen äänestyslippuun laitamme, ja siihen tulokseen ei ole sitten jälkeenpäin mitään sanomista. Jos eduskunta ei meitä miellytä, niin sitten voimme neljän vuoden päästä taas valita uuden ehdokkaan sinne istumaan, kuten maamme perustuslaissa sanotaan, ja aina välillä käy niin, että sinne ei silloinkaan tule sellaista ehdokasta, joka itseä sattuu miellyttämään.

Joskus jopa konkari tipahtaa.

 Aina välillä käy myös niin, että esimerkiksi joku hyvin tunnettu tai meille rakas poliittinen liike ei saa sitä asiaa läpi, mitä se on meille luvannut, ja silloin tällöin saattaa jopa käydä niin, että tuo poliittinen liike saattaa joutua perumaan keskeisiä lupauksiaan, joita se on äänestäjille antanut. Silloin pitää vain pysyä nielemään pettymys, ja ottaa itseä niskasta kiinni. Eli tuolloin on hyvä muistaa vanhan kansan viisaus, että kyllä se päivä sinne risukasaan jossain vaiheessa taas paistaa, ja sitten neljän vuoden päästä on edessä taas sellainen tilanne, missä voimme sitten äänestää tätä mahdollisesti eduskunnasta pudonnutta henkilöä, mikäli hän sattuu olemaan ehdolla, ja me voimme jokainen ottaa tuolloin tähän ehdokkaaseen yhteyttä, ja pyytää häntä ehdolle.

Eduskunnassa pitää myös muille puolueille luvata jotain, jos joku puolue mielii hallitukseen, ja tuolloin tietenkin mieleen tulee se, että jos hallituksessa olisi useita puolueita, niin silloin siitä lähtevä puolue ei voisi hallitusta kaataa niin helposti. Mutta tuolloin poliittisten kompromissien tekeminen on paljon vaikeampaa, kun useiden ryhmittymien tulee tuolloin sovittaa ohjelmansa sillä tavoin, että saadaan aikaan hallitusohjelma. Ja noita poliittisia kompromisseja joita myös "lehmän kaupoiksi" kutsutaan joutuu jokainen poliittinen ryhmittymä parlamentissa tekemään, jos sen jäsenet mielivät ministerien paikoille.

Jokainen joutuu demokratiassa luopumaan jostain, ja koska ei ole kriisiaika, niin silloin pitää myös muita kuunnella. Rooman valtakunnassa oli tapana, että kriisiaikaan joku sotapäällikkö valittiin diktaattoriksi, mutta sitten kun hän lähti pois tuosta virasta, niin tuo diktaattori joutui vastaamaan teoistaan. Ja tuolloin tietenkin piti muistaa se, että jos sama henkilö pyrki uudelleen ja uudelleen tuohon asemaan sekä käytti siihen arvoaan tai uhkasi senaattia asevoimilla, oli hänen rangaistuksensa kuolema.

Samoin senaatin käskyn vastustaminen tuossa virassa merkitsi kuolemaa. Tuon kohtalon koki myös Julius Caesar, joka surmattiin senaatin edessä, ilmeisesti koska hän oli tuonut armeijan Rubicon joen yli, mikä tarkoitti sitä, että hän oli asevoimin uhannut senaattia sekä salannut siltä oleellisia asioita. Nimittäin jos diktaattori ei astunut sivuun, kun senaatti ehdotti hänelle eroa, niin silloin hänen piti kuolla, ja tuo ehdotus oli siirtyminen Cloaca Maximuksen virkaan. Tuolloin senaatti otti asian niin, että Caesar vastusti sitä, ja silloin tapahtui se, että senaatti määräsi Caesarin kuolemaan, ja hänen sukulaisensa saivat tehdä tuon teon. 

Autoritaariset johtajat kuuluvat sota-aikaan

Eli autoritaariset johtajat kuuluvat sellaiseen tilanteeseen, missä pitää päätöksiä tehdä hyvin nopeasti, mutta normaalissa rauhan tilassa pitää myös muita kuunnella. Eikä kukaan voi maata loputtomasti hallita poliisivoimien turvin. Myöskään se ei varmasti vaikuttaisi kovin hyvältä, jos opposition edustajat heitetään ulos parlamentista, koska opposition tehtävä on nostaa esiin myös niitä asioita, jotka ovat jääneet hallitukselta huomaamatta esimerkiksi lainvalmistelun yhteydessä. Eli missään nimessä ei kovin hyvältä näyttäisi, jos poliisi estäisi muiden kuin hallituksen edustajien pääsyn parlamenttiin. Vai mitä itse ajattelisitte, jos kansanedustajan kulkukortti evätään siksi, että hän kuuluu oppositioon.

Mutta kun ajatellaan eduskuntatyötä, niin silloin tällöin kohtaamme tilanteen, missä joku liike tai puolue ajaa asioita, mitkä ovat meille kaikille hyvin rakkaita, mutta jos ajatellaan kokonaisuutta, niin silloin tietenkin voidaan samalla sanoa, että eduskunta on kokonaisuus, missä on 200 ihmistä, joista jokainen ajaa asioita, jotka ovat jollekin ihmiselle rakkaita. Tuolloin pitää huomioida sellainen asia, että vaikka joku poliittinen liike olisi sen asian kannalla, mitä itse pidän parhaana, niin siellä sitten tehdään myös muita kuin tuota yhtä asiaa koskevia päätöksiä, ja sen takia saattaa käydä niin, että minä en saa aivan sitä, mitä haluaisin saada eduskunnasta. Jos ajatellaan politiikkaa sekä sen monimuotoisuutta, niin jokaiselle valtion kassassa olevalle rahalle löytyy varmasti myös käyttökohteita, eli niitä ei tarvitse kovin paljoa etsiä.

Kansalaispalkka sekä populismi

Jokainen varmaan haluaa esimerkiksi 100 euroa oman taskun pohjalle ilmaiseksi, eikä tuota asiaa tarvitse silloin kyllä mitenkään hävetä, eli jokainen meistä varmaan myöntää tuon salaisen taipumuksen ahneuteen sekä siihen, mitä kutsutaan "terveeksi narsismiksi". Jokainen joka ei tuota satasta halua on varmaan aivan oikea valehtelija, mutta kuitenkin pitää muistella sitä, että valtion kassassa on rahaa rajallinen määrä, ja silloin jos tuo ylimääräinen satanen jostain tiputetaan ihmisten taskuun, niin silloin tuo jaettu raha tai sen aiheuttama kassavaje saatetaan kompensoida esimerkiksi korottamalla veroja, jotka ovat Suomessa muutenkin keveät, tai sitten jostain palvelusta kuten kirjastosta tehdään maksullinen. Ja sitten voidaan miettiä lisäksi sellaisia kysymyksiä kuin kansalaispalkka.

Kansalaispalkka kuulostaa upealta asialta, mutta kun sitä sitten vähän tarkemmin miettii, niin siitä puhuvat poliitikot eivät ehkä ole tästä asiasta maininneet. Eli kenelle tuo kansalaispalkka oikeastaan olisi tarkoitettu? Kun ajatellaan hallituksen muita toimia, joiden mukaan esimerkiksi työttömien pitää olla niin sanotusti aktiivisia, mikä tarkoittaa sitä, että heidän pitää käydä jossain kurssilla aina kun työvoimaviranomaiset tahtovat, eikä ainakaan nykyisten oikeistohallitusten tapa kohdella työttömiä ole ollut mikään erityisen liberaali tai miellyttävä, niin silloin eteen tulee kysymys siitä, että mikä tämä kansalaispalkka oikeastaan on?

Onko kansalaispalkka oikeastaan tarkoitettu työttömille ollenkaan?

Kun puhutaan kansalaispalkan saamisen ehdoista, niin olisiko tuo asia tarkoitettu ollenkaan työttömille? Eli olisiko kansalaispalkan saamisen edellytys se, että sen saamiseen olisi oikeutettu vain henkilö, joka on työssä? Tuolloin tämä lisäetu sitten tipahtaa sellaisten ihmisten taskuun, jotka käyvät työssä, eikä ainakaan kukaan oikeasti työtön saisi tuota etua. Eli kun tietyt poliitikot ovat noita kansalaispalkkoja ajaneet, niin he eivät kyllä ole mitenkään esittäneet sitä, että mille kansalais ryhmille tuota etua annettaisiin.

Tai olisiko tuohon etuun oikeutettu myös esimerkiksi alaikäinen tai eläkettä nauttiva henkilö, joka on ehkä joutunut eläkkeelle terveydellisistä syistä? Kun tuollaisia puheita katsellaan tarkemmin, niin niitä voisi joku moittia siitä, että esimerkiksi sitä, miten tuota etuutta olisi tarkoitus jakaa, ei ole sen tarkemmin kommentoitu ainakaan julkisuudessa. Joku voi sanoa, että kyseessä voisi olla myös äänten ostaminen tai ostamista koskeva yritys. Kun taas sitten ajatellaan sitä, että valtion kirstu on rajallinen, niin olisi mukavaa tietää, mistä tuo raha oikeastaan sitten otettaisiin? Eli laitetaanko sitten esimerkiksi terveyskeskus tai kirjasto maksulliseksi, jotta tämä kansalaispalkka saadaan kustannettua.

Uusi eduskunta on taas valittu

Uusi eduskunta on taas valittu

Uusi eduskunta on taas noussut valtaan, ja kuten arvata saattaa, niin hallitusneuvotteluista on tulossa mielenkiintoiset. Suurin puolue on vain yhden äänen päässä seuraavasta puolueesta, ja siksi nämä hallitusneuvottelut ovat mielenkiintoista seurattavaa, vai onko sittenkään näin? Nämä viime vaalit ovat osoitus siitä, että se joka kykenee uudistumaan sekä voittamaan ihmisten äänet puolelleen voittaa myös vaalit, vai onko sekään totta?

Nimittäin näissä vaaleissa on havaittavissa sellainen asia, että poliittisten ohjelmien skaalautuvuus on ylittäny koko poliittisen kentän, ja se että puolueiden ohjelmissa ei ole oikeastaan mitään muuta eroa, kuin että ne tarjoavat mahdollisuutta valita vaihtoehtoja oikealta tai vasemmalta riippuen siitä, miten äänestäjä asian haluaa ymmärtää. Ja sitten se, mitä äänestyspaikoilla kirjoitetaan lappuun lopulta ratkaisee sen, kuka istuu eduskunnassa sekä käyttää kansan puolesta valtaa.

Eli nykyään politiikka on kuin Windows-käyttöjärjestelmä, joka avautuu eteemme joka aamu samanlaisena, riippumatta siitä millä koneella alamme työskennellä, mikä johtuu siitä, että sen asetukset voidaan määrittää yhteneväisiksi, riippumatta siitä, millä koneella ihminen työskentelee. Riittää vain että hän kirjautuu koneelle omilla tunnuksillaan, mitkä on tehty jollekin käyttötilille. Samaa on tapahtunut myös politiikassa, eli ei tarvitse kuin katsoa puolueiden mainoksia, niin silloin tietenkin on eteen tullut se, että noissa ohjelmissa ei mitään sen suurempaa eroa ole.

Poliittisen kentän muutos näkyy kaikkialla. Enää ei asioista selviä sillä, että kertoo muutamia hyviä vitsejä, ja muutenkin se että ihmisten mielipiteisiin pitää pystyä vaaleissa vastaamaan entistä paremmin on myös asia, mikä on tullut politiikkaan jäädäkseen. Tässä taas voidaan siteerata vanhaa rap-kappaletta, eli kuten MC Nikke T sanoi aikoinaan, "jos haluu saada, on pakko antaa". Tällä tarkoitan sitä, että jos poliitikko lupaa vain "verta, hikeä ja kyyneleitä", niin silloin hän ei varmaan kovin montaa ääntä saa, koska ihmiset haluavat hiukan muutakin sisältöä kuin vain työtä elämäänsä.

Ja lopuksi muistutan muuten yhdestä asiasta. Kun Winston Churchill valittiin Britannian pääministeriksi vuonna 1940, niin silloin hän lupasi "verta, hikeä ja kyyneleitä". Joskus Churchillia on pidetty vahvan johtajan perikuvana, mutta tuolloin pitää muistaa se, että hänen astuessaan virkaansa oli kyseessä poikkeuksellisten olosuhteiden vallitessa tapahtunut asia. Tuolloin oli Toinen Maailmansota käynnissä, ja Britannian itsenäisyys oli uhattuna, koska Hitler oli hyökännyt Saksan naapurimaihin, jolloin esimerkiksi Puola, Tanska sekä Norja oli jo miehitetty, ja saman kohtalon tulisivat kohtaamaan Hollanti, Belgia sekä Balkanin maat.

Jos voidaan ajatella että Winston Churchill olisi luvannut vain verta, hikeä ja kyyneleitä, niin hän olisi varmaan ollut aivan kamala ihminen. Mutta hän lupasi ihmisille myös vapautta, ja se mitä mieltä hän itse asioista oli on jäänyt historian hämärään. Vaikka Churchill oli Buurisodan veteraani, sekä kovan linjan mies esimerkiksi siirtomaita koskevissa asioissa, niin Toinen Maailmansota pakotti hänet lupaamaan vapautta myös siirtomaille.

Tuolloin hän piti suunsa kiinni esimerkiksi suhteestaan afrikkalaisiin, joita tarvittiin tuolloin armeijassa, ja kun aseita jaettiin miehille sekä heitä johdettiin taisteluun, niin heille ei ehkä ollut kovin järkevää käydä huomauttamassa esimerkiksi ihonväristä. Hän teki tämän siksi, että mustia miehiä tarvittiin asevoimissa taistelussa Rommelin joukkoja vastaan Pohjois-Afrikassa. Eli jos sotilaita voitiin värvätä Afrikasta, niin silloin Britannian emämaan puolustukseen määrättyjen joukkojen määrää ei tarvinnut vähentää.

Samoin täytyy muistaa, että Churchill erosi pääministerin tehtävistä Toisen Maailmansodan päättymispäivänä, joten hän on esimerkki siitä, että kriisiaika on sopiva vahvalle johtajuudelle, mutta rauhan aikaan on asiallista keskustella asioista. Tuolloin voidaan sanoa, että valtion ollessa rauhan tilassa, ei tarvita diktaattorista johtajuutta. Nimittäin tuo johtamistapa vei aikoinaan myös Rooman valtakunnan perikatoon, koska keisarille ei saanut sanoa vastaan, saattoi varsinkin nuori keisari tehdä vastuuttomia päätöksiä, joista sitten oli vain haittaa.

Eli keisari saattoi rakentaa jonkun talon johonkin kohtaan kaupunkia siksi, että hän sai lepuuttaa jalkojaan. Tai sitten hän saattoi määrätä kokonaisen kaupungin verran ihmisiä surmattavaksi, koska he eivät tervehtineet keisaria riittävän kunnioittavasti. Tuo teki keisarista pelätyn sekä vihatun, mikä johti myöhemmin siihen, että häneltä salattiin asioita, jotka olivat tärkeitä päätöksenteon kannalta. Ja sitten tuloksena oli korruption lisääntyminen, ja lahjonta sekä kaikkinainen korruptio on yksinvaltaisen järjestelmän tuntomerkeistä.

Vahvan hallituksen muodostaminen on ehkä mahdotonta

Vahvan hallituksen muodostaminen on ehkä mahdotonta

Syy miksi valtiossa ollaan menty kohti demokraattista vallan käyttöä johtuu siitä, että myös tavalliset ihmiset halutaan motivoida kantamaan vastuuta yhteisistä asioista. Eli valtio ei ole vain johtajia varten, vaan jokaisen kansalaisen olisi kannettava vastuu siitä, miten valtiossa toimitaan, sekä siitä, kuinka valtiovaltaa kohtaan käyttäydytään. Se miksi ihmiset joskus vastustavat vahvaa johtajuutta on se, että vahvan johtajan selän takana on helppoa piileskellä, ja sitten kun asiat menevät vähän pieleen, niin sitten voidaan vastuu siirtää vahvan johtajan päälle.

Mutta kuitenkin pitää muistaa se, että ihmiset ehkä kuitenkaan eivät aina kaikkia maailman ihmiset eivät aina ole kokeneet vahvaa johtajuutta muuna kuin kyynelkaasun sekä pampun iskujen ja kumiluotien vauhdittamana komentona, missä ihmisiä kehotetaan poistumaan jostain alueelta. Vahva johtajuus on aina asia, mistä voidaan kiistellä, ja jonka ympärillä voidaan pitää kokonaisia symposiumeja, Mutta joka tapauksessa voidaan kysyä aina, että olisivatko itseni tai jonkun muun ihmisen mielipiteet eriäviä, jos vaikka tarjolla olisi eri puolueita? Jos taas aletaan vannoa vahvan johtajuuden nimiin, niin silloin pitää taas jonkun tarjoutua oikeasti "suomen Vladimir Putiniksi", ja se saattaa aiheuttaa ongelmia esimerkiksi ehdokkaita asetettaessa. Vahvaa johtajuutta puolustetaan sillä, että vahva johtaja on vastuunkantaja, joka tekee päätöksiä ihmisten puolesta sekä tietenkin kantaa niistä vastuun, ja tätä johtajaa kutsutaan nimellä valistunut monarkki tai valistunut yksinvaltias.

Valistunut yksinvaltias kuitenkin on asia, mitä sietää varoa, koska lopulta jokainen valtio, missä on tuollainen valistunut despootti vallassa on muuttunut ennemmin tai myöhemmin poliisivaltioksi, missä mielivaltaiset pidätykset sekä korruptio rehottavat, ja historiasta voidaan mainita esimerkiksi Itävalta-Unkarin kaksoismonarkian viimeisen Habsburg-sukuisen keisarin nimeltään Frans-Joosef, joka aloitti Euroopan moderneimpana hallitsijana, mutta myöhemmin muutti Itävallan ahdistavaksi poliisivaltioksi.Valistunut yksinvaltias saattaa vaikuttaa mukavalta mieheltä, mutta jos hän saa päähänsä jotain sellaista, että joku on häntä loukannut, niin seuraukset voivat olla kamalat.

Mutta myös lähes kaikki muutkin kuningasperheet, jotka ovat saaneet käyttää rajatonta yksinvaltiutta ovat jossain vaiheessa käyttäneet mielivaltaa sekä toimineet ainakin kansan etua vastaan. Tietenkin ne jotka vastustavat tätä mallia, missä yksittäinen henkilö voi sanella lakeja vetoavat siihen, että jossain tapauksessa valtion etu menee ristiin kuninkaan tai yksinvaltiaan johtajan edun kanssa, ja tuolloin on usein ollut edessä tilanne, missä yksinvaltiaan oma etu menee valtion edun edelle.

Ne jotka kannattavat yksinvaltiutta taas perustelevat kantaansa sillä, että tuolloin monarkki ikään kuin asettuu tavallisen poliittisen elämän ulkopuolelle, ja on sieltä tuleva tuomitsemaan kaikkia muita. Periytyvää monarkiaa perustellaan sillä, että tuolloin monarkki voidaan valmentaa tehtäviinsä erittäin hyvin, mutta usein syynä on se, että tuolloin jotkut ihmiset voivat pienestä pitäen mielistellä tulevaa kuningasta, joka kuulee tuolloin vain niitä asioita, mitä hänen halutaan kuulevan. Joidenkin ihmisten mielestä esimerkiksi vallan käyttäjän pitäisi olla kuin suoraan jostain stoalaista filosofiaa käsittelevästä kirjasta, eli omata täysin tunteista vapaan tavan hallita ihmisiä, mutta tuolloin valtiota hallitsisi psykopaatti.

Se että valtiossa valtaa käyttäisi psykopaatti, joka ei välitä mistään mitään on muutaman kerran kerran toteutunut, tulloin mieleen tulevat esimerkiksi Mao, Hitler sekä tietenkin "isä aurinkoinen" eli Josif Stalin. Nimittäin Josif Stalinin Neuvostoliitossa ei kenenkään henki merkinnyt mitään, ja Stalin saattoi esimerkiksi teloittaa ihmisen sen takia, että hän ei pystynyt tuottamaan tuotteita kuten lenkkitossuja niin paljon kuin oli ajateltu. Stalinille merkitsivät vain numerot jotain, ja hän ei muusta kuin tavoitteista välittänyt. Tuo asenne näkyy nykyään esimerkiksi siinä, että 20 miljoonaa ihmistä kuoli tuon miehen järjestämissä vainoissa. Mutta Hitler sitä vastoin oli hullu, ja hän määräsi samalla tavoin miljoonia kuolemaan, koska hän näki heidän hajoittavan kansan homogeenisuutta.

Valistunutta monakkia usein ihaillaan siksi, että hän teki maalleen monia hyviä asioita. Mutta tuolloin unohdetaan se, että valistunut monarkia vaihtuu usein mielivaltaisesti tapahtuvaksi vallan käytöksi. Kun valtion johtaja vanhenee, niin hänestä saattaa tulla hyvin erilainen, jos hän vaikka saa Alzheimerin taudin tai sairastuu muuten psyykkisesti. Tuolloin hän saattaa jaella mielettömiä käskyjä, ja silloin voi edessä olla hyvin ikävät oltavat. Mikään vallankäytön muoto ei ole täydellinen, mutta se mikä tekee demokratiasta parhaan mahdollisen tavan tehdä päätöksiä on se, että siinä kuunnellaan ihmisiä, ja jos ajatellaan sitä että käytännössä valtaa käytetään, niin silloin pitää ihmisten tulla mukaan niitä tekemään.

Vahva johtajuus sekä hallinto nähdään monesti autoritäärisenä sekä poliisivaltioon johtavana asiana, ja siksi sen kannatus on ainakin teoriassa alamaissa. Vahvan johtajuuden symboleina nähdään usein asevoimat sekä kovan linjan poliisivaltion kaltainen toiminta, missä mellakkapoliisi hakkaa jokaisen, joka uskaltaa sanoa jotain hallitusta vastaan. Kuitenkin ihmiset samaan aikaan kaipaavat vahvaa johtajaa sekä johtajuutta, jonka tehtävänä on kantaa sellainen vastuu, mikä kuuluu poliittiseen sekä valtiolliseen päätöksentekoon.

Tästä jälkimmäisestä asiasta ollaan aina samaa mieltä, kuten myös ensiksi mainitsemastani vahvan johtajuuden kritiikistä, jota käytetään esimerkiksi syynä vaihtaa hallituksia miten nyt tällä kertaa sattuu huvittamaan. Ja kun lähdetään sitten pohtimaan sitä, miten esimerkiksi parlamentaarisessa demokratiassa pitäisi valtaa lain mukaan käyttää, niin silloin eteen tulee sellainen asia, että parlamentaarisessa demokratiassa ylintä lainsäädäntövaltaa käyttää parlamentti, tai ainakin Suomen perustuslain mukaan asia on näin. Tuolloin täytyy vielä hieman täsmentää, että perustuslain mukaan parlamentin enemmistö tekee päätökset, ja sen takia hallituksen täytyy nauttia kansanedustuslaitoksen enemmistön luottamusta.

Se miten tähän tilanteeseen on tultu johtuu siitä, että esimerkiksi presidentti Kekkosen tapaa hajottaa parlamentti kritisoitiin silloin aikoinaan hyvin kiivaasti, tai en tiedä miten tuota tapausta missä hallituksen sisäisten riitojen takia tuo vaali määrättiin, ja se miten asiasta nykyään puhutaan on hieman toista, kuin mitä tuolloin aikoinaan sanottiin noista vuoden 1972 vaaleista, joissa pahojen puheiden mukaan syynä oli presidentti Kekkosen henkilökohtainen mielipide, mutta asiat unohtuvat yleensä melko nopeasti. Kekkonen hajotti eduskunnan siis vuonna 1971, mutta vaalit pidettiin tuolloin 1972)

https://fi.wikipedia.org/wiki/Parlamentin_hajottaminen


Vahvalla hallituksella olisi Suomessa varmasti työtä sekä siihen olisi todellista tarvetta, mutta kun ajatellaan presidentin valtuuksia hajottaa eduskunta, niin silloin eteen tulee sellainen tilanne, että kun tuo oikeus otettiin häneltä pois, niin silloin itse asiassa syy tähän oli se, että ajateltiin, että ehkä joku presidentti alkaisi käyttää valtaa siten, että aina kun päätös ei miellytä, niin silloin hän vain ilmoittaa eduskunnan olevan "kyvytön hoitamaan tehtäviään". Se että eduskunnan hajottamista ei presidentin tarvinnut mitenkään täsmällisesti perustella aiheutti varmasti jonkinlaista kuohuntaa tuon ajan poliittisessa eliitissä, ja siksi oikeus hajottaa eduskunta haluttiin ottaa presidentiltä pois.

Se mikä sai sitten lopulta eduskunnan muuttamaan perustuslakia oli oikeastaan Kekkosen suorittama eduskunnan hajottaminen vuosina 1971 ja 1975, jolloin ensimmäisen kerran syynä oli se, että punamultayhteistyö hallituksen muodostamisessa tai hallitus yhteistyössä vaarantuu, ja toinen oli sitten vuonna 1975 tapahtunut eduskunnan hajottaminen, koska se ei päässyt sopuun maataloustuista. Kun perustuslakia muutettiin vuonna 2000, niin että eduskunnan hajottamiseen voidaan ryhtyä vain pääministerin aloitteesta, kunhan hän on kuullut kaikkia eduskuntaryhmiä, niin silloin ajatuksena on se, että vastataan yhteen hallituksen sekä valtion hallintoa koskevaan retoriseen kysymykseen.

Nimittäin onko eduskunnan nautittava presidentin luottamusta vain onko presidentin sittenkin vastattava toimistaan parlamentille? Ja sitten tuolloin vuonna 2000 oli tilanne se, että vasemmistosta oli hiukan puhti poissa, ja SDP alkoi olla ikään kuin laskeva tähti, eikä tuolloin ollut myöskään Venäjästä vasemmiston tuki mieheksi, niin silloin ikään kuin varmistettiin se, että presidentti ei pääse liian vahvaksi, koska valta oli ikään kuin ainakin toistaiseksi siirtymässä oikealle. Ja tuolloin vasemmisto päätti ajaa kyseisen lakimuutoksen läpi, koska se takasi ainakin osan vallasta pysyvän poissa yksinäisen tai yhteen ihmiseen perustuvan toimijan käsissä, vaikka Halonen tuolloin voittikin Ahon, joka oli Keskustan ehdokas, ja ehkä Lipposen II hallitus päätti vielä silloin ikään kuin vetää kilpailijoilta maton pois, kun sillä oli silloin presidentin tuki takanaan.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_presidentinvaali_2000

Saako ihmistä kutsua esimerkiksi natsiksi?

Saako ihmistä kutsua esimerkiksi natsiksi?

Tässä sitten tulee vastaan se ikuinen kysymys siitä, että mikä on totuuden sekä kaiken muun raja? Eli jos vaikka joku kirjoittaa sähköpostia tai muun viestin toiselle henkilölle, mitä ei olla tarkoitettu julkistettavaksi, mutta toinen sen sitten kuitenkin julkistaa, niin silloin voidaan taas ryhtyä miettimään sitä, voiko toiseen ihmiseen ollenkaan luottaa. Tuolloin mieleen tulee sellainen asia, että mitä jos vaikka "poikien kanssa" ollaan vähän rantasaunalla nauttimassa virvokkeita, niin silloin saattaa keskustelun sävy muuttua hyvinkin paljon siitä, mitä haluaisimme julkistaa, ja tuota seikkaa eli kovaa humalatilaa on joskus aina käytetty puolustuksena sille, että on kirjoitettu kaiken maailman asioita, joita sitten on jouduttu katumaan.

Näistä asioista voidaan esimerkkinä mainita erilaiset postikortit sekä muut oudot esineet, joita on lähetetty esimerkiksi lomakohteista suosikki poliitikoille tai omalle pomolle, kun on ensin istuttu ravintolassa muutamia tunteja, ja jutut ovat muuttuneet miehekkääksi. Tuolloin on mieleen tullut se armeija-aika ja kultainen nuoruus, jolloin ruma sana sanotaan niin kuin se on. Ja sen jälkeen on lähdetty ostelemaan tuliaisia sille pomolle tai poliitikolle, joka on joutunut tuon ryhmän hampaisiin. Tai lähdetty perustamaan Facebook-ryhmää, joka on tarkoitettu miehekkäille miehille, ja jossa asioista puhutaan jälleen niiden omilla nimillä ilman turhia kainosteluja.

Tässä kohtaan sitten taas voidaan kysyä sitä, että kuka kirjoitti ja mitä, jos tuolloin virvokkeiden nauttimisen yhteydessä ovat kaikki tablettitietokoneet sekä kännykät pöydillä, ja niitä käytetään mukavasti kaiken maailman aineiston läpikäymiseen. Tuolloin joku saattaa ottaa käyttöön vahingossa vaikka toisen henkilön omistaman medialaitteen, millä lähetetään nettiin "mukavia sutkauksia", joilla ei ehkä ole mitään tekemistä tämän laitteen omistajan virallisen tai epävirallisen kannan kanssa.

Lain mukaan jokainen vastaa kuitenkin siitä, että mitä noilla laitteilla tehdään, mutta kovan humalatilan taakse voi aina jossain määrin kätkeytyä, jos vaikka se että muisti pätkii saunaillan jälkeen tulkitaan ihmisten mielessä lieventävänä asianhaarana, ja ehkä maamme kulttuurissa on tällaista toimintaa ainakin näennäisesti totuttu ymmärtämään. Mutta sitten tietenkin voidaan tämän jälkeen lähteä miettimään sitä, että saako toisia ihmisiä kutsua natseiksi tai joksikin muuksi, mitä voidaan pitää jossain määrin halventavana tekona?

Jos ihminen kuuluu vaikka sosiaalisen median ryhmään, missä on sovittu, että kirjoituksia ei saisi jakaa muualle, niin silloin tietenkin olisi mukavaa, jos ryhmään voisi luottaa. Mutta toisaalta taas jos joku alkaa uhkailla väkivallalla, niin se tietenkin silloin pelottaa muita, ja samalla tietenkin jos joku ryhmän jäsen kohtaa kovin kovaa "kritiikkiä", niin silloin se saattaa yllyttää tätä henkilöä julkistamaan noita kirjoituksia, mikä ei varmaan kovin mukavaa muista ole.

Samalla kuitenkin pitää huomioida sitä, että jos vaikka poliisimies kirjoittaa nettiin, että hän aikoo kyyditä kaikki kommunistit suoraan itärajalle vanhaan Lapuan liikkeen tyyliin, niin silloin tällainen asia varmasti myös pelottaa, ja joskus asian julkistaminen saattaa saada aikaan paljon suuremman vaikutuksen, kuin rikosilmoituksen tekeminen, koska joskus joku saattaa pelätä sitä, että tapausta ei tutkita. Tutkiminen tarkoittaa sitä, että suoritetaan esitutkinta, missä myös tämä teon tekijäksi epäilty saa sanoa sen, miten hänen mielestään on tällaiseen tilanteeseen päädytty, ja tuolloin pitää ottaa huomioon se, että tuollaisten rasististen kirjoitusten lähde voi olla joku muu henkilö, joka on tehnyt esimerkiksi valeprofiilin Internetin keskustelupalstoille pilatekseen kyseisen poliisimiehen mainetta, ja syynä voi olla esimerkiksi sakkolappu, joka on tullut ylinopeudesta tai sitten ampuma-aseita koskeva takavarikko.

Tuolloin voi motiivina olla muuten kosto, jos esimerkiksi kyseinen poliisi on käynyt vaikka takavarikoimassa aseita tuon kirjoituksen levittäjän kotoa, ja joskus saattaa kyse olla oikeasti tuon poliisimiehen nimiin tehdystä valheellisesta profiilista, joka on jonkun muun tekemä, jossa käytetään ehkä luvatta tuon virkamiehen kuvaa, ja tuon henkilön mainetta mustataan tarkoituksellisesti. Tai niin ainakin joskus oikeudessa tultaisiin väittämään. Mutta onko toista oikeasti oikeus sanoa natsiksi julkisesti?

Jos ihminen liikkuu jossain natsien piireissä tai osallistuu tuollaiseen "katupartio-toimintaan" sekä käyttää natsien tunnuksia osallistuessaan kokouksiin, niin silloin varmaan on aiheellista kyllä tällaisesta asiasta huomauttaa. Samoin jos henkilö kerää paljon natsi-aiheisia esineitä, ja varsinkin jos ne ovat kovin kalliita, niin silloin ehkä hänet voitaisiin nimittää tuon aatteen kannattajaksi. Mutta tuolloin olisi ehkä hyvä myös muistaa se, että kyseisessä tapauksessa saattaa kuitenkin olla asiallista esittää esimerkiksi todisteita kuten valokuvia siitä, että henkilö oikeasti kuuluu johonkin natsijärjestöön.

https://yle.fi/uutiset/3-10736766

ICC osoitti taas sen kyvyttömyyden hoitaa tutkintaa, mikä koskee sotarikoksia

ICC osoitti taas sen kyvyttömyyden hoitaa tutkintaa, mikä koskee sotarikoksia

Kansainvälinen rikostuomioistuin ICC (International Criminal Court) on taas kohdannut USA:n taholta painostusta, mikä johtaa siihen, että mitään sotarikoksia ei koskaan tulla tutkimaan, jos niiden kohteena ovat USA tai sen liittolaiset, ja tästä sitten voi jokainen vuorollaan vähän älähtää. Se että Venäjä, Kiina tai joku muu turvallisuusneuvoston pysyvä jäsen maa ei kuitenkaan ota asiaa sen enempää puheeksi johtuu siitä, että jos USA:n joukkojen toimia esimerkiksi Afganistanissa aletaan tutkia, niin silloin tietenkin voidaan samantien vaatia esimerkiksi sitä, että Venäjän joukkojen toimintaa kaukasiassa sekä Krimillä voidaan myös samalla ryhtyä tutkimaan, sekä tietenkin myös Kiinan asevoimien toimintaa tuossa maassa eläviä vähemmistöjä ja erityisesti uiguureja sekä myös Tiibetiläisiä kohtaan voisi saada  kiusallista huomiota osakseen.

Myöskään Intia ei varmasti omaa asennettaan Jammu-Kashmirin tasavaltaa kohtaan halua tuoda kovin tarkasti julkisuuteen. Ja sama koskee monia muita maita, joiden alueella esimerkiksi muiden uskontojen harjoittaminen on kielletty, kuin valtion virallisen uskonnon. Eli maailmassa on paljon toimijoita, joiden mielestä on parempi antaa asioiden olla, kuin saattaa ketään syytteeseen jostain vakavasta kansainvälisestä rikoksesta.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kansainv%C3%A4linen_rikostuomioistuin

YK:n ongelma on siinä, että kaikki sen päätökset tehdään Turvallisuusneuvoston viiden pysyvän jäsenmaan toimesta, ja ainakin osa noista pysyvistä jäsenmaista on jättäytynyt ICC:n ulkopuolelle. Samoin osa ICC:n jäsenistä ei noudata tuon tuomioistuimen päätöksiä. Noita turvallisuusneuvoston pysyviä jäsenmaita on myös syytetty sotarikoksista enemmän kuin mitään muuta maata Toisen Maailmansodan jälkeen. Ja jos joku noista pysyvistä jäsenmaista ei halua tehdä yhteistyötä ICC:n kanssa, niin silloin tuota maata ei voida siihen pakottaa. Ja tuolloin ICC:n kyky tuomita sotarikollisia alenee merkittävästi.

Nimittäin  noilla alueilla tehdään myös ainakin jonkinlaista väkivaltaa tai viranomaisten taholta tapahtuvia ylilyöntejä kohdennetaan näihin vähemmistöihin melko tiheään tahtiin. Tuon takia USA:n toimia ei päästä tutkimaan, koska jos ICC ei tottele amerikkalaisia, niin silloin silloin sitä voidaan näihin Kiinassa sekä Venäjällä tapahtuneisiin asioihin vedoten vaatia aloittamaan tutkinnat myös noilla muilla alueilla, sekä muiden kuin USA:n toimesta tapahtuneiden sotarikosten osalta, tai sitten tuomioistuinta voidaan syyttää puolueellisuudesta.

USA:n hallitus tietenkin lukee lakia siten, että kansainvälinen laki sotavankien kohtelusta ei suojaa terroristeja tai tavallisia rikollisia, ja syy siihen että nämä Talebanin sekä Al Qaidan taistelijat oli luokiteltu terroristeiksi johtuu sekä Syyskuun 11. päivän terrori-iskuista sekä useista muista iskuista, mitkä nämä järjestöt ovat ottaneet harteilleen. Samoin Venäjä sekä Kiina perustelevat omaa toimintaansa esimerkiksi separatisteja kohtaan sillä. että tavallisia rikollisia eivät kansainväliset sopimukset suojaa, eikä esimerkiksi terroristi ole sen kummempi rikollinen kuin joku pankkirosvo.

Kaikki toimet mitä Kiina ja Venäjä tekevät omilla alueillaan katsotaan poliititoimiksi. Se että kyseessä on poliisitoimi, mikä tapahtuu valtion omaksi katsomallaan alueella oikeuttaa käyttämään rajatonta tulivoimaa, ja mikään ei rajoita tuolloin esimerkiksi kemiallisen aseen käyttöä. Ja tietenkin myös USA on toiminut kansainvälisen oikeuden kannalta erikoisella tavalla, koska se on ensin istuttanut oman hallituksen noille alueille, ja sitten tuo hallitus on pyytänyt USA:lta apua.

Kartan käyttö propagandan välineenä

Kartan käyttö propagandan välineenä

Kartta propagandan välineenä Kartan käyttö propagandassa on oikeastaan melko yleistä. Esimerkiksi Argentiina perusteli Falklandin saarten miehitystä vuonna 1981 sillä että nuo saaret sattuvat olemaan sen rannikolla kaukana Iso-Britanniasta, ja sitä kautta sitten he hakivat oikeutusta tälle operaatiolle. Tuollaisiin toisten maiden hallintaan kuuluvien alueiden liittämisiin toisiin valtioihin liittyy usein sellainen asia, kuin esimerkiksi öljyn tai maakaasun löytyminen tuolta alueelta, tai sitten se, että tuon alueen ohi voidaan kuljettaa öljyä ja kaasua esimerkiksi Eurooppaan, ja sen takia esimerkiksi Krimin miehitys on ollut hyvin tärkeä osa Venäjän politiikkaa.

Seuraavalla esimerkillä ei ole tarkoitus osoittaa ketään tai mitään yksittäistä polttonesteiden vähittäismyyntiketjua, ja heti aluksi sanon, että Neste Oy on maamme lakisääteinen bensiini- ja muiden öljytuotteiden jakelija. Mutta kuten varmaan huomasitte, niin tässä on tarkoitus kuvailla sitä, miten kartalla voidaan viestiä sillä tavalla, että joku asia saadaan näyttämään todelta, vaikka se olisi aivan tuulesta temmattu, eli syy kilpailijoiden puuttumiseen voisi yksinkertaisesti olla se, että kukaan muu kuin joku tietty huoltoasemaketju ei ole jollekin alueelle lupahakemusta jättänyt.

Jos tuota asiaa ei uutisessa mainita, niin kyse on manipulaatiosta tai selvästi valheellisen tiedon käyttämisestä. Toki sitten tästä asiasta voidaan tehdä todellinen selkkaus, jos sitten aletaan syyttää lupaviranomaista siitä, että se on heittänyt toisen lupahakemuksen roskiin. Tai sitten tuo hakemuksen hylkääminen on tapahtunut laillisin perustein, mutta sitä ei ehkä raportissa viitsitä mainita, mikä tekee siitä sitten valheellisen.

Kartalla voidaan selvittää esimerkiksi sitä, että suositaanko jotain huoltamoketjua maassamme, ja tuolloin karttaa käytetään ikään kuin tehokeinona, niin että näytetään esimerkiksi jonkun huoltamoketjun toimipisteiden sijainti karttapohjalla, ja tuossa tapauksessa voidaan toimia hyvinkin manipulaatioon tai lobbaamiseen pyrkivällä tavalla, jos karttaan merkitään vain tuon huoltamoketjun toimipisteitä, tai sitten jätetään mainitsematta se, miksi tuolla ketjulla ei ole kilpailijoita, tai sen kilpailijan toimiluvat on viety. Tuollainen vähittäismyyntiketjuun kohdistuva pakote voi johtua siitä, että sen toiminta on ollut esimerkiksi jätehuollon kohdalla välinpitämätöntä, tai sitten se tai sen johto on syyllistynyt esimerkiksi polku myyntiin, tai muuten rikkonut kilpailulainsäädäntöä vastaan.

Karttaa voidaan käyttää manipulointiin siinä missä muitakin kuvia, ja silloin saattaa esimerkiksi käydä niin, että kartan avulla perustellaan historiallista oikeutusta johonkin alueeseen, ja sitten vain lähdetään käymään hyökkäyssotaa. Tuolloin karttaa käytetään yksinkertaisesti ohjaamaan oman kansan mielipidettä esimerkiksi väittämällä, että pienillä valtiolla ei ole oikeutta olla itsenäisiä, tai että pienten valtioiden olemassaolon edellytys olisi se, että ne noudattavat "isojen poikien" määräyksiä, tai sitten alkaa pommeja putoilla taivaalta. Eli teho perustuu tekstin ja kuvan yhteiskäyttöön, jolloin tekstissä mainitaan joku asia, ja sitten kartta täytetään pisteillä, jotka tukevat tuota väitettä. Ja mitään muuta asiaa ei näissä asioissa ajatella.

Muista myös se, että esimerkiksi taistelumoraaliin voidaan sodassa vaikuttaa näyttämällä kartalla tilannetta, missä oma maa on valtava. Kun taas vihollinen on pieni. "Kuinka valkoinen voi punaisen voittaa"-teema. Tuolloin kartan avulla esitetään se, että mikään vastarinta ei enää kannata, ja vain aseiden välitön laskeminen saa aikaan sen, että vihollista kohtaan edes voidaan tuntea armoa. Toki kun ajatellaan tuota legendaarista propagandajulistetta tai lentolehtistä Suomen sisällissodan ajoilta, niin saattaa olla niin, että tuolloin viestistä unohtui sellainen hyvin tärkeä asia, että kaikki maamme terästehtaat sekä konepajat olivat punaisten puolella, ja ehkä he sitten ajattelivat, että he tuottavat aseita noissa tehtaissa, ja sitä kautta saavat sitten taivutettua valkoiset polvilleen, mitä ei kuitenkaan historiankirjoituksen mukaan tapahtunut, ja punainen armeija tuhoutui sitten keväällä 1918.

Rajojen piirtämisellä kartoille on on erittäin suuri merkitys, ja kun kartalle piirretään viivoja, joista käytetään nimeä raja, niin silloin yleensä tarkoitetaan sitä, että tuo raja on kansainvälisesti tunnustettu valtioiden välinen raja, joka on tarkoittaa sitä, että jollain valtiolla on legitimaatio, eli kansainvälisen yhteisön antama lupa ottaa joku alue hallintaansa. Näistä asioista pitää olla tarkkana, koska jos joku valtio kokee voivansa voimalla liittää haluamiaan alueita itseensä, niin silloin tuo toiminta voi olla hyvin yllyttävää, ja sitten tuo valtio voi myöhemmin uusia tekonsa jossain muualla. Tällä viittaan esimerkiksi Krimin niemimaan tapaukseen, missä Venäjä vei alueen voimakeinoin Ukrainalta. Krimin tapauksessa tämä tarkoittaa sitä, että piirtämällä rajoja Krimin ja Ukrainan väliin voidaan viestiä sitä, että kansainvälinen yhteisö on hyväksynyt tuon rajan vetämisen.

Tuolloin De factoon eli faktaan perustuva sekoitetaan De Jureen eli oikeuteen perustuvaan alueen hallintaan. Eli tuolloin sekoitetaan legitimaatio ja voimapolitiikka, ja se mitä varten kansainvälinen tuomioistuin on perustettu, on se, että sen avulla saadaan ainakin teoriassa turvattua myös pienen valtion oikeudet, koska lait on tehty ainakin teoriassa puolustamaan heikompia. Tämän takia näihin viivoihin kannattaa kiinnittää erittäin tarkkaa huomiota, koska joku voi ottaa ne sillä tavoin, että esimerkiksi virallinen Suomi on hyväksynyt sen, että joku alue on liitetty toiseen valtioon ilman kansainvälisen oikeuden päätöstä tai noiden kahden valtion välistä, yhteisymmärryksessä tehtyä sopimusta.

Vihapuheet sekä kansan mielipiteen muokkaaminen

Vihapuheet sekä kansan mielipiteen muokkaaminen

Jos jonkun ehdokkaan tukiryhmä käyttää vihapuhetta aseena, niin tuota asiaa ei ehkä ole kerrottu ehdokkaalle itselleen. Tällä tavoin ehdokas itse säilyy puhtaana, kun hän ei ole tietoinen siitä, että esimerkiksi Pietarin trollitehtaalla häntä tuetaan haukkumalla sekä pelottelemalla niitä, jotka eivät ole tuon paikan henkilökunnalle mieluisia ehdokkaita. Tai toki nuo tässä skenaariossa esitettävät vihaa lietsovat kirjoittajat saattavat olla aivan oikeasti suomalaisia, mutta he ehkä operoivat ulkomailta, koska haluavat kätkeä henkilöllisyytensä.

Nimittäin jos tuollainen vihaa pursuava kirjoittaja jää kiinni, niin hänen sosiaalisen median tilinsä jäädytetään välittömästi, ja hänellä on joskus hiukan selitettävää poliisiasemalla. Silloin saattaa mieleen tulla, että ehkä tuo Venäjä olisi hyvä valtio toimia tällaisessa operaatiossa, koska esiintymällä GRU:n tai SVR:n edustajana nuo henkilöt voivat varmaan omasta mielestään välttää oikeudenkäynnit tai sosiaalisen median tilien sulkemisen.

Samoin he uskovat, että kukaan ei uskalla venäjän turvallisuuspalvelua, ja pelkkä noiden palvelujen nimen mainitseminen sulkee mukavasti ihmisten suut, että he eivät uskalla lähteä hakemaan noita trollaajia oikeuteen tai vastuuseen siitä, mitä he kirjoittavat internetiin. Ja tässä vaiheessa voin sanoa, että tuo trollaaminen onnistuu etäkäytön avulla, eli johonkin Pietarilaiseen asuntoon viedään tietokone, jonka välityksellä Suomessa istuva käyttäjä voi operoida sosiaalisen median tilejä niin, että liikenne näyttää tulevan Venäjältä. Tuolloin pitää muistaa että kaikki maailman trollaajat eivät kyllä varmasti työskentele venäjän tiedustelupalvelun laskuun. Eli aina jos itsestä tuntuu, että siellä netissä on trollaaja, niin siitä voi sitten viranomaisille ilmoittaa.

Vihapuhe sekä vihakirjoitus ovat oikeastaan sellainen asia, että niitä pitää käsitellä aivan samalla tavalla, ja osaan noista tapauksista liittyy sellainen asia, että muita pakotetaan tällaiseen toimintaan mukaan. Tai oikeastaan voidaan sanoa, että kukaan ei varsinaisesti ole pakotettu mukaan yhtään mihinkään, mutta kuitenkin jostain on eteemme muodostunut sellainen kuva, että "jos ei joku ole samaa mieltä sen kanssa, mitä viha kirjoittaminen pitää sisällään tai on eri mieltä kirjoittajan kanssa, niin silloin edessä on sellainen tilanne, että kukaan ei ole tämän ihmisen kanssa".

Tuolloin voidaan kyllä puhua siitä, että joissakin tapauksissa on ollut kyse siitä, että henkilö on pakotettu tai hänen nimissään avattuja sosiaalisen median tilejä on käytetty ilman tuon henkilön suostumusta sellaiseen asiaan, jotka eivät ole hänen oman vakaumuksensa vastaisia. Joskus noita sosiaalisen median tilejä on ilmeisesti avattu sellaiseen tarkoitukseen esimerkiksi ulkomaisten turistien nimissä tai toimesta, ja sen jälkeen kyseisiä sosiaalisen median tilejä on operoitu ulkomailta käsin, kuuluu viimeinen versio siitä, miten joku ihminen on netissä kohdannut vihapuheita.

Tai oikeastaan viha kirjoittaja varmasti haluaa monen ihmisen uskovan siihen, että hänellä on takana melkoinen tuki, ja varsinkin Venäjä kelpaa varsin hyvin tuollaisten ihmisten kilveksi, koska varsinkin Suomessa tuota maata on ainakin perinteisesti pelätty sekä kunnioitettu, eikä siitä ole koskaan saanut edes pahaa sanaa sanoa. Tai oikeastaan sanan "koskaan" paikalla pitäisi olla mielestäni sanat "omana elinaikanani", mikä varmasti tarkoittaa hiukan muuta kuin mitä sana "koskaan" on tarkoittanut.

Sosiaalisen median käyttöön trollaamiseen sekä rasistiseen kirjoittamiseen liittyy sellainen vaara, että jos tili, jota käytetään vain trollaamiseen havaitaan, niin se voidaan sulkea. Tuon takia noiden trollaajien täytyy varoa sitä, että jos heidän oma identiteettinsä on paljastunut, niin sieltä ei enää sitten lähetetä mitään viestejä, ja silloin saattaa myös oma maine kärsiä tällaisessa tapauksessa. Jos ajatellaan sitä, että joku venäläinen trollitehdas olisi avannut itselleen joukon sosiaalisen median tilejä, niin silloin tilanne muuttuu hyvin ikäväksi, jos noiden tilien olemassa-olo päättyy siihen, että ne paljastuvat esimerkiksi GRU:n informaatio-operaatioita varten perustetuksi ryppääksi, jota sitten käytetään ihmisten pelotteluun.

Jos noilla trollitehtaan työläisillä on omilla nimillään olevat sosiaalisen median tilit käytössään, niin silloin jos heidän oma identiteettinsä paljastuu, niin seurauksena voi olla "vasta-trolli" operaatio, missä noita henkilöitä aletaan itseään pelotella, tai heidän nimiinsä laitetaan esimerkiksi hienoja länsi-autoja, jotka ovat tavallisen venäläisen ulottumattomissa. Samoin noiden henkilöiden vaikuttimia aletaan tuolloin varmasti kyseenalaistaa. Mutta sitten kun puhutaan vihasta sekä uhkaamisesta, niin kaikki parlamenttiin pyrkivät henkilöt sanoutuvat siitä varmasti irti, mutta joillakin heistä saattaa olla myös omia tukiryhmiä, joissa trollaamista käytetään esimerkiksi ehdokkaan pois-sulkemiseksi julkisuudesta, tai saattamiseen sellaiseen asemaan, että hänen sanomaansa ei kukaan pääse tai uskalla kuunnella.

Nykyään ei Eduskuntaan pääse helpolla, ja tietenkään nykyaikainen vaalikampanja ei ole minkään yksittäisen median varassa, vaan noiden kampanjoiden yhteydessä käytetään hybridi-malleja, joissa yhdistyvät sosiaalinen media sekä printtimedia, jota myös esimerkiksi elektronisissa mainostauluissa esitettävä materiaali on, ja samoin sosiaalisen median lisäksi pitää myös ehdokkaan jalkautua ihmisten keskelle. Ja tuollainen toiminta on hyvin kallista sekä tietenkin aikaa vievää. Ja jos joku sitten huomaa ehdokkaassa asioita, joita hän haluaa salata, niin silloin tuollainen asia saattaa levitä hyvin ikävällä tavalla internetissä. Jos puhutaan ehdokkaan tukiryhmästä, niin silloin voi käydä niin, että likaisia keinoja ei edes kerrota jollekin ehdokkaalle itselleen, ja tietenkin jos ei mitään sanottavaa ole, niin aina voi vähän itseä trollata, jolloin ehdokas voi päästä pälkähästä vetoamalla siihen, että nuo viestit ovat aiheuttaneet järkytystä, mikä estää puhumisen.

https://yle.fi/uutiset/3-10718671