Venäjän hyökkäys Ukrainaan on asia, mikä ei oikeuta missään tapauksessa koulukiusaamiseen eikä venäläisten pahoinpitelyihin. Russofobia eli venäläisten pelko on asia, mitä ei saisi missään tapauksessa ruokkia. Koulukiusaaminen, venäläistaustaisten ihmisten syrjiminen sekä muut vastaavat asiat ovat niitä, jotka ruokkivat Putinin kannatusta. Eli kukaan peruskoululainen tai tavallinen rakennusmies ei tätä Ukrainan sotaa varmaan ole hyväksymässä ollut.
Siis vaikka me tietenkin näemme Venäjän hyökkääjänä, niin meidän pitää huomioida muutamia asioita, joita ei ehkä kukaan ole muistanut. Siis meidän pitäisi toimia sillanrakentajina lännen sekä idän välillä. Mutta samalla tietenkään emme myöskään saa unohtaa sitä, että Ukrainan asia on meidän kaikkien asia. Me emme kuitenkaan saa ajaa rasismilla tai harkitsemattomalla toiminnalla ihmisiä Putinin syliin.
Siis jos olemme rasistisia, niin se on samalla vihreä vaate Putinille, joka mielellään tuo esiin venäläisiin kohdistuvaa syrjintää. Joten sen takia meidän pitää myös muistaa se, että venäläisiin kohdistuvat pahoinpitelyt sekä polttopulloiskut suurlähetystöön ovat sitä bensiiniä Putinin moottoriin, jolla hän oikeuttaa tekojaan.
Ja niistä asioista tärkein on se, että Venäjän kansa ei saa muuta tietoa kuin sitä, mitä Putin heille nyt sattuu jakamaan. Sen takia meidän pitää oikeastaan ajatella että ainakin osa venäläisistä on yksinkertaisesti harhaanjohdettuja. Mutta kuten tiedämme, niin vaikka koulun pihalla sattuisi tappelu, niin Putin ottaa kaiken irti noista tapauksista. Pelko ja viha ovat asioita, jotka ruokkivat väkivaltaa. Eli aina pitää muistaa että kukaan 10 vuotias venäläinen ei ole vastuussa Putinin teoista. Eivätkä venäläiset ehkä uskalla aina sanoa sitä, mitä ajattelevat johtajistaan.
Meidän on näytettävä että Putinin tapa hallita ei ole oikea. Mutta kun taistelemme tuollaisia ihmisiä vastaan, niin emme saa vajota heidän tasolleen. Emme itse saa ryhtyä pahoinpitelemään emmekä murskaamaan vastustajiamme pampuilla tai isällisillä avokämmenillä. Demokratia on hieno ajatus, mutta siihen liittyy ikävä ja inhottava vaara.
Demokratian nimissä on helppoa lähteä polkemaan vähemmistöjen oikeuksia. Siis demokratian ansa on siinä, että esimerkiksi Adolf Hitler on demokraattisissa vaaleissa valittu presidentti. Ja sitten hän saamansa enemmistön turvin sai läpi lait, jotka oikeuttivat hänet kansanmurhaan, joka tunnetaan nimellä "Holokausti". Demokratiassa enemmistö päättää asioista, ja sen nimissä on sitten helppoa luvata asioita, jotka aiheuttavat esimerkiksi vähemmistöille ongelmia tai kohtuutonta haittaa.
Kun ihmiset puhuvat syrjinnästä sekä rasismista, niin molemmat asiat muistetaan aina tuomita. Mutta todellisessa elämässä sitten saattaa eteen tulla tilanne, missä yksittäisen ihmisen asenteet saavat aikaan suurta mielipahaa. Vaikka meidänkin maassamme on voimassa laki, joka kieltää etnisiin ryhmiin tai tiettyyn kansanosaan kuuluvien syrjinnän sekä kiihottamisen, niin jostain syystä noista lakipykälistä halutaan jossain piireissä eroon. Vähemmistöistä kertovissa kirjoituksissa on monesti esillä lähinnä negatiivinen puoli. Eli korostetaan aina sitä, miten huonosti noilla ihmisillä menee. Ja sitten valitetaan siitä, että esimerkiksi kiihotuspykälä rajoittaa taiteilijan vapautta haukkua muita mielin määrin.
Tuo pykälä, mikä kieltää kansanryhmään kohdistuvan vihakirjoittelun koetaan toimivan sanavapautta vastaan. Ja se sitten tarkoittaa sitä, että vähemmistöihin saa joidenkin mielestä kohdistaa mitä hyvänsä kirjoittelua tai haistattelua, koska se kohottaa kirjoitusten tasoa tai tekee niistä myyviä. Tietenkin meidän maassamme pitää olla ihmisiä, joilla menee itseä huonommin, jotta muut voivat sitten korostaa omaa paremmuuttaan noihin ihmisiin verrattuna.
Tietenkään se ei varmaan sellaisesta ihmisestä tunnu kovin hyvältä, joka kokee joutuvansa tuollaisen kirjoittelun kohteeksi. Mutta mitäpä vihakirjoittelija siitä välittää, kun hän voi sitten piiloutua sen taakse, että kirjallinen vapaus oikeuttaa hänet haukkumaan tai pilkkaamaan ketä huvittaa. Ja kun ei omaan itseen kohdistu mitään pilkkaa, niin mitä siitä asiasta tarvitsee välittää. Jos joku sitten sanoo vähän vastaan, niin silloin voidaan aina huutaa toinen hiljaiseksi.
Ja eräät maailman johtajista vetoavat siihen, että he edustavat kansan enemmistöä. Miksi enemmistön täytyy kuunnella vähemmistöä. Koska kansan enemmistö on halunnut suuren johtajan päällikökseen, niin silloin tietenkin suuri johtaja on kansan enemmistön valinta. Jos joku uskaltaa sanoa suurta johtaja vastaan, niin silloin hän loukkaa kansan enemmistöä. Kun kansan enemmistöä loukataan, niin silloin sen raivo tarttuu suureen johtajaan.
Kansan enemmistö on aina oikeassa, joten jos joku nyt sattuu sanomaan suurta johtajaa vastaan, niin siitä seuraa sitten pamputus tai pari tainnutuskranaattia jalkojen juureen. Näet kansan enemmistön valitsema suuri johtaja on aina vähän enemmän oikeassa kuin joku rivikansalainen, ja jos tuo kansalainen olisi vielä johonkin vähemmistöön kuuluva, niin hänen toimintansa voidaan sysätä tyytymättömyyden syyksi. Vain hullut kyseenalaistavat suuren johtajan oikeassa olemisen. Ja hullut lähetetään tietenkin kaivoksissa tai kaukaisissa metsissä sijaitseviin työterapiakeskuksiin oppimaan että suuren johtajan ajatuksia ei saa kyseenalaistaa.
Autoritaarinen, vastustajien hakkaamiseen vähemmistöihin kohdistuvaan syrjintään sekä heikompien polkemiseen perustuva vallankäyttö ei ole läntisten maiden tapa. Siis vahvaan johtajuuteen perustuva malli ei saa tarkoittaa mellakkapoliisien rivistöjä, yöllisiä pidätyksiä tai katoamisia yöhön. Meillä kaikilla on joku kuva johtajuudesta, ja Putinin kohdalla se on puukosta selkään, kyynelkaasu, pamppu sekä lähete Siperiaan, jos henkilö uskaltaa inahtaa vahvaa johtajaa vastaan. Sitäkin voi tarkoittaa vahva johtajuus, minkä perään joskus on huudeltu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.