Liika yksinäisyys ei ole koskaan hyväksi

Sosiaalinen  "Matteus-vaikutus" on sitä, että se jolla on paljon kavereita saa paljon kavereita lisää. Jos taas jollain on vähän kavereita, niin hän menettää nekin vähät kaverinsa ennemmin tai myöhemmin. Kaikki tietävät, että liika yksinäisyys ei ole hyvästä. Mutta sitten me unohdamme sen, että ihminen ei ehkä itse edes osaa kaivata seuraa. Tai oikeastaan me kaikki haluamme olla joskus yksin. Mutta kuka tietää milloin ihminen tarvitsee seuraa? Tai siis miten voimme auttaa toista löytämään seuraa? Ja tietenkin seuran mitä toinen löytää olisi hyvä olla sellaista, että tuossa seurassa jokainen voi kokea tai tuntea voivansa olla vapautunut tai kertoa asioita, jotka vaikuttavat mitättömiltä tai vähän omituisilta ilman pelkoa siitä että henkilö tulee kiusatuksi tai poistetuksi ryhmästä. 

Eli luottamus on kaikkien toimivien ihmissuhteiden perusta. Samoin vain tasa-arvoinen ihmissuhde voi olla sellainen, että toisen ei tarvitse jännittää tai muuten stressaantua siitä, että miellyttääkö hän toista. Tai että kertooko toinen niitä asioita, joita on tarkoitettu jäämään salaisuudeksi tai piirin kesken kerrotuksi jollekin muulle? Jos toinen on suhteessa liian dominoiva, niin hän tukahduttaa toisen alleen. Ja silloin tuo tukahdutettu henkilö saattaa syrjäytyä. 

Eli hän kokee varmasti silloin että hän ei kuulu ryhmään, eli hän jää pois ryhmän toiminnasta. Lopulta aina käy niin, että kaikki eivät mahdu johonkin autoon, ja sitten tuo ulos jäänyt jää pois kaikesta muustakin joukon toiminnasta. Tietenkin tuo autosta pois jättäminen on usein vain piste prosessille, joka on käsittänyt esimerkiksi selän kääntämistä, pois käskemistä sekä muuta negatiivista toimintaa. Tuon toiminnan kautta yhdelle on sitten sanottu, että hän on "persona non grata" eli ei toivottu henkilö tuossa ryhmässä. Eli hänen kanssaan ollaan sitten vain silloin kun se on ehdottoman pakollista. 

Kun puhutaan yksinäisyydestä, niin silloin törmäämme maamme kansan omalaatuiseen piirteeseen. Eli kun henkilö tulee töihin, niin hän tietenkin on kaikkien mielestä sosiaalinen. Eli saattaa olla että henkilö sanoo koko työpäivänsä aikana toiselle ihmiselle kaksi sanaa, jotka ovat "huomenta" ja "kiitos", jos toinen sattuu pitämään vaikka ovea auki. Ja muuten hän linnoittautuu omaan huoneeseensa tekemään töitä, Nimittäin työaika on maassamme pyhä asia. Silloin tehdään työtä eikä suinkaan puhuta mistään joutavista asioista. 

Hän saattaa pitää jopa itseään sosiaalisena. Töissä hän siis tulee sisään työpaikalleen marssii huoneeseensa, ja sitten loppupäivän tuijottaa tietokoneen ruutua sekä pitää etäpalavereita ja kirjoittelee sähköposteja naapurihuoneessa majailevan henkilön kanssa. 

Mikäli joku sitten tätä non-stop kirjoittamista sekä mikrofoniin puhumista sattuu keskeyttämään, niin tämä työn häiritsijä saa vihaisen kommentin, että "älä häiritse, minulla on töitä". Samoin kun me suomalaiset olemme vapaa-ajalla, niin kohtaamme usein sellaisen sosiaalisuuden puuskan, että sellaista harvoin muualla edes voidaan kuvitella tapahtuvan. 

Eli jos kohtaamme työkaverin, ja kohotamme kättämme, niin silloin hän kääntää katseen pois. Jos menemme keskustelemaan naapurin kanssa ravintolassa, niin silloin saamme kommentin "painu v****". Mikä tietenkin rohkaisee ihmisiä yrittämään sosiaalisten suhteiden muodostamista. Ja sitten kun elämämme yksityisellä sektorilla esimerkiksi häissä menemme juttelemaan johonkin pöytään, ja solmimaan niitä paljon puhuttuja sosiaalisia suhteita, niin silloin me kohtaamme välillä sellaisen repliikin, että "anteeksi puhumme tässä omista asioistamme". 

Ja sitten tietenkin jos henkilö on kovin nuori, niin silloin hän saattaa kohdata tilanteen, missä hänen vanhempiaan pyydetään hakemaan hänet pois. Siinä sitten opetetaan oikein suurella joukolla, että toisten ihmisten lähestyminen sekä sosiaalisten suhteiden solmiminen on helppoa, jos vain itsellä sattuu olemaan paljon kavereita jo valmiiksi. Tätä kutsutaan sosiologiseksi "Matteus-vaikutukseksi". Eli sillä jolla on jo jotain saa paljon lisää. Siltä jolla on kovin vähän viedään se pienikin pois. 

Vaikka elämme tiiviimmin kuin koskaan ennen, niin olemme yksinäisempiä kuin koskaan ennen. 

Maassamme on aivan ok, jos ihminen haluaa olla "hieman yksin". Tuo vähän yksin saattaa tarkoittaa sitä, että henkilö kävelee yksiöön siinä paljon puhutussa kultaisessa lähiössä. Eikä häntä sitten enää kukaan muu talon asukas edes näe. Eli hän saattaa kävellä työpaikalla olevan työhuoneen sekä kotiyksiön välillä, ja jos hän onnistuu oikein hyvin, niin silloin hänen ei tarvitse sanoa yhtään sanaa kenellekään koko päivänä, vaan hän voi hoidella kaikki asiat sähköpostien sekä chattien avulla. 

Nykyään me ihmiset elämme keskellä informaatiotekniikkaa, teams palavereja. Meillä saattaa olla naapuri 40 cm päässä meistä, kun luemme tai teemme jotain muuta sängyllä. Mutta ainoa kontakti mitä me kultaisessa lähiössämme asuvat otamme naapuriin on valitus siitä, että hän on pitänyt meteliä kotonaan. Siinä saattaa olla ainoa ilmoitus minkä joku naapuri antaa olemassaolostaan vaikka hän saattaa asua samassa talossa lähes koko aikuisikänsä. 

Koska me suomalaiset olemme niin mielellämme olemme vähään yksin, niin ihmettelen sitä, että miten me ylipäätään voimme lisääntyä? Kaikki suomalaiset naiset ovat aina varattuja, niin miten me sitten heidän kanssaan mitään suhteita voimme muodostaa. Siis naisia on maailma täynnä, joten ehkä silloin kannattaa lähteä opiskelemaan kieliä, ja lähteä iskemään jotain muunmaalaista naista. Tai ehkä tässä sitten olisi pitänyt käyttää sukupuolineutraalia kieltä, ja naisen sijasta puhua elämänkumppanista.

Kun me emme puhu muille mitään, niin tietenkin luomme sellaisen ilmapiirin, että emme halua keskustella muiden kanssa. Ja kun emme halua keskustella mistään, niin silloin tietenkään meidän ei ole pakko tehdä tuttavuutta ihmisten kanssa, joita emme halua elämäämme, mutta toisinaan kohtaamme tilanteen, missä yksinäisiä ihmisiä patistellaan hoitoon. Eli heidän pitäisi etisiä apua sosiaalisiin ongelmiinsa. 

Mutta tuolloin unohdamme että osaa meistä opetetaan jo nuorina olemaan vaiti asioista, jotka eivät meille kuulu. Ja sitten tietenkin joskus eteen tulee ihminen, jolle on opetettu että mitkään asiat eivät hänelle muutekaan kuulu. Eli jos hän sitten on joskus yrittänyt olla sosiaalinen tai muuten osallistua keskusteluihin, niin hänet on vain käsketty poistumaan, jotta aikuiset tai vähän muuten paremmat tai enemmän joukkoon kuuluvat voivat keskittyä omiin asioihinsa. 

Eli miten tuollaisessa ympäristössä kukaan ylipäätään oppii sosiaalisia taitoja, jos hän ei niitä saa mitenkään harjoitella? Tai miten ihminen oikeastaan oppii keskustelemaan yhtään mistään, kun hänelle karjutaan joka kerran päin naamaa, että "turpa kiinni"? Tuo on erittäin upea tapa tappaa halu sosiaaliseen kanssakäymiseen. 

Pari sanaa erilaisuudesta

Tässä muutama päivä sitten eteeni ilmaantui Hesarin artikkeli, jossa sanotaan että "homomiehet ovat keskimääräistä koulutetumpia". Tuossa artikkelin otsikossa on kiteytettynä kaikki, miksi ihmisen kannattaa mennä kouluun jos vain hän kykenee kouluun menemään. Nimittäin koulutetut ihmiset ovat usein liberaalimpia sekä hyväksyvämpiä asioita kohtaan, joille toinen ei mahda mitään. 

Siis yleensä ainakin koulutettu ihminen käyttäytyy hillitymmin kuin henkilö, joka ei kouluja ole viitsinyt käydä. Jos ihminen on käynyt itse kouluja, niin se takaa sen, että myös oma esimies on käynyt joitakin kouluja. Koulutus takaa sen, että henkilö ei ole niin helposti yllytettävissä johonkin tyhmiin tekoihin. 

Koulutettu ihminen ei ole niin herkkä uskomaan esimerkiksi nimettömiä puhelinsoittoja, joissa alaista parjataan tai solvataan. Siis koulutus antaa jonkinlaista selkänojaa myös uudelle työntekijälle. Tai en ainakaan usko että insinööri tai ekonomi antaa potkuja kenellekään, vaikka hänelle tulisi nimetön kirje tai puhelinsoitto siitä, että alainen kuuluu johonkin vähemmistöön.

Ja jos sitten ajatellaan että henkilö haluaa välttää kaikkein kärkkäimmät omaan taipumukseensa kohdistuvat kommentit, niin hän varmaan hakeutuu johonkin kouluun. Ja ehkä sen takia seksuaalisiin vähemmistöihin kuuluvat käyvät koulua mieluummin kuin hakeutuvat johonkin siivous tai muuhun vastaavaan työhön, vaikka ehkä tuo opiskelu tuo sitten loven tuloihin. 

Mutta jos haluaa saada huipputyötä, niin silloin pitää jostain voida luopua. Tietenkin aina joskus joku sanoo, ettei koskaan ole saanut huipputyötä vaikka on ekonomi tms. koulutettu. Tässä vaiheessa voisin sanoa, että jos ei ole käynyt kouluja, niin silloin ei edes ole mahdollisuutta päästä huipputyöhön. Ja arvatkaa vain kumpi kuulostaa paremmalta siellä baaritiskillä: "olen työtön ekonomi" vai "olen työtön sekatyömies"? Tätäkin asiaa voisi miettiä, kun tekee valintoja elämäänsä varten. 

Mikäli sitten ajatellaan että henkilö tekisi lopun ikänsä töitä siivoojana tai kaupan kassana, niin silloin kyllä kannattaa miettiä sitä, että miten paljon rahaa tuollainen työ tuo omaan taskuun. Eli kouluja käynyt henkilö saa varmaan vähän enemmän rahaa taskuun, kuin suoraan peruskoulusta työelämään mennyt henkilö. 

Maamme kansan NATO-kanta muuttui historiallisella tavalla

"Si vis pacem, para bellum" suomeksi "jos haluat rauhaa, varaudu sotaan" on roomalainen sanonta. Ja kuten tiedämme, niin sota lähialueella saa aikaan aina tarpeen varautua sotaan. Siis vaikka Ukraina ei ole aivan rajanaapurimme, niin kuitenkin se on melko lähellä. Ja sosiaalinen media on tuonut Ukrainan suoraan ihmisten silmien eteen. Tällaisessa tilanteessa ihmiset hakevat mielellään turvaa isommasta toimijasta kuten sotilasliitto NATOsta. 

 NATO on ollut maassamme tabu tähän asti. Siitä ei ole saanut puhua, tai ainakaan NATOa ei ole kukaan saanut kannattaa, koska se on sotilasliitto. Suomen virallinen kanta on ollut se, että olemme puolueeton maa, ja jos joku on toista mieltä, niin hän astuu silloin pois omalta tontiltaan. Aina on otettu se kanta, että NATO ei välttämättä meitä puolusta aggression edessä, joten siksi meidän ei kannata lähteä hakemaan tätä sotilasliiton jäsenyyttä. Mutta sitten Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, ja maamme yleinen mielipide muuttui NATO-myönteisemmäksi kuin koskaan ennen. Eli aina ennen mielipidemittausten "ei" kanta on ollut se, mihin poliittinen johto on nojannut. Mutta onko NATOn eduista ja haitoista tehty oikeaa tutkimusta? 

NATO on ollut meille suomalaisille jostain syystä tabu, josta ei ole saanut nähdä muuta kuin negatiivisia puolia. Eli kaikki mitä NATO meille antaa on poliittisen liikkumavaran kapeneminen sekä myös valtavan vastuun sekä suuren laskun. No ehkä 50 miljoonaa vuodessa ei ole kovin suuri summa, mutta me olemme kohdanneet toisen pienen kysymyksen. Nimittäin maamme on jatkuvasti hankkinut kalustoa, joka on NATO-yhteensopivaa. Tällä hetkellä esimerkiksi maamme lentokalusto, sen käyttämät täsmäaseet ja huomattava osa esimerkiksi panssarintorjuntavälineistä on valmistettu USA:ssa. Samoin nämä välineet tukeutuvat USA:n GPS-järjestelmään. Joten ehkä meidän kannattaa joskus miettiä, mitä signaaleja me muille sitten annamme. Ja ehkä meidän tätä taustaa vasten kannattaisi harkita suoraan NATO:n jäsenyyttä. 

Ukrainan kriisin yhteydessä olemme rikkoneet monta tabua. Maassamme on järjestetty mielenosoituksia Venäjän operaatiota vastaan. Olemme myös lähteneet viemään aseita Ukrainaan ja näin osoittaneet ettemme pelkää Venäjää. Samoin ennen Ukrainan sotaa maavoimamme ovat hankkineet maakohteisiin ammuttavia ohjuksia, mikä myös on tabujen murtamista. 

Siis kukaan ei varmaan minulta ole kysynyt, että pitääkö maamme liittyä NATOoon. Mutta se että Venäjän hyökkäys Ukrainaan on aiheuttanut sen, että maamme kansa pitää NATOoon liittymistä ainakin järkevänä vaihtoehtona, eli kannattaa NATO jäsenyyttä varmaan vaikuttaa päättäjiin. Siis moderneissa länsimaissa pitää myös poliitikon kuunnella sitä, mitä kansa haluaa. Ja se että Venäjä on tehnyt aggression Ukrainaa vastaan on aiheuttanut epävarmuutta, mikä sitten ilmenee NATO-myönteisenä asenteena. No kaikki me tiedämme, että NATO on sotilasliitto, ja silloin jos yksi sen jäsenmaista joutuu hyökkäyksen kohteeksi, niin silloin muut jäsenmaat ovat velvollisia sitä puolustamaan. 

Samoin jokainen NATO-maa joutuu kuitenkin hoitamaan itse oman puolustuksensa, ja se ei vaikuttaisi maamme asevelvollisuuteen mitenkään. Mutta ongelman ydin on siinä, että NATO ei ole ilmainen, eli jos haluaa NATO:sta jotain saada, niin silloin sinne on myös pakko antaa jotain. Eli vaikka me ajattelemme että NATO puolustaa meitä hyökkäävää isoa pahaa Venäjää vastaan, niin NATOssa odotetaan että me myös puolustamme muita NATO-maita samalla tavalla kuin se puolustaa meitä. Eli jos haluaa jotain saada, niin on pakko myös antaa. Ja sotilaallinen liittoutumattomuus on ollut tähän asti meidän maamme politiikan perusta. 

Mutta sitten kun asiaa tarkastellaan toiselta kannalta, niin me emme voi koskaan täysin luottaa siihen, että joku muu meitä puolustaa, jos Venäjä nyt sattuu tänne hyökkäämään. Saattaa olla että NATO on asia, mihin palataan tästä lähtien montakin kertaa, ja se että olemme viemässä aseita Ukrainaan on yksi murrettu tabu muiden tabujen joukossa. NATO on asia, josta sitten aina välillä on aikaisemminkin keskusteltu, ja aina on keskustelu kilpistynyt tasavallan presidentin kantaan, että meidän ei tule tätä hakemusta jättää. 

Mutta jostain syystä joskus on mieleeni tullut se, että onko maassamme ehkä liikaa korostettu sitä sotilasliiton negatiivista puolta? Ehkä meidän pitäisi myös muistaa se, että NATO-jäsenyys antaisi meille pääsyn kaikkeen tietoon, mitä NATOlla on. Mutta se myös toisi meille velvollisuuksia, joita meillä ei ennen ole ollut. Ja yksi niistä on se, että meidän oletetaan silloin lähettävän joukkoja NATOn tehtäviin. Ja kuten Charly Salonius-Pasternak kysyy, niin lähetetäänkö silloin varusmiehiä vai reserviläisiä? Ja mitä sitten tehdään jos noihin joukkoihin ei joskus tulekaan hakijoita? 

Siis NATO ei ole kovin helppo aihe, ja siinä on sekä hyvää että pahaa, kuten kaikissa muissakin asioissa. Maailma ei nimittäin ole mustavalkoinen. Venäjän hyökkäys Ukrainaan on osoittanut, että kaikkea odottamatonta voi tapahtua. Ja NATO voi meille antaa takuita. Mutta se voi myös ottaa meiltä jotain pois. Me olemme Venäjä rajanaapureita halusimme sitä tai emme. Me emme voi maantieteellistä sijaintiamme muuttaa, joten sitäkin asiaa kannattaa aina ajatella, ennen kuin teemme hätiköityjä päätöksiä. 

https://www.msn.com/fi-fi/uutiset/other/mik%C3%A4-muuttuisi-jos-suomi-olisi-natossa-tutkijan-mukaan-suomi-olisi-saamapuolella-mutta-hyv%C3%A4-nato-maa-varautuu-puolustamaan-toisia-j%C3%A4senmaita/ar-AAUwrDU?ocid=msedgdhp&pc=U531

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/tulisiko-suomen-liittya-natoon-asiantuntija-nyt-on-paattajien-aika-puhua-avoimesti-mita-jasenyys-tarkoittaisi-lahetetaanko-reservilaisia-vai-vapaaehtoisia/8367650

Siis pakotteet kohdistuvat Venäjän kansaan, mutta silti niitä pitäisi kiristää sekä jatkaa

Kun sanotaan että pakotteet iskevät tavallisiin venäläisiin, tai että pakotteilla ei ole vaikutusta, niin silloin me lähdemme tielle, missä tuemme Vladimir Putinia. Vaikka venäläiset ovat tietenkin harhaanjohdettuja eikä heillä ole varaa länsimaisiin autoihin, niin aina pitää muistaa se, että ehkä he tämän pakoterintaman sekä tavaroiden loppumisen edessä tajuavat mitä Putin on. Vaikka tietenkin Intia, Brasilia sekä Kiina eivät ole mukana pakotteissa, niin länsimaisten toimijoiden asettamat pakotteet saattavat estää Venäjää sekä ehkä Kiinaa ja muita vastaavia valtioita saamasta käsiinsä uusinta teknologiaa, mikä on muutettavissa aseiksi.

Varmaan Putinille mieleisiä uutisia ovat ne, joissa häntä tuetaan siksi, että hän tarjoaa vakautta. Eli se että lännessä pelätään ydinaseiden joutuvan vääriin käsiin on saanut aikaan sen, että Putin on päässyt valtaan eikä häntä ennen ole horjutettu. Tekosyynä on ollut se, että Putinia voi seurata vielä kansalliskiihkoisempi presidentti. Ja sen takia on muka länsimaiden etu, että Putin on vallassa. Eikä pakotteita saisi määrätä, koska se saattaa aiheuttaa liikehdintää Venäjän yhteiskunnassa, eikä silloin ole ehkä taattua että Putin voisi jatkaa presidenttinä. 

Siis tietenkin me voimme aina lähteä siitä, että koska Kiina, Brasilia sekä Intia ja pari muuta maata eivät halua asettaa pakotteita, niin meidänkään ei niitä sitten kannata asettaa, koska meidän liiketoimemme kärsivät, niin ehkä meidän kannattaisi miettiä, mitä tämä signaali tarkoittaa. Siis me varmaan emme halua tukea ainakaan Venäjän aloittamaa sotaa Ukrainassa, ja tiedättekö mikä ero esimerkiksi Ukrainalla on Talibanin Afganistaniin tai Saddam Husseinin Irakin kanssa? Molemmat tahot olivat tehneet asioita, jotka voidaan käsitellä hyvin vakavina ihmisoikeus- ja kansainvälisen lain loukkauksina. Siis massatuhoaseiden puute oli asia, mikä on Irakin tapauksessa otettu esille. Mutta sitten kuitenkin asia oli silloin niin, että Irak kaikin tavoin esteli YK:n tarkastajien pääsyä tiettyihin laitoksiin, sekä vitkasteli ohjustensa tuhoamista. 

Siis Irak ei noudattanut YK:n sille asettamia pakotteita, joita oli määrätty Kuwaitiin tehdyn hyökkäyksen jälkeen. Joten tietenkin oli olemassa epäilys siitä, että massatuhoaseita oli jäljellä. Eikä esimerkiksi botuliinin tuottamiseen tarvita kuin mätää lihaa, jota sekoitetaan multaan. Talibanin kohdalla taas voidaan puhua anarkiasta, ja esimerkiksi Kabulin stadionilla tapahtuneet mestaukset saivat aikaan sen, että ihmisten mielipide kääntyi Talibania vastaan. Ja viimeinen pisara oli se, että Talibanin johto kieltäytyi luovuttamasta Osama bin Ladenia länteen eli USAaan kuulusteltavaksi. 

Mutta miksi NATO ei sitten niin innokkaasti pommita Ukrainassa olevia Venäläisiä joukkoja? Tietenkin muutaman megatonnin verran ydinräjähteitä saa aina aikaan ihmeitä. Jos tästä hyökkäyksestä tulee sitten se paljon puhuttu fiasko, niin silloin Venäjälle jää oikeastaan vain ydinaseita. Nimittäin uskoisin että yksi syy hyökkäykseen Ukrainaa vastaan on se, että Putin haluaa demonstroida asevoimiensa tehoa pienempään naapuriinsa. 

Jos NATO haluaa pommittaa Venäjäisiä joukkoja, niin silloin tietenkin luisutaan kohti ydinsodan vaaraa. Samoin tuolloin Putin voi väittää että hänen joukkojensa tappiot johtuvat NATOn toiminnasta, ja tuolloin hän ehkä sotatoimien mennessä huonosti sälyttää osan kasvoistaan. Venäläisten menestys Syyriassa on tietenkin rohkaissut Putinia tekemään päätöksen tästä hyökkäyksestä, joka ei mene aivan käsikirjoituksen mukaisesti. 

Mutta voidaan sanoa että ongelma on sitten siinä, että yleinen mielipide on aikalailla Venäjää vastaan. Vladimir Putin on toiminut ennenkin vastoin kansainvälisiä periaatteita, ja vaikka hän ei ole suoraan myöntänyt esimerkiksi Britanniassa tapahtuneita myrkkyiskuja, niin ei hän kovin paljoa ole niiden selvittämiseksi tehnyt. Samoin hänen alaistensa viranomaisten tapa kohdella oppositiota on ollut vähän liikaa. 

Eli vaikka Navalnyi oli toipumassa salaperäisestä sydänkohtauksesta, niin viranomaiset sitten vähät välittävät syistä, joiden takia Navalnyi oli poissa ehdonalaistapaamisesta. Hän siis sai ehdonalaista loukattuaan veteraanin kunniaa, ja sitten ilmeisesti Novichoke myrkky aiheutti tuolle miehelle sydänkohtauksen. Se että Putinia pelätään saa aikaan sen, että ihmiset eivät näe muuta mahdollisuutta kuin lähteä tukemaan Ukrainaa. 

Miksi venäjän ilma-ase on passiivinen?

Su-35 (Flanker E)

Saattaa olla, että Venäjällä ei ole varastossa kovin paljon tarkkuuspommeja, koska niitä käytettiin paljon Syyriassa. Mutta kuitenkin noita tarkkuuspommeja voidaan aina valmistaa lisää, joten ehkä syytä siihen, että Venäjän ilmavoimat on ollut passiivinen pitää etsiä muualta (1). Siis paperilla Su-30 (2A) ja Su-35(2B) koneiden pitäisi helposti pystyä voittamaan Ukrainalaiset MiG-29 (3)-koneet, mutta jostain syystä Venäjä ei ole lähettänyt tätä kalustoa ilmaan.  Ehkä sen tarkoitus on moukaroida vihollista ohjuksin, jotta noita koneita ei vaarannettaisi. 

Syy saattaa löytyä siitä, että Venäläisten lentäjien lentotunnit ovat niin vähissä, että heidän osaamistaan epäillään. Paraskaan lentokone ei ole toimiva, jos sen lentäjillä ei ole taitoa sitä käsitellä. Siis 100-200 tuntia vuodessa on melko vähän, joten ehkä syy tähän ilmavoimien passiivisuuteen on istuimen ja ohjaussauvan välissä. Tai sitten se ongelma löytyy jonkun toimistopöydän ja toimistotuolin välistä. 

Mieleen muistuu muuten talvisota, jossa suomalainen kalusto oli paperilla alakynnessä neuvostoliittolaisiin nähden. Wikipedian mukaan Neuvostoliitto menetti 207 konetta ilmataisteluissa ja 314 konetta ilmatorjunnalle.  Ja lisäksi Neuvostoliitto menetti huomattavan määrän koneita myös erilaisissa onnettomuuksissa. Eli Talvisodassa Neuvostoliitto menetti noin 1000 konetta. Kun taas Suomen tappiot olivat 62 lentokonetta. Tuolloinkin Neuvostoliiton koneet olivat paperilla parempi kuin Suomen. (Wikipedia/Talvisodan ilmasotatoimet (3)). 

Eli pelkääkö joku Venäjällä että tämä asia sitten toistuu Ukrainassa? Eli onko joidenkin koneiden kanssa ilmenneitä ongelmia ehkä salattu jopa Putinilta. 

Tai sitten voidaan ajatella, että ehkä osa noista Venäjän uusimmista sekä tehokkaimmista koneista kärsii jostain ongelmista, joita ei ole raportoitu. Venäjällä on aina ollut pieniä ongelmia esimerkiksi elektroniikan kanssa, sekä erityisesti byrokratia on aiheuttanut melko paljon päänsärkyä. Eli kun Venäjällä on jostain asiasta päätetty, niin silloin päätöksestä pidetään kiinni, vaikka se olisi kuinka surkea hyvänsä. Esimerkiksi kuuluisan Tupolev Tu-160 "Blackjack" (4)pommikoneen kanssa oli aikoinaan erittäin suuria teknisiä ongelmia. Sen moottorit ylikuumenivat sekä siipien kääntöjärjestelmissä oli myös ongelmia. Venäjällä ei ole tapana raportoida mistään ongelmista, joita sen kalustoon ilmaantuu. Nykyään Venäjällä on käytössään 36 tai 35 Tu-160 "Blackjack" pommikonetta, joten tuon koneen hidas käyttöönotto viittaa teknisiin ongelmiin(5). 

Oli syy mikä tahansa, niin jostain syystä Venäjän koneet kököttävät mukavasti kiitoradalla, kun Ukrainan dronet moukaroivat Venäjän saattueita. Siis tietenkin meidän pitää huomioida se, että Venäjän asevoimat on keskittynyt nimenomaan ohjuksiin perustuvaan taistelutaktiikkaan, koska se ei vaadi lentäjien käyttöä. Lentäjien poliittinen luotettavuus on Venäjällä perinteisesti hyvin tärkeä asia. 

Eli aina kun lentäjä on koneessa yksin, niin hän saattaa ajatella asioita, jotka eivät ole tuossa maassa sallittuja.  Ja tuossa maassa on aina pelätty sitä, että joku lentäjä saattaa yrittää loikata länteen. Vuonna 1976 Neuvostoliittolainen MiG-25 "Foxbat"(6) hävittäjä jota lensi Viktor Belenko (7)loikkasi Japaniin, ja tuo teko sai aikaan sen, että lentäjien poliittiseen luotettavuuteen kiinnitettiin enemmän huomiota. Tuo tarkoittaa sitä, että lentotunteja vähennettiin, ja varsinkin uusien koneiden lennot sijoitettiin valtion sisäosiin. Tuo tarkoittaa sitä, että lentäjien kokemus ei ehkä ole samalla tasolla kuin länsimaisten lentäjien. Ja lentämään oppii varmaan samalla tavalla kuin autoa ajamaan eli henkilön pitää saada lentää, jotta hän oppii käsittelemään konettaan. 

(1)https://www.msn.com/fi-fi/uutiset/ulkomaat/miksi-ven%C3%A4j%C3%A4n-ilma-ase-on-ollut-ukrainassa-passiivinen-3-mahdollista-selityst%C3%A4-tilanne-voi-muuttua-nopeasti/ar-AAUuGCB?ocid=msedgdhp&pc=U531

(2A)https://en.wikipedia.org/wiki/Sukhoi_Su-30

(2B) https://en.wikipedia.org/wiki/Sukhoi_Su-35

(3)https://fi.wikipedia.org/wiki/Talvisodan_ilmasotatoimet

(4) https://en.wikipedia.org/wiki/Tupolev_Tu-160

(5) https://www.pursuantmedia.com/2020/06/15/how-many-blackjack-bombers-does-russia-have/#How_many_Blackjack_bombers_does_Russia_have

(5B)https://www.airforce-technology.com/projects/tu-160-blackjack/

(6)https://en.wikipedia.org/wiki/Mikoyan-Gurevich_MiG-25

(7)https://en.wikipedia.org/wiki/Viktor_Belenko

Kuva: https://en.wikipedia.org/wiki/Sukhoi_Su-35

Ja sitten vielä pari sanaa "russofobiasta". Eristäminen sekä Venäläisiin kohdistuva rasismi ruokkii Putinin propagandaa

Venäjän hyökkäys Ukrainaan on asia, mikä ei oikeuta missään tapauksessa koulukiusaamiseen eikä venäläisten pahoinpitelyihin. Russofobia eli venäläisten pelko on asia, mitä ei saisi missään tapauksessa ruokkia. Koulukiusaaminen, venäläistaustaisten ihmisten syrjiminen sekä muut vastaavat asiat ovat niitä, jotka ruokkivat Putinin kannatusta. Eli kukaan peruskoululainen tai tavallinen rakennusmies ei tätä Ukrainan sotaa varmaan ole hyväksymässä ollut. 

Siis vaikka me tietenkin näemme Venäjän hyökkääjänä, niin meidän pitää huomioida muutamia asioita, joita ei ehkä kukaan ole muistanut. Siis meidän pitäisi toimia sillanrakentajina lännen sekä idän välillä. Mutta samalla tietenkään emme myöskään saa unohtaa sitä, että Ukrainan asia on meidän kaikkien asia. Me emme kuitenkaan saa ajaa rasismilla tai harkitsemattomalla toiminnalla ihmisiä Putinin syliin. 

Siis jos olemme rasistisia, niin se on samalla vihreä vaate Putinille, joka mielellään tuo esiin venäläisiin kohdistuvaa syrjintää. Joten sen takia meidän pitää myös muistaa se, että venäläisiin kohdistuvat pahoinpitelyt sekä polttopulloiskut suurlähetystöön ovat sitä bensiiniä Putinin moottoriin, jolla hän oikeuttaa tekojaan. 

Ja niistä asioista tärkein on se, että Venäjän kansa ei saa muuta tietoa kuin sitä, mitä Putin heille nyt sattuu jakamaan. Sen takia meidän pitää oikeastaan ajatella että ainakin osa venäläisistä on yksinkertaisesti harhaanjohdettuja. Mutta kuten tiedämme, niin vaikka koulun pihalla sattuisi tappelu, niin Putin ottaa kaiken irti noista tapauksista. Pelko ja viha ovat asioita, jotka ruokkivat väkivaltaa. Eli aina pitää muistaa että kukaan 10 vuotias venäläinen ei ole vastuussa Putinin teoista. Eivätkä venäläiset ehkä uskalla aina sanoa sitä, mitä ajattelevat johtajistaan. 

Meidän on näytettävä että Putinin tapa hallita ei ole oikea.  Mutta kun taistelemme tuollaisia ihmisiä vastaan, niin emme saa vajota heidän tasolleen. Emme itse saa ryhtyä pahoinpitelemään emmekä murskaamaan vastustajiamme pampuilla tai isällisillä avokämmenillä. Demokratia on hieno ajatus, mutta siihen liittyy ikävä ja inhottava vaara. 

Demokratian nimissä on helppoa lähteä polkemaan vähemmistöjen oikeuksia. Siis demokratian ansa on siinä, että esimerkiksi Adolf Hitler on demokraattisissa vaaleissa valittu presidentti. Ja sitten hän saamansa enemmistön turvin sai läpi lait, jotka oikeuttivat hänet kansanmurhaan, joka tunnetaan nimellä "Holokausti". Demokratiassa enemmistö päättää asioista, ja sen nimissä on sitten helppoa luvata asioita, jotka aiheuttavat esimerkiksi vähemmistöille ongelmia tai kohtuutonta haittaa. 

Kun ihmiset puhuvat syrjinnästä sekä rasismista, niin molemmat asiat muistetaan aina tuomita. Mutta todellisessa elämässä sitten saattaa eteen tulla tilanne, missä yksittäisen ihmisen asenteet saavat aikaan suurta mielipahaa. Vaikka meidänkin maassamme on voimassa laki, joka kieltää etnisiin ryhmiin tai tiettyyn kansanosaan kuuluvien syrjinnän sekä kiihottamisen, niin jostain syystä noista lakipykälistä halutaan jossain piireissä eroon. Vähemmistöistä kertovissa kirjoituksissa on monesti esillä lähinnä negatiivinen puoli. Eli korostetaan aina sitä, miten huonosti noilla ihmisillä menee. Ja sitten valitetaan siitä, että esimerkiksi kiihotuspykälä rajoittaa taiteilijan vapautta haukkua muita mielin määrin. 

Tuo pykälä, mikä kieltää kansanryhmään kohdistuvan vihakirjoittelun koetaan toimivan sanavapautta vastaan. Ja se sitten tarkoittaa sitä, että vähemmistöihin saa joidenkin mielestä kohdistaa mitä hyvänsä kirjoittelua tai haistattelua, koska se kohottaa kirjoitusten tasoa tai tekee niistä myyviä.  Tietenkin meidän maassamme pitää olla ihmisiä, joilla menee itseä huonommin, jotta muut voivat sitten korostaa omaa paremmuuttaan noihin ihmisiin verrattuna. 

Tietenkään se ei varmaan sellaisesta ihmisestä tunnu kovin hyvältä, joka kokee joutuvansa tuollaisen kirjoittelun kohteeksi. Mutta mitäpä vihakirjoittelija siitä välittää, kun hän voi sitten piiloutua sen taakse, että kirjallinen vapaus oikeuttaa hänet haukkumaan tai pilkkaamaan ketä huvittaa. Ja kun ei omaan itseen kohdistu mitään pilkkaa, niin mitä siitä asiasta tarvitsee välittää. Jos joku sitten sanoo vähän vastaan, niin silloin voidaan aina huutaa toinen hiljaiseksi. 

Ja eräät maailman johtajista vetoavat siihen, että he edustavat kansan enemmistöä. Miksi enemmistön täytyy kuunnella vähemmistöä. Koska kansan enemmistö on halunnut suuren johtajan päällikökseen, niin silloin tietenkin suuri johtaja on kansan enemmistön valinta. Jos joku uskaltaa sanoa suurta johtaja vastaan, niin silloin hän loukkaa kansan enemmistöä. Kun kansan enemmistöä loukataan, niin silloin sen raivo tarttuu suureen johtajaan. 

Kansan enemmistö on aina oikeassa, joten jos joku nyt sattuu sanomaan suurta johtajaa vastaan, niin siitä seuraa sitten pamputus tai pari tainnutuskranaattia jalkojen juureen. Näet kansan enemmistön valitsema suuri johtaja on aina vähän enemmän oikeassa kuin joku rivikansalainen, ja jos tuo kansalainen olisi vielä johonkin vähemmistöön kuuluva, niin hänen toimintansa voidaan sysätä tyytymättömyyden syyksi. Vain hullut kyseenalaistavat suuren johtajan oikeassa olemisen. Ja hullut lähetetään tietenkin kaivoksissa tai kaukaisissa metsissä sijaitseviin työterapiakeskuksiin oppimaan että suuren johtajan ajatuksia ei saa kyseenalaistaa. 

Autoritaarinen, vastustajien hakkaamiseen vähemmistöihin kohdistuvaan syrjintään sekä heikompien polkemiseen perustuva vallankäyttö ei ole läntisten maiden tapa. Siis vahvaan johtajuuteen perustuva malli ei saa tarkoittaa mellakkapoliisien rivistöjä, yöllisiä pidätyksiä tai katoamisia yöhön. Meillä kaikilla on joku kuva johtajuudesta, ja Putinin kohdalla se on puukosta selkään, kyynelkaasu, pamppu sekä lähete Siperiaan, jos henkilö uskaltaa inahtaa vahvaa johtajaa vastaan. Sitäkin voi tarkoittaa vahva johtajuus, minkä perään joskus on huudeltu. 

Itsekkyys on asia, mikä tukee diktatuureja

Ukrainan sodassa on havaittu asioita, jotka eivät ehkä kaikkia ihmisiä mairittele. Se että taloudelliset asiat menevät ihmisten hengen edelle on osoitus siitä, että kaikki ihmiset eivät ehkä ole sitä mieltä, että Venäjää pitäisi mitenkään rangaista. Pakotteet painavat tuon valtion taloutta alas, mutta jostain syystä niiden käyttöä emmitään. 

Syynä on se että tavalliset venäläiset joutuvat tuolloin vaikeuksiin. Mutta sitten tulee mieleen se, että meneehän aivan tavallinen venäläinen nuori armeijaan. Ja sitä kautta hän saattaa joutua mukaan Ukrainan kriisiin. Samoin on peloteltu sillä, että jos Venäjän talous romahtaa, niin se saattaa vaikuttaa yllättävällä tavalla yhteiskuntaan. 

Eli koska me menetämme kauppakumppanin, jos laitamme talouspakotteita, niin emme saisi sitten tuota asiaa tehdä. Ja sitten tietenkin tullaan siihen mitä Putin varmaan haluaa meidän kaikkien ajattelevan. Hän takaa omasta mielestään Venäjän sekä sen ydinaseiden turvallisuuden sekä vakauden polkemalla kaikkien muiden paitsi oman lähipiirinsä oikeuksia. Venäjällä on tapana, että kukaan ei saa puuttua politiikkaan. Vaan ainoa mikä on sallittua on rahan tekeminen. Se että Venäjään kohdistetaan pakotteita ei siis ole tehokas tapa hoitaa asioita, ja ainakin niin ihmisten halutaan ajattelevan, että pakotteista ei ole mitään hyötyä, ja ne aiheuttavat valtavia taloudellisia haittoja EU:lle itselleen. 

Tällaisella ajattelutavalla, että taloudelliset intressit menevät ihmisten sekä suvereenien valtioiden oikeuksien ohi on sellainen nimitys, mitä kutsutaan itsekkyydeksi. Putin vetoaa tuolla tavalla ihmisten raadollisuuteen sekä itsekkyyteen. "Mitä muutamalla Ukrainalaisella on väliä, kun me vain saamme jatkaa halvan öljyn sekä kaasun käyttämistä", on sanoma, minkä Putin haluaa ihmisten lukevan. Maailmassa ihmisillä on oikeus ajatella vain itseään sekä sitä maallista hyvää, mitä he voivat saada tehdessään bisnestä venäläisten kanssa. 

Neuvostoliitto perusteli aikoinaan diktatuuria Marxismi-Leninismillä eli sillä että tuotantovälineiden oli oltava valtion käsissä. Ja valtiota johti työläisten eli proletariaatin neuvosto. 

Eli diktatuuri tai Neuvostoliiton tapauksessa proletariaatin diktatuuri oli ideologinen valinta. Mutta Neuvostoliiton romahdettua vuonna 1991 oli sitten aika siirtyä markkinatalouteen. Ja kun marxilainen ideologia putosi pois, niin jäljellä oli sitten vain diktatuuri. 

Diktatuurit ovat vakaita valtioita, olen joskus kirjoittanut. Mutta diktatuurit ovat myös valtioita, joissa vallanvaihto ei juuri koskaan tapahdu ilman verenvuodatusta. Samoin diktatuureissa on sellainen ongelma, että siellä pitää miellyttää vain yhtä ihmistä. Diktaattorin tullessa vanhaksi, ja kun hän on tarpeeksi verta vuodattanut, niin silloin hän kohtaa tilanteen, että hän ei enää kykene astumaan sivuun. Nimittäin aina on olemassa tilanteita, missä joku voi haluta kostaa diktaattorille. 

Vanhoista miehistä tulee lopulta dementoituneita sekä sen kautta arvaamattomia. Eli Putin ja Lukashenka ovat viimeisiä nimiä surullisessa listassa miehiä, jotka ovat nousseet valtion johtoon, kun he lupasivat ihmisille turvallisuutta. Mutta jostain syystä nuo miehet saivat päähänsä sellaisia ajatuksia, että he ovat ainoita oikeita päämiehiä omille valtioilleen. 

Samoin aikoinaan eräs Adolf Hitler niminen poliitikko nousi valtaan käyttäen hyväksi valtion heikkoutta sekä turvattomuutta. Kun sitten hän lupasi elintason korotusta sekä järjestystä, niin ihmiset äänestivät häntä. Ja seurauksena oli Toinen Maailmansota, vertaansa vailla olevat kansanmurha sekä mittaamattomat inhimilliset kärsimykset. No tasapuolisuuden nimissä voidaan sanoa, että yhdelläkään liittoutuneista tai ylipäätään yhdelläkään Euroopan tai Aasian valtiolla eivät ihmisoikeudet kuten sanavapaus sekä poliittinen vapaus toteutuneet aivan samalla tavoin kuin nykyisin. 

Siis tietenkin Josif Stalin tappoi 21 miljoonaa ihmistä erilaisilla työ ja ojennusleireillä, mutta hän vain sattui olemaan voittajien puolella, ja USA:ssa oli törkeä rotuerottelupolitiikka vallalla. Kanadassa oli tietenkin menossa unohdettu alkuperäiskansoihin kohdistunut murha, ja Britannian ja Ranskan kohdalla oli rasitteena myös siirtomaat, joissa tapahtui melko paljon ihmisoikeusrikkomuksia.  Mutta noita rikkomuksia tapahtui vähän jokaisessa maassa, koska esimerkiksi mielenterveyslaki salli lähes mielivaltaisen lasten huostaanoton, ja esimerkiksi Britanniassa, Ruotsissa sekä Suomessa on paljastunut asioita, jotka eivät sosiaaliviranomaisia ainakaan mitenkään mairittele.

Britanniassa on myös löytynyt merkitsemättömiä hautoja koulukotien läheltä. Ja Suomessa saamelaiset, romanit sekä työttömät saattoivat helposti joutua mielisairaalaan. Eikä asenne meilläkään ole vielä kohdallaan. Eli vaikka on olemassa laki, joka kieltää syrjinnän. Niin silti ihmisten asenteet ovat monesti syrjiviä. 

Mikä diktaattoreissa viehättää niitä, jotka heitä palvelevat? Siis Putin sekä Lukashenka eivät ole maidensa ainoita kansalaisia. He eivät yksin mellakkapamppua heiluttele. Joten miksi nuo mellakkapoliisit tukevat Lukashenkaa tai Putinia? Koko diktatuurin viehätys on tuossa mellakkapoliisissa sekä univormuissa. 

"Jätä lukio pois, liity omon-joukkoon" voisi olla se värväyspuhe, jota noiden joukkojen värväri käyttää. Eli palvelemalla valtion johtajaa voi jokainen saada mukavan ja kiinnostavan työpaikan, univormun sekä aseen että niihin liittyvän auktoriteetin. Ja sitten vain kadulle heittelemään tainnutuskranaatteja sekä pamputtamaan jokaista, joka uskaltaa sanoa sanaakaan suurta johtajaa vastaan. 

Tietenkin nuorison kapinointi sekä halu opiskella on vähän ikävä juttu. Nimittäin jos ihminen ei ole mitään kouluja käynyt, niin hän ei myöskään niin helposti kyseenalaista johtajansa auktoriteettia. Samoin jos ihmisellä ei ole muuta ammattia kuin "omon-mies", niin silloin hän varmaan mielellään noudattaa esimiehensä käskyjä. 

Siihen juuri nimittäin diktaattorin suosio perustuu. On joukko vähemmistöön kuuluvia ihmisiä, jotka otetaan silmätikuksi, ja enemmistölle sitten hoetaan että he ovat oikeutettuja pitämään itseään parempina kuin joku etninen tai muu vähemmistö. 

Joten turhan henkisen itsensä kehittämisen sijasta kannattaisi ainakin Putinin mielestä kehittää esimerkiksi judo- tai karatetaitoja, sekä jättää kirjat sekä internet vähemmälle, niin sitten ei pää täyty turhasta ajattelusta. Siinä sitten voidaan opiskella monia jännittäviä asioita, kuten kiertopotkuja sekä sitä millaisen auktoriteetin musta mellakkapoliisin univormu voikaan käyttäjälleen tuoda. 

Diktaattorilla on aina asioita, joita hän voi lupailla lähipiirilleen tai kannattajilleen. Yksi niistä on pesti omissa poliisivoimissa. Tietenkin esimerkiksi noiden omon-miesten palkka ei ole kovin suuri, mutta aina voidaan esimerkiksi työttömyyskorvauksissa pihistellä. Ja tietenkin työttömät voidaan ohjata asevoimiin, jossa he voivat osoittaa kyvykkyyttään ja palvella suurta johtajaansa.''

Se että henkilö on sitten pamputellut kavereidensa kanssa ihmisiä takaa heidän lojaalisuutensa. Niin kauan kuin diktaattori jatkaa virassaan, niin kauan ei noille miehille ole luvassa syytteitä. Mutta kun ihminen turvautuu väkivaltaan, niin hänen on aina vain vaikeampaa vaihtaa tietä, jota hän on lähtenyt kulkemaan.