Eduskuntavaalien tuloksista sekä demokratiasta vielä hiukan, sekä siitä kenelle kansalaispalkka olisi tarkoitettu.
Eduskuntavaalien tuloksista sekä demokratiasta vielä hiukan, sekä siitä kenelle kansalaispalkka olisi tarkoitettu.
Kansalaispalkan kohdentaminen on asia, mistä ei olla puhuttu
Kun ihminen haluaa ääniä parlamenttivaaleissa, niin hänen pitää luvata kansalle jotain, ja silloin voi jokainen meistä itse miettiä sitä, että äänestäisitkö ehdokasta, joka lupaa vain verta, hikeä kyyneleitä? Joskus kohtaan poliittisen liikkeen, joka puhuu hyvin erikoisesta asiasta, nimittäin kansalaispalkasta, ja noista asioista tietenkin kirjoitetaan lehtiin. Mutta se mikä noista kirjoituksista tekee mielestäni hiukan erikoisen, on se että niissä ei mainita ollenkaan sitä kohderyhmää, mille tuo kansalaispalkka olisi tarkoitettu.
Eli olisiko kyseessä etu, mikä maksetaan myös työttömille vai olisiko palkkatyö tuon edun saamisen edellytys? Valtion kassa on myös rajallinen, eli mistä tuo kansalaispalkka tai sen vaatima raha oikeastaan otetaan on myös kysymys, mistä ei kovin paljoa ole noissa lehtijutuissa puhuttu. Eli niissä on kirjoitettu vain siitä, että joku poliitikko on maininnut kyseisen asian, eikä esimerkiksi sitä, missä yhteydessä tuo maininta ilmaisesta rahanjaosta on tehty. Myöskään sitä että onko kyseessä ryhmän sisällä tehty aloite vai niin sanottu "käytävällä tapahtunut keskustelu" ei ole noissa kirjoituksissa mainittu. Eikä myöskään sitä olla eritelty, että onko keskustelu käyty toimittajan itsensä sekä tuon poliitikon välillä. eli kenen kanssa tuosta asiasta on puhuttu jäi ainakin itselleni epäselväksi. Vai onko tuollaisia juttuja kirjoittanut toimittaja vain käsittänyt, että näistä asioista on puhuttu vakavaan sävyyn eduskunnan tiloissa.
Kuten tiedämme, niin Eduskuntavaalien tulos ei koskaan miellytä kaikkia. Ja silloin tällöin saattaa käydä niin, että myöskään kaikki edustajat eivät myöskään minua itseäni miellytä, mutta sitten taas neljän vuoden päästä voidaan odottaa uusia vaaleja. Kun keskustellaan siitä, millainen on sopiva edustaja tai puolue, jonka toivoisimme pääsevän eduskuntaan, niin silloin voidaan vain sanoa, että kansalla on tällaisiin asioihin viimeinen sana, ja kansa tai kansalaiset tekevät ne päätökset, mitä eduskuntaan pääseminen vaatii, eli he tai me valitsemme, minkä numeron siihen äänestyslippuun laitamme, ja siihen tulokseen ei ole sitten jälkeenpäin mitään sanomista. Jos eduskunta ei meitä miellytä, niin sitten voimme neljän vuoden päästä taas valita uuden ehdokkaan sinne istumaan, kuten maamme perustuslaissa sanotaan, ja aina välillä käy niin, että sinne ei silloinkaan tule sellaista ehdokasta, joka itseä sattuu miellyttämään.
Joskus jopa konkari tipahtaa.
Aina välillä käy myös niin, että esimerkiksi joku hyvin tunnettu tai meille rakas poliittinen liike ei saa sitä asiaa läpi, mitä se on meille luvannut, ja silloin tällöin saattaa jopa käydä niin, että tuo poliittinen liike saattaa joutua perumaan keskeisiä lupauksiaan, joita se on äänestäjille antanut. Silloin pitää vain pysyä nielemään pettymys, ja ottaa itseä niskasta kiinni. Eli tuolloin on hyvä muistaa vanhan kansan viisaus, että kyllä se päivä sinne risukasaan jossain vaiheessa taas paistaa, ja sitten neljän vuoden päästä on edessä taas sellainen tilanne, missä voimme sitten äänestää tätä mahdollisesti eduskunnasta pudonnutta henkilöä, mikäli hän sattuu olemaan ehdolla, ja me voimme jokainen ottaa tuolloin tähän ehdokkaaseen yhteyttä, ja pyytää häntä ehdolle.
Eduskunnassa pitää myös muille puolueille luvata jotain, jos joku puolue mielii hallitukseen, ja tuolloin tietenkin mieleen tulee se, että jos hallituksessa olisi useita puolueita, niin silloin siitä lähtevä puolue ei voisi hallitusta kaataa niin helposti. Mutta tuolloin poliittisten kompromissien tekeminen on paljon vaikeampaa, kun useiden ryhmittymien tulee tuolloin sovittaa ohjelmansa sillä tavoin, että saadaan aikaan hallitusohjelma. Ja noita poliittisia kompromisseja joita myös "lehmän kaupoiksi" kutsutaan joutuu jokainen poliittinen ryhmittymä parlamentissa tekemään, jos sen jäsenet mielivät ministerien paikoille.
Jokainen joutuu demokratiassa luopumaan jostain, ja koska ei ole kriisiaika, niin silloin pitää myös muita kuunnella. Rooman valtakunnassa oli tapana, että kriisiaikaan joku sotapäällikkö valittiin diktaattoriksi, mutta sitten kun hän lähti pois tuosta virasta, niin tuo diktaattori joutui vastaamaan teoistaan. Ja tuolloin tietenkin piti muistaa se, että jos sama henkilö pyrki uudelleen ja uudelleen tuohon asemaan sekä käytti siihen arvoaan tai uhkasi senaattia asevoimilla, oli hänen rangaistuksensa kuolema.
Samoin senaatin käskyn vastustaminen tuossa virassa merkitsi kuolemaa. Tuon kohtalon koki myös Julius Caesar, joka surmattiin senaatin edessä, ilmeisesti koska hän oli tuonut armeijan Rubicon joen yli, mikä tarkoitti sitä, että hän oli asevoimin uhannut senaattia sekä salannut siltä oleellisia asioita. Nimittäin jos diktaattori ei astunut sivuun, kun senaatti ehdotti hänelle eroa, niin silloin hänen piti kuolla, ja tuo ehdotus oli siirtyminen Cloaca Maximuksen virkaan. Tuolloin senaatti otti asian niin, että Caesar vastusti sitä, ja silloin tapahtui se, että senaatti määräsi Caesarin kuolemaan, ja hänen sukulaisensa saivat tehdä tuon teon.
Autoritaariset johtajat kuuluvat sota-aikaan
Eli autoritaariset johtajat kuuluvat sellaiseen tilanteeseen, missä pitää päätöksiä tehdä hyvin nopeasti, mutta normaalissa rauhan tilassa pitää myös muita kuunnella. Eikä kukaan voi maata loputtomasti hallita poliisivoimien turvin. Myöskään se ei varmasti vaikuttaisi kovin hyvältä, jos opposition edustajat heitetään ulos parlamentista, koska opposition tehtävä on nostaa esiin myös niitä asioita, jotka ovat jääneet hallitukselta huomaamatta esimerkiksi lainvalmistelun yhteydessä. Eli missään nimessä ei kovin hyvältä näyttäisi, jos poliisi estäisi muiden kuin hallituksen edustajien pääsyn parlamenttiin. Vai mitä itse ajattelisitte, jos kansanedustajan kulkukortti evätään siksi, että hän kuuluu oppositioon.
Mutta kun ajatellaan eduskuntatyötä, niin silloin tällöin kohtaamme tilanteen, missä joku liike tai puolue ajaa asioita, mitkä ovat meille kaikille hyvin rakkaita, mutta jos ajatellaan kokonaisuutta, niin silloin tietenkin voidaan samalla sanoa, että eduskunta on kokonaisuus, missä on 200 ihmistä, joista jokainen ajaa asioita, jotka ovat jollekin ihmiselle rakkaita. Tuolloin pitää huomioida sellainen asia, että vaikka joku poliittinen liike olisi sen asian kannalla, mitä itse pidän parhaana, niin siellä sitten tehdään myös muita kuin tuota yhtä asiaa koskevia päätöksiä, ja sen takia saattaa käydä niin, että minä en saa aivan sitä, mitä haluaisin saada eduskunnasta. Jos ajatellaan politiikkaa sekä sen monimuotoisuutta, niin jokaiselle valtion kassassa olevalle rahalle löytyy varmasti myös käyttökohteita, eli niitä ei tarvitse kovin paljoa etsiä.
Kansalaispalkka sekä populismi
Jokainen varmaan haluaa esimerkiksi 100 euroa oman taskun pohjalle ilmaiseksi, eikä tuota asiaa tarvitse silloin kyllä mitenkään hävetä, eli jokainen meistä varmaan myöntää tuon salaisen taipumuksen ahneuteen sekä siihen, mitä kutsutaan "terveeksi narsismiksi". Jokainen joka ei tuota satasta halua on varmaan aivan oikea valehtelija, mutta kuitenkin pitää muistella sitä, että valtion kassassa on rahaa rajallinen määrä, ja silloin jos tuo ylimääräinen satanen jostain tiputetaan ihmisten taskuun, niin silloin tuo jaettu raha tai sen aiheuttama kassavaje saatetaan kompensoida esimerkiksi korottamalla veroja, jotka ovat Suomessa muutenkin keveät, tai sitten jostain palvelusta kuten kirjastosta tehdään maksullinen. Ja sitten voidaan miettiä lisäksi sellaisia kysymyksiä kuin kansalaispalkka.
Kansalaispalkka kuulostaa upealta asialta, mutta kun sitä sitten vähän tarkemmin miettii, niin siitä puhuvat poliitikot eivät ehkä ole tästä asiasta maininneet. Eli kenelle tuo kansalaispalkka oikeastaan olisi tarkoitettu? Kun ajatellaan hallituksen muita toimia, joiden mukaan esimerkiksi työttömien pitää olla niin sanotusti aktiivisia, mikä tarkoittaa sitä, että heidän pitää käydä jossain kurssilla aina kun työvoimaviranomaiset tahtovat, eikä ainakaan nykyisten oikeistohallitusten tapa kohdella työttömiä ole ollut mikään erityisen liberaali tai miellyttävä, niin silloin eteen tulee kysymys siitä, että mikä tämä kansalaispalkka oikeastaan on?
Onko kansalaispalkka oikeastaan tarkoitettu työttömille ollenkaan?
Kun puhutaan kansalaispalkan saamisen ehdoista, niin olisiko tuo asia tarkoitettu ollenkaan työttömille? Eli olisiko kansalaispalkan saamisen edellytys se, että sen saamiseen olisi oikeutettu vain henkilö, joka on työssä? Tuolloin tämä lisäetu sitten tipahtaa sellaisten ihmisten taskuun, jotka käyvät työssä, eikä ainakaan kukaan oikeasti työtön saisi tuota etua. Eli kun tietyt poliitikot ovat noita kansalaispalkkoja ajaneet, niin he eivät kyllä ole mitenkään esittäneet sitä, että mille kansalais ryhmille tuota etua annettaisiin.
Tai olisiko tuohon etuun oikeutettu myös esimerkiksi alaikäinen tai eläkettä nauttiva henkilö, joka on ehkä joutunut eläkkeelle terveydellisistä syistä? Kun tuollaisia puheita katsellaan tarkemmin, niin niitä voisi joku moittia siitä, että esimerkiksi sitä, miten tuota etuutta olisi tarkoitus jakaa, ei ole sen tarkemmin kommentoitu ainakaan julkisuudessa. Joku voi sanoa, että kyseessä voisi olla myös äänten ostaminen tai ostamista koskeva yritys. Kun taas sitten ajatellaan sitä, että valtion kirstu on rajallinen, niin olisi mukavaa tietää, mistä tuo raha oikeastaan sitten otettaisiin? Eli laitetaanko sitten esimerkiksi terveyskeskus tai kirjasto maksulliseksi, jotta tämä kansalaispalkka saadaan kustannettua.
Kansalaispalkan kohdentaminen on asia, mistä ei olla puhuttu
Kun ihminen haluaa ääniä parlamenttivaaleissa, niin hänen pitää luvata kansalle jotain, ja silloin voi jokainen meistä itse miettiä sitä, että äänestäisitkö ehdokasta, joka lupaa vain verta, hikeä kyyneleitä? Joskus kohtaan poliittisen liikkeen, joka puhuu hyvin erikoisesta asiasta, nimittäin kansalaispalkasta, ja noista asioista tietenkin kirjoitetaan lehtiin. Mutta se mikä noista kirjoituksista tekee mielestäni hiukan erikoisen, on se että niissä ei mainita ollenkaan sitä kohderyhmää, mille tuo kansalaispalkka olisi tarkoitettu.
Eli olisiko kyseessä etu, mikä maksetaan myös työttömille vai olisiko palkkatyö tuon edun saamisen edellytys? Valtion kassa on myös rajallinen, eli mistä tuo kansalaispalkka tai sen vaatima raha oikeastaan otetaan on myös kysymys, mistä ei kovin paljoa ole noissa lehtijutuissa puhuttu. Eli niissä on kirjoitettu vain siitä, että joku poliitikko on maininnut kyseisen asian, eikä esimerkiksi sitä, missä yhteydessä tuo maininta ilmaisesta rahanjaosta on tehty. Myöskään sitä että onko kyseessä ryhmän sisällä tehty aloite vai niin sanottu "käytävällä tapahtunut keskustelu" ei ole noissa kirjoituksissa mainittu. Eikä myöskään sitä olla eritelty, että onko keskustelu käyty toimittajan itsensä sekä tuon poliitikon välillä. eli kenen kanssa tuosta asiasta on puhuttu jäi ainakin itselleni epäselväksi. Vai onko tuollaisia juttuja kirjoittanut toimittaja vain käsittänyt, että näistä asioista on puhuttu vakavaan sävyyn eduskunnan tiloissa.
Kuten tiedämme, niin Eduskuntavaalien tulos ei koskaan miellytä kaikkia. Ja silloin tällöin saattaa käydä niin, että myöskään kaikki edustajat eivät myöskään minua itseäni miellytä, mutta sitten taas neljän vuoden päästä voidaan odottaa uusia vaaleja. Kun keskustellaan siitä, millainen on sopiva edustaja tai puolue, jonka toivoisimme pääsevän eduskuntaan, niin silloin voidaan vain sanoa, että kansalla on tällaisiin asioihin viimeinen sana, ja kansa tai kansalaiset tekevät ne päätökset, mitä eduskuntaan pääseminen vaatii, eli he tai me valitsemme, minkä numeron siihen äänestyslippuun laitamme, ja siihen tulokseen ei ole sitten jälkeenpäin mitään sanomista. Jos eduskunta ei meitä miellytä, niin sitten voimme neljän vuoden päästä taas valita uuden ehdokkaan sinne istumaan, kuten maamme perustuslaissa sanotaan, ja aina välillä käy niin, että sinne ei silloinkaan tule sellaista ehdokasta, joka itseä sattuu miellyttämään.
Joskus jopa konkari tipahtaa.
Aina välillä käy myös niin, että esimerkiksi joku hyvin tunnettu tai meille rakas poliittinen liike ei saa sitä asiaa läpi, mitä se on meille luvannut, ja silloin tällöin saattaa jopa käydä niin, että tuo poliittinen liike saattaa joutua perumaan keskeisiä lupauksiaan, joita se on äänestäjille antanut. Silloin pitää vain pysyä nielemään pettymys, ja ottaa itseä niskasta kiinni. Eli tuolloin on hyvä muistaa vanhan kansan viisaus, että kyllä se päivä sinne risukasaan jossain vaiheessa taas paistaa, ja sitten neljän vuoden päästä on edessä taas sellainen tilanne, missä voimme sitten äänestää tätä mahdollisesti eduskunnasta pudonnutta henkilöä, mikäli hän sattuu olemaan ehdolla, ja me voimme jokainen ottaa tuolloin tähän ehdokkaaseen yhteyttä, ja pyytää häntä ehdolle.
Eduskunnassa pitää myös muille puolueille luvata jotain, jos joku puolue mielii hallitukseen, ja tuolloin tietenkin mieleen tulee se, että jos hallituksessa olisi useita puolueita, niin silloin siitä lähtevä puolue ei voisi hallitusta kaataa niin helposti. Mutta tuolloin poliittisten kompromissien tekeminen on paljon vaikeampaa, kun useiden ryhmittymien tulee tuolloin sovittaa ohjelmansa sillä tavoin, että saadaan aikaan hallitusohjelma. Ja noita poliittisia kompromisseja joita myös "lehmän kaupoiksi" kutsutaan joutuu jokainen poliittinen ryhmittymä parlamentissa tekemään, jos sen jäsenet mielivät ministerien paikoille.
Jokainen joutuu demokratiassa luopumaan jostain, ja koska ei ole kriisiaika, niin silloin pitää myös muita kuunnella. Rooman valtakunnassa oli tapana, että kriisiaikaan joku sotapäällikkö valittiin diktaattoriksi, mutta sitten kun hän lähti pois tuosta virasta, niin tuo diktaattori joutui vastaamaan teoistaan. Ja tuolloin tietenkin piti muistaa se, että jos sama henkilö pyrki uudelleen ja uudelleen tuohon asemaan sekä käytti siihen arvoaan tai uhkasi senaattia asevoimilla, oli hänen rangaistuksensa kuolema.
Samoin senaatin käskyn vastustaminen tuossa virassa merkitsi kuolemaa. Tuon kohtalon koki myös Julius Caesar, joka surmattiin senaatin edessä, ilmeisesti koska hän oli tuonut armeijan Rubicon joen yli, mikä tarkoitti sitä, että hän oli asevoimin uhannut senaattia sekä salannut siltä oleellisia asioita. Nimittäin jos diktaattori ei astunut sivuun, kun senaatti ehdotti hänelle eroa, niin silloin hänen piti kuolla, ja tuo ehdotus oli siirtyminen Cloaca Maximuksen virkaan. Tuolloin senaatti otti asian niin, että Caesar vastusti sitä, ja silloin tapahtui se, että senaatti määräsi Caesarin kuolemaan, ja hänen sukulaisensa saivat tehdä tuon teon.
Autoritaariset johtajat kuuluvat sota-aikaan
Eli autoritaariset johtajat kuuluvat sellaiseen tilanteeseen, missä pitää päätöksiä tehdä hyvin nopeasti, mutta normaalissa rauhan tilassa pitää myös muita kuunnella. Eikä kukaan voi maata loputtomasti hallita poliisivoimien turvin. Myöskään se ei varmasti vaikuttaisi kovin hyvältä, jos opposition edustajat heitetään ulos parlamentista, koska opposition tehtävä on nostaa esiin myös niitä asioita, jotka ovat jääneet hallitukselta huomaamatta esimerkiksi lainvalmistelun yhteydessä. Eli missään nimessä ei kovin hyvältä näyttäisi, jos poliisi estäisi muiden kuin hallituksen edustajien pääsyn parlamenttiin. Vai mitä itse ajattelisitte, jos kansanedustajan kulkukortti evätään siksi, että hän kuuluu oppositioon.
Mutta kun ajatellaan eduskuntatyötä, niin silloin tällöin kohtaamme tilanteen, missä joku liike tai puolue ajaa asioita, mitkä ovat meille kaikille hyvin rakkaita, mutta jos ajatellaan kokonaisuutta, niin silloin tietenkin voidaan samalla sanoa, että eduskunta on kokonaisuus, missä on 200 ihmistä, joista jokainen ajaa asioita, jotka ovat jollekin ihmiselle rakkaita. Tuolloin pitää huomioida sellainen asia, että vaikka joku poliittinen liike olisi sen asian kannalla, mitä itse pidän parhaana, niin siellä sitten tehdään myös muita kuin tuota yhtä asiaa koskevia päätöksiä, ja sen takia saattaa käydä niin, että minä en saa aivan sitä, mitä haluaisin saada eduskunnasta. Jos ajatellaan politiikkaa sekä sen monimuotoisuutta, niin jokaiselle valtion kassassa olevalle rahalle löytyy varmasti myös käyttökohteita, eli niitä ei tarvitse kovin paljoa etsiä.
Kansalaispalkka sekä populismi
Jokainen varmaan haluaa esimerkiksi 100 euroa oman taskun pohjalle ilmaiseksi, eikä tuota asiaa tarvitse silloin kyllä mitenkään hävetä, eli jokainen meistä varmaan myöntää tuon salaisen taipumuksen ahneuteen sekä siihen, mitä kutsutaan "terveeksi narsismiksi". Jokainen joka ei tuota satasta halua on varmaan aivan oikea valehtelija, mutta kuitenkin pitää muistella sitä, että valtion kassassa on rahaa rajallinen määrä, ja silloin jos tuo ylimääräinen satanen jostain tiputetaan ihmisten taskuun, niin silloin tuo jaettu raha tai sen aiheuttama kassavaje saatetaan kompensoida esimerkiksi korottamalla veroja, jotka ovat Suomessa muutenkin keveät, tai sitten jostain palvelusta kuten kirjastosta tehdään maksullinen. Ja sitten voidaan miettiä lisäksi sellaisia kysymyksiä kuin kansalaispalkka.
Kansalaispalkka kuulostaa upealta asialta, mutta kun sitä sitten vähän tarkemmin miettii, niin siitä puhuvat poliitikot eivät ehkä ole tästä asiasta maininneet. Eli kenelle tuo kansalaispalkka oikeastaan olisi tarkoitettu? Kun ajatellaan hallituksen muita toimia, joiden mukaan esimerkiksi työttömien pitää olla niin sanotusti aktiivisia, mikä tarkoittaa sitä, että heidän pitää käydä jossain kurssilla aina kun työvoimaviranomaiset tahtovat, eikä ainakaan nykyisten oikeistohallitusten tapa kohdella työttömiä ole ollut mikään erityisen liberaali tai miellyttävä, niin silloin eteen tulee kysymys siitä, että mikä tämä kansalaispalkka oikeastaan on?
Onko kansalaispalkka oikeastaan tarkoitettu työttömille ollenkaan?
Kun puhutaan kansalaispalkan saamisen ehdoista, niin olisiko tuo asia tarkoitettu ollenkaan työttömille? Eli olisiko kansalaispalkan saamisen edellytys se, että sen saamiseen olisi oikeutettu vain henkilö, joka on työssä? Tuolloin tämä lisäetu sitten tipahtaa sellaisten ihmisten taskuun, jotka käyvät työssä, eikä ainakaan kukaan oikeasti työtön saisi tuota etua. Eli kun tietyt poliitikot ovat noita kansalaispalkkoja ajaneet, niin he eivät kyllä ole mitenkään esittäneet sitä, että mille kansalais ryhmille tuota etua annettaisiin.
Tai olisiko tuohon etuun oikeutettu myös esimerkiksi alaikäinen tai eläkettä nauttiva henkilö, joka on ehkä joutunut eläkkeelle terveydellisistä syistä? Kun tuollaisia puheita katsellaan tarkemmin, niin niitä voisi joku moittia siitä, että esimerkiksi sitä, miten tuota etuutta olisi tarkoitus jakaa, ei ole sen tarkemmin kommentoitu ainakaan julkisuudessa. Joku voi sanoa, että kyseessä voisi olla myös äänten ostaminen tai ostamista koskeva yritys. Kun taas sitten ajatellaan sitä, että valtion kirstu on rajallinen, niin olisi mukavaa tietää, mistä tuo raha oikeastaan sitten otettaisiin? Eli laitetaanko sitten esimerkiksi terveyskeskus tai kirjasto maksulliseksi, jotta tämä kansalaispalkka saadaan kustannettua.
Kommentit
Lähetä kommentti