"Si vis pacem, para bellum" suomeksi "jos haluat rauhaa, varaudu sotaan" on roomalainen sanonta. Ja kuten tiedämme, niin sota lähialueella saa aikaan aina tarpeen varautua sotaan. Siis vaikka Ukraina ei ole aivan rajanaapurimme, niin kuitenkin se on melko lähellä. Ja sosiaalinen media on tuonut Ukrainan suoraan ihmisten silmien eteen. Tällaisessa tilanteessa ihmiset hakevat mielellään turvaa isommasta toimijasta kuten sotilasliitto NATOsta.
NATO on ollut maassamme tabu tähän asti. Siitä ei ole saanut puhua, tai ainakaan NATOa ei ole kukaan saanut kannattaa, koska se on sotilasliitto. Suomen virallinen kanta on ollut se, että olemme puolueeton maa, ja jos joku on toista mieltä, niin hän astuu silloin pois omalta tontiltaan. Aina on otettu se kanta, että NATO ei välttämättä meitä puolusta aggression edessä, joten siksi meidän ei kannata lähteä hakemaan tätä sotilasliiton jäsenyyttä. Mutta sitten Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, ja maamme yleinen mielipide muuttui NATO-myönteisemmäksi kuin koskaan ennen. Eli aina ennen mielipidemittausten "ei" kanta on ollut se, mihin poliittinen johto on nojannut. Mutta onko NATOn eduista ja haitoista tehty oikeaa tutkimusta?
NATO on ollut meille suomalaisille jostain syystä tabu, josta ei ole saanut nähdä muuta kuin negatiivisia puolia. Eli kaikki mitä NATO meille antaa on poliittisen liikkumavaran kapeneminen sekä myös valtavan vastuun sekä suuren laskun. No ehkä 50 miljoonaa vuodessa ei ole kovin suuri summa, mutta me olemme kohdanneet toisen pienen kysymyksen. Nimittäin maamme on jatkuvasti hankkinut kalustoa, joka on NATO-yhteensopivaa. Tällä hetkellä esimerkiksi maamme lentokalusto, sen käyttämät täsmäaseet ja huomattava osa esimerkiksi panssarintorjuntavälineistä on valmistettu USA:ssa. Samoin nämä välineet tukeutuvat USA:n GPS-järjestelmään. Joten ehkä meidän kannattaa joskus miettiä, mitä signaaleja me muille sitten annamme. Ja ehkä meidän tätä taustaa vasten kannattaisi harkita suoraan NATO:n jäsenyyttä.
Ukrainan kriisin yhteydessä olemme rikkoneet monta tabua. Maassamme on järjestetty mielenosoituksia Venäjän operaatiota vastaan. Olemme myös lähteneet viemään aseita Ukrainaan ja näin osoittaneet ettemme pelkää Venäjää. Samoin ennen Ukrainan sotaa maavoimamme ovat hankkineet maakohteisiin ammuttavia ohjuksia, mikä myös on tabujen murtamista.
Siis kukaan ei varmaan minulta ole kysynyt, että pitääkö maamme liittyä NATOoon. Mutta se että Venäjän hyökkäys Ukrainaan on aiheuttanut sen, että maamme kansa pitää NATOoon liittymistä ainakin järkevänä vaihtoehtona, eli kannattaa NATO jäsenyyttä varmaan vaikuttaa päättäjiin. Siis moderneissa länsimaissa pitää myös poliitikon kuunnella sitä, mitä kansa haluaa. Ja se että Venäjä on tehnyt aggression Ukrainaa vastaan on aiheuttanut epävarmuutta, mikä sitten ilmenee NATO-myönteisenä asenteena. No kaikki me tiedämme, että NATO on sotilasliitto, ja silloin jos yksi sen jäsenmaista joutuu hyökkäyksen kohteeksi, niin silloin muut jäsenmaat ovat velvollisia sitä puolustamaan.
Samoin jokainen NATO-maa joutuu kuitenkin hoitamaan itse oman puolustuksensa, ja se ei vaikuttaisi maamme asevelvollisuuteen mitenkään. Mutta ongelman ydin on siinä, että NATO ei ole ilmainen, eli jos haluaa NATO:sta jotain saada, niin silloin sinne on myös pakko antaa jotain. Eli vaikka me ajattelemme että NATO puolustaa meitä hyökkäävää isoa pahaa Venäjää vastaan, niin NATOssa odotetaan että me myös puolustamme muita NATO-maita samalla tavalla kuin se puolustaa meitä. Eli jos haluaa jotain saada, niin on pakko myös antaa. Ja sotilaallinen liittoutumattomuus on ollut tähän asti meidän maamme politiikan perusta.
Mutta sitten kun asiaa tarkastellaan toiselta kannalta, niin me emme voi koskaan täysin luottaa siihen, että joku muu meitä puolustaa, jos Venäjä nyt sattuu tänne hyökkäämään. Saattaa olla että NATO on asia, mihin palataan tästä lähtien montakin kertaa, ja se että olemme viemässä aseita Ukrainaan on yksi murrettu tabu muiden tabujen joukossa. NATO on asia, josta sitten aina välillä on aikaisemminkin keskusteltu, ja aina on keskustelu kilpistynyt tasavallan presidentin kantaan, että meidän ei tule tätä hakemusta jättää.
Mutta jostain syystä joskus on mieleeni tullut se, että onko maassamme ehkä liikaa korostettu sitä sotilasliiton negatiivista puolta? Ehkä meidän pitäisi myös muistaa se, että NATO-jäsenyys antaisi meille pääsyn kaikkeen tietoon, mitä NATOlla on. Mutta se myös toisi meille velvollisuuksia, joita meillä ei ennen ole ollut. Ja yksi niistä on se, että meidän oletetaan silloin lähettävän joukkoja NATOn tehtäviin. Ja kuten Charly Salonius-Pasternak kysyy, niin lähetetäänkö silloin varusmiehiä vai reserviläisiä? Ja mitä sitten tehdään jos noihin joukkoihin ei joskus tulekaan hakijoita?
Siis NATO ei ole kovin helppo aihe, ja siinä on sekä hyvää että pahaa, kuten kaikissa muissakin asioissa. Maailma ei nimittäin ole mustavalkoinen. Venäjän hyökkäys Ukrainaan on osoittanut, että kaikkea odottamatonta voi tapahtua. Ja NATO voi meille antaa takuita. Mutta se voi myös ottaa meiltä jotain pois. Me olemme Venäjä rajanaapureita halusimme sitä tai emme. Me emme voi maantieteellistä sijaintiamme muuttaa, joten sitäkin asiaa kannattaa aina ajatella, ennen kuin teemme hätiköityjä päätöksiä.
https://www.msn.com/fi-fi/uutiset/other/mik%C3%A4-muuttuisi-jos-suomi-olisi-natossa-tutkijan-mukaan-suomi-olisi-saamapuolella-mutta-hyv%C3%A4-nato-maa-varautuu-puolustamaan-toisia-j%C3%A4senmaita/ar-AAUwrDU?ocid=msedgdhp&pc=U531
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/tulisiko-suomen-liittya-natoon-asiantuntija-nyt-on-paattajien-aika-puhua-avoimesti-mita-jasenyys-tarkoittaisi-lahetetaanko-reservilaisia-vai-vapaaehtoisia/8367650
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.